Vuokran voi sitten halutessaa maksaa toinen 425 euroa ja toinen 425 euroa. Koko mun selostuksen pointti oli se, että nämä juoksevat kulut, jotka menevät joka kuukausi, on helppo jakaa jo ennakkoon, jolloin niitä ei tarvitse koskaan laskeskella, vaan kumpikin maksaa ne ennalta määrätyt asiat. Eikä muutaman kympin heitto kummankaan taloutta kaada.
Ei tässä mistään tyhmyydestä puhuta, mutta on sillä aika paljon eroa menettääkö mahdollisessa avioerossa 500 euroa vai puolet isäpapan perustamasta konepajakonsernista.
Joo, kuten jo alun perinkin vastasin, niin tuollainen, että molemmat maksaa edes jotain -ratkaisu on hyvä jos sen kokee hyväksi, eikä mahdolliset kymmenienkin prosenttien erot maksumäärissä haittaa. Tuo on siis pykälä siitä täysin yhteisistä rahoista haluttua jakoa kohti. Ei kuitenkaan kannata kuvitella tai valehdella sen olevan ratkaisu, jolla on helppo jakaa kustannukset juuri kuten haluaa. Se, miksi joku kokisi tuollaisen ratkaisun paremmaksi kuin sen yhteisen taloustilin, jäi mysteeriksi. Siinä ei ole kuitenkaan mitään, mikä olisi millään tavalla helpompaa, mutta sisältää tarpeetonta hankaluutta. Mutta ei se väärin silti ole, kukin tekee tahollaan kuten parhaaksi kokee.
Itse en kyllä näe tuota kovinkaan helpoksi.
Siis mitä ihmettä? Miten tuon voi joku nähdä ei-helpoksi?
Miten te voitte tietää helmikuun 4. Kaupassa käydessä, että montako euroa loppukuukauden aikana oikein menee ja täten, että kenen pitäisi milläkin kertaa maksaa?
Luetko sinä ollenkaan mitä kirjoitan? Ei tarvitse miettiä kuka sen maksaa, kun minä sen maksan joka ikinen kerta. Kaupassakäynteihin menee keskimäärin se 300 euroa kuussa. Jos jossain kuussa meneekin 350 euroa, niin jossain toisessa kuussa saattaa mennä 250 euroa. Ei sen tarvitse kuukauden tarkkuudella tasan mennä.
En vain keksi miten tuo on kätevämpi kuin automaattisesti tilipäivänä yhteiselle käyttötilille sujahtava sovittu summa, joilla maksetaan yhteiset laskut ja ostokset?
Se, että teillä sattuu tuurilla menemään maksut niin, että saatte suunnilleen tuon suhteen, sekä se, että kulujen jakaantumiseen on teillä hieman hällä väliä -meininki, helpottavat paljon.
Jos on tärkeää, että tuo kulujen suhde vaihtelee satunnaisesti, niin siihen ei taida ollakaan. Mikäli ei haittaa, että kulut menevät automaattisesti täsmälleen sillä suhteella kuin on kertaalleen päätetty, niin ei tarvitse keksiäkään - onhan se tässäkin ketjussa jo moneen kertaan sanottu.
Joo vähän huono sanavalinta ja esimerkki.
. Viimisen 10v aikana ei ollut mitään väliä mitä ostaa. Tai kuka maksaa missäkin. Usein se olin minä kun tienasin aina enemmän, eikä se imho ollut mikään ongelma. niin ei viitsisi kolmatta kertaa aloittaa alusta.Ei varmasti mene kulut tasan kuukausitasolla tuolla menetelmällä ilman jokapäiväistä laskemista ja kirjanpitoa (vähintään päässä) sekä loppukuun tasausmaksua. Jos saa heittää kymppejä, niin silti joutuu ainakin viikoittain laskemaan ja pitämään asioita mielessä. Bonuksena tulee turhaa rahasta vänkäämistä: "Mä maksoin sen ja ton, ni nyt on sun vuoro maksaa tää.". Entäpä ei-juoksevat kulut? Grilli, matto, mööpeli, lapsen vaatteet/kengät, lapsen polkupyörä/harrastevälineet, kodinkoneet, koiran eläinlääkäri, hotelliyö, tavallista suurempi ravintolalasku, auton vuosihuolto/uudet renkaat, ylimääräinen yhtiövastike jne.
Mutta eikö se kulujen suhde juuri vaihtele sen kauppalaskun mukaan ja kuten itsekin totesit niin myös sen mukaan, että vaimokin välillä käy kaupassa. Kuten tuossa muutkin totesi niin kyllähän tuo toimii, jos kumpaakaan ei haittaa, että suhde vaihtelee kuukausittain, mutta vakiona pysyvää kulujen suhdetta tuosta ei saa tekemälläkään. Itse en kyllä ymmärrä mitenkään miten muutenkaan nuo menot voisi kuukaudesta toiseen olla samat. Vakiona meillä ainoastaan pysyy 12kk kerrallaan asuntolainan lyhennys, vastike ja päivähoitomaksu. Melkein kaikki muu sitten vaihtelee aina laskun mukaan. Kortilla ostettavat yhteisten menojen visalaskukin vaihtelee helposti kuukaudesta toiseen jotain 800-1800 euron välillä ihan riippuen kuukaudesta.
Meillä ihan sama käytäntö ja luottokortti käytössä juuri tuosta syystä. Kaikille yhteisille ostoksille tulee kuukaudessa yksi ainoa lasku eikä tartte vahdata onko yhteisellä tilillä katetta vai ei, koska ostokset menee luotolle.
Meidän perheessä ei tosiaankaan tule rahaa ovista ja ikkunoista, mutta ajatusmaailmaltani olen silti lähellä massimies Honzoa. Tässä ketjussa on tullut kyllä huomattua, että vähemmistössä ollaan. En ole koskaan ajatellut asiaa sen enempää, ja onkin mielenkiintoista huomata, että enemmistö muista ihmisistä näkee asiat eri tavalla. Jotenkin sitä vain tulee projisoitua omat valinnat ja periaatteet ns. normaaliksi.
Meillä oli maaliskuussa 59 maksutapahtumaa/laskua ruokatililtä. Tein huhtikuun alussa yhden vähennyslaskun ja jaoin tuloksen kahdella. Sen jälkeen tein yhden tilisiirron kännykällä ruokatilille, ja vaimo samoin. Teidän systeemillä meidän olisi pitänyt tehdä yhden jakolaskun ja yksien siirtojen sijaan 59 kpl jakolaskuja, ja 59 kpl mobiilisiirtoja! Ehkä mieluummin teemme jatkossakin sen yhden ylimääräisen vähennyslaskun, tyyliin 3000 € - 950 € = 2050 €. Se jaettuna kahdella on 1025 €, jonka molemmat siirtävät ruokatilille.
Vai massimies
Ei helvata, kun tuntuu olevan vaikeaa...
Kyse ei ole siitä, etteikö kaikki juoksevat kulut voisi olla tiedossa, vaan kyse on siitä, että jos kauppareissut ovat vaikka 350e/kk, niin muista kuluista ei mitenkään helposti saa tuota summaa kasaan. Jos nyt puoliksi haluaa maksaa. Ja tuossa järjestelmässä toinen sitoutuu tekemään kauppareissut aina. Tai sitten toinen maksamaan enemmän kuin oli tarkoitus.
Niin, eli kuten aiemmin mainittu - pluspuolet verrattuna yhteiseen taloustiliin on se, että säästää 5 min internetissä klikkailua sen tilin avaamiseksi. Kun taas taloustilissä ei ole mitään tämän järjestelmän ongelmista.
Mitä helvettiä nyt oikeasti? Tässä on kyse juoksevista kuluista, eli niistä elämisen ja asumisen kuluista, jotka menevät joka kuukausi. Eli tuo kaupassakäynti tarkoittaa ruokaa, wc-paperia, pesuaineita, jne. Kyllä se pysyy aikalailla vakiona, mitä niihin kuukausitasolla menee. Jo tuo sinun kommenttisi, että 1000 eurolla heittää lasku, osoittaa, ettet nyt ymmärrä mistä on kyse.
Teillä varmaan pysyy. Kyllä nuo nyt kun mietin niin meilläkin heittelee aika runsaasti, helposti tuhannen euroa kuukaudesta kuukauteen mitä nyt milloinkin on ostettavaa. Siis ihan näitä yhteisiä asioita. Ja sitten on ne isommat hankinnat, jotka osuu aika mielivaltaisesti.
Selitä. Syöttekö yhtäkkiä 1000 eurolla kalliimpia ruokia? Meneekö 1000 eurolla yhtäkkiä enemmän WC-paperia tai pesuainetta?
Ottamatta kantaa tuohon aiemman postaajan 1000e heittoon niin kyllä nuo sinun laskelmat talouden menoista oli sitä tasoa, että jos kahden aikuisen taloudessa on menot 550e + vastike ja sähkö niin kyllä tuo haiskahtaa siltä, että menee laskelmien ulkopuolella useampi satanen vielä lisää.
Tuossa oli yhteiset juoksevat kulut. Ja mistä tuon 550 euroa repäisit? En minä sellaista summaa maininnut. Noiden yhteisten kulujen lisäksi sitten itselläni on auto, josta tulee minulle henkilökohtaisia lisäkuluja noin 800 e/kk.
Niin meillä perheessä yhteisiä kuluja on paljon muutakin kuin pelkät ruokakauppareissut ja siksi ne menot vaihtelee reilusti kuukaudesta toiseen. Tässä kuussa meni näköjään vähän yli tonni, viime kuussa hiukan vajaa 900 ja sitä edellisenä reilu 1700 euroa. Tuossa vikassa taisi olla mukana joku Ikean reissu ja pari isoa villamattoa (300e). Ei siis mitenkään toimisi meillä että toinen hoitaa ruokaostokset, koska niiden lisäksi on joka kuukausi ~20 muuta ostotapahtumaa, jotka on myös yhteisiä ja siis jotenkin jaettava kahden maksajan kesken. Ilman yhteistä tiliä noiden maksujen kanssa puljaaminen olisi yhtä helvettiä.
Harvemmin nyt tonnia heittelee, mutta useampia satasia helposti.
Villamatot ja uudet kalusteet eivät ole juoksevia kuluja, joista olen tässä koko ajan puhunut. Lopetan tähän, koska ilmeisesti porukalla on täällä liian vaikea ymmärtää lukemaansa, joten keskustelusta ei tule yhtään mitään.
Minä olen koko ajan puhunut juoksevista kuluista, eli niistä kuluista, jotka ovat ne peruskulut asumiseen ja elämiseen. Nuo sinun listaamasi asiat eivät mitkään kuulu tähän kategoriaan.
Miksi naimisiin mentyä pitäisi jotenkin muuttaa hyväksi koettua systeemiä?
Näköjään kulutasotki on vähän eriasia. Joku 170€ ravintolalasku on ehkä joku kerran elämässä tapaus meidän taloudelle. Eikä villamattoja ostella eikä legolandejakaan ihan joka viikko vierailla. Ehkäpä se on siksi niin helppoa kun nuo kauppamenot on aikalailla ne mihin raha menee ja muuten elämässä on harvoja ostoksia joita edes pitäisi jakaa millään lailla. Ruokamenotkin on tosiaan vakiot. Ehkä joo jonku lapsen takia vois sen tilin sit tehä mistä viedään kaikki lapseen liittyvät kulut ja miksei siinä vaiheessa ruoka/vuokrakulutkin.
Kyllä täällä hyvin ymmärretään ennakoitavien ja satunnaisten kulujen ero. Molempia kuitenkin tulee perheelle paljon vuoden mittaan, ja ne pitää maksaa. Silloin ei paljoa auta kulujen tasaiseen jakautumiseen kokonaisuudessaan, jos vain ennakoitavat on jaettu aina tasaisesti. Tpu alunperin puhui, että kulut menevät aina tasan ilman ainuttakaan laskutoimitusta. Myöhemmin hän näköjään lievensi, että "Ei sen tarvitse kuukauden tarkkuudella tasan mennä." ja että alkuun vaatii tilastointia, jotta keskimääräinen summa selviää.
Tällä hetkellä molemmilla on käytännössä oma 4-7k€ sotakassa yllättävien menojen varalle, yhteisillä rahoilla ei molempien tarvi pitää noin isoa puskuria kun on epätodennäköisenpää, että molemmat joutuisivat yhtäaikaa työttömäksi, auto ja tietokoneet leviäisi, molempien puhelimet hajoaisi, pyörät pöllittäisiin ja kummallakin kaverit pyytäisi 2vk ulkomaanmatkalle.
Meillä taas molemmat ovat hoitaneet raha-asiansa siihen malliin, että vaikka jompikumpi putoaisi pelistä pois, se ei muuttaisi taloutta mihinkään suuntaan. Elintaso on pidetty järkevästi sellaisena, että siihen olisi varaa vain yhdenkin palkalla. Ei siis mitään tarpeita yhteisille tileille.
Juuri näin on meilläkin toimittu.
Meillä ei erotella jatkuvia ja kiinteitä kuluja mitenkään jos ne koskee perhettä tai yhteisiä menoja. Ne kun on menoja jotka pitää vain maksaa. Oli se sitten lomamatka, ruokaostos, ulkona syömistä, lasten vaatteita, autojen tankkaus, joku kalustehankinta jne. niin ne maksetaan kaikki yhteisillä rahoilla jos ne vain jotenkin menee yhteiseen hyvään. Vaikka vaimo lähtisi yksin lasten kanssa matkalla tai syömään ulos ilman minua niin toki hän maksaisi kaiken yhteisillä rahoilla. Jotenkin tuntuu hassulta jos hän joutuisi yksin tuollaisia menoja maksamaan, koska kuitenkin huolehtii perheestä siellä ollessaan.
Tässä ketjussa on useassakin kohtaa saanut kuvan, että avioon mennessä rahat/omaisuus muuttuisivat jotenkin yhteiseksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja esimerkiksi aviopuolisoiden välillä joutuu maksamaan lahjaveroa jos omaisuutta haluaa siirtää toiselle tai yhteisiin nimiin. Kärjistäen, omaisuudesta tulee "yhteistä" vasta eron napsahtaessa ilman avioehtoa.
No nyt meni kyllä mutkat aikalailla suoraksi. Eipä tässä ketjussa kyllä kukaan ole näin ehdottanut.
