Mitä itsemurhaa ajattelevat miettivät

[SuperEgo]

Vaikeasti masentuneeseen ja itsemurhariskissä olevaan kyllä vaikea uskoa tuon auttavan.

Tätä nimenomaan tarkoitin. Jos postailee tuollaisia neuvoja ketjuun, jossa keskustellaan itsemurhaa harkitsevista, osoittaa vain olevansa täysin kykenemätön tajuamaan mitään koko aiheesta. Yhtä hyvin voisi vaikka sanoa, että laittakaa nyt ihmeessä elämänne kuntoon, niin kyllä se siitä.

 

[oestrus taurus]

On tuosta jotain tutkimuksenpoikasta vissiin olemassa. Ei varmasti auta kaikkia eikä aina, mutta kyllähän ihminen sortuu ajattelemaan herkästi negatiivisia asioita vaikka olisi positiivisiakin olemassa. Vaikeasti masentuneeseen ja itsemurhariskissä olevaan kyllä vaikea uskoa tuon auttavan.

Eräs syy miksi olen näyttänyt "medium-centteriäni" suoralta kädeltäni (lue. keskisormea) johtuvat siitä että lähteistä vikisijät olettavat niiden olevan automaattisen itsestä selvyys, ilman kokijaa. Onhan se vain lähde, mutta tärkeä ilman järkeäkin... Nämä ovatkin kieltämättä sangen hyviä "kulttuuri ihmisiä", sillä kulttuuri eri aikoina määrittää kelpoisuuden "lähteeksi kelpaavaan" materiaaliin.

Toivon että teillekin kelpaa jatkossa koti-petri paavolat ja Johan-bäckmannit, moninaisuudessaan. Bon apetti, monsiur!

 

[jm82]

Onneksi jokainen voi itse päättää että elämä on jo ihan kunnossa, (vedä vittu päähäs ja lähde vetään neuvomasta)

Siinä suoraan sanoen vittuuntuu jos kuulee tuollaisia ohjeita. Tai kuulee yhtään mitään ohjeita, lopputulos on sama, ei toimi, paremminkin vain haittaa. Vaikka siinä on toki se hyvän tarkoitus, mutta jos on jo muutenkin liian huonossa tilanteessa, niin tuollainen neuvo voi pahimmillaan olla aivan liikaa.

Esimerkiksi tuossa on sellainen juttu joka saa masentuneen pään leviämään täydellisesti, vaikka tarkoittaisikin vain mielestään hyvää: "Päätin parantua masennuksesta vaeltamalla Suomen ympäri"
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2016/0...a-vaellus-suomen-ympari-paransi-masennuksesta

Siinä on kumminkin muutamia kohtia jotka ainakin saattaa avata tilannetta vähän. Eli kai sitten täytyisi yrittää tehdä radikaaleja ratkaisuja. Ja tuo otsikossa näkyvä taitaa olla se kaikkein radikaalein. No kumminkin, ei ehkä ole aivan täyttä humpuukia jos lukee ja kuuntelee koko jutun kokonaan. Eikä saisi tartua pikkuseikkoihin. Vaan kait yrittää kuunnella että onko se aivan täyttä humpuukia kokonaan vai ei ole.

-poltin itseni niin pahasti loppuun, etten saanut itseäni sängystä ylös. En vastannut puhelimeen, en aukaissut ovea – makasin vaan.
-Mitä jos hyppäisin ihan kokonaan oravanpyörästä
-"Siinä on aika paljon aikaa miettiä asioita – menneisyyttä, nykyhetkeä ja mitä on mahdollisesti tulevaisuudessa tulossa."
-Vaelsin ensimmäiset kolme viikkoa ihan sumussa (ilmeisesti masentuneena näkökyky jotenkin sumenee, muuttuu jotenkin epätarkaksi?)
-Olin fyysisesti todella huonossa kunnossa
-Välillä olin pitkiäkin aikoja ihan yksin ilman
-Kuuntelin musiikkia tuntitolkulla
-Kävin reissun aikana läpi kovia keskusteluja itseni kanssa
-pystyin hyppäämään oravanpyörästä ja irrottautumaan kaikesta
-sain tehtyä ensimmäisen päätöksen oman tulevaisuuteni suhteen
-kaikilla ole halua tai mahdollisuuttakaan irrottautua kaikesta
-isoimpia muutoksia, minkä tein tietoisesti, on itseni kuuntelu
-Nyt teen asioita, mitkä tuntuvat hyviltä minusta itsestäni
-Mistään päin ei tule sosiaalista painetta
-Menneen elämän käsittelyä korvien välissä
-Suhteita lähimmäisiin
-Mä löin välit poikki kaikkiin käytännössä, se oli pakko tehdä
-Oli muutama ystävä jonka kanssa en lyöny välejä poikki
-Mä koin että mun oli vaan ehkä tehtävä se, se ajautui vaan siihen
-Olla itsekäs ja otettava se oma aika, että mä pääsen eteenpäin sen kanssa mikä mua paino

Tuollainenhan sopii vain aivan minimaalisen sairaalle ja ei varmaan ole ollut edes sairas koska ei masentunut pääse kovin montaa astelta pidemmälle jos on jotain erilaisia lihaskipuja vaikka.

 

[jm82]

On tuosta jotain tutkimuksenpoikasta vissiin olemassa. Ei varmasti auta kaikkia eikä aina, mutta kyllähän ihminen sortuu ajattelemaan herkästi negatiivisia asioita vaikka olisi positiivisiakin olemassa. Vaikeasti masentuneeseen ja itsemurhariskissä olevaan kyllä vaikea uskoa tuon auttavan.

Niin ja ei ole kyse pelkästään ajatuksista. Vaan ihan fyysisestä kivusta esimerkiksi. Eli mielellä saa kehon joko erittäin sairaaksi tai sitten melkolailla terveeksi. Toki aika erikoinen juttu. Masentunut varmaan haluaisi itsensä aivan tai melkolailla terveeksi kaikista kivuista, mutta ei se käy noin vain.


edit: jotain aika jonnin joutavaa lisäystä.
Niin ja niistä kaikista negatiivisista asioista tulisi päästä pois jos se vain on mahdollista. Osaan ei voi vaikuttaa jos se on itsessä, mutta ehkä edes johonkin voi vaikuttaa. Eli jollain lailla välttää sitä negaa. Nega voisi olla vaikka saatana, tai noita-akka, ne tuli nyt ekana mieleen. Hyvä sitten kai jeesus vaikka siihen en usko. Tai sitten ne piirrettyjen hyvä ja paha jotka juttelevat toisilleen ja yrittävät hallita. Pahimmillaan voi kyllä jotain "pahaa" kuulla päässä ja sitten se hyvä yrittää vielä pinnistellä että ei noin. Mutta silloin on aivan jo sekoamisen partaalla ja tilanne on oikeasti paha.

 

[Monologi]

"Vaelsin ensimmäiset kolme viikkoa ihan sumussa. Olin fyysisesti todella huonossa kunnossa ja ensimmäiset puolitoista kuukautta oli todella märkää."

Siis sillä oli huono kunto ja siitä sumeus? Muistan omalta kohdalla, kun aloittelin urheilemista, että silloin se oli vastenmielistä kaikkine lieveilmiöineen.

Mut ei ole tarpeeksi masentunut, jos pääsee sängystä ylös. Eikö niille tule makuuhaavoja ja kaikkea? Tulee nälkä ja ei pääsee jääkaapille ja sielläkään ei ole mitään, kun ei käy kaupassa.

 

[Yontimo]

Onko tämä se Diego-koiran omistajakaveri Murosta vai kuka nyt olikaan joka paljasteli psykiatristen hoitolaitosten salaisuuksia noin kerran kuukaudessa?
Aletaan mennä nyt vähän eri sfääreihin kuin mistä alun perin oli puhe.

No, oli kuinka oli, niin nyt ei puhuta siitä, että mennään ilmoittautumaan suljetulle osastolle.

Mistä sitten? Älä nyt polta kynttilää vakan alla, vaan kerro ihan reilusti miksi itsetuhoisen vanhemman tulisi hakeutua hoitoon, joka siis tarkoittaa lainsäädännön puitteissa pakkohoitoa osastolla, ei jotain muuta määrittelemätöntä.

E: Tosin kyllä sinua pyydetään ensiksi ihan kiltisti jäämään sinne, mutta jos kieltäydyt vapaaehtoisesta osastohoidosta, muutetaan nimike pakkohoidoksi.

 

[Yontimo]

En katsonut vielä videota, mutta se ei riitä että vaikuttaa onnelliselta. Voi olla ties mitä juttuja vaikka näyttäisikin ihan hyväkuntoiselta. Eli aika sama jota jo tuli aiemmin.
edit: Nyt katselin niin onnellinenhan tuo nykyisin on kun pystyy tehdä ihan kaikkea mitä haluaa. Yhtä hauska tyyppi kuin vaikka huutokauppakeisari tai jetro. Jos ei muuta niin naama on ihan "nätti".


Aivan. Juuri nuo persoonallisuushäiriöt voisivat olla mielestäni sellaisia jotka on pahoja. Ja persoonallisuushäiriöinen voi olla täysin terve kaikilta osin. Hänellä vaan voi olla joku omituinen häiriö joka sitten vaikuttaa lasten psyykeeseen.


Se yksikin positiivinen on ihan kohtuullinen määrä. Enempäähän ei voi edes käsitellä nykyhetkessä. Ne kymmenen negatiivista voi sitten laittaa vaikka järjestykseen ja ainakin yrittää hoitaa ne joskus. Yksi kerrallaan ja ei saa siinäkään kiirehtiä.


Onkohan tuo psykiatrinen hoito sellaista pakko hoitoa? Se pakkohoitoon joutumisen pelko saattaa saada "tervehymään" sen verran että ei joutuisikaan pakkohoitoon. Kukaanhan ei halua pakkohoitoon vapaaehtoisesti. Sehän olisi vähän kuin vankila.


Jollain lääkkeillähän voidaan "parantaa". Esim että oikeat mielipiteet saadaan lytättyä koska lääkkeillä on niin johdateltavissa, että ei ole enää mitään omaa mielipidettä olemassa. Ja luulisin että pakkohoidossa myös pakotettaisiin ottamaan määrätyt lääkkeet. Eli olisi vankilassa ja sitten vielä lisäksi pakotettuna aineissa. Riippuen niistä eri lääkkeistä, niin pää voi olla tillin tallin vähän mihin suuntaan sattuu. Lisäksi kerrotaanko edes etä mitä lääkkeitä annetaan? Saako lukea tuoteselosteen ja sen jälkeen päättää, että haluaako lääkettä syödä?
Nuo vaan tuli äkkiseltään mieleen tuosta psykiatrisesta hoidosta. Paljon tuttuja jotka on hoitoalalla, mutta ei ole ollut koskaan puhetta kovin tarkkaan. Lisäksi on vaitiolovelvollisuus, niin oikein mitään jännää en ole koskaan kuullut. Ala on kumminkin hyvin mielenkiintoinen. Ei ehkä mikään kauhean helppokaan. Myös siellä hoitoalalla on niitä joilla viiraa päässä. Tai ei viiraa kovin pahasti, mutta ainakin aavistuksen. Siellä toki kuolema on ihan perus juttu ja sitä sattuu varmaan lähes päivittäin. Joku vitsi taisi olla että toi on ruumistalo tai jotain. Ihan tarkkaa sanamuotoa en muista.

Psykiatrien puoskaroinnista kertoo ehkä parhaiten se, että heillä ei ole velvoitetta puhua totta, joka tarkoittaa siis sitä, että heidän ei tarvitse kertoa mitä sinulle syötetään ja minkä takia.

 

[Yontimo]

Suosittelen, että aloitatte tuosta ihan oman aiheensa

Ettei nyt vain olisi niin, että sinun kannattaisi etsiä joku muu aihe?

 

[iGMAS]

Ajatele muita ei vaan iteäsi niin on helpompi olla tekemättä itsemurha.Toki niitä jolla on mielenterveys ongelmia ja lääkityksen alla niitä tätä ajatelutapa ei ehkä auta. Tiedän henkilöitä joka on koitanut tehdä itsaria 19 vuotiana ja epäonnistunut. ~50vuotta myöhemin tämä henkilö veti rauhoitava tarpeks että henki lähti.

 

[jm82]

Osui silmiin joku pätkä joka liittyy vähän aiheeseen. Onko sinulla toivoa?, Oletko vihainen?, Oletko tuskainen?, lisäksi kaksi muuta kysymystä joita ei kerrota. Kuulemma "terveet" yleensä nauroivat enemmän, huokailivat vähemmän, olivat vähemmän vihaisia, olivat vähämmän tuskaisia, olivat enemmän toiveikkaita.

Toki vain "terveet" lainausmerkeissä. 7% jäi kumminkin kokonaan huomaamatta koska "terveet" eivät olleetkaan terveitä.

mitä itsemurhaa ajattelevat miettivät? ehkä:
eivät naura
huokailevat
vihan tunne ja ovat vihaisia, viha saattaa olla ahdistuksen pahin muoto?
ovat tuskaisia, ovat siis ahdistuneita?
ovat toivottomia, toivoa ei ole


"Puhutun ja kirjoitetun tekstin analysointi koneoppimisen avulla luoduilla menetelmillä paljasti jopa 93 prosenttia itsetuhoisista persoonista. Niistä ihmisistä, joilla oli muita mielenterveyteen liittyviä vakavia ongelmia, menetelmä paljasti 85 prosenttia. Kaikki potilaat osallistuivat standardoituun käyttäytymistestiin ja osin strukturoituun haastatteluun, jossa he joutuivat vastaamaan viiteen avoimeen kysymykseen. Niitä olivat muun muassa ”Onko sinulla toivoa?”, ”Oletko vihainen?” ja ”Oletko tuskainen?”

Sitten vastausten sanallinen ja sanaton viestintä analysoitiin. Lopulta koneoppiseen luodut algoritmit luokittelivat potilaat kolmeen ryhmään. Tulokset osoittivat, että algoritmit osaavat kertoa erot ryhmien välillä jopa 93 prosentin tarkkuudella. Tutkijat huomannut, että verrokit yleensä nauroivat haastatteluissa enemmän. He myös huokailivat vähemmän ja ilmaisivat vähemmän vihaa, tuskaa ja enemmän toivoa."
http://www.kauppalehti.fi/uutiset/t...si-lahes-kaikki-itsemurhakandidaatit/YQUdZEzw

 

[jonkka]

Se mitä on kuoleman jälkeen on täsmälleen sama kun itä oli ennen kuin synnyit = ei yhtään mitään.

Asioista joista ei tiedä mitään olisi viisaampaa vaieta.

 

[pähk1nä]

Asioista joista ei tiedä mitään olisi viisaampaa vaieta.

Totta, siispä uskovaiset vaietkaa!

 

[Aihio Sekasorto]

Ettei nyt vain olisi niin, että sinun kannattaisi etsiä joku muu aihe?

Aihe: Mitä itsemurhaa ajattelevat miettivät

Missä kohtaa tuossa nyt sitten olisi tarkoitus puhua psykiatrien puoskaroinnista / mielenterveyshuollon väärinkäytöstä?

 

[Aihio Sekasorto]

Mistä sitten? Älä nyt polta kynttilää vakan alla, vaan kerro ihan reilusti miksi itsetuhoisen vanhemman tulisi hakeutua hoitoon, joka siis tarkoittaa lainsäädännön puitteissa pakkohoitoa osastolla, ei jotain muuta määrittelemätöntä.

E: Tosin kyllä sinua pyydetään ensiksi ihan kiltisti jäämään sinne, mutta jos kieltäydyt vapaaehtoisesta osastohoidosta, muutetaan nimike pakkohoidoksi.

Kerro ihan reilusti missä kohtaa olen kehottanut ketään hakeutumaan osastohoitoon.

 

[Yontimo]

Jaahas. Ehkä on parempi että jatkat saivartelua ihan yksinäsi.

 

[jm82]

Totta, siispä uskovaiset vaietkaa!

Tuosta tulikin hullu päähänpisto mieleen että miksi erilaiset kirjat on kirjoitetu aikoinaan? Esim joku testamentti. Joku järki on ollut myös silloin ennen kauan sitten. On vaikkapa uskottu että jeesus asuu kuussa ja helvetti jossain maan alla piilossa. Noista pienistä pikkuseikoista huolimatta heillä on täytynyt olla joku idea? Noidat on poltettu roviolla ja muuta vastaavaa.

Googlasin hyvä ja paha ja sillä tiedolla tuli jotain tuollaista. Ei tuossa ollut oikein mitään järkevää. Mutta ajatus että jos uskoo johonkin (vaikka siihen satuolentoonkin) hyvin vahvasti, niin pää saattaa selvitä vähän helpommin.

"Esimerkiksi xxxx katsoi, että paha on vain hyvän puutetta; paha ei ole olemassa itsestään. Samoin pahuus on seurausta siitä, että ihmiset kääntyvät pois hyvästä. Näin pahan alkuperä on ihmisten vapaassa tahdossa.

Toinen xxxx kirjoittaa kirjassaan myös "hyvän ongelmasta": siitä, että on pahan ongelma, seuraa, että on myös hyvän ongelma."
"Paha on kuitenkin olemassa"="hulluja" on kuitenkin olemassa? Itse olen eronnut kirkosta joskus 14 vuotta sitten. Oikeastaan siitä syystä että en halua antaa satuolennolle rahaa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Pahan_ongelma

edit:
Lisäystä vähän.
Tuosta voisi kääntää että ateistit ovat täysin normaaleja henkilöitä ja "teistit" taas uskovat siihen satuolentoon. Mikään elossa oleva olentohan tuo ei voi olla, en ole ainakaan ite tavannut.

Spoileri: Teisti

Filosofi Julian Baggini on kuvaillut ateismin luonnetta seuraavasti. Tavallisesti henkilöistä, jotka eivät usko jonkin mielikuvitusolennon olemassaoloon, ei käytetä mitään eritystä nimitystä. Oletetaan, että niiden ihmisten määrä, jotka uskovat tiettyyn taruolentoon, alkaa kasvaa. Pian heitä aletaan kutsua erityisellä nimellä, kuten teisteiksi eli jumalaan uskoviksi. Kun teistejä alkaa olla paljon, teistejä aletaan pitää normaaleina, vaikka jumalan olemassaolosta ei ole mitään näyttöä. Niitä, jotka eivät ole teistejä, aletaan kutsua ei-teisteiksi eli ateisteiksi. Tavallisella ihmisellä on erilaisia todellisuutta koskevia käsityksiä. Teistit sanovat, että tämän lisäksi todellisuuteen kuuluu jumala. Jos teistejä eli jumalaan uskovia ei olisi, olisi kuitenkin ateisteja, mutta heitä ei kutsuttaisi ateisteiksi. Ateistien käsitys olisi sama vaikka teistejä ei olisi ollut koskaan olemassa.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Ateismi

1 kanavalta sattui tulemaan akuutti ja kirjoitin loppupätkät äkkiä ylös:

liian hyvä muisti voi ahdistaa

unohtaminen aktiivista toimintaa
aivot editoi muistia

vastustaminen on paras keino pitää mielessä

traumaattinen (käsittely) terapiassa, palautetaan mieleen. käydä tunnetilaa läpi. ei tormumistaktiikkaa.

tulevaisuuteen liittyvät huolet

treenata kykyä päästää irti menneistä ja tulevista asioista. siks hetkeksi kun tässä on kaikki hyvin

päivittäinen huolihetki. tuskallista (juttua) ei nyt, vaan kello puoli viisi. koko muun päivän voi olla rauhallinen

unohtamisella on tosi suuri merkitys psyykkeelle. unohtaminen on kultaa (tai jotain)

 

[jm82]

Akuutissa tuli jotain. Oli tapaturmia ja erilaisia sairauksia. Noidan syitähän nyt ei oikeastaan selvitetä ollenkaan. Jostain syystä tapaturmia ja jostain syystä erilaisia sairauksia. Ja noista syistä sitten tapahtuu kuolema.

Siinä kerrottiin myös että suomessa itsemurhia on 2-3 kappaletta päivässä. Se tekisi siis 912 itsemurhaa vuodessa? Ja itsemurhat tapahtuu suhteella 3/4 ja enemmän on miehiä.

Tuohon liittyviä ongelmia:
Puhumattomuus
Alkoholi (masennuslääkkeenä)
Taisi viitata että ei olla niin sosiaalisia kuin naiset, eli ei osata puhua
Tai sitten pää leviää ja siitä halutaan eroon, eli tehdään sitten itsari

Siinä ne syyt taisi sitten ollakin.

Alkoholihan toimii aivan samoin kuin rauhoittavat lääkkeet. Tai jos niitä käyttää yhtä aikaa, niin vaikutus tehostuu. Tupakka ja nuuska myös lievittävät jollain lailla ahdistusta, ainakin hetkellisesti. Ainakin tälläinen käsitys itsellä. Itse en kyllä polta.

 

[oestrus taurus]

Tupakka ja nuuska myös lievittävät jollain lailla ahdistusta

Tupakka ainakin relaksoi, joten uskoakseen mm. syömishäiriöiden ym. tapausten (kuten joillakin suklaan tai leivosten) niin varmaan nuuskakin tekee sen.

Miehen maailma on nykyisenäänkin aikamoista "peniksen menettämiskompleksia" (kuten Freud monissa teemoissa kastraationpelosta puhui) ja sellaiselle painolle yhä tuetaan, vaikka se onkin länsimaissa muuttunut femiinisemmäksi luonteeltaan. Silti mieheltä yhä haetaan sitä "älä äijä valita/ole kuin neiti/otatko ämmältä pataan? Hae rauhoittava resepti lekurilta ja mene räittävien jonoon". Miehen ottaessa "naisen roolin" se katsotaan epäseksuaaliseksi ja kummalliseksi. Sille sopii vain nauraa ja halventaa tätä jaostoa, vaikkei pitäisikään vakavuuden vuoksi. Mutta minkäs teet, kun järkevä kannanotto ja moitteen kohtaaminen ei kuulu sen luonteeseen, vaan ignoraava ja uudesta samankysyvä ja iän ihmettelevä sävy. Siksi sitä yhteiskunnalle pitää nauraa pilkalliseen ja häväisevään sävyyn.

 

[jm82]

Jotenkin melkein ymmärtää niitä vihreitä hihhuleita jotka on juuri toista mieltä kuin toinen (vaikkapa mies).

Lääkkeitä vain niin paljon naamariin, niin mies muuttuu naiseksi. Se olisi varmaan se vihreiden hihhuleiden unelma.

Tupakka tosiaan jollain lailla relaksoi ja aiman saman vaikutuksen olen huomannut nuuskasta. Ja sitten vahva tupakka menee päähän tosi vahvasti. On kai niin kahean iso määrä nikotiinia kun vetää henkeen. Toki tupakoitsiat ovat niin koukuttuneet, että heillä ei vaikuta niin huomattavasti enää. Mutta useinhan sitä sanotaan että nyt on pakko päästä hermosavuille. Wiki myös kertoi että sopiva määrä nikotiinia parantaa muistia. Eli eräänlainen "lääke" ehkä. Ei vaan sanottu mikä on sopiva määrä. Joku jalkkis pelaaja käytti jotain lievää huumausainetta, eli ne kai sitten vaikuttavat kuntoon parantavasti jos lääkeannos on sopiva. Veli kai silloin tällöin käyttää nuuskaa. En tiedä onko kärähtänyt huumetesteissä vaikka ei ole kyllä huumeita käyttänyt. Mutta ilmeisesti ne testit on niin tarkkoja tai sitten testi oli vain väärä.

No kumminkin. Itsemurhaa ajattelevat eivät ymmärrä hakea tai ajatella apua. Tällöin kai jonkun muun pitäisi huomata tuo vaikea tilanne.

 

[ttjm]

Menee vähän ohi aiheen, mutta ei kai se niin haittaa.
Varsinkin isolle osalle miehistä se puhuminen asioista ei vaan ole se tehokkain keino hoitaa masennusta. Itselle ei ainakaan ollut mitään hyötyä käydä kerran viikkoon kertomassa että edelleen "kaikki päin vittua ja mikään ei tunnu miltään". Tilanne alkoi kuitenkin helpottaa aika nopeasti, kun pääsin neuropsykiatriseen valmennukseen (toivottavasti muistan termin oikein).

 

[Yontimo]

Jotenkin melkein ymmärtää niitä vihreitä hihhuleita jotka on juuri toista mieltä kuin toinen (vaikkapa mies).

Lääkkeitä vain niin paljon naamariin, niin mies muuttuu naiseksi. Se olisi varmaan se vihreiden hihhuleiden unelma.

Tupakka tosiaan jollain lailla relaksoi ja aiman saman vaikutuksen olen huomannut nuuskasta. Ja sitten vahva tupakka menee päähän tosi vahvasti. On kai niin kahean iso määrä nikotiinia kun vetää henkeen. Toki tupakoitsiat ovat niin koukuttuneet, että heillä ei vaikuta niin huomattavasti enää. Mutta useinhan sitä sanotaan että nyt on pakko päästä hermosavuille. Wiki myös kertoi että sopiva määrä nikotiinia parantaa muistia. Eli eräänlainen "lääke" ehkä. Ei vaan sanottu mikä on sopiva määrä. Joku jalkkis pelaaja käytti jotain lievää huumausainetta, eli ne kai sitten vaikuttavat kuntoon parantavasti jos lääkeannos on sopiva. Veli kai silloin tällöin käyttää nuuskaa. En tiedä onko kärähtänyt huumetesteissä vaikka ei ole kyllä huumeita käyttänyt. Mutta ilmeisesti ne testit on niin tarkkoja tai sitten testi oli vain väärä.

No kumminkin. Itsemurhaa ajattelevat eivät ymmärrä hakea tai ajatella apua. Tällöin kai jonkun muun pitäisi huomata tuo vaikea tilanne.

Ei millään hyvällä, mutta sulla ei riitä selvästi psyyke, kun pitää politikoida tämäkin aihe. Miten se menikään.. "Henkilökohtainen on poliittista" vai mitä ne femakot uhosikaan...

 

[Yontimo]

Akuutissa tuli jotain. Oli tapaturmia ja erilaisia sairauksia. Noidan syitähän nyt ei oikeastaan selvitetä ollenkaan. Jostain syystä tapaturmia ja jostain syystä erilaisia sairauksia. Ja noista syistä sitten tapahtuu kuolema.

Siinä kerrottiin myös että suomessa itsemurhia on 2-3 kappaletta päivässä. Se tekisi siis 912 itsemurhaa vuodessa? Ja itsemurhat tapahtuu suhteella 3/4 ja enemmän on miehiä.

Tuohon liittyviä ongelmia:
Puhumattomuus
Alkoholi (masennuslääkkeenä)
Taisi viitata että ei olla niin sosiaalisia kuin naiset, eli ei osata puhua
Tai sitten pää leviää ja siitä halutaan eroon, eli tehdään sitten itsari

Siinä ne syyt taisi sitten ollakin.

Alkoholihan toimii aivan samoin kuin rauhoittavat lääkkeet. Tai jos niitä käyttää yhtä aikaa, niin vaikutus tehostuu. Tupakka ja nuuska myös lievittävät jollain lailla ahdistusta, ainakin hetkellisesti. Ainakin tälläinen käsitys itsellä. Itse en kyllä polta.

Itse olen ollut viisi tai kuusi kertaa suljetulla mielentilatutkimuksissa ja käynyt läpi kaikki mahdolliset vankimielisairaalaa lukuunottamatta, eikä se juttelu ole huippuasiantuntevuudesta huolimatta muuttanut maailmaa. Diagnoosikin löytyi vasta kun katsottiin "kuinka kova jätkä" mä oon. Sen tekee teot, ei sanat. Ei tarvitse muuttaa maailmaakaan, kunhan pitää oman pihapiirinsä kondiksessa.



Tämä nyt ihan anekdoottina. Tilastoja ja tutkimusmateriaalia sitten kun joku sitä kaipaa. Ei näytä hyvältä sekään, ei.

 

[Yontimo]

Fakta on se, että kolikkoa heittämällä pääsee nopeammin lopputulokseen, kuin menemällä vastaanottoon, ja se on fakta, kuten jo kertaalleen sanoin.

RAY pitäisi lakkauttaa, kuten suurin osa kuntien palveluistakin. Noissa mestoissa ole duunissa kuin yksityiselle kelpaamaton roskasakki joka saa aivan käsittämättömästi valtaa verrattuna tuloksiin. Riittää että heität vähän poliittisesti korrektia liturgiaa, niin johan pääset raiskaamaan ja kiduttamaan natiaisia ihan oman mielesi mukaan hyvällä palkalla.

 

[Yontimo]

Kymmenen vuotta meni itsetuhoisen ihmisen pelastamiseen ja kymmenen sen hyväksymiseen, mutta toki skenaarioita kehittelemällä asia ratkeaa. Mietitään vaan mitä kaikkea kaikesta voi seurata, niin ollaan rationalisoitu koko asia puhki ja taas kehtaa nukkua yönsä hyvin. Eissaatana jätkät. Nyt vittu oikeesti

 

[jm82]

Menee vähän ohi aiheen, mutta ei kai se niin haittaa.
Varsinkin isolle osalle miehistä se puhuminen asioista ei vaan ole se tehokkain keino hoitaa masennusta. Itselle ei ainakaan ollut mitään hyötyä käydä kerran viikkoon kertomassa että edelleen "kaikki päin vittua ja mikään ei tunnu miltään". Tilanne alkoi kuitenkin helpottaa aika nopeasti, kun pääsin neuropsykiatriseen valmennukseen (toivottavasti muistan termin oikein).

Totta. Enemmän se turha puhe vain rasittaa. Eli jonnekin täytyisi päästä joka oikeasti jostain osaa.

Itse olen ollut viisi tai kuusi kertaa suljetulla mielentilatutkimuksissa ja käynyt läpi kaikki mahdolliset vankimielisairaalaa lukuunottamatta, eikä se juttelu ole huippuasiantuntevuudesta huolimatta muuttanut maailmaa. Diagnoosikin löytyi vasta kun katsottiin "kuinka kova jätkä" mä oon. Sen tekee teot, ei sanat. Ei tarvitse muuttaa maailmaakaan, kunhan pitää oman pihapiirinsä kondiksessa.

Tämä nyt ihan anekdoottina. Tilastoja ja tutkimusmateriaalia sitten kun joku sitä kaipaa. Ei näytä hyvältä sekään, ei.

Kerran kävi joku vähän tuntemattomampi henkilö ja välillä oli kai ollut suljetulla ja välillä ei. Oli jostain kauempaa ja auto oli mennyt pari kertaa katolleen matkalla. Täällä ollessa oli aavistuksen sekava. Ja joutui vähän huilailla lattialla ja ottaa happea että pääsi paluumatkalle. Mutta oli kait auto kaatunut paluumatkallakin pari kertaa. Ja joku hänen tuttu sitten kertoi että olisi kyykäärme herännyt autosta ja purrut sitten tätä kuskia. Saattaahan se tottakin olla, mutta joka tapauksessa oli aika heikossa hapessa. Ja kuulemma joutui suljetulle uudestaan kun oli ollut liian rankka reissu.

No joo. Henkilö on vielä "terve" jos se pääsee juttelemaan ja vaikuttaa suurin piirtein normaalilta. Eli helpolla ei tehdä yhtään mitään. Tarvitsee kunnollisen pään leviämisen ja silloin alkaakin porukka juoksennella ympäriinsä ja haetaan lääkäriä ja muita korkeampia henkilöitä paikalle rauhoittelemaan tilannetta. Ja jos ei vieläkään auta vaan henkilö on aivan raivojullu, niin yleensä se osasto taitaa kutsua. Toki sinne varmaan pääsee vapaaehtoisestikin.

Höh. En nyt tainut osata taaskaan kirjoittaa yhtään mitään järkevää.

No kumminkin, jos ei osaa purkaa puhumalla, niin täytyy suuttua ja hyppiä seinille. Luulisi että jo joku osaisi herätä asialle. Saada purettua se viha jota varmasti on.

 

[oestrus taurus]

Fakta on se, että kolikkoa heittämällä pääsee nopeammin lopputulokseen, kuin menemällä vastaanottoon, ja se on fakta, kuten jo kertaalleen sanoin.

Näin olenkin sen arvellut. Ja jos oikein oletan, niin henkilö joka on historiassaan saatu psykoositaustoin kerran ohjattua pehmustettuun, viedään sinne jatkossa helpommiin vanhoin perustein. Lisäksi he eivät tee kovin mielellään julkisella kalliita diagnooseja esimerkiksi kaksisuuntaiseen mielialaan, add, Adhd, asperger jne.

Näin ollen joku paskahousuinen ihminen, joka pelkää kaikkea normeista poikkeavaa, voi saada hänet ilmoituksellaan takaisin suljetulle osastolle. Pilaamasta lapsia ja nuoria, vaikkapa.

Ensimmäistä kertaahan sinne ei helpolla taida joutua. Silloin paskahousuilla ei kovinkaan suurta vaikutusvaltaa taida olla käsissä. Lähinnä ehkä jos naama ei miellyttä jotain psykopaattia tai on muutoin hänen edunmukaista, tällöin hän voi sen myös saada historialtaan puhtaan ihmisen valkotakkisten mukaan. Muutoin ovat tiukat ehdot pakkohoidolle.

Suosittelen jokaista lukemaan psykoosin oirehdinnasta ja tekemään siitä johtopäätöksen, voisiko lääkäri esimerkiksi tehdä virhepäätöksen. Tämä siten hoidon taso on mitä on julkisilla ja sillä voi tehdä itselleen vain päänvaivaa. Tietäen siis, jos ongelma jää nimikellä "psykoosi ja rauhoittavat lääkkeet" kummittelemaan, joku normisto-natsi voi saada jatkossa huolestuneella ilmoituksellaan valkotakit aina ovesi taakse, kun yrität elää joskus omaa elämääkin. Tämä siitä syystä, että jos mielisairaus (väärin diagnosoitunakin) on peruste pakkohoidolle.

Alaikäisellä se sitten on vielä karmeampaa, kun ei tarvitse olla mieleltään edes sairas, vaan voilla esim. anoreksiaa tai päihteidenkäyttöä (jossa ongelmat ovat jo aika pienesti täytettävissä).

No kumminkin, jos ei osaa purkaa puhumalla, niin täytyy suuttua ja hyppiä seinille. Luulisi että jo joku osaisi herätä asialle. Saada purettua se viha jota varmasti on.

Tähän auttaa keino pyhittää aikaa ja purkaa "mielikuvitus ystäville", "mielikuvituslukijalle kirjoittaen" tai itsensä suurelle haasteelle, "objektiivisen minän tutkimus ja konseptin kartoitus". Tämän jälkeen kun minuudelle alkaa selvitä ongelma ja sen juuret, kun "minä" on varma valkenevasta totuudesta, sen jälkeen on hyvä kertoa ja avautua kaikkeudessaan ulkopuolisille kuulijalle.

Kun on varma kaikesta, ulkopuolinen kuulijakin voi ottaa puhujasta oppia ja nieleskelee jo todennäkösemmin valkenevia, omiakin paineita "kartoittaa itseänsä".

 

[teppemies]

Mietin mieltä sellaisena, että ei vaan tartu niihin negatiivisiin asioihin vaan tietoisesti pyrkii ihan positiivisiin asioihin. Olisi esim. 10 negatiivistä asiaa, mutta fiilistisellä sillä yhdellä positiivisellä asialla. Siis ihan hullua, mutta mitä sitten.

Pahimmillaan, sopivassa tilassa, mikään asia ei tuota aitoa mielihyvää, vaikka "tietäisi" niiden kymmenen tai sadan positiivisen jutun olevan ihan jees. Taitaa pidemmän päälle olla aika harmaata, jos aidosti mikään ei tunnu oikein miltään. Kymmenen vuotta sellaista, niin tuskin on kovin hilpeät tunnelmat.

Ajatele muita ei vaan iteäsi niin on helpompi olla tekemättä itsemurha.Toki niitä jolla on mielenterveys ongelmia ja lääkityksen alla niitä tätä ajatelutapa ei ehkä auta. Tiedän henkilöitä joka on koitanut tehdä itsaria 19 vuotiana ja epäonnistunut. ~50vuotta myöhemin tämä henkilö veti rauhoitava tarpeks että henki lähti.

Toivottavasti kukaan läheiseni ei päädy "ajattelemaan muita" kovin pitkäksi aikaa. Ei kenenkään tarvitse viettää vuosikymmenten helvettiä tai vuosikymmenten mitäänsanomatonta harmaata sumua sen vuoksi, että sillä säästäisi läheisiä. Eri juttu hetkelliset päähänpistot, joita tuskin kovin paljon on, eikä niistä tainnut olla kysekään.

 

[jm82]

Samaa mieltä edellisen kanssa. Voi olla jotain hyviä juttuja, mutta mikään ei tunnu siltikään hyvältä.


Usein se taitaa mennä juuri toisin päin, eli ajattelee liikaa muita. On aina ajatellut. Ei ole osannut edes ajatella itseä, eikä käsitellä että mikä aisia on johtanut siihen seuraavaan asiaan ym.

 

[SloBo]

Luinpas juuri YLE:n sivun kautta linkattuna seuraavan jutun ja bongasin sitten tämän ketjun: https://www.theguardian.com/football/2016/nov/16/andy-woodward.

Aika karua settiä. Jatkakaa.

 

[jm82]

Puoli seiskassa tuli jostain TRE (Tension, Stress & Trauma Release Exercise) jutusta.

Eli siinä Impala elukka tärisi hervottovasti pahan trauman jälkeen. Mutta tuon trauman jälkeen eläin oli taas täysin normaali.

Vääriä käsityksiä:
älä herra jumala tärise, vaikka juuri pitäisi täristä että vapautuu siitä traumasta.

jos raja ylittyy niin alamme vapista

läheltäpiti tilanne
kolari ym
johtaa keskittymisvaikeuksiin
kipuihin joihin ei ole lääketieteellistä syytä
univaikeudet
vaikeudet kohdata muita ihmisiä

Jotain tauman käsittelyä
aktivoidaan tärinäreaktio jälkeenpäin
aivojen limgiseen järjestelmään. luonnollinen reaktio
vaatii paljon että siihen pääsee
vapisee
voi olla vapauttavaa

antaudun olemaan hullu
kroppa varastoi paskaa

fyysisen rasituksen kautta pääsee vapaaksi
voi olla kova itkureaktio
stressinhoitoon

sotassa olleiden hoitoon
post traummaattiseen hoitoon
synnytyksen traumaan


Joku järki tuossa täytyy olla. Koska yhden juoppo henkilön päälle ajoin autolla. Päästin kyllä tuon juopon rauhassa menemään tien yli. Mutta tämän juopon kaverit sitten huusivat tälle juopolle ja juoppo siis "hyppäsi" auton tuulilasille. Ja kerran ajanut melkein hirven päälle. Tuollaisen tilanteen jälkeenhän tulee sellainen tärisevä olo ja kädet vapisee. Eli kait jollain lailla sitten käsittelee sitä stressiä. Tämä juoppo onneksi säilyi hengissä ja ei kai sille mitenkään käynyt. Olisi pitänyt vain haastaa oikeuteen toilailuistaan. Mitään suojatietäkään ei ollut, eli olisi saanut laittaa tämän hullun maksumieheksi. Mutta uhkaili jollain kipu särky korvauksia, niin annoin sitten olla ja korjasin auton ja tuulilasin omasta pussista. Hullulla oli vielä kaikkea piikkivyötä ja muuta, niin kauheat naarmut tuli lokasuojaan. Eli toivottavasti osaa juoda vähän vähemmän seuraavalla kerralla jos sattuu olemaan vielä henkissä. Tuosta kolarista 16 vuotta, eli nuo traumaattiset jutut muistaa valitettavasti kauan.

sipiläkin oli täysin vittuuntunut yle:lle. Koska lähetti yle:en 20 sähköpostia. Ihan oikeen ylelle. yle= vihreiden kukkaislaitos. Siihen kuuluukin vittuuntua. Peukut vittuuntumisesta ja näyttää mallia että pitää vittuuntua jos siltä itsestä tuntuu.

Minäkin lähetin työpaikalle kaksi sähköpostia, mutta hokkus pokkus ovat kokonaan mykkiä. Mutta väliäkös tuolla. En halua olla itsekään tekemisissä kunhan rahaa vaan tulee.

 

[Kaihomieli]

Nimenomaan MIKSI ?

Olettaisin että ei ole välttämättä yhtä ainoaa syytä. Olisi kiinnostava kuulla suoraan itsemurhaa yrittäneiden kertomuksia aiheesta.

 

[Animerunkkari]

^ Koska ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Kaikkia vaan ei ole luotu elämään tätä elämää. Turhaa jeesustella avun hankkimisesta, jos oman elämän päättäminen tuntuu helpommalta vaihtoehdolta.

Terveehkönä kenen tahansa on helppo heittäytyä filosofiseksi. Itsekkin olen syyllistynyt tähän ja todennäköisesti tulen jatkossakin. Pohjalla ei näe huippua eikä huipulla näe pohjaa. Aivan sama kuinka monta kertaa seilaa ääripäästä toiseen. Ihmisaivoja ei yksinkertaisesti ole luotu käsittelemään näitä aiheita.

Pari viikkoa sitten koin sellaista mielihyvää ja sellaista kauneutta, että päätin etten tule ikinä tappamaan itseäni ennenaikaisesti.

Viikko sitten heräsin, enkä kyennyt kokemaan minkäänlaista mielihyvää tai minkäänlaista kauneutta.


Bioniikkaa odotellessa. Ihmisaivot eivät vaan pysy tämän maailman mukana.

 

[Animerunkkari]

-tuplat-

 

[jm82]

Nimenomaan MIKSI ?

Olettaisin että ei ole välttämättä yhtä ainoaa syytä. Olisi kiinnostava kuulla suoraan itsemurhaa yrittäneiden kertomuksia aiheesta.

^ Koska ei yksinkertaisesti ole muuta vaihtoehtoa. Kaikkia vaan ei ole luotu elämään tätä elämää. Turhaa jeesustella avun hankkimisesta, jos oman elämän päättäminen tuntuu helpommalta vaihtoehdolta.

Vaikea kysymys. Ja mitkään kysymyksethän ei varmaan yleensä pyöri mielessä.

Voisikin oikaista. Miksi pitää syödä, miksi pitää tehdä jotain, miksi pitää tehdä otsikossa mainuttu juttu? Koska se tuntuu hyvältä?

 

[Relaaja]

Jos koittaisin kuvailla sellaista tilannetta, missä mikään valinta tai toimintamalli ei tuo ratkaisua hallitsevaan tilanteeseen.

Epätoivo olisi kuvaavin sana siinä tapauksessa. Kaikki mahdolliset vaihtoehdot johtavat samanlaiseen lopputulokseen. Tai ainakin näin ajattelen.

Voimattomuus menneisyyden edessä, jonka muuttaminen tässä hetkessä tapahtuu vain ja ainoastaan itsetuholla. Tämä olisi mielestäni ratkaisu tilanteeseen, koska siten saan takaisin kontrollin menneisyyteen. Teen valinnan.

Se, että tilanne ei olisi enää epätoivoinen ei auta, samanlaiset ajatukset palaavat mieleen jos joudun tilanteeseen, missä on monta huonoa vaihtoehtoa. Voimaton olo olosuhteiden edessä.

Se, että näkee tekemänsä valintojen olevan hyvinkin paljon olosuhteiden summia. Tällainen ajattelu jollakin tavalla vapauttaa siitä ajatuksesta, että itse olisin valinnut kaikki nämä huonot tapahtumat, tai että tilanteet ja menneisyys tekisivät tämän valinnan puolestani tässä hetkessä.

Vapaa valitsemaan?

Toki henkinen kipu voi olla hyvinkin vahvempaa kuin fyysinen kipu. Täällähän on myös se eutanasia-säie, mutta silloinhan ei puhuta itsemurhasta.

 

[d0d11]

Tähän vois kirjottaa kauheen romaanin mutta en jaksa nyt.

Mut se ei oo kivaa kun heti kun heräät on päivä pilal, vittu ku mä heräsin enkä oo kuollut. Sen jälkeen sitten onkin itsemurha mielessä siihen asti kunnes meet nukkumaan, eikun ainiin uniongelmat estävät senkin.

 

[oestrus taurus]

Menkää ostamaan Lidlistä rasvaista Trattorio Alfredo lasangnea ja herätkää uudella tavalla näkemään "kaunista ja makeaa". Kyllä kuolla ehtii aikanaan ja pahimmillaan sieltä tulee se uusi ja tylsä reinkarnaatio, joka saattaa persoonana olla vielä sietämättömästi enemmän yksinkertaisempi, ettei sitä edes itsekkään tajua. Itsenäisyyspäivän jälkeiset tunnelmat voivat olla hyvinkin vielä vain sitä hormooniepätasapainoa ja kylmän hien puskemista päälle.

Btw, olipas muuten kamalan makuista tuo double-mint e-savuke höyry, että sitä en ainakaan suosittele long drinkin kanssa nauttimaan.

 

[SuperEgo]

Menkää ostamaan Lidlistä rasvaista Trattorio Alfredo lasangnea ja herätkää uudella tavalla näkemään "kaunista ja makeaa".

Suomalaisiin jauhelihaeineksiin verrattuna melkein siedettävä hinta-/laatusuhde, mutta ehkä itsetuhoaikaiden ehkäisemiseen nyt kuitenkin tarvitaan jotain muutakin, ellei kyse ole Ian Curtis -tyylisestä loppuillan päähänpistosta.

 

[Perse-Laakkonen]

Ei kannata tehdä itsaria koska sitten on kaikki ohi eikä mahdollisuutta katua. Joka tapauksessa kuolet tod. näk. reilusti alle 100-vuotiaana joten miksi et sinnittelisi loppuun asti. Muutama kymmentä vuotta sinne tänne. Jos ei muuten niin vaikka ihan muiden kiusaksi kitkuttelette täällä.

 

[WaspPike]

Ei kannata tehdä itsaria koska sitten on kaikki ohi eikä mahdollisuutta katua. Joka tapauksessa kuolet tod. näk. reilusti alle 100-vuotiaana joten miksi et sinnittelisi loppuun asti. Muutama kymmentä vuotta sinne tänne. Jos ei muuten niin vaikka ihan muiden kiusaksi kitkuttelette täällä.

Itse ajattelen eri tavalla. Kun on rahaa ja terveyttä nauttia hyvää elämää, niin elämä on sen arvoista. Sitten 67 tjms. Kun eläkkeelle jää, niin käyttää koko omaisuuden 3 vuodessa, ja sen sijaan että jää kitumaan ja kitsastelemaan viimeisiä vuosia köyhyydessä ja sairaudessa, ampuu coltilla aivot seinälle. Win-win kaikille. Tosin kai sitten vanhuudenhöperönä tämä ajatus kuolee pois, ja tyytyy vetämään jotain vetistä puuroa vanhainkodissa ja ilahtumaan siitä että joku tulee kerran vuodessa leikkimään että kuuntelisi mua.

 

[SuperEgo]

Ei kannata tehdä itsaria koska sitten on kaikki ohi eikä mahdollisuutta katua. Joka tapauksessa kuolet tod. näk. reilusti alle 100-vuotiaana joten miksi et sinnittelisi loppuun asti. Muutama kymmentä vuotta sinne tänne. Jos ei muuten niin vaikka ihan muiden kiusaksi kitkuttelette täällä.

Jos joskus tulevaisuudessa kärsit sietämättömistä syöpäkivuista, tulen kyselemään, että saatko siitä toisten kiusaksi kitkuttelemisesta koviakin kiksejä.

 

[Animerunkkari]

...

Se, että näkee tekemänsä valintojen olevan hyvinkin paljon olosuhteiden summia. Tällainen ajattelu jollakin tavalla vapauttaa siitä ajatuksesta, että itse olisin valinnut kaikki nämä huonot tapahtumat, tai että tilanteet ja menneisyys tekisivät tämän valinnan puolestani tässä hetkessä.

Vapaa valitsemaan?

...

Masennus on mielen heikkoutta. Monella vaan tuntuu olevan sellainen illuusio, että jokainen on jotenkin vastuussa oman psyykkeensä herkkyydestä. Kuvitellaan, että jollain helvetin halkojen hakkaamisella, pienellä palelemisella ja likaisilla kynnenalustoilla ollaan rakennettu itsensä VAHVAKSI. Tekeehän tuo varmasti olon melko pontevaksi, kun tätä mantraa hoetaan itselleen koko aikuiselämä.

Vahvoilla vaan harvemmin tulee mietittyä, että ehkä tuli vain silloin nuorena valittua hyvä pillu, josta pulpahtaa ulos. Ehkä se oli onnea, että se tämän hetkinen kognitiivinen polku on ollut tarpeeksi mutkaton. Tuurihan on vaan selittelyä niin kauan kunhan vaan selviää tilanteesta kuivana, eikö se niin aina mene?

Eikös se ole niin, että jokaisella ihmisellä on omat heikot hetkensä? Eikö jokainen masennu, kun muija pettää? Jokainenhan nyt masentuu kokeiden mennessä vituiksi? Ehkä ei jaksa aamulla nousta kuselle, kun palelee? Voi vittu että jaksaa vitu.... eiku masentaa.

Heikkojahan ovat ne, jotka jäävät sinne vällyjen väliin makaamaan ja murehtimaan.

Mitä ne itsemurhaa ajattelevat miettivät?

Mielenterveysongelmaiset:
”Olen vain laiska, kaikkia masentaa”
"Nämä ovat vain tekosyitä"
”Ei saisi ajatella itsemurhaa. Itsemurha on tabu.”
”En ole tarpeeksi sairas. Tuhlaan oikeasti apua tarvitsevien aikaa.”
”En kehtaa puhua tämmösistä”
"Mitähän ne tekee mulle, jos mainitsen näistä"
"Voisinpa keskustella tästä perheeni kanssa"
"En tiedä, olenko sairas"

Myöhemmin sitten ihmetellään, kun porukka ei pysty hakemaan omin avuin apua. Mietippä sitten, kun se raja on niin alhaalla, että pelkästään tuntemattoman henkilön vaivaaminen tämän ammatissaan (taloudellisen tuen hakeminen, hammaslääkärin tarkistuskäynti) on henkisesti itsemurhaa korkeammalla kynnyksellä.

Ääritapaukset:
"Mitenhän saisin huomiota aikaan kuolemallani?"
"Mitenhän kostaisin minua loukanneille?"
"Mitenhän järisyttäisin yhteiskuntaa?"
"Mitenhän minut muistettaisiin tästä?"
"Pääseeköhän kouluampujat vielä lehteen?"

Eiku joo, onneksi tappajaksi ryhdytään ihan valinnan perusteella.


Sinä tulet muovaamaan toisen ihmisen elämää täysin tahdostasi riippumatta. Ne ”hyvät”, ”lapsien etua ajattelevat” vanhemmat eivät missään kohtaan valitse aloittavansa sitä riitaasa lastensa edessä, eivätkä lapset valitse omaa reaktiotaan tätä kohtaan. Ei ole mahdotonta luulla lapsena tulevansa tapetuksi joka viikonloppu.

Kysymys: Kuinka moni näistä lapsista sitten valitsee myöhemmin kasvavansa neuroottiseksi palloksi, joka on kulkee koko lopun elämänsä karvat pystyssä ja jolla pieninkin stressi laukaisee pakenemisreaktion?

Näistä asioista ei loppujen lopuksi voi syytellä ketään. Ainoa mitä aiheelle voi tehdä on herätellä pientä tiedostamisen jyvää aiheen ympärille. Joillekkin vaan tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, että elämä ei ole mitään vitun koulua, jossa kaikille asioille on yksi oma vastauksensa. Eletään koko elämä eksyneenä omiin ajatuksiin ja omiin (vielä) rikkoutumattomiin harhoihin. Perjantai-iltana sitten kastetaan vähän varvasta vieraisiin vesiin ja paljastetaan samalla koko maailmalle, kuinka totaalisen raakile ajatuselämä sitä voi ihmisellä vielä ollakkaan.

"Kyllä minä tuon puukon nappaisin tuon kädestä ja vääntäisin käden selän taakse"
"Ois kannattanu syöttää"
"Miksei se ammu sitä jalkaan"
"Liian korkea kadenssi"
"Lihaksikkaat tappelijat on hitaita, voittaisin nopeudella"

Valitettavasti vastaukset on vastauksia vasta, kun ne on itse löytänyt. Todellisuudet on todellisuuksia vasta, kun ne on itse kokenut. Vajaat työkalut omaavalle on mahdotonta antaa liian haastavia töitä ja odottaa järkeviä tuloksia. Tästä johtuen en näe mitään ideaa näiden nojatuolisankareiden noteeraamisella. Toivottavasti jossain vaiheessa alamme tajuta häpäisemään ja ehkä jopa häpeämään tietynlaista käyttäytymistä näiden herkähköjen aiheiden ympärillä.


Vähenee samalla nämä isältä pojalle perinteet.

 

[Dr. Who]

Masennus on mielen heikkoutta. Monella vaan tuntuu olevan sellainen illuusio, että jokainen on jotenkin vastuussa oman psyykkeensä herkkyydestä. Kuvitellaan, että jollain helvetin halkojen hakkaamisella, pienellä palelemisella ja likaisilla kynnenalustoilla ollaan rakennettu itsensä VAHVAKSI. Tekeehän tuo varmasti olon melko pontevaksi, kun tätä mantraa hoetaan itselleen koko aikuiselämä.

Vahvoilla vaan harvemmin tulee mietittyä, että ehkä tuli vain silloin nuorena valittua hyvä pillu, josta pulpahtaa ulos. Ehkä se oli onnea, että se tämän hetkinen kognitiivinen polku on ollut tarpeeksi mutkaton. Tuurihan on vaan selittelyä niin kauan kunhan vaan selviää tilanteesta kuivana, eikö se niin aina mene?

Eikös se ole niin, että jokaisella ihmisellä on omat heikot hetkensä? Eikö jokainen masennu, kun muija pettää? Jokainenhan nyt masentuu kokeiden mennessä vituiksi? Ehkä ei jaksa aamulla nousta kuselle, kun palelee? Voi vittu että jaksaa vitu.... eiku masentaa.

Heikkojahan ovat ne, jotka jäävät sinne vällyjen väliin makaamaan ja murehtimaan.

Mitä ne itsemurhaa ajattelevat miettivät?

Myöhemmin sitten ihmetellään, kun porukka ei pysty hakemaan omin avuin apua. Mietippä sitten, kun se raja on niin alhaalla, että pelkästään tuntemattoman henkilön vaivaaminen tämän ammatissaan (taloudellisen tuen hakeminen, hammaslääkärin tarkistuskäynti) on henkisesti itsemurhaa korkeammalla kynnyksellä.

Eiku joo, onneksi tappajaksi ryhdytään ihan valinnan perusteella.


Sinä tulet muovaamaan toisen ihmisen elämää täysin tahdostasi riippumatta. Ne ”hyvät”, ”lapsien etua ajattelevat” vanhemmat eivät missään kohtaan valitse aloittavansa sitä riitaasa lastensa edessä, eivätkä lapset valitse omaa reaktiotaan tätä kohtaan. Ei ole mahdotonta luulla lapsena tulevansa tapetuksi joka viikonloppu.

Kysymys: Kuinka moni näistä lapsista sitten valitsee myöhemmin kasvavansa neuroottiseksi palloksi, joka on kulkee koko lopun elämänsä karvat pystyssä ja jolla pieninkin stressi laukaisee pakenemisreaktion?

Näistä asioista ei loppujen lopuksi voi syytellä ketään. Ainoa mitä aiheelle voi tehdä on herätellä pientä tiedostamisen jyvää aiheen ympärille. Joillekkin vaan tuntuu olevan mahdotonta ymmärtää, että elämä ei ole mitään vitun koulua, jossa kaikille asioille on yksi oma vastauksensa. Eletään koko elämä eksyneenä omiin ajatuksiin ja omiin (vielä) rikkoutumattomiin harhoihin. Perjantai-iltana sitten kastetaan vähän varvasta vieraisiin vesiin ja paljastetaan samalla koko maailmalle, kuinka totaalisen raakile ajatuselämä sitä voi ihmisellä vielä ollakkaan.



Valitettavasti vastaukset on vastauksia vasta, kun ne on itse löytänyt. Todellisuudet on todellisuuksia vasta, kun ne on itse kokenut. Vajaat työkalut omaavalle on mahdotonta antaa liian haastavia töitä ja odottaa järkeviä tuloksia. Tästä johtuen en näe mitään ideaa näiden nojatuolisankareiden noteeraamisella. Toivottavasti jossain vaiheessa alamme tajuta häpäisemään ja ehkä jopa häpeämään tietynlaista käyttäytymistä näiden herkähköjen aiheiden ympärillä.


Vähenee samalla nämä isältä pojalle perinteet.

Sitten on ihmisiä joiden koko lapsuus on yhtä helvettiä alkoholisti vanhempien takia, on lastenkoteja ja muita siitä aiheutuneita ongelmia ja loppujen lopuksi elää normaalia elämää, käy hyvin palkatussa työssä, on perhe, asunnot, harrastukset ja suoraan sanottuna mua vituttaa kun joku tulee marisemaan kun on niin vitun raskasta tämä elämä ja vähän kun joku vastustaa tai tyttöystävä jättää niin ollaan tekemässä itsaria, kyllä mielen heikkoutta, mutta niinhän se on että vahvimmat pärjää.

Se on hassua kun joku tulee selittämään kuinka kaikki on perseestä ja sitten kun kertoo oman lapsuustarinan niin ei sillä toisella ollutkaan asiat niin huonosti.

Se on omista päätöksistä kiinni ja mitä OIKEASTI elämältä haluaa, itse päätin kakarana että viinan kanssa en ala läträämään ja minusta ei mitään vitun alkoholistia tule, ei tullut.

 

[SuperEgo]

Sitten on ihmisiä joiden koko lapsuus on yhtä helvettiä alkoholisti vanhempien takia, on lastenkoteja ja muita siitä aiheutuneita ongelmia ja loppujen lopuksi elää normaalia elämää, käy hyvin palkatussa työssä, on perhe, asunnot, harrastukset ja suoraan sanottuna mua vituttaa kun joku tulee marisemaan kun on niin vitun raskasta tämä elämä ja vähän kun joku vastustaa tai tyttöystävä jättää niin ollaan tekemässä itsaria, kyllä mielen heikkoutta, mutta niinhän se on että vahvimmat pärjää.

Joo. Itsekään en voi sietää heikkoja paskoja, jotka kehtaavat sairastua keuhkosyöpään ja vielä inistä siitä, vaikka eivät ole lapsuudessaan altistuneet passiiviselle tupakoinnille eivätkä edes koskaan polttaneet itse.

 

[Dr. Who]

Joo. Itsekään en voi sietää heikkoja paskoja, jotka kehtaavat sairastua keuhkosyöpään ja vielä inistä siitä, vaikka eivät ole lapsuudessaan altistuneet passiiviselle tupakoinnille eivätkä edes koskaan polttaneet itse.

Tätähän mä tarkotin...

 

[SuperEgo]

Tätähän mä tarkotin...

No mitäköhän sellaista sitten mahdoit tarkoittaa, mitä ei voi johdonmukaisesti soveltaa esittelemälläni tavalla? Ja miksi tarkalleen ottaen ei voi soveltaa? Perustelethan rationaalisesti ilman tunnepohjaista lässytystä?

 

[jm82]

Sitten on ihmisiä joiden koko lapsuus on yhtä helvettiä alkoholisti vanhempien takia, on lastenkoteja ja muita siitä aiheutuneita ongelmia ja loppujen lopuksi elää normaalia elämää, käy hyvin palkatussa työssä, on perhe, asunnot, harrastukset ja suoraan sanottuna mua vituttaa kun joku tulee marisemaan kun on niin vitun raskasta tämä elämä ja vähän kun joku vastustaa tai tyttöystävä jättää niin ollaan tekemässä itsaria, kyllä mielen heikkoutta, mutta niinhän se on että vahvimmat pärjää.

Se on hassua kun joku tulee selittämään kuinka kaikki on perseestä ja sitten kun kertoo oman lapsuustarinan niin ei sillä toisella ollutkaan asiat niin huonosti.

Se on omista päätöksistä kiinni ja mitä OIKEASTI elämältä haluaa

Hyvä kertomus.

Selvästikin asiaan on kumminkin osattu puuttua. Kun on otettu vanhemmilta pois ja laitettu eri lastenkoteihin. Lopulta tulee onneksi täysin terve henkilö.

Suomessa vaan sitä apua ei oikein saa. On vaan eri virastoja ja rampataan henkilöltä toiselle ja arvuutellaa eri vikoja. Ei siis välttämättä ole ihme että miettii vähän radikaalimpaakin ratkaisua jos mistään ei saa mitään apua.

Tosiaan valittajia tahtoo riittää aika paljon. Itsellä sama juttu että vituttaa mariseminen. Se mariseminen kun ei ainakaan auta yhtään mitään. Jos tyttöystävä jättää, niin itse en ainakaan tappaisi ekana itseä vaan korkeintaan kaikki muut. Jollain toisella sitten taas voi varmaan mennä toisella tapaa.

Vahvimmat tosiaan pärjää ja heikoimpien tehtäväksi vaan jää selviytyminen. Lisäksi tulisi hoitaa tai hoidattaa kaikki mahdolliset vaivat kuntoon. Joku pienikin parannus saattaa jo auttaa ja pystyy jo edes jotain tekemään paremmin. Mutta helpommin sanottu kuin tehty että saisi lääkäreille ja muille sanottua että tuossa on vikaa että leikatkaa se kuntoon. Voidaan vain sanoa tai olla sanomatta mitään. Kumminkin että ei siinä mitään vikaa ole tai että ei ole vielä riittävän paha. Jee, paljon auttaa. Jos on kipeä, niin se sitten on ja asialle täytyisi oikeasti tehdä jotain. Rahaa taidetaan jakaa jotain pari vuotta ja sitten voi tulla jo tiukempaa pärjäämisen kanssa. Eli jotain tarttis tehdä eikä vain olla tekemättä yhtään mitään.

Tuntuu että politiikkaa on sotkettu ihan joka paikkaan. Eli että ei tehdä mitään, laitetaan vain seuraavalle ja siitä takaisin. Eli pirun moinen oravanpyörä jolla vaan kulutetaan rahaa, mutta mitään ei saada aikaiseksi. Lisäksi kukaan ei edes juuri tiedä yhtään mistään. On niin monta eri laitosta ja ei ole osaamista. Sitten kun yrität selostaa että näin kuuluu tehdä, niin torpataan että ei se nyt ainakaan noin mene. Eli ei ole pätkän vertaa luottoa. Siinä alkaa jo pian kiristämään niin paljon että ei oikein keski mitä pitäisi tehdä. Itse varmaan lyön hanskat tiskiin ja hommaan jonkun avustamaan hoitamaan asioita, itse ei enää kiinnosta. Ajatus jo katkesi kun tuli niin outoa tekstiä. Itsellä siis jalan kanssa ongelmia ja mukamas siinä ei mitään vikaa ole. Toki pitäisi vaan kiertää eri lääkäreitä läpi ja osata valittaa kunnolla. Sekin tuli jo mieleen että jään sinne vain istumaan niin kauaksi aikaa että tajuavat tehdä jotain. Eli menee vaikka lakkoon, että nyt en kyllä lähde minnekkään ennen kuin asia on tajuttu selvittää jotenkin.

edit:
Se vielä tuli mieleen, että ehkä on hyvä että on joku jota keksii syyttää. Eli sinun tapauksessasi esimerkiksi voit syyttää aina helvetinmoisia alkoholisti vanhempiasi. Eli niitä voi aina syyttää antaumuksella. Ja sitten se että haluat että ainakaan sinusta ei tule samanlaista vanhempaa. Eli on esimerkki, vaikka kielteinen esimerkki onkin.

Sitten taas jos ei keksi syyttää ketään, niin ehkä joutuu syyttämään vain itseään?

 

[Relaaja]

Valitettavasti vastaukset on vastauksia vasta, kun ne on itse löytänyt. Todellisuudet on todellisuuksia vasta, kun ne on itse kokenut. Vajaat työkalut omaavalle on mahdotonta antaa liian haastavia töitä ja odottaa järkeviä tuloksia. Tästä johtuen en näe mitään ideaa näiden nojatuolisankareiden noteeraamisella. Toivottavasti jossain vaiheessa alamme tajuta häpäisemään ja ehkä jopa häpeämään tietynlaista käyttäytymistä näiden herkähköjen aiheiden ympärillä.

Vähenee samalla nämä isältä pojalle perinteet.

Tästä tulee mieleen sellainen ajatus, että siinä omassa kärsimyksessä on jonkinlainen tietoisuuden taso, josta olisi hankalaa saada kiinni.

Ehkä tässä onkin hieno keino ottaa kiinni siitä omasta kärsimyksestä. Kärsimys siitä, miten suurinosa ei koskaan tule ymmärtämään tätä kärsimystä.

Ehkä sellaisessa tilanteessa se oma helpotus on luoda sitä kärsimystä, että alkaisimme tajuta sitä asiaa muutkin? Sellainen peilaaminen siihen, se tuntuu helpottavalta nähdä se ulkopuolella?

Mutta mistä sen kaiken voisi katsoa itseensä?

Ainiin, kukaan muuhan ei ole sellaista kokenut?

Aijai, nojatuolista täältä kommentoin.

Ehkä olen itse löytänyt vastauksia, oletko sinä?

 

[jm82]

Eikös se ole niin, että jokaisella ihmisellä on omat heikot hetkensä? Eikö jokainen masennu, kun muija pettää? Jokainenhan nyt masentuu kokeiden mennessä vituiksi? Ehkä ei jaksa aamulla nousta kuselle, kun palelee? Voi vittu että jaksaa vitu.... eiku masentaa.

Entäs jos ei huvita tai tohdi mennä sinne kokeisiin jos tietää jo etukäteen että tulee huono tulos? Jos kokeet on menneet pieleen niin entäs sitten? Eihän sillä ole enää väliä kun ei mennyttä voi muuttaa? Eli ei välttämättä masenna yhtään mutta ahdistaa voi, pelkää että samperi, ihan penkin alle ne varmasti menee.

Eli sitä kai haen takaa että joku ei varmaan masennu ollenkaan? Mutta voi ahdistua sitten senkin edestä?

Muijalla ei ole tarvetta pettää, mutta jos pettää, niin entäs sitten? Se on monoa ja seuraava kehiin. Ei sen kummempaa. Itsellä tulisi ainakin suunnaton *itutus. Ei niinkään masennus, koska se nyt ei ainakaan auta vaipua synkkyyteen. Mutta suunnaton ahdistus on varmaan aivan yhtä paha kuin suunnaton masennuskin. Luulisi että kivut on aivan yhtä kovat.

Vitutuksen lukisin ahdistukseksi. Ja masennuksen varmaan sitten jaksamattomuudeksi tai paremminkin suunnattomaksi uupumukseksi. Toki kun nuo mixaa keskenään niin soppa on varmaan valmis. Jokaisella on tosiaan heikot hetkensä, mutta jos nemee jonkun tietyn rajan yli, niin tilanne alkaa olla jo vähän haastava.

 

[Relaaja]

Luulen, että sellaiset ihmiset, jotka eivät ole kokeneet koskaan itsemurha-ajatuksia voisivat mennä sinne hoitoon. Ne psykopaatit.

Masennus on varmasti kykenemättömyyttä löytää ratkaisua vallitsevaan tilanteeseen. Tämä varmasti koskee myös monia hyvin toimeentulevia jne. Se ei siis ole yhteiskuntaluokasta tai tulotasosta kiinni (rikkailla ei ole ongelmia jne.)

SuperEgon ajatus masennuksesta sairautena, minkä voi verrata aivan yhtä hyvin mihin tahansa fyysiseen sairauteen on mielestäni hyvinkin olennainen. Se itsessään mahdollistaa moninaisia ongelmia (fyysisiä ja henkisiä).

Toivottavasti keskustelu jatkuu, elämäntarinoita on aivan yhtä monta kuin yksilöitä.