Voi hevon helvetti taas. Parkkipaikalla olen parkkiruudussa. Auto käynnissä ja puhun puhelimessa, kun kerran tuli puhelu siinä just. No ei mitään, vasempaan takakulmaan pöräyttää n. 80vee eläkeläispappa. Siinä sitten tulee ulos autostaan ja rupee riehumaan miten mä muka törmäsin häneen. Sanoin, että jos autoni on paikallaan parkkiruudussa ja hän itse on liikkeellä, niin minun syyni on erittäin epätodennäköinen. Ei uskonut. Poliisit paikalle. Hämmentynyt poliisipartio saapui, koska pappa soitti "suuresta peltikolarista". Siinä todettiin, että jos itse ajaa toista päin parkkipaikalla, ei syyllinen ole se parkkeerattu auto.
Ei näyttänyt sekään estävän erimielisyyttä, väitti kivenkovaan että minä ajoin häntä päin. Noh, nyt saa uuden takapuskurin kaikkineen. Vitun eläkeläiset.
Heh, itselläni kävi joskus vähän toisinpäin. Tai siis meinasi käydä, onneksi pappa oli hereillä.
Ajan parkkipaikalle ja huomaan vapaan ruudun. Noh, eikun vilkku päälle ja peruuttamaan siihen, ympäristössä ei mitään liikettä. Seuraan luonnollisesti ympäristöä peruutuksen ajan. Vähän ennen kun olen ruudussa, meinaa tyhjän ruudun viereisestä ruudusta pappa rynnätä kylkeen, keulan kohdalle. Siis siitä ruudusta, jonka edessä olen peruuttamassa. Ajan parkkiin ja nousen ylös mennäkseni myymälään, jolloin pappa nousee autostaan mekastamaan. "Etkö tiedä, että turhimmat kolarit sattuvat parkkipaikoilla, oles poika vähän tarkempi, olin juuri lähdössä liikkeelle!" Yritän, että eikös ruudusta lähtevä väistä muuta liikennettä, etenkin, jos ruudun edessä on joku liikkumassa? Ehdin sanoa ehkä "Eikös ruudusta lähtevä...", kun pappa alkaa mekastamaan jotain päälle huutaen, valmiiksi kolhuilla olevaan autoonsa samalla poistuen.
Ohessa taiteellinen kuvaus, jossa vihreä nuoli kertoo suunnan, josta tilanteeseen saavun, sininen nuoli peruutuslinjan, sininen laatikko autoni, sekä punainen laatikko ko. papan auto. Autot ovat kuvattu hetkellä, jolloin pappa päätti lähteä punaisen nuolen suuntaan.
Erityismainintana vielä, että peruutin täysin ennakoitavalla ja tasaisella nopeudella ilman pysähtymisiä, sekä se, että papan auto oli keula eteenpäin. Tämä ei siis edes peruuttanut ruudusta.
Ai pointtiko? Jotenkin tuntuu, että mitä vanhempi tapaus on kyseessä, sitä huonommin hyväksyy, että kyseessä saattoikin olla oma havainnointivirhe. Se taas johtaa siihen, että omasta virheestä ei kykene oppimaan, koska ei miellä sellaista tehneensä.
