Ainoat viime vuosikymmenen ajopelit jotka ovat itselle tarjonneet hyvää ajotuntumaa, ovat:
Ohitin myös. En kylläkään keksi mitään mikä olisi peleissä ärsyttänyt ennen seitsemättä konsoligeniä joka pilasi pelaamisen. Onneksi myös se on aika pitkälti historiaa ja nykypelit kykenevät olemaan taas hyviä sensijaan että ne ainoastaan yrittäisivät olla jotain.
Olet ymmärtänyt tuon pelin ihan väärin.
Valitettavasti? Hyvä että myykin, etenkin NFS koska se on hyvä pelisarja(pääasiassa, huonoja osia tuossakin). Nykyään muita hyviä arcadeajeluita ei oikein olekkaan koska se menee liian vakavaksi jos siinä vaiheessa jos siellä on ainoastaan jotain kilparatoja käytössä, oli ne sitten fiktiivisiä tai tosimaailman ratoja. Itsekin ajelin ainoastaan simuja joskus 2007-2012 ja olen ikionnellinen että pääsin tuosta kirouksesta irti loppukesästä 2019.
Toki, mutta vastapainona sinun mieltymyksellesi, täällä toisella vaakakupilla valikoima on onnettomaakin huonompi.Valitettavasti? Hyvä että myykin, etenkin NFS koska se on hyvä pelisarja(pääasiassa, huonoja osia tuossakin). Nykyään muita hyviä arcadeajeluita ei oikein olekkaan. Itsekin ajelin ainoastaan simuja joskus 2007-2012 ja olen ikionnellinen että pääsin tuosta kirouksesta irti.
Arcadeajopelien parissa hitosti hauskempaa kuin simujen. Olen ajellut tässä viimeisen 8kk aikana varmaan kymmenen arcaderallia(esim. Flatout, useampi NFS, Burnout, Midtown Madness) koska nautin niistä suuresti, tulee ihan lapsuuden parhaat pelailut mieleen. Tälläkin hetkellä menossa vuoden 2005 Burnout Revenge ja leveä hymy naamalla saa pelata, koska se vaan on niin helvetin hauskaa.
Pelaamisen pitää olla hauskaa. Toki mieltymyksensä kullakin, mutta tässä omani
SImujen kirous myös se. Sehän riittää että siellä on assetto corsa ja ne pari muuta peliä, niissä ne muutamat oikeat radat mitkä on jokaisessa muussakin pelissä ja jokainen pyrkii jokseenkin realistiseen fysiikoiden mallinnukseen. Ne on sitä samaa aina, koska tottakai, jos simuun ja oikeisiin ratoihin pyritään niin mielikuvitukselle ei hirveästi ole tilaa.
Tuota, niiden rankkien ideahan on se että kaikilla olisi hauskaa. Jos rankkausta ei olisi, niin ei olisi uusille (tai muuten vaan huonommille) pelaajille kovin hauskaa ottaa 100-0 turpaan jatkuvasti kokeneemmilta pelaajilta. Siitä voi sitten olla montaa mieltä että kannattaako tuollaista rankkausta näyttää pelaajille vai kannattaisiko sen vain antaa olla taustalla näkymättömissä.
Nuorena sitä yleensä sietää melkein mitä vaan, kun ei tiedä paremmasta, joten tuosta sanamuodosta nillittäminen on aika turhaa.
Kyl itellä oli ainaki nuorempana hauskaa pelata itteää reilusti parempia vastaa ja opetella niiltä, pikku hiljaa tulla paremmaks siinä samalla.. nykyää ei enää jaksais kun ikää alkaa olemaa, eikä reflexit ym enää parhaimillaa.. toki voishan ne laittaa rankit iän mukaa
Tätä nillitystä konsoleista en oikein ymmärrä. Mihin niitä rahkeita siellä pc-maailmassa olisi? Johan ne paukut nyt käytetään siihen fps:ään ja marginaaliseen silmänkarkki eroon. Ja jos 2080TI:llä on vaikeuksia selvitä kunnialla kun asetukset on tapissa tai lähellä sitä niin mikä graalin malja sieltä oikein tulisi jos peli tehtäisiin vaikkapa vain tämän hetken parhaalla prossulle, näyttikselle ja muisteille? Unohdetaan ne low end peasantit tässä kohdin vaikka varmaan jokainen ymmärtää, ettei kaikilla ole sitä high endiä niin pakkohan pelintekijöiden on suunnitella pelit skaalautuviksi useammalle kuin 0,005% pelaajista. PC komponentit kehittyvät myös hyvin hitaasti, vuosittainen 5% parannus prossuun, max 20% parannus näyttikseen parin vuoden välein ei ihan oikeasti kasvata mitään pesäeroa yhtään mihinkään. Vasta noin 5v syklillä saadaan jotain selkeämpää edistystä aikaiseksi. Konsolit on pelialan pelastus ja syy miksi ollaan näinkin hyvässä tilanteessa tänä päivänä, on edes jotain hyviä pelejä pelattavaksi.
Nuorena siedin sitä, että pelit saattoivat olla hyvin vaikeita ja suurinta osaa ei kukaan päässyt läpi. Nykyisin rasittaa ihan loputtomasti jonkun bossin opettelu lukemattomien virheiden kautta. Ei vaan ehdi pelaamaan niin paljoa että hommassa olisi mieltä.
Tosiaan, loppubossit unohdinkin aiemmista listoista. Joskus junnuna niiden voittaminen oli työn ja tuskan takana, mutta silti oli hienoa lopulta saada voitto. Nykyään loppubossit eivät ole aina välttämättä edes yhtä pahoja, mutta ne ärsyttävät sitäkin enemmän. Pelin ei tarvitse olla helppo, mutta keinotekoiset vaikeutukset kenttien lopussa ovat silti typeriä.
Sääliksi käy.
Itsekin koen, että pelit kestävät aina vaan huonommin aikaa mutta hyvät pelit kyllä kestää. Toki tuo 3D:n alkuaika on aika pelikelvotonta nykyään mutta kun pelit tehdään pitkälle visuaalisuuden varaan, ei ne ole vanhoina enää kuin vanhentuneita. Kuka viitsii pelata jotain kolmen tai viiden episodin takaista änäriä tai codia? Sen sijaan hyvät pelit ovat kestäneet aikaa, vaikka nyt Morrowind tai Gothic-sarja.
Tuon huomaa kyllä kun ostaa jonkun menneiden aikojen huippupelin mitä ei silloin ollut aikaa pelata ja huomaa ajan menneen armottomasti ohi.
2006-2014 tehdyt pelit on pääasiaasa pelkkää paskaa. Paljon paremmin esim. PS2/Xbox/GC pelit kestäneet aikaa kuin ps3/x360 joissa mentiin tekniikka edellä, ja kun laitteet oli mitä oli niin ne näyttää huonolta, pyörii huonosti ja on huonoja. 6th genissä mentiin pelattavuus ja innovaatiot edellä aika pitkälti.
Imo en voisi määritellä mitään muuta aikakautta paskaksi kuin tuon 7th genin joten ei pidä paikkaansa
Mikä gen sisältää mitäkin?Imo en voisi määritellä mitään muuta aikakautta paskaksi kuin tuon 7th genin joten ei pidä paikkaansa
6th gen edelleen timangia, vaikka siellä taas on sitä kakkaakin tietysti seassa. 7th gen on kasa kakkaa, missä seassa on pari timangia. Siinä on ero.
6th gen (2000-2005) on PS2/Xbox/Gamecube, 7th(2005-2013)on ps3/xbox360/wii esimerkiksi. Pelit sitten sen mukaan millon ne on julkaistu. Esim Halo 2 on 6th gen peli ja Halo 3 on 7th gen peli.
No sitten oon kyllä ihan päinvastaista mieltä. PS2 oli se väliinputoaja, jonka kaudelta en oikeastaan pelannut kuin muutaman remaken sekä FFXII. PC oli valovuoden edellä tuolla kaudella
Sama kohtalo oli täälläkin, että konsoleilla vaam ne muutamat hitit ja muu pc:llä. tuolloin. Pohjaankin mielipiteeni nykyhetkeen kun olen hamstrannut vanhoja tuttuja ja tuntemattomia pelejä sadoittain viimevuosien aikana.No sitten oon kyllä ihan päinvastaista mieltä. PS2 oli se väliinputoaja, jonka kaudelta en oikeastaan pelannut kuin muutaman remaken sekä FFXII. PC oli valovuoden edellä tuolla kaudella
PS3 on ehkä eniten tunteja saanut pelikone mulla. Nelonen ei ikinä päässyt lähellekään.
Mielestäni PS3 suorastaan määritteli sittemmin väljähtäneen genren eli vapaamuotoiset kaupunkirellestykset. Näihin upposi tunteja loputtomasti. GTA:t, Infamousit, Prototypet, Assassin's Creedit, Saint's Rowt, Saboteur, jne. Ensimmäinen sukupolvi, jossa 3D ei ollut pääsääntöisesti nopean ikääntymisen tae vaan oikeasti toimiva juttu.
Minulla toisin päin, PS3 oli bluraysoittimensa ansiosta raskaassa käytössä, mutta pelien osalta PC-pelit veivät voiton. SingStar oli kylläkin perheessä raskaassa käytössä. PS4:lla on tullut jo pelattu FPS-pelejäkin, ennen ne oli tiukasti tietokoneella. Nyt taas olen siirtynyt enemmän PC-pelaamisen suuntaan VR:n takia.
Ehkä vuosikymmenien suosituin tapa putsata muutama vihu kerralla jostain pesäkkeestä. Kestohitti. Jotain muuta välillä. Sen jälkeen käytävä jonka päässä ammuksia ja uusi ase, vähän energiaa ja kappas, isompi mayhem tai jopa loppari tulossa.
Tää on kyl jännä efekti. Ihtellä tulee lähes aina ostettua pelit useampi vuosi julkasun jälkeen, ja osa julkasuista saattaa olla wishlistillä monta vuotta jossa ne pikkuhiljaa valuu jonnekkin "ei kiinnosta enää" kategoriaan vaikka varsinaisesti mikään ei itse pelissä ole muuttunut. Joskus kun sitten saa jostain bundlesta sen pelin, nii huomaa kuinka peli ei enää oikeastaa paljoa herätä intohimoja, sama on nähty monta kertaa paremmin tehtynä tai muuten vaan muistuttaa jostain männävuosien villityksestä kuten craftauksesta tai tukikohdan rakentelusta pelissä jossa sellaista ei pitäisi olla.
Tämä on kyl yks syy miksi jäänyt monet ammuskelupelit pois kun ei niissä ole tarjolla useinkaan servereitä vaan jotain match makingia. Jossain Dotassa ei olis paljon järkeä ilman match makingia, mutta varsinki jossain Team Fort2:ssa oli aikanaan vähän kuin "suolana" se, että pelas samoilla servuilla samojen tyyppien kanssa ja oppi tuntemaan ja tietämään miten ne jotkut pelaa vaikkei niihin varsinaisesti tutustunut sen paremmin.Vastapelaajat...
Ehkä syy on laajennettuna se, että aikaisemmin pelasii usein pienessä kaveriporukassaan, nuoremmassa seurassa ja yhteisöpalvelimilla, joilla taso ei loppujen lopuksi ole kovin korkea ja hauskanpito ja yhteisöllisyys olivat ehkä tärkeämmässä roolissa kuin se peli tai voittaminen. Nykyään on kaikenlaiset matchmakingit, jotka tekevät pelaamisesta "helppoa ja sujuvaa", mikä useimmiten tarkoittaa että pelaat kasvottomien ja äänettömien ihmisten kanssa, joista jokainen on kauhea try-hard, semipro, huijaaja, täysi ääliö, ilonpilaaja tai teabaggailija. Eikä ole niitä serverin admineita, jotka potkisivat urpot ulos. Mikrofonillisilta kuulee pääasiassa haukkumista, lällättelyä tai saarnaa siitä kuinka pelaat väärin, ihan sama olitko samassa vai eri tiimissä. Nuorempana nämäkin kestin, vaikka silloinkaan en kovin uskaltanut lähteä höpisemään tuntemattomien kanssa. Nykyään ei enää jaksa kuin lähinnä tuttujen kanssa jotain yhteistyötä.
Mutta päälimmäisenä tulee mieleen ylipitkät diipadaapa dialogit, olen nykyään todella allerginen vain seuraamaan jotain höpöhöpö keskustelua. Muutenkin juonipelit aiheuttaa nykyään ihottumaa. Inhoan myös nykyään pelejä missä äksöni on tauotonta, napin pitäminen pohjassa aiheuttaa hyvin nopeasti inflaation ammuskelun mielekkyyteen...Ihmiset on erilaisia. Nuorempana tuli skipattua kaiken maailman tekstiseinät ja dialogit ja sitten ei tajunnut puoliakaan pelin tapahtumista. Nykyisin ei todellakaan jaksa mitään perusräimettä tai grindausta ilman, että sitä kantaa eteenpäin joku tarina, jonka kokee kiinnostavaksi ja mielekkääksi. Tavoitteen pitäisi olla nykypelissä muutakin kuin kasvavat numerot eri kentissä.Nykyään tuntuu ettei siedä juuri mitään
Kuinkas monta tämmöstä peliä oli kun olit nuori jossa tuputettiin jotain josta nyt et tykkää ja silloin olit "i'm fine with this".
Ihan kivasti mielestäni tässä on toistaiseksi tulkittu kysymysasettelua.
Sinulta varmasti löytyy useita esimerkkejä tästä? Eikös tuon Rogue Spearin kaltaisia pelejä ole yhäkin maailma täynnä.
Tämä on Kreikkalaisen mytologian jumalille ihan normaalia toimintaa.
Totta, esimerkiksi Zeuksen naisseikkailuista saisi vaikka mitä. Jos lähdetään muihin kuin kreikkalaisiin, niin Loki on jo oma lukunsa. Häntä voisi sanoa jo vapaamieliseksi sukupuolenvaihtajaksi, mies joka on synnyttänyt.
Pakko tarttua tähän. Pelasitko ikinä Amiga500:lla läpi Wing Commander pelejä... useasti... 5fps...
Muistelen että muuta First person shooter -pelikin nyki varsin lahjakkaasti. Nykyään siedän tuota X-Planessa, vaikka kyseessä VR. Kyseessä kuitenkin siviilisimu ja fps pysyy yli 20:sse, niin laskeutumiset yms. sujuu. Kaupungissa sivulle katsoessa huomaa kyllä että ruudunpäivitys ei ole sulavaa, varsinkin Helsingin tuomiokirkko tuntuu raskaalta. Otan hitauden kuitenkin sen hintana että maisemat eivät näytä tyhjältä. Kyseessä lähinnä vaihtoehtojen puute, vielä ei ole parempaa tarjolla jos haluaa kotiseuduilla lennellä.
Itse pelasin amiga 500:lla ekan wing commanderin kahdesti läpi. Sitten koitin joskus snes versiota emulaattorilla enkä mä sitä pelata osannut kun oli niin nopea
Eihän pitkiä latausaikoja ole ollut vuosikymmeniin?- pitkät latausajat, okei, nää oli ehkä enemmän sitä aikaa kun SSD:t eivät olleet yleisiä, korkeintaan joku pieni levy käyttikselle ja pelit olivat edelleen HDD-levyllä.
- bugit. Fallouteissa sai melkeinpä 5min välein vetää quicksavea kun ei koskaan tiennyt milloin peli kaatuu.
- poliittiset aiheet. Tuo oli yksi syy miksi esim. Life is Strange 2 oli paljon heikompi esitys kuin aiemmat osat.
- rahastus remastereilla vaikka peli ei olisi edes kovin montaa vuotta vanha. Täysin eri asia jos on remake/remaster jostain oikeasti vanhasta pelistä (mm. Duck Tales remaster on aivan loistava peli).
- mikromaksut ja DLC:t, itsestäänselvyys.
- nykyaikana vähän voi voi, mutta tilanvienti. Tavallaan ymmärrän että pelit eivät enää mahdu siihen 10 gigaan mitä joskus vuosia sitten, mutta 100 gigaa on oikeasti paljon.
- VR-puolelta se, että peli tukee vain tiettyjä VR-settejä.
Dirt Rally 2.0 ja Assetto Corsa tällä hetkellä ehdottomasti omat suosikit, ratilla ja VR:llä ajelu on immersiivistä.
Kyllä on, ei ehkä yhtä pitkiä kuin kasettiaikaan mutta ärsyttävän pitkiä. En ole ottanut aikaa, mutta suurin taitaa olla X-Planessa OrbX maisemilla vaikka laitoin kaikki SSD-levylle.
Nykivä ruutu menee kyllä vahvasti tähän ketjun kategoriaan mutta en edes muistanut, että Wing Commanderit olisi Amigalla julkaistu. Käsittämättömia diaesityksiä kyllä jaksoikin:
www.lemonamiga.com
www.lemonamiga.com
www.lemonamiga.com
www.lemonamiga.com
www.lemonamiga.com
Bloodborne? Ajosimulaattorit lataa ainakin itsellä vielä melko kauan vaikka SSD:ltä tulee
