Mitä itsemurhaa ajattelevat miettivät

[Uke]

Eikö tälläiselle paskalle voida tehdä mitään vaikka YK:llä ollaankin?

Hankkikaa elämä

 

[Aihio Sekasorto]

Näin ajattelee ns. "normaali" henkilö.

En muista kertaakaan että minua olisi tosin sanottu normaaliksi

Vuosien varrella on käynyt mielessä yhtä sun toista ja kyllähän tuo tuppaa helpottamaan, että jos ei tarvitsisi herätä aamulla ollenkaan, mutta ikää myöten painanut enemmän tuo ajatus siitä, että vanhemmat joutuisivat hautaamaan.

Sekin tietty auttaa jaksamaan, että voi olla riesana monelle ihmiselle enemmän elämällä

 

[Aihio Sekasorto]

Onko tämä nyt hyvä juttu? Mihin ihmeeseen tällä viitataan? Jotenkin tuollainen puhe saa minut rinnastamaan henkilön kouluampujaan tai muuhun itsemurhahyökkäykseen...

Ehkä kanditaateista on tosiaan kahteen eri kategoriaan. Niihin jotka vihaavat maailmaa ja niihin jotka vihaavat vain itseänsä siinä.

Ei se hyvä juttu ole, mutta onpahan edes jotenkin lohdullinen. Luo sellaisen kuvitelman, että ehkä maailmankaikkeudessa on vähän oikeuttakin jne.

 

[Echi]

Ei aina. Kaverini teki itsarin ja ymmärrän ratkaisun. Vuosienkaan hoito ei auttanut päänuppiin.

Höpö höpö. Aina on olemassa ratkaisu, eikä se ole tuo.

 

[barkhorn]

Höpö höpö. Aina on olemassa ratkaisu, eikä se ole tuo.

Harva asia vituttaa niin paljon kuin se että asetutaan muitten yläpuolelle ja annetaan saarnastuolista ohjeita ajattelemiseen kykenemättömille idiooteille. Trollaatko piruuttasi vai oletko noin saatanan vammainen muuten vain?

 

[Nom]

Ei se hyvä juttu ole, mutta onpahan edes jotenkin lohdullinen. Luo sellaisen kuvitelman, että ehkä maailmankaikkeudessa on vähän oikeuttakin jne.

Millä tavalla muiden kärsimys tuo sinulle oikeutta? Onko kärsimyksesi heidän aiheuttama?

"Ensi kerralla kun näen jonkun mulkvistin muistopuheessaan kertomalla miten Pentti oli liian empaattinen tähän maailmaan. Kannattaa lohduttautua sillä, että X määrällä noista mulkvisteista todennäköisyys kohdata elämän pysäyttävä tragedia kasvaa." Mitvit... Tykkääkö joku tästäkin versiosta, vaikka Sanoma on sama?

 

[oestrus taurus]

Höpö höpö. Aina on olemassa ratkaisu, eikä se ole tuo.

"Höpö höpö" on liian yleinen lauseke kuvaamaan niitä ihmisiä jotka eivät ole tuomarin arvossa, mutta jossain näkyvässä osassa. Kenties pahimmillaan jopa demokratisessa enemmistössä edustettuina (en tosin usko että näin pahoin asiat ovat).

Entäpä jos (ja kun usein myös on) kyseinen yksilö on liian älykäs saamatta irti mitään siitä "höpö höpö"-liitännäisyydestä eikä koe sen helvetin kanssa sata vuotiaaksi asti elämistä arvoisekseen? Jopa sellainen persoona kuten Nietzsche oli sitä mieltä katsomuksessaan, että lähimmäiset ovat perustelu aidossa rakkaudessaan olla epäitsekäs. Muutoin itsekkyys on sitten perusteltua ja itse ainakin olen aina ollut tietämättään jonkinlainen nietzschalaisen filosofian kantaja. Joskus siihen kolahtaa "narsistisen persoonallisuushäiriön" diagnoosin kriteerien lukemisesta pahastikkin, mutta kuten sanottua, aikuisen vailla lähimmäisyyksiä kannattaa omata narsismille itsensä eikä pelkästään sille, mikä ei tuomita "höpö höpöksi" yleisellä tuomiolla.

Koskipa tämä nyt sitten tätä threadin teeman kantavaa itsemurhaa, tai jotain aivan muuta. Trendeistä poikkeamaa voi milloin tahansa tuomita "höpö höpöksi", milloin nihilismiksi ja toisinaan narsistiseksi persoonallisuushäiriöksi. Siltikään sillä ei ole sijaa ja todennäköisemmin kys. ajatellija ansaitsee parempaa omillaan kuin mitä trendi ja sen tuomarit voivat koskaan antaa, koska on itsenäinen ja sokea suurimmalle suggestiolle. En voi olla tässä kohtaa samaa mieltä millään lailla kanssasi.

Edit: Ja miten nihilismi voi näkyä jos jumittaa oppimastaan "vanhoilliseen kiinni". Siten että tuomitsee mitä ankarammin muuttuvan moraalin säädökset. Tavallaan tämä on vahvasti ristiriidassa nihilistisen "moraalin uudelleen tarkastamisen" kanssa, mutta "lukkiutumiset" ovatkin alunperin itsepuolustusta niihin aiemmin kohdistuneista tuomiosta.

 

[Monologi]

Kyllä tuo itsarijuttu on huono harrastus leikkimielisestikin. Miettikääpä nyt niitä vanhempia, jotka on vuosia niitä paskavaippoja vaihtanut?
Voi sitä huudon määrää, kun paska on polttanut ihon rikki ja kirveltää. Sitten vuosien jälkeen itsari ja vanhemmilta pettää mielenterveys ja syyllisyyden taakka on taattu. Ei jäänyt edes perintöä odottamaan, kun esim. Espanjassa olisi kesähuvila odottamassa aurinkorantoineen.

