LIITTYMISMENETTELYSTÄ.
On huomioitava, että myös mahdollisen liittymisen nopeudella saattaa olla vaikutuksensa. Jäsenyysprosessit voivat pitkittyä riippuen hakijamaan poliittisen päätöksenteon tilasta sekä siitä, kuinka toivottava kyseisen maan jäsenyys on olemassa olevien Nato-maiden mielestä tai kuinka valmis sen katsotaan olevan jäsenyyteen. Jos Suomi hakisi jäsenyyttä lähitulevaisuudessa, sen lisäksi, että Naton välitön raja Venäjän kanssa kaksinkertaistuisi, tämä tapahtuisi todennäköisesti kireässä kansainvälisessä tilanteessa. Koska maan sisäinen poliittinen prosessi vaatisi Suomessa useita kuukausia, eduskunnan hyväksynnän ja mahdollisesti kansanäänestyskampanjan, maa saattaisi joutua Venäjän kovan painostuksen kohteeksi. Jos Ruotsi hakisi jäsenyyttä samanaikaisesti, koko hakemusprosessi pitkittyisi, sillä ruotsalaisen järjestelmän mukaisesti kansanäänestys on luonnollinen osa liittymisprosessia. Suomen osalta on epävarmaa, miten asia etenisi. Kansan mielipiteellä on tärkeä osa liittymisprosessissa.
Kansanäänestysprosesseissa tulee aina vastaan ongelma miten kysymys muotoillaan, koska se vaikuttaa väistämättä lopputulokseen. Euroopan unioniin liittymisen yhteydessä sekä Suomessa että Ruotsissa järjestettiin kansanäänestys saavutetusta sopimuksesta8. Ruotsissa, kuten myös Tanskassa, oli kansanäänestys myös siitä, tulisiko maan liittyä vai olla liittymättä EU:n talous- ja rahaliittoon (EMU).
Mahdollisen päätöksen Suomen Nato-jäsenyyden hakemisesta tekisi tasavallan presidentti hallituksen esityksen pohjalta. Ennen tätä, hallitus antaisi asiasta selonteon eduskunnalle, ja eduskunnan ulkoasiainvaliokuntaa pidettäisiin jatkuvasti ajan tasalla prosessin ja neuvotteluiden etenemisestä. Jos neuvottelujen lopputuloksesta päätettäisiin järjestää kansanäänestys, siitä pitäisi säätää vastaava erityislaki. Kansanäänestyksen jälkeen eduskunnan olisi hyväksyttävä Suomen liittymissopimus, minkä jälkeen tasavallan presidentti tekisi lopullisen päätöksen.
Ruotsin perustuslaki puolestaan sallii sekä sitovat että neuvoa-antavat kansanäänestykset, ensin mainitut tosin vain perustuslakiin liittyvissä asioissa. Käytännössä ero näiden kahden äänestysmuodon välillä ei ole kovin merkittävä, sillä myös neuvoa-antavan kansanäänestyksen katsotaan olevan ratkaiseva. Jos ja kun Ruotsissa vallitsee laaja yhteisymmärrys siitä, että maan tulisi hakea Nato-jäsenyyttä, mahdollistavan kansanäänestyksen järjestäminen siitä, haetaanko jäsenyyttä vai ei, lienee edellytys sosiaalidemokraattien tuen saamiselle. Yleisesti vallitseva käsitys on, että tämä on poliittisesti ratkaiseva hetki liittymisprosessissa. Ruotsissa mahdollistavan kansanäänestyksen jättäminen väliin Suomen mallin mukaisesti saattaisi johtaa syytöksiin, että hallitus yrittää vaikuttaa poliittisen prosessin lopputulokseen jättämällä hakemuksen ilman selvää poliittista valtuutusta.