Pahoittelut lauseen irroittamisesta asiayhteydestä, mutta tämä on erittäin fiksusti sanottu kypärästä.
Pikkuisen pääsee unohtumaan, että mikä vaaran aiheuttaa mopoautoille, mopoille sähköpotkulaudoille jne. Aivan, auto aiheuttaa vaaran.
Lähtisin karsimaan vaaraa pienemmäksi aiheuttajan suunnasta lisäämällä vastuuta sinne. Tuo 1960-70-luvulla aloitettu autoilijoiden minäminä-ajattelun vahvistaminen on todettu toimimattomaksi ja se on yksi syy sille miksi tämäkin ketju on olemassa. Ei tarvitse mennä Tukholmaa kauemmaksi nähdäkseen, että toisinkin voi tehdä. Siellä pyörät ovat normaali osa liikennettä, kaikki väistävät toisiaan liikennesääntöjen mukaan ja pyörätielle pysäköinti tai edes pysähtyminen on harvinaista.
Autoissa on massaa ja se on niiden ominaisuus, jolle ei mitään mahda.. Pienemmän / kevyemmän kannattaa aina katsoa, mitä isompi tekee, (esim ison kulkuneuvon peräpään liikkeet kannattaa huomioida, jos ajelee riisikupillaan sen läheltä, kun esim se rekka on kääntymässä.. Tietyissä risteyksissä ei kannata esim ajaa siihen vierelle, vaikka siinä eri kaista onkin..)
Fiksu tapa on pistää saman kaltaisessa paino ja kestävyysluokassa olevat menemään omaa reittiään myöten.
Pyörä on vielä pahempi laite, kuin käveleminen, mitä kolarointiin tulee (tippuu korkeammalta ja pyörällä pääsee kovempaan).
Autoille on varattu ne ajokaistat. ja pyöräilijöille ne kevyen liikenteen väylät.
Valitettavasti järjestely ei lahopäille kelpaa, vaan on välillä pakko mennä sinne raskaan liikenteen sekaan vaarantamaan tietysti onneksi etupäässä vain itseään..Typerimmät yksilöt vielä tekevät sen ilmeisesti sitten talviliukkailla. Se on sangen perseestä, että pyörilijöiden tunaroinnoesta joutuu sitten kärsimään autoilijat, vaikka onnettomuuden syy olisi 100%:sesti pyöräilijän vika.
------------------
Pyöräilijä VS (henkilö)auto on kolaritilanteessa, kuten henkilöauto VS juna. Kannattaa pitää se mielessä kun aikoo hölmöillä liikenteessä pyöran kanssa. En tiedä ketään, joka olisi lähtenyt junan kanssa töpeksimään muuta, kuin vahingossa tai itsari mielessä. Yllättäin siitäkin tosin saattaa selvitä kuljettaja pikkuvammoin, jos juna osuu esim keulaan tai perään..
Talvella muuten on sitten vielä se että jos on kuten viimetalvena oli: PALJON LUNTA, niin kannattaa huomioida, että risteyksessä näkyväisyys voi olla kuolleiden kulmien lisäksi muutenkin todella onneton. Silloin jos lennättää esim pyörällä 20 km/h , niin kolarointi on täysin tuuripeliä, sillä toinen on pyörällä tai autolla risteyksessä luotettavasti yhtäaikaa, vaikka lähestyisi kuinka varovasti.
Pyöräilijöden kannattaa hahmottaa, jos terveyttänsä arvostaa, että erilaisissa autoissa on kuolleita kulmia. Ja jos lennättää kuin mielipuoli, niin autosta katsottaessa, kun hommat menee vituiksi voi käydä s.e. kuljettaja näkee pyöräilijän mahdollisesti etempänä ekalla vilkaisulla, mutta tokalla onkin esim takanurkan palkin tai jonkun muun takana, jolloin jääkin huomaamatta ja risteyksessä tulee kolari. Joissain autoissa se kuollut kulma voi olla yllättävänkin iso. Asutusalueella on valitettavasti paikkoja, joissa esim pyöräilijä voi kääntyä ties minne, joