HDR:än alkupuolella masteroitiin paljonkin niin, että käytettiin todella voimakkaita kontrasteja. Highlightit olivat luonnottomankin korkeita, ja muun kuvan kirkkaus taas ärsyttävän matala. Hiljalleen ohjaajat alkoivat kuitenkin palata takaisin sellaiseen visuaaliseen yleisilmeeseen, joka muistuttaa sitä, miltä elokuvat ja sarjat ovat aiemminkin näyttäneet. Alettiin taas käyttää matalampaa kontrastia, eli pohjamustaa koholle ja sellainen projektorimainen look. Samaten kirkkaat highlightit harvenivat selvästi, eikä niitä monessa HDR tekelessä nykyään ole enää ollenkaan. Toki osa käyttää HDR:ää vain tekosyynä tehdä järjettömän hämärää kuvaa, josta house of dragon ehkä pahimpana esimerkkinä.
Sinänsä ymmärrän että siitä alkuaikojen ylikontrastisesta kuvasta siirryttiin nopeasti pois, sillä sellaisen katselu oikeasti on väsyttävää. Jos haluatte nähdä tästä kauhuesimerkin, kokeiltaa katsoa vaikkapa Primeltä tuon Goliathin ensimmäistä kautta. Nykyään vaan tuntuu, että ohjaajat käyttävät HDR:ää ihan liian konservatiivisesti sellaisissakin genreissä, joihin räiskyvät värit tai highlightit sopisivat. Esim Avatar 2 ei varmaan ylitä 400 nittiä koskaan. Monissa draamasarjoissa/elokuvissa yleisilme on myös todella hillitty ja HDR:stä hyödynnetään lähinnä laajempaa väriavaruutta.
Kovat HDR pommitukset ovat jääneet aikalailla joidenkin scifi/actionräimeiden ja supersankarileffojen yksinoikeudeksi, ja niissäkin tyyli on aikaisempaa hillitympi. En siis oikein niele tuota ajatusta, että materiaalia alettaisiin yhtäkkiä masteroida 4000 nittiin jonain markkinointikikkana, kun tuota 1000 nittiäkään ei oikein tykätä käyttää kuin hyvin säästeliäästi. Vähän outo selitys sekin, että esteenä olisi se, ettei Hollywoodista löydy ollenkaan näyttöjä, jotka pystyisivät samaan kirkkauteen kuin kuluttajatason TV:t. Tuskin nyt jossain 200 miljoonan produktiossa se on tuosta kiinni, ettei masterointia saataisi tehtyä halutun vision kaltaiseksi.
Periaatteessa jostain 4000 nitistä voi olla hyötyä, mutta noita kirkkauksia täytyisi käyttää todella pikselimäärältään pienissä highlighteissä, tai muuten katsojaa sattuu silmiin. Esim jotkut kipinät tai tähdet taivaalla voisivat olla hyvä 4000 nitin käyttökohde. Noita ei kuitenkaan miniledillä pysty toistamaan oikein, koska miniledit eivät ole riittävän pieniä valaistakseen ihan muutaman pikselin highlightejä maksimikirkkaudella. En siis osaa nähdä, mitä merkittävää lisäarvoa 4000 nitin miniledeillä saadaan tavalliseen kotikatseluun, jos toteutuksena on miniled. Jo nykyiset 2000nit+ ovat aivan helvetin kirkkaita missään vähänkään hämärässä tilassa katsottaviksi. Olettaisin Miniledien etu olevan ennemminkin se, että katteet ovat paremmat ja laitteet kestävämpiä. Selvästi miniledeissä on ilmaa hinnassa, kun TCL voi kiilata lähes samalla tekniikalla huomattavasti alle isojen brändien hintojen, mutta OLEDeissa hintoja ei oikein saada nykyistä tasoa alemmaksi.
Edit: Näköjään Avatar 2 HDR masterointi ei ylitä 200 nittiä. Kun HDR käyttö nykyään on tarkoituksella tuollaista, vähän vaikea uskoa että 1000 nitin masterointimonitorit ovat se ongelma.
