Omat vai yhteiset rahat?

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Mikkos
  • Aloitettu Aloitettu
Itseä ei kosketa kun ei ole lapsia.

Yhteinen lomakassa josta maksetaan matkan viulut.

Lomakassasta (tosin ei olla mitää raflaihmisiä niin ei tule syötyä ulkona käytännössä kun lomalla)

50/50

50/50

50/50

Ei toi nyt niin hankalaa ole.

50/50 vaikka toinen tienaa 2500e ja toinen 5000e? Tämä oli mun alustuksessa (Mites te kulujen jakajat, joilla on huomattavat tuloerot)
 
20 vuotta yhdessä vaimon kanssa, yhteinen käyttötili (50/50) josta maksetaan laskut ja kaikki kiinteät toistuvat maksut (vakuutukset, vastikkeet, safka, ravintolat, pojan harrastukset yms.)
Yhteinen matkatili (70/30) josta sitten maksellaan pidemmät etelän matkat ja omat tilit joista henkilökohtaiset menot ja harrastukset ja mun tili josta sitten kaikki ylimääräinen johtuen tuloeroista.
 
Meillä on sellainen hajautettu järjestelmä käytössä, jossa molemmat laittaa X summan kuussa rahaa taloustilille josta hoidetaan yleisiä talousmenoja kuten lainat, sähköt, vedet jne. Tämä summa on laskettu excelillä arvioitujen ja tiedossa olevien kulujen perusteella. Sitten päälle on s-pankin visa, jolla hoidetaan päivittäishankinnat ja sieltä maksetaan kuukausittain saapuva lasku 50/50.

Näiden yli jäävät rahat on sitten ”omia” ja niitä kukin käyttää omilta tileiltään/korteillaan mielensä mukaan. Sama systeemi toimi jo ennen naimisiin menoa niin ei nähty tarvetta muuttaa vaikka kirkossa käytiinkin ja jälkikasvuakin tullut. Systeemin alku on ajalta, jolloin tuloerot oli huomattavat kun itse vielä opiskelin ja vaimo oli töissä, mutta tuntuu toimivan edelleen niin pysyköön käytössä.
 
Meillä molemmilla omat tilit. Laskut, ruokaostokset yms menee 50/50. Itse maksan "ylimääräisenä" perheen 4 kännykkäliittymää+auton maksut.
Itse pystyn laittamaan rahaa sivuun koska sniiduilen enkä laita rahaa "turhaan". Vaimo sen sijaan tekee heräteostoksia ja kuun lopussa ihmettelee kun nollaviiva alkaa lähestyä.
 
Molemmat siirtävät X-summan kuukaudessa yhteiselle tilille, josta maksetaan kaikki yhteiset kulut (ruuat+lainat+ravintolaillat+matkat jne.). Molemmat saavat tehdä sitten omilla rahoillaan mitä lystää. Helppoa ja yksinkertaista. Kun itse aikoinaan opiskelin ja vaimo oli töissä, niin elettiin enemmän vaimon rahoilla ja sitten kun vaimo lähti opiskelemaan niin toistepäin.

Itse sain koko lapsuuden ihan tarpeeksi seurata vierestä kuinka vanhemmat jatkuvasti tappelivat rahan käytöstä, kun kaikki rahat olivat yhteisellä tilillä.
Millon oli osteltu turhia harrastusvehkeitä tai ostettu turhaa krääsää kotia tms. Ongelman juuri varmaan se, että porukoilla ei ikinä sitä rahaa ollut liikaa ja rahankäyttö puolisoiden kesken täysin epätasapainossa.
 
  • Tykkää
Reactions: hmb
Meillä kaksi aikuista. Omat tilit molemmilla josta siirretään asuntolainatilille osuutemme kuukausittain. Kaikki muut kiinteät kulut puoliksi. Matkat maksaa kumpikin itse mikä ei ole ongelma kun suunnilleen samanmoiset tulot.
 
Yhteinen ruokatili, jonne molemmat laittaa 200e / kk. Täältä maksetaan ruoka- yms. peruselämisen ostokset. Lisäksi laskutili, josta laskut lähtevät e-laskuina ja molemmat siirtävät puolet summasta ennen eräpäivää. Viihdykkeet ja harrastukset sitten omista rahoista, kumpikin mielensä mukaan. Ei tarvitse exceliä ja menot jakautuvat puoliksi.
 
Molemmilla omat tilit, joista siirretään tasasumma ruokatilille ja taloustilille. Ruokatililtä lähtee kauppaostokset ja taloustililtä lainanlyhennykset, vakuutukset, asumisen kulut sekä lapsiin liittyvät kulut. Lisäksi molemmilla omat sijoitukset ja säästöt.

Ruokakulut aikalailla vakiot kuukaudesta toiseen. Kerran vuodessa koitetaan ennustaa asumisen ja lainojen kulut vuodeksi eteenpäin, josta muodostetaan sitten kuukausittainen tasasumma siirrettäväksi taloustilille. Tehty tätä ennustamista nyt vajaa neljä vuotta ja on meillä osoittautunut toimivaksi systeemiksi. Helppo tietää omasta palkasta käteen jäävä osuus, kun kuukausittaiset "kulut" on vakio.

Itse tienaan tuplasti sen mitä vaimo, joten autojen hankinnat menee omalta tililtä.
 
50/50 vaikka toinen tienaa 2500e ja toinen 5000e? Tämä oli mun alustuksessa (Mites te kulujen jakajat, joilla on huomattavat tuloerot)
Kyllä. Ei ne asumiskustannukset ja laskut siitä muutu vaikka toinen tienais miljoonan ja toinen euron.

E: tokihan noita menoja ei tuijoteta kuin piru raamattua. Jos toisella ei ole rahaa johonkin ja toisella on "lainata" niin sitten toinen osapuoli kustantaa ja excelissä se jää toiselle "miinukseksi" ja toinen makselee sitten jostain enemmän kun on taas rahaa. Ei toi systeemi tarkoita että joka kuukausi molemmat kuluttaa pilkulleen saman verran, vaan että noin suurin piirtein molemmat kustantaa osansa, vaikka ei olisi joka kuukausi. Kyllä se aikaa myöten aina tasottuu.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä. Ei ne asumiskustannukset ja laskut siitä muutu vaikka toinen tienais miljoonan ja toinen euron.

E: tokihan noita menoja ei tuijoteta kuin piru raamattua. Jos toisella ei ole rahaa johonkin ja toisella on "lainata" niin sitten toinen osapuoli kustantaa ja excelissä se jää toiselle "miinukseksi" ja toinen makselee sitten jostain enemmän kun on taas rahaa. Ei toi systeemi tarkoita että joka kuukausi molemmat kuluttaa pilkulleen saman verran, vaan että noin suurin piirtein molemmat kustantaa osansa, vaikka ei olisi joka kuukausi. Kyllä se aikaa myöten aina tasottuu.
Tää just mua ihmetyttää. Siis naimisissa olevilla. Molemmat maksaa saman verran ja toisella jää vaikka 1500e/kk yli pakollisten menojen jälkeen ja toisella 200e. Sit loput maksetaan 50/50. Ja jopa lainataan puolisolle rahaa vaikka lomamatkaa varten... ei mene mulla jakeluun. Joskus 30v päästä toisella on säästöjä 150te ja toisella 0e... Kyllä mun maailmassa kun naimisiin mennään, kaikki on yhteistä. Tilanne voi olla eri, jos joskus 45v mennään naimisiin ja toisella on huomattava määrä varallisuutta ja toisella ei mitään. Mutta silloin voi tehdä avioehdon. Ei senkään pitäisi rahankäyttöön vaikuttaa.

No kukin tavallaan. Voin myös ymmärtää jollain tasolla tätä, jos toisella on joku todelöa häiriintynyt tapa käyttää rahaa. Silloinkin pitää lähinnä rajoittaa sen toisen rahankäyttöä jotenkin.
 
Tää just mua ihmetyttää. Siis naimisissa olevilla. Molemmat maksaa saman verran ja toisella jää vaikka 1500e/kk yli pakollisten menojen jälkeen ja toisella 200e. Sit loput maksetaan 50/50. Ja jopa lainataan puolisolle rahaa vaikka lomamatkaa varten... ei mene mulla jakeluun. Kyllä mun maailmassa kun naimisiin mennään, kaikki on yhteistä. Tilanne voi olla eri, jos joskus 45v mennään naimisiin ja toisella on huomattava määrä varallisuutta ja toisella ei mitään. Mutta silloin voi tehdä avioehdon. Ei senkään pitäisi rahankäyttöön vaikuttaa.

No kukin tavallaan. Voin myös ymmärtää jollain tasolla tätä, jos toisella on joku todelöa häiriintynyt tapa käyttää rahaa. Silloinkin pitää lähinnä rajoittaa sen toisen rahankäyttöä jotenkin.
Jaa. No ehkä meillä tavallisilla ihmisillä kenellä ei tule rahaa ovista ja ikkunoista se vaan on luonnollisempaa maksaa tasavertaisesti. Oli naimisissa tai ei. Ei se sitä tarkoita etteikö toinen voi toiselle jotain kustantaa, mutta kyllä mulle tulis ainakin huono omatunto jos tietäisin että toinen maksaa perusasumisesta enemmän kuin itse. Pitää asua niin että varat siihen riittää.
 
Minun bruttotulot on noin tuplat puolisoon verrattuna. Meilläkin on yhteinen lainanhoitotili, ja tavaksi on tullut että siltä tililtä maksetaan lyhennykset, sähkö- ja jätemaksut sekä nyt uutena lapsen päivähoito. Tämä siis siten, että joka kuukausi molemmat siirtää tilille saman summan, jolla nuo kulut katetaan. Kaikki juoksevat elämiskulut sitten maksetaan ihan randomisti, eli se joka käy kaupassa maksaa. Jos on tullut tarve tehdä isompia hankintoja, esim. joku kodinkone tai vaikka remonttijuttuja, olen ne yleensä maksanut kokonaan itse. Puoliso taas on käyttänyt selvästi enemmän rahaa lapsen kuluihin. Voisi kyllä sanoa, että meillä molemmilla on "omat rahat", itse myös säästän puskuriin ja osakkeisiin säännöllisesti ja ne rahat ovat kokonaan minun "hallinnassani". Käytännössä niitä säästöjä kyllä sitten käytetään koko perheen hyväksi esim. näissä isommissa hankinnoissa. Raha-asiat ei kyllä ole meille koskaan aiheuttanut isompaa keskustelua. Toki puolisolla on "hankalampi" asema siten, että hän elää enemmän kädestä suuhun kuin minä, eli hänellä ei juurikaan ole käytännön mahdollisuuksia säästämiseen. Sitten jos suunnitellaan lomamatkaa tai muuta, niin maksan niistä yleensä suurimman osan, eli yhteiset tekemiset ei jää kuitenkaan kiinni siitä ettei voi tehdä mitään siksi ettei puolisolla ole säästöjä.
 
Omat rahat molemmilla ja molemmat siirtävät saman summan yhteiselle tilille kuukausittain. Sillä katetaan vähän reilusti asuntolaina ja vastike, sinne kertyy hiljalleen rahaa jota mahdollisesti käytetään asiaan x kuten matkoihin.

Mitään ei muuten tasata ja kaupassa maksaa kumpi sattuu siellä käymään, kulutustavarat kumpikin ostaa mitä haluaa yleensä itse. Minä maksan varmasti enemmän yleisiä kuluja, kuten talon remppoja, auton vakuutuksia jne.
Itseasiassa edellinen auto oli minun ostamani ja nykyisestä vaimo taisi maksaa 20% tms. ja murotyyliin kaikki elektroniikka taitaa olla minun ostamaani :D

Minulla on jonkun verran suurempi palkka, mutta viime vuosina oma palkka tippunut ja vaimon noussut niin tasoittunut jonkun verran :)

Avioliitto ja ei lapsia.

Edit:
Minun bruttotulot on noin tuplat puolisoon verrattuna. Meilläkin on yhteinen lainanhoitotili, ja tavaksi on tullut että siltä tililtä maksetaan lyhennykset, sähkö- ja jätemaksut sekä nyt uutena lapsen päivähoito. Tämä siis siten, että joka kuukausi molemmat siirtää tilille saman summan, jolla nuo kulut katetaan. Kaikki juoksevat elämiskulut sitten maksetaan ihan randomisti, eli se joka käy kaupassa maksaa. Jos on tullut tarve tehdä isompia hankintoja, esim. joku kodinkone tai vaikka remonttijuttuja, olen ne yleensä maksanut kokonaan itse.

