Omat vai yhteiset rahat?

[tpu]

Tällä kertaa ymmärrysongelma taitaa olla eri puolella ruutua kuin kuvittelet. Lue viestini vielä ajatuksen kanssa uudelleen.
...
Näytätkö miten tilanne menee kun vaihdat vaikkapa vastikkeen tilalle "vuokra 850e"?
...
Optimaalisimmassakin tapauksessa tuossa tulee väkisin kymmenien eurojen heittoja kuukausittain.

Vuokran voi sitten halutessaa maksaa toinen 425 euroa ja toinen 425 euroa. Koko mun selostuksen pointti oli se, että nämä juoksevat kulut, jotka menevät joka kuukausi, on helppo jakaa jo ennakkoon, jolloin niitä ei tarvitse koskaan laskeskella, vaan kumpikin maksaa ne ennalta määrätyt asiat. Eikä muutaman kympin heitto kummankaan taloutta kaada.

 

[Partizan]

Nykyaikana noi nettipankit ja mobiilisoftat tarjoaa nätisti myös excelin korviketta sillle jos haluaa katella pitemmällä aikavälillä että mihin rahaa menee. Osaavat kategorisoida ostoksia automaattisesti myös.

Joku tuolla aiemmin mainitsi Google Keepin ostoslista -käyttöön ja täältä myös ääni sille. Me ollaan tehty sinne loogisesti jaettu lista lähisupermarkettia varten, jossa on hevit, lihatiskit yms erikseen. Voi helposti tehdä sellaisen uudelleenkäytettävän puunäkymän, josta voi kotona merkkailla ostettavat asiat ja sitte kaupassa merkkailla ostetuksi. 10/10.

 

[teppo mörkö]

Ei kai sillä nyt eroa ole onko se omaisuus 1k€ vai useampi miljoonaa? Ei kai se tee henkilöstä jotenkin tyhmempää jos on vähemmän varallisututa ja haluaa suojata sen vs. että on miljoona omaisuus milloin lähtökohtaisesti asia pidetään jo selviönä. Todennäköisesti ei ne rikkaatkaan suvut ole rikastuneet hövelillä rahan käytöllä.

Ei tässä mistään tyhmyydestä puhuta, mutta on sillä aika paljon eroa menettääkö mahdollisessa avioerossa 500 euroa vai puolet isäpapan perustamasta konepajakonsernista.

 

[ttm]

Koko mun selostuksen pointti oli se, että nämä juoksevat kulut, jotka menevät joka kuukausi, on helppo jakaa jo ennakkoon, jolloin niitä ei tarvitse koskaan laskeskella, vaan kumpikin maksaa ne ennalta määrätyt asiat. Eikä muutaman kympin heitto kummankaan taloutta kaada.

Joo, kuten jo alun perinkin vastasin, niin tuollainen, että molemmat maksaa edes jotain -ratkaisu on hyvä jos sen kokee hyväksi, eikä mahdolliset kymmenienkin prosenttien erot maksumäärissä haittaa. Tuo on siis pykälä siitä täysin yhteisistä rahoista haluttua jakoa kohti. Ei kuitenkaan kannata kuvitella tai valehdella sen olevan ratkaisu, jolla on helppo jakaa kustannukset juuri kuten haluaa. Se, miksi joku kokisi tuollaisen ratkaisun paremmaksi kuin sen yhteisen taloustilin, jäi mysteeriksi. Siinä ei ole kuitenkaan mitään, mikä olisi millään tavalla helpompaa, mutta sisältää tarpeetonta hankaluutta. Mutta ei se väärin silti ole, kukin tekee tahollaan kuten parhaaksi kokee.

 

[zepi]

Vuokran voi sitten halutessaa maksaa toinen 425 euroa ja toinen 425 euroa. Koko mun selostuksen pointti oli se, että nämä juoksevat kulut, jotka menevät joka kuukausi, on helppo jakaa jo ennakkoon, jolloin niitä ei tarvitse koskaan laskeskella, vaan kumpikin maksaa ne ennalta määrätyt asiat. Eikä muutaman kympin heitto kummankaan taloutta kaada.

Itse en kyllä näe tuota kovinkaan helpoksi.

Yhteinen taloustili -> ei tarvitse laskea mitään.

 

[tpu]

Itse en kyllä näe tuota kovinkaan helpoksi.

Yhteinen taloustili -> ei tarvitse laskea mitään.

Siis mitä ihmettä? Miten tuon voi joku nähdä ei-helpoksi?

Oma esimerkki: Meillä nettotulot jakaantuu vaimon kanssa suunnilleen suhteessa 3/2, eli minulla jää käteen noin 1,5 kertaa se, mitä vaimolla. Vaimo maksaa vastikkeen (250 euroa). Minä maksan kaupassakäynnit (300 euroa), sähkön (70 euroa), netin (30 euroa) + jotain muuta mitä nyt en muista. Kummankaan ei tarvitse koskaan laskea mitään, sen kun maksaa vain nuo laskut, mitkä kummankin kontolle on sovittu. Ja jos vaimo käy joskus kaupassa ilman että olen mukana, niin silloin makselee itse, ei ole niin muutaman kympin päälle.

En voisi keksiä mitään yksinkertaisempaa tapaa.

 

[zepi]

Siis mitä ihmettä? Miten tuon voi joku nähdä ei-helpoksi?

Oma esimerkki: Meillä nettotulot jakaantuu vaimon kanssa suunnilleen suhteessa 3/2, eli minulla jää käteen noin 1,5 kertaa se, mitä vaimolla. Vaimo maksaa vastikkeen (250 euroa). Minä maksan kaupassakäynnit (300 euroa), sähkön (70 euroa), netin (30 euroa) + jotain muuta mitä nyt en muista. Kummankaan ei tarvitse koskaan laskea mitään, sen kun maksaa vain nuo laskut, mitkä kummankin kontolle on sovittu. Ja jos vaimo käy joskus kaupassa ilman että olen mukana, niin silloin makselee itse, ei ole niin muutaman kympin päälle.

En voisi keksiä mitään yksinkertaisempaa tapaa.

Miten te voitte tietää helmikuun 4. Kaupassa käydessä, että montako euroa loppukuukauden aikana oikein menee ja täten, että kenen pitäisi milläkin kertaa maksaa?

 

[tpu]

Miten te voitte tietää helmikuun 4. Kaupassa käydessä, että montako euroa loppukuukauden aikana oikein menee ja täten, että kenen pitäisi milläkin kertaa maksaa?

Luetko sinä ollenkaan mitä kirjoitan? Ei tarvitse miettiä kuka sen maksaa, kun minä sen maksan joka ikinen kerta. Kaupassakäynteihin menee keskimäärin se 300 euroa kuussa. Jos jossain kuussa meneekin 350 euroa, niin jossain toisessa kuussa saattaa mennä 250 euroa. Ei sen tarvitse kuukauden tarkkuudella tasan mennä.

 

[yberkurko]

Luetko sinä ollenkaan mitä kirjoitan? Ei tarvitse miettiä kuka sen maksaa, kun minä sen maksan joka ikinen kerta. Kaupassakäynteihin menee keskimäärin se 300 euroa kuussa. Jos jossain kuussa meneekin 350 euroa, niin jossain toisessa kuussa saattaa mennä 250 euroa. Ei sen tarvitse kuukauden tarkkuudella tasan mennä.

