Jos täällä Turun lähiöissä ja vieruskunnissakin tuhannen neliön postimerkistä pientalokorttelissa saa latoa rahaa tiskiin 60-100 kiloeuroa, niin en yhtään ihmettele ettei kovin monella ole mahdollisuuksia hankkia mitenkään järkevän kokoista tonttia jossain PK-seudulla missä tonttimaan hinta on vielä ihan eri kuin täällä. Ei täälläkään enää keskituloisilla ole mahdollisuuksia rakentaa isolle tontille taloa lähelle yhtään mitään. Kunnat tarjoaa tontteja vain kortteleissa tai täydennysrakentamisena vanhoille asuinalueille (pieniä nekin), jos isoa tonttia mielii niin se on sitten hankittava joltain yksityiseltä myyjältä ja se on sitten joko kaukana tai maksaa enemmän kuin keskituloisella on varaa laittaa rahaa kiinni. Joskus voi tuurilla saada vanhemman talon bongattua isolla tontilla suht järkevään hintaan, mutta niihin pitää sitten upottaa taas eri asioihin rahaa jos mielii saada kämpän sellaiseen kuntoon mihin sen itse voisi kuvitella haluavansa (rempata perustuksista kattoon ja kaikki siltä väliltä).
Isoa tonttia jos mielii niin useimpien on suunnattava nokka paikkoihin mihin ei kevyenliikenteenväylät ja katuvalot yltä. Toki nää tuhannen neliön postimerkit on parempia kuin nuo stadin lohkotut tontit joissa pientä länttiä koristaa vielä rasitetie naapuriin. Vaikka naapuri lähellä onkin niin eipähän ainakaan aja mun pihan läpi kotiinsa.
Tuhat neliötä on jo aika utopiaa ainakin Tampereella ja kehyskunnissa, jos puhutaan uusista asuinalueista. Yleisesti uudet alueet ovat 400-600 neliöisiä, eikä niitä saa välttämättä edes kehyskunnista omaksi.