Aika samanlaiselta kuulostaa kuin täällä. Vaimo laittaa kyllä jotain säästöön (vähemmän kuin minä), mutta ymmärtääkseni ei ole ongelmana etteikö raha häviäisi käyttötililtä palkkapäivien välillä.
 
Viimeksi muokattu:
Jaa. No ehkä meillä tavallisilla ihmisillä kenellä ei tule rahaa ovista ja ikkunoista se vaan on luonnollisempaa maksaa tasavertaisesti. Oli naimisissa tai ei. Ei se sitä tarkoita etteikö toinen voi toiselle jotain kustantaa, mutta kyllä mulle tulis ainakin huono omatunto jos tietäisin että toinen maksaa perusasumisesta enemmän kuin itse. Pitää asua niin että varat siihen riittää.

Mulle tulisi huono omatunto siitä, että kulut laitettaisiin tasan puoliksi, vaikka itse tienaisin reilusti enemmän kuin toinen. Kyseessä on kuitenkin puoliso eikä kämppis, mutta kukin toki tekee niin kuin parhaaksi näkee, ei tähän virallista sääntöä ole olemassa.
 
Jaa. No ehkä meillä tavallisilla ihmisillä kenellä ei tule rahaa ovista ja ikkunoista se vaan on luonnollisempaa maksaa tasavertaisesti. Oli naimisissa tai ei. Ei se sitä tarkoita etteikö toinen voi toiselle jotain kustantaa, mutta kyllä mulle tulis ainakin huono omatunto jos tietäisin että toinen maksaa perusasumisesta enemmän kuin itse. Pitää asua niin että varat siihen riittää.
Mun mielestä taas voisi asua niin, että yhdessä on siihen varaa. Eikä sen vähemmän tienaavan tulojen mukaan... esimerkkinä toinen perushoitaja ja toinen lääkäri. Toinen saa alle 2te ja 6te/kk. Sit asutaan pienessä kerrostaloluukussa lasten kanssa kun ei perushoitajan liksa riitä muuhun.
 
Mun mielestä taas voisi asua niin, että yhdessä on siihen varaa. Eikä sen vähemmän tienaavan tulojen mukaan... esimerkkinä toinen perushoitaja ja toinen lääkäri. Toinen saa alle 2te ja 6te/kk. Sit asutaan pienessä kerrostaloluukussa lasten kanssa kun ei perushoitajan liksa riitä muuhun.

Mutta lääkäriltä jää niin hyvin rahaa säästöön että voi lopettaa hommat ennen kuin täyttää 50 :cigar2:
 
Yhteiset rahat. Ei lasketa mikä menee mihinkin ja kuka ostaa mitäkin, koska rahaa jää joka tapauksessa aina yli. Jännää miten joku excelöi jotain senttejä ja pyöristellään ja tasoitellaan. Tää meillä toimiva yhteiset rahat -käytäntö on toiminut jo opiskeluajoista lähtien, eikä ongelmia ole tullut, vaikka välillä on tuloeroja ollut ns. reilusti (itse vastavalmistuneena tienaa 3te ja toinen opiskelijana saa sen 480e jne.).

Olisi helvetin nihkeää tasata kaikki fifti fifti. Mut kaikkeen tottuu kait.
 
Jos nyt haluaisi jotenkin tasapuolistaa kulut, niin ilman muuta pitäisi imo suhteuttaa tulotasoon, vaikka katsomalla paljonko keskimäärin kuussa mihinkin menee rahaa ja sit sopia, että menot hoidetaan samassa suhteessa kuin palkkaa saadaan. Esim jos toinen saa 2000€/kk ja toinen 6000€/kk, niin toinen maksaa 25% menoista ja toinen 75% menoista.

Toki jokainen tekee niin kuin itse parhaaksi näkee, mutta jos kyseessä on vakava parisuhde, niin musta tuntuisi omituiselta hoitaa talouspuolta kuten jotain yhteistä firmaa tms. Mulla on esimerkiksi kaveri joka on ollut 7v avoliitossa, on yhteinen asuntolaina yms ja kulut hoidetaan edelleen tasan tarkkaan 50/50 jopa niin pitkälle, että ravintolassa syödessä pyytävät erilliset laskut. Ei kai siinä mitään väärää ole, mutta kyllä itsestä tuntuisi helvetin oudolta ravintolassa sanoa vaimolle, että maksa omat syömises...
 
Omassa tuttavapiirissäni on esim pariskunta jolla on kaksi yhteistä lasta sekä monta vuotta yhdessä avoliitossa ja vieläkin maksavat oman syömisensä ravintoloissa. En ihan välttämättä tajua tätä, mutta toisaalta ei ole minulta pois.
 
Omat ja yhteinen tili.
Yhteiselle menee toisella tonni ja toisella puolitoista kuussa, tulojen mukaan.
Yhteisestä maksetaan kaikki laskut ja yhteiset hankinnat.
Päivittäistavarat menee sen mukaan kumpi sattuu käymään kaupassa.
Lapsille laitan saman summan joka kuu tilille, ja vaimokin lähes joka kuukausi. Lapsilla omat salkut joihin ostelen osakkeita aina kun on n. tonni kertynyt heidän tileilleen.
Minä ostan elektroniikat omasta tilistä ja vaimo jotain astioita,verhoja yms. jotka häntä kiinnostaa
 
Omat tilit ja yksi yhteinen tili. Avioliitto, avioehto, ei lapsia.

Yhteiselle tilille siirtyy automaattisesti kummaltakin sama summa kerran kuukaudessa. Yhteiseltä tililtä maksetaan lainat, asumismenot, yhteisten juttujen laskut sekä muut yhteiset isommat hankinnat.

Ruokakaupoissa, ravintoloissa jne. jompi kumpi maksaa omista rahoistaan ja koetetaan silleen näppituntumalla maksaa vuorotellen ja suurinpiirtein samoissa määrin, kun ei olla saatu aikaiseksi hankkia kortteja tuolle yhteiselle tilille. Mitään varsinaista kirjanpitoa näistä ei pidetä.

Omalle tilille jäävillä rahoilla kumpikin tekee sitten mitä milloinkin parhaimmaksi näkee - säästää, sijoittaa, tuhlaa, käyttää muuhun ”tarpeelliseen” jne.
 
Viimeksi muokattu:
Kyllä. Ei ne asumiskustannukset ja laskut siitä muutu vaikka toinen tienais miljoonan ja toinen euron.

E: tokihan noita menoja ei tuijoteta kuin piru raamattua. Jos toisella ei ole rahaa johonkin ja toisella on "lainata" niin sitten toinen osapuoli kustantaa ja excelissä se jää toiselle "miinukseksi" ja toinen makselee sitten jostain enemmän kun on taas rahaa. Ei toi systeemi tarkoita että joka kuukausi molemmat kuluttaa pilkulleen saman verran, vaan että noin suurin piirtein molemmat kustantaa osansa, vaikka ei olisi joka kuukausi. Kyllä se aikaa myöten aina tasottuu.
Toimii vain niin kauan, kun paremmin tienaava haluaa tyytyä vähemmän tienaavan määrittämään tasoon. Mieleastäni myös huonompituloisella pitäisi olla jonkinlainen mahdollisuus säästää niin halutessaan. Jos tasataan niin sitten kotityötkin kaiketi pitäisi myös tasata tai hinnoitella jotenkin, ettei vaikka johtaja saavu suurine palkkoineen aina valmiiksi siivottuun taloon ja katettuun pöytää siivoojapuolison maksaessa puolet kuluistakin.
 
En tiedä sopiiko nyt juuri tähän. Mutta, näistä excel-rahankyttääjistä on aika ajoin juttuja iltalehdissä jne. On niin ja niin hyvä suhde, kaikki toimii ym. lässytystä. Mutta eron tapahtuessa se excel-taulukko kaivetaan heti esille. Jokainen sentti kaivetaan, koska onhan siitä ihan faktaa kuinka ollaan "lainattu" rahaa.

Ex-avokin kanssa oli omat tilit. Mä maksoin lainan, sähkön, vakuutukset, auton jne. Avokki sitten osteli ruuat ja ne kodin tilpehöörit mikä ei itteä kiinnostatut (matot, lakanat, verhot jne.) +tankkasi autoa sen mitä sillä oli rahaa. Nettotulot oli 1300/2500€. Ei erossa tullut edes mieleen alata vaatimaan tuota eroa takaisin. Avokki teki paljon sellaista mihin oma aika ei olisi riittänyt kotona, ja mä yritin tuoda ruokaa pöytään.
 
kulut hoidetaan edelleen tasan tarkkaan 50/50 jopa niin pitkälle, että ravintolassa syödessä pyytävät erilliset laskut.
Tämä on minulle täysi mysteeri. Koen aina myötähäpeää kun pieru lehahtaa viereisessä pöydässä tuulipuvusta noin pahasti. Pitkin hampain siedän että kaveriporukat tekevät noin, mutta on sekin moukkamaista. Mutta että pariskuntaoletetut. Mieluummin vaikka syödään pihvi käsin ja röyhtäillään, mutta ei näin. Jeesus.

Suomen pilipalimuovikortti-itsepalvelukulttuurissa toki menee ihan hienosti, että pöytäseurueen kaksi pariskuntaa maksavat erikseen, mutta siihen vedän rajan.
 
Yhteinen tili johon molemmat laittaa saman prosenttiosuuden omista tuloista. Yhteiseltä tililtä menee kaikki yhteiset kulut. Molemmilla oma kortti tuolle yhteiselle tilille, joten ei tarvi missään arpoa että kuka maksaa.

Välttää aika monet tappelut ku hoitaa raha-asiat ennakkoon eikä kassajonossa tai jälkikäteen.
 
Mä en ymmärrä kuinka joillekkin toi kassajonossa arpominen voi olla niin hankalaa. Vaikka mekin jaetaan kaikki 50/50 niin ei meillä tule mitään jaottelua kassajonossa kuka maksaa mitä. Ainoastaan että kumpi maksaa ja sillä hyvä. Sitten aina kuun lopussa excelöidään kuitit mutta ei se mitään hankalaa ole ja tästä on sekin hyöty että nähdään paljonko kuussa menee noin suurin piirtein mihinkin. Meillä kun on remppa menossa niin ollaa eritelty työkalut ja tarvikkeet erillisiin sarakkeisiinsa niin pysytään hyvin myös kärryillä paljoko minnekkin on mennyt rahaa. Samoin laskujen excelöinneistä nähdään paljonko mihinkin menee rahaa niin sen mukaan voidaan elää ja seurata kuluja. Kaikilla kun ei tosiaan sitä rahaa tule ovista ja ikkunoista niin noin me varmistetaan itselle sopiva elintaso ja seurataan kuluja niin että voidaan elään niinkuin halutaan myös jatkossa vaikka tulisi suurempia kuluja tai lomautuksia jne.

Toistaiseksi ollaan saatu kaikki mitä halutaan ja kaikki ollaan pystytty tekemään ilman velkaantumista (rempat jne) ja pysyy talous kunnossa pienilläkin tuloilla.

Tosin meilläkin on tarkoituksena jossain välissä siirtyä siihen että kerran kuussa siirrettäsiin taloustilille x summa josta sitten maksellaan kaikki laskut mutta koska ollaan niin vähän aikaa asuttu tässä niin vasta nyt ollaan saatu tarkkaa dataa siitä paljonko asumiskustannukset vuodessa on että tiedetään paljonko pitää taloustilille kuukausittain siirtää.
 
Omat tilit ja yhteinen tili, josta ruokaostokset jne.

En näe mitään järkeä tai epätasa-arvoa jos muut rahat on sitten molempien omat. Teen omilla rahoillani mitä lystään ja jos matkoja tai jotain niin maksetaan 50/50. Bruttutyloissa eroa noin 2000€/kk mutta kiitos kommariverotuksen nettona se ei merkitse mitään.

Molempien omalla vastuulla säästäminen - puolisolla perintöjä joten hänen alkupottinsa oli suurempi, mutta itse taas säästän enemmän, joten matkan aikana tasaantunut tuo ero (joka ei lähtökohtaisestikaan ole yhteistä rahaa).

Ainoa raha-asioihin liittyvä tappelu, joka ei omaan päähän uppoa on äityisloman aikainen menojen jakaminen (=minä maksaisin kaikki). Rouvan mielestä tämä on miehen tehtävä koska silloin enemmän tuloja. Ehdottanut myös, että voin jäädä kotiin ja hän käy töissä...ei kelvannut :D

Kyllä tässä kulttuurissa on edelleen sitä että vaikka kuinka olisi mahdollista tasoittaa asioita niin mies maksaa kaikki perheeseen liittyvät :D siinä taas sitä tasa-arvoa kerrakseen.
 
Ainoa raha-asioihin liittyvä tappelu, joka ei omaan päähän uppoa on äityisloman aikainen menojen jakaminen (=minä maksaisin kaikki). Rouvan mielestä tämä on miehen tehtävä koska silloin enemmän tuloja. Ehdottanut myös, että voin jäädä kotiin ja hän käy töissä...ei kelvannut :D

Jos lapsia ei vielä ole niin tuo idea kuulostaa houkuttelevalta mutta voin näin kahden alle 4 vuotiaan isänä kertoa että mielelläni maksan perheen elämisen kuin viihdytän lapsia 8-9 tuntia päivässä. Työ on siihen verrattuna lepoa. Näin pienenä kevennyksenä.
 
Ainoa raha-asioihin liittyvä tappelu, joka ei omaan päähän uppoa on äityisloman aikainen menojen jakaminen (=minä maksaisin kaikki). Rouvan mielestä tämä on miehen tehtävä koska silloin enemmän tuloja. Ehdottanut myös, että voin jäädä kotiin ja hän käy töissä...ei kelvannut :D
Molemmat oletettavasti olette tämän tulokkaan tähän maailmaan halunneet, mutta vain naisen tuloihin sillä on negatiivinen vaikutus, joten mielestäni on ihan kohtuullista olettaa miehen maksavan suuremman osan yhteisistä menoista äitiysloman ajan.
Itse vetäisin rajan siihen, että nainen saisi omat heräteostoksensa kuitenkin maksaa omistaan; pakolliset kulut olisivat se mun leiviskä.
 
Omat tilit ja omat etukortit (kun niitä ikinä jaksa mennä yhdistämään/erottamaan yhdistelmäkorteista). Tulojakauma noin 25/75. Minä maksan kaikki kiinteät kulut (asuminen + auto) ja vaimo maksaa kaikki arkiruuat ja bensat (kun noin 99% arkiajoista ajaakin). Yhdessä jos kaupassa käydään, niin K-kaupassa maksan minä ja S-kaupassa vaimo (koska yhdistämättömät etukortit). Ravintoloissa maksaa jompikumpi ihan satunnaisvalinnalla. Erityisen isoista hankinnoista/lomamaksuista vaimo siirtää erikseen rahaa minun tilille. Omien halujen mukaan kumpikin ostaa itelleen/yhteiseksi mitä lystää. Ei mitään ongelmia rahojen tai niiden käytön suhteen.
 
Molemmat nostavat rahaa ruokakukkaroon millä maksetaan kaupassa, muuten molemmilla omat rahat ja menot.
 
Nämä kuviot on vielä helppoja mitä täällä on. Skenario joka oli aikanaan oli vähän tähän tyyliin: Yhteenmuutto pienituloisen yh:n kanssa. Miehellä reilusti isommat tulot, joten yhteenmuutto olisi tarkoittanut, että asumistuki loppuu toiselta osapuolelta (tämä tietenkin ihan ok), mutta sitten iskee ne välilliset kulut, esim tarhamaksut nousee kahdesta lapsesta 0€ -> 500€. Kenen tämä pitäisi maksaa? Miehen tulojen syystä nousee. No eihän kukaan tässä tilanteessa yhteen muuta vaan odottaa kunnes lapset isompia.
 
Nämä kuviot on vielä helppoja mitä täällä on. Skenario joka oli aikanaan oli vähän tähän tyyliin: Yhteenmuutto pienituloisen yh:n kanssa. Miehellä reilusti isommat tulot, joten yhteenmuutto olisi tarkoittanut, että asumistuki loppuu toiselta osapuolelta (tämä tietenkin ihan ok), mutta sitten iskee ne välilliset kulut, esim tarhamaksut nousee kahdesta lapsesta 0€ -> 500€. Kenen tämä pitäisi maksaa? Miehen tulojen syystä nousee. No eihän kukaan tässä tilanteessa yhteen muuta vaan odottaa kunnes lapset isompia.
Ei nyt ihan sama tilanne, mutta vähän samaa ongelmaa tulee vastaan liki jokaisessa lapsiperheessä, kun äiti palaa töihin: Lapsi tai lapset laitetaan päiväkotiin josta tulee esim 500 e/kk kulu. Kuka tämän maksaa? Miehestä tuntuu epäoikeudenmukaiselta alkaa maksaa edes puolta (250 e/kk) siitä ilosta, että vaimo pääsee töihin..

Toisaalta taas äiti on ennen töihin menoa saanut tukia, jotka nyt menettää. Eli äidin töihin palattua perheen menot kasvavat tässä esimerkissä 500 e/kk ja ja tuet menetetään. Jos äidin nettopalkka on vaikka 2000 e/kk, niin töihin paluulla perheen kuukausitulot nousevat vain noin 1000 eurolla. Tämä on aika ikävä kannustinloukku.

Jos perheellä on kokonaan yhteiset rahat, niin ei tunnu niin pahalta. Mutta jos on kokonaan omat rahat, niin ristiriitoja syntyy..
 
Neljä vuotta asuttu virallisesti yhdessä, sitä ennen ~vuosi yhteistä eloa pitkälti saman katon alla. Ei avioliitossa, ei lapsia.

