Mitä itsemurhaa ajattelevat miettivät

  • Keskustelun aloittaja Keskustelun aloittaja Echi
  • Aloitettu Aloitettu
Sitten on ihmisiä joiden koko lapsuus on yhtä helvettiä alkoholisti vanhempien takia, on lastenkoteja ja muita siitä aiheutuneita ongelmia ja loppujen lopuksi elää normaalia elämää, käy hyvin palkatussa työssä, on perhe, asunnot, harrastukset ja suoraan sanottuna mua vituttaa kun joku tulee marisemaan kun on niin vitun raskasta tämä elämä ja vähän kun joku vastustaa tai tyttöystävä jättää niin ollaan tekemässä itsaria, kyllä mielen heikkoutta, mutta niinhän se on että vahvimmat pärjää.

Se on hassua kun joku tulee selittämään kuinka kaikki on perseestä ja sitten kun kertoo oman lapsuustarinan niin ei sillä toisella ollutkaan asiat niin huonosti.
Jokaisen pahin helvetti on heidän pahin helvettinsä. "Asioiden huonoudella" ei ole mitään sijaa tässä keskustelussa. Toiselle ei tulisi olla mitään väliä sillä, mitä sinä olet joutunut kokemaan.

Luulisi nyt ihan normaalin järjen perusteella jokaisen olevan oikeutettu avautumiseensa. En nykytietämyksemme perusteella alkaisi valelemaan mitään rajoja vedenpintaan.

Se on omista päätöksistä kiinni ja mitä OIKEASTI elämältä haluaa, itse päätin kakarana että viinan kanssa en ala läträämään ja minusta ei mitään vitun alkoholistia tule, ei tullut.
En nyt mitenkään ilkeile, mutta uskotko olevasi jotenkin vastuussa tästä? Kuvitteletko, että samoissa olosuhteissa joku toinen sortuisi vitun-luuseri-alkoholistiksi? Asuuko sinun sisälläsi joku irrallinen voima tai sielu, joka taistelee näitä vaikeuksia ja haasteita vastaan?

Vai oliko se vain tuuria, että altistuit erilaisille ideoille ja samalla kasvoit nykyisiin arvoihisi?

Käyn salilla ja olen kilpaillut kehonrakennuksessa. Kuvitteletko tosiaan, että treenaan jonkun helvetin kurinalaisuuden voimalla? Kuvitteletko, että joku toinen minun elämääni elävä henkilö ei eläisi täysin samalla tavalla? Tuleehan siitä pollea olo, kun ajattelee että muut on heikkoja luusereita, jotka eivät jaksa painaa rautaa.

Ajatuksenahan tuo on varmasti söpöä ja hyödyllistä, mutta julkisesti huudeltuna nämä kommentit eivät paljoa hyödytä. Motivaatiovideoille ja -puheille on toki omat aikansa ja paikkansa.

Tästä tulee mieleen sellainen ajatus, että siinä omassa kärsimyksessä on jonkinlainen tietoisuuden taso, josta olisi hankalaa saada kiinni.
Voisitko hieman konkretisoida sanomaasi? En tiedä johtuuko se vaan maanantaista, mutta omat aivot eivät suostu voimistelemaan viestiäsi auki.

Itsellä tulisi ainakin suunnaton *itutus. Ei niinkään masennus, koska se nyt ei ainakaan auta vaipua synkkyyteen. Mutta suunnaton ahdistus on varmaan aivan yhtä paha kuin suunnaton masennuskin. Luulisi että kivut on aivan yhtä kovat.

Hei. En ole aivan varma, ymmärsitkö näitä minun runoilujani. Lainaamassasi kappaleessa pointtinani oli huomauttaa, että masennus on kasvanut melkoiseksi muotisanaksi viimeisen vuosikymmenen aikana. Tulehtuneet lihakset sekoitetaan poikkinaisiin luihin.

Olen kuitenkin vahvasti eri mieltä "vitutuksen" minkäänlaisesta rinnastamisesta ahdistukseen. Masennus ei ole vitutusta eikä stressi ole ahdistusta. Toki sanoilla on omat evoluutionsa omissa keskusteluympäristöissään, joten sikäli näistä on täällä turhaa väitellä.

Ei niinkään masennus, koska se nyt ei ainakaan auta vaipua synkkyyteen.
Lisäksi en näe mitään ideaa tälläisissa kommenteissa. Jos tämä yksittäinen lause vedettäisiin ulos kontekstistaan, vaikuttaisi siltä, että sekoitat masennuksen vitutukseen.

"Vitutuksen" käytön kyllä ymmärtäisin lainaamassani lauseessa, mutta masennus harvoin kysyy lupaa. Edelleenkin, ei ole mitään konkreettisia rajoja, mistä saisi ja mistä ei saisi masentua.

-------------------------------------------------------------------------------------------------

Sanokaa suoraan, jos menee turhan runoiluksi nämä omat viestini. Tavoitteena on kuitenkin kääntää omaa ajastustenkulkua mahdollisimman usealle luettavaksi. Olen yli kymmenen vuotta uiskennellut aiheessa ja samalla kolmea itsemurhaa käsitellyt ennen kuolemaa ja sen jälkeen.

Mielestäni yksikään vastaaja ei oikein sisäistänyt viimeisintä viestiäni saatika sen sanomaa. Toki voi olla, etten ymmärtänyt vastaamiani viestejä. Ei olisi ensimmäinen kerta. Pidän kuitenkin itseäni parhaani mukaan avoinna kritiikille ja uusille ideoille.

Jokaisella on omat mielipiteensä, mutta olisi hyvä pitää ne aihetta ja sitä koskettavia ihmisiä palvelevina.
 
Masennus on mielen heikkoutta. Monella vaan tuntuu olevan sellainen illuusio, että jokainen on jotenkin vastuussa oman psyykkeensä herkkyydestä. Kuvitellaan, että jollain helvetin halkojen hakkaamisella, pienellä palelemisella ja likaisilla kynnenalustoilla ollaan rakennettu itsensä VAHVAKSI. Tekeehän tuo varmasti olon melko pontevaksi, kun tätä mantraa hoetaan itselleen koko aikuiselämä.

Vahvoilla vaan harvemmin tulee mietittyä, että ehkä tuli vain silloin nuorena valittua hyvä pillu, josta pulpahtaa ulos. Ehkä se oli onnea, että se tämän hetkinen kognitiivinen polku on ollut tarpeeksi mutkaton. Tuurihan on vaan selittelyä niin kauan kunhan vaan selviää tilanteesta kuivana, eikö se niin aina mene?

Eikös se ole niin, että jokaisella ihmisellä on omat heikot hetkensä? Eikö jokainen masennu, kun muija pettää? Jokainenhan nyt masentuu kokeiden mennessä vituiksi? Ehkä ei jaksa aamulla nousta kuselle, kun palelee? Voi vittu että jaksaa vitu.... eiku masentaa.

Heikkojahan ovat ne, jotka jäävät sinne vällyjen väliin makaamaan ja murehtimaan.

Mitä ne itsemurhaa ajattelevat miettivät?

Myöhemmin sitten ihmetellään, kun porukka ei pysty hakemaan omin avuin apua. Mietippä sitten, kun se raja on niin alhaalla, että pelkästään tuntemattoman henkilön vaivaaminen tämän ammatissaan (taloudellisen tuen hakeminen, hammaslääkärin tarkistuskäynti) on henkisesti itsemurhaa korkeammalla kynnyksellä.

Eiku joo, onneksi tappajaksi ryhdytään ihan valinnan perusteella.


Sinä tulet muovaamaan toisen ihmisen elämää täysin tahdostasi riippumatta. Ne ”hyvät”, ”lapsien etua ajattelevat” vanhemmat eivät missään kohtaan valitse aloittavansa sitä riitaasa lastensa edessä, eivätkä lapset valitse omaa reaktiotaan tätä kohtaan. Ei ole mahdotonta luulla lapsena tulevansa tapetuksi joka viikonloppu.

Kysymys: Kuinka moni näistä lapsista sitten valitsee myöhemmin kasvavansa neuroottiseksi palloksi, joka on kulkee koko lopun elämänsä karvat pystyssä ja jolla pieninkin stressi laukaisee pakenemisreaktion?

Näistä asioista ei loppujen lopuksi voi syytellä ketään. Ainoa mitä aiheelle voi tehdä on herätellä pientä tiedostamisen jyvää aiheen ympärille. Joillekkin vaan tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, että elämä ei ole mitään vitun koulua, jossa kaikille asioille on yksi oma vastauksensa. Eletään koko elämä eksyneenä omiin ajatuksiin ja omiin (vielä) rikkoutumattomiin harhoihin. Perjantai-iltana sitten kastetaan vähän varvasta vieraisiin vesiin ja paljastetaan samalla koko maailmalle, kuinka totaalisen raakile ajatuselämä sitä voi ihmisellä vielä ollakkaan.



Valitettavasti vastaukset on vastauksia vasta, kun ne on itse löytänyt. Todellisuudet on todellisuuksia vasta, kun ne on itse kokenut. Vajaat työkalut omaavalle on mahdotonta antaa liian haastavia töitä ja odottaa järkeviä tuloksia. Tästä johtuen en näe mitään ideaa näiden nojatuolisankareiden noteeraamisella. Toivottavasti jossain vaiheessa alamme tajuta häpäisemään ja ehkä jopa häpeämään tietynlaista käyttäytymistä näiden herkähköjen aiheiden ympärillä.


Vähenee samalla nämä isältä pojalle perinteet.
Oli varmaan jäänyt lukematta. Nyt lukaisin kerran läpi.

Voi olla lihaksikkaasti vahva, mutta silti aivan heikko sisältä.

Jollain on ollut tosiaan riittävän helppo kognitiivinen polku ja ei ole ollut koskaan mitään ongelmiakaan.

Mitä ne itsemurhaa ajattelevat miettivät?
”Olen vain laiska, kaikkia masentaa”
"Nämä ovat vain tekosyitä"
”Ei saisi ajatella itsemurhaa. Itsemurha on tabu.”
”En ole tarpeeksi sairas. Tuhlaan oikeasti apua tarvitsevien aikaa.”
”En kehtaa puhua tämmösistä”
"Mitähän ne tekee mulle, jos mainitsen näistä"
"Voisinpa keskustella tästä perheeni kanssa"
"En tiedä, olenko sairas"

Tuo olikin että ei muka saisi ajatella itsemurhaa. Ei saisi ajatella jotain ajatuksia? Eihän se noin saa mennä?

Ääritapaukset:
"Mitenhän saisin huomiota aikaan kuolemallani?"
"Mitenhän kostaisin minua loukanneille?"
"Mitenhän järisyttäisin yhteiskuntaa?"
"Mitenhän minut muistettaisiin tästä?"
"Pääseeköhän kouluampujat vielä lehteen?"

Hyvä huomio. Kaikki pyörii mielessä ja varsinkin tuollaiset "kiinnostavat" aiheet.

"joka on kulkee koko lopun elämänsä karvat pystyssä ja jolla pieninkin stressi laukaisee pakenemisreaktion?"

Hyvin kerrottu lause.
edit:
Ja jos ei laukaise pakenemisreaktiota, niin laukaisee hyökkäysreaktion.
 
mutua: Ihminen putoaa tyhjän päälle, tuntuu ja tiedostaa ettei millään ole mitään väliä/merkitystä.
Jos lyödään faktat pöytään niin asia on juuri näin, mutta pitää myöskin snaijata ettei se itkemällä ja masiksella määkimällä miksikään muutu, voidaan elää elämää taikka odottaa kuolemaa arkussa.

Fakta vaan on ettei 120vuoden päästä täällä ole yhtäkään sielua jäljellä tallaamassa tällä telluksella joka muistaisi esim. tänä päivänä syntyneitä, muita kuin forumit taikka historian opukset.

Itse kumarran ja kiitän -87:n inttiä, sieltä sain ilon lahjaksi; Masiksen, paniikkikohtaukset, keliakian... olen very happy tuosta laitoksesta, suomeksi se oli vain työleiri.
Olen ehkä vässykkä koska olen masis eikä monetkaan miellä sitä sairaudeksi, totta, eihän 900jKr tiedetty edes Poliosta mitään eikä Aids:sta, oliko ne olemassa jo? kuka sen sanoo...
 
Animerunkkari,

Saan viestistäsi sellaisen kuvan, että olet joutunut kokemaan läheisen tai läheisten itsemurhan?

En varmasti osaa sanoa mitään, mitä et olisi jo kuullut.

Sanon kuitenkin, että mielestäni tekijän vastuu omasta kärsimyksestään ei ole riippuvainen muista ihmisistä. Jos näin ei olisi, niin joutuisin kärsimään jatkuvasti muiden kärsimyksestä. Vapautan itseni näin vastuusta, en surusta.

Tähän tietysti saattaa vaikuttaa, että olen kasvanut ympäristössä, jossa kuolemalla pelottelu ja uhkailu on ollut arkipäiväistä.
 
Joskus käy myös näin. Tässä tapauksessa ei taidettu paljoa ajatella.

Poliisilta uutta tietoa Sastamalan kuolonkolarista: 35-vuotias mies yritti tappaa itsensä perheriidan jälkeen – kaksi nuorta kuoli
"POLIISIN mukaan 35-vuotias nokialainen mies on kertonut kuulusteluissa, että hän yritti tappaa itsensä Sastamalan lauantaisessa liikenneturmassa Pirkanmaalla.

Kaksi 17-vuotiasta sastamalaista nuorta kuoli, kun 35-vuotias mies törmäsi tila-autolla nuorten mopoautoon valtatie 12:lla lähellä Nokian rajaa kello 19.40."
 
Tuota olenkin ihmetellyt, että mikä promillemäärä pitää olla veressä jotta kaikkia valoja päin ajaessaan luulee vastavoiman murskaavan ajajan tila-auton.

Minulla on sellainen vahva tuntemus, että hän valehtelee törmäyksen syyn olevan itsetuhoinen tahto.
 
Tuota olenkin ihmetellyt, että mikä promillemäärä pitää olla veressä jotta kaikkia valoja päin ajaessaan luulee vastavoiman murskaavan ajajan tila-auton.

Minulla on sellainen vahva tuntemus, että hän valehtelee törmäyksen syyn olevan itsetuhoinen tahto.

Jos haluaa valehdella, niin miksi ei sano syyn olevan rattiin nukahtaminen tai vaikka lihaskramppi?
 
Minulla on sellainen vahva tuntemus, että hän valehtelee törmäyksen syyn olevan itsetuhoinen tahto.

"Poliisi kertoo saaneensa alun perin hälytyksen Nokialle miehen kotiin. Perheenjäsen ilmoitti itsetuhoisesta miehestä.

Mies oli poistunut paikalta ennen poliisipartion tuloa.

Sen jälkeen poliisi alkoi saada sivullisilta ilmoituksia tila-auton liikkeistä.

Nokian Sorvantiellä miehen kuljettama tila-auto oli törmännyt tien vieressä olleeseen betoniseen kaivonrenkaaseen. Auto oli poistunut paikalta, mutta sen osia ja rekisterikilpi oli jäänyt maahan.

Ilmoituksen jälkeen useita poliisipartioita lähti tavoittamaan tila-autoa.

Sen jälkeen poliisi sai ilmoituksen tila-autosta, joka ajoi vastaantulevien kaistalla. Ilmoittaja oli joutunut tekemään väistöliikkeen estääkseen onnettomuuden.

Ilmoittajan mukaan tila-auto oli lähes pimeä. Vain toisen puolen huomiovalo paloi.

– Todennäköisesti silloin, kun tila-auto osui betonikaivoon, etupää on varmaankin mennyt rikki osittain, tutkinnanjohtaja Pasi Nieminen arvelee.

Sen jälkeen poliisi sai ilmoituksen nokkakolarista. Kolarissa 17-vuotiaat nuoret kuolivat välittömästi."

Poliisi Sastamalan kaksoissurmasta: Tekoa edelsi perheriita
 
Monet itsemurhaa ajattelevat uskovat että heidän tietoisuus häviää lopullisesti kun heidän keho kuolee, ja siksi luulevat että he pääsevät eroon elämästä ja sen ongelmista, mutta todellisuudessa elämästä ei pääse eroon millään tavalla ikuisesti.

Tiedän, koska olen ikuinen olemus.
 
Viimeksi muokattu:
Jos haluaa valehdella, niin miksi ei sano syyn olevan rattiin nukahtaminen tai vaikka lihaskramppi?

Tää on vain jotain aivan käsittämätön älynväläys vetää jollain suurehkolla tila-autolla randomisti vastaantulevaa, jotain todennäköisemmin corollaa tai muuta vastaavaa pikkua-autoa päin, jossa kuolee paljon todennäköisemmin se toinen puoli. Vaikka en tässä suositelekkaan kalliota tai sillan palkkia inhimillisempää, niin eikö henkilön olisi kannattanut valita se rekka, kun hän kerran päätti vetää siihen sivullisia? Olisi kuollut itse silloin varmemmin, ja rekkakuski olisi säästynyt traumoilla.

Aivan käsittämätön tapaus... Voiko äkkipikaisuuksia todellakin poistua kokonaan tällainen perus "suhteellisuusteoria"? Tila-auto, joka oli pakettiautoksi aiemmin mainittu, olisi keskikokoista autoa vastaan kooltaan kykenevämpi todennäköisemmin säästämään kuljettajansa, ellei tämä pistä turvavyön ja rintansa väliin pitkiä nauloja, tehostaaksen iskua vyön kautta.
 
minun mielestä pidäs reilusti kertoa nimet ja osoitteet aina kun joku tekee autolla itsarin toista ajamalla päin. Luulis jossain vaiheessa loppuvan.

Mitä haittaa siitä olisi? Ehkä itsarin tehneen perheelle, mutta eihän hän siinä perhettänsä ajattele muutenkaan, kun kerta itsarin tekee.

"Itsari" on muuten baskia ja tarkoittaa sisämaavaltiota.
 
Mitä haittaa siitä olisi? Ehkä itsarin tehneen perheelle, mutta eihän hän siinä perhettänsä ajattele muutenkaan, kun kerta itsarin tekee.

Entä jos itsarin tehnyt on vaikka vammautunut pahasti, niin että tarvii perheenjäsenen apua jatkuvasti, eikä halua olla vaivaks perheelleen?
Ite pääsee helpommalla ja perhe pääsee helpommalla.
 
Entä jos itsarin tehnyt on vaikka vammautunut pahasti, niin että tarvii perheenjäsenen apua jatkuvasti, eikä halua olla vaivaks perheelleen?
Ite pääsee helpommalla ja perhe pääsee helpommalla.

Sepä se. Jos itseltäni lähtisivät kädet käytöstä, niin itsari olisi varteenotettava vaihtoehto, tosin, siinä tilassa se saattaisi olla hiukan hankala toteuttaa.
 
Tulevaisuus on musta, mitään hyvää ei ole luvassa, ei ole mitään mitä odottaa. Kokee vahvasti syyllisyyttä omaan tilanteeseensa ja näkee itsensä, elonsa ja toimensa taakkana muille. Ajattelee että poistamalla itsensä yhtälöstä poistaa myös ongelman. Pitkään ajatellut näkee myös sen tuoman helpotuksen, ei tarvitse enää velloa synkissä ajatuksissaan päivästä toiseen vaan vapauttaa itsensä, sehän on kuin nukahtaisi uneen mistä ei enää herää. Lopulta näkee sen ainoana vaihtoehtona, täydellisenä ratkaisuna.
 
Lopulta näkee sen ainoana vaihtoehtona, täydellisenä ratkaisuna.

Näin juuri. Ei minullakaan pahimpina hetkinäni ole ollut muuta tavoitetta kuin päästä pois häpeästä ja ongelmista. Olen kävellyt radan vartta ja pohtinut, menenkö junan alle vai en.

Junakuski kyllä tulee mieleen, mutta hyvin pinnallisesti. Ei sellaisessa olossa jaksa pohtia muiden tunteita. Sitä vain tahtoo päästä pois.

Itsetuhoisen tekoja ei tule pohtia moraalisesta näkökulmasta. Niitä on turha nimetä oikeiksi tai vääriksi, koska itsetuhoiselta sellaiset käsitteet ovat kadonneet. Hänellä on vain häpeä ja tuska, joista täytyy päästä eroon millä tahansa keinolla.
 
Viimeksi muokattu:
Junakuski kyllä tulee mieleen, mutta hyvin pinnallisesti. Ei sellaisessa olossa jaksa pohtia muiden tunteita. Sitä vain tahtoo päästä pois.

Minä kyllä mietin junakuskia aikoinani, kuinka heittäydyn junan alle ja miten se henkilö joutuu sitten diilaamaan tilanteen kanssa ennen poliisin tuloa ja vakuuttelemaan itselleen ettei mitään asialle voinut. Sama asia oli rekkojen alle ajamisessa. Sen jälkeen mieleen tuli rysäyttäminen johonkin sillantolppaan motarilla, mutta Toppilan huikeat savupiiput vaikuttivat paljon paremmalta vaihtoehdolta mitä enemmän asiaa ajatteli, sieltä kun hyppää päätöksen tehtyään niin takaisin ei ole lentämistä. Asiaan ehkä vaikutti hyppäämällä itsensä poistanut ystäväni.
 
sieltä kun hyppää päätöksen tehtyään niin takaisin ei ole lentämistä. Asiaan ehkä vaikutti hyppäämällä itsensä poistanut ystäväni.

Mullakin tuo hyppääminen oli/on vaihtoehtona. Olen hypiskellyt laskuvarjolla ja kiipeillyt kalliota, joten se tuntuu tutulta mahdollisuudelta. Ongelma on vain riittävän korkean paikan löytäminen. Mikä ylhäältä näyttää korkealta, vaikuttaakin sivusta matalalta. Ei olisi kiva jäädä henkiin etenkään vakavasti vammautuneena, kun tarkoitus on kuolla.

Tämäkin jäi henkiin, vaikka tuossa jonkin verran korkeutta on.

 
Ketjun aloittajalla ei oikein taida olla käsitystä asiasta. Eikä myöskään läheskään kaikki itsemurhaa hautovista ole psyykkisesti sairaita. Jos nyt otetaan esimerkki: Sairastut krooniseen sairauteen, jonka oireet ovat todella pahat ja mitään hoitoa ei ole olemassa. Myöskään sairauslomaa et saa. Tätä jatkuu vuodesta toiseen ja tähän tietysti lisätään se, että olet työkkärin kirjoissa täysin työkykyinen ja muut ihmiset pitävät sinua luulosairaana/laiskana. Tässä tapauksessa yksi jos toinenkin alkaa miettimään sitä "lopullista ratkaisua".
 
Ongelma on vain riittävän korkean paikan löytäminen. Mikä ylhäältä näyttää korkealta, vaikuttaakin sivusta matalalta.

Suomessa on tosiaankin huonosti korkeita paikkoja, koska ei ole vuoria. Jos on rahaa, voihan sitä mennä ulkomaille.

Burj Khalifa on 600 metriä korkea:



Lentokoneesta voisi myös hypätä ilman että aukaista laskuvarjoa (skydiving). Mutta jos asiat on niin huonosti että oikeasti aikoo tehdä itsemurhan, voisi ehkä kokeilla vaikka huumeita kuten ayahuascaa tai jotain muita radikaaleja keinoja. Mitä vain. Se voi antaa uuden näkökulman elämään.
 
Suomessa on tosiaankin huonosti korkeita paikkoja, koska ei ole vuoria. Jos on rahaa, voihan sitä mennä ulkomaille.

Burj Khalifa on 600 metriä korkea:



Lentokoneesta voisi myös hypätä ilman että aukaista laskuvarjoa (skydiving). Mutta jos asiat on niin huonosti että oikeasti aikoo tehdä itsemurhan, voisi ehkä kokeilla vaikka huumeita kuten ayahuascaa tai jotain muita radikaaleja keinoja. Mitä vain. Se voi antaa uuden näkökulman elämään.


Ei korkealta hyppääminenkään varma tapa ole, siinä voi käydä näin:

"Aerotransport hostess when she survived a fall from 10,160 m (33,333 ft) over Srbská Kamenice, Czechoslovakia (now Czech Republic), on 26 January 1972. According to the official accident report, an explosion tore the DC-9 she was working aboard to pieces in mid-air. Vulović was the only survivor.

She was in hospital for 16 months after emerging from a 27 day coma and having many bones broken."

Highest fall survived without parachute
 
Tuota olenkin ihmetellyt, että mikä promillemäärä pitää olla veressä jotta kaikkia valoja päin ajaessaan luulee vastavoiman murskaavan ajajan tila-auton.

Minulla on sellainen vahva tuntemus, että hän valehtelee törmäyksen syyn olevan itsetuhoinen tahto.
Vaarallisia taitaa olla nuo mopoautot jos niitä voi joku kuvitella "turvallisemmaksi" henkilöautoksi.

Oon ymmärtänyt että nuo mopoautot on erittäin vaarallisia koska ei niissä ole ajateltu kestävyyttä yhtään. Eli joku "lasikuitu" koppa siinä ja näyttävät pieneltä henkilöautolta? Edestä katsottuna ei tiedä että tuleeko sieltä "tila-auto" vai mopoauto koppi.

Muistaakseni joku ambulanssikin on joskus teilannut mopoauton ja kai siinäkin (mopoauton) porukka kuoli ja isommaalle oikealle autolle ei käynyt yhtään kuinkaan. Onkohan muuten missään törmäysvideota jossa mopoauto ajaa 45 km/h ja henkilöauto vaikkapa normaalit 88 km/h (normi nokkakolari)?

En oo mopoautoja vastaan, mutta monet ei mopoautoista tykkää koska ne kopit on niin turvattomia ja myös liian hitaita.

Tuossa joku testi. Microcar 1 tähti ja henkilöauto taitaa saada jotain 5 tähteä.
 
Viimeksi muokattu:
Tää on vain jotain aivan käsittämätön älynväläys vetää jollain suurehkolla tila-autolla randomisti vastaantulevaa, jotain todennäköisemmin corollaa tai muuta vastaavaa pikkua-autoa päin, jossa kuolee paljon todennäköisemmin se toinen puoli. Vaikka en tässä suositelekkaan kalliota tai sillan palkkia inhimillisempää, niin eikö henkilön olisi kannattanut valita se rekka, kun hän kerran päätti vetää siihen sivullisia? Olisi kuollut itse silloin varmemmin, ja rekkakuski olisi säästynyt traumoilla.

Aivan käsittämätön tapaus... Voiko äkkipikaisuuksia todellakin poistua kokonaan tällainen perus "suhteellisuusteoria"? Tila-auto, joka oli pakettiautoksi aiemmin mainittu, olisi keskikokoista autoa vastaan kooltaan kykenevämpi todennäköisemmin säästämään kuljettajansa, ellei tämä pistä turvavyön ja rintansa väliin pitkiä nauloja, tehostaaksen iskua vyön kautta.
Tuo henkilö oli varmaan niin sekaisin, että ei siinä sitä vastaantulijaa katsottu. Mitä olen kuullut, niin ei siinä järki leikkaa tuollaisessa tilanteessa, jos päässä kerran viiraa juuri tuolla hetkellä todella pahasti. Autolla on lähdetty ja tarkoituksena on ollut tappaa itsensä jollain konstilla. Turvavyötä tuskin on käytetty. Nyt vaan vastaan tuli yksi auto joka väisti. Toinen vastaantulija ei ollut auto vaan mopo.
 
Ketjun aloittajalla ei oikein taida olla käsitystä asiasta. Eikä myöskään läheskään kaikki itsemurhaa hautovista ole psyykkisesti sairaita. Jos nyt otetaan esimerkki: Sairastut krooniseen sairauteen, jonka oireet ovat todella pahat ja mitään hoitoa ei ole olemassa. Myöskään sairauslomaa et saa. Tätä jatkuu vuodesta toiseen ja tähän tietysti lisätään se, että olet työkkärin kirjoissa täysin työkykyinen ja muut ihmiset pitävät sinua luulosairaana/laiskana. Tässä tapauksessa yksi jos toinenkin alkaa miettimään sitä "lopullista ratkaisua".
Tuo voisi olla tosiaan aika ikävä tilanne. Sairauslomaa et saa, tätä jatkuu vuosia. Työkkärin kirjoissa on tosiaan työkykyinen jos ei sairauslomaakaan saa (kai?).

Muut ihmiset pitävät vain laiskana, LAISKANA. Luulosairaanakaan ne eivät pidä koska silloin olisi masentunut ja masentunut saa sairauslomaa ja sairauslomalla ollessa työkkäri ei pidä enää työkykyisenä. Eläkevakuuttaja voi toki pitää työkykyisenä, mutta työkkärin kautta voi saada silti jotain rahaa ja tulee sillä jotenkin toimeen? Tilanne on tosiaan hankala jos ei pysty kertomaan riittävän vakuuttavasti että ei ole vain kunnossa? Ei saa hoitoa koska muut pitävät ihan terveenä, joka taas ei ole totta?

Itse ootan kuntoutustukea, olen odottanut jo 1kk, mutta täytyy odottaa vielä ainakin toinen kuukausi. edit: niin joo, oon saanut jo 5kk kuntoutustukea, eli ei tässä mitään hätää oo (luulisin).
 
Viimeksi muokattu:
Tuossa joku testi. Microcar 1 tähti ja henkilöauto taitaa saada jotain 5 tähteä.

Mitä henkilöautoa tuossa videossa testataan? En näe kuin mauton testin.

"Jotain 5 tähteä" olisi sama kuin korkein arvosana. Siihen eivät ihan kaikki testattavat autot yllä, vaikka nykyään taso onkin lähes kauttaaltaan parempi kuin hyvä.
 
En löytänyt microcar ja henkilöauto törmäystä. Mutta pahaa jälkeä siitä ainakin pitäisi tulla.
Joo, ei tosiaan kaikki uudet autot yllä viiteen tähteen, mutta mahdollista se ainakin kumminkin on.

Tuossa joku verrokki. Erittäin pieni henkilöauto joka sai 4 tähteä. En tiedä sitten että onko törmäysnopeus myös isompi tuossa henkilöautolla?
 
Viimeksi muokattu:
Mitä henkilöautoa tuossa videossa testataan? En näe kuin mauton testin.

"Jotain 5 tähteä" olisi sama kuin korkein arvosana. Siihen eivät ihan kaikki testattavat autot yllä, vaikka nykyään taso onkin lähes kauttaaltaan parempi kuin hyvä.
Tuossa näkyy vähän siitä mersu pakettiauton / henkilöauton ja mopoauton kolarista.

Mersusta on mennyt eturengas vähän mutkalle. Mopoautosta näyttää olevan jäljellä yksi pyörä ja yksi penkki. Ja kasa jotain epämääräistä romua vähän. Eli mopoautosta ei ole oikein mitään jäljellä?

Huomaa kyllä hyvin että miten turvaton mopoauto on verrattuna isoon ja turvalliseen henkilöautoon.

Ei ollut tila-auto vaan henkilöautoksi rekisteröity pakettiauto?

Sastamalan kolariautojen jäänteet kertovat karua tarinaa - mopoautosta ei mitään jäljellä

Sastamalan kolariautojen jäänteet kertovat karua tarinaa - mopoautosta ei mitään jäljellä

Viikonlopun järkyttävän Sastamalan kuolonkolarin autojen jäänteet ovat säilössä Tampereen kaupungin omistamassa aidatulla säilytysalueella.

Kolarissa kuoli kaksi 17-vuotiasta koululaista, kun 35-vuotias nokialaismies ajoi itsemurha-aikeissa päin nuorten mopoautoa. Nuoret kuolivat heti, ja Mercedes Viano -tila-autoa ajanut kuljettaja sai vammoja.

Mies on vangittu, ja häntä syytetään muun muassa kahdesta taposta ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta.

- Kolariautot ja niiden osat ovat varastossa alueella poliisin mahdollisia lisätutkimuksia varten, tutkintaa johtava rikoskomisario Pasi Nieminen Sisä-Suomen poliisista kertoi Iltalehdelle.

Niemisen mukaan kolarilla oli 5-7 silminnäkijää, joiden kuulemista poliisi myös tarvittaessa jatkaa.

- Selvittelyn alla on vielä muun muassa ajonopeudet, Nieminen kertoi aiemmin Iltalehdelle.

Kolariautojen säilytyspaikasta uutisoi ensin MTV.



Mopoauto runnoutui kolarissa täysin tunnistamattomaksi. (JUHA VELI JOKINEN)

Mercedes selvisi huomattavasti lievemmin vaurioin. (JUHA VELI JOKINEN)

IMG_2115_uu.jpg


Tuossa saattaa olla samanlainen mersun Viano "pakettiauto" kolaritestissä. Melko massiivinen auto.

Mopoautosta ei ole mitään jäljellä, niin merkkiä ei voi tietää.
 
Viimeksi muokattu:
Asiaton käytös
Nyt lopetatte tuon masistelun tähän paikkaan ja otatte itseänne niskasta kiinni. Elämä on nastaa! Ihan tyhmää synkistellä ja hautoa itsaria kun yhtä hyvin voi nauttia elämästä. Minä olen juonut tänään 15 kaljaa ja söin äsken kaksi kebab-rullaa ja sitä ennen pelasin 3 tuntia pleikkarilla Watch Dogs 2:sta. On ollut älyttömän mukavaa. Eri asia jos on joku parantumaton tauti kuten AIDS tahi syöpä. Sitten on hyväksyttävää olla masentunut, mutta tuollainen mihinkään perustumaton masistelu ei ole mistään kotoisin. Tehän hukkaatte elämänne parhaat vuodet!
 
Ihan tyhmää synkistellä ja hautoa itsaria kun yhtä hyvin voi nauttia elämästä. Minä olen juonut tänään 15 kaljaa ja söin äsken kaksi kebab-rullaa ja sitä ennen pelasin 3 tuntia pleikkarilla Watch Dogs 2:sta. On ollut älyttömän mukavaa.
Heh heh :D Olisi hyvä että löytyisi se masennuksen syy? Syy voi esimerkiksi olla psykoosissa tai sitten jossain aivan muussa?

Ei kannata juoda ihan noin paljoa :) Masennut pian ;) Ei toki kannata synkistellä, mutta antaa synkistellä jos sattuu jostain syystä siltä tuntumaan. 15 kaljaa ja 3 tuntia pleikkaria ei kuulosta miltään äly kivalta sekään. Onneksi tuli sentään kultamitali.
 
Itsemurha on monelta oli hyvin itsekäs teko. Itse olen kyseistä asiaa pohtinut usein mutta en missään vaiheessa ole ollut ns. "käytännön" hetkessä että moista oikeasti tekisin. Mietin kyllä aina välillä että miten sen tekisin. Tällä hetkellä kun olen perheellinen ja työelämässä niin en harkitsekaan itse asiaa, koska perhe on minulle kaikki kaikessa. Haluan antaa lapselleni parhaan mahdollisen lapsuuden ja siihen ei kuulu isä joka tekee itselleen jotain.

Kuitenkin välistä mietin että "entä jos". Jos elämäni kosahtaisi siten että menettäisin perheeni, syystä tai toisesta niin en oikein enää välttämättä löytäisi niitä isoja syitä miksi jatkaa tässä ns. "kituuttamista". Jos minusta tulisi rasite perheelleni, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä (esim. rahallisesti) niin turhaa kai sitä täällä tuskailen jatkaisi. Työttömyys onkin yksi iso uhka mikä on tällä hetkellä omassakin työssä päällä. En luota omiin kykyihini että enää uutta kunnollista työtä kovin helpolla löytäisin ja kun yhteiskunta, varsinkin nykyhallitus, halveksuu työttömiä ja ne ovat alinta pohjasakkaa niin vittuako sitä siinä. En ole keksinyt kuin yhden tavan jolla poistua täältä niinsanotusti nopeasti, mutta se on tavallaan ikävä kun siitä voi tulla toisille ihmisille pidempiä traumoja. Noh toivon mukaan ei tarvitse oikeasti asiaa miettiä tuolloin.

Mutta idiootit ketkä halveksuvat masennusta ja siitä johtuvia olotiloja (jostä tämäkin olotila johtuu) niin eivät vain tiedä mitä elämä on kun se on ns. "normaalia" mutta silti takaraivossa tuntuu että jos vituiks menee niin sitten ei vain ole syytä jatkaa. Minulla on tällä hetkellä älyttömän paljon syitä jatkaa elämää ja arki suurimmaksi osaksi on ihan jees ja perhe on tärkeintä elämässä. Yritän muutenkin tällä hetkellä hoitaa omaa olotilaani vielä paremmaksi, mutta saa nähdä miten se luonnistuu. Se on tietty hieman hankalaa kun asiat ovat oikeastaan jo kroonistuneet koska ne ovat syitä mitkä ovat jatkuneet koko lapsuuden/nuoruuden ajan. Nyt sitä nelikymppisenä vain mietiskelee et miksiköhän vitussa vielä jokin niin vanha vaikuttaa elämään, mutta niin vain se tekee.

Olipahan vain ajatuksen virtaa, ehkä tästä ei paljoa tolkkua saa, mutta piti vähän kirjoitella kun tuntunut että joskus voisi nämäkin jutut sanoa "ääneen". Olen toki myös joskus asiasta maininnut terveydenhoidon ammattilaisille, mutta olen myös tuonut eteen ettei tässä ole mitään konkretiaa, koska elämässä painavat paljon isommat asiat.
 
Jos minusta tulisi rasite perheelleni, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä (esim. rahallisesti) niin turhaa kai sitä täällä tuskailen jatkaisi.

Otat ison henkivakuutuksen, kärvistelet sen jölkeen vielä vuoden ja possautat aivot pihalle. Perhe suree minkä suree mutta ainakin rahaa riittää.
 
Otat ison henkivakuutuksen, kärvistelet sen jölkeen vielä vuoden ja possautat aivot pihalle. Perhe suree minkä suree mutta ainakin rahaa riittää.

Joo tuo on ihan totta. Ja sitenhä se sopii koska raha on monesti se iso tekijä miksi olotila on mitä on. Jos olisi mahdollisuus hoitaa itsensä rahalla kuntoon niin se onnistuisi paljon todennäköisemmin. Kuin esim tilanteessa että joutuu peruuttelemaan julkispuolen hammaslääkäriaikoja sen vuoksi ettei ole varaa niihin.
 
Mikä ihmeen vimma muilla ihmisillä on aina puuttua toisten asioihin ja ratkaisuihin kun ei nämä hänelle kuulu eikä vaikuta hänen asioihin tai elämään ??
Itse en ymmärrä mikä siinä on että pitää aina väkisinkin yrittää pitää hengissä ja tyrkyttää omia aatteitaan ja mielipiteitään sellaiselle henkilölle joka on vain yksinkertaisesti päätynyt siihen tulokseen ettei halua enää kärsiä nykyisessä tilanteessaan..
Onko se sitten todellakin parempi vaihtoehto elää jatkuvan säryn ja univajeen sekä toimintakyvyttömyyden kanssa?
Lopulta ainut mitä sinusta muistetaan on omaan kuoreensa vetäytynyt ja aina pahantuulinen ja töykeä,muiden taakkana ollut kusipää..
Tämä kituminenko on sitten todella parempi vaihtoehto lapsien ja aviopuolisonkin kannalta vai ?
Siinä vaiheessa kun elää itse vastaavassa tilanteessa jatkuvan kivun ja parantumattoman sairauden kanssa,tilanteessa missä kaikki liikkuminen on jäätävää kipua - sitten voi esittää oman mielipiteensä ja kantansa asiasta - kun on aivan turha selitellä että :
Voin kuvitella miltä susta tuntuu...
 
Hoitajalla kävin joskus ja oli puhetta jostain lääkkeistä. Hoitaja sitten mainitsi myös litium:in. Luinkin sitten jotain tuosta lääkkeestä. Taisi olla niin että pienentäisi itsemurhan riskiä? Mutta syytä ei taidettu ihan tarkalleen tietää että miten? Yksi syy tai selitys oli se että Litiumin käyttäjä käy vuosittain kaksi kertaa verikokeissa (6kk välein). Eli "hoidetaan", eikä jätetä heitteille? Ja tuo sitten parantaisi hengissä pysymisen mahdollisuutta?
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 722
Viestejä
4 545 142
Jäsenet
74 837
Uusin jäsen
residentti

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom