Tässä sekoitetaan nyt kolmea erillistä asiaa, joitten kaikkien on toteuduttava tuossa järjestyksessä, että korvauksia saisi (jos ei sopuun vapaaehtoisesti päästä)
1) Jaksaako/kannattaako tapella.
2) Kuuluuko homma virhevastuuseen.
3) Onko myyjällä varaa maksaa.
Useinmiten homma tyssää jo tuohon ensimmäiseen kohtaan, jos on halpa auto tai vika ja myyjä ei vapaaehtoisesti edes kuluttajariitalautakunnan päätökseen jälkeen korvaa. Viimekädessä vain oikeus voi pakottaa ketään maksamaan yhtään mistään yhtään mitään, oli auto vanha romu tai pakasta vedetty. Väitän, että aika harvoin kohta kolme on se ongelma , oli sitten T:mi, henkilöyhtiö, osuuskunta tai Oy. Kahdessa ekassa se vastuusta luikertelu on nimenoamaan vaikeampaa, kun yrittäjä maksaa laskusta koko omaisuudellaan. Oy taas jos kippaa niin velat jaa konkurssipesälle.
Kakkoskohdan osalta tonninpommissa ei voi kestävyydeltä perustellusti juuri mitään odottaan, mutta ei sielläkään myyjä saa väärää tietoa antaa. Jos luvataan talvirenkaiden olevan uudet ja mukaan saakin loppukuluneet nakit niin todellakin menee virhevastuuseen. Olettan siis että kohdat 1 ja 3 toteutuvat.
Viranomaismääräyksien mukaisuuden osalta olisi kiinnostava nähdä case esim. poistetusta DPF:stä, jos tästä ei ole kerrottu. Se saattaisi käräjillä mennäkin virhevastuuseen vanhemmassakin, koska ei ole normaalia kulumista tai kestoa vaan viranomaismääräysten vastaiseksi tarkoituksella tehty tuote. Tosin uudella DPF:llä auto tulee parempaan kuntoon, joten välttämättä koko lystiä ei korvattaisi vanhaan autoon.
Tuostahan voi joutua yksityinenkin vastuuseen:
Oudon riidan päätös: Kuluttaja maksaa autoliikkeelle tuhansia euroja
Kahden yksityisten välillä kauppalaki eiole pakottava, eli siitä voidaan sopimuksella poiketa. Ja kuluttajaviranomaiset ei auta kahden yksityisen välisessä riidassa, vaan asiaa joutuu ajamaan ihan itse. Eli tuskin kannataa missään tonninpommin riidoissa. Eriasia jos on selkeä petos, silloin se on jo rikosilmolla hoidettava homma eikä riita asia.