Kaikki jaetaan about kahtia. Isommat ostokset menee käytännössä niin, että toinen ostaa ja toinen siirtää puolet toisen tilille. Tämä toki vain sellaisissa ostoksissa mitkä koskee molempia(huonekalut, matkat yms.). Omia rahoja voi käyttää mihin haluaa, molemmat suht pihejä. Kaupassa käydään ku käydään, se maksaa joka käy. Joskus katottiin pankin seurantojen kautta, et ruokakulut menee vuodessa 200€ tarkkuudella tasan. Sähkö ja vuokra hoidetaan vuorokuukausittain.

Tämä jatkunee niin kauan kun molemmilla riittää rahat, katotaan asiaa sit jos toisella menee työn saanti vaikeaksi ja tuet minimissä toisen työn takia. Yhteisiä laskujaki on niin vähän(vakuutus lähinnä) että nekin menee joka toinen vuosi toiselle maksettavaksi. Välillä on ollut niitä hetkiä ku tuet on ollut pienet toisen tulojen takia, mutta toistaiseksi ei oo asialle mitään tehty, molemmilla kuitenkin on tuloja joista maksaa kuukausittaiset menot.

Tällä hetkellä menoja on niin vähän, että en näe mitää järkeä alkaa rakenteleen mitään yhteisiä tilejä. Enemmän sitä alkais siinä vaiheessa seuraamaan toisen kulutusta ku nytten. Raha-asioista ollaan avoimia, molemmat tietää suunnilleen paljon toisella on rahaa ja paljon tulee vuodessa rahaa.

Toinen tienaa tällä hetkellä ehkä 1/3 - 1/2 siitä mitä toinen, en näe silti syytä miksi toisen pitäisi alkaa maksamaan yhtään enempää yhteisistä asioista. Molemmilla tulee olemaan kuitenkin about samansuuruinen peruspalkka, toinen tulee tienaamaan enemmän lisien muodossa.
 
Ei nyt ihan sama tilanne, mutta vähän samaa ongelmaa tulee vastaan liki jokaisessa lapsiperheessä, kun äiti palaa töihin: Lapsi tai lapset laitetaan päiväkotiin josta tulee esim 500 e/kk kulu. Kuka tämän maksaa? Miehestä tuntuu epäoikeudenmukaiselta alkaa maksaa edes puolta (250 e/kk) siitä ilosta, että vaimo pääsee töihin..

Toisaalta taas äiti on ennen töihin menoa saanut tukia, jotka nyt menettää. Eli äidin töihin palattua perheen menot kasvavat tässä esimerkissä 500 e/kk ja ja tuet menetetään. Jos äidin nettopalkka on vaikka 2000 e/kk, niin töihin paluulla perheen kuukausitulot nousevat vain noin 1000 eurolla. Tämä on aika ikävä kannustinloukku.

Jos perheellä on kokonaan yhteiset rahat, niin ei tunnu niin pahalta. Mutta jos on kokonaan omat rahat, niin ristiriitoja syntyy..
Nuo päivähoidon rajat on niin alhaalla, että tuskin se korotus on 0->500 e/kk, mutta merkittävästi kuitenkin. Kannustinloukku sinällään on kyllä todellinen. Nettotuloihin ei paljon eroa tule, jos n. 2000 e/kk bruttotuloihin lähtee ja samalla tuet katoaa & maksut tappiin. Siihen vielä päälle työssäkäynnistä aiheutuvat kulut... Pienituloisissa perheissä tuo muutaman satasen nettolisäys toki on merkittävä. Harmi vaan, että pv-maksut saa tappiin ihan 2 hengen "perus"tuloillakin.
 
Ei nyt ihan sama tilanne, mutta vähän samaa ongelmaa tulee vastaan liki jokaisessa lapsiperheessä, kun äiti palaa töihin: Lapsi tai lapset laitetaan päiväkotiin josta tulee esim 500 e/kk kulu. Kuka tämän maksaa? Miehestä tuntuu epäoikeudenmukaiselta alkaa maksaa edes puolta (250 e/kk) siitä ilosta, että vaimo pääsee töihin..

Toisaalta taas äiti on ennen töihin menoa saanut tukia, jotka nyt menettää. Eli äidin töihin palattua perheen menot kasvavat tässä esimerkissä 500 e/kk ja ja tuet menetetään. Jos äidin nettopalkka on vaikka 2000 e/kk, niin töihin paluulla perheen kuukausitulot nousevat vain noin 1000 eurolla. Tämä on aika ikävä kannustinloukku.

Jos perheellä on kokonaan yhteiset rahat, niin ei tunnu niin pahalta. Mutta jos on kokonaan omat rahat, niin ristiriitoja syntyy..

Ei ollut kyllä kovin kummoinen kannustinloukku ainakaan meidän taloudessa. Hoitoraha vs. keskituloisen kk-liksa niin jos olis hoitorahan kanssa jatkanut, olis edessä ollut talon myyminen ja muutto kerrostalokolmioon...

Pienemmän loven se muksun päivähoitomaksun puolikas tekee mun lompakkoon kuin maksaa omasta liksasta suurin osa koko talouden menoista kun vaimolla ei ollut tuloja kuin 338 euron hoitoraha (joka yli 3-vuotiaalle tulis olemaan vain 65 euroa).

Tilanne on tietysti eri, jos on vaikka työtön ja hoitaa lasta kotona, silloin saa ansiosidonnaista tai työmarkkinatukea, jotka taas on ihan eri summilla kuin työstään hoitovapaalle jättäytyvän hoitoraha.
 
Lapsi tai lapset laitetaan päiväkotiin josta tulee esim 500 e/kk kulu. Kuka tämän maksaa? Miehestä tuntuu epäoikeudenmukaiselta alkaa maksaa edes puolta (250 e/kk) siitä ilosta, että vaimo pääsee töihin..
Varmaan maksetaan puoliksi sillä olettamuksella, että lasten geeneistäkin on 50% omia... Eikä toki mikään estä miestä jäämään kotiin esimerkiksi kotihoidon tuella, mikäli tuo tilanne tuntuu epäoikeudenmukaiselta. Siinäpähän sit makselee 50% kaikista menoista sillä 350€/kk - verot -summalla, mikäli tämä on pelin henki.

Ehkä viimeistään siinä vaiheessa jos on yhteisiä lapsia, olisi helpompi hoitaa perheen taloutta jos ainakin suurin osa rahoista olisi yhteisiä. Kuten joku tuolla aiemmin mainitsikin, niin perheen tuloista vastaaminen töissä käymällä on aika pieni hinta maksaa siitä, että puoliso hoitaa yhteisiä lapsia kotona käytännössä 24/7. Itse näen myös jonkinlaista arvoa siinä, että lapset on kotona riittävän pitkään, eikä heitä laiteta 6kk iässä päiväkotiin, vaikka tämä tarkoittaakin sitä, että vastaan pidemmän aikaa rahan tienaamisesta käytännössä yksin.
 
Laskut, ruuat, bensat jne maksellaan kumpi milloinkin ja kuun lopussa näpytellään kuitit exceliin ja sitä kautta sitten tasaillaan että molemmat maksaa yhtäläisesti yhteisiä menoja.

Miksi tämä pitää tehdä näin hankalan kautta? Ei tuossa ole minusta mitään järkeä.
 
Miksi tämä pitää tehdä näin hankalan kautta? Ei tuossa ole minusta mitään järkeä.

Tätä mietin hieman itsekin, toki jos kuitit naputtelee exceliin tuotetasolla, niin saahan siitä kivaa statistiikkaa. Helvetillinen homma tosin..
 
Mitä hankalaa tossa on? Pysyy talous paremmin kunnossa kun excelöidään tulot ja menot. Ei kovin turhaa mun mielestä.
Varmaan joku eka vuosi/pari yhteiseen asuntoon muuton jälkeen varmaan voi hyödyttää (itsekin jonkin taulukoin silloin). Mutta kyllä normiperheen tulot/menot pitää pysyä hanskassa ilman Exceliäkin...

Jos haluaa seurata, eikö copy&paste nettipankista aja saman asian? Taitaa monella pankilla olla ihan työkalujakin tohon?
 
Mitä hankalaa tossa on? Pysyy talous paremmin kunnossa kun excelöidään tulot ja menot. Ei kovin turhaa mun mielestä.

No se, että tuossa excelöinnistä on aivan tajuton vaiva joka kuukausi ja aikaa palaa aivan turhaan. Varsinkin kun asian voi hoitaa paljon helpommin hankkimalla yhteisen tilin johon molemmilla on oma kortti niin yhteiset menot on heti tasattu oikein. Lisäksi osa korteista osaa tuon tuon ostohistorian jaottelun automaattisesti (S-pankki).

En muutenkaan ymmärrä mitä tuollainen exceli auttaa talouden hoidossa. Meillä kun ostetaan vain asioita joita oikeasti tarvitaan. Jos joku asia tarvitaan niin sitten se ostetaan, ei se exceli siihen asiaan auta. Isommat ostokset toki mietitään etukäteen onko varaa vai ei.
 
Mitä hankalaa tossa on? Pysyy talous paremmin kunnossa kun excelöidään tulot ja menot. Ei kovin turhaa mun mielestä.

Hankalaa siinä on juurikin se exceliin naputtelu. Minkälaisia ne käytännön vaikutukset ovat, jotka tuossa ratkaisussa parantavat talouden kunnossapitoa? Eli jos vertaa tilanteeseen, jossa on yhteinen tili?
 
Meillä eroa tuloissa noin 3000€ ja menot hoidetaan niin että molemmat laittaa 1500€/kk yhteiselle tilille josta sitten menee asuntolaina ja maksetaan yhteiset laskut.
Huonekalut, kauppareissut yms maksaa se kumpi ne tekee, jos tekee tiukkaa niin yhteiseltä tililtä voi aina ottaa.

Tietysti pienituloisilla tilanne on toinen kun ne rahat ei oikeasti riitä kaikkeen perus elämiseen, mutta en ymmärrä miksi sitä pitäisi esim omassa tilanteessa tuloja mitenkään tasailla. Molemmilla on sitten omat säästötilit/osakkeita/autot ja itsellä myös yksi sijoitusasunto, niistä jutellaan mutta ei kumpikaan ole toisen säästöihin puuttumassa tai niitä käyttämässä.

Olisihan se nyt ihan absurdi tilanne että esim tuo oma sijoitusasunto jonka hoidan ja maksan kokonaan yksin, niin siitä 50% tuotosta menisi puolisolle ja itse malsaisin vain kulut. Mitä hyötyä siitä olisi?
 
Täällä omat tilit. Vuokra maksetaan puoliksi. Minä maksan sähkön ja netit. 1 yhteinen tili, mihin sitten säästetään "yhteisiin" puuhiin (esim häät/lomareissut jne) saman verran joka kuukaus.

Kauppareissut / ravintolat/ sun muut shoppailut maksan suurimmaksi osaksi. Tienaan melkein tuplaten mitä puoliso, joten koen että helpommalla pääsen kun maksan suurimman osan arkisista asioista ja puolisolle jää enemmän rahaa omiin touhuihinsa. Taustalla myös se, että 3 vuotta opiskelin vielä kun muutettiin yhteen ja puoliso joutui sillon käytännössä kaiken maksamaan, niin "hyvittelen" näin sitten asiaa. Sitä paitsi, herrasmies maksaa aina ravintolassa puolisonkin laskun...

Ei harmita itseäni sinällään, välillä mietin että voisihan se puolisokin joskus maksaa ne ostokset kaupan kassalla mutta en jaksa siitä sanoa mitään. Todennut että ei ole mainitsemisen wörtti. Mielummin käyttäköön ne rahat sitten tyttöjen iltoihin. Pääsee kummatkin helpommalla :D
 
Yhteiset rahat, omat tilit. Tilit on jäänne vain ajalta ennen yhteistä taloutta ja rahaa siirtyilee puoleen ja toiseen tarpeen mukaan. Ei olla laskettu kumpi maksaa enemmän vaan tilanne elänyt vuosien saatossa tulojen mukaan. Toiminut hyvin reilu kymmenen vuotta. Tietenkin kiinni ihmisistä kenellä tämä toimii/ei toimi.
 
Molemmilla omat rahat. 11 vuotta yhdessä, 3 vuotta yhteinen ostettu asunto. Palkkatulot hieman yli keskitason molemmilla. Puoliso tienaa jonkin verran paremmin. Asuntolainan ja vastikkeen maksamme puoliksi asuntolainatilille + sovitun verran bufferia. Autolainan maksan minä ja puoliso sitten muita laskuja mitä sattuu tulemaan. Mitään exceliä emme täyttele ja ihan hyvin menee. Koska vaan voidaan ostaa joku huonekalu tai kulutustavara. Yleensä se maksaa kumpi nopeammin ottaa kortin lompakosta tai on tavaraa enemmän halunnut. Emme jaksaisi tuollaista excel-säätöä, samassa veneessä tässä ollaan.
 
Tätä mietin hieman itsekin, toki jos kuitit naputtelee exceliin tuotetasolla, niin saahan siitä kivaa statistiikkaa. Helvetillinen homma tosin..
Ei se loppupeleissä mikään kova homma ole. Ja tosiaan saa hyvää statistiikkaa kaikista menoista.

Varmaan joku eka vuosi/pari yhteiseen asuntoon muuton jälkeen varmaan voi hyödyttää (itsekin jonkin taulukoin silloin). Mutta kyllä normiperheen tulot/menot pitää pysyä hanskassa ilman Exceliäkin...

Jos haluaa seurata, eikö copy&paste nettipankista aja saman asian? Taitaa monella pankilla olla ihan työkalujakin tohon?
Normiperheempä hyvinkin, mutta kun ollaan pienituloisia ja haluaa asua muualla kuin neukkukuutiossa vuokralla niin talouden pito on ihan fiksu asia.

No se, että tuossa excelöinnistä on aivan tajuton vaiva joka kuukausi ja aikaa palaa aivan turhaan. Varsinkin kun asian voi hoitaa paljon helpommin hankkimalla yhteisen tilin johon molemmilla on oma kortti niin yhteiset menot on heti tasattu oikein. Lisäksi osa korteista osaa tuon tuon ostohistorian jaottelun automaattisesti (S-pankki).

En muutenkaan ymmärrä mitä tuollainen exceli auttaa talouden hoidossa. Meillä kun ostetaan vain asioita joita oikeasti tarvitaan. Jos joku asia tarvitaan niin sitten se ostetaan, ei se exceli siihen asiaan auta. Isommat ostokset toki mietitään etukäteen onko varaa vai ei.
No okei. Meillä on himassa remontti menossa ja piti piha laittaa kuntoon kesällä. No nyt tuli eteen että pitäisikin auto vaihtaa (vanhaan saattaa tulla liian iso remontti muutaman vuoden sisällä). Ja koska autoa ei haluta velalla ostaa, niin joudutaan siirtämään piharemonttia vuodella. Exceleiden avulla nähdään mitä kaikkea voidaan remontoida ja mihin riittää rahat niin että talous pysyy kunnossa, kiitos tähän astisen remontin excelöinti niin tiedetään melko prikulleen mitä mikäkin remontissa maksaa.


Hankalaa siinä on juurikin se exceliin naputtelu. Minkälaisia ne käytännön vaikutukset ovat, jotka tuossa ratkaisussa parantavat talouden kunnossapitoa? Eli jos vertaa tilanteeseen, jossa on yhteinen tili?

Kun tulot on pienet niin täytyy pitää huoli taloudesta ja exceli on siihen oiva työkalu. Näkee näppärästi kulurakenteen ja onko jostain syytä kirstää tai vastaavaa. Ei mun mielestä mitenkään ihmeellistä. Mutta nää on näitä asioita joita suurituloiset ei ymmärrä kun kaiken voi ostaa sormia napsauttamalla ilman että pitää tiliä kattella.
Mutta eipä meilläkään ole euroakaan velkaa asuntolainan lisäks vaikka asutaan omakotitalossa ja on auto ja tehdään aktiivisesti remonttia.
 
Meillä eroa tuloissa noin 3000€ ja menot hoidetaan niin että molemmat laittaa 1500€/kk yhteiselle tilille josta sitten menee asuntolaina ja maksetaan yhteiset laskut.
Huonekalut, kauppareissut yms maksaa se kumpi ne tekee, jos tekee tiukkaa niin yhteiseltä tililtä voi aina ottaa.

Tietysti pienituloisilla tilanne on toinen kun ne rahat ei oikeasti riitä kaikkeen perus elämiseen, mutta en ymmärrä miksi sitä pitäisi esim omassa tilanteessa tuloja mitenkään tasailla. Molemmilla on sitten omat säästötilit/osakkeita/autot ja itsellä myös yksi sijoitusasunto, niistä jutellaan mutta ei kumpikaan ole toisen säästöihin puuttumassa tai niitä käyttämässä.

Olisihan se nyt ihan absurdi tilanne että esim tuo oma sijoitusasunto jonka hoidan ja maksan kokonaan yksin, niin siitä 50% tuotosta menisi puolisolle ja itse malsaisin vain kulut. Mitä hyötyä siitä olisi?

Tässä näkyy tämä ajattelutapaero. Meille perhe on yksikkö, ei kaksi yksilöä. Ei ajatella mitään taloudellisiä hyötyjä. Mikä perheenä tienataan, se perheenä käytetään (sijoitukset jne.). Oman 20v yhdessäasumisen aikana ollaan vuorotellen tienattu enemmän kuin toinen. Toki parin lapsen takia vaimo ollut myös n. 4vkotona. Nyt vaimo tienaa huomattavasti enenmmän kuin minä. Tilanne ainakin meillä voi muuttua toiseenkin suuntaan lähivuosina. Mutta eipä tolla ole väliä, kun kaikki rahat on 100% yhteisiä.

Ääritapauksessa paremmin tienaavan omaisuus vain karttuu ja karttuu ja eläkeikään mennessä saattaa olla huomattava varallisuus ja puolisolla ei ole mitään, koska pääosin menee elämiseen kaikki. Eläkkeelläkö sitten köyhempi osapuoli kärvistelee ja rikkaampi "nauttii elämästä"? Mun mielestä toi on hassua. Tietty, jos jo naimisiin mennessä haluaa varautua eroon ja pitää kaikki erillään, niin kai toi sitten toimii...
 
Kyllähän tuota exelöintiä on pariin kertaan tehty itsekin, ei menojen jakamisen takia vaan köntätty tulot/menot ja katottu balanssia.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 718
Viestejä
4 493 985
Jäsenet
74 285
Uusin jäsen
ImPetriiZ

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom