- Liittynyt
- 19.10.2016
- Viestejä
- 3 164
Tabu tuntuu olevan myös leimasin, jota saatetaan käyttää, jos tunnetaan että omaa mielipidettä vastaan hyökätään.
Ehkä voisi väitää, että tabua on puhua ihmisten keksutelutaidoista, tai siitä että haluamme ajetella itsemme rationaalisiksi, mutta sitä emme ole.
Keskusteluissa aina mennään enemmän tai vähemmän asenne ja tunne edellä, sitä ei voi ihminen välttää ja todella vaikea havaita itsestään.
Helppo esimerkki nykypäivänä maahanmuuttajat, joita täälläkin käytetty jo esimerkkinä. Maahanmuuttajien ongelmista on täysin mahdollista käydä keskustelua ja onkin käyty, mutta missä sitä voi tehdä ilman yli äyräiden kuohuntaa? Aihe ei itsessään ole tabu, mutta asenteellisuus on. Joko on rasisti tai suvakki -muita vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Tämän takia iso enemmistö jättäytyy keskustelun ulkopuolelle, ja sitä hallitsee vain pienemmät ja äänekkäimät joukot ääripäistä, jotka saavat näyttämään aiheen tabulta.
Oma aseenteellisuus ja tunteet on tabu. Ne helposti kielletään itseltään.
Ehkä voisi väitää, että tabua on puhua ihmisten keksutelutaidoista, tai siitä että haluamme ajetella itsemme rationaalisiksi, mutta sitä emme ole.
Keskusteluissa aina mennään enemmän tai vähemmän asenne ja tunne edellä, sitä ei voi ihminen välttää ja todella vaikea havaita itsestään.
Helppo esimerkki nykypäivänä maahanmuuttajat, joita täälläkin käytetty jo esimerkkinä. Maahanmuuttajien ongelmista on täysin mahdollista käydä keskustelua ja onkin käyty, mutta missä sitä voi tehdä ilman yli äyräiden kuohuntaa? Aihe ei itsessään ole tabu, mutta asenteellisuus on. Joko on rasisti tai suvakki -muita vaihtoehtoja ei tunnu olevan. Tämän takia iso enemmistö jättäytyy keskustelun ulkopuolelle, ja sitä hallitsee vain pienemmät ja äänekkäimät joukot ääripäistä, jotka saavat näyttämään aiheen tabulta.
Oma aseenteellisuus ja tunteet on tabu. Ne helposti kielletään itseltään.