Uutena 200 000 euroa maksaneen katumaasturin voi saada käytettynä reilulla kymppitonnilla – Huomioi nämä asiat kun hankit vanhaa mallia
Käytetyt autot voivat aiheuttaa kuitenkin paljon kuluja, jotka kannattaa ottaa huomioon auton hankinnassa.
Vanhan mallisarjan BMW X5 vuodelta 2007. (KUVA: TAPIO VANHATALO)
Jose Riikonen
Julkaistu: 18.5. 10:35
ISOMMAN ja näyttävämmän auton hankkiminen saattaa tulla mieleen siinä vaiheessa, kun perhe kasvaa, omistusasunto on Espoossa ja elämä alkaa muutenkin olla raiteillaan.
Ehkä auto voisi olla vielä niin sanottu premium-mallinen auto, eli ei se kaikista tavallisin japanilainen merkki.
Tila-auto saattaa tuntua liian tavalliselta. Farmari voisi olla ihan hyvä, mutta siinäkään ei ehkä ole riittävästi glamouria.
Nyt muodissa ovat nimittäin maastoautot ja katumaasturit, joissa on tilaa, kokoa, näyttävyyttä ja usein sen verran maavaraa, että talvikin sujuu leikiten. Niissä myös istutaan korkealla, ja ne on kokonsa ja näkyvyytensä puolesta turvallisia – tai ainakin niissä on turvallisuuden tunnetta.
Sellainen!
Premium-luokan mallit kuitenkin maksavat helposti 100 000 tai jopa 200 000 euroa. Siis uutena.
Käytettyinä luksusmaastoautot ja katumaasturit ovat huomattavan halpoja. Hieman yli kymmenvuotiaita luksusmaastureita myydään alle 15 000 eurolla.
Kannattaisiko sellainen ostaa?
Lue myös: Satojatuhansia euroja maksaneen luksusauton voi saada käytettynä alle 20000 eurolla – kannattaisiko ostaa vanha luksusauto?
KATSOKAAMME tarkemmin kahta esimerkkiä.
Verkosta löytyy myynti-ilmoitus vuoden 2006 BMW X5:stä, jolla on ajettu ilmoituksen mukaan vain 163 000 kilometriä. Moottori on 3-litrainen bensamoottori, jossa on tehoa 231 hevosvoimaa.
Varusteita piisaa: Perusjuttujen lisäksi löytyvät myös muiden muassa Sport-paketti, urheilunahkaohjauspyörä, nahkaverhoilu, lämmitetty ohjauspyörä, panorama-kattoluukku, nelivetojärjestelmä, sisäpeili digitaalisella kompassilla, monitoimisäädin ohjauspyörälle (vakionopeus- ja radion säädöt), ohjauspyörän lämmitys, hifi-kaiutinjärjestelmä, kahdet renkaat alumiinivanteilla…
Auton pyyntihinta on noin 15 000 euroa, mikä on huomattavasti vähemmän kuin sen myyntihinta uutena. Uutena auto
maksoimallisarjan nykyhintoihin verraten ja lisävarusteet huomioon ottaen todennäköisesti pitkälle yli 100 000 euroa.
TOISEKSI esimerkiksi käy Porsche Cayanne.
Tällä vuoden 2005 autolla on ajettu myynti-ilmoituksen mukaan 196 000 kilometriä. Moottori on kunnon jytky: 4,5-litrainen bensiinimoottori, jossa tehoa on 340 hevosvoimaa.
Porsche ei ole ilmoituksen mukaan aivan yhtä varusteltu kuin BMW, mutta esimerkiksi kattoluukku ja säädettävä alusta siitä löytyvät.
Auton pyyntihinta on noin 14 000 euroa. Uutena tämä isolla moottorilla varustettu auto
maksoi mallisarjan nykyhintoihin verraten ja lisävarusteet huomioon ottaen todennäköisesti lähemmäs 200 000 euroa.
MOLEMMISSA esimerkeissä pyyntihinta on enää murto-osan alkuperäisestä hintatasosta.
Uutena sadantuhannen euron hintaluokassa olevien autojen valikoima on mittava, kun hakee netin autokaupasta noin kymmenenvuotiaita maastoautoja ja katumaastureita noin 15 000 euron hintaan. Tällaisella summalla löytyy esimerkiksi Volvoja, Lexuksia ja Jeepejä.
Kuten isot luksus-sedanien, myös näiden autojen arvo näyttää laskevan kuin lehmän häntä.
Mikä siis estäisi keskiluokkaista ryhtymästä Porsche- tai bemarimaastoautoilijaksi?
ENSIMMÄISEKSI kannattaa alkaa laskea auton pakollisia ylläpitokuluja.
