Muuttotappiopaikkakunnille muuttaminen kasvukeskuksista

[Clayman]

Ja kyllä taas kun olin helsingissä, niin alkoi mietityttämään, että miksi joku täälläkin haluaa asua...

Nämä on näitä. Helposti paras kaupunki asua Suomessa.

 

[Taneli-]

Joku kusiseen keskellä ei mitään olevaan palveluttomaan rupukylään muuttaminen on kyllä kovinta "suicide fuelia" mitä keksin ja usein tulee tälläisten alueiden ohi ajaessa mietittyä että mitä vittua täällä oikein tekisi

Itse en tahtoisi kumpaakaan ääripäätä vaan hieman kuten ketjun aloittajakin "poimia rusinat pullasta". Tosin en ihan noin extreme tyyppisesti alle 15k asukkaan muuttotappio paikasta unelmoisi tai unelmoinut kun itse oman asuntoni oston tein. Koska se on ikävä fakta että sieltä sitten myös ne palvelut katoavat ja aika turha odottaa että "ehkä tulevaisuudessa" sitten ratikat, junat ja bussit ilmestyvät "keskelle ei mitään" vaan ne mahdolliset ohitse ajavat länsilinjat tms. tulevat vielä vähentämään kulkuaan.

Olihan se oikeasti tietysti hienoa joskus 80-luvulla kakarana olla kesällä mummolassa Lammin kirkonkylässä. Mutta tahtoisinko oikeasti asua nykyisin jossain niin pienessä paikassa vaikka kuinka se olikin aikoinaan oman kuntansa keskusta rapian 5000 kuntalaisen keskittymästä? En todellakaan vaikka siellä ihan hyvää sahtia saakin ja kerran vuodessa (ehkä vieläkin) pellavamarkkinat järjestetään...

Eli en itse kaipaa enää sitä mitä nuorena, kaupungin ydin keskustan baari ja yön vilinä on nähty. Ei tarvitse olla puistoja missä vetää pussikaljaa jos ei ole ikää baareihin eikä tarvitse enää olla edes baareja missä käydä notkumassa kun on niin "noloa" viedä / käydä kotona kun porukat asuvat siellä. En erityisesti kaipaa mäkkäriä, heseä tai rollssia vaikka niitäkin löytyy.

Ei sitä tarvitse ainoastaan ryypätä tai tehdä metsätöitä. Mutta on se kuitenkin tärkeää että läheltä löytyy useita paitsi puisto myös ihan luontoalueita (ei nyt kuitenkaan käymättömiä korpimaita mihin voi eksyä ja kuolla samoillen satoja kilometrejä pelkkien petoeläinten ollessa lähimpiä eläviä olentoja). Jotenkin vaan se synkkä betoni viidakko ja oikeasti (Suomen mittapuulla) isojen kaupunkien autokulttuuri ärsyttää ja masentaa (tuntuu että Helsingissä/ Tampereella ehkä myös Turussa jos näkevät jalankulkijan painetaan kaasua että ehditään ensin toisin kuin monissa muissa kaupungeissa). En kuitenkaan halua sitä oikeasti maaseutumaista "kaivan nenää ja traktorikuski morjestaa" tapaista elämäntyyliä.

Haluan ja viihdyn omissa oloissani, tietokone (hyvä nettiyhteys = valokuitu tällä hetkellä)), suoratoistopalvelut, maalämpö ja julkinen auraus ilman että täytyy huolehtia ehkä kilometrien pihatiestä "isolle kirkolle" tai tielle, laaja fyysisten sekä sähköisten kirjojen määrä kotona, lähellä kuitenkin useita keskisuuria ja suuria kauppoja, kirjastoa, myös se mainittu kuntosali tai parikin löytynee uimahallin kera, bussilla alle 30min suuren (Tampere) kaupungin keskustaan.

Eli ns. lähiössä itse tykkään asua koska silloin ei oikeasti tarvitse sitä autoa (tai sen voi vuokrata ja haluaa esim. kesällä matkustaa jonnekin JA on perheetön) jos lähes kaikki palvelut ovat alle kilometrin päässä tai parin kilometrin sisällä. Tietysti jos alkaa etsimällä etsimään löytyy varmaan jotain palveluita mitä ei löydy mutta jos niitä ei ns. yleensä ikinä tai tähän ikävuoteen ole tarvinut miten useasti niitä sitten tarvitsee siinä 2km säteellä (esim. joku hedelmällisyys klinikka, synnytyssairaala, kätiläopisto, tax free kauppa, lentokenttä, valtamerisatama tms)?

Tietysti myös rahallisuus vaikuttaa asiaan. En sano etteikö esim. Tampereella olisi ihan hienoja paikkoja asua ja esim. nuorempana (vanhempieni luona) asuin Pispalassa ja kavereita asuu Rantakaarilassa. Mutta se että käyttäisin (tai paremminkin ottaisin lainan) miljoonan tai pari asuntoon missä ei nyt oikeasti kuitenkaan luontoa paljoa ole lähellä (toki on pyynikki juu mutta se alkaa olla oikeasti jo aika surullisessa kunnossa kun katsoo miten se on kulunut ihmisten käytössä) ei niin paljoa innosta. Eikä ne pispalan tai rantakaarilan palvelutkaan niin hienoja / lähellä ole jos ei omista autoa. Tarkoittaen esim. sitä että kävelisi lähimpaan kirjastoon, alkoon, hieman isompaan kauppaan, kunnolliseen kebab paikkaan tai kiinalaiseen ravintolaan tms.. Toki se peruskoulu löytyy aika läheltä ja rantakaarilasta taitaa löytyä vielä lukiokin mistä bonusta. Myös bussiyhteydet molemmista paikoista todella hyvät.

 

[MeriHoo]

Itse en tahtoisi kumpaakaan ääripäätä vaan hieman kuten ketjun aloittajakin "poimia rusinat pullasta". Tosin en ihan noin extreme tyyppisesti alle 15k asukkaan muuttotappio paikasta unelmoisi tai unelmoinut kun itse oman asuntoni oston tein. Koska se on ikävä fakta että sieltä sitten myös ne palvelut katoavat ja aika turha odottaa että "ehkä tulevaisuudessa" sitten ratikat, junat ja bussit ilmestyvät "keskelle ei mitään" vaan ne mahdolliset ohitse ajavat länsilinjat tms. tulevat vielä vähentämään kulkuaan.

Olihan se oikeasti tietysti hienoa joskus 80-luvulla kakarana olla kesällä mummolassa Lammin kirkonkylässä. Mutta tahtoisinko oikeasti asua nykyisin jossain niin pienessä paikassa vaikka kuinka se olikin aikoinaan oman kuntansa keskusta rapian 5000 kuntalaisen keskittymästä? En todellakaan vaikka siellä ihan hyvää sahtia saakin ja kerran vuodessa (ehkä vieläkin) pellavamarkkinat järjestetään...

Eli en itse kaipaa enää sitä mitä nuorena, kaupungin ydin keskustan baari ja yön vilinä on nähty. Ei tarvitse olla puistoja missä vetää pussikaljaa jos ei ole ikää baareihin eikä tarvitse enää olla edes baareja missä käydä notkumassa kun on niin "noloa" viedä / käydä kotona kun porukat asuvat siellä. En erityisesti kaipaa mäkkäriä, heseä tai rollssia vaikka niitäkin löytyy.

Ei sitä tarvitse ainoastaan ryypätä tai tehdä metsätöitä. Mutta on se kuitenkin tärkeää että läheltä löytyy useita paitsi puisto myös ihan luontoalueita (ei nyt kuitenkaan käymättömiä korpimaita mihin voi eksyä ja kuolla samoillen satoja kilometrejä pelkkien petoeläinten ollessa lähimpiä eläviä olentoja). Jotenkin vaan se synkkä betoni viidakko ja oikeasti (Suomen mittapuulla) isojen kaupunkien autokulttuuri ärsyttää ja masentaa (tuntuu että Helsingissä/ Tampereella ehkä myös Turussa jos näkevät jalankulkijan painetaan kaasua että ehditään ensin toisin kuin monissa muissa kaupungeissa). En kuitenkaan halua sitä oikeasti maaseutumaista "kaivan nenää ja traktorikuski morjestaa" tapaista elämäntyyliä.

Haluan ja viihdyn omissa oloissani, tietokone (hyvä nettiyhteys = valokuitu tällä hetkellä)), suoratoistopalvelut, maalämpö ja julkinen auraus ilman että täytyy huolehtia ehkä kilometrien pihatiestä "isolle kirkolle" tai tielle, laaja fyysisten sekä sähköisten kirjojen määrä kotona, lähellä kuitenkin useita keskisuuria ja suuria kauppoja, kirjastoa, myös se mainittu kuntosali tai parikin löytynee uimahallin kera, bussilla alle 30min suuren (Tampere) kaupungin keskustaan.

Eli ns. lähiössä itse tykkään asua koska silloin ei oikeasti tarvitse sitä autoa (tai sen voi vuokrata ja haluaa esim. kesällä matkustaa jonnekin JA on perheetön) jos lähes kaikki palvelut ovat alle kilometrin päässä tai parin kilometrin sisällä. Tietysti jos alkaa etsimällä etsimään löytyy varmaan jotain palveluita mitä ei löydy mutta jos niitä ei ns. yleensä ikinä tai tähän ikävuoteen ole tarvinut miten useasti niitä sitten tarvitsee siinä 2km säteellä (esim. joku hedelmällisyys klinikka, synnytyssairaala, kätiläopisto, tax free kauppa, lentokenttä, valtamerisatama tms)?

Tietysti myös rahallisuus vaikuttaa asiaan. En sano etteikö esim. Tampereella olisi ihan hienoja paikkoja asua ja esim. nuorempana (vanhempieni luona) asuin Pispalassa ja kavereita asuu Rantakaarilassa. Mutta se että käyttäisin (tai paremminkin ottaisin lainan) miljoonan tai pari asuntoon missä ei nyt oikeasti kuitenkaan luontoa paljoa ole lähellä (toki on pyynikki juu mutta se alkaa olla oikeasti jo aika surullisessa kunnossa kun katsoo miten se on kulunut ihmisten käytössä) ei niin paljoa innosta. Eikä ne pispalan tai rantakaarilan palvelutkaan niin hienoja / lähellä ole jos ei omista autoa. Tarkoittaen esim. sitä että kävelisi lähimpaan kirjastoon, alkoon, hieman isompaan kauppaan, kunnolliseen kebab paikkaan tai kiinalaiseen ravintolaan tms.. Toki se peruskoulu löytyy aika läheltä ja rantakaarilasta taitaa löytyä vielä lukiokin mistä bonusta. Myös bussiyhteydet molemmista paikoista todella hyvät.

Mua ihmetyttää miten Ranta-Tampella ei ole enemmän arvostettu. Olin siellä viikonlopun Airbnb:ssä ja tykkäsin tosi paljon, keskusta lähellä, kauppiinkaan ei kauaa mennyt. Ja järvimaisemat.

Voisin itse asua siellä kyllä mielelläni

 

[Tonnin Seteli]

Mua ihmetyttää miten Ranta-Tampella ei ole enemmän arvostettu. Olin siellä viikonlopun Airbnb:ssä ja tykkäsin tosi paljon, keskusta lähellä, kauppiinkaan ei kauaa mennyt. Ja järvimaisemat.

Voisin itse asua siellä kyllä mielelläni

Sehän on jotakuinkin sitä urbaaneinta keskusta-asumista mitä Suomi tarjoaa ellei ihan ääripäätä haeta. Onko se sitten vähemmän arvostettua? Sanoisin että aika laajasti arvostettua. Ranta-Tampellan rakentamisvaihe tai kysyntä taas liittynee enemmän loputtoman vaurauden rajallisuuteen, kovaan välistävetoon ja epävarmuuteen kuten kaikki muukin öky näinä aikoina. Tosi hienoa, siis ihan aidosti ja epäironisesti. Toisaalta mitäs sillä on väliä kauanko Kauppiin menee? Voi sitä katsoa luontokuvia isolta screeniltäkin. Sama puoli tuntia luontoon menee kuin monesta muusta paikasta, kunhan on citymaasturi autohallissa johon pääsee hissillä.

 

[lizard]

Jos asut pienen kunnan/taajaman keskusta-alueen välittömässä läheisyydessä, niin teoriassa pärjäät ilman autoa. Mutta käytännössä tuossa aiheuttaa itselleen paljon harmia tai järjestelemistä: kaikkialle lähtemiseen saa aina toivoa että bussin tai (ehkä jopa) junan aikataulut natsaavat edes joten kuten. Kaikkialle lähteminen vie aina päivän. Jos etäisyyttä tulee yhtään enempää, niin välttämättä et pääse samana päivänä enää takaisin, joten pitää yöpyä jossain, jne. Toki tuohon säätämisen määrään vaikuttaa, kuinka monen henkilön menoja saat säätää.

Mielestäni suurin osa Suomesta on eräänlaista "syvää yksityisautoilun vyöhykettä", jossa asuminen ilman autoa vaatii pitkää pinnaa ja joustavuutta.

Asuminen voi olla halpaa, kunhan et osta uutta kohdetta etkä etenkään rakennuta omaa (tosin nämä eivät tainneet olla vaihtoehtoja muutenkaan). Kuitenkin rakennuskustannukset syrjäseuduilla ovat ihan yhtä kovia kuin kaupungeissakin, mutta kohteiden arvo ei säily: Seiniin ei kannata laittaa rahaa kiinni. Vuokra-asuntoihin tämä heijastuu siten, että jos paikkakunnalla sattuu olemaan uudehkoja vuokra-asuntoja, niin ne eivät välttämättä ole ollenkaan niin halpoja kuin luulisi/toivoisi. Mutta sitten vanhempia kerros/rivari/ok-talo kohteita voi tulla vastaan hyvinkin sopuhintaan.

 

[Lucas]

Jos aikoo tonneja nakata tien ylläpitoon niin kannattaa jo miettiä kyllä oman käytetyn mönkijän auralla ostamista tms vastaavaa. Minne sieltä keskellä talvea edes lähtee, kyllä siellä on aikaa tehdä lumitöitä ja se on hyvää liikuntaa. Moni mökki/talo sijaitsee myös ns. "ison" tien varressa vaikka syrjässä onkin eli kunta käy kyllä 1-2 päivän sisään auraamassa tien myrskyjenkin jälkeen.

Jos illalla ja yöllä sataa lunta paljon, niin siinäpä sitä sitten lähtee autolla töihin. Mönkijällä auraa vaikka 1,5 km yksityistietä. Ei tule tapahtumaan.

Pitää olla traktori linkoineen. Tai maksaa jollekin traktrokuskille, että hoitaa sen tarvittaessa että on siihen aikaan baana auki.

 

[samsungaaja]

En myöskään ikinä muuttaisi Helsinkiin tai pk seudulle. Siellä ex muijan luona vieraillessa ahdisti alusta asti se täyteenrakennettu sieluton betoni helvetti missä ahtaudutaan kaikella kiirellää julkisiin ihmiskarjavaunuihin jolla siirrytään ostoskeskuksesta toiseen.

Parasta itselle on pienemmät kaupungit mistä pääsee luonnon äärelle nopeasti, kuin myös niiden palvelujen ja harrastustenkin pariin. En edelleenkään voi korostaa tarpeeksi sitä inhoa mitä tunsin pk seudulla, tuohon verrattuna joku hiljainen maalaistalo keskellä ei mitään olisi paratiisi

Pelkoa ja inhoa pk-seudulla heh.. no tavallaan ymmärrän tämänkin näkökulman varsinkin nyt näin vanhenneena. Täällä asuminen kai vaatii tietynlaista asennetta että osaa suodattaa ne väkimassat pois mielestä ja ei seuraa liian tarkkaan mitä tapahtuu. Aina se ei tietysti ole niin helppoa. terveisin vastamelukuulokkeiden tuore omistaja

 

[kntkvtknt]

Jos asut pienen kunnan/taajaman keskusta-alueen välittömässä läheisyydessä, niin teoriassa pärjäät ilman autoa. Mutta käytännössä tuossa aiheuttaa itselleen paljon harmia tai järjestelemistä: kaikkialle lähtemiseen saa aina toivoa että bussin tai (ehkä jopa) junan aikataulut natsaavat edes joten kuten. Kaikkialle lähteminen vie aina päivän. Jos etäisyyttä tulee yhtään enempää, niin välttämättä et pääse samana päivänä enää takaisin, joten pitää yöpyä jossain, jne. Toki tuohon säätämisen määrään vaikuttaa, kuinka monen henkilön menoja saat säätää.

Mielestäni suurin osa Suomesta on eräänlaista "syvää yksityisautoilun vyöhykettä", jossa asuminen ilman autoa vaatii pitkää pinnaa ja joustavuutta.

Asuminen voi olla halpaa, kunhan et osta uutta kohdetta etkä etenkään rakennuta omaa (tosin nämä eivät tainneet olla vaihtoehtoja muutenkaan). Kuitenkin rakennuskustannukset syrjäseuduilla ovat ihan yhtä kovia kuin kaupungeissakin, mutta kohteiden arvo ei säily: Seiniin ei kannata laittaa rahaa kiinni. Vuokra-asuntoihin tämä heijastuu siten, että jos paikkakunnalla sattuu olemaan uudehkoja vuokra-asuntoja, niin ne eivät välttämättä ole ollenkaan niin halpoja kuin luulisi/toivoisi. Mutta sitten vanhempia kerros/rivari/ok-talo kohteita voi tulla vastaan hyvinkin sopuhintaan.

Osaatko vastata tai ottaa kantaa siihen kannattaako muuttotappiopaikkakunnalta esim. Forssa, Kouvola, Somero jne. ottaa asuntoa kunnan/kaupungin vuokrayhtiöltä tai joltain yksityiseltä firmalta tai yksityishnekilöltä? Jos siis miettii, että haluaisi asua mahdollisimman edullisesti ja mahdollisimman häiriöttömästi, pesiytyvätkö puliukot varmemmin kaupungin vai yksityisten asuntoihin?

Jos asunto on vuokrattavana esim. Vuokraovi.comissa ja sitten "Tulossa myyntiin" Etuovi.comissa, mitä riskejä siihen liittyy?

Etsimissäni muuttotappiokunnissa ei ole rakennettu uusia taloja rivareina tai kerrostaloina vuosikymmeniin, ovatko 60-70-luvun aikaiset kerrostalot elinkaarensa päässä? Uusimmat 80-luvulta.
Uskaltaako niihin muuttaa, jos putkiremontti ja perusrempat takana.

 

[Lucas]

Joo tämä on kyllä totta ja asumismukavuudelle voi jonkin arvon laskea vaikka ei niin halvaksi tulisikaan. Vähän riippuu myös ajatuksesta miten pitkään siinä aikoo asua, käärinliinoissa ei ole taskuja jne. Itse en ihan skutsiin ehkä lähtisi vaikka sitten okt-alueella naapurin pennut mekastaisivat, saha/sirkkeli laulaa ja mopopojat pörrää. Suorastaan ilolla kuuntelisin/katselisin mieluummin kuin juoppoja/narkkeja ym. jengiä..

Noita mahdollisia kustannuksia pitääkin selvittää tarkkaan etukäteen ja sitä, haittaako ettei välttämättä saa talosta omiaan/rempparahoja pois jos on joskus myymässä. Jos ei ole lapsia ja tekee etätöitä niin ei tuo kai mahdottoman kallista asumista ole (ainakaan kahdelle).

Muuttotappioalueilla uudesta tai uudenkarheasta omakotitalosta on aika tavalla mahdoton saada rakennuskustannuksia pois jos sen myy. Vanhan asunnon remppa on onnistunut jos edes puolet siitä remonttikustannuksesta saa myytäessä pois.

Esimerkiksi seurannut reilun 100 km päässä Oulusta erään kunnan asunnonmyynti-ilmoituksia. Ihan muuttotappioaluetta se seutu. Näyttää olevan jo varmaan neljättä vuotta myynnissä yksi omakotitalo joka valmistunut joskus 6-7 vuotta sitten. Hintapyyntikin varmaan 100 tonnia halvempia mitä Oulussa vastaavan käypäarvo olisi. Ei vain ole ostajia siellä sellaiselle reilun 200 tuhannen euron omakotitalolle kun kolmasosahinnalla myydään niitä ihan ookoo kuntoisia 1980-luvun omakotitaloja. Tai ainakin yritetään myydä. Tuon pitkään myynnissä olleen omakotitalon taustalta kuulin, että talon rouva löytänyt uuden miehen ja ero tullut ja talo on edelleen myymättä.

Hesarissa oli viikko sitten juttu, millaista se on kun hiipuvasta kylästä yrittää myydä omakotitaloa.

Asuminen | Elot jäivät vangiksi kotiin, jota kukaan ei osta – ”Tunnissa Espoon tai Raision Ikeaan ja silti liian kaukana” (Maksumuurin takana, vain tilaajille)

Alla referaatti jutusta ChatGPT lyhentämänä:


"
Minna ja Olli Elo asuvat Rekijoella, pienessä kylässä, joka on hiljentynyt ajan myötä. Aikaisemmin Elojen kotipiha tarjosi näkymän vilkkaaseen kyläelämään, jossa oli toimiva kyläkauppa ja uusi koulu. Nyt kylä on kuitenkin autioitunut: kaupat ovat suljettu, koulu lopetettu ja ympärillä on hiljaisuus. Kylän palveluiden katoaminen ja väestön vanheneminen tai pois muuttaminen ovat jättäneet kylän lähes tyhjäksi.



Elojen omakotitalo, 125 neliön kokoinen, on ollut myynnissä jo seitsemän tai kahdeksan vuotta ilman, että siitä on saatu tarjousta. Pyyntihintaa on laskettu jatkuvasti, ja nyt taloa myydään 89 000 eurolla – 10 000 euroa vähemmällä kuin aiemmin keväällä. Vaikka taloa on käynyt katsomassa muutamia ostajaehdokkaita, pankit eivät ole olleet halukkaita rahoittamaan tällaisia kohteita syrjäisillä paikoilla.



Vaikka tilanne turhauttaa, Minna Elo on päättänyt olla murehtimatta liikaa. Hän on hyväksynyt sen, että jos talo ei mene kaupaksi, heidän on vain elettävä sen kanssa. He ovat sopeutuneet tilanteeseen, mutta silti toivovat, että lähes satavuotisen historian omaavalle talolle löytyisi joskus uusi omistaja."

 

[kntkvtknt]

Hesarissa oli viikko sitten juttu, millaista se on kun hiipuvasta kylästä yrittää myydä omakotitaloa.

Asuminen | Elot jäivät vangiksi kotiin, jota kukaan ei osta – ”Tunnissa Espoon tai Raision Ikeaan ja silti liian kaukana” (Maksumuurin takana, vain tilaajille)

Pitää paikkansa varmasti. Tuossa tilanteessa voi pistää asunnon vuokralle, ja jos omat taidot eivät riitä, niin välittäjät tekevät kaiken palkkiota vastaan. Toinen asia sitten, että löytyykö vuokralaisiakaan. Olen just tutkinut muutamaa asuntoa esim. Someron kaupungilta, joka voi olla monelle Rauli Badding Somerjoesta tuttukin, jossa eräässä rivitalossa ei ole asuttu kolmeen vuoteen ja se on edelleen myynnissä. Siinä saa kyllä olla todella uskalias ostaja, jos sellaisen kämpän ostaa, vaikka hinta ei sinällään ollutkaan mitenkään kallis jos vertaa esim. Lempäälän ja Pirkanmaan hintatasoon kasvukeskuksissa.

Olen itsekin katsellut muutamia asuntoja eri muuttotappiokunnista, joita vuokrataan vapautumisen jälkeen jo kuukausia.

Eräässä rivitalossa Varsinais-Suomen muuttotappiopaikkakunnalla sama asunto vapautuu tiuhaan, voiko olla jotain sisäilmaongelmia, tai sitten ihmiset eivät vaan viihdykään ja muuttavat pois.

 

[Tonnin Seteli]

Eräässä rivitalossa Varsinais-Suomen muuttotappiopaikkakunnalla sama asunto vapautuu tiuhaan, voiko olla jotain sisäilmaongelmia, tai sitten ihmiset eivät vaan viihdykään ja muuttavat pois.

Kyseessä voi olla mikä tahansa. Joko sitä ei koskaan ole kenellekään vuokrattu tai siellä on jotain kauheaa.

 

[vitalift]

Muuttotappioalueilla uudesta tai uudenkarheasta omakotitalosta on aika tavalla mahdoton saada rakennuskustannuksia pois jos sen myy. Vanhan asunnon remppa on onnistunut jos edes puolet siitä remonttikustannuksesta saa myytäessä pois.

Esimerkiksi seurannut reilun 100 km päässä Oulusta erään kunnan asunnonmyynti-ilmoituksia. Ihan muuttotappioaluetta se seutu. Näyttää olevan jo varmaan neljättä vuotta myynnissä yksi omakotitalo joka valmistunut joskus 6-7 vuotta sitten. Hintapyyntikin varmaan 100 tonnia halvempia mitä Oulussa vastaavan käypäarvo olisi. Ei vain ole ostajia siellä sellaiselle reilun 200 tuhannen euron omakotitalolle kun kolmasosahinnalla myydään niitä ihan ookoo kuntoisia 1980-luvun omakotitaloja. Tai ainakin yritetään myydä. Tuon pitkään myynnissä olleen omakotitalon taustalta kuulin, että talon rouva löytänyt uuden miehen ja ero tullut ja talo on edelleen myymättä.

Hesarissa oli viikko sitten juttu, millaista se on kun hiipuvasta kylästä yrittää myydä omakotitaloa.

Asuminen | Elot jäivät vangiksi kotiin, jota kukaan ei osta – ”Tunnissa Espoon tai Raision Ikeaan ja silti liian kaukana” (Maksumuurin takana, vain tilaajille)

Alla referaatti jutusta ChatGPT lyhentämänä:


"
Minna ja Olli Elo asuvat Rekijoella, pienessä kylässä, joka on hiljentynyt ajan myötä. Aikaisemmin Elojen kotipiha tarjosi näkymän vilkkaaseen kyläelämään, jossa oli toimiva kyläkauppa ja uusi koulu. Nyt kylä on kuitenkin autioitunut: kaupat ovat suljettu, koulu lopetettu ja ympärillä on hiljaisuus. Kylän palveluiden katoaminen ja väestön vanheneminen tai pois muuttaminen ovat jättäneet kylän lähes tyhjäksi.



Elojen omakotitalo, 125 neliön kokoinen, on ollut myynnissä jo seitsemän tai kahdeksan vuotta ilman, että siitä on saatu tarjousta. Pyyntihintaa on laskettu jatkuvasti, ja nyt taloa myydään 89 000 eurolla – 10 000 euroa vähemmällä kuin aiemmin keväällä. Vaikka taloa on käynyt katsomassa muutamia ostajaehdokkaita, pankit eivät ole olleet halukkaita rahoittamaan tällaisia kohteita syrjäisillä paikoilla.



Vaikka tilanne turhauttaa, Minna Elo on päättänyt olla murehtimatta liikaa. Hän on hyväksynyt sen, että jos talo ei mene kaupaksi, heidän on vain elettävä sen kanssa. He ovat sopeutuneet tilanteeseen, mutta silti toivovat, että lähes satavuotisen historian omaavalle talolle löytyisi joskus uusi omistaja."

Näissä tilanteissa alkaa vähän pakostakin miettiä, onko tulevaisuudessa enemmän ostajia tarjolla, mikäli kaupunkien kehitys jatkuu tällä polulla. Nyt jo onneksi saa puhua suhteellisen vapaasti esim. white-flight ja katujengiongelmasta ilman, että haukutaan saastaiseksi rasistiksi ja viesti menee poistoon. Nuorten lisääntynyt pahoinvointi ja katuväkivalta kaupungeissa on nyt siinä tilanteessa paikoin, että saa nähdä, mihin kuppi alkaa kallistua tulevana vuosikymmenenä ja saadaanko tätä pysäytettyä. Segregoitumista on jo tapahtunut eikä oikein tunnu olevan minkäänlaisia paukkuja tai mielenkiintoa puuttua asiaan. Etätyö, hybridityö, ns. diginomadit..nämä mahdollistavat kuitenkin aika paljon. Lisääntyneellä etätyöllä olisi varmaan viimeisen 10-20 vuoden aikana saatu hidastettua kuihtuvien alueiden palvelukatoa. Harmi on, että vaadittiin vasta korona antamaan sysäys tälle muutokselle.

 

[taski]

Jos illalla ja yöllä sataa lunta paljon, niin siinäpä sitä sitten lähtee autolla töihin. Mönkijällä auraa vaikka 1,5 km yksityistietä. Ei tule tapahtumaan.

Pitää olla traktori linkoineen. Tai maksaa jollekin traktrokuskille, että hoitaa sen tarvittaessa että on siihen aikaan baana auki.

Juuri tuossa aiemmin kirjoittelin että oma tilanne on about tämä.
Aika monta vuotta on tullut mönkkärillä aurattua tuollaista pitkää pihatietä, eikä vielä ole kyllä tullut tilannetta että ei olisi aamulla päässyt auraamatta töihin, jos illalla on käynyt tien liippasemassa. Mönkkäriin vaan ketjut ja mielellään heittävä aura, niin varsinkin kun pohja jäätyy, on aika mukava painatella urku auki tiet puhtaaksi.

Traktoria olen himoinnut kyllä useamman vuoden ja teinkin periaatepäätöksen että kun saan tuohon pihaan väkästeltyä sille katoksen, ettei tarvitse tallia täyttää sillä sulavalla lumella, hommaisin traktorin. Mönkkärillä on kuitenkin vielä toistaiseksi pärjännyt niin hyvin, että en ole vaan saanut aikaiseksi.

Käytännössä se auraus on 2x tie päästä päähän, niin homma on hoidettu. Sitten kyllä mönkkärillä ei pärjää jos lähtee vaikka pariksi viikoksi reissuun kun on tullut paljon lunta eikä ketään ole auraamassa.

Jos traktorin hommaa, niin ei se oikein voi olla rahakysymyskään OKT asujalle, kun jonkun vanhan ikuisesti kestävän dextan saa muutamilla tonneilla. Ja sitten taas jos sellaisen kanssa ei pärjää, niin on parempi joko opetella tai hylätä koko OKT asumisen haaveet jo ihan pelkästään kädettömyyden takia.

 

[Maikkeli01]

Tässä oli kyllä niin tyypillinen ”minkälaista on asua pk-seudulla maalaisen mielestä 101”. Kokemusta ei taida hirveästi olla. Jo pelkästään Helsingissä on niin paljon erilaisia alueita joissa ei tarvitse asua sieluttomassa betonihelvetissä. Sitten kun huomioidaan koko pk-seutu niin siinähän sitä vasta on. Iso osa Espoota on ihan maaseutua.

Jep jep Annetaas hei mahdollisuus bro! Muutetaanpaa tästä johonkin Espoo/Vantaalle, löytyis edullinen 1200e/kk vuokraluukku! Hitto olis kivaa jos jäis vuokran kompensoinnin jälkeen rahaakin, no vois luopua autosta kun täällä on hyvät julkiset yhteydet, fr fr wallah. Okei eli mun lähimmälle parhaiten maksavalle työpaikalle (sairaala) olis vaan 15km, lyhyt matka bismillah! Mukava kun kaupat ja palvelutkin on ihan lähellä, rakastan ostaa edullisista k-marketeista ja pienmyymälöistä

-> Lopputuloksena asun melkolailla hyvin masentavassa paskalähiössä tai ainakin tulen tälläisten läpi reissaamaan päivittäin töihin ja asioille. Koska autoilu on mielestäni perseestä ruuhkaisilla alueilla, tulisin käyttämään mun työmatkoihin päivässä reilusti yli tunnin julkisilla sahaamalla että pääsen johonkin s2 kansalaisten täyttämään päivystykseen kuuntelemaan toisen polven maahanmuuttajan mamusuomienglantia tai jonkun boheemin narkomaanin pyyntöjä bentsoista. Iso mahdollisuus myös sille että ne edullisimmat isomman ketjun kaupat sijaitsevat jälleen kerran vittumaisen julkisen liikenteen matkan päässä tai muuten saan maksaa mukavaa hintaa ylihintaisista pienmyymälöistä.

Tässä mun "pk" vihassa yhdistyy ihan ne kaikki lähiöt, maisemat ja kiire mitä olen useaan kertaan päässyt todistamaan. Ja kun vielä mietitään että pk seudulla tästä kaikesta saa vielä maksaa ihan vitusti enemmän muuhun suomeen verrattuna niin en kovin posiitivista tuosta alueesta kykene keksimään. En keksi yhden yhtä syytä miksen PK seudun sijasta valitsisi esimerkiki TKU/TRE jotka ovat todella viihtyisän oloisia ja kulkuyhteydet muualle suomeen ovat myöskin erinomaisella tasolla. Joku helsingin punavuorten ym. alueiden kauneus ei ole mun mielestä mitenkään tavallisen ihmisen elämää, duunarina harvoin asut tuollaisissa paikoissa vaan mainitsemissani lähialueille jossa joko nautit ruuhkaisesta autoilusta tai sulloudut päivittäin johonkin karjavankkuriin että ehdit ajoissa töihin.

Otetaan esimerkiksi Tapiola. On siellä paikoin kaunista, kyllä. Mutta mulle valtavin ongelma pk seudulla on, ettet pääse tälläistä pakoon mitenkään Oli miten kaunis rantatie tai metsän pätkä, tulee hetken päästä esiin lasiseinäisiä toimistorakennuksia ym. paskaa.


Okei. Päätetääs nyt mun avautuminen tästä aiheesta. Voi olla että olen käsittänyt täysin väärinkin asiat, mutta näillä näytöillä en aio ottaa asiasta selvää.

 

[asddsa]

Mielestäni suurin osa Suomesta on eräänlaista "syvää yksityisautoilun vyöhykettä", jossa asuminen ilman autoa vaatii pitkää pinnaa ja joustavuutta.

Todellakin. Pääkaupunkiseudun ja muutaman suurimman kaupunkialueen ulkopuolella julkinen liikenne on monesti luokkaa olematon.

Ainakin näiden muutaman suurimman kaupungin (Helsinki, Turku, Tampere, Oulu) ympäriltä löytyy vähän pienempiä pitäjiä joista on kuitenkin ihan kohtuulliset julkiset yhteydet kaupunkiin. Mutta johonkin oikeasti vähän syrjäisempään ja näivettyvään kylään muuttaminen autottomana kuulostaa kyllä huonolta idealta, ellei sitten tarkoituksena ole nimenomaan erakoitua sinne.

 

[Francis Ford Mondeo]

Jos traktorin hommaa, niin ei se oikein voi olla rahakysymyskään OKT asujalle, kun jonkun vanhan ikuisesti kestävän dextan saa muutamilla tonneilla. Ja sitten taas jos sellaisen kanssa ei pärjää, niin on parempi joko opetella tai hylätä koko OKT asumisen haaveet jo ihan pelkästään kädettömyyden takia.

Onneksi omakotitaloasuminen onnistuu tässä maassa myös ilman ikuista taistelua jonkun eläkeikäisen Fordsonin kanssa.

 

[vitalift]

Jep jep Annetaas hei mahdollisuus bro! Muutetaanpaa tästä johonkin Espoo/Vantaalle, löytyis edullinen 1200e/kk vuokraluukku! Hitto olis kivaa jos jäis vuokran kompensoinnin jälkeen rahaakin, no vois luopua autosta kun täällä on hyvät julkiset yhteydet, fr fr wallah. Okei eli mun lähimmälle parhaiten maksavalle työpaikalle (sairaala) olis vaan 15km, lyhyt matka bismillah! Mukava kun kaupat ja palvelutkin on ihan lähellä, rakastan ostaa edullisista k-marketeista ja pienmyymälöistä

-> Lopputuloksena asun melkolailla hyvin masentavassa paskalähiössä tai ainakin tulen tälläisten läpi reissaamaan päivittäin töihin ja asioille. Koska autoilu on mielestäni perseestä ruuhkaisilla alueilla, tulisin käyttämään mun työmatkoihin päivässä reilusti yli tunnin julkisilla sahaamalla että pääsen johonkin s2 kansalaisten täyttämään päivystykseen kuuntelemaan toisen polven maahanmuuttajan mamusuomienglantia tai jonkun boheemin narkomaanin pyyntöjä bentsoista. Iso mahdollisuus myös sille että ne edullisimmat isomman ketjun kaupat sijaitsevat jälleen kerran vittumaisen julkisen liikenteen matkan päässä tai muuten saan maksaa mukavaa hintaa ylihintaisista pienmyymälöistä.

Tässä mun "pk" vihassa yhdistyy ihan ne kaikki lähiöt, maisemat ja kiire mitä olen useaan kertaan päässyt todistamaan. Ja kun vielä mietitään että pk seudulla tästä kaikesta saa vielä maksaa ihan vitusti enemmän muuhun suomeen verrattuna niin en kovin posiitivista tuosta alueesta kykene keksimään. En keksi yhden yhtä syytä miksen PK seudun sijasta valitsisi esimerkiki TKU/TRE jotka ovat todella viihtyisän oloisia ja kulkuyhteydet muualle suomeen ovat myöskin erinomaisella tasolla. Joku helsingin punavuorten ym. alueiden kauneus ei ole mun mielestä mitenkään tavallisen ihmisen elämää, duunarina harvoin asut tuollaisissa paikoissa vaan mainitsemissani lähialueille jossa joko nautit ruuhkaisesta autoilusta tai sulloudut päivittäin johonkin karjavankkuriin että ehdit ajoissa töihin.

Otetaan esimerkiksi Tapiola. On siellä paikoin kaunista, kyllä. Mutta mulle valtavin ongelma pk seudulla on, ettet pääse tälläistä pakoon mitenkään Oli miten kaunis rantatie tai metsän pätkä, tulee hetken päästä esiin lasiseinäisiä toimistorakennuksia ym. paskaa.


Okei. Päätetääs nyt mun avautuminen tästä aiheesta. Voi olla että olen käsittänyt täysin väärinkin asiat, mutta näillä näytöillä en aio ottaa asiasta selvää.

En ole ihan satavarma ymmärsinkö jokaista sarkastista sutkautusta, mutta jos etsit sairaalaa työpaikkana niin pk-seudun ulkopuolella on oikeasti aika helppo vetää lähes landemainen asumistyyli pystyyn ja silti ajaa pärryyttää isoa tietä pitkin autolla(tai jopa bussilla) 15-20km työmatkaa aika leppoisestikin sairaalalle töihin. Ei tarvitse edes olla noin pitkä matka. Suosittelen jokaiselle pk-seudulla syntyneelle kyllä visiittiä toiseen kaupunkiin jossain elämänvaiheessa. Tämän totean sen perusteella, mitä olen hesalaisiin tutustunut ja osa on oikeasti tykännyt todella paljon muualla asumisesta. Useat tutut lähteneet pakon edestä pk-seudulle, koska siellä korkeakoulutetuille on ollut töitä tarjolla.

 

[GGoljatti]

En ole ihan satavarma ymmärsinkö jokaista sarkastista sutkautusta, mutta jos etsit sairaalaa työpaikkana niin pk-seudun ulkopuolella on oikeasti aika helppo vetää lähes landemainen asumistyyli pystyyn ja silti ajaa pärryyttää isoa tietä pitkin autolla(tai jopa bussilla) 15-20km työmatkaa aika leppoisestikin sairaalalle töihin. Ei tarvitse edes olla noin pitkä matka. Suosittelen jokaiselle pk-seudulla syntyneelle kyllä visiittiä toiseen kaupunkiin jossain elämänvaiheessa. Tämän totean sen perusteella, mitä olen hesalaisiin tutustunut ja osa on oikeasti tykännyt todella paljon muualla asumisesta. Useat tutut lähteneet pakon edestä pk-seudulle, koska siellä korkeakoulutetuille on ollut töitä tarjolla.

15-20km on vielä pieni matka. Itse ajelen ruuhkasuomen ulkopuolella jopa 28km, menee noin 22min päästä autolla töihin. Kehän sisällä tuo ois varmaan yli tunnin työmatka.

 

[kntkvtknt]

15-20km on vielä pieni matka. Itse ajelen ruuhkasuomen ulkopuolella jopa 28km, menee noin 22min päästä autolla töihin. Kehän sisällä tuo ois varmaan yli tunnin työmatka.

Todella hyvä huomio. Siellä kun ruuhkaa ei ole, niin työmatkat lyhenevät. Kaiken lisäksi maaseutukaupungilla saa toden teolla etsiä maksullista parkkipaikkaa ja auton saa muutenkin helposti parkkiin.

Autolla ajamista ei ole mitenkään rajoitettu keskustoissa muuttotappiopaikkakunnilla toisin kuin esim. Helsingissä, Tampereella jne.
Ja esimerkiksi sairaanhoitajille ja lääkäreille tosi hyvin töitä maaseudun terveyskeskuksista.

Aika on ihmisen ainoa rajallinen resurssi, jos vain töitä löytyy, niin mielestäni kannattaisi muuttaa maalle - ei siellä pahemmin liikennevalojakaan ole kauppamatkan esteenä. Kaiken muun voi hankkia.

 

[Lucas]

Juuri tuossa aiemmin kirjoittelin että oma tilanne on about tämä.
Aika monta vuotta on tullut mönkkärillä aurattua tuollaista pitkää pihatietä, eikä vielä ole kyllä tullut tilannetta että ei olisi aamulla päässyt auraamatta töihin, jos illalla on käynyt tien liippasemassa. Mönkkäriin vaan ketjut ja mielellään heittävä aura, niin varsinkin kun pohja jäätyy, on aika mukava painatella urku auki tiet puhtaaksi.

Traktoria olen himoinnut kyllä useamman vuoden ja teinkin periaatepäätöksen että kun saan tuohon pihaan väkästeltyä sille katoksen, ettei tarvitse tallia täyttää sillä sulavalla lumella, hommaisin traktorin. Mönkkärillä on kuitenkin vielä toistaiseksi pärjännyt niin hyvin, että en ole vaan saanut aikaiseksi.

Itselle kokemusta parin kilometrin pätkästä yksityistä mökkitietä. Tie kulkee vielä paikoin 200 metriä leveän joen rantapenkalla. Jos sataa luokkaa 10 senttiä lunta yöllä ja tuiskuttaa tuulla, niin paikoin mökkitiellä on kasautunut yli puoli metriä lunta. Ei silloin puhettakaan siitä että mönkijällä sitä saisi aurattu aamulla. Toki mönkijällä pääsee sieltä pois ajamaan jos varsinkin jos lyö ketjut rattaisiin.

Toki varmaan riippuu paikasta paljon missäpäin Suomea asuu ja millaisessa maastossa se tie kulkee eli onko vaikka isoja peltoja tai vesistöjä siinä tien vieressä josta tuulee pääsee kinostamaan lunta tielle. Ja luultavasti jossain Turun saaristossa sitä aurattavaa sataa taivaalta paljon vähemmän kuin jossain Kilpisjärven kulmilla.

Mönkijä on todella kätevä taas paikasta riippumatta vaikka pihalla lumitöihin.

Kannattaa kuitenkin maalle muuttavan varautua siihen, että jos talo sijaitsee yksityistien päässä, niin sen aurauksessa tarvitaan konevoimaa ja se taas tarvii rahaa jos ostaa oman mönkijän / traktorin tai maksaa ulkopuoliselle aurauksesta. Käsipelillä aika tavalla mahdoton pitää jotain 2 kilometrin pätkää lumisilla seuduilla liikennöitävässä kunnossa. Ehkä jos koko talven käyttäisi siihen 12 tuntia vuorokaudessa, niin se voisi onnistua. Ja lumituiskun jälkeen viikko menisi siihen sen kolaamiseen ennen kuin taas autolla kenties pääsisi.

Onhan siinä omakotitalon lumitöissäkin oma hommansa kaupungissakin asuessa vaikka lumitöitä ei tarvi tehdä kuin "vain" luokkaa 200 neliömetrin alalle tyyliin kävylereitti asunnon edestä ja sitten tontin perällä olevaan autotallille autolle.

Vanhoja toimivia traktoreita saanee luokkaa 4000 euroa hintaan ja siitä ylöspäin. Joku osa niistä tahtoo aina porsia muutaman sadan tunnin välein ja sitten siinä riittääkin taas traktoriremonttia. Itse osa voi maksaa vaikka 80 euroa, mutta traktoria pitää purkaa melkoisesti että sen saa vaihdettua. Jos ei itseltä onnistu traktoriremontti, niin sehän sitten maksaa omansa kun joku sen korjaa. Ja se on kylmää hommaa kun talvipakkasella ulkona pitää traktorista vaikka vaihteistoa käyttää irti. Sen verran kylmää, että kannattanee melkein rakentaa joku pressukatos ja muutama iso lämpöpuhallin pistää siihen lämmittämään.

 

[Maikkeli01]

En ole ihan satavarma ymmärsinkö jokaista sarkastista sutkautusta, mutta jos etsit sairaalaa työpaikkana niin pk-seudun ulkopuolella on oikeasti aika helppo vetää lähes landemainen asumistyyli pystyyn ja silti ajaa pärryyttää isoa tietä pitkin autolla(tai jopa bussilla) 15-20km työmatkaa aika leppoisestikin sairaalalle töihin. Ei tarvitse edes olla noin pitkä matka. Suosittelen jokaiselle pk-seudulla syntyneelle kyllä visiittiä toiseen kaupunkiin jossain elämänvaiheessa. Tämän totean sen perusteella, mitä olen hesalaisiin tutustunut ja osa on oikeasti tykännyt todella paljon muualla asumisesta. Useat tutut lähteneet pakon edestä pk-seudulle, koska siellä korkeakoulutetuille on ollut töitä tarjolla.

Mulla on sairaala työpaikkana ja asun monen tunnin päästä pk seudusta. 6km työmatkaa taittuu helposti 15min pyörällä ja autolla taas alle 10. Arvostan yli kaiken juuri aikaa, että työmatkat eivät vie tunteja päivästä sillä ne voi lukea oikeastaan palkattomaksi työajaksi. Joku joskus puolusteli pk seudun julkisilla työmatkaa että sehän on kivaa omaa aikaa, voi katsella uutisia jne. Lol. Mielummin herään klo 7 alkavaan vuoroon 6.20 ja lähden suihkun jälkeen työmatkalle kello 6.35 jos pyöräilen enkä niin että bussi+metroaikatauluilla herään 5.45 ja lähen 6.15 vuoroilla jonottamaan karjavaunuun lukemaan puhelimesta hesaria

 

[Hyrava]

Mulla on sairaala työpaikkana ja asun monen tunnin päästä pk seudusta. 6km työmatkaa taittuu helposti 15min pyörällä ja autolla taas alle 10. Arvostan yli kaiken juuri aikaa, että työmatkat eivät vie tunteja päivästä sillä ne voi lukea oikeastaan palkattomaksi työajaksi. Joku joskus puolusteli pk seudun julkisilla työmatkaa että sehän on kivaa omaa aikaa, voi katsella uutisia jne. Lol. Mielummin herään klo 7 alkavaan vuoroon 6.20 ja lähden suihkun jälkeen työmatkalle kello 6.35 jos pyöräilen enkä niin että bussi+metroaikatauluilla herään 5.45 ja lähen 6.15 vuoroilla jonottamaan karjavaunuun lukemaan puhelimesta hesaria

Itse en ainakaan rakasta julkisissa istumista niin paljon että esim työmatkan laskisin "kivaksi omaksi ajaksi", varsinkin kun julkisilla menisi työmatkaan noin 2h/suunta ja 3 vaihtoa kun autolla pääsee puolessa tunnissa.

Vaikka itse asustelen alle 50km päässä Helsingistä niin täälläkin on julkinen liikenne huonontunut vuosi vuodelta. Aikanaan kun tähän muutin, 100m päässä olevalta bussipysäkiltä meni vissiin toista kymmentä eri bussivuoroa ja pääsi suoraan suunnilleen kaikkiin ympäröiviin kyliin ja kaupunkeihin. Nykyään tuosta kulkee kaksi eri bussivuoroa ja niilläkään ei pääse oikeastaan muualle kuin juna- tai linja-autoasemalle joissa sitten pitää vaihtaa jos haluaa jonnekin muualle.

Jännästi kyllä täällä pääkaupunkiseudun suunnalla autolla matka-aika riippuu minne on menossa. Ennen oli firman konttori lähellä Helsingin keskustaa, nykyään Kehä 3:n varrella. Matka on jokseenkin sama mutta tuohon aikaisempaan paikkaan kesti helpostikin puoli tuntia pidempään ruuhkien takia ja sitten jos oli huono keli ja/tai vähän kolareita matkalla niin äkkiä olikin liki 2h matka duunista kotiin. Nykyään sää tai muut asiat eivät juurikaan vaikuta matka-aikaan kun matkalla ei ole juurikaan ruuhkaa.

 

[Tonnin Seteli]

Itse en ainakaan rakasta julkisissa istumista niin paljon että esim työmatkan laskisin "kivaksi omaksi ajaksi"

Kai tuo on yleensä sellainen "aina tää kotiolot voittaa" letkautus. Joillekin täyttä totta.

 

[Tonnin Seteli]

Jos traktorin hommaa, niin ei se oikein voi olla rahakysymyskään OKT asujalle, kun jonkun vanhan ikuisesti kestävän dextan saa muutamilla tonneilla. Ja sitten taas jos sellaisen kanssa ei pärjää, niin on parempi joko opetella tai hylätä koko OKT asumisen haaveet jo ihan pelkästään kädettömyyden takia.

Ei tosiaan ole rahakysymys joku peruskuntoinen traktorivanhus jos korvessa taloa alkaa pitämään. Sen sijaan luonne-, tyyli- ja elämäntapakysymys se helposti on. Miksei myös osaamiskysymys, vaikka taitoahan aina saa aikaansa vastaan. Jos kaupungista muuttaa syrjäiseen omakotitaloon, lähtökohtana ei välttämättä ole että olisi edes koskaan istunut nykyaikaisenkaan traktorin jakkarassa. Mies joka päättää tuossa vaiheessa ratkaista lumityöt ostamalla vanhan Dextan ja opettelemalla käyttämään sitä on varsin omalaatuinen. Nainen joka toimii samoin on yksisarvinen.

 

[Cluuduli]

Jos aikoo liikkua vain joukkoliikenteen avulla niin riskinä on liikenteen väheneminen:

Ely-keskus karsii rankasti bussivuoroja Pohjois-Savossa

Pohjois-Savon Ely-keskus karsii maakunnan bussivuoroja.

www.savonsanomat.fi

Rääkkylässä on joukkoliikennettä vain koulupäivinä:

Linja-autojen aikataulut Rääkkylä

02.09.2024 Linja-autojen aikataulut Rääkkylä 1.6.2025 asti ...

www.raakkyla.fi

 

[teppo mörkö]

Se on kaikki suhteellista.

Sinulla taitaa olla hyvin romantisoitu käsitys muuttotappiokunnista, joka ei todellakaan päde suurimpaan osaan muuttotappiokunnista.

Määritelmän mukaan sen pitäisi tarkoittaa palvelujen vähenemistä, väestön eläköitymistä, lisääntyvää työttömyyttä, infrastruktuurin rapistumista, ja nousevaa veroprosenttia. Toki tällainen rappeutuminen voi olla hyvin hidasta.

Joillain näistä kunnista käy flaksi ja tulee Talvivaara tjms. jätti-investointi, mutta sen jälkeen ne eivät enää olekaan muuttotappiokuntia.

Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa terveyskeskus kaukana, kirjasto lopetettu, poliisia ei saa, posti kulkee harvoin, 5G ei kuulu, sähköt katkeilee silloin tällöin, ja omaa pihapiiriä lukuunottamatta mitään ei voi tehdä ex tempore kun mikään ei ole lähellä. Töitä ei ole lähistöllä, eli pitkä työmatka tai tulotason hyvin merkittävä pudotus. Turha myöskään odottaa että kaverit tai sukulaiset tulisivat käymään, ja uusiin oman ikäisiin ihmisiin vaikea tutustua koska niitä ei juurikaan ole.

Jos kaikki tämä on hyväksyttävissä, niin vaihtoehtoja löytyy paljon.

 

[vitalift]

Sinulla taitaa olla hyvin romantisoitu käsitys muuttotappiokunnista, joka ei todellakaan päde suurimpaan osaan muuttotappiokunnista.

Määritelmän mukaan sen pitäisi tarkoittaa palvelujen vähenemistä, väestön eläköitymistä, lisääntyvää työttömyyttä, infrastruktuurin rapistumista, ja nousevaa veroprosenttia. Toki tällainen rappeutuminen voi olla hyvin hidasta.

Joillain näistä kunnista käy flaksi ja tulee Talvivaara tjms. jätti-investointi, mutta sen jälkeen ne eivät enää olekaan muuttotappiokuntia.

Käytännössä tämä saattaa tarkoittaa terveyskeskus kaukana, kirjasto lopetettu, poliisia ei saa, posti kulkee harvoin, 5G ei kuulu, sähköt katkeilee silloin tällöin, ja omaa pihapiiriä lukuunottamatta mitään ei voi tehdä ex tempore kun mikään ei ole lähellä. Töitä ei ole lähistöllä, eli pitkä työmatka tai tulotason hyvin merkittävä pudotus. Turha myöskään odottaa että kaverit tai sukulaiset tulisivat käymään, ja uusiin oman ikäisiin ihmisiin vaikea tutustua koska niitä ei juurikaan ole.

Jos kaikki tämä on hyväksyttävissä, niin vaihtoehtoja löytyy paljon.

Pakko kommentoida: toivon syvästi ettei saada toista talvivaaraa. Sellainen sotku että alta pois. Tiedän vähän liikaa tuosta paikasta eikä kyseessä ole edes huhupuheet (enkä voi tässä avata kaikkea nyt). Verorahoilla pyöritettäviä alusta lähtien toimimattomalla prosessilla rakennettuja luontokatastrofeja ei tähän maahan tarvita enää yhtään lisää. Ja kannattaa muuten se asuinpaikka syrjäseuduilta valita kunnolla, koska ei ole herkkua jos tuollainen jysähtää viereen. Tontti ja talo lähtee pilkkahintaan alta tai joudut elämään erittäin läheisessä kosketuksessa haittojen kanssa.

 

[Ezzy]

Ja tuo 40m² ja 500e vaikuttaa jopa edulliselta kun vertaa esim tänne noin 30-40km päähän Helsingistä, kaverilla taisi olla vuokra jostain alle 30m² itsemurhakomerosta liki 700e/kk ja kun menee lähemmäksi Helsinkiä niin hinnat pomppaa vielä lisää.

Uudemmat varsinkin on tota luokkaa kauempanakin Helsingistä.

 

[Ezzy]

Miksi pitää olla ilman autoa?
Suosittelen auton hankkimista kaikille. Helpottaa pirusti elämää.

Järjetön menoreikä ja jos sille ei oikeasti ole käyttöä, niin miksi sellaista pitää roikuttaa pihassa? Itsekin ajelen ehkä 2000 km vuodessa ja lähinnä vituttaa omistaa auto, kun sillä ei oikeasti ole oikein mitään tarvetta.

 

[jonniv]

Jos asut pienen kunnan/taajaman keskusta-alueen välittömässä läheisyydessä, niin teoriassa pärjäät ilman autoa. Mutta käytännössä tuossa aiheuttaa itselleen paljon harmia tai järjestelemistä: kaikkialle lähtemiseen saa aina toivoa että bussin tai (ehkä jopa) junan aikataulut natsaavat edes joten kuten. Kaikkialle lähteminen vie aina päivän. Jos etäisyyttä tulee yhtään enempää, niin välttämättä et pääse samana päivänä enää takaisin, joten pitää yöpyä jossain, jne. Toki tuohon säätämisen määrään vaikuttaa, kuinka monen henkilön menoja saat säätää.

Mielestäni suurin osa Suomesta on eräänlaista "syvää yksityisautoilun vyöhykettä", jossa asuminen ilman autoa vaatii pitkää pinnaa ja joustavuutta.

Käytännössä tuo viimeinen lause pätee koko Suomeen.

Olisi se ihan kauheaa, jos tämänkin viikon kaatosateissa olisi pitänyt tarpoa jonnekin bussipysäkille ja saapua töihin suunnilleen "uitettuna koirana".. Aina kun on näitä kaatosateita ja paskoja kelejä, niin on mukava "vittuilla" työkavereille, jotka julkisilla tulevat töihin litimärkinä ja tatti otsassa. Toki sitten joskus kesäkeleillä nämä samat henkilöt jaksavat aina mainostaa kuinka julkisilla pärjää ihan yhtä hyvin kuin omalla autolla.

Suomessa on nyt vaan se "kahdeksan kuukauden marraskuu", niin oma auto on käytännössä millä tahansa matkalla paras, mukavin, nopein ja miellyttävin tapa liikkua.

 

[Smugu]

Ei kai ainakaan perheelliset pärjää missään päin Suomea ilman autoa? Useimmilla taitaa olla kaksi autoa. Toisaalta varmasti yhdelläkin autolla pärjäisi ja toinen on vain mukavuutta lisäävä tekijä.

Itse aiheeseen: itsekin asun trendikkäässä ja hyvin muuttovoittoisessa Tampereen kehyskunnassa, mutta kyllä kova halu olisi muuttaa jonnekin landelle, missä saisi ison tontin (sanotaan 5000-15 000 neliötä) ja voisi elellä siellä omissa oloissa. Lapsiperheellisenä tämä on silti vähän huono idea, kun pitää tuota muksuakin miettiä.

Kyllähän tuossa saisi aika hyvin pullistettua omaa sijoitussalkkuakin kun asuisi jossain, missä ei neliöhinta olisi 4000€+. Saman palkan (tai jopa enemmän, kun voisi verotuksessa laittaa kilsoja toimistolle välillä) saisi tuolla landellakin asuessa.

 

[Francis Ford Mondeo]

Olisi se ihan kauheaa, jos tämänkin viikon kaatosateissa olisi pitänyt tarpoa jonnekin bussipysäkille ja saapua töihin suunnilleen "uitettuna koirana".. Aina kun on näitä kaatosateita ja paskoja kelejä, niin on mukava "vittuilla" työkavereille, jotka julkisilla tulevat töihin litimärkinä ja tatti otsassa. Toki sitten joskus kesäkeleillä nämä samat henkilöt jaksavat aina mainostaa kuinka julkisilla pärjää ihan yhtä hyvin kuin omalla autolla.

Suomessa on nyt vaan se "kahdeksan kuukauden marraskuu", niin oma auto on käytännössä millä tahansa matkalla paras, mukavin, nopein ja miellyttävin tapa liikkua.

Eivätkö ne työkaverit osaa pukeutua sään mukaisesti tai omista sateenvarjoa? Tai ehkäpä kollegat kestävät teikäläistä paremmin pikku sadekuuroja.

 

[aaaaaa]

Olisi se ihan kauheaa, jos tämänkin viikon kaatosateissa olisi pitänyt tarpoa jonnekin bussipysäkille ja saapua töihin suunnilleen "uitettuna koirana"..

Eikö sinulla ole sateenvarjoa?

oma auto on käytännössä millä tahansa matkalla paras, mukavin, nopein ja miellyttävin tapa liikkua.

Isossa kaupungissa kävellen, polkupyörällä tai julkisilla pääsee usein nopeammin, helpommin ja halvemmin kuin autolla. Lisäksi saa hyötyliikuntaa.

 

[Smugu]

Eivätkö ne työkaverit osaa pukeutua sään mukaisesti tai omista sateenvarjoa? Tai ehkäpä kollegat kestävät teikäläistä paremmin pikku sadekuuroja.

Viestistä päätellen eivät kestä, kun ovat työpaikalla ”tatti otsassa” johtuen vesisateesta ja julkisista. Ja ymmärrän hyvin, koska itseäni ärsyttää sateella pelkästään juosta 15 metriä kotiovelta autokatokseen esilämmitettyyn autoon.

 

[eGe]

En tiedä vuokra-asumisen hintatasosta nykyisellään mitään Tampereen ympäristössä, mutta omistusasuminen ei näyttänyt tällä meidän ostokierroksella olevan yhtään halvempaa vaikka olisi vähän kauemmas lähtenyt Hämeenkadusta. Pienissä hidasta kuolemaa tekevissä kylissä bulkkitaloista huudetaan ihan järjetöntä pyyntihintaa ja Ylöjärvelläkin kuvitellaan jonkun takahikiän kiinteistön olevan yhtä arvokas kuin Tampereella keskustan tuntumassa.

Suosittelen lämpimästi tekemään omista lähtökohdista täysin inhorealistista exceliä asumisen kuluista kaikkineen: asumisen kulut, kunnallisveron vaikutus, oletettava arvonkehitys (ellei loppuelämän koti ole hakusessa), työmatkojen kustannukset sekä niiden ottama aika, sähköverkkoyhtiön taksat, vesimaksut jne. Meidän tapauksessa missä toinen on töissä Tre keskustassa ja itse kuljen viikottain Helsinkiin töiden perässä, ei noi kuolevat pikkukylät oikein toimi rahallisesti. Vaikka itse etsisin 100% etätyön itselleni, en saa siltikään exceliä taipumaan saamaan syrjäkyliä halvaksi vaihtoehdoksi. Kaikki kulut huomioituna se yli puolet halvempi ostokandidaatti pikkukylässä kääntyy vähintään yhtä kalliiksi ellei jopa kalliimmaksi, kuin reilusti kalliimpi kiinteistö kaupunkialueella. Viimeistään ne vähäisetkin säästöt esimerkiksi lainan koroista häviää kiinteistön hiipuvaan arvostukseen siinä missä ison kaupungin tuntumassa voisi kuvitella euromääräisen arvon pysyvän edes suurinpiirtein samana tulevina vuosina.

Tässä kohtaa pääsee sitten siihen, että mitä hakee asuinsijainniltaan. Ymmärrän aivan 100% hiljaisten kylien houkutuksen itsekin pikkukylässä lapsena kasvaneena. Helsinkikin on tullut koettua ja ei ole sinnekään enää paluuta mistään hinnasta. Kannattaa vain olla realistinen eri asuinpaikkojen säästöpotentiaalin suhteen ja muistaa ettei se pelkkä ostohinta kerro koko tarinaa asumiskuluista.

 

[persu]

Luonteeltani olen introvertti, ehkä tietyllä tavalla erakkokin, joka nauttii mahdollisimman paljosti hiljaisuudesta.
...
Miten ilman autoa pärjää pienessä muuttotappiopaikkakunnassa? Oletetaan, että joissain kunnissa on raidebussi, juna tai bussiliikenne, joissain ei mitään julkista kulkutapaa.
Minkälaisia ihmisiä siellä asuu, integroituuko sinne helposti, vai karsastetaanko muualta tulijoita?
Minulle tuli ainakin Someron kohdalla tunne, että ihmiset kyttäävät koko ajan, kytätäänkö kaikkialla pienissä kunnissa?
...
Onko todella niin, että pienessä alle 10 000 asukkaan kunnassa kaikki tuntevat sinua paremmin kuin sinä itse? Pystyykö siellä erakoitumaan?

Ja se tärkein kysymys, kannattaako muuttotappiopaikkakunnalle muuttaa kasvuseudulta. Miksi kyllä ja miksipä ei?

Me muutettiin reilut 15 vuotta sitten. Paras päätös ikinä, mutta kyllä tuossa pitää oikeasti tietää mitä tekee ja haluaa, romantisoiduilla mielikuvilla tulee äkkiä todella paha pettymys.

Ilman autoa en edes harkitsisi. Ihmiset on ihan ok, mutta sisäsiittoinen kulttuuri vallitsee usein. Tämä ei tosin introverttia haittaa, asialliset ja etäiset välit on oikein ok. Toisaalta naapuria autetaan kyllä pyyteettömästi. Varmaan osa kyttää ja juoruaa ja luulee tuntevansa ja tietävänsä muiden asiat, mutta sekään ei introverttia haittaa, siinäpä luulevat.

Maalla on oma rauha, saa tehdä mitä lystää omalla tontilla eikä tarvitse kärsiä ruuhkissa ja ihmismassoissa. Nykyään jo Tampereen tai Helsingin päivävisiitti aiheuttaa välitöntä ahdistusta. Tällaisessa 7000 asukkaan kylässä on kaikki palvelut mitä tarvitsee, eikä joudu ikinä asioimaan missään prisman hehtaarihallissa tai vastaavassa ostoshelvetissä. Posti kantaa verkkokaupoista ihan mitä vain keksiikin tarvita jos ei omalta kylältä löydy.

Ei tosiaan ole rahakysymys joku peruskuntoinen traktorivanhus jos korvessa taloa alkaa pitämään. Sen sijaan luonne-, tyyli- ja elämäntapakysymys se helposti on. Miksei myös osaamiskysymys, vaikka taitoahan aina saa aikaansa vastaan. Jos kaupungista muuttaa syrjäiseen omakotitaloon, lähtökohtana ei välttämättä ole että olisi edes koskaan istunut nykyaikaisenkaan traktorin jakkarassa. Mies joka päättää tuossa vaiheessa ratkaista lumityöt ostamalla vanhan Dextan ja opettelemalla käyttämään sitä on varsin omalaatuinen. Nainen joka toimii samoin on yksisarvinen.

Ei ollut kummoinenkaan homma opetella ja noilla pääsee aika helkkarin pienillä murheilla vuosikausia. Oikeasti jos maalle muuttaa niin traktori on usein ihan välttämätön hankinta, talossa kuin talossa on äkkiä sen 100 metriä pihatietä aurattavana. Mutta tämäkin on asia joka kannattaa tiedostaa oikeasti, kaiken muun ylimääräisen työn lisäksi.

 

[taski]

Itselle kokemusta parin kilometrin pätkästä yksityistä mökkitietä. Tie kulkee vielä paikoin 200 metriä leveän joen rantapenkalla. Jos sataa luokkaa 10 senttiä lunta yöllä ja tuiskuttaa tuulla, niin paikoin mökkitiellä on kasautunut yli puoli metriä lunta. Ei silloin puhettakaan siitä että mönkijällä sitä saisi aurattu aamulla. Toki mönkijällä pääsee sieltä pois ajamaan jos varsinkin jos lyö ketjut rattaisiin.

Toki varmaan riippuu paikasta paljon missäpäin Suomea asuu ja millaisessa maastossa se tie kulkee eli onko vaikka isoja peltoja tai vesistöjä siinä tien vieressä josta tuulee pääsee kinostamaan lunta tielle. Ja luultavasti jossain Turun saaristossa sitä aurattavaa sataa taivaalta paljon vähemmän kuin jossain Kilpisjärven kulmilla.

Mönkijä on todella kätevä taas paikasta riippumatta vaikka pihalla lumitöihin.

Kannattaa kuitenkin maalle muuttavan varautua siihen, että jos talo sijaitsee yksityistien päässä, niin sen aurauksessa tarvitaan konevoimaa ja se taas tarvii rahaa jos ostaa oman mönkijän / traktorin tai maksaa ulkopuoliselle aurauksesta. Käsipelillä aika tavalla mahdoton pitää jotain 2 kilometrin pätkää lumisilla seuduilla liikennöitävässä kunnossa. Ehkä jos koko talven käyttäisi siihen 12 tuntia vuorokaudessa, niin se voisi onnistua. Ja lumituiskun jälkeen viikko menisi siihen sen kolaamiseen ennen kuin taas autolla kenties pääsisi.

Onhan siinä omakotitalon lumitöissäkin oma hommansa kaupungissakin asuessa vaikka lumitöitä ei tarvi tehdä kuin "vain" luokkaa 200 neliömetrin alalle tyyliin kävylereitti asunnon edestä ja sitten tontin perällä olevaan autotallille autolle.

Vanhoja toimivia traktoreita saanee luokkaa 4000 euroa hintaan ja siitä ylöspäin. Joku osa niistä tahtoo aina porsia muutaman sadan tunnin välein ja sitten siinä riittääkin taas traktoriremonttia. Itse osa voi maksaa vaikka 80 euroa, mutta traktoria pitää purkaa melkoisesti että sen saa vaihdettua. Jos ei itseltä onnistu traktoriremontti, niin sehän sitten maksaa omansa kun joku sen korjaa. Ja se on kylmää hommaa kun talvipakkasella ulkona pitää traktorista vaikka vaihteistoa käyttää irti. Sen verran kylmää, että kannattanee melkein rakentaa joku pressukatos ja muutama iso lämpöpuhallin pistää siihen lämmittämään.

Ei tosiaan ole rahakysymys joku peruskuntoinen traktorivanhus jos korvessa taloa alkaa pitämään. Sen sijaan luonne-, tyyli- ja elämäntapakysymys se helposti on. Miksei myös osaamiskysymys, vaikka taitoahan aina saa aikaansa vastaan. Jos kaupungista muuttaa syrjäiseen omakotitaloon, lähtökohtana ei välttämättä ole että olisi edes koskaan istunut nykyaikaisenkaan traktorin jakkarassa. Mies joka päättää tuossa vaiheessa ratkaista lumityöt ostamalla vanhan Dextan ja opettelemalla käyttämään sitä on varsin omalaatuinen. Nainen joka toimii samoin on yksisarvinen.

Ihan tottahan tämäkin on. Itsellä on siinä mielessä hyvä tuuri että asun Tampereen lähistöllä ja kotitie on "umpimetsässä" joka osaltaan auttaa pärjäämisessä. Täytyisi aina muistaa että ihmiset katsoo näitä asioita niin eri näkökulmista. Itselle koneet ja moottorivehkeet on aina olleet mielenkiintoisia ja kaikella pärisevällä ajaminen on mielestäni hauskaa. Joku punavuoren kaveri ei välttämättä saa mönkijää tai traktoria edes käyntiin saati jaksa opiskella sen käyttöä tai huoltoa siihen asti että laite olisi oikeasti käyttökelpoinen työkalu.
Meikäläisessä on helposti sitä vikaa että näen asiat vain omalta kantiltani. Ehkä sekin aamu joskus tulee että olen NORO-viruksessa ja räntää sataa vaakatasossa ja pitäisi silti saada tie auki. Siinä kohtaa kyllä soitan paikalliselle urakoitsijalle joka tulee sitten 20e korvausta vastaan vetämään tien samalla kun auraa tuon yleisen tien lähistöltä, että joku backuppi tässä sentään on.



Omassa kaveripiirissä on huominarvoista se, että joku siinä maalla asumisessa ihmisiä vetää puoleensa jos maalta on alun perin kotoisin.
Elinkaari on mennyt käytännössä koko kaveripiirissäni siten, että junnuna on haluttu pois "tuppukylästä" ja on ollut noloa sanoa olevansa kotoisin sieltä. Itsekin pyörin Tampereella paljon alaikäisenä ja vielä täysi-ikäisenäkin koska oli vaan "noloo" hengata 5000 asukkaan kunnassa vapaa-aikana.
Nuorena aikuisena sitä halusi muuttaa Tampereelle käytännössä keskustaan jossa pääsi rymyämään ja käyttämään sitä "kulttuuritarjontaa".

Tätä ei kuitenkaan kovin montaa vuotta ole kestänyt, ja käytännössä koko lapsuuteni kaveripiiri on muuttanut takaisin maalle, koska ei halua lapsiaan kasvattaa isohkossa kaupungissa ja elämä siellä on perheellisenä todella hankalaa kaikkine kulkemisineen ja hintatasoineen. Ja nämä ihmiset on koulutustasoltaan hyvin vaihtelevaa porukkaa, akateemisista ihmisistä ihan persvakoduunariin. Juuri eilen tästä illanvietossa keskusteltiin ja käytännössä yhtä lukuunottamatta, kaikki totesivat samaa, että maalla on paljon enemmän mielekästä tekemistä ja ajanvietto on paljon palkitsevampaa kun siellä kaupungissa hengailu.

Vastaavasti taas isommasta kaupungista kotoisin olevat ystäväni, eivät koe että maalla asumista tarvitsisi kokeilla ja pitävät sitä lähinnä kamalana pakko vaihtoehtona maailmanlopun tullessa. Itselle tästä jää hiukan sellainen fiilis, että kannattaisikohan kuitenkin joskus kokeilla, niin voisihan sitä mieli muuttua.