Itsehän väitän, että;
-Naton ja Venäjän sotiessa keskenään Suomessa on vähintään toisen osapuolen joukkoja, mahdolisesti myös sienipilviä
-edellinen siksi, että Suomi ei pysty takaamaan alueensa pysymistä puhtaana ja Suomen strateginen sijainti on kumpaakin osapuolta hyödyttävä
-Suomen geopoliittinen asema on sellainen, että uskottava puolueettomuus (ja pelote kaikki potentiaalisia viholisia kohtaan) vaatisi n. Israelin tasoisen suorituskyvyn
-edelliseen ei Suomella oikein ole varaa, ei rahallisesti eikä poliittisesti
Elikkäs kysymys kuuluu, mitä hyötyä Naton ulkopuolelle jättäytymisestä muka on? Varsinkin kun (Ruotsia lukuunottamatta) kaikki toiset länsimaat jo ovat jäseniä. Natoon littymisessa kun kuitenkin on kiistattomia etuja. Ainoastaan Venäjän näkökulmasta katsottuna voidaan esittää järkeviä argumetteja Suomen Natojäsenyyttä vastaan, Suomen tulisi kuitenkin tehdä ratkaisunsa omaa etuaan ajatellen eikä Venäjän vasallina.
Sori kun näin viiveellä vastaan, tulee lueskeltua foorumia harvakseltaan ja vielä harvemmin osallistuttua.
Mikä Suomessa on strategisesti niin tärkeää, että Venäjän kannattaisi sitoa satoja tuhansia sotilaitaan sekä merkittävä määrä muuta kalustoa Suomen rintamalle, jos se kävisi sotaa jo NATO:a vastaan? Tai jos Venäjä ei vielä olisi sodassa NATO:n kanssa, mikä Suomessa on niin merkittävää että Venäjän kannattaisi riskeerata ajautuvansa sotaan NATO:n kanssa ryhtymällä sotaan Suomea vastaan?
Tähän tulee tietenkin Ukraina-vertaus, mutta Ukraina on kuitenkin eri asia, kun ottaa huomioon että Ukrainan väestöstä n. 20 % oli venäläisiä, ja tuo 20 % oli voimakkaasti keskittynyt maan itäosaan. Siksi Venäjän miehitysoperaatiota ei vastustettu riittävän voimallisesti.
Väitänkin, että Suomella on riittävät resurssit estää "vihreiden miesten" taktiikan käyttäminen Suomea vastaan. Kun tämä taktiikka on pois valikoimasta, Venäjälle jäisi jäljelle käytännössä suora hyökkäys Suomea vastaan, joka puolestaan aiheuttaisi väistämättömän sotilaallisen vastareaktion länsimailta.
Tästä vertauksena vaikkapa 1936 - 1939 tapahtumat. Itävalta, sudeettialueet ja lopulta koko Tsekkoslovakia menivät "vihreiden miesten" taktiikalla (ei nyt aivan saman kaavan mukaan, vaan kabinettipäätöksillä), mutta Puolan tilanne oli aivan toinen. Kun Saksa hyökkäsi Puolaan, liittoutuneille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin julistaa sota Saksalle. Puola jäi tietysti höyryjyrän alle, kuten lopulta läntinenkin Eurooppa - ja näin saattaa käydä Suomellekin, tätä en voi kiistää. Mutta uskon siis että suora hyökkäys Suomeen on ennemmin rinnastettavissa Puolan tilanteeseen 1939, kuin Ukrainan tilanteeseen 2014.
Muutenkin maailmantilanne on tällä hetkellä kiinnostava. Kuten Saksa, Italia ja Neuvostoliitto testasivat uusia aseitaan Espanjan sisällissodassa, samalla tavalla eri osapuolet - varsinkin Venäjä - testaa tällä hetkellä aseitaan Syyriassa. Ja kuten ennen toista maailmansotaa, myös nyt nationalistinen ajattelu lisääntyy voimakkaasti. Venäjä on Natsi-Saksan tapaan laajentanut vaikutuspiiriään miehitystoimin mm. Transnistriassa, Georgiassa ja Ukrainassa. Liittolaisia Venäjä etsii Iranista, Syyriasta ja Turkista, sekä mahdollisesti joitakin yllätyksiä itäisestä euroopasta (Unkari, Serbia).
Kiina on ottanut Yhdysvaltojen roolin, eli pidättäytyy ottamasta sen suuremmin kantaa muodostuvaan konfliktiin. Kun Yhdysvallat lopulta asettui liittoutuneiden taakse, saattaa Kiina puolestaan asettua tukemaan Venäjää.
Enää puuttuu "Operaatio Valkoinen", piste josta ei ole paluuta, vaan sota on väistämätön. Tämä voisi olla esim. Yhdysvaltojen hyökkäys Iraniin tai Pohjois-Koreaan, Venäjän hyökkäys johonkin naapurimaahansa, tai Kiinan hyökkäys esim. Japaniin.
Historia toistaa itseään.
Anteeksi, tulipas taas pitkä viesti.