Tämä on varmaan äärimmäisen huono vitsi. Toki siinä määrin NATO-jäsenyydellä ei ole vaikutusta sijoituksiin Suomeen koska jo nykyisten joustamattomien työmarkkinoiden ja hirviöverotuksen takia Suomi ei käytännössä ikinä pääse edes loppusuoralle kun mietitään investointeja. Erona jotkut abstraktit whitecollar hommat kun kyseessä on joku 50-200 hlö toimisto Helsingissä tai Espoossa.
Muussa tapauksissa on aivan selvää että kaikenlainen investointi Suomeen on jatkossa äärimmäinen riski kun Suomi on ainoa toistaiseksi miehittämätön eurooppalainen rajanaapuri Venäjälle ja sodalla uhkaillaan kokoajan avoimesti.
Suomen voi toki NATO-jäsenyydenkin alla taloudellisesti tuhota nykyisellä vasemmistopolitiikalla, mutta jos siitä joskus päästään eroon niin seuraava stopperi on NATO-jäsenyyden puute. On aivan selvää että NATO-jäsenyys on välttämätön vakaan ja terveen talouden turvaamiselle.
Ainoat vaihtoehdot tuolle olisi ydinaseistautuminen, mutta luuleeko joku että se olisi NATO-jäsenyyttä parempi vaihtoehto?
Suomen oma puolustus on jo nyt kohtuullinen ja strategiat nykyaikaisia, mutta aina on parannettavaa ja lisäksi täysin selvää on, että yksin ei loputtomiin pärjätä, vaikka taustalla olisi sovittuna millaista huoltosopimusta ja ties kenen kanssa. Nato-jäsenyys ei muuta meidän puolustukseen käytettävää rahoitusta tai toimintamalleja merkittävästi, eikä jäsenyys edellyttäisi poikkeavia lisäpanostuksia meiltä, varsinkaan kun ollaan jo vuosikymmeniä keskitytty siihen että puolustus on hyvä ja että kaikki prosessit ja kommunikaatio on jo valmiiksi hyvin pitkälti Nato-yhteensopivaa. Tilanne olisi täysin erilainen, jos meillä ei olisi nykyistä puolustusjärjestelmää jo valmiiksi.
Nato-jäsenyys ei ylipäätään muuta meidän puolustusta muilta osin merkittävästi, paitsi että sen jälkeen oltaisiin osa globaalisti merkittävää sotilaallista puolustusorganisaatiota, jolla on tarvittaessa olemassa myös se kuuluisa ydinasepelote taustalla. Tämä kokonaisuus on ainoa juttu mikä pitää mm. Venäjän öykkäröinnin kurissa Suomen rajojen ulkopuolella ja juuri nyt eletään niitä aikoja, jolloin tuo jäsenyys pitää saada tapahtumaan tavalla tai toisella ennen kuin Venäjä estää sen ja tekee meistä uuden Ukrainan. Tästä on vuosia puhuttu, mutta aina joku saakelin suomettunut vetula on onnistunut sen torppaamaan. Tämä on se vaihe, jossa en oikein luota meidän päättäjien tehokkuuteen.
Se on sitten taas semantiikkaa, että sijoitettaisiinko ydinaseita Suomeen liittymisen jälkeen vai ei. Itse en näkisi siinäkään merkittävää ongelmaa, vaikka niitä jonnekin meillä sijoitettaisiin, sillä siinä vaiheessa jos ydinaseita aletaan käyttämään, niin on aika sama minne ne on sijoitettu. Melkein voisin sanoa että on jopa parempi asua sen verran lähellä tukikohtaa, ettei tarvitse ainakaan jäädä ydintalven alle kärvistelemään jossakin erämökissä jos niitä päädytään käyttämään.
Edit.
Edelliseen lisäyksenä sen verran, että viimeisimmän
selonteon mukaan ydinaseita ei oltaisi sijoittamasa tänne muutenkaan:
YDINASEULOTTUVUUS. Mikään jäsenyysvaihtoehdoista ei sisältäisi strategisia tai sotilaallisia perusteita pyytää Suomea sijoittamaan ydinaseita alueelleen tai hankkimaan monikäyttöistä lentokalustoa. Yhdysvaltain ja Euroopan välinen strateginen yhteys ei vaadi sellaisia toimia.
Btw. Toivottavasti joskus 10v päästä voidaan lukea Niinistön elämänkertaa, jossa hän käy läpi kaikkea sitä mitä kulisseissa globaalisti tapahtui sillä hetkellä kun Suomi liittyi Natoon mahdollistaen Suomen aidon itsenäisyyden keväällä 2022 ennen Venäjän aggressioiden leviämistä ja lopulta Venäjän vallan totaalista vaihtumista. Ja toivottavasti vastaavasti ei lueta jotain Igor-nimisen vasemmistopoliitikon elämänkertaa siitä miten Suomesta tuli osa korruptoitunutta, totalitaristista Venäjää Nato-maiden seuratessa sivusta, samalla meikäläiset kun poliitikot ihmettelivät että kuinkas se nyt näin meni.
Helsingin Sanomat alkoi pitää listaa kansanedustajien Nato-kannoista. Varmaan tämä luo painetta ilmottaa kantansa. Silmiin pistää, että vain muutama SDP:n edustaja on ilmoittanut kantansa.
HS
Puuttuu sieltä paljon sellaisiakin, joiden kannan pitäisi kyllä olla tiedossa. Kannan kertomista pidättelee ilmeisesti puolueen sisäinen politiikka ja yleinen munattomuus.
Tässä mm. Halla-Ahon selittelyä persujen osalta:
Perussuomalaisten entisen puheenjohtajan mukaan joko demareiden tai keskustan on muutettava asentoaan, jotta Nato-jäsenyys etenisi seuraavalla vaalikaudella.
www.is.fi
Itse melkein sanoisin, että jos tuolla listalla ei ennen pitkää lue "Kyllä", niin ei ole melko suurella todennäköisyydella myöskään mukana seuraavalla vaalikaudella. Tietokonerikki ja muutama muu varmasti äänestää kaikessa toisin, mutta yritän olla optimisti siinä että suurin osa kansasta ei kuitenkaan halua Suomen kuuluvan Venäjään ja että suurin osa haluaa kuitenkin mieluummin Suomelle kasvua länteen, kuin supistumista, epävarmuutta ja totalitarismia itään.
Arvio Nato-jäsenyyden vaikutuksista vuodelta 2016. Mielenkiintoista luettavaa tähän ajankohtaan. En referoi sitä enempiä, mutta yksi lause sielä vilahtelee useampaan otteeseen: liittyminen tapahtuisi todennäköisesti kireämmässä kansainvälisessä ilmapiirissä.
Näin se on.
Tuolta löytyy kiinnostava kappale (sivut 14-16), jossa historia tuntuu toistavan itseään, mutta mitään ei ole opittu välissä:
Ukrainan sota ja erityisesti Krimin liittäminen Venäjään on rikkomus, jollaista ei ole nähty Euroopassa sitten toisen maailmansodan päättymisen. Sekä EU että Yhdysvallat tuomitsivat poliittisena revisionismina vuoden 1975 Helsingin päätösasiakirjan perusperiaatteen loukkaamisen, jonka mukaisesti valtioiden välisiä rajoja voi muuttaa ainoastaan neuvottelemalla. Länsi tiivisti rivinsä ja asetti pakotteita Venäjälle. Venäjä oli lukenut väärin Ukrainassa vallitsevat mielialat ja aliarvioinut Euroopan unionin (eikä vähiten Saksan) ja Yhdysvaltojen reaktiot. Kääntyessään suurimman yksittäisen kauppakumppaninsa Kiinan puoleen Venäjä arvioi väärin myös Pekingin pragmatismin. Kiinan talous on syvästi sidoksissa amerikkalaiseen pankkijärjestelmään eikä pysty kiertämään Washingtonin asettamia taloudellisia pakotteita. Öljyn hinnan romahdus yhdessä taloudellisten pakotteiden kanssa on heikentänyt merkittävästi Venäjän taloutta ja lisännyt sen eristyneisyyttä. Ryhmittämällä ilmavoimia ja erikoisjoukkoja Syyriaan Venäjä on palannut Lähi-idän näyttämölle yhtenä avaintoimijoista. Se on myös onnistunut osittain murtamaan eristystään käymällä suoria neuvotteluja Yhdysvaltain kanssa.
Ukrainan sodan suorana poliittisena ja sotilaallisena seurauksena Venäjä lisäsi sotaharjoituksiaan ja aloitti lentotoiminnan tasolla, jollaista ei ole nähty sitten kylmän sodan. Yllätysharjoitukset ja aggressiiviset lento-operaatiot sekä epäillyt sukellusveneiden tunkeutumiset Ruotsin aluevesille yhdessä ennenkuulumattoman vihamielisten ydinasepuheiden kanssa säikäyttivät länsimaat ja erityisesti Venäjän naapurimaat. Vaikka Venäjän viimeksi joulukuussa 2015 päivittämä ydinasedoktriini ei ole perusteiltaan muuttunut vuoden 1993 muotoillusta, korkean tason provokatiiviset lausunnot ydinaseista ja niiden avoin sisällyttäminen suuriin sotaharjoituksiin ja lento-operaatioihin ovat saaneet läntisen yleisön huolestumaan. Venäjän toimintakapasiteetti sekä sen kyky tehdä nopeita päätöksiä ovat entisestään lisänneet huolia. Tämä on monimerkityksellisyyden politiikkaa, joka jopa ylpeilee sillä, että sen päätöksentekoprosessi on mahdollisimman läpinäkymätön ja arvaamaton. Kyky tehdä nopeita strategisia päätöksiä sekä toteuttaa niitä erittäin nopeasti ja ketterästi niin sotilaallisesti kuin poliittisestikin erottaa Venäjän sekä tsaarinaikaisesta imperiumista että Neuvostoliitosta.
--------
Ydinaseiden paluu eurooppalaiselle sotanäyttämölle pääsi yllättämään länsimaat. Ydinaseiden heristäminen poliittisten ja strategisten päämäärien edistämiseksi tai jopa niiden käyttämisen uhkaaminen oli täydellinen shokki maailmalle, jossa ydinaseiden leviämisen estäminen oli korvannut ydinaseriisunnan.
Venäjä on järjestelmällisesti uudistanut strategista ydinasearsenaaliaan, kuten myös Yhdysvallat.
--------
Ukrainan sota ja Venäjän aggressiivinen asemoituminen ovat huolestuttaneet Baltian maita. Syvälle käyvä epävarmuus on herättänyt keskustelua myös Suomessa ja Ruotsissa. Nato-jäsenyydestä ei ole puhuttu kummassakaan maassa vastaavalla vakavuudella sitten kylmän sodan päättymisen.
Todennäköisyys, että Venäjä testaisi Naton peruskirjan viidennen artiklan pitävyyttä Baltian maissa, on pieni, sillä se käynnistäisi liittokunnan vastareaktion. Vaikka Venäjällä onkin todistetusti kykyä hyödyntää sotilaallista voimaansa ja erikoisjoukkojensa taitoja sekä projisoida voimaa, Venäjän voimavarat on venytetty laajalle. Taistelujoukkojen määrä on edelleen rajallinen. Venäjän strateginen ja sotilaallinen ketteryys kuitenkin maksimoi kyseisen voimien käyttömahdollisuudet. Tämän seurauksena Nato on ryhtynyt tiettyihin toimiin rauhoittaakseen kaikkein suojattomimpia jäsenmaitaan ja asettaakseen Venäjän dynaamiselle toiminnalle rajat. Tämä edellyttää vastaavasti myös Venäjän naapurimailta korkeampaa sotilaallista valmiutta.
Muutakin mielenkiintoista siellä on, mutta kannattaa lukea itse ja heijastella sisältöä tähän hetkeen.
:watermark(https://img.ilcdn.fi/iyMUs2oSJqZeB7yh074zSuCW8oI=/1200x0/https://assets.ilcdn.fi/ec0afda39217fd4e79a21b6827dcdfaff1a93c67cef2c06767371aba7313d46a.png,0,-0,0)/img-s3.ilcdn.fi/9fb0c3114f0fea7a65c2d86203fad93f4664e7e34dd5b1334468cf3948a77251.jpg)
/img-s3.ilcdn.fi/254866aeb7f9406e4a1caec4ff4f2ed2961cb3469c05c3032f37a9303eff3844.jpg)