En vain keksi miten tuo on kätevämpi kuin automaattisesti tilipäivänä yhteiselle käyttötilille sujahtava sovittu summa, joilla maksetaan yhteiset laskut ja ostokset?
Kumpi vain voi silloin hoitaa laskun maksut kun ennättää silti pysyen sovitussa maksuosuudessa. Jos ylimääräistä jää turhan paljon puskuriin voi sillä maksaa sitten yhteisen loman tai jonkin hieman suuremman ostoksen.

 

[ttm]

Siis mitä ihmettä? Miten tuon voi joku nähdä ei-helpoksi? Oma esimerkki: ...

Se, että teillä sattuu tuurilla menemään maksut niin, että saatte suunnilleen tuon suhteen, sekä se, että kulujen jakaantumiseen on teillä hieman hällä väliä -meininki, helpottavat paljon.

En voisi keksiä mitään yksinkertaisempaa tapaa.

Jos on tärkeää, että tuo kulujen suhde vaihtelee satunnaisesti, niin siihen ei taida ollakaan. Mikäli ei haittaa, että kulut menevät automaattisesti täsmälleen sillä suhteella kuin on kertaalleen päätetty, niin ei tarvitse keksiäkään - onhan se tässäkin ketjussa jo moneen kertaan sanottu.

 

[tpu]

Luovutan. Näköjään et ymmärrä vaikka kuinka monta kertaa selittäisin. Se kulujen suhde ei vaihtele yhtään mihinkään. Eikä ole kyse siitä, että maksut sattuisivat tuurilla menemään mitenkään, vaan kyse on siitä, että kaikki juoksevat kulut ovat ennakkoon tiedossa ja etukäteen voidaan jakaa se, mitä kumpikin maksaa. Ja pointti on nimenomaan se, että kun maksut maksetaan aina tällä sovitulla tavalla, niin kummankaan ei tarvitse koskaan erikseen alkaa laskemaan, että "paljonko tässä kuussa pitäisikään maksaa".

Tämä on kaikista yksinkertaisin systeemi, koska:
- ei tarvitse avata ylimääräisiä tilejä
- ei tarvitse seurata kuluja
- ei tarvitse laskea summia excelissä (tai missään muuallakaan)

Se huomio toki, että tietysti alkuun se vaatii jonkin verran seurantaa, jotta saa tilastoitua sen, paljonko se keskimääräinen summa on, mitä sinne kauppaan menee. Mutta kun sen on selvittänyt, niin se on vakio noiden muiden joukossa.

 

[elmo]

Ei tässä mistään tyhmyydestä puhuta, mutta on sillä aika paljon eroa menettääkö mahdollisessa avioerossa 500 euroa vai puolet isäpapan perustamasta konepajakonsernista.

Joo vähän huono sanavalinta ja esimerkki.

Meillä oli omat ja yhteinen tili joka kulki myös nimellä tulojentasaus tili (exä heitti vitsinä kun hänen rahaliikenne tilille oli usein negatiivinen). Nuorina ja persaukisina kun homma lähti käyntiin niin ei avioehto ollut edes mielessä. Itsestäänselvää oli kun exä opiskeli ja oli kotona lasten kanssa, että maksan kaikki. Vasta myöhemmällä iällä kun talouden brutto oli yli 100k eikä oikein mitään jäänyt viivan alle homma alkoi kyrsiä kun samoihin aikoihin tuli fiilis, että tässä taitaa mennä lusikat jakoon jossain välissä. Taas ollut oikein mitään pointtia muuttaa kulutustottumuksia kun puolet lähtee mäkeen erotessa. Olisin ollut erittäin tyytyväinen jos vaikka omat vanhemmat olisi pakottaneet ottamaan sen avioehdon aikanaan.

Ei meillä homma kaatunut euroihin vaikka nyt yltä voisi niin ymmärtää. Euroista väännettiin joskus silloin kun rahaa ei ollut ja itse olin käyttämässä euroja hyvinkin tärkeisiin näytönohjain yms. päivityksiin . Viimisen 10v aikana ei ollut mitään väliä mitä ostaa. Tai kuka maksaa missäkin. Usein se olin minä kun tienasin aina enemmän, eikä se imho ollut mikään ongelma.

Jos tässä vielä erehtyy jonkun kanssa yhteen niin kyllä siinä saa olla omat ja yhteiset rahat. Mulle käy se, että jos olen enempi tienaava niin maksan enemmän. Yhteinen tili on tuohon fiksuin ratkaisu ja sinne sitten sovittu summa kuussa. Ei siitä sen vaikeampaan tarvitse tehdä. Täysin yhteisten rahojen kanssa en lähde leikkiin tai sitten ilman avioehtoa. Paskaa sieltä kuitenkin tulee niskaan ainakin tilastojen mukaan niin ei viitsisi kolmatta kertaa aloittaa alusta.

 

[TommiZeliard]

Miten se voi olla noin vaikeaa ymmärtää. Pitääkö tämä avata vieläkin tarkemmin. Oletaan nyt, että yhteisiä juoksevia kuluja on seuraavasti:
kauppareissut 300 euroa
vastike 200 euroa
sähkö 100 euroa
netti 50 euroa
vakuutukset 50 euroa

Nyt kulut voidaan jakaa haluamalla suhteella, mutta oletetaan nyt että halutaan laittaa 50/50, niin sen seurauksena:
A maksaa kauppareissun ja netin
B maksaa vastikkeen, sähkön ja vakuutuksen

Kulut menevät tällöin kuukausitasolla aina tasan ilman, että tarvitsee suorittaa ainuttakaan laskutoimitusta tai kuitin tutkimista.

Ei varmasti mene kulut tasan kuukausitasolla tuolla menetelmällä ilman jokapäiväistä laskemista ja kirjanpitoa (vähintään päässä) sekä loppukuun tasausmaksua. Jos saa heittää kymppejä, niin silti joutuu ainakin viikoittain laskemaan ja pitämään asioita mielessä. Bonuksena tulee turhaa rahasta vänkäämistä: "Mä maksoin sen ja ton, ni nyt on sun vuoro maksaa tää.". Entäpä ei-juoksevat kulut? Grilli, matto, mööpeli, lapsen vaatteet/kengät, lapsen polkupyörä/harrastevälineet, kodinkoneet, koiran eläinlääkäri, hotelliyö, tavallista suurempi ravintolalasku, auton vuosihuolto/uudet renkaat, ylimääräinen yhtiövastike jne.

Turhaa sumplimista, johon jossain vaiheessa kyllästyy - viimeistään perhekoon kasvaessa. Me jaksettiin säätää ilman yhteistä taloustiliä muutama vuosi. Nyt on ollut jo toistakymmentä vuotta yhteinen tili, eikä paluuta ole.

Tilille siirretään aluksi kuukauden alussa yhdessä halutulla jaolla vaikkapa 3 k€, jos menot ovat noin 2 k€. Tällöin vältytään tilinylitysmaksulta. Seuraavan kuukauden alussa katsotaan tilin saldo. Jos se on esim. 1200 €, niin sen kuun menot ovat olleet 3000 - 1200 = 1800 €, eli 900 € per maksaja (jos 50/50). Nyt molemmat siirtävät 900 € taloustilille, jolloin siellä on taas 3000 €. Näin kulut menevät tasan, ja lisäksi joka kuukausi näkee paljonko menot olivat olleet. Jos ostaa omia vaatteita tai harrastusjuttuja, niin silloin höylätään toista korttia.

Luottokortilla homma olisi vielä helpompaa; ei tarvitsisi laskea tuota yhtä vähennyslaskua per kk. Pelkkä jakolasku riittäisi. Pääomaakin vapautuisi tuottavaan käyttöön.

 

[pokkus]

Se kulujen suhde ei vaihtele yhtään mihinkään.

Mutta eikö se kulujen suhde juuri vaihtele sen kauppalaskun mukaan ja kuten itsekin totesit niin myös sen mukaan, että vaimokin välillä käy kaupassa. Kuten tuossa muutkin totesi niin kyllähän tuo toimii, jos kumpaakaan ei haittaa, että suhde vaihtelee kuukausittain, mutta vakiona pysyvää kulujen suhdetta tuosta ei saa tekemälläkään. Itse en kyllä ymmärrä mitenkään miten muutenkaan nuo menot voisi kuukaudesta toiseen olla samat. Vakiona meillä ainoastaan pysyy 12kk kerrallaan asuntolainan lyhennys, vastike ja päivähoitomaksu. Melkein kaikki muu sitten vaihtelee aina laskun mukaan. Kortilla ostettavat yhteisten menojen visalaskukin vaihtelee helposti kuukaudesta toiseen jotain 800-1800 euron välillä ihan riippuen kuukaudesta.

 

[pokkus]

Luottokortilla homma olisi vielä helpompaa; ei tarvitsisi laskea tuota yhtä vähennyslaskua per kk. Pelkkä jakolasku riittäisi. Pääomaakin vapautuisi tuottavaan käyttöön.

Meillä ihan sama käytäntö ja luottokortti käytössä juuri tuosta syystä. Kaikille yhteisille ostoksille tulee kuukaudessa yksi ainoa lasku eikä tartte vahdata onko yhteisellä tilillä katetta vai ei, koska ostokset menee luotolle.

 

[lnaukkar]

Meillä on yhteinen tili, johon siirretään sen verran rahaa kun tarpeelliseksi näkee silloin kun tarpeelliseksi näkee. Usein palkkapäivänä suoraan sopiva summa. Kaikki laskut maksetaan yhteiseltä tililtä. Suurin osa ostoksista tilataan kotiinkuljetuksella kerran viikossa, ostoslistasta sijaitsee siis foodiessa. Ostokset vaihtelevasti yhteiseltä tililtä tai sitten omalla kortilla, miten nyt millonkin sattuu käymään. Rahat on siis yhteisiä eikä kulujen jakaantumista erityisesti hierota. Pääasia että homma on kummallekin osapuolelle ok.

 

[Centteri]

Ei helvata kuin tuntuu olevan vaikeaa ja kaiken maailman taulukoita normaalissa perheidyllissä. Meillä ei ole yhteistä tiliä, molemmat käyttää omiin menoihinsa sen minkä huvittaa ja yhteisiin menoihin jaetaan kaikki 50/50.
Käytännössä kuin käydään ruokakaupassa, ostos on 100eur, minä maksan sen kassalla ja vaimo siirtää puolet siitä mobiilissa tililleni. Aikaa kuluu siihen sekunteja. Kaikki laskut samalla metodilla. Minä maksan laskut, vaimo tilittää 50% summasta tililleni. Ei voi olla vaikeeta..

 

[tsube552]

Jaa. No ehkä meillä tavallisilla ihmisillä kenellä ei tule rahaa ovista ja ikkunoista se vaan on luonnollisempaa maksaa tasavertaisesti. Oli naimisissa tai ei.

Meidän perheessä ei tosiaankaan tule rahaa ovista ja ikkunoista, mutta ajatusmaailmaltani olen silti lähellä massimies Honzoa. Tässä ketjussa on tullut kyllä huomattua, että vähemmistössä ollaan. En ole koskaan ajatellut asiaa sen enempää, ja onkin mielenkiintoista huomata, että enemmistö muista ihmisistä näkee asiat eri tavalla. Jotenkin sitä vain tulee projisoitua omat valinnat ja periaatteet ns. normaaliksi.

 

[TommiZeliard]

Ei helvata kuin tuntuu olevan vaikeaa ja kaiken maailman taulukoita normaalissa perheidyllissä. Meillä ei ole yhteistä tiliä, molemmat käyttää omiin menoihinsa sen minkä huvittaa ja yhteisiin menoihin jaetaan kaikki 50/50.
Käytännössä kuin käydään ruokakaupassa, ostos on 100eur, minä maksan sen kassalla ja vaimo siirtää puolet siitä mobiilissa tililleni. Aikaa kuluu siihen sekunteja. Kaikki laskut samalla metodilla. Minä maksan laskut, vaimo tilittää 50% summasta tililleni. Ei voi olla vaikeeta..

Meillä oli maaliskuussa 59 maksutapahtumaa/laskua ruokatililtä. Tein huhtikuun alussa yhden vähennyslaskun ja jaoin tuloksen kahdella. Sen jälkeen tein yhden tilisiirron kännykällä ruokatilille, ja vaimo samoin. Teidän systeemillä meidän olisi pitänyt tehdä yhden jakolaskun ja yksien siirtojen sijaan 59 kpl jakolaskuja, ja 59 kpl mobiilisiirtoja! Ehkä mieluummin teemme jatkossakin sen yhden ylimääräisen vähennyslaskun, tyyliin 3000 € - 950 € = 2050 €. Se jaettuna kahdella on 1025 €, jonka molemmat siirtävät ruokatilille.

Edit. Esimerkissä 3000 € on keskimääräisen kuukauden menot plus tonnin pelivara. Vähentäjä, eli 950 € on tilin saldon kuun vaihteessa. Noiden erotus (2050 €) on kuluneen kuukauden menot.

 

[Marius]

Täällä myös käytössä yhteinen taloustili, josta maksetaan kaikki yhteiset kulut. Molemmat siirtää suurin piirtein saman prosenttiosuuden nettotuloista yhteiselle tilille kerran kuussa. Tuloissa isohko ero.

Työpaikat meillä on eri kaupungeissa ja työmatkakustannukset on toisella merkittävästi suuremmat. Työmatkakulutkin maksamme kuitenkin kokonaan puoliksi, koska asuinpaikka on yhdessä valittu kompromissi.

Isommista hankinnoista päätetään yhdessä, säästämisen ja sijoittamisen osalta ollaan samoilla linjoilla. Ajatukset rahankäytöstä aika yhteneväiset kaikkiaan ja tulevaisuuden suunnitelmat isoista talouteen vaikuttavista asioista myös. Lapsi on ehkä jopa vähentänyt ajattelua ns. omista rahoista entisestään.

Nettipankista tulee seurattua kuukausitasolla menoja. Ehkä kerran vuoteen tehdään hieman tarkempi läpikäynti menojen kohteista, jotta pysyy jonkinlainen kokonaiskuva rahankäytöstä ja hoksaa yllättävät rahareiät.

 

[Honzo]

Meidän perheessä ei tosiaankaan tule rahaa ovista ja ikkunoista, mutta ajatusmaailmaltani olen silti lähellä massimies Honzoa. Tässä ketjussa on tullut kyllä huomattua, että vähemmistössä ollaan. En ole koskaan ajatellut asiaa sen enempää, ja onkin mielenkiintoista huomata, että enemmistö muista ihmisistä näkee asiat eri tavalla. Jotenkin sitä vain tulee projisoitua omat valinnat ja periaatteet ns. normaaliksi.

Vai massimies

No ei tässä aina olla oltu kauhean suurituloisia. Yhteiset rahat on ollut nyt 18 vuotta ja alussa taisin saada vastavalmistuneena Dippainssinä jonkun 12500mk/kk ja vaimo oli osa-aikaisena jollain 8000mk liksalla.

Joskus 2005-2007 oli tulot yhteensä jotain 6500e. Nyt sitten jotain muuta.

Kaikilla tulotasoilla on yhteiset rahat toimineet. Yhtään rahaan liittyvää riitaa ei ole koskaan ollut. Koskaan ei myöskään ole ollut tiukkaa rahan kanssa. Ollaan mielestäni aina oltu maltillisia kaikissa hankinnoissa.

Edelleen, vaikka rahaa olisi ostaa kaikkea kivaa, ei sitä vain tule ostettua... yleensä kun nukkuu yön (tai muutaman), niin huomaa, että ei sitä tarvitsekaan (mitä ikinä olikaan mielessä). Ja velaksi ei olla koskaan ostettu. Paitsi asunto.

 

[adhocz]

Käytännössä kuin käydään ruokakaupassa, ostos on 100eur, minä maksan sen kassalla ja vaimo siirtää puolet siitä mobiilissa tililleni. Aikaa kuluu siihen sekunteja. Kaikki laskut samalla metodilla. Minä maksan laskut, vaimo tilittää 50% summasta tililleni. Ei voi olla vaikeeta..

Ei helvata, kun tuntuu olevan vaikeaa...

Kyllä sitä toki itsekin tuli nuorempana ihmeteltyä kaiken maailman "tilityksiä", mutta nykyään parisuhteessa tulee elettyä kyllä siten, että aika on molempien yhteistä samoin kuin rahakin. Ihan sama kuka maksaa ja kuinka paljon mistäkin, mutta yhteisiä rahoja käytetään. Tappeluahan tuosta vaan tulee, jos toistensa tuntihintoja ja satsauksia lasketaan. Vaimolla on täydet tilinkäyttöoikeudet eikä minulla suoraan sanottuna ole hajuakaan tilien saldoista. Hän talousihmisenä hoitaa kirjanpidon ja suunnittelun ja minä käytän ne tunnit rahan tuomiseen taloon. Toki vaimokin on töissä, mutta hänelle on annettu mahdollisuus uran tekemiseen. Samalla minä keskityn rahan absoluuttiseen määrään talouden pyörittämiseksi; kompromissi sekin.

 

[ttm]

Eikä ole kyse siitä, että maksut sattuisivat tuurilla menemään mitenkään, vaan kyse on siitä, että kaikki juoksevat kulut ovat ennakkoon tiedossa ja etukäteen voidaan jakaa se, mitä kumpikin maksaa.

Kyse ei ole siitä, etteikö kaikki juoksevat kulut voisi olla tiedossa, vaan kyse on siitä, että jos kauppareissut ovat vaikka 350e/kk, niin muista kuluista ei mitenkään helposti saa tuota summaa kasaan. Jos nyt puoliksi haluaa maksaa. Ja tuossa järjestelmässä toinen sitoutuu tekemään kauppareissut aina. Tai sitten toinen maksamaan enemmän kuin oli tarkoitus.

Ja pointti on nimenomaan se, että kun maksut maksetaan aina tällä sovitulla tavalla, niin kummankaan ei tarvitse koskaan erikseen alkaa laskemaan, että "paljonko tässä kuussa pitäisikään maksaa".

Tämä on kaikista yksinkertaisin systeemi, koska:
- ei tarvitse avata ylimääräisiä tilejä
- ei tarvitse seurata kuluja
- ei tarvitse laskea summia excelissä (tai missään muuallakaan)

Niin, eli kuten aiemmin mainittu - pluspuolet verrattuna yhteiseen taloustiliin on se, että säästää 5 min internetissä klikkailua sen tilin avaamiseksi. Kun taas taloustilissä ei ole mitään tämän järjestelmän ongelmista.

Edit: ja tosiaan, se, onko asia ongelma, riippuu tavotteista. Eihän nuo ole ongelmia jos tavoite on sellainen, etteivät ne vaikuta sen saavuttamista. Puhuin itse tässä nimenomaan siinä asiayhteydessä, että mikä on helpoin keino jakaa kulut halutussa suhteessa.

 

[tpu]

Itse en kyllä ymmärrä mitenkään miten muutenkaan nuo menot voisi kuukaudesta toiseen olla samat. Vakiona meillä ainoastaan pysyy 12kk kerrallaan asuntolainan lyhennys, vastike ja päivähoitomaksu. Melkein kaikki muu sitten vaihtelee aina laskun mukaan. Kortilla ostettavat yhteisten menojen visalaskukin vaihtelee helposti kuukaudesta toiseen jotain 800-1800 euron välillä ihan riippuen kuukaudesta.

Mitä helvettiä nyt oikeasti? Tässä on kyse juoksevista kuluista, eli niistä elämisen ja asumisen kuluista, jotka menevät joka kuukausi. Eli tuo kaupassakäynti tarkoittaa ruokaa, wc-paperia, pesuaineita, jne. Kyllä se pysyy aikalailla vakiona, mitä niihin kuukausitasolla menee. Jo tuo sinun kommenttisi, että 1000 eurolla heittää lasku, osoittaa, ettet nyt ymmärrä mistä on kyse.

 

[lnaukkar]

Mitä helvettiä nyt oikeasti? Tässä on kyse juoksevista kuluista, eli niistä elämisen ja asumisen kuluista, jotka menevät joka kuukausi. Eli tuo kaupassakäynti tarkoittaa ruokaa, wc-paperia, pesuaineita, jne. Kyllä se pysyy aikalailla vakiona, mitä niihin kuukausitasolla menee. Jo tuo sinun kommenttisi, että 1000 eurolla heittää lasku, osoittaa, ettet nyt ymmärrä mistä on kyse.

Teillä varmaan pysyy. Kyllä nuo nyt kun mietin niin meilläkin heittelee aika runsaasti, helposti tuhannen euroa kuukaudesta kuukauteen mitä nyt milloinkin on ostettavaa. Siis ihan näitä yhteisiä asioita. Ja sitten on ne isommat hankinnat, jotka osuu aika mielivaltaisesti.

 

[tpu]

Teillä varmaan pysyy. Kyllä nuo nyt kun mietin niin meilläkin heittelee aika runsaasti, helposti tuhannen euroa kuukaudesta kuukauteen mitä nyt milloinkin on ostettavaa. Siis ihan näitä yhteisiä asioita. Ja sitten on ne isommat hankinnat, jotka osuu aika mielivaltaisesti.

Selitä. Syöttekö yhtäkkiä 1000 eurolla kalliimpia ruokia? Meneekö 1000 eurolla yhtäkkiä enemmän WC-paperia tai pesuainetta?

 

[idkf]

Mitä helvettiä nyt oikeasti? Tässä on kyse juoksevista kuluista, eli niistä elämisen ja asumisen kuluista, jotka menevät joka kuukausi. Eli tuo kaupassakäynti tarkoittaa ruokaa, wc-paperia, pesuaineita, jne. Kyllä se pysyy aikalailla vakiona, mitä niihin kuukausitasolla menee. Jo tuo sinun kommenttisi, että 1000 eurolla heittää lasku, osoittaa, ettet nyt ymmärrä mistä on kyse.

Ottamatta kantaa tuohon aiemman postaajan 1000e heittoon niin kyllä nuo sinun laskelmat talouden menoista oli sitä tasoa, että jos kahden aikuisen taloudessa on menot 550e + vastike ja sähkö niin kyllä tuo haiskahtaa siltä, että menee laskelmien ulkopuolella useampi satanen vielä lisää.

Aiheeseen: Yhteinen taloustili jolle molemmilla kortti ja jolle molemmilta menee toistuva kuukausittainen siirto 5/6 suhteella. Jos tilille saldoa on alkanut kertyä liikaa niin on joskus siiretty könttäsummana ylimääräiset molempien tillle takaisin tuolla samalla 5/6 suhteella.

Ulkomaanmatkat ja ryyppäämiset jne. ravintolasafkat on maksettu yleensä itse mikäli on yksin/omien ystävien kanssa käyty, mutta jos yhdessä on oltu niin yleensä maksettu tuolta.

Tuon kuukausittaisen tilisiirron koon kun saa edes jotenkin tasapainoon menojen kanssa niin eipä ole juuri tarvinut rahaa miettiä.

Mikäli nyt tässä sitten täräytettäisiin avioon ja olisi lain silmissä oikeasti yhteiset rahat niin varmaan tulisi vain käännettyä sysyteemi toisin päin eli heitettyä palkat tuonne yhteiselle taloustilille ja sieltä sitten toistuvat siirrot omille korttitileille niin pysyy sopiva yksityisyys.

 

[tpu]

Ottamatta kantaa tuohon aiemman postaajan 1000e heittoon niin kyllä nuo sinun laskelmat talouden menoista oli sitä tasoa, että jos kahden aikuisen taloudessa on menot 550e + vastike ja sähkö niin kyllä tuo haiskahtaa siltä, että menee laskelmien ulkopuolella useampi satanen vielä lisää.

Tuossa oli yhteiset juoksevat kulut. Ja mistä tuon 550 euroa repäisit? En minä sellaista summaa maininnut. Noiden yhteisten kulujen lisäksi sitten itselläni on auto, josta tulee minulle henkilökohtaisia lisäkuluja noin 800 e/kk.

Eikä ne olleet mitään laskelmia, vaan ihan todelliset luvut, pyöristettynä lähimpään kymppiin.

 

[pokkus]

Mitä helvettiä nyt oikeasti? Tässä on kyse juoksevista kuluista, eli niistä elämisen ja asumisen kuluista, jotka menevät joka kuukausi. Eli tuo kaupassakäynti tarkoittaa ruokaa, wc-paperia, pesuaineita, jne. Kyllä se pysyy aikalailla vakiona, mitä niihin kuukausitasolla menee. Jo tuo sinun kommenttisi, että 1000 eurolla heittää lasku, osoittaa, ettet nyt ymmärrä mistä on kyse.

Niin meillä perheessä yhteisiä kuluja on paljon muutakin kuin pelkät ruokakauppareissut ja siksi ne menot vaihtelee reilusti kuukaudesta toiseen. Tässä kuussa meni näköjään vähän yli tonni, viime kuussa hiukan vajaa 900 ja sitä edellisenä reilu 1700 euroa. Tuossa vikassa taisi olla mukana joku Ikean reissu ja pari isoa villamattoa (300e). Ei siis mitenkään toimisi meillä että toinen hoitaa ruokaostokset, koska niiden lisäksi on joka kuukausi ~20 muuta ostotapahtumaa, jotka on myös yhteisiä ja siis jotenkin jaettava kahden maksajan kesken. Ilman yhteistä tiliä noiden maksujen kanssa puljaaminen olisi yhtä helvettiä.

 

[TommiZeliard]

Selitä. Syöttekö yhtäkkiä 1000 eurolla kalliimpia ruokia? Meneekö 1000 eurolla yhtäkkiä enemmän WC-paperia tai pesuainetta?

Harvemmin nyt tonnia heittelee, mutta useampia satasia helposti.
-lapsen synttärit teatterissa 300 €
-ravintola Olo 265 €
-grilli 800 €
-perheen "kakkosautoksi" Helkama E7 e-bike n.1400 €
-Legoland-reissun masterilasku 1340 €
-saman reissun laivat ja majoitukset 700 €
-Savoy + Torni 400 €
-jääkaappi mökille 500 €
-kattorempan lainaosuus 1650 €
-monia 200 € juttuja, lääkäri, mööpeli jne.

Tuossa oli viimeisen vuoden ajalta mieleen tulevat. Muutama varmaan on vielä noiden lisäksi. Grilli tosin oli 2v sitten. Pyörä sekä kattoremppa vaativat ylimääräisen laskutoimituksen, eli kahdella jaon ja lisäämisen ruokatilille muutenkin menevään summaan.

Miten teillä olisi jaettu nuo laskut, vuorotellen maksaen vai aina puoliksi? Vuorottelusta voisi tulla nurinaa, jos toiselle napsahtaa yli tonnin paukku normimenojen päälle. Jos aina puoliksi, niin onhan siinä vaivaa.

Edit. Reissun masteri ei vaatinutkaan toimenpiteitä.

 

[tpu]

Niin meillä perheessä yhteisiä kuluja on paljon muutakin kuin pelkät ruokakauppareissut ja siksi ne menot vaihtelee reilusti kuukaudesta toiseen. Tässä kuussa meni näköjään vähän yli tonni, viime kuussa hiukan vajaa 900 ja sitä edellisenä reilu 1700 euroa. Tuossa vikassa taisi olla mukana joku Ikean reissu ja pari isoa villamattoa (300e). Ei siis mitenkään toimisi meillä että toinen hoitaa ruokaostokset, koska niiden lisäksi on joka kuukausi ~20 muuta ostotapahtumaa, jotka on myös yhteisiä ja siis jotenkin jaettava kahden maksajan kesken. Ilman yhteistä tiliä noiden maksujen kanssa puljaaminen olisi yhtä helvettiä.

Villamatot ja uudet kalusteet eivät ole juoksevia kuluja, joista olen tässä koko ajan puhunut. Lopetan tähän, koska ilmeisesti porukalla on täällä liian vaikea ymmärtää lukemaansa, joten keskustelusta ei tule yhtään mitään.

 

[tpu]

Harvemmin nyt tonnia heittelee, mutta useampia satasia helposti.
-lapsen synttärit teatterissa 300 €
-ravintola Olo 265 €
-grilli 800 €
-perheen "kakkosautoksi" Helkama E7 e-bike n.1400 €
-Legoland-reissun masterilasku 1340 €
-saman reissun laivat ja majoitukset 700 €
-Savoy + Torni 400 €
-jääkaappi mökille 500 €
-kattorempan lainaosuus 1650 €
-monia 200 € juttuja, lääkäri, mööpeli jne.

Tuossa oli viimeisen vuoden ajalta mieleen tulevat. Muutama varmaan on vielä noiden lisäksi. Grilli tosin oli 2v sitten. Pyörä, reissun masteri sekä kattoremppa vaativat ylimääräisen laskutoimituksen, eli kahdella jaon ja lisäämisen ruokatilille muutenkin menevään summaan.

Miten teillä olisi jaettu nuo laskut, vuorotellen maksaen vai aina puoliksi? Vuorottelusta voisi tulla nurinaa, jos toiselle napsahtaa yli tonnin paukku normimenojen päälle. Jos aina puoliksi, niin onhan siinä vaivaa.

Minä olen koko ajan puhunut juoksevista kuluista, eli niistä kuluista, jotka ovat ne peruskulut asumiseen ja elämiseen. Nuo sinun listaamasi asiat eivät mitkään kuulu tähän kategoriaan.

Sama kommentti kuin tuohon edellisellekin, että turha jatkaa.

 

[edup]

Kyllä tuntuu ihmisillä olevan vaikeaa ymmärtää kiinteiden/jatkuvien kulujen ja satunnaisten kulujen ero. Joku matka Legolandiin nyt tuskin on kellään jokavuotinen saati jokakuukausinen juttu, ja olisi ihan naurettavaa sisällyttää sellaisia johonkin jatkuvaan menojen tasaukseen.

Meillä laitetaan kaikki kiinteät kulut puoliksi ja kaikki "valinnaiset" eli hupailukulut kuten ravintolat, reissut ym. vähän omantunnon mukaan siten että kuka haluaa mitäkin eniten. Toki tulot on suhteellisen tasapainossa, joten ei tarvitse sitä miettiä. Eli ei mennä mitenkään sentin päälle, mutta on erittäin tarkka kuva siitä mitkä on ne pakolliset kulut ja mille kulutustasolle voi tiputtaa jos paska osuu tuulettimeen.

 

[Seppo77]

Yhteiset mutta minä päätän mitä hankitaan ja miten rahat sijoitetaan koska olen siinä pätevämpi.

 

[lnaukkar]

Vastauksissa näkyy hyvin että tilanteetkin on hyvin erilaisia. Siinä missä toinen pariskunta asuu vuokralla ja ainoat kulut on ruokaa jääkaappiin sekä vaatetta päälle ja illanviettoa ulkona, niin toisella on omakotitalo, lapset, autot ja koira.

 

[millap]

Mikäli nyt tässä sitten täräytettäisiin avioon ja olisi lain silmissä oikeasti yhteiset rahat niin varmaan tulisi vain käännettyä sysyteemi toisin päin eli heitettyä palkat tuonne yhteiselle taloustilille ja sieltä sitten toistuvat siirrot omille korttitileille niin pysyy sopiva yksityisyys.

Miksi naimisiin mentyä pitäisi jotenkin muuttaa hyväksi koettua systeemiä?

 

[GJ]

+7v oltu yhdessä, kun muutettiin yhteen niin perustettiin yhteinen taloustili. Sinne sitten molemmat ovat laittaneet tähän päivään asti x/2 € joka kuukauden alussa. Tililtä maksetaan kaikki asiat missä molemmat ovat mukana (paitsi auto joka on vain minun kontollani). Viimeaikoina käyty paljon ulkona syömässä, jos tulee 170e ravintolalasku, molemmat laittaa vaikka ravintolan pöydässä satasen lisää. Asuntolaina yhteinen, asunto 51%/49% ja maksoin tuosta prosentista vaimokkeen varainsiirtoveron. Seuraavassa asunnossa ajateltu että tehdään toisinpäin.

Exceliä pidän kaikista taloon liittyvistä kustannuksista mistä näkee myös paljonko asuntoa on missäkin vaiheessa maksettu. Vuoden lopuksi teen vertailun edellisiin vuosiin ja mietin miksi jotkut kustannuspaikat ovat nousseet tai laskeneet. Mutta että pitäisi pitää jotakin keskinäistä kirjanpitoa tai maksella toiselle mobilepaylla? Juuh elikkäs, ei kiitos.

Naimisissa ei olla mutta avioehto tehdään. Yhteiset ovat yhteisiä mutta omat omia. Ei tulisi mieleenkään koskea toisen säästöihin, miksi ei siis tekisi tästä paperia vahvistamaan sitä?

 

[Jetula]

Täältä ääni yhteiselle/yhteisille talo(us)tilille. Toimii muuttuvissa tilanteissa, ja varsinkin tarkan markan ihmisille helppoa pitää "tilit tasattuina".

Reilu 10 v. sitten otettiin vihreä kortti yhteiseksi ruokatiliksi jo seurusteluvaiheessa. Siitä asti jäänyt käyttöön helppouden takia, aiemmin 1:1 laitettiin rahaa tuonne. Kortti toimii kaupassa, lomalla, autohuollossa ym. ihan kaikessa arjen maksuissa. Ulkomailla asuessa tehtiin samanlainen tili paikalliseen pankkiin.

Yhteinen asunto kun ekaa kertaa ostettiin, tehtiin yhteinen talotili ilman kortteja oikeaan pankkiin. Sitä käytetään yhteisten laskujen maksuun, luottojen maksuun lomamatkoilta ja nyt vuokran maksuun. Sinne kertyneillä säästöillä ostettiin mm. auto ja tehdään kaikki isommat hankinnat, huonekalut ym.


Kuinka tilit helpottaa muuttuvaa arkea?

Putosin työmarkkinatuelle ja tällä ollaan opiskelujen ajan vielä ainakin pari vuotta, vaimolla tulot 6-kertaiset. Mun tuki menee kokonaan talotilille, minun tahdosta, ja puoliso maksaa saman. Näin saadaan omaisuutta kartuttavat isot maksut ja laskut edelleen maksettua puoliksi niinkuin minusta on järkevää.

Ruokatilille en luonnollisesti voi enää maksaa, ja annoin puolisolle sananvapauden ruokabudjetista. Hän haluaa ettei ruoasta tingitä, ja minä jonkinasteisena kokkina teen osuuteni työllä. Ei oo evp-miehenä helppoa.


Aateltiin, että tilannetta kirjataan ja muutetaan omaan asuntoon heti kun löytyy sopiva muuttovalmis putkirempattu kämppä maksettavaksi säästöillä. Jos saadaan vastike parin-kolmen sadan pintaan nykyisen tonnin vuokran sijaan, jää minunkin sossurahasta taas jotain maksettavaa ruokatilillekin ja pääsen taas maksamaan, oman osuuteni kaikesta.

Eli yhteisillä tileillä oikeasti helkkkarin kätevä säätää maksuja ihan, sillä prosentilla kun halutaan. Meille erillinen ruokatili on toimiva, kun hankinnat ja mahdollinen laina halutaan maksaa puoliksi vaikka rahaa ei ruokatilille toinen voisi maksaakaan.

 

[perato]

Vastauksissa näkyy hyvin että tilanteetkin on hyvin erilaisia. Siinä missä toinen pariskunta asuu vuokralla ja ainoat kulut on ruokaa jääkaappiin sekä vaatetta päälle ja illanviettoa ulkona, niin toisella on omakotitalo, lapset, autot ja koira.

Näköjään kulutasotki on vähän eriasia. Joku 170€ ravintolalasku on ehkä joku kerran elämässä tapaus meidän taloudelle. Eikä villamattoja ostella eikä legolandejakaan ihan joka viikko vierailla. Ehkäpä se on siksi niin helppoa kun nuo kauppamenot on aikalailla ne mihin raha menee ja muuten elämässä on harvoja ostoksia joita edes pitäisi jakaa millään lailla. Ruokamenotkin on tosiaan vakiot. Ehkä joo jonku lapsen takia vois sen tilin sit tehä mistä viedään kaikki lapseen liittyvät kulut ja miksei siinä vaiheessa ruoka/vuokrakulutkin.

Tällä hetkellä meidän keskinäinen tililiikenne kun on vaan ehkä 1-2 siirtoa vuodessa nii en näe että alkaisin ainakaan tässä taloudessa tekemään yhteistilejä ja lisäilemään sinne jatkuvasti rahaa.

Näkisin että meidän talouden malli on jotain väliltä ekselöidään kaikki ja kaikki on yhteistä.

 

[TommiZeliard]

Kyllä tuntuu ihmisillä olevan vaikeaa ymmärtää kiinteiden/jatkuvien kulujen ja satunnaisten kulujen ero. Joku matka Legolandiin nyt tuskin on kellään jokavuotinen saati jokakuukausinen juttu, ja olisi ihan naurettavaa sisällyttää sellaisia johonkin jatkuvaan menojen tasaukseen.

