Muuttotappiopaikkakunnille muuttaminen kasvukeskuksista

[Clayman]

Ja kyllä taas kun olin helsingissä, niin alkoi mietityttämään, että miksi joku täälläkin haluaa asua...

Nämä on näitä. Helposti paras kaupunki asua Suomessa.

 

[Taneli-]

Joku kusiseen keskellä ei mitään olevaan palveluttomaan rupukylään muuttaminen on kyllä kovinta "suicide fuelia" mitä keksin ja usein tulee tälläisten alueiden ohi ajaessa mietittyä että mitä vittua täällä oikein tekisi

Itse en tahtoisi kumpaakaan ääripäätä vaan hieman kuten ketjun aloittajakin "poimia rusinat pullasta". Tosin en ihan noin extreme tyyppisesti alle 15k asukkaan muuttotappio paikasta unelmoisi tai unelmoinut kun itse oman asuntoni oston tein. Koska se on ikävä fakta että sieltä sitten myös ne palvelut katoavat ja aika turha odottaa että "ehkä tulevaisuudessa" sitten ratikat, junat ja bussit ilmestyvät "keskelle ei mitään" vaan ne mahdolliset ohitse ajavat länsilinjat tms. tulevat vielä vähentämään kulkuaan.

Olihan se oikeasti tietysti hienoa joskus 80-luvulla kakarana olla kesällä mummolassa Lammin kirkonkylässä. Mutta tahtoisinko oikeasti asua nykyisin jossain niin pienessä paikassa vaikka kuinka se olikin aikoinaan oman kuntansa keskusta rapian 5000 kuntalaisen keskittymästä? En todellakaan vaikka siellä ihan hyvää sahtia saakin ja kerran vuodessa (ehkä vieläkin) pellavamarkkinat järjestetään...

Eli en itse kaipaa enää sitä mitä nuorena, kaupungin ydin keskustan baari ja yön vilinä on nähty. Ei tarvitse olla puistoja missä vetää pussikaljaa jos ei ole ikää baareihin eikä tarvitse enää olla edes baareja missä käydä notkumassa kun on niin "noloa" viedä / käydä kotona kun porukat asuvat siellä. En erityisesti kaipaa mäkkäriä, heseä tai rollssia vaikka niitäkin löytyy.

Ei sitä tarvitse ainoastaan ryypätä tai tehdä metsätöitä. Mutta on se kuitenkin tärkeää että läheltä löytyy useita paitsi puisto myös ihan luontoalueita (ei nyt kuitenkaan käymättömiä korpimaita mihin voi eksyä ja kuolla samoillen satoja kilometrejä pelkkien petoeläinten ollessa lähimpiä eläviä olentoja). Jotenkin vaan se synkkä betoni viidakko ja oikeasti (Suomen mittapuulla) isojen kaupunkien autokulttuuri ärsyttää ja masentaa (tuntuu että Helsingissä/ Tampereella ehkä myös Turussa jos näkevät jalankulkijan painetaan kaasua että ehditään ensin toisin kuin monissa muissa kaupungeissa). En kuitenkaan halua sitä oikeasti maaseutumaista "kaivan nenää ja traktorikuski morjestaa" tapaista elämäntyyliä.

Haluan ja viihdyn omissa oloissani, tietokone (hyvä nettiyhteys = valokuitu tällä hetkellä)), suoratoistopalvelut, maalämpö ja julkinen auraus ilman että täytyy huolehtia ehkä kilometrien pihatiestä "isolle kirkolle" tai tielle, laaja fyysisten sekä sähköisten kirjojen määrä kotona, lähellä kuitenkin useita keskisuuria ja suuria kauppoja, kirjastoa, myös se mainittu kuntosali tai parikin löytynee uimahallin kera, bussilla alle 30min suuren (Tampere) kaupungin keskustaan.

Eli ns. lähiössä itse tykkään asua koska silloin ei oikeasti tarvitse sitä autoa (tai sen voi vuokrata ja haluaa esim. kesällä matkustaa jonnekin JA on perheetön) jos lähes kaikki palvelut ovat alle kilometrin päässä tai parin kilometrin sisällä. Tietysti jos alkaa etsimällä etsimään löytyy varmaan jotain palveluita mitä ei löydy mutta jos niitä ei ns. yleensä ikinä tai tähän ikävuoteen ole tarvinut miten useasti niitä sitten tarvitsee siinä 2km säteellä (esim. joku hedelmällisyys klinikka, synnytyssairaala, kätiläopisto, tax free kauppa, lentokenttä, valtamerisatama tms)?

Tietysti myös rahallisuus vaikuttaa asiaan. En sano etteikö esim. Tampereella olisi ihan hienoja paikkoja asua ja esim. nuorempana (vanhempieni luona) asuin Pispalassa ja kavereita asuu Rantakaarilassa. Mutta se että käyttäisin (tai paremminkin ottaisin lainan) miljoonan tai pari asuntoon missä ei nyt oikeasti kuitenkaan luontoa paljoa ole lähellä (toki on pyynikki juu mutta se alkaa olla oikeasti jo aika surullisessa kunnossa kun katsoo miten se on kulunut ihmisten käytössä) ei niin paljoa innosta. Eikä ne pispalan tai rantakaarilan palvelutkaan niin hienoja / lähellä ole jos ei omista autoa. Tarkoittaen esim. sitä että kävelisi lähimpaan kirjastoon, alkoon, hieman isompaan kauppaan, kunnolliseen kebab paikkaan tai kiinalaiseen ravintolaan tms.. Toki se peruskoulu löytyy aika läheltä ja rantakaarilasta taitaa löytyä vielä lukiokin mistä bonusta. Myös bussiyhteydet molemmista paikoista todella hyvät.

 

[MeriHoo]

Itse en tahtoisi kumpaakaan ääripäätä vaan hieman kuten ketjun aloittajakin "poimia rusinat pullasta". Tosin en ihan noin extreme tyyppisesti alle 15k asukkaan muuttotappio paikasta unelmoisi tai unelmoinut kun itse oman asuntoni oston tein. Koska se on ikävä fakta että sieltä sitten myös ne palvelut katoavat ja aika turha odottaa että "ehkä tulevaisuudessa" sitten ratikat, junat ja bussit ilmestyvät "keskelle ei mitään" vaan ne mahdolliset ohitse ajavat länsilinjat tms. tulevat vielä vähentämään kulkuaan.

Olihan se oikeasti tietysti hienoa joskus 80-luvulla kakarana olla kesällä mummolassa Lammin kirkonkylässä. Mutta tahtoisinko oikeasti asua nykyisin jossain niin pienessä paikassa vaikka kuinka se olikin aikoinaan oman kuntansa keskusta rapian 5000 kuntalaisen keskittymästä? En todellakaan vaikka siellä ihan hyvää sahtia saakin ja kerran vuodessa (ehkä vieläkin) pellavamarkkinat järjestetään...

Eli en itse kaipaa enää sitä mitä nuorena, kaupungin ydin keskustan baari ja yön vilinä on nähty. Ei tarvitse olla puistoja missä vetää pussikaljaa jos ei ole ikää baareihin eikä tarvitse enää olla edes baareja missä käydä notkumassa kun on niin "noloa" viedä / käydä kotona kun porukat asuvat siellä. En erityisesti kaipaa mäkkäriä, heseä tai rollssia vaikka niitäkin löytyy.

Ei sitä tarvitse ainoastaan ryypätä tai tehdä metsätöitä. Mutta on se kuitenkin tärkeää että läheltä löytyy useita paitsi puisto myös ihan luontoalueita (ei nyt kuitenkaan käymättömiä korpimaita mihin voi eksyä ja kuolla samoillen satoja kilometrejä pelkkien petoeläinten ollessa lähimpiä eläviä olentoja). Jotenkin vaan se synkkä betoni viidakko ja oikeasti (Suomen mittapuulla) isojen kaupunkien autokulttuuri ärsyttää ja masentaa (tuntuu että Helsingissä/ Tampereella ehkä myös Turussa jos näkevät jalankulkijan painetaan kaasua että ehditään ensin toisin kuin monissa muissa kaupungeissa). En kuitenkaan halua sitä oikeasti maaseutumaista "kaivan nenää ja traktorikuski morjestaa" tapaista elämäntyyliä.

Haluan ja viihdyn omissa oloissani, tietokone (hyvä nettiyhteys = valokuitu tällä hetkellä)), suoratoistopalvelut, maalämpö ja julkinen auraus ilman että täytyy huolehtia ehkä kilometrien pihatiestä "isolle kirkolle" tai tielle, laaja fyysisten sekä sähköisten kirjojen määrä kotona, lähellä kuitenkin useita keskisuuria ja suuria kauppoja, kirjastoa, myös se mainittu kuntosali tai parikin löytynee uimahallin kera, bussilla alle 30min suuren (Tampere) kaupungin keskustaan.

Eli ns. lähiössä itse tykkään asua koska silloin ei oikeasti tarvitse sitä autoa (tai sen voi vuokrata ja haluaa esim. kesällä matkustaa jonnekin JA on perheetön) jos lähes kaikki palvelut ovat alle kilometrin päässä tai parin kilometrin sisällä. Tietysti jos alkaa etsimällä etsimään löytyy varmaan jotain palveluita mitä ei löydy mutta jos niitä ei ns. yleensä ikinä tai tähän ikävuoteen ole tarvinut miten useasti niitä sitten tarvitsee siinä 2km säteellä (esim. joku hedelmällisyys klinikka, synnytyssairaala, kätiläopisto, tax free kauppa, lentokenttä, valtamerisatama tms)?

Tietysti myös rahallisuus vaikuttaa asiaan. En sano etteikö esim. Tampereella olisi ihan hienoja paikkoja asua ja esim. nuorempana (vanhempieni luona) asuin Pispalassa ja kavereita asuu Rantakaarilassa. Mutta se että käyttäisin (tai paremminkin ottaisin lainan) miljoonan tai pari asuntoon missä ei nyt oikeasti kuitenkaan luontoa paljoa ole lähellä (toki on pyynikki juu mutta se alkaa olla oikeasti jo aika surullisessa kunnossa kun katsoo miten se on kulunut ihmisten käytössä) ei niin paljoa innosta. Eikä ne pispalan tai rantakaarilan palvelutkaan niin hienoja / lähellä ole jos ei omista autoa. Tarkoittaen esim. sitä että kävelisi lähimpaan kirjastoon, alkoon, hieman isompaan kauppaan, kunnolliseen kebab paikkaan tai kiinalaiseen ravintolaan tms.. Toki se peruskoulu löytyy aika läheltä ja rantakaarilasta taitaa löytyä vielä lukiokin mistä bonusta. Myös bussiyhteydet molemmista paikoista todella hyvät.

Mua ihmetyttää miten Ranta-Tampella ei ole enemmän arvostettu. Olin siellä viikonlopun Airbnb:ssä ja tykkäsin tosi paljon, keskusta lähellä, kauppiinkaan ei kauaa mennyt. Ja järvimaisemat.

Voisin itse asua siellä kyllä mielelläni

 

[Tonnin Seteli]

Mua ihmetyttää miten Ranta-Tampella ei ole enemmän arvostettu. Olin siellä viikonlopun Airbnb:ssä ja tykkäsin tosi paljon, keskusta lähellä, kauppiinkaan ei kauaa mennyt. Ja järvimaisemat.

Voisin itse asua siellä kyllä mielelläni

Sehän on jotakuinkin sitä urbaaneinta keskusta-asumista mitä Suomi tarjoaa ellei ihan ääripäätä haeta. Onko se sitten vähemmän arvostettua? Sanoisin että aika laajasti arvostettua. Ranta-Tampellan rakentamisvaihe tai kysyntä taas liittynee enemmän loputtoman vaurauden rajallisuuteen, kovaan välistävetoon ja epävarmuuteen kuten kaikki muukin öky näinä aikoina. Tosi hienoa, siis ihan aidosti ja epäironisesti. Toisaalta mitäs sillä on väliä kauanko Kauppiin menee? Voi sitä katsoa luontokuvia isolta screeniltäkin. Sama puoli tuntia luontoon menee kuin monesta muusta paikasta, kunhan on citymaasturi autohallissa johon pääsee hissillä.

 

[lizard]

Jos asut pienen kunnan/taajaman keskusta-alueen välittömässä läheisyydessä, niin teoriassa pärjäät ilman autoa. Mutta käytännössä tuossa aiheuttaa itselleen paljon harmia tai järjestelemistä: kaikkialle lähtemiseen saa aina toivoa että bussin tai (ehkä jopa) junan aikataulut natsaavat edes joten kuten. Kaikkialle lähteminen vie aina päivän. Jos etäisyyttä tulee yhtään enempää, niin välttämättä et pääse samana päivänä enää takaisin, joten pitää yöpyä jossain, jne. Toki tuohon säätämisen määrään vaikuttaa, kuinka monen henkilön menoja saat säätää.

Mielestäni suurin osa Suomesta on eräänlaista "syvää yksityisautoilun vyöhykettä", jossa asuminen ilman autoa vaatii pitkää pinnaa ja joustavuutta.

Asuminen voi olla halpaa, kunhan et osta uutta kohdetta etkä etenkään rakennuta omaa (tosin nämä eivät tainneet olla vaihtoehtoja muutenkaan). Kuitenkin rakennuskustannukset syrjäseuduilla ovat ihan yhtä kovia kuin kaupungeissakin, mutta kohteiden arvo ei säily: Seiniin ei kannata laittaa rahaa kiinni. Vuokra-asuntoihin tämä heijastuu siten, että jos paikkakunnalla sattuu olemaan uudehkoja vuokra-asuntoja, niin ne eivät välttämättä ole ollenkaan niin halpoja kuin luulisi/toivoisi. Mutta sitten vanhempia kerros/rivari/ok-talo kohteita voi tulla vastaan hyvinkin sopuhintaan.

 

[Lucas]

Jos aikoo tonneja nakata tien ylläpitoon niin kannattaa jo miettiä kyllä oman käytetyn mönkijän auralla ostamista tms vastaavaa. Minne sieltä keskellä talvea edes lähtee, kyllä siellä on aikaa tehdä lumitöitä ja se on hyvää liikuntaa. Moni mökki/talo sijaitsee myös ns. "ison" tien varressa vaikka syrjässä onkin eli kunta käy kyllä 1-2 päivän sisään auraamassa tien myrskyjenkin jälkeen.

Jos illalla ja yöllä sataa lunta paljon, niin siinäpä sitä sitten lähtee autolla töihin. Mönkijällä auraa vaikka 1,5 km yksityistietä. Ei tule tapahtumaan.

Pitää olla traktori linkoineen. Tai maksaa jollekin traktrokuskille, että hoitaa sen tarvittaessa että on siihen aikaan baana auki.

 

[samsungaaja]

En myöskään ikinä muuttaisi Helsinkiin tai pk seudulle. Siellä ex muijan luona vieraillessa ahdisti alusta asti se täyteenrakennettu sieluton betoni helvetti missä ahtaudutaan kaikella kiirellää julkisiin ihmiskarjavaunuihin jolla siirrytään ostoskeskuksesta toiseen.

Parasta itselle on pienemmät kaupungit mistä pääsee luonnon äärelle nopeasti, kuin myös niiden palvelujen ja harrastustenkin pariin. En edelleenkään voi korostaa tarpeeksi sitä inhoa mitä tunsin pk seudulla, tuohon verrattuna joku hiljainen maalaistalo keskellä ei mitään olisi paratiisi

Pelkoa ja inhoa pk-seudulla heh.. no tavallaan ymmärrän tämänkin näkökulman varsinkin nyt näin vanhenneena. Täällä asuminen kai vaatii tietynlaista asennetta että osaa suodattaa ne väkimassat pois mielestä ja ei seuraa liian tarkkaan mitä tapahtuu. Aina se ei tietysti ole niin helppoa. terveisin vastamelukuulokkeiden tuore omistaja

 

[kntkvtknt]

Jos asut pienen kunnan/taajaman keskusta-alueen välittömässä läheisyydessä, niin teoriassa pärjäät ilman autoa. Mutta käytännössä tuossa aiheuttaa itselleen paljon harmia tai järjestelemistä: kaikkialle lähtemiseen saa aina toivoa että bussin tai (ehkä jopa) junan aikataulut natsaavat edes joten kuten. Kaikkialle lähteminen vie aina päivän. Jos etäisyyttä tulee yhtään enempää, niin välttämättä et pääse samana päivänä enää takaisin, joten pitää yöpyä jossain, jne. Toki tuohon säätämisen määrään vaikuttaa, kuinka monen henkilön menoja saat säätää.

Mielestäni suurin osa Suomesta on eräänlaista "syvää yksityisautoilun vyöhykettä", jossa asuminen ilman autoa vaatii pitkää pinnaa ja joustavuutta.

Asuminen voi olla halpaa, kunhan et osta uutta kohdetta etkä etenkään rakennuta omaa (tosin nämä eivät tainneet olla vaihtoehtoja muutenkaan). Kuitenkin rakennuskustannukset syrjäseuduilla ovat ihan yhtä kovia kuin kaupungeissakin, mutta kohteiden arvo ei säily: Seiniin ei kannata laittaa rahaa kiinni. Vuokra-asuntoihin tämä heijastuu siten, että jos paikkakunnalla sattuu olemaan uudehkoja vuokra-asuntoja, niin ne eivät välttämättä ole ollenkaan niin halpoja kuin luulisi/toivoisi. Mutta sitten vanhempia kerros/rivari/ok-talo kohteita voi tulla vastaan hyvinkin sopuhintaan.

Osaatko vastata tai ottaa kantaa siihen kannattaako muuttotappiopaikkakunnalta esim. Forssa, Kouvola, Somero jne. ottaa asuntoa kunnan/kaupungin vuokrayhtiöltä tai joltain yksityiseltä firmalta tai yksityishnekilöltä? Jos siis miettii, että haluaisi asua mahdollisimman edullisesti ja mahdollisimman häiriöttömästi, pesiytyvätkö puliukot varmemmin kaupungin vai yksityisten asuntoihin?

Jos asunto on vuokrattavana esim. Vuokraovi.comissa ja sitten "Tulossa myyntiin" Etuovi.comissa, mitä riskejä siihen liittyy?

Etsimissäni muuttotappiokunnissa ei ole rakennettu uusia taloja rivareina tai kerrostaloina vuosikymmeniin, ovatko 60-70-luvun aikaiset kerrostalot elinkaarensa päässä? Uusimmat 80-luvulta.
Uskaltaako niihin muuttaa, jos putkiremontti ja perusrempat takana.

 

[Lucas]

Joo tämä on kyllä totta ja asumismukavuudelle voi jonkin arvon laskea vaikka ei niin halvaksi tulisikaan. Vähän riippuu myös ajatuksesta miten pitkään siinä aikoo asua, käärinliinoissa ei ole taskuja jne. Itse en ihan skutsiin ehkä lähtisi vaikka sitten okt-alueella naapurin pennut mekastaisivat, saha/sirkkeli laulaa ja mopopojat pörrää. Suorastaan ilolla kuuntelisin/katselisin mieluummin kuin juoppoja/narkkeja ym. jengiä..

Noita mahdollisia kustannuksia pitääkin selvittää tarkkaan etukäteen ja sitä, haittaako ettei välttämättä saa talosta omiaan/rempparahoja pois jos on joskus myymässä. Jos ei ole lapsia ja tekee etätöitä niin ei tuo kai mahdottoman kallista asumista ole (ainakaan kahdelle).

Muuttotappioalueilla uudesta tai uudenkarheasta omakotitalosta on aika tavalla mahdoton saada rakennuskustannuksia pois jos sen myy. Vanhan asunnon remppa on onnistunut jos edes puolet siitä remonttikustannuksesta saa myytäessä pois.

Esimerkiksi seurannut reilun 100 km päässä Oulusta erään kunnan asunnonmyynti-ilmoituksia. Ihan muuttotappioaluetta se seutu. Näyttää olevan jo varmaan neljättä vuotta myynnissä yksi omakotitalo joka valmistunut joskus 6-7 vuotta sitten. Hintapyyntikin varmaan 100 tonnia halvempia mitä Oulussa vastaavan käypäarvo olisi. Ei vain ole ostajia siellä sellaiselle reilun 200 tuhannen euron omakotitalolle kun kolmasosahinnalla myydään niitä ihan ookoo kuntoisia 1980-luvun omakotitaloja. Tai ainakin yritetään myydä. Tuon pitkään myynnissä olleen omakotitalon taustalta kuulin, että talon rouva löytänyt uuden miehen ja ero tullut ja talo on edelleen myymättä.

Hesarissa oli viikko sitten juttu, millaista se on kun hiipuvasta kylästä yrittää myydä omakotitaloa.

Asuminen | Elot jäivät vangiksi kotiin, jota kukaan ei osta – ”Tunnissa Espoon tai Raision Ikeaan ja silti liian kaukana” (Maksumuurin takana, vain tilaajille)

Alla referaatti jutusta ChatGPT lyhentämänä:


"
Minna ja Olli Elo asuvat Rekijoella, pienessä kylässä, joka on hiljentynyt ajan myötä. Aikaisemmin Elojen kotipiha tarjosi näkymän vilkkaaseen kyläelämään, jossa oli toimiva kyläkauppa ja uusi koulu. Nyt kylä on kuitenkin autioitunut: kaupat ovat suljettu, koulu lopetettu ja ympärillä on hiljaisuus. Kylän palveluiden katoaminen ja väestön vanheneminen tai pois muuttaminen ovat jättäneet kylän lähes tyhjäksi.



Elojen omakotitalo, 125 neliön kokoinen, on ollut myynnissä jo seitsemän tai kahdeksan vuotta ilman, että siitä on saatu tarjousta. Pyyntihintaa on laskettu jatkuvasti, ja nyt taloa myydään 89 000 eurolla – 10 000 euroa vähemmällä kuin aiemmin keväällä. Vaikka taloa on käynyt katsomassa muutamia ostajaehdokkaita, pankit eivät ole olleet halukkaita rahoittamaan tällaisia kohteita syrjäisillä paikoilla.



Vaikka tilanne turhauttaa, Minna Elo on päättänyt olla murehtimatta liikaa. Hän on hyväksynyt sen, että jos talo ei mene kaupaksi, heidän on vain elettävä sen kanssa. He ovat sopeutuneet tilanteeseen, mutta silti toivovat, että lähes satavuotisen historian omaavalle talolle löytyisi joskus uusi omistaja."

 

[kntkvtknt]

Hesarissa oli viikko sitten juttu, millaista se on kun hiipuvasta kylästä yrittää myydä omakotitaloa.

Asuminen | Elot jäivät vangiksi kotiin, jota kukaan ei osta – ”Tunnissa Espoon tai Raision Ikeaan ja silti liian kaukana” (Maksumuurin takana, vain tilaajille)

Pitää paikkansa varmasti. Tuossa tilanteessa voi pistää asunnon vuokralle, ja jos omat taidot eivät riitä, niin välittäjät tekevät kaiken palkkiota vastaan. Toinen asia sitten, että löytyykö vuokralaisiakaan. Olen just tutkinut muutamaa asuntoa esim. Someron kaupungilta, joka voi olla monelle Rauli Badding Somerjoesta tuttukin, jossa eräässä rivitalossa ei ole asuttu kolmeen vuoteen ja se on edelleen myynnissä. Siinä saa kyllä olla todella uskalias ostaja, jos sellaisen kämpän ostaa, vaikka hinta ei sinällään ollutkaan mitenkään kallis jos vertaa esim. Lempäälän ja Pirkanmaan hintatasoon kasvukeskuksissa.

Olen itsekin katsellut muutamia asuntoja eri muuttotappiokunnista, joita vuokrataan vapautumisen jälkeen jo kuukausia.

Eräässä rivitalossa Varsinais-Suomen muuttotappiopaikkakunnalla sama asunto vapautuu tiuhaan, voiko olla jotain sisäilmaongelmia, tai sitten ihmiset eivät vaan viihdykään ja muuttavat pois.