Kalliissa, tehokkaissa autoissa on useimmiten korkea ajoneuvovero. Esimerkiksi Porschessa se on 618 euroa. Se on kaksi kolme kertaa enemmän kuin Toyota Corollan tapaisessa, tavallisessa autossa.
Dieselkäyttöisen maasturin kohdalla joutuu perusveron lisäksi maksamaan myös käyttövoimaveroa, jonka suuruus määräytyy kokonaismassan perusteella. Yleensä tuollaisen katumaasturin kokonaismassa on selkeästi suurempi kuin henkilöauton.
Näissä autoissa polttoainekulut ovat myös suuret. Ekologiaan taipuvaista voi myös harmittaa, kun jokainen kilometri tupruttaa suuren määrän hiilidioksidia ilmaan.
Myös renkaista tulee kustannuksia, kun tyypillisestä perusrengaskoosta siirrytään suurempiin tuumakokoihin ja leveämpiin renkaisiin, joita maastureissa pääasiassa käytetään.
Lisäksi tulevat vielä vakuutusmaksut.
KASKOVAKUUTUS kalliissa maasturissa voi olla moninkertainen yleiseen, halvempaan autoon verrattuna. Harvinaisimmissa ja kalleimmissa merkeissä vakuutusmaksut voivat olla tuhansia euroja vuodessa riippuen tietenkin vakuutuksen kattavuudesta.
Niin, vakuutuksen kattavuus: ottaako kaiken kattava, kallis vakuutus, vai säästääkö vakuutuksessa ja toivoa sormet ristissä, että autolle ei käy mitään?
Toisaalta, jos auton ostaa rahoituksella, kaskovakuutus on usein edellytyksenä.
Yli kymmenenvuotias auto on aina riskialtis hajoamaan – etenkin, jos se on kattavasti varusteltu, korkean teknologian kallis katumaasturi, jossa on vaikka minkälaista sähkölaitetta ja muuta härpäkettä.
Vanha nyrkkisääntö kuuluu: mitä enemmän on, mitä hajota, sitä enemmän hajoaa.
KORJAUKSET voivat myös maksaa rutkasti. Autojen korjaus on nimittäin nykyään pitkälti osien vaihtoa: Vikaantunut osa vaihdetaan uuteen, ja asiakas maksaa.
Samoin mitä monimutkaisempaa korjattava tekniikka on, sitä todennäköisemmin tarvitaan erityisosaamista ja erikoistyökaluja – mikä sekin maksaa.
Joissain tapauksissa tämä saattaa pakottaa asioimaan merkkikorjaamossa, mikä tarkoittaa ”marmoritiskilisää” huollon tai korjauksen hinnassa.
TODENNÄKÖISESTI luksuskatumaastureita ja maastoautoja ei voi pitää edes sijoitusautona. Ainakin tässä jutussa mainitut autot ovat melko yleisiä autoja, joista tuskin tulee klassikoita.
Pikemminkin niiden hinnat laskevat vielä tämän hetken hinnoista.
Tarinan opetus on, että vaikka vanhempi luksusmaasturi ei maksa paljon, se voi paljastua rahareiäksi.
Säästömielessä ei siis ehkä kannata tuhlata 15 000 euroa kymmenen vuotta vanhaan autoon, koska kuluja tulee varmasti. Reservissä täytyisi pitää rutkasti rahaa auton ylläpitoon.
MIKÄLI tuntee tarvitsevansa ja haluavansa tämänkaltaisen auton, varmin vaihtoehto on satsata mallisukupolven viimeisiin yksilöihin.
Usein valmistaja nimittäin kiirehtii uutta mallisarjaa markkinoille, jolloin ensimmäiset autot saattavat olla raakileita. Kun samaa mallia on tehty pidempään, autosta on saatu enemmän käyttökokemuksia ja käyttäjäpalautteita, joiden avulla autoa hiottu ja heikkolaatuisia osia korvattu paremmilla.
Tästä ei tosin löydy varmaa tutkimustietoa, ja toisaalta mallisarjan elinkaaren aikana malliin voi tulla jopa takapakkia, jos vaikkapa jokin komponentti vaihdetaan tehtaalla toisen merkkiseen. Aina ei ole sanottua, että uusi osa olisi laadukkaampi.
Lisäksi, jos mallisarjan ensimmäisessä autossa on ollut ongelmia uutena, silloinen omistaja on saattanut korjailla jo takuuaikana vikoja kuntoon.
KORJAUKSIIN liittyen kannattaa pitää mielessä neuvo: varmista, että ostettavassa autossa on tarkka huoltokirja, josta näkyy, mitä autolle on tehty.
Se on käytetyn auton ostajalle yksi tärkeimmistä turvallisuuden tunteen lähteistä.
Lähteet: Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen, Nettiauto.com