Meillä laitetaan kaikki kiinteät kulut puoliksi ja kaikki "valinnaiset" eli hupailukulut kuten ravintolat, reissut ym. vähän omantunnon mukaan siten että kuka haluaa mitäkin eniten. Toki tulot on suhteellisen tasapainossa, joten ei tarvitse sitä miettiä. Eli ei mennä mitenkään sentin päälle, mutta on erittäin tarkka kuva siitä mitkä on ne pakolliset kulut ja mille kulutustasolle voi tiputtaa jos paska osuu tuulettimeen.

Kyllä täällä hyvin ymmärretään ennakoitavien ja satunnaisten kulujen ero. Molempia kuitenkin tulee perheelle paljon vuoden mittaan, ja ne pitää maksaa. Silloin ei paljoa auta kulujen tasaiseen jakautumiseen kokonaisuudessaan, jos vain ennakoitavat on jaettu aina tasaisesti. Tpu alunperin puhui, että kulut menevät aina tasan ilman ainuttakaan laskutoimitusta. Myöhemmin hän näköjään lievensi, että "Ei sen tarvitse kuukauden tarkkuudella tasan mennä." ja että alkuun vaatii tilastointia, jotta keskimääräinen summa selviää.

Legoland ei ole jokavuotinen, mutta sitäkään ei tarvinnut tasailla mitenkään. Ei ole naurettavaa, koska ei vaatinut toimenpiteitä. Riitti kun maksoi korttilaskun muiden laskujen seassa ruokatililtä, jolloin reissun kulut menivät tasan. Tai tasan ja tasan, toinen syö ravintolassa yleensä kalliimmin, mutta eipä noita jossain vaiheessa enää jaksa erotella. Olisiko edes järkeä erotella, koska se enemmän syövä myös tekee perheessä enemmän raskaampia hommia: imurointi, renkaanvaihdot, lumityöt, nurtsi, painavat kantamukset, reppuselät/olkapäille, korjaamiset jne.

Kuukausittainen, mutta summaltaan vaihteleva, on esim. perheen ulkonasyömiset. Niitä kertyi viime kuussa yhteensä 16 kpl maksutapahtumia. Kuinka kauan noita viitsisi laskea/tasia/vuorotella yksitellen? Yhteissumma oli tapahtumien lukumäärään nähden vaatimaton 124,81 €. Yksi selitys suurehkoon lukumäärään ja pieneen summaan on, että Ikeasta tulee aina kaksi maksutapahtumaa per syöminen. Ensin ruuat ja lapsen jälkkäripuikko sekä maksuttomat kaakaot/kahvit yläkerran ravintolassa, ja lopuksi euron vaniljapehmis alakerrassa vanhemmille puoliksi. Pitseriasta riittää kaksi normaalipitsaa kolmelle hengelle mukaan, ja juomat kotona. Hampurilaispaikassa menee yleensä yhteensä 10,95 € kolmistaan. Iskä juo sitten vasta autossa vesipullostaan. Muuten oli Peuramaan rinneravintolaa, Subwaytä ym.

Ei siinä mitään, jos ei ole tarvetta jakaa tasan (tai tulojen suhteessa) perheen kuluja. On kuitenkin turha väittää, että vain ennakoitavat jakamalla homma menisi tasan. Sitten jos lisäksi satunnaiset tasataan/jaetaan (yksitellen), niin homma käy raskaaksi jossain vaiheessa perheen kasvaessa/menojen lisääntyessä/ajan kuluessa. Ja vielä se haitta, että vain toinen voi pääasiallisesti käydä ruokakaupassa/maksaa tiettyjä laskuja/ostaa lapselle vaatetta/juttuja/pääsymaksuja. Vähintään sen sata kertaa vuodessa ihan turhaa rahaan liittyvää sumplimista - toki jaettuna kahdelle aikuiselle, eli "vain" 50 kpl. Ei nappaa ei.

Inaukkar hyvin sanoi, että tilanteet ovat erilaisia, ja se vaikuttaa menetelmän valintaan oleellisesti.

Meillä:
-ulkona syömistä usein, enimmäkseen halpaa, joskus Michelin
-lapsi, useita kertoja vuodessa 30-180 € lääkärilaskuja, useita pääsymaksuja, vaihtelevasti harrastusmaksuja
-koira, eläinlääkäriin 50-4200 € per kerta (ylärajasta tosin sai vakuutuksesta 1750 € takaisin)
-auto
-takapiha
-mökki

Tuossa oli lueteltu kuusi aika satunnaisia kuluja tuottavaa tekijää. Jos niistä omalle kohdalle täsmää useampi kohta, ja on oltu yhdessä yli 20 vuotta kuten me, niin harva varmaan jaksaa yksitellen jakaa. Joillakin voi olla vielä kaupan päälle veneilyä ja enemmän matkustelua.

Kuvion monimutkaistuessa ja pitkittyessä mieluummin yhteinen tili, jonne siirretään päätetyssä jakosuhteessa rahaa kuukausittain niin, että uusi kuukausi alkaa aina vakiosummasta. Pohjalla kannattaa pitää tonni ylimääräistä, ettei tili ylity menojen vaihtelun takia. Tai sitten se yhteinen luottokortti, jonka lasku maksetaan päätetyssä jakosuhteessa kokonaan pois korottomalla ajalla. Molemmissa vaihtoehdoissa pysyy kuukausittain kartalla mitä menee. Lisäksi perheen yhteiset menot jakautuvat yhdellä kuukausittaisella maksulla täsmälleen tasan tai halutulla jakosuhteella, eikä ole mitään väliä kumpi käy ruokakaupassa/ostoksilla/maksaa laskun/pääsymaksun.

 

[idkf]

Miksi naimisiin mentyä pitäisi jotenkin muuttaa hyväksi koettua systeemiä?

Tällä hetkellä molemmilla on käytännössä oma 4-7k€ sotakassa yllättävien menojen varalle, yhteisillä rahoilla ei molempien tarvi pitää noin isoa puskuria kun on epätodennäköisenpää, että molemmat joutuisivat yhtäaikaa työttömäksi, auto ja tietokoneet leviäisi, molempien puhelimet hajoaisi, pyörät pöllittäisiin ja kummallakin kaverit pyytäisi 2vk ulkomaanmatkalle.

Sijoitukset olisi myös kannattavempaa tehdä yhdessä isommilla ostoerillä. Samalla myös pysyy myls helpommin käsitys talouden kokonaistilasta.

 

[tpu]

Tällä hetkellä molemmilla on käytännössä oma 4-7k€ sotakassa yllättävien menojen varalle, yhteisillä rahoilla ei molempien tarvi pitää noin isoa puskuria kun on epätodennäköisenpää, että molemmat joutuisivat yhtäaikaa työttömäksi, auto ja tietokoneet leviäisi, molempien puhelimet hajoaisi, pyörät pöllittäisiin ja kummallakin kaverit pyytäisi 2vk ulkomaanmatkalle.

Sijoitukset olisi myös kannattavempaa tehdä yhdessä isommilla ostoerillä. Samalla myös pysyy myls helpommin käsitys talouden kokonaistilasta.

Meillä taas molemmat ovat hoitaneet raha-asiansa siihen malliin, että vaikka jompikumpi putoaisi pelistä pois, se ei muuttaisi taloutta mihinkään suuntaan. Elintaso on pidetty järkevästi sellaisena, että siihen olisi varaa vain yhdenkin palkalla. Ei siis mitään tarpeita yhteisille tileille.

 

[Mikkos]

Meillä taas molemmat ovat hoitaneet raha-asiansa siihen malliin, että vaikka jompikumpi putoaisi pelistä pois, se ei muuttaisi taloutta mihinkään suuntaan. Elintaso on pidetty järkevästi sellaisena, että siihen olisi varaa vain yhdenkin palkalla. Ei siis mitään tarpeita yhteisille tileille.

Juuri näin on meilläkin toimittu.

 

[pokkus]

Kyllä tuntuu ihmisillä olevan vaikeaa ymmärtää kiinteiden/jatkuvien kulujen ja satunnaisten kulujen ero. Joku matka Legolandiin nyt tuskin on kellään jokavuotinen saati jokakuukausinen juttu, ja olisi ihan naurettavaa sisällyttää sellaisia johonkin jatkuvaan menojen tasaukseen.

Meillä laitetaan kaikki kiinteät kulut puoliksi ja kaikki "valinnaiset" eli hupailukulut kuten ravintolat, reissut ym. vähän omantunnon mukaan siten että kuka haluaa mitäkin eniten. Toki tulot on suhteellisen tasapainossa, joten ei tarvitse sitä miettiä. Eli ei mennä mitenkään sentin päälle, mutta on erittäin tarkka kuva siitä mitkä on ne pakolliset kulut ja mille kulutustasolle voi tiputtaa jos paska osuu tuulettimeen.

Meillä ei erotella jatkuvia ja kiinteitä kuluja mitenkään jos ne koskee perhettä tai yhteisiä menoja. Ne kun on menoja jotka pitää vain maksaa. Oli se sitten lomamatka, ruokaostos, ulkona syömistä, lasten vaatteita, autojen tankkaus, joku kalustehankinta jne. niin ne maksetaan kaikki yhteisillä rahoilla jos ne vain jotenkin menee yhteiseen hyvään. Vaikka vaimo lähtisi yksin lasten kanssa matkalla tai syömään ulos ilman minua niin toki hän maksaisi kaiken yhteisillä rahoilla. Jotenkin tuntuu hassulta jos hän joutuisi yksin tuollaisia menoja maksamaan, koska kuitenkin huolehtii perheestä siellä ollessaan.

Sitten aivan omakohtaiset hankinnat molemmat maksaa itse eli vaikka jos ostan kellon itselleni niin maksan sen kokonaan itse tai vaimo itselleen jotain vaatteita.

 

[root]

Minulla on aina ollut vaimoa isommat tulot. Ei yhteistä tiliä. Maksan käytännössä kaiken. Asumisen, laskut, auton ja bensat. Vaimo käyttää palkkansa omiin vaatteisiinsa ja harrastuksiinsa. Vaimo maksaa ruokakaupan kassalla silloin kun ei käydä yhdessä ja välillä saattaa ostaa lapselle vaatteita omilla rahoillaan. Reilua tämä tuskin on, mutta itsepähän olen elämäni elänyt ja valintani tehnyt tähän asti.

 

[meridian]

Tuli mieleen, että onko sekään nyt toisaalta reilua jos 100kg mies ja 50kg vaimo jakavat ruokakulut 50/50. Mieshän tuossa on vaimon syöttiläänä kun puoliksi ostetuista ruoista enemmistö luultavasti uppoaa hänen kitaansa. Toisaalta miehen keho säteilee enemmän lämpöä ympäristöön, jolloin lämmityskuluissa voittaa vaimo jos ne menee puoliksi, mutta sitten taas isompi keho vaatii isompaa vesimäärää pesuun. Toisaalta naiset yleensä kompensoi tätä hyvin esim hiustenpesulla yms läträämisellä. Vuokrassakin pitäisi huomioida kummankin kotona viettämä aika jne.

 

[zettis]

Mikäli nyt tässä sitten täräytettäisiin avioon ja olisi lain silmissä oikeasti yhteiset rahat...

Tässä ketjussa on useassakin kohtaa saanut kuvan, että avioon mennessä rahat/omaisuus muuttuisivat jotenkin yhteiseksi. Näin ei kuitenkaan ole, ja esimerkiksi aviopuolisoiden välillä joutuu maksamaan lahjaveroa jos omaisuutta haluaa siirtää toiselle tai yhteisiin nimiin. Kärjistäen, omaisuudesta tulee "yhteistä" vasta eron napsahtaessa ilman avioehtoa.

Toki, toisen elantomenoja saa maksaa mielensä mukaan mutta tämä ei ole mitenkään avioliiton yksinoikeus.

Muutenkin hieman ihmettelen näitä "kaikki rahat yhteen" -malleja. Jos nyt vaikkapa kolmikymppisinä laitetaan lusikat yhteen niin kaiketi sitä sukan varteen on jo jokunen kymppitonni kertynyt, muodossa tai toisessa. Tai ehkäpä säästäminen on suomalaisille niin vierasta kuin uutisista kun on saanut lukea.

Meillä maksetaan taloustilille x-summa rahaa/kk ja tilillä on pankki/luottokortti. Itse tienaan enemmän, puolisolla enemmän omaisuutta. Jonkun verran makselen omalla kortilla kaupassa kun tiedän syöväni kalliimmin ja kun nyt tienaan enemmän. Lapsen tullessa tulomenetykset vähintään tasataan.

 

[Nomber]

Ihmettelen kanssa tätä kaikki rahat yhteisiä ja myös avioehdottomuutta. Ennen suhteen alkua jos toinen on kerännyt vaikka eläkepäivikseen säästöjä niin sitten mennäänkin yhteen ja puoliso hassaakin nämä rahat johonkin turhuuteen tai tulee ero ja puolet menee. Onko joku suhde oikeasti niin tärkeä että pahimmillaan vuoden parin suhteesta ihmiset on valmiita maksamaan mahdollisesti satojatuhansia euroja? Tai sitten kääntäen, miksi tehdään töitä hampaat irvessä rahan takia jos raha ei merkitse mitään vaan ollaan valmiita maksamaan vaikka miljoonia euroja jollekkin vuoden parin ihastukselle?

 

[Lager7]

Täällä on käytössä yhteiskunnan rahat..

 

[Honzo]

Ihmettelen kanssa tätä kaikki rahat yhteisiä ja myös avioehdottomuutta. Ennen suhteen alkua jos toinen on kerännyt vaikka eläkepäivikseen säästöjä niin sitten mennäänkin yhteen ja puoliso hassaakin nämä rahat johonkin turhuuteen tai tulee ero ja puolet menee. Onko joku suhde oikeasti niin tärkeä että pahimmillaan vuoden parin suhteesta ihmiset on valmiita maksamaan mahdollisesti satojatuhansia euroja? Tai sitten kääntäen, miksi tehdään töitä hampaat irvessä rahan takia jos raha ei merkitse mitään vaan ollaan valmiita maksamaan vaikka miljoonia euroja jollekkin vuoden parin ihastukselle?

No nyt meni kyllä mutkat aikalailla suoraksi. Eipä tässä ketjussa kyllä kukaan ole näin ehdottanut.

Kyllä itsekin olen avioehdon puolesta liputtanut vastaavassa tilanteessa. Itse olen ollut vaimon kanssa lukioikäisestä, eli kaikki varallisuus on yhdessä kerätty. Jos joskus menisi lusikat jakoon, niin 50/50 olisi täysin oikein. Toki varallisuutta olisi senverran, että mahdollisessa seuraavassa suhteessa/avioliitossa avioehto tulisi varmaan kysymykseen.

Täällä tuskin kovin monella on "satojatuhansia euroja" tai "miljoonia"...