Mitä et enää siedä videopeleissä?

[venalaine]

Puzzlet ja pakolliset kaavamaiset bossitaistelut on toki monessa pelissä määh, mutta ihan kategorisesti en niitä lyttäisi. Esim. uusimmassa Zeldassa on jotain 120 shrineä, joista suurin osa on puzzleja. Ne on kuitenkin hyvin toteutettuja ja niin isa osa peliä, että kokonaisuus olisi ihan eri ilman niitä. Samoin joku viime kesänä jonkinlaiseksi hitiksi noussut Stray rakentui lopulta sisältönsä osalta aika pitkälti kevyiden puzzlejen varaan. Siinäkään ei ilman niitä olisi paljon mitään jäljellä. Toki monessa pelissä on vain tylsiä puzzleja, kun niitä nyt pitää olla.

Bossitaisteluissa oikeastaan sama juttu. Jossain peleissä tulee tosiaan olo, että onko näitä nyt pakko olla, mutta toisaalta raastavankin vaikeat bossit on joskus piristävä juttu, kunhan on jälleen kerran ajatusta mukana. Esim. itselleni maistui tosi hyvin Metroid Dread, jonka bosseja voi pitää ainakin nykymittareilla vaikeina. Kaikki perustuivat siihen, että pitää opetella bossin liikeet ja varmasti harvassa on ne pelaajat, jotka kaataa bossit ekalla, tokalla tai ehkä vielä viidennelläkään yrittämällä siinä pelissä. Itselleni oli ainakin tosi palkitsevaa, kun se mörkö aina lopulta kaatui.

 

[Saunakalja]

Nykyään nää jää kauppaan mutta... Pelit joissa hakataan yhtä tai kahta nappulaa ja se tekee sinusta mestaritaistelijan... Millään muulla kuin korkeintaan ajoituksella ole väliä. Samaten pelit joissa tulee jokin cutscene ja edetäksesi pitää painaa esim E tai F ja tällöin "pelaat peliä" vaikka todellisuudessa et juurikaan voi epäonnistua. Moni peli on nykyään liian anteeksiantava ja helppo. Moni peli ei saa aikaan sitä "kuoleman pelkoa" koska epäonnistuessa on loputon määrä vaihtoehtoja jatkaa. Myöskin ne liialliset cutscenet ja ettet voi skipata niitä vaikka olisit ne jo nähnyt, ai että se menee tunteisiin.

 

[venalaine]

Nykyään nää jää kauppaan mutta... Pelit joissa hakataan yhtä tai kahta nappulaa ja se tekee sinusta mestaritaistelijan... Millään muulla kuin korkeintaan ajoituksella ole väliä. Samaten pelit joissa tulee jokin cutscene ja edetäksesi pitää painaa esim E tai F ja tällöin "pelaat peliä" vaikka todellisuudessa et juurikaan voi epäonnistua. Moni peli on nykyään liian anteeksiantava ja helppo. Moni peli ei saa aikaan sitä "kuoleman pelkoa" koska epäonnistuessa on loputon määrä vaihtoehtoja jatkaa. Myöskin ne liialliset cutscenet ja ettet voi skipata niitä vaikka olisit ne jo nähnyt, ai että se menee tunteisiin.

Itselläni oli vielä joku aika sitten jumittunut päähän käsitys, että oikeastaan kaikki nykypelit ovat tälläisia, ja pelasinkin vain retroa. No nyt on tullut huomattua, että kyllä nykyisinkin tehdään tosi hyviä ja haastavia pelejä, mutta pitää nähdä ehkä vähän vaivaa niiden kaivelemiseksi. Useimmat ns. megajulkaisut, poislukien toki pari poikkeusta, menee nykyisin tähän "napin painallus ja välivideo" kategoriaan, mutta toisin on esim. indiemaailmassa ja monen vähän vähemmän tunnetun pelin kanssa. Henkilökohtaisesti tällä hetkellä pelottaa vähän ensi kesänä tuleva Street Fighter 6. Odotan kyllä peliä, mutta siinä on kuulemma mahdollisuus käyttää uutta yksinkertaistettua taistelusysteemiä. Hieman mietityttää, että onko lopputulos se, että noviisit on pian onlinepelissä samalla viivalla veteraanien kanssa.

 

[Saunakalja]

Itselläni oli vielä joku aika sitten jumittunut päähän käsitys, että oikeastaan kaikki nykypelit ovat tälläisia, ja pelasinkin vain retroa. No nyt on tullut huomattua, että kyllä nykyisinkin tehdään tosi hyviä ja haastavia pelejä, mutta pitää nähdä ehkä vähän vaivaa niiden kaivelemiseksi. Useimmat ns. megajulkaisut, poislukien toki pari poikkeusta, menee nykyisin tähän "napin painallus ja välivideo" kategoriaan, mutta toisin on esim. indiemaailmassa ja monen vähän vähemmän tunnetun pelin kanssa. Henkilökohtaisesti tällä hetkellä pelottaa vähän ensi kesänä tuleva Street Fighter 6. Odotan kyllä peliä, mutta siinä on kuulemma mahdollisuus käyttää uutta yksinkertaistettua taistelusysteemiä. Hieman mietityttää, että onko lopputulos se, että noviisit on pian onlinepelissä samalla viivalla veteraanien kanssa.

On onneksi nykyään on massiivisia hiekkalaatikko pelejä joissa ei ole automaatisia taistelumekanismeja, esim bannerlord ja nyt uusi sons of the forest, tämä toki vielä ea vaiheessa ja odottaa lisäsisältöä mutta itse taistelutilanteessa omalla liikkumisella ja blokkaamisella on kaikki merkitys. Tämäkin monissa peleissä ärsyttää kun esim blokkaaminen on automaattista ja estää kaiken tai vastaavasti kun hyökkää ja tietty lyöminen vain menee läpi koska se on automaattista.

 

[J.K]

Pakotettu hyviksenä pelaaminen ärsyttää, olisi mukava jos voisi optionaalisesti vetää questin tarjoajia turpaan ja viedä niiden kamat.

Toinen on tekstin/dialogin määrä. Kirjoittajat varmaan kuvittelevat olevansa mestarisanaseppoja, mutta todellisuudessa suurin osa on ihan turhanpäiväistä lätinää. Pätee tuplasti rpg:ihin. Ja kirjoihin peleissä, poislukien Lusty Argonian Maidit, jotka luen moneen kertaan

Kolmas on japsipelien typeryydet. Niitä nyt on liikaa lueteltavaksi, mutta olen pannut merkille että niissä klikkausten määrä on tyypillisesti moninkertainen länsipeleihin verrattuna. Esimerkiksi kun jatkan Judgmentin pelaamista, ei riitä että klikkaan haluamaani savea ja se lataa sen, vaan klikatessa se kysyy "Are you sure?" johon pitää vastata "Yes". Kun save on ladattu tulee ilmoitus "Load complete" joka pitää kuitata klikkaamalla "OK". Japsien suosimat "..." dialogit menee samaan kategoriaan, joskus noita tulee montakin peräkkäin.

 

[Tinsku]

Vaikka mitään korjausehdotusta itselläni ei olekaan, niin kovasti ärsyttää pelien pelimäisyys. Pelasin juuri Watchdogs legionssin läpi. Perussivutehtävä meni yleensä niin että jossain pidetään jotakuta vankina, pelasta hänet. Ensitöikseni varastin auton, sitten kaahasin paikalle muutaman ihmisen yli. Paikalla sitten suoraan tai välillisesti tapoin kylmäverisesti parikymmentä tyyppiä läjään. Pelastin vangin ja sain palkaksi uuden hatun. Homma palkittiin myös kiittelevällä puheella. Eihän tämmöiset pelit nyt mitään realismin riemuvoittoja tarvitsekaan olla. Silti totisen dialogin, ihmimillisen hädän ja silkan perseilyn sekoitus on aika kummallinen jos sitä liikaa miettii.

 

[perato]

Silti totisen dialogin, ihmimillisen hädän ja silkan perseilyn sekoitus on aika kummallinen jos sitä liikaa miettii.

Tää on hyvin tiivistetty. En sit tiä kumpi häiritsee enemmän, täysin kieliposkessa olevaan perseilyyn tuodaan pieniä vakavia elementtejä, vai että vakavaan peliin tuodaan sit joku perseilyjuttu.

 

[MSuomi]

30 fps missään ajo-, first/third-person yms peleissä. Joissain strategioissa ja sen suuntaisissa sen vielä kestää. Muuten ei vaan pysty...

Myös kaikenmaailman nytkähdykset ja nykimiset ottaa nykyään todella pahasti silmään.

Näin retro miehenä olen ollut melko hämmästynyt koittaessani monia wanhoja klassikoita originaalimasiinoilla (konsoli ja pc), kuinka surkeasti ne usein toimivatkaan. Muistikuvissa ei ollut huonoja frame ja ja/tai pätkimisiä...

 

[JaySon]

Muutama asia mikä nyppii itseä. Ekana 30 fps juurikaan missään enemmän liikettä sisältävässä pelissä. Ei vaan yksinkertaisesti pysty.

Toisena pakko-grindaus. Aika nopsaan sammuu peli kun huomaa että homma menee ihan hinkkaukseksi.

Kolmantena ärsyttää esim noissa 3rd person - meleetaisteluissa ja vastaavissa se kun miekalla huidotaan niin perkeleesti mutta se aina vaan sujahtaa jotenkin maagisesti vihollisen läpi ja damagea tulee. Se on äärimmäisen ärsyttävää, ihan sama onko edessä kukkaketo vai joku täysin panssaroitu järkäle niin ainut milloin liike saattaa pysähtyä on se jos vastustaja blokkaa iskun. En perkele siedä sitä!

Ja laitetaan nyt bonarina nuo isot open world -maailmat joihin harhautuu eikä pääjuoni etene. Oma vika - tiedän.

En edes muista koska viimeski olisin pelannut jonkin pelin läpi, lieko olis ollut GTA V jollain PS3:lla. Jotenkin on vaan into kadonnut koko pelaamisesta. Oikeastaan ainoa pelit mitän on tullut viime aikoina pelattua ovat BF 2042 - matsi silloin tälläin vaikkei sekään usein ole mitään herkkua sekä Hell Let Loose joka on paljon tönkömpi mutta se hidastempoisuus ja tietynkaltainen realismi siinä houkuttaa. Tosin noitakaan ole jaksanut juuri tahkota. Tulispa joku suht helposti pelattava mahdollisimman realistinen sotapeli niin siitä voisi saada jotain kipinää - ehkä.

 

[draco76]

Simut ilman VR:ää. Aiemmin niitä pelasi paljon, nyt edes autosimuja ei kykene flätillä pelaamaan. GTA tai Wildlands tyylisissä kulkuneuvoilla voi mennä kun niissä kuvataan ulkopuolelta mutta simuissa ei vaan pysty. Aiemmin Gran Turismo pleikalla oli kova saati sitten vanhat PC:n lentosimut taikka commodoren Elite.

 

[Raxama]

Ei oikeastaan asia mitä en siedä, vaan asia mitä en ymmärrä ja pidän vähän hölmönä. Eli puhtaasti yksinpeleihin jälkikäteen lisättävä ilmainen sisältö.






Tuossa nyt pari esimerkkiä. Kyse siis sellaisesta sisällöstä mikä ei nyt välttämättä mitenkään järkälemäistä ole, mutta huomatessaan tulee todettua et no ois periaatteessa ollu ihan kiva jos noi olis ollut jo siinä vaiheessa pelissä mukana kun sitä ite pelasin. Puhun nyt siis sellasesta sisällöstä mikä on aika usein upotettu siihen pääkampanjaan, että sen kokeminen vaatis uudelleenpeluuta, mutta se sisältö ei kuitenkaan oo niin olennaista et uusintarundia sen takia jaksais ottaa. Doom Eternalissakin tais olla jotain ton suuntaista, ellen nyt sit ihan väärin muistele.

Se mikä mua tossa hämmentää on se et kenelle toi varsinaisesti on suunnattu? Kosiskellaanko tällä niitä jotka ei peliä oo ostanut, vai koitetaanko tällä saada vanhat pelaajat kaivamaan omansa naftaliinista? Oli miten oli, niin en oikeen osaa kuvitella tota hirveen tuottosana toimintana, sillä menee tohonkin oma aikansa kehittää noi lisäsälät ja yleensä peli näkee kuitenkin isommat myyntinsä heti julkasussa, ja sit myöhemmin ekasta isosta alesta. Toki tossa Ghostwiren tapauksessa samaan syssyyn tapahtu Xbox-julkasu, et varmaan sitä silmällä pitäen totakin on tehty, mut silti jotenkin vaikuttaa hullunkuriselta meiningiltä. Itseasiassa nyt kun kattelen omaa pelilistaa niin toi aiemmin parjaama Dying Light 2 on myös saanut lukuisia ilmaisia sisältöpäivityksiä julkkarin jälkeen.

Tosta jää jotenkin ristiriitanen fiilis sen takia et tästähän tulee vaan sellanen fiilis et on aika vähän järkeä ostaa peliä kalliilla suoraan julkasussa, kun saa objektiivisesti huonomman tuotteen vähemmällä sisällöllä. Odottaa X ajan niin pelin saa halvemmalla, bugittomampana ja suuremmalla sisältömäärällä. Toki tää nyt ei oo mikään salaisuus et paremman tuotteen saa odottelemalla, mut usein se on tarkottanut vaan bugikorjauksia, ei kokonaan uutta sisältöä jota jaetaan ilmaiseks.

Ehkä tän vois tiivistää silleen et en oikeen hiffaa miks puhtaat yksinpelitkin tuntuu siltä et niitä tehdään live service/games as a service tyyliin. Karu fakta kuitenkin taitaa olla et valtaosa pelaajista pelaa sen pelin kerran läpi, jos sitäkään ja siinä se, ei ne todennäkösesti oo palaamassa kattomaan niitä minimaalisia lisäyksiä. Toki sillä saattaa kosiskella uusia pelaajia pikkasen lisää, mut jotenkin musta tuntuu et olis ehkä fiksumpaa sit kuitenkin julkasta se peli ja antaa olla, korjaa pahimmat bugit ja optimointiongelmat jos niitä on, mut yksinpelin takia varmaan turha jäädä aktiivisesti kehittämään kovinkaan pitkäks aikaa julkasun jälkeen, kun sen työvoiman vois siirtää muihinkin projekteihin.

 

[SeoulFinn]

Itseäni huvittaa (ts. aiheuttaa välittömän hylkimisreaktion) pelit, joissa miekka tai mikä tahansa ase on melkein pelihahmon kokoinen. Ja näitä pelejähän muuten riittää. Ei vaan kiinnosta yhtään mätkiä vihuja jollain jääkaappipakastimen kokoisella välineellä.

 

[J.K]

Ei oikeastaan asia mitä en siedä, vaan asia mitä en ymmärrä ja pidän vähän hölmönä. Eli puhtaasti yksinpeleihin jälkikäteen lisättävä ilmainen sisältö.