Kehittäviäkin harrastuksia on ja saa niihin ajan kulumaan, että ei mieti typeriä.

 

[SuperEgo]

Höpö höpö. Aina on olemassa ratkaisu, eikä se ole tuo.

Ja mistä vitusta sinä sen tiedät?

 

[SuperEgo]

Eikö tälläiselle paskalle voida tehdä mitään vaikka YK:llä ollaankin?

Hankkikaa elämä

Listaisitko samalla muutkin aiheet, joista keskustelemisen haluat kieltää?

 

[SuperEgo]

Kyllä tuo itsarijuttu on huono harrastus leikkimielisestikin. Miettikääpä nyt niitä vanhempia, jotka on vuosia niitä paskavaippoja vaihtanut?
Voi sitä huudon määrää, kun paska on polttanut ihon rikki ja kirveltää. Sitten vuosien jälkeen itsari ja vanhemmilta pettää mielenterveys ja syyllisyyden taakka on taattu. Ei jäänyt edes perintöä odottamaan, kun esim. Espanjassa olisi kesähuvila odottamassa aurinkorantoineen.

Kehittäviäkin harrastuksia on ja saa niihin ajan kulumaan, että ei mieti typeriä.

Läheisiin vetoaminen argumenttina on jo käsitelty, minkä lukutaitoinen yksilö olisi toki huomannutkin. Kaikilla itsemurhaa harkitsevilla ei sitä paitsi ole elossa olevia vanhempiakaan. Ja osalla niistä, joilla on, ne saattavat ansaitakin melkoisen määrän syyllisyyttä. Tai jopa ymmärtää, että joissakin olosuhteissa ihminen ei vain enää jaksa elää, eikä se ole välttämättä kenenkään syytä.

Pitäisikö esimerkiksi sietämättömistä kivuista kärsivän parantumattomasti sairaan ihmisen mielestäsi sinnitellä mahdollisimman pitkään hengissä pelkästään läheistensä iloksi?

 

[JormaMela]

Kyllä tuo itsarijuttu on huono harrastus leikkimielisestikin. Miettikääpä nyt niitä vanhempia, jotka on vuosia niitä paskavaippoja vaihtanut?
Voi sitä huudon määrää, kun paska on polttanut ihon rikki ja kirveltää. Sitten vuosien jälkeen itsari ja vanhemmilta pettää mielenterveys ja syyllisyyden taakka on taattu. Ei jäänyt edes perintöä odottamaan, kun esim. Espanjassa olisi kesähuvila odottamassa aurinkorantoineen.

Kehittäviäkin harrastuksia on ja saa niihin ajan kulumaan, että ei mieti typeriä.

Ai sä vaan trollaat. Tee se pliis jossain muussa ketjussa. Eikö oo mitään häpyä?

 

[WaspPike]

Itse olen ajatellut, että kun ikää alkaa olemaan tarpeeksi, niin ostan Colt Peacemakerin lipastoon ja hoidan sillä homman kerralla, sen sijaan että jään varattomana, yksinäisenä pappana odottamaan hidasta kärsimyskuolemaa.

Tosin tiedostan, että sitten kun/jos oikeasti olen tämän skenaarion 75v patu, niin en varmaankaan ajattele enää samalla tapaa,vaan tyydyn yksinäisenä syömään jotain einespuutoa vanhaikodissa. Selviytymisvietti ja elämästä kiinnipitäminen varmaan kasvaa, kun asiaa joutuu oikeasti katsomaan silmiin, vaikka nyt ajatusmalli nuorempana onkin lähempänä live fast die young-mallia.

 

[Monologi]

Pitäisikö esimerkiksi sietämättömistä kivuista kärsivän parantumattomasti sairaan ihmisen mielestäsi sinnitellä mahdollisimman pitkään hengissä pelkästään läheistensä iloksi?

Ei tietenkään ja vanhemmat ymmärtää sen paremmin. Tarkoitin nyt tälläistä tapausta, mikä on kaunis ja terve, mutta on harrastunut noita typeriä tunnelukkoaivopieruja ja siihen päälle viinahuurut niin peli selvä.

 

[Monologi]

Ai sä vaan trollaat. Tee se pliis jossain muussa ketjussa. Eikö oo mitään häpyä?

Monet näyttää trollaavan, mutta sinä vedät tuolla nollatrollauksella. Aikaisempi postauksesi näyttää aivan samalta kuin tämäkin. Ei jatkoon eli ignoreen.

 

[SuperEgo]

Ei tietenkään ja vanhemmat ymmärtää sen paremmin. Tarkoitin nyt tälläistä tapausta, mikä on kaunis ja terve, mutta on harrastunut noita typeriä tunnelukkoaivopieruja ja siihen päälle viinahuurut niin peli selvä.

Mitä tarkoitat "tunnelukkoaivopieruilla"? Kliininen depressio esimerkiksi on todellinen sairaus, eikä ahdistus ole missään mielessä vähemmän todellista kuin kipukaan.

Empatiakyvyttömät mulkut tietenkin pitävät terveenä ketä tahansa, jonka sairaus ei ole kaikkien välittömästi nähtävissä, mutta empatiakyvyttömien mulkkujen kaikki mielipiteet voikin suoraan ignoorata.

 

[oestrus taurus]

Itsaristi on itsekäs kusipää, joka aiheuttaa vanhemmilleen tuskaa. Myöskin aineiden väärinkäyttäjä. Yllättäen oli ottanut elävänä puheeksi, että tuhkaus käy. Sen sitten sai, kun meni junan alle. Jotain raamattu paskaa oli jättänyt auki kirjoituspöydälle huppelipäissään. Kyllä siellä pään sisällä pitäisi olla joku logiikka sentään pimeyksistä huolimatta.

Jotkut jaksaa elää, vaikka niillä on mitkä ihmeen rappeutumistaudit ja rajoitteet. Arvostan näitä, kun ovat taistelijoita.

Ei tietenkään ja vanhemmat ymmärtää sen paremmin. Tarkoitin nyt tälläistä tapausta, mikä on kaunis ja terve, mutta on harrastunut noita typeriä tunnelukkoaivopieruja ja siihen päälle viinahuurut niin peli selvä.

Huomaatko nyt itse, että yleistät yhden vanhemmat (sekin voi olla muuta kuin kuvitelma, jos on perheidyyli-imagoa pelissä vilpittömyyden sijaan)?

Itse esim. vastustan kiinalaisten poliittista linjausta "pakko hoitaa sanktioiden uhalla vanhempiaan", koska kaikki vanhemmat eivät todellakaan ansaitse mitään arvostusta.

Edit: jos tämä tapaus oli läheinen (kuten tiedoista jo tosin selvisi) tai tapahtui vaikka suvun sisällä, niin pyydän anteeksi etten osannut ottaa tätä vaihtoehtoa huomioon.

 

[Oravamedian käpy]

Minusta on aivan turha tuntea sympatiaa tai kunnioittaa itsemurhan tehneen muistoa. Itsemurha on itsekkäin ja typerin teko, jonka älyllinen ihminen voi itselleen tehdä. Törkeimmillään itsemurhaan päätynyt traumatisoi myös sivulliset mm. hyppäämällä junaraiteille, sillalta alas kaikkien nähden tai vaikka hirttäytymällä Stockan sovituskoppiin "Mandi-Lampi tyylillä". Armomurha on asia erikseen, eikä sitä sovi sekoittaa itsemurhaan.

 

[JormaMela]

Mitä tarkoitat "tunnelukkoaivopieruilla"? Kliininen depressio esimerkiksi on todellinen sairaus, eikä ahdistus ole missään mielessä vähemmän todellista kuin kipukaan.

Empatiakyvyttömät mulkut tietenkin pitävät terveenä ketä tahansa, jonka sairaus ei ole kaikkien välittömästi nähtävissä, mutta empatiakyvyttömien mulkkujen kaikki mielipiteet voikin suoraan ignoorata.

Niin, monille on hankala ymmärtää masennusta tai muita mielenterveydellisiä ongelmia. Jos ihmisellä ei itsellään sellaista ole ollut, on todella vaikea ymmärtää, miksi esimerkiksi kahvin keitto voi olla ylitsepääsemättömän hankala tehtävä. Nämä sitten näyttäytyvät laiskoina reppanoina, joita on syytä potkia elämässä eteenpäin. Onnea kuitenkin näille elämässään, toivonkin, että nämä ihmisenkaltaiset sairastuvat vaikeaan masennukseen tai ahdistukseen, en siksi, että ansaitsisivat sitä, vaan siksi, että oppisivat ymmärtämään, ettei kaikki välttämättä ole sitä, miltä näyttää.

 

[JormaMela]

Minusta on aivan turha tuntea sympatiaa tai kunnioittaa itsemurhan tehneen muistoa. Itsemurha on itsekkäin ja typerin teko, jonka älyllinen ihminen voi itselleen tehdä. Törkeimmillään itsemurhaan päätynyt traumatisoi myös sivulliset mm. hyppäämällä junaraiteille, sillalta alas kaikkien nähden tai vaikka hirttäytymällä Stockan sovituskoppiin "Mandi-Lampi tyylillä". Armomurha on asia erikseen, eikä sitä sovi sekoittaa itsemurhaan.

Eikö mielestäsi ole itsekästä toivoa toisen kärsimysten jatkuvan jopa vuosikymmeniä ainoastaan siksi, että hän läsnäolollaan ilahduttaa muita?

 

[Oravamedian käpy]

Eikö mielestäsi ole itsekästä toivoa toisen kärsimysten jatkuvan jopa vuosikymmeniä ainoastaan siksi, että hän läsnäolollaan ilahduttaa muita?

Taitaa mennä armomurhan piikkiin, jota estottomasti kannatan.
Tulisi yhteiskunnallekin halvemmaksi, jos yhteiskunnan ei tarvitsisi olla kursimassa kasaan jokaista itsemurhakandidaattia jonojen ohi. Toisaalta julkiselle eutanasiaklinikalle saattaa eksyä janareita, jotka eivät todellakaan kuuluisi sinne.

Läheisiin en tainnut viitata ensisijaisesti, ennemmin sivullisiin, jotka joutuvat osakärsijöiksi tapahtuneessa.

Neljä tuttua ihmistä on päätynyt lopulliseen ratkaisuun viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yhdellä parantumaton hitaasti tappava sairaus, kolmella muulla päälimmäisenä syynä elämäntilanne ja liian suuriksi paisuneet odotukset.

 

[JormaMela]

Taitaa mennä armomurhan piikkiin, jota estottomasti kannatan.
Tulisi yhteiskunnallekin halvemmaksi, jos yhteiskunnan ei tarvitsisi olla kursimassa kasaan jokaista itsemurhakandidaattia jonojen ohi. Toisaalta julkiselle eutanasiaklinikalle saattaa eksyä janareita, jotka eivät todellakaan kuuluisi sinne.

Läheisiin en tainnut viitata ensisijaisesti, ennemmin sivullisiin, jotka joutuvat osakärsijöiksi tapahtuneessa.

Neljä tuttua ihmistä on päätynyt lopulliseen ratkaisuun viimeisen kymmenen vuoden aikana. Yhdellä parantumaton hitaasti tappava sairaus, kolmella muulla päälimmäisenä syynä elämäntilanne ja liian suuriksi paisuneet odotukset.

Ok. Itse en vain näitä osaa oikein erottaa toisistaan. Tai tietysti eutanasia on ik. siistimpi vaihtoehto, mutta periaatteeltaan täysin sama. Toki itsekin olen sitä mieltä, että itsemurhan tekijän olisi syytä tehdä tämä jotenkin muuten kuin hyppäämällä junan eteen, ajamalla rekkaa päin tmv. Toisaalta ymmärrän myös sen, ettei enää kiinnosta ns. vittuakaan traumatisoitunut rekkakuski.

 

[Monologi]

Mitä tarkoitat "tunnelukkoaivopieruilla"? Kliininen depressio esimerkiksi on todellinen sairaus, eikä ahdistus ole missään mielessä vähemmän todellista kuin kipukaan.

Empatiakyvyttömät mulkut tietenkin pitävät terveenä ketä tahansa, jonka sairaus ei ole kaikkien välittömästi nähtävissä, mutta empatiakyvyttömien mulkkujen kaikki mielipiteet voikin suoraan ignoorata.

Otat nyt tuon tapauksen henkilökohtaisesti ja ei liity sinun tapaukseen mitenkään.


Ainakin tuolla toisella palstalla mainostat olevasi köh erilainen? Vanhempasi ei taida hyväksyä tilannettasi ehkä ei sukulaisetkaan?

Mulle vaan eräs kertoi omasta tapauksesta, kun muutti nimensä miehisemmäksi niin eipä pahemmin vanhemmat hyväksyneet ja sukulaisetkaan. Nimestä tuli sitten riitaa sukujuhlissa, kun oli väärä nimi pöydällä. Sen parilla oli sitten psykooseja ja aika pahoja sellaisia, kun sairaalaankin oli aika pikana pitänyt mennä. Sillä miehisellä tapauksella kesti psyyke paremmin, mutta oli se karua kuultavaa. Menin aivan sanattomaksi.

 

[Oravamedian käpy]

Toki itsekin olen sitä mieltä, että itsemurhan tekijän olisi syytä tehdä tämä jotenkin muuten kuin hyppäämällä junan eteen, ajamalla rekkaa päin tmv. Toisaalta ymmärrän myös sen, ettei enää kiinnosta ns. vittuakaan traumatisoitunut rekkakuski.

Itsekkyyden multihuipentuma.

Tarvitseeko muiden elämä pilata samalla kertaa, jonkinlaisena katkeruuden purkauksena?

Jihadistit ja muut itsemurhaterroristit lukeutuvat taas ihmiskunnan syvimpään paskasakkiin.

 

[JormaMela]

Itsekkyyden multihuipentuma.

Tarvitseeko muiden elämä pilata samalla kertaa, jonkinlaisena katkeruuden purkauksena?

Jihadistit ja muut itsemurhaterroristit lukeutuvat taas ihmiskunnan syvimpään paskasakkiin.

Ei tietenkään tarvi, tuossa tilanteessa ei vaan välttämättä ole enää kykeneväinen ajattelemaan sitä, mitä teko mahdollisesti muille aiheuttaa. Perseestä tuollainen toiminta toki on, pidän tällaista ihmistä kuitenkin ik. syyntakeettomana.

 

[Oravamedian käpy]

Ei tietenkään tarvi, tuossa tilanteessa ei vaan välttämättä ole enää kykeneväinen ajattelemaan sitä, mitä teko mahdollisesti muille aiheuttaa. Perseestä tuollainen toiminta toki on, pidän tällaista ihmistä kuitenkin ik. syyntakeettomana.

Arvaamattomat ihmiset ovat kaikista vaarallisimpia. Syyttävä sormeni osoittaa hallintoa kohti. Loogisesti ajatellen on käsittämätöntä, millaista jengiä voi liikkua vapaalla jalalla tavallisten sukankuluttajien seassa. Ihmisarvo-höpöilyt, kansainväliset direktiivit, kankea byrokratia ja mammona lienee herroilla tärkeämpää, kuin viattomien ihmisten turvallisuus..

 

[SuperEgo]

Minusta on aivan turha tuntea sympatiaa tai kunnioittaa itsemurhan tehneen muistoa. Itsemurha on itsekkäin ja typerin teko, jonka älyllinen ihminen voi itselleen tehdä. Törkeimmillään itsemurhaan päätynyt traumatisoi myös sivulliset mm. hyppäämällä junaraiteille, sillalta alas kaikkien nähden tai vaikka hirttäytymällä Stockan sovituskoppiin "Mandi-Lampi tyylillä". Armomurha on asia erikseen, eikä sitä sovi sekoittaa itsemurhaan.

Millä oikeudella sinä päätät toisten puolesta, kuka kärsii tarpeeksi voidakseen lopettaa elämänsä? Ja vittuako asia sinulle kuuluu muutenkaan? Oikeus päättää omasta elämästä on yksilön itsemääräämisoikeuden ytimessä. Kukaan ei omista toista ihmistä, ei valtio eivätkä läheiset.

Miksei eutanasiaa sovi "sekoittaa" itsemurhaan? Samasta itsemääräämisoikeudesta niissä molemmissa on kyse.

 

[WaspPike]

Minusta on aivan turha tuntea sympatiaa tai kunnioittaa itsemurhan tehneen muistoa. Itsemurha on itsekkäin ja typerin teko, jonka älyllinen ihminen voi itselleen tehdä.

Höpsistä. Tupakoiminen on typerämpää.

 

[SuperEgo]

Otat nyt tuon tapauksen henkilökohtaisesti ja ei liity sinun tapaukseen mitenkään.

En puhunut itsestäni.

 

[Kuvaaja]

Kyllä tuo itsarijuttu on huono harrastus leikkimielisestikin. Miettikääpä nyt niitä vanhempia, jotka on vuosia niitä paskavaippoja vaihtanut?
Voi sitä huudon määrää, kun paska on polttanut ihon rikki ja kirveltää. Sitten vuosien jälkeen itsari ja vanhemmilta pettää mielenterveys ja syyllisyyden taakka on taattu. Ei jäänyt edes perintöä odottamaan, kun esim. Espanjassa olisi kesähuvila odottamassa aurinkorantoineen.

Kehittäviäkin harrastuksia on ja saa niihin ajan kulumaan, että ei mieti typeriä.

Vanhempien on vain parempi olla harrastamatta noita mielenterveysongelmia ja syyllisyystaakkoja niin mitään ongelmaa ei ole. Ilman jälkikasvua jää sitten enemmän aikaa omille harrastuksillekin siellä Espanjassa. Huvilalle kyllä löytyy ottaja, kun maa kutsuu.

 

[Aihio Sekasorto]

Millä tavalla muiden kärsimys tuo sinulle oikeutta? Onko kärsimyksesi heidän aiheuttama?

Ei tässä minulle oikeutta haetakaan enkä minä tässä kärsi
Ja kunhan kärsimys on kyyneltennuolijoiden, en näe mitään moraalista ongelmaa vahingonilossa

 

[ttjm]

Triidin otsikon kysymys on ihan asiallinen, mutta itse aloituspostaus olikin sitten taattua laatua.

Jos oletetaan että itsemurhaa hautova ihminen on masentunut, niin sitä ajattelua ei pysty millään tavalla järkeilemään. Jollakin kunniaitsemurhaa hautovalla japanilaisella saattaa ollakin jokin looginen ajattelu siinä taustalla. (tarkoitan siis sen kulttuurin viitekehyksessä)

Masentuneen ihmisen aivokemiat on vaan niin viturallaan, ettei sitä ajattelua pysty millään suostuttelulla tai logiikalla korjaamaan. Esimerkiksi Robin Williamsilla olisi kaikkien ulkoisten mittareiden mukaan pitänyt olla varsin onnellinen elämä, mutta silti hän päätyi itsemurhaan.

 

[Monologi]

Esimerkiksi Robin Williamsilla olisi kaikkien ulkoisten mittareiden mukaan pitänyt olla varsin onnellinen elämä, mutta silti hän päätyi itsemurhaan.

Olihan sillä alkava parkinsonin tauti ja tuorehko muija.

 

[ttjm]

Olihan sillä alkava parkinsonin tauti ja tuorehko muija.

Ok, en tuosta parkinsonista tiennytkään. Tuoreesta muijasta meni vähän kaffe väärään kurkkuun

Käsittääkseni hän kärsi kuitenkin pitkään masennuksesta ja taisi päihteitäkin vetää aika reilusti jossain vaiheessa uraa.

 

[Aihio Sekasorto]

Parkinson (tai jokin sen tapainen parantumaton neurologinen sairaus) ja eikös sitten ollut vielä vittumainen ex-vaimokin, joka imi kuiviin?

 

[sono-thermism]

Tarvitseeko muiden elämä pilata samalla kertaa, jonkinlaisena katkeruuden purkauksena?

No jos uskoo että ei ole mitään enää kuoleman jälkeen, eihän sillä ole mitään väliä mitä tekee. Jos uskoo että ei ole mitään kuoleman jälkeen, kaikkien ihmisten kannattaisi tehdä itsemurha nyt, koska jos me häviämme ikuisesti kun me kuolemme, kaikki tuska ja elämän ongelmat häviää myös ikuisesti. Ateismin mukaan kuolema on siis yhtä kuin paratiisi, koska ateismi on kuoleman uskonto, jossa kuolema on ratkaisu kaikkeen. Ateistin mukaan, hän itse, kaikki elämä ja koko maailmankaikkeus syntyy kuolemasta, ja kuolemaan hän palaa.

"[...] kaikki, jotka minua vihaavat, rakastavat kuolemaa." -- Sananlaskujen 8:36

Mutta todellisuudessa, elämä ei tietenkään ole niin yksinkertaista. Ei siitä niin vain päästä eroon. Elämä ei ole peräisin kuolemasta. Kaikki on peräisin elämästä, joka on Jumala.

Terveisin,
Ikuinen olemus

 

[sono-thermism]

Esimerkiksi Robin Williamsilla olisi kaikkien ulkoisten mittareiden mukaan pitänyt olla varsin onnellinen elämä, mutta silti hän päätyi itsemurhaan.

Sitten on taas joitakin joilla ei ole käsiä eikä jalkoja, mutta kuitenkin he vaikuttavat onnellisilta:

 

[ttjm]

Sitten on taas joitakin joilla ei ole käsiä eikä jalkoja, mutta kuitenkin he vaikuttavat onnellisilta:

Eli juuri kuten sanoin. Masentuneen ihmisen ajatuksia ei voi järkeillä samoin, kuin ei masentuneen ihmisen ajatuksia.

 

[muusa]

Mulle koko kysymys kuolemasta on ensisijaisesti filosofinen. Jos ei mennä sinne asti, että mietittäisiin miksi me täällä ollaan, niin kuitenkin; olenko halunnut syntyä? Jos en muista halunneeni, minkä vuoksi mulla ei olisi oikeutta lähteä pois kesken?
Tiedän, että yksi vastaus on lapset ja läheiset, ja hyväksyn tämän perustelun. Olen itsekin olemassa ensisijaisesti syyllisyyden- ja velvollisuudentunteen vuoksi eli lapset on mulle se syy elää. Silti mun mielestä pitäisi ajatella sitäkin, onko järkevää ja mielekästä, että lapsilla on elossa oleva, useinkin masentunut äiti vaiko "vain" yksi, mutta vakaa vanhempi.

Elämään, kuolemaan ja sen jälkeisiin mahdollisiin tapahtumiin on mun mielestä loputtomasti mielenkiintoisia vaihtoehtoja ja teorioita. Jos olisi joku henkilö/olento, jolla olisi varma tieto ja mahdollisuus todistaa että kuoleman jälkeen on "jotain" (taivas, helvetti, uusi elämä tulevaisuudessa/historiassa jne.) niin tuskin todistustaakka tällaista hahmoa kauheasti painaisi.
Ihmiset tuppaavat uskomaan mihin haluavat, joten en näe kenelläkään olevan velvollisuutta vakuuttaa mua siitä, että taivas on olemassa tai että kuoleman jälkeen synnyn jonnekin toisaalle. Olisihan se kyllä mukavaa! Mutta sitä varten on usko, ja multa mitä ilmeisemmin puuttuu riittävän vahva sellainen.

Voisin ajatella niinkin, että kun henkilö kuolee, hänelle sanotaan että vihdoin tajusit tulla sieltä pois! Että kuolema olisi portti johonkin muuhun, uuteen, ehkä ihanaan. Ja että se kokemus, joka mulla on - elämä ei koskaan ole muuta kuin epätäydellistä - tarkoittaisi samalla sitä, että täältä pitäisi tajuta itse lähteä.

 

[Relaaja]

Tässäpä hyvinkin omaleimainen aihe tänne. Viittaan tällä siihen näkemykseen, että kuolema olisi jotenkin "itsestä kiinni". Suomennettuna, aihe erotetaan siitä todellisesta asiasta mitä käsitellään, mikä on kuolema.

Kuolema tulee elämässä vastaan jatkuvasti, mutta monilla erilaisilla tavoilla. Yksi näistä tavoista on tietysti itsemurha.

Monesti itsemurha ajatellaan murhana, jonka itse pystyy toteuttamaan. Mielenkiintoisen näkökulman tähän antaa esim. itsemurhapommitus. Ymmärtääkseni Islamissa on itsemurha kielletty. Muistaakseni tämän asian näkemykseen saatiin muutos Suurajatollah Sayyid Ruhollah Khomeinin ajatuksista, että itsensä räjäyttäminen on jihadistinen teko. Näin itsemurha siis sai täysin uuden konseptin.

Ehkäpä se ajatus itsensä surmaamisesta vaatii jonkinlaisen konseptin tai ajatusmallin? Muuten se olisi varsin hankalaa toteuttaa?

Uskoisin, että esim. buddhalaiselle itsemurha on kovin vaikea nähdä pakokeinona, koska he näkevät mielen jatkavan toimintaansa myös itsemurhan jälkeen. Toki uudelleensyntymä yleensäkin on varsin tuntematon käsite länsimaalaisille (mieli ilman itseyttä, ei ole mitään "minää", mikä uudelleensyntyy jne.)

Hyvä aihe!

 

[vonDarling]

On tätäkin aihetta tullut joskus pohdittua aika lailla. Enkä ole parempaa syytä vielä keksinyt itsemurhasta pidättäytymiselle kuin sen, että aika harva oikeasti tietää mitä vielä on edessä. Kyllä joku terminaaliaivosyöpätapaus tietää että pelkkää paskaa on varmasti luvassa, mutta useimmat muut eivät. Mistä sitä tietää vaikka sattuisi päivän tai tuhannen päästä hyväkin säkä vaihteeksi, ja voisi olla kiva olla paikalla silloin eikä madonruokana. Tietty jos jaksaa välittää lähimmäisistä joita mahdollisesti on, kaikilla ei ole, sekin on ihan jees syy, mutta eiköhän nuo omat tulevaisuudentoivot vie voiton. Ja jos ei vie, niin viikatemies.

Räbä-versio vastauksesta: Mitä itsemurhaa ajattelevat miettivät? Itsemurhan lisäksi Echin ketjuja

 

[-hoo]

Omassa tilanteessani menin ns. kuilun partaalle ja sitten ilmoitin lähiomaisille mitä aion tehdä.

Jos meinaat sen oikeasti tehdä et siitä kenellekkään huutele etukäteen ellei tarkotuksena ole tulla pelastetuksi = olit partaalla niin mitä teit on klassinen avunhuuto.
Voisin väittää että et oikeasti halunnut kuolla.


Vaikka tämä nyt onkin ihan turhaa; aivokuolleen imbesillin ketjun aloittajan kysymykseen vastaus: ainut mitä siinä "miettii" (kummallinen sanavalinta, tosin ei yllätä) on musta. Sitä ei voi mitenkään muuten kuvailla, varsinkaan kaltaisellesi vittukasalle.
Vaikka kuinka yrittää niin siinä ei löydä elämästään yhtään ainoaa syytä miksi pitäisi edes olla elossa, et löydä yhtään ainutta sekunnin murto-osaa jolloin olisit ollut ns. onnellinen (henk. koht. en ole koskaan ymmärtänyt mitä "olla onnellinen" ja "hauskan pitäminen" jne edes tarkottaa, enkä ymmärrä edelleenkään..), se on todella hämmentävää miten voi muistaa jopa kymmenien vuosien takaisia jotain kännipäisiä toilailuja jotka nekin kasataan päätöstä puoltavaan vaakakuppiin. Et löydä yhtään ainutta asiaa jossa olisit koskaan onnistunut, olet täysin epäonnistunut vitun nolla, kasa silkkaa ihmispaskaa.
Tätä on täysin mahdotonta kuvailla tai selittää ihmiselle joka ei ole koskaan moista käynyt läpi tai ei edes halua tai kykene yrittää ymmärtää.

Itsemurhaviestin kirjoittaminen oli ehkä puhdistavin kokemus koskaan. Tunne sen jälkeen kun kirje oli valmis ja lopullinen päätös tehty oli jotain euforista, sitä ei voi yksinkertasesti pukea sanoiksi.
Jälkeenpäin olen olettanut että se tunne kai on se mihin ihmiset viittaa onnellisuudella, mene ja tiedä. Joka tapauksessa kaikki paino katoaa harteilta, kivut katoaa, vihdoin vitun viimein tämä kaikki saatanan paska on loppu.

Ja tässä pieni fakta niille idiooteille joka uskoo johonkin naurettavaan tuonpuoleiseen jne.
Sitä ei ole.
Ei ole valoa jota kohti juosta, ei ole mitään vitun 72 neitsyttä.
Se mitä on kuoleman jälkeen on täsmälleen sama kun itä oli ennen kuin synnyit = ei yhtään mitään.

 

[Itse T.]

Jos meinaat sen oikeasti tehdä et siitä kenellekkään huutele etukäteen ellei tarkotuksena ole tulla pelastetuksi

Mulla noin tilanteet on ollut niin sekavia ja raskaita, etten ole tiennyt itsekään, mitä haluan. En ole kenellekään huudellut, mutta olisin voinut huudellakin.

En usko, että on olemassa vain yhtä itsemurhan tekemisen mallia. Jotkut lähtevät päättäväisesti, jotkut impulsiivisesti, jotkut epäröiden, jotkut vahingossa. Kun olen kävellyt radanvartta joskus selvinpäin ja joskus rankassa kännissä, niin en ihan oikeasti ole tiennyt, tapanko itseni vai en. Olisin ihan hyvin voinut lähettää jollekin viestin, että nyt tapan itseni ja kuitenkin jättää tappamatta. Mutta yhtä hyvin olisin voinut lähettää viestin ja sitten kuitenkin tappaa.

Silloin kun olo on niin raskas ja ahdistunut, että itsemurha rupeaa tuntumaan todelliselta vaihtoehdolta, eivät teot ja ajatukset välttämättä noudata logiikkaa, joita ne tasapainoisessa arjessa noudattavat.

Niinä pohdinnan hetkinä kun olen seissyt sillalla tai istunut radan varressa, tunne on ollut, että en tahdo nähdä huomista, koska en jaksa.

 

[-hoo]

En tietenkään saarnanut jotain 'näin teet oikean itsarin' käsikirjaa, halusin vain antaa näkökulman ihan oikean kokemuksen pohjalta (kliinisesi kuollut 2:17), enkä mitenkään halua vähätellä omaa kokemustasi.
Ja tiedän useamman tyypin jotka on soittanut lanssin ja vetänyt sen jälkeen nappeja kuolettavan määrän tietäen että ne pelastetaan, tähän kategoriaan mielstäni menee myös Cardinal, tokihan voin olla varsin väärässäkin.
En nyt tässä yritä elvistellä että kuka oli kuolleena kauemmin tai jotain, enkä todellakaan väheksy kenenkään kärsimystä, halusin vain tuoda esille oikeaa kokemusta omalta kohdalta.

 

[Aihio Sekasorto]

Silti mun mielestä pitäisi ajatella sitäkin, onko järkevää ja mielekästä, että lapsilla on elossa oleva, useinkin masentunut äiti vaiko "vain" yksi, mutta vakaa vanhempi.

Sano nyt vielä, että pohdit tätä tosissasi

 

[Itse T.]

Sano nyt vielä, että pohdit tätä tosissasi

Olen mäkin tuota pohtinut, koska olen hyvin epävakaassa perheessä elänyt. Tietyllä tapaa olen onnellinen, että vanhempani ovat elossa, mutta oma elämäni olisi ollut helpompaa, jos ainakin toinen heistä olisi onnistunut omassa itsemurhayrityksessään. Objektiivisesti ajatellen lapselle kuollut vanhempi lienee usein parempi kuin alkoholisoitunut tai psyykkisesti epävakaa vanhempi.

 

[Aihio Sekasorto]

Voin vastata lasten puolesta: kyllä, on parempi, ettei kumpikaan vanhemmista tapa itseään.

Lisäisin vielä, että jokainen lapsia tehnyt joka tällaisia miettii, on velvollinen hankkiutumaan hoitoon jos ei jo ole.

 

[Itse T.]

Voin vastata lasten puolesta: kyllä, on parempi, ettei kumpikaan vanhemmista tapa itseään.

Ei ole tuo edes ammattilaisten asenne. Monesti epävakaat vanhemmat häivytetään lasten elämästä, jotta lapsen psyykkinen tasapaino säilyisi. Kaikista ihmisistä ei vain ole vanhemmiksi. Tällöin voi olla parempi, että lapsi viedään pois heidän luotaan pysyvästi.

 

[Aihio Sekasorto]

Ei ole tuo edes ammattilaisten asenne. Monesti epävakaat vanhemmat häivytetään lasten elämästä, jotta lapsen psyykkinen tasapaino säilyisi. Kaikista ihmisistä ei vain ole vanhemmiksi. Tällöin voi olla parempi, että lapsi viedään pois heidän luotaan pysyvästi.

Vielä parempi olisi, että tällaiset ihmiset eivät hankkisi lapsia ollenkaan. Mutta kun niin on kuitenkin tapahtunut, niin sitten on velvollisuus omaan hautaan saakka niitä lapsia kohtaan. Minä esimerkiksi tiedän, että en halua tätä vastuuta, joten en hanki lapsia

Mutta siis mistä tässä nyt edes keskustellaan? Että kannattaako tappaa itseään että lapsilla ei ole huonoa vanhempaa? Koska siihen ammattilaisten asenne on, että tarvittaessa lapset sijoitetaan uuteen perheeseen/luotettavammalle huoltajalle eikä suinkaan: "vedä itsesi kiikkuun"

 

[jm82]

Viestit luettu, mutta enpäs nyt enää tiedä mitä luki. Vanhemmat joutuisivat hautaamaan? Entäs sitten, sitä tuskin tosissaan oleva miettii. Lapset syy elää? Joo on, mutta sitäkään ei tosissaan oleva mieti. Uskonto? Jokainen voi uskoa keneen tahtoo. Tuli ajatus että uskonto olisi keksitty ihmisten mielenterveyttä varten? Ahaa elämys että on joku isompi johon voi uskoa ja samalla se yhdistää? Ehkä jotenkin noin sen on täytynyt mennä? Itse epäilen että ei ole mitään. On vain pimeys tai ei tietenkään ole edes sitäkää. Mutta ei olisi enää kipua.

Jos ajattelee tuota otsikossa olevaa. Usein syy on vanhemmissa, joko toisessa tai molemmissa. Sekään ei vielä riitä vaan syy voi olla heidän lisäkseen heidän vanhemmissa. Vanhemmat ja isovanhemmat tulisi tuntea. Usein siellä ainakin jotakin on miksi mieli ei ole ehjä? Miksi esimerkiksi vanhemmat ja heidän vanhemmat ovat pysyneet yhdessä, vaikka heidän olisi pitänyt erota jo ajat sitten. Tai voivat olla yhdessä toki, mutta eivät saisi sekottaa muiden mieltä väärillä mielikuvilla ja omituisilla jutuilla? Osa voi olla jo kuolleitakin, mutta heistäkin voi kyllä kysellä jos ei ole enää kaikki jutut mielessä. Voi olla niin monta henkilöä jotka eivät osaa ajatella "oikein". Tämä sitten tarttuu ja se ei ole ollenkaan hyvä juttu. Onko ihminen elossa vai ei, ei sillä niin väliä ole. Jos jotkut ihmiset tulee erottaa, niin sama vaikka tämä erotettu henkilö olisi kuollut. Jos on erotettu, niin ei tätä erotettuakaan missään nää, eli sama vaikka olisi kuollutkin.

Eli jos on toivoton jota ei voi pelastaa tai jotain kummaa, niin ei se lapsellekaan ole niin erituisen kummallista onko henkilö elossa vai ei. Heitähän yhdistää vain geenit ja kasvatuksen mukana saatu väärä tai oikea tieto ja elämisen malli. Kaikki tulisi oppia. Joku oikein helppo ja mukava lapsi voi olla todella johdateltavissa. Mutta johdateltavissa myös niin että saa aivan vääränlaista mallia ja usein vielä voi tulla molemmilta vanhemmilta huono malli. Tulee toki hyvää myös. Mutta kumpi sitten voittaa hyvä vai huono.

En muista sitten oliko vielä jotain mielessä. Tuossa tuli ainakin hyvin eriskummallista tekstiä pätkä. Niin se. Jos kokee että on epäonnistunut. Hankkiutuu sitten vaikka eroon niistä onnistujista jotka pilaa oman "mielen". Ei kaikki ole samanlaisia. Jos ahdistaa, niin ei. Ei tee sitten juuri sitä. Pitää kuunnella tai ainakin yrittää kuunnella itseään, että mikä tuntuu tai minkä aistii liian raskaaksi. Ei tee sitten sitä, katkaisee vaikka välit tai yrittää vältellä sitä mikä on aivan liian raskas ja tuo kipua ja ahdistusta ja masennusta ja paniikkia ym. Lisäksi ei ole aina oikeaa tai väärää. Mutta sen minkä itse kokee, se on aina oikea koska sitä ei kukaan muu voi viedä pois. Niin ja vaikkapa hautajaiset voi olla liian raskaita, ei saisi mennä sellaisiin tilanteisiin jotka tuntuvat liian raskailta. Pitäisi osata kuunnella itseään. Omasta mielestä hautajaiset voisi vaikka kieltää. En mielestäni ymmärrä että kuka ne on keksinyt. Mutta minulle ei tuota ongelmia katsoa sitä hautakiveä siinä sitten aivan rauhassa myöhemmin. Kolmissa hautajaisissa olen ollut ja nyt olen ajatellut että riitti, en mene enää. Tai taisi niitä olla neljäkin, mutta se oli niin pieni sintti että en laske hautajaisiksi.

Vielä tuli mieleen tuosta ylempää. Hankkiutukaa tai ainakin yrittäkää hankkiautua eroon epävakaiden ihmisten seurasta. Ja tämä vielä mielellään niin nopeasti kuin vain voi, ei kannata tuhlata aikaa.