Datan määrä on kasvanut ja monimutkaistunut. 640x200x16 pärjää pienellä 64kB framebufferilla ja grafiikka oli yksinkertaista bittikarttagrafiikkaa. Piirtokomennotkin olivat yhtälailla yksinkertaisia. Hitain oli ympyrän piirtäminen joka ei tietenkään ollut ympyrä vaan soikio.Minulla oli ekassa PC:ssä 512 kB RAMia ja GEM Desktop. Siinä toimi grafiikka 640x200 -moodissa ja käyttö oli ihan sulavaa. Koneessa yksi hidas ydin ja 8 megahertsiä. Ohjelmat 16-bittisiä. Nyt minulla on dedikoitu GPU grafiikalle ja prosessorissa 32-kertaa leveämpiä käskyjä, 16 kertaa vanha ydinmäärä, käskyjen suoritusajat kymmeniä kertoja nopeammat sykleissä ja prosessorikin luokkaa 500 kertaa nopeampi kellotaajuudeltaan. Niin vanhassa ei ollut cachejakaan. Framerate ei ole sanottavasti nopeampi. Se voi olla tuplat tai 4x se mitä silloin lähes 40 vuotta sitten.
Nykyään grafiikkatilat ovat olleet jo pitkään 32-bittisiä, fontit antialiasoituja, ympyrä on helppo piirtää niin että se näyttää ympyrältä eikä siinä ole sahalaitaa, grafiikat voidaan skaalata helposti eri kokoisiksi ym. Paljon on poistunut alkuaikojen rajoitteita joita piti vain kestää. Pelkästään JPEG-kuvan dekoodaaminen veisi 286-tason prosessorilla kymmeniä minuutteja.