tässä tuo linkki jollei jaksa sieltä lukea
Mitä muori tekee, kun hän
ottaa tilaisuudesta vaarin? Hän
käyttää tilaisuutta hyväkseen – jollei sitten ole kyse siitä kuuluisasta latotansseihin menneestä muorista.
Myös
neuvosta voi ottaa vaarin, siis ottaa neuvon huomioon, noudattaa sitä. Kylmällä ilmalla kannattaa
pitää vaarin eli huolta siitä, ettei vilustu.
Näiden sanontojen ”vaarilla” ei ole mitään tekemistä isoisää tarkoittavan vaarin kanssa. Lähtökohta on ruotsin kielessä:
pitää vaarin on samaa kuin
hålla var, ja ottaa vaarin on samaa kuin
ta vara. Ruotsin
var tai
varatarkoittaa huomiota, huolenpitoa. Samaa alkuperää on varomista ja varoittamista tarkoittava saksan sana
wahren.
Sana
vaarin on eräissä yhteyksissä tulkittavissa taipumattomaksi (”ei ottanut
vaarin varoituksesta”). Sillä on kuitenkin myös muita muotoja: ”Pidä
vaari (tai
vaaria) itsestäsi.” Normaalia substantiivia ”vaari” muistuttaa sikäli, että se voi saada attribuutin: pitää tai ottaa
tarkka vaari.
Murteissa ”vaari” esiintyy eräissä muissakin sijoissa. Laihialla neuvotaan ottamaan opiksi: ”Koitah ny ottaa vaarhin (= vaariin).” Hämeenkyrössä emäntä ”piti sen niin kovin vaarilla (= seurasi tarkasti)”, että piiat hoitivat työnsä. Pohjois-Suomen murteissa ”vaarista” on muodostettu myös teonsanoja:
vaarittaa ja
vaaritella tarkoittavat silmällä pitämistä, katseella seuraamista.
Yhdyssana
vaarinotto on hauska esimerkki kielen elämästä. Nykyisin puhutaan vaikkapa eri näkökohtien vaarinotosta. Muistan lukioajoiltani, että 1960-luvulla
Arvo Lehtovaaran Sielutiede-nimisessä psykologian oppikirjassa käytettiin termiä
itsevaarinotto. Se tarkoitti itsetarkkailua, itsensä havainnointia, sitä että tutkittava kertoo itse omista tuntemuksistaan. Lastensuojelun historiaa puolestaan ovat 1930-luvun
vaarinottokodit, joihin lapsia sijoitettiin tarkkailtaviksi ja turvaan huonosta ympäristöstä.
Vaarin ottamisella on pitkät perinteet. Jo
Agricola on käyttänyt tätä ilmausta
Uuden testamentin suomennoksessaan (1548): ”Jos iollain iocu Wirca ombi / Nin ottacan Wirghastans waarin” (Room. 12:7). Nykykäännöksessä Paavalin kirjeen ajatus välitetään lyhyesti ja ytimekkäästi näin: ”Palvelutehtävän saanut palvelkoon.”
Nyt vasta aloin miettimään onko jotain lainasanastoa vai mistäpä moinen on peräisin.(Juu, tiedän että molempia leipiä kutsutaan eri puolilla suomea rieskaksi)
Neljäkolmatta on 24.