Tuossa nyt pari esimerkkiä. Kyse siis sellaisesta sisällöstä mikä ei nyt välttämättä mitenkään järkälemäistä ole, mutta huomatessaan tulee todettua et no ois periaatteessa ollu ihan kiva jos noi olis ollut jo siinä vaiheessa pelissä mukana kun sitä ite pelasin. Puhun nyt siis sellasesta sisällöstä mikä on aika usein upotettu siihen pääkampanjaan, että sen kokeminen vaatis uudelleenpeluuta, mutta se sisältö ei kuitenkaan oo niin olennaista et uusintarundia sen takia jaksais ottaa. Doom Eternalissakin tais olla jotain ton suuntaista, ellen nyt sit ihan väärin muistele.

Se mikä mua tossa hämmentää on se et kenelle toi varsinaisesti on suunnattu? Kosiskellaanko tällä niitä jotka ei peliä oo ostanut, vai koitetaanko tällä saada vanhat pelaajat kaivamaan omansa naftaliinista? Oli miten oli, niin en oikeen osaa kuvitella tota hirveen tuottosana toimintana, sillä menee tohonkin oma aikansa kehittää noi lisäsälät ja yleensä peli näkee kuitenkin isommat myyntinsä heti julkasussa, ja sit myöhemmin ekasta isosta alesta. Toki tossa Ghostwiren tapauksessa samaan syssyyn tapahtu Xbox-julkasu, et varmaan sitä silmällä pitäen totakin on tehty, mut silti jotenkin vaikuttaa hullunkuriselta meiningiltä. Itseasiassa nyt kun kattelen omaa pelilistaa niin toi aiemmin parjaama Dying Light 2 on myös saanut lukuisia ilmaisia sisältöpäivityksiä julkkarin jälkeen.

Tosta jää jotenkin ristiriitanen fiilis sen takia et tästähän tulee vaan sellanen fiilis et on aika vähän järkeä ostaa peliä kalliilla suoraan julkasussa, kun saa objektiivisesti huonomman tuotteen vähemmällä sisällöllä. Odottaa X ajan niin pelin saa halvemmalla, bugittomampana ja suuremmalla sisältömäärällä. Toki tää nyt ei oo mikään salaisuus et paremman tuotteen saa odottelemalla, mut usein se on tarkottanut vaan bugikorjauksia, ei kokonaan uutta sisältöä jota jaetaan ilmaiseks.

Ehkä tän vois tiivistää silleen et en oikeen hiffaa miks puhtaat yksinpelitkin tuntuu siltä et niitä tehdään live service/games as a service tyyliin. Karu fakta kuitenkin taitaa olla et valtaosa pelaajista pelaa sen pelin kerran läpi, jos sitäkään ja siinä se, ei ne todennäkösesti oo palaamassa kattomaan niitä minimaalisia lisäyksiä. Toki sillä saattaa kosiskella uusia pelaajia pikkasen lisää, mut jotenkin musta tuntuu et olis ehkä fiksumpaa sit kuitenkin julkasta se peli ja antaa olla, korjaa pahimmat bugit ja optimointiongelmat jos niitä on, mut yksinpelin takia varmaan turha jäädä aktiivisesti kehittämään kovinkaan pitkäks aikaa julkasun jälkeen, kun sen työvoiman vois siirtää muihinkin projekteihin.

Julkaisussa peli myydään karvalakkina markkinointihypen voimalla, ja kun myynti hiipuu niin koitetaan pitää peli otsikoissa hivuttamalla siihen lisää sisältöä ja ominaisuuksia (lisäquesteja, new game plussaa yms). Sillä saa kätevästi aikaistettua julkaisua ja viivästettyä isompia alennuksia. Pelkkiä bugikorjauksia ei voi samalla lailla hehkuttaa twitterissä kun sehän vain alleviivaisi julkaisuversion paskuutta.

Itse näen tämän entistä isompana kannustuksena ostaa peli alesta joskus myöhemmin. En ole muutenkaan koskaan päässyt sisälle julkaisupäivänä pelaamisen kiimaan.

 

[venalaine]

Ei oikeastaan asia mitä en siedä, vaan asia mitä en ymmärrä ja pidän vähän hölmönä. Eli puhtaasti yksinpeleihin jälkikäteen lisättävä ilmainen sisältö.






Tuossa nyt pari esimerkkiä. Kyse siis sellaisesta sisällöstä mikä ei nyt välttämättä mitenkään järkälemäistä ole, mutta huomatessaan tulee todettua et no ois periaatteessa ollu ihan kiva jos noi olis ollut jo siinä vaiheessa pelissä mukana kun sitä ite pelasin. Puhun nyt siis sellasesta sisällöstä mikä on aika usein upotettu siihen pääkampanjaan, että sen kokeminen vaatis uudelleenpeluuta, mutta se sisältö ei kuitenkaan oo niin olennaista et uusintarundia sen takia jaksais ottaa. Doom Eternalissakin tais olla jotain ton suuntaista, ellen nyt sit ihan väärin muistele.

Se mikä mua tossa hämmentää on se et kenelle toi varsinaisesti on suunnattu? Kosiskellaanko tällä niitä jotka ei peliä oo ostanut, vai koitetaanko tällä saada vanhat pelaajat kaivamaan omansa naftaliinista? Oli miten oli, niin en oikeen osaa kuvitella tota hirveen tuottosana toimintana, sillä menee tohonkin oma aikansa kehittää noi lisäsälät ja yleensä peli näkee kuitenkin isommat myyntinsä heti julkasussa, ja sit myöhemmin ekasta isosta alesta. Toki tossa Ghostwiren tapauksessa samaan syssyyn tapahtu Xbox-julkasu, et varmaan sitä silmällä pitäen totakin on tehty, mut silti jotenkin vaikuttaa hullunkuriselta meiningiltä. Itseasiassa nyt kun kattelen omaa pelilistaa niin toi aiemmin parjaama Dying Light 2 on myös saanut lukuisia ilmaisia sisältöpäivityksiä julkkarin jälkeen.

Tosta jää jotenkin ristiriitanen fiilis sen takia et tästähän tulee vaan sellanen fiilis et on aika vähän järkeä ostaa peliä kalliilla suoraan julkasussa, kun saa objektiivisesti huonomman tuotteen vähemmällä sisällöllä. Odottaa X ajan niin pelin saa halvemmalla, bugittomampana ja suuremmalla sisältömäärällä. Toki tää nyt ei oo mikään salaisuus et paremman tuotteen saa odottelemalla, mut usein se on tarkottanut vaan bugikorjauksia, ei kokonaan uutta sisältöä jota jaetaan ilmaiseks.

Ehkä tän vois tiivistää silleen et en oikeen hiffaa miks puhtaat yksinpelitkin tuntuu siltä et niitä tehdään live service/games as a service tyyliin. Karu fakta kuitenkin taitaa olla et valtaosa pelaajista pelaa sen pelin kerran läpi, jos sitäkään ja siinä se, ei ne todennäkösesti oo palaamassa kattomaan niitä minimaalisia lisäyksiä. Toki sillä saattaa kosiskella uusia pelaajia pikkasen lisää, mut jotenkin musta tuntuu et olis ehkä fiksumpaa sit kuitenkin julkasta se peli ja antaa olla, korjaa pahimmat bugit ja optimointiongelmat jos niitä on, mut yksinpelin takia varmaan turha jäädä aktiivisesti kehittämään kovinkaan pitkäks aikaa julkasun jälkeen, kun sen työvoiman vois siirtää muihinkin projekteihin.

Noissa voi olla kyse myös siitä, että kyseessä on ihan jo alun perin peliin suunnitellut asiat, mitkä ovat kuitenkin julkaisupäivän painaessa päälle jääneet pois, mutta ne lopulta tehdään loppuun, kun työtä niiden eteen on kuitenkin tehty. Voi myös olla, että bugikorjausten yhteydessä huomataan, että jokin juttu saadaan tehtyä hyvin pienellä työllä ja se sitten peliin lisätään. Kolmas vaihtoehto on, että jollain tarpeeksi vaikutusvaltaisella kaverilla kehitysporukassa on tiukka näkemys, että jokin ehkä vähän toisarvoiselta vaikuttava juttu pitää peliin saada ja se sitten tehdään, vaikka sillä ei juuri kaupallista merkitystä olisikaan ja se voi olla loppukäyttäjillekin aikalailla yksi hailleen. Jonkun henkilökohtainen päähänpinttymä lähinnä siis. Varmasti tapahtuu pelikehityksessäkin sitä, että ihan kaikkia päätöksiä ei kuitenkaan tehdä laskin kädessä.

 

[perato]

Kevät nyt muutenkin on aika hiljaista pelien ostoaikaa ainakin ylemmällä pallonpuoliskolla, joten tässä vaiheessa on hyvä pumpata renkaita ihan vaan pikkupäivityksellä jos se tuo lisää ostajia ja näkyvyyttä. Väittäisin että tuo näkyvyys on paljon suurempi merkitykseltään nykyään, eli saadaan omaa tuotetta näkyviin uutisointiin, striimeihin ynnä muihin. Fanit alottaa uudestaan, kiikunkaakun pelaajat saattaa jopa ostaa ja osa laittaa ainakin kesäalejen ostolistalle.

Kyllä ainakin ite voin ihan myöntää, että niin vähän uutisointia(enkä ollenkaan striimejä/tubettajia) tulee seurattua, että on ihan satunnaista välillä, että miten pelistä kuulee. Eli kaikki näkyvyys on positiivista. Unohdin joko koko Calliston, DS remake söi sen muistislotin omasta päästä.

Metro Exodusta oon pelaillut ja taas saa kyrpiintyä mykkään hahmoon jolle puhutaan "kuin se vastaisi". Koko ajan hahmot viittaa kuinka "Artyom taitaa olla tyytyväinen kun ei sano mitään" ja julmetun pitkiä monologeja papattaa nuo NPC:t. Sit jostain syystä radiolla yritetään koko ajan tavoitella mykkää, ja hauskasti kun radioyhteys pätkii, niin ne tietää sen heti vaikkei Artyom sano kuitenkaan mitään missään vaiheessa. Taitaa se kerran huoahtaa pelin aikana.

 

[Zediptian]

Itseä on alkanut ärsyttää näin iän ja perheenlisäyksen myötä pelien "pidentäminen" ilman mitään järkevää syytä. Jos minulla on silloin tällöin illalla se 2-3h tuntia aikaa pelata, niin en kyllä halua käyttää sitä missään pelissä missä puolet ajasta menee siihen että juoksen karttaan merkattuun paikkaan ilman että matkalla tapahtuu mitään. Mielestäni tämä on pelaajan ajan tuhlaamista, eikä lisää pelikokemusta millään tavalla.

Toinen tapa millä devaajat pidentävät pelejä joka ottaa todella paljon päähän on turha grindaus. Siinä kohtaa loppuu pelin pelaaminen kun tulee vastaan "seinä" josta ei pääse läpi kuin joko hakkaamalla päätä siihen seinään monta päivää, tai menemällä takaisinpäin ja hakkaamalla samoja vanhoja vihuja.

 

[CaseAce]

...
Tosta jää jotenkin ristiriitanen fiilis sen takia et tästähän tulee vaan sellanen fiilis et on aika vähän järkeä ostaa peliä kalliilla suoraan julkasussa, kun saa objektiivisesti huonomman tuotteen vähemmällä sisällöllä. Odottaa X ajan niin pelin saa halvemmalla, bugittomampana ja suuremmalla sisältömäärällä. Toki tää nyt ei oo mikään salaisuus et paremman tuotteen saa odottelemalla, mut usein se on tarkottanut vaan bugikorjauksia, ei kokonaan uutta sisältöä jota jaetaan ilmaiseks.

Ehkä tän vois tiivistää silleen et en oikeen hiffaa miks puhtaat yksinpelitkin tuntuu siltä et niitä tehdään live service/games as a service tyyliin. Karu fakta kuitenkin taitaa olla et valtaosa pelaajista pelaa sen pelin kerran läpi, jos sitäkään ja siinä se, ei ne todennäkösesti oo palaamassa kattomaan niitä minimaalisia lisäyksiä. Toki sillä saattaa kosiskella uusia pelaajia pikkasen lisää, mut jotenkin musta tuntuu et olis ehkä fiksumpaa sit kuitenkin julkasta se peli ja antaa olla, korjaa pahimmat bugit ja optimointiongelmat jos niitä on, mut yksinpelin takia varmaan turha jäädä aktiivisesti kehittämään kovinkaan pitkäks aikaa julkasun jälkeen, kun sen työvoiman vois siirtää muihinkin projekteihin.

Kaiken tarkoitus on aina generoida lisämyyntiä. Esim. tuo Ghostwire Spider's Thread lisäys tuntui korjaavan muutaman paikan itse pääpelissä jossa hahmo toisteli samoja repliikkejä. Ja tuo lisämoodi on sitten ihan erillinen eikä liity itse pääpeliin mitenkään, ihan oma taso kerrallaan pelattava pelimuoto. Lisämyyntiä oletetaan tulevan siitä, että peli saadaan otsikoihin ja influensserit tekee uusia videiota uudesta pelimoodista ja saadaan peliä taas näkyville, ja siten joku joka ei peliä vielä ole ostanut tai pelannut PS+ tai Gamepassin kautta saadaan se peli ostamaan tai lataamaan tuolta. --> Profit.

 

[PÌÎUW®[ªøËrhl¾ÇÌ°1¿¼]

Myyntiähän nuilla on aina tarkoitus boostata. Mutta on siinä sekin aspekti että tehdään fanserviceä ja parannetaan tuotetta. Joo se on totta että valtaosa myynneistä tulee silloin launchissa mutta on meitä pelaajia paljon jotka pelaa uudestaan ja uudestaan samoja yksäreitä koska niitä on niin kiva pelata. Nämä päivitykset on vain plussaa aina.

 

[Rokkijani]

Myyntiähän nuilla on aina tarkoitus boostata. Mutta on siinä sekin aspekti että tehdään fanserviceä ja parannetaan tuotetta. Joo se on totta että valtaosa myynneistä tulee silloin launchissa mutta on meitä pelaajia paljon jotka pelaa uudestaan ja uudestaan samoja yksäreitä koska niitä on niin kiva pelata. Nämä päivitykset on vain plussaa aina.

Juuri Bloodbornea pelasin ja ajattelin samaa, että olisipa hienoa, kun joku pieni tiimi välillä heittelisi jotain uudistuksia.

 

[Cereal killah]

Hyvä tämä keskustelu siitä miten joku ei voi sietää (kts. otsikko) kun oikein yksinpeliin tulee lisää sisältöä No, ilmeisesti suht harvinainen mielipide.

 

[venalaine]

Hyvä tämä keskustelu siitä miten joku ei voi sietää (kts. otsikko) kun oikein yksinpeliin tulee lisää sisältöä No, ilmeisesti suht harvinainen mielipide.

Ihmisiä ärsyttää eri asiat. Ehkä jollain tavalla tuon näkemyksen ymmärrän. Itseänikin ärsyttää tavallaan liiallinen sisältö. Perhanan kun jotain pelejä saa pelata tuntikausia ja silti ollaan vielä käytännössä suorittamassa jotain tutoriaalia. Ja sitten tietysti se julmettu määrä sälää ja lisätehtäviä, mitä joissain peleissä on. Etenkin JRPG:t on kyllä tällä saralla monesti hyvin kunnostautuneita. Ei oikein puhettakaan, että tälläinen yksinkertainen metsäläinen voisi omaksua puoliakaan kaikesta mitä pelissä on. No ehkä se pitää vaan hyväksyä ja pitäytyä Doomissa ja Super Mariossa.

 

[Jumi]

Mulla tahtoo jäädä JRPG:t pelaamatta kun melkein jokaisessa keskustelussa on niin paljon turhaa.
Akka: "Is it him?" <press A to next>
Ukko: "..." <press A to next>
Akka: "..." <press A to next>
Ukko: "Yes." <press A to next>
Akka: "Really?" <press A to next>
Ukko: "Yes." <press A to next>
Akka: "..." <press A to end>

Tuollainen sananvaihto on niin yleistä että niihin voi varautua, mutta silti ne häiritsevät, enkä toivu turhasta lätinästä vaan rage quit voi tulla hyvinkin nopeasti jos toinen samanlainen sattuu lyhyen ajan sisään! Onkohan tuolla joku yhteys suu auki syömiseen ja mäiskyttämiseen, jotka saavat aikaan samanlaisen reaktion.

 

[venalaine]

Joissain peleissä on tosiaan tuota dialogia ihan liikaa omaankin makuuni. Varmaan jonkinlaista kulttuurieroakin tässä, että miten nämä koetaan. Suomessa kun mennään "suoraan asiaan". Toinenhan noissa on se, että sulla on yleensä hirveät määrät kaikkea turhaa sälää inventaatiossa ja pelissä voi (ja joskus suorastaan pitää) puuhastella kaikenlaista, vaikka se ei liittyisi mitenkään itse tarinaan ja tuntuu lähinnä irralliselta outoilulta.

 

[Raxama]

Hyvä tämä keskustelu siitä miten joku ei voi sietää (kts. otsikko) kun oikein yksinpeliin tulee lisää sisältöä No, ilmeisesti suht harvinainen mielipide.

Vissiin jonkinasteisia vaikeuksia tossa lukemisessa jos et ekaa lausetta edes saanut sisäistettyä?

Pointtina tossa oli enemmänkin se et en ite ymmärrä resurssien käyttämistä tohon pikkusisällön tunkkaamiseen enää jälkikäteen. En tajua miks yksinpeleistäkin tarttee tehdä mahdollisimman pitkäkestoisia liveservice-tyylisiä pelejä samalla kun se lisätty sisältö on oikeasti tosi minimaalista ja pahimmillaan täysin turhaa tauhkaa. En myöskään usko et tolla kovinkaan suuria myyntiboosteja saadaan tauluun, pelit joko ostetaan julkasussa tai sit pikkasen isommasta alennuksesta ja useimmiten se peli on about julkasusta lähtien kiikarissa jos on minkäänlaisia suunnitelmia ostaa sitä. Toinen vaihtoehto on heräteostoksena, mut siihen tuskin noi päivitykset myöskään vaikuttaa sen suuremmin.

Toki joo tolla saa sen pelin takas otsikoihin, olin jo pitkälti ton Ghostwiren unohtanut ku ei se julkasussa kovin kaksiselta vaikuttanu, eikä oikeastaan vieläkään vaikuta et siitä yli kymppiä olisin maksamassa. Sama mielipide oli julkasussa ja sama mielipide on ton lisäsisällönkin jälkeen.

 

[King Im Jo]

Vissiin jonkinasteisia vaikeuksia tossa lukemisessa jos et ekaa lausetta edes saanut sisäistettyä?

Pointtina tossa oli enemmänkin se et en ite ymmärrä resurssien käyttämistä tohon pikkusisällön tunkkaamiseen enää jälkikäteen. En tajua miks yksinpeleistäkin tarttee tehdä mahdollisimman pitkäkestoisia liveservice-tyylisiä pelejä samalla kun se lisätty sisältö on oikeasti tosi minimaalista ja pahimmillaan täysin turhaa tauhkaa. En myöskään usko et tolla kovinkaan suuria myyntiboosteja saadaan tauluun, pelit joko ostetaan julkasussa tai sit pikkasen isommasta alennuksesta ja useimmiten se peli on about julkasusta lähtien kiikarissa jos on minkäänlaisia suunnitelmia ostaa sitä. Toinen vaihtoehto on heräteostoksena, mut siihen tuskin noi päivitykset myöskään vaikuttaa sen suuremmin.

Toki joo tolla saa sen pelin takas otsikoihin, olin jo pitkälti ton Ghostwiren unohtanut ku ei se julkasussa kovin kaksiselta vaikuttanu, eikä oikeastaan vieläkään vaikuta et siitä yli kymppiä olisin maksamassa. Sama mielipide oli julkasussa ja sama mielipide on ton lisäsisällönkin jälkeen.

Osa noista lisäsisällöistä jotka tulee patchina julkasun jälkeen on mun mielestä hyvä asia.
Joissain tapauksissa se tarkoittaa sitä että on kuunneltu arvosteluja ja forumeja yms ja pyritty saamaan pelaajia miellyttävä peli aikaseks, vaikka se ei julkaisussa sitä olisi ollutkaan.
Kaikkia ei voi toki miellyttää.

 

[Raxxster]

Grindaus, ja jos autopelissä ei saa valittua manuaalivaihteita (Flatout 2:n jenkkiversiosta tais löytyä, mutta ei suomessa)

 

[The Groke]

jRPG:t
Ihan sikasiistit massiiviset soooosiiiicck aseet, haarniskat ja animaatiot
Kymmenen minuutin bossfightit
Agendojen tuputus ja ilmeinen woke-roolitus
Amerikanhajuinen testosteroni

 

[Jumi]

Pitkät animaatiot on kyllä paha kiinnostuksen tappaja, jäi jopa Red Dead Redemption 2 kesken niiden takia. Länkkäriaihe oli kiinnostava ja maailma & hahmot myös hyvin tehty ja selvästi panostettu enemmän mitä muissa peleissä ikinä, mutta en kertakaikkiaan jaksanut sitä hitautta ihan joka asiassa. Legendaarinen peli jäi kesken ennen kuin se kerkesi kunnolla alkaakaan.

Sama ongelma elokuvissakin. Bladerunner 2049 oli joissain kohti niin uskomattoman tylsä, että se tylsyys säilyi mielessä koko elokuvan ajan. Jos esim. se parin minuutin meren tuijottelu olisi leikattu pois tai kangaskäärön avaaminen olisi hoidettu 5 sekunnissa olisin hyvinkin voinut pitää elokuvasta, kun olihan siinä kiinnostava juoni ja vaikka mitä.

Nykyajan pikseligrafiikka on myös sellainen asia jota en jaksa. PC Game Passissa on eritätin paljon pikseligrafiikkapelejä, jotka olisivat paljon parempia jos olisivat palkanneet jonkun artistin tai tekoälyn. Monet nuista peleistä on vielä sellaisia vuoropohjaisia, että pelkät yksittäiset kuvat kelpaisivat paremmin kuin joku 16x16 pikselin hahmo tai ikoni josta ei saa mitään selvää.

Hyvää pikseligrafiikkaa Shovel Knight, ja huonoa Loot River.

 

[Raxama]

Laitoin tossa Game Passin taas tulille hetkeks aikaa kun sai yhellä eurolla Islannin kautta pariks kuukaudeks. Sieltä sit alottelin Atomic Hearttia ja ei jumalauta ei saatana. Peli on kivan näkönen, sisältää siistiä ja suht uniikkia level designia et toisaalta ihan kiva sitä on katella, mut jos peli alkaa noin vartin mittasella autoscrollerilla missä pelaajan inputti on ehkä kahden minuutin ajan tapahtuvaa W painamista eteenpäin ja muutoin täyttä odottelua, niin mulla uhkaa mennä mielenkiinto jo samointein.

Peliä kun pääsee sit oikeasti pelaamaankin huomaa toisen ongelman, ellei sitä jo tossa intron kohdalla huomannu. Kokoajan on jotain helvetin jonninjoutavaa dialogia taustalla pyörimässä, joka ei oo hauskaa, tarpeellista tai edes mukavaa kuunneltavaa. Tääkin on ollu ongelmana monessa tuoreemmassa pelissä et päähahmolla on joku pakottava tarve jutella itelleen jatkuvasti tai sylkeä jotain onelinereita jokasella nurkalla. Tän pelin päähahmo on niin geneerisen näkönen että kuulonen, ja lisäks puheitten perusteella luonteeltaankin taas yks jenkkityylinen tough guy-superäijä joka on vaan niin vitun kova äijä et kaikki muut universumissa jää vaan kakkoseks.

Mikä on oikeasti sinällänsä harmi kun ite peli vaikuttaa kuitenkin ihan ok mielenkiintoselta et sen vois jopa vähän pidemmällekkin katella. Kehittäjät on selkeestikkin Bioshockinsa pelannu, mut ei valitettavasti hiffanneet et mikä niissä ekassa kahdessa toimi ja mikä Infinitessä oli pielessä. Ja se on nimenomaan se et 1 ja 2 on mykät päähahmot, kun taas Infinitessä se maksimit geneerisen kuulonen Troy Baker ei oo hetkeäkään hiljaa, eikä niissä hetkissä kun Elizabeth on kannossa mukana ole sit hänkään hiljaa, et siinä on sit kaksin kappalein hahmoja jotka ei siedä hiljaisuutta. Se on jotenkin tosi raivostuttavaa kun jokasta asiaa pitää kommentoida, puzzlejen ratkasut spoilata ja jos ei muuta puhuttavaa oo niin jauhaa ihan täyttä paskaa maailmanloppuun asti. Pahimmillaan tota tapahtuu myös combatin ohella missä ei oo rehellisesti toivoakaan et vois edes halutessaan keskittyä dialogiin. Jossain vaiheessa vaan huomaa et ei oo kiinnittäny mihinkään puheeseen huomiota ties kuinka pitkään aikaan ja peli onkin ihan kivaa pelattavaa sit.

Miinusta kans siitä et ite pelimaailma sijoittuu aika vahvasti Venäjälle tjsp, mut sit ääninäyttelyä ei saa Venäjäks ilman et on koko peli sit kyrillisillä.

 

[Breezer_]

Itse en siedä sitä että pelikehittäjät eivät enään osaa PC:lle optimoida pelejä, löytyy vaikka mitä suorituskyky ongelmia raudasta riippumatta, raskaita viime tingassa kehitettyjä "PC-only" pirkka asetuksia yms, tuntuu että osaamista ei enään vain ole, vai mistä johtuu?. Toivottavasti AI tulee mukaan kuvioihin äkkiä korvaamaan osaamattomat räveltäjät ja saadaan pelit käyttämään rautaa optimaalisesti.

 

[arcane]

Ei nykyään riitä sietokyky enää yhtään, jos pelillä kestää liian kauan päästä vauhtiin.

Asensin ja testasin Xbox Game Passista Evil Within 2. En ole pelannut ensimmäistä osaa, mutta tämä nyt ei tuntunut suuresti häiritsevän vaikka alussa olinkin vähän pihalla tapahtumista. Se mikä häiritsi oli se, että todella pitkällisen eksposition lisäksi kävelin pitkään täysin tyhjiä käytäviä vain grafiikkaa katsellessa. Tämän jälkeen hypättiin suoraan PÖÖ hirviöpakenemiseen, jossa juostiin suoraa käytävää seuraavaan välinäytökseen.

Tässä kohtaa päätin kurkata, miltäs pelin longplay näyttää. Videossa päästiin 1h 15min kohdalla vihdoin tilanteeseen, että pelissä oli jopa kyyristelyä puskissa piilossa zombeilta ja sitten niitä yksittäisiä puukoteltiin selkään. Vasta lähes puolentoista tunnin kohdalla peli alkoi muodostumaan toimintapeliksi, jonkalaisena se minulle oli myyty. Longplay on 7h pitkä, eli lähes 20% kestosta on introa.

Hoh-hoh-hoijakkaa, quit ja uninstall.

Haluan mielekästä pelattavaa, en katsoa ja painaa eteenpäinkävelynappia kunnes jotain tapahtuu. Olen huomannut, että peleissä joista pidän eniten on yleensä <10 minuutin lyhyt intro, jonka jälkeen päästään suoraan itse asiaan. Tutoriaalit (näkyvämmät tai piilotetut) on ihan sallittuja, mutta en kestä sitä jos peli laahaa ihan luvattoman kauan alkua jonkun melko olemattoman tarinan vuoksi... Aika monta peliä on kylmästi jäänyt kesken alle 30 minuutin testin jälkeen, koska mielenkiinto on jo ehtinyt kadota.

Vertailun vuoksi:
- Resident Evil 2+4 remaket -> mielenkiintoinen pelattava alkaa 5-10 minuutin päästä, välivideot ja RE4 alun tyhjässä kävely mukaan laskettuna
- Legend of Grimrock 2 - hahmojenluonnin jälkeen intro vie 2 min, jonka jälkeen olet suoraan itse pääpihvissä
- Druidstone -> 30s tutoriaalin alkuun
- Supraland -> noin 10 sekuntia mielenkiintoiseen gameplayhin
- "Pitkästä" introstaan tunnettu Half-life - 5min tunnelmaa luovaa juna-ajelua, ~13min kun Resonance Cascade on tapahtunut
- Onimusha on 1,5h jälkeen jo puolivälissä
- 1,5h aikana ehdin katsomaan kokonaisen elokuvan, esimerkiksi Aladdinin tai Predestinationin

 

[Hulikopteri]

Olen tullut pelaamisessa siihen pisteeseen, ettei yksinkertaisesti jaksa enää hinkata samoja kohtia/bosseja uudestaan ja uudestaan. Perheellisenä aikaa pelaamiselle on vaihtelevasti. Näin lomalla aikaa on toki enemmän, mutta usein kuitenkin hyvä jos viikossa ehtii sen nelisen tuntia pelaamaan.

Peliaikaa ei siis enää halua käyttää vaikean kohdan tai Bossin treenaamisen. Ja Soulsbornet (termi joka jostain syystä särähtää korviin) ovat siis olleet ennen lempipelejäni, ja Elden Ringiä odotin erittäin paljon. Tunteja olen siihen kuluttanut monia kymmeniä, mutta peli taitaa jäädä kesken. Tulin vain siihen tulokseen ettei onnistumisen tunne enää korvaa sitä, että saatan käyttää monia tunteja sen kokemiseen.

Eli kyllä, valitsen mieluiten sellaisia pelejä joissa voi vaikeusasteen valita ja sillä normaalilla pelaan tästä edes kaikki pelit. Itselle ehtii jäämään siten enemmän kokemuksia taskuun, eikä tarvitse kokea kovaa turhautumista kun haluaa viettää vähäistä vapaa-aikaa.

 

[Moilaps]

Skilltreet ottaa kyllä hermoon, varsinkin jos niitä on aivan helvetisti. Yleensä ne on jotain ihan pientä kamaa 5 prosenttia jotain lisää ja joskus oikeasti hauskoja taitoja. Mutta kaikki pitää lukea ja muistaa ulkoa että voi miettiä optimaalisen järjestyksen. Mieluummin vain olisi kaikki auki saman tien ja nuo 5 prosenttiset voisi heittää vaan roskiin.

 

[Niska]

Tekstuurien pop in. Eli tekstuurit tai assetit piirtyy ruudulle pelaajan silmien edessä. Tämä on ehkä pahin immersion rikkoja videopeleissä.

Toinen lähes yhtä paha on välkkyvät tekstuurit, joka tosin on yleensä pelin ulkoisen tekniikan vika.

 

[Hellsinki]

Videopelissä latausaika ei saa olla minuuttiakaan. Pitää toimia heti kuten ennen wanhaan.

 

[Partis]

Videopelissä latausaika ei saa olla minuuttiakaan. Pitää toimia heti kuten ennen wanhaan.

Et ole silloin wanhaan hyvään aikaan tainnut pelata tietokoneilla ollenkaan.

 

[Hellsinki]

Et ole silloin wanhaan hyvään aikaan tainnut pelata tietokoneilla ollenkaan.

Amigalla. Vasta 97 tuli pc. Aiheessa puhutaan videopeleistä

 

[Jumi]

Saatiin c64 ekan tai tokan luokan jouluna. Koulut kun alkoi niin kerroin että meillä on sellainen juttu että voi ohjata juttuja TV:ssä. Kaveri kertoi että hän myös oli saanut "Nintendon", kuulin sanan ekaa kertaa ja koulun jälkeen käytiin katsomassa sitä. Siinä loksahti suu auki kun Super Mario Bros pamahti ruudulle välittömästi! Minä taas jouduin latailemaan Batman the Movieta sen 5-10 minuuttia.

 

[Hellsinki]

Meille tuli jouluna 2 nessiä. Äiti osti ja me lapset . Toinen meni palautukseen

 

[Kan Dee Dokata]

Amigalla. Vasta 97 tuli pc. Aiheessa puhutaan videopeleistä

Mitäs mitäs. Itse pelasin kanssa Amigalla, ja kyllä sen kanssa latailtiin ja odoteltiin ihan riittämiin sekä tietysti vaihdeltiin diskettejä koneeseen vähänkään suuremman pelin kohdalla..

 

[Moilaps]

Ennen tuli pelattua melkein kaikki pelit loppuun. Nykyään jos itse gameplay ei ole omaan makuun toimivaa ja sopivan intensiivistä, kuten souls pelit tai Call of duty, jää pelit helposti pelaamatta loppuun heti kättelyssä. Tarinat on harvoin peleissä hyviä, niin on tullut melkein tavaksi heti alkuun skippailla cutscenejä, jos ne on pitkiä ennen kuin pääsee itse hahmoa ohjaamaan.

 

[perato]

Kyllä alkaa korpeamaan varsinkin näin ultrawidellä tuo lyhyiden välivideoiden käyttö toimintakohtauksissa. En ole varma avauduinko tästä aiemminkin täällä vai jonkun pelin yhteydessä, mutta eniveis. Menee yleensä näin.

Välivideo johtaa esim. takaa-ajokohtaukseen, video saattaa sulavasti kääntää kameran hahmon taakse jolloin tajuaa että ohjat tulee kohta itselle, toki video on 16:9 suhteella ja peli 21:9 suhteella joten siinä tulee jo yksi hyppäys. Muutaman kymmenen sekuntia ehkä juostaan ja sit tulee ensimmäinen 'välivideo' jossa vaikka joku kenttäelementti muuttuu, katto sortuu tai kivi tulee tai jotain muuta. Sit tulee pieni pätkä missä pitää QTE:llä mennä jonku ahtaan paikan läpi tms. ja kohta taas lyhyt välivideo joka nykäsee pelistä pois.

Välivideot ei siis sinällään ole ongelma, mutta kun koko ajan saa arvata, että ohjaanko minä tätä hahmoa vai onko tämä joku välivideo joka on tässä vaan sen takia, että ne eivät jaksaneet ohjelmoida sitä sortuvaa kattoa itse tapahtumaan vaan se piti tehdä välivideona. Vie hirveästi pois siitä ite takaa-ajosta tai muusta pakenemisesta jos koko ajan on se "minä ohjaksissa, en olekaan, minä ohjaksissa, nyt taas en" vatvominen siinä. Joskus saattaa olla että se pelaamisosuus kahen videon välillä on muutamia sekunteja joka on ihan naurettavaa, varsinki jos se on joku käytävän pätkä tms. Muistaakseni AC4 Black Flagissa oli joku tämmönen, että jätettii joku hahmo johonki välivideossa "go on without me" mentaliteetillä, käveltiin kolme metriä ovelle ja tuli välivideo kun siitä ovesta meni.

 

[Raxama]

Kyllä alkaa korpeamaan varsinkin näin ultrawidellä tuo lyhyiden välivideoiden käyttö toimintakohtauksissa. En ole varma avauduinko tästä aiemminkin täällä vai jonkun pelin yhteydessä, mutta eniveis. Menee yleensä näin.

Välivideo johtaa esim. takaa-ajokohtaukseen, video saattaa sulavasti kääntää kameran hahmon taakse jolloin tajuaa että ohjat tulee kohta itselle, toki video on 16:9 suhteella ja peli 21:9 suhteella joten siinä tulee jo yksi hyppäys. Muutaman kymmenen sekuntia ehkä juostaan ja sit tulee ensimmäinen 'välivideo' jossa vaikka joku kenttäelementti muuttuu, katto sortuu tai kivi tulee tai jotain muuta. Sit tulee pieni pätkä missä pitää QTE:llä mennä jonku ahtaan paikan läpi tms. ja kohta taas lyhyt välivideo joka nykäsee pelistä pois.

Välivideot ei siis sinällään ole ongelma, mutta kun koko ajan saa arvata, että ohjaanko minä tätä hahmoa vai onko tämä joku välivideo joka on tässä vaan sen takia, että ne eivät jaksaneet ohjelmoida sitä sortuvaa kattoa itse tapahtumaan vaan se piti tehdä välivideona. Vie hirveästi pois siitä ite takaa-ajosta tai muusta pakenemisesta jos koko ajan on se "minä ohjaksissa, en olekaan, minä ohjaksissa, nyt taas en" vatvominen siinä. Joskus saattaa olla että se pelaamisosuus kahen videon välillä on muutamia sekunteja joka on ihan naurettavaa, varsinki jos se on joku käytävän pätkä tms. Muistaakseni AC4 Black Flagissa oli joku tämmönen, että jätettii joku hahmo johonki välivideossa "go on without me" mentaliteetillä, käveltiin kolme metriä ovelle ja tuli välivideo kun siitä ovesta meni.

Mikäli välivideot on toteutettu ihan pelimoottorilla, eikä oo esirenderöityjä niin 99% ajasta jos ne ultrawidellä heittää mustat palkit reunoille, voi sen korjata joko Flawless Widescreenillä tai jollain muulla konstilla (hex edit, inipuukotus yms). Onhan toi jo ehkä vähän menneen maailman juttuja toi pelitiedostojen räpeltäminen ja erilliset ohjelmat jolla se saadaan toimimaan ns. miten pitääkin, mut toisaalta tähän on jo tottunu ultrawiden kanssa kun tällä kuvasuhteella on menty vuodesta 2018. Aika hyvin alkaa pelitukea jo löytymään, mut noi välivideot on tosiaan harmittavan usein poikkeus. Ja sen kyllä sit tajuaakin aika nopeasti miks ne on poikkeus, koska usein siellä reunoilla näkyy jotain mitä pelaajan ei kuuluis nähdä, esimerkiks kun joku hahmo kävelee 16:9 kuvasuhteen ulkopuolelle niin se saattaa jäädä sinne seisomaan, tai ilmestyä tyhjästä ennenkun kävelee kuvaan sisään.

Vähemmän se silti häiritsee kun ne 16:9 cutscenet.

 

[perato]

Mikäli välivideot on toteutettu ihan pelimoottorilla, eikä oo esirenderöityjä niin 99% ajasta jos ne ultrawidellä heittää mustat palkit reunoille, voi sen korjata joko Flawless Widescreenillä tai jollain muulla konstilla (hex edit, inipuukotus yms). Onhan toi jo ehkä vähän menneen maailman juttuja toi pelitiedostojen räpeltäminen ja erilliset ohjelmat jolla se saadaan toimimaan ns. miten pitääkin, mut toisaalta tähän on jo tottunu ultrawiden kanssa kun tällä kuvasuhteella on menty vuodesta 2018. Aika hyvin alkaa pelitukea jo löytymään, mut noi välivideot on tosiaan harmittavan usein poikkeus. Ja sen kyllä sit tajuaakin aika nopeasti miks ne on poikkeus, koska usein siellä reunoilla näkyy jotain mitä pelaajan ei kuuluis nähdä, esimerkiks kun joku hahmo kävelee 16:9 kuvasuhteen ulkopuolelle niin se saattaa jäädä sinne seisomaan, tai ilmestyä tyhjästä ennenkun kävelee kuvaan sisään.

Vähemmän se silti häiritsee kun ne 16:9 cutscenet.

Itellä loppu nuo puukotusjutut yms. jossain vaiheessa joskus tuolloin 2018-19, ei vaan kiinnosta niin paljoa jonku välivideon takia aina räpeltää näitä pelejä. Toki jos ei taivu ultrawide niin sit voi kokeilla jotain helppoa keinoa. Sinällään se isoin ongelma ei ole siis vaihtuva kuvasuhde vaan se, että peli ei osaa päättää onko nyt hetki pelata vai katsoa välivideoita vaan molempia tarjotaan muutaman askeleen välein.

 

[Raxama]

Itellä loppu nuo puukotusjutut yms. jossain vaiheessa joskus tuolloin 2018-19, ei vaan kiinnosta niin paljoa jonku välivideon takia aina räpeltää näitä pelejä. Toki jos ei taivu ultrawide niin sit voi kokeilla jotain helppoa keinoa. Sinällään se isoin ongelma ei ole siis vaihtuva kuvasuhde vaan se, että peli ei osaa päättää onko nyt hetki pelata vai katsoa välivideoita vaan molempia tarjotaan muutaman askeleen välein.

Joo pointin kyllä tajusin, mut tuleehan siihen oma lisävitutuksensa kun ultrawidellä se cutscenen ja pelin välillä sahaaminen usein meinaa kanssa sitä et se kuvasuhde sahaa sit samaa tahtia edestakas.

 

[CaseAce]

Joo pointin kyllä tajusin, mut tuleehan siihen oma lisävitutuksensa kun ultrawidellä se cutscenen ja pelin välillä sahaaminen usein meinaa kanssa sitä et se kuvasuhde sahaa sit samaa tahtia edestakas.

Tietääpähän ainakin milloin pitää kontrolloida itse ja milloin katsella vaan kuvia.

 

[Ryzkis40]

Ei hermot kestä enää sellaista kovin vahvaa live-die-repeat-meininkiä yhtään niinkuin taisi olla sen yhden Tomppa-leffan sloganikin. Tuossa kun Epicciin tuli Evil Within 2 ilmaiseksi tarjolle, niin ajattelin että pelaanpa sen ekan nyt loppuun ensin joka jäi kesken joskus aikoja sitten. No vaikutti hyvältä aina mihin lie chapter 6:een asti missä tuli kassakaappipää-bossi, konsolimaiset harvat checkpointit ja samojen kohtien uudelleenjyystö alkoi todella käymään kupoliin. Sama toistui myöhempien bossien kanssa jolloin itseltäkin lähti vielä lisäksi henki 1 osumasta. En näe kauheasti viihdyttävää ideaa sellaisessa että toistetaan kohta niin monesti ruoskimistyylillä jotta oppii sen täydellisen kaavan millä devi nyt on päättänyt että se kohta pelistä läpäistään. Jotkut hardcoret kai sellaisestakin nauttii ja nauraa tällaisille pullamössöille.

 

[perato]

Ei hermot kestä enää sellaista kovin vahvaa live-die-repeat-meininkiä yhtään niinkuin taisi olla sen yhden Tomppa-leffan sloganikin. Tuossa kun Epicciin tuli Evil Within 2 ilmaiseksi tarjolle, niin ajattelin että pelaanpa sen ekan nyt loppuun ensin joka jäi kesken joskus aikoja sitten. No vaikutti hyvältä aina mihin lie chapter 6:een asti missä tuli kassakaappipää-bossi, konsolimaiset harvat checkpointit ja samojen kohtien uudelleenjyystö alkoi todella käymään kupoliin. Sama toistui myöhempien bossien kanssa jolloin itseltäkin lähti vielä lisäksi henki 1 osumasta. En näe kauheasti viihdyttävää ideaa sellaisessa että toistetaan kohta niin monesti ruoskimistyylillä jotta oppii sen täydellisen kaavan millä devi nyt on päättänyt että se kohta pelistä läpäistään. Jotkut hardcoret kai sellaisestakin nauttii ja nauraa tällaisille pullamössöille.

Njoo, itellä ainakin nuo eri "Phaset" vituttaa yhä enemmän. Ehkä just se, että opettelet vähän miten se vihu toimii, mut sit tulee joku uus phase, jossa sillä on joku ultra-aoe ja sitä pitää osata väistää sen esiliikkeiden aikana jo, ja asiaa ei voi tietää kuin ottamalla dunkkuun/kuolemalla.

 

[Ryzkis40]

Njoo, itellä ainakin nuo eri "Phaset" vituttaa yhä enemmän. Ehkä just se, että opettelet vähän miten se vihu toimii, mut sit tulee joku uus phase, jossa sillä on joku ultra-aoe ja sitä pitää osata väistää sen esiliikkeiden aikana jo, ja asiaa ei voi tietää kuin ottamalla dunkkuun/kuolemalla.

Juu vähänniinkuin tuossa Evil Withinissä oli yksi bossi parkkihallissa jota ensin suht rennosti napsuttelin ja ajattelin että sehän on melko voitettavissa. No sitten tuli toinen vaihe missä se muuttui kaikkinäkeväksi eikä siltä voinut piiloutua mihinkään ja se oli sitten aina kerrasta poikki kun sai mut kiinni. Ja taas kokonaan alusta koko homma, hnnghhh. Tuossa pelissä päätin että laitan godmoden päälle bosseissa jos en viimeistään 5. kerralla läpäise, en ala hiuksiani repimään enempiä. Vinkki "voit laskea vaikeustasoa milloin vaan asetuksista" ei oikein auttanut kun oli jo helpoin casuaali

 

[ssg]

Ärsyttääkö ketään muuta miten hiottuja AAA-pelit ovat? Niissä ei ole rösöjä. Kontrollit, grafiikat yms. on hiottu siihen pisteeseen että ne ovat menettäneet kaiken tunnun ja sielun. Kaikki tuntuu ja näyttää samalta. Teemat ja tarinatkin ovat siloteltu niin että maistuvat mahdollisimman monille eikä niissäkään ole mitään tartunta pintaa. Kaikki on valmiiksi pureskeltu.

Pitää pelata jotain euro jank indie pelejä joissa uskalletaan kokeilla kaikkea uutta ja tarina/maailma ei ole siloteltu massoille. Välillä joutuu vähän miettimäänkin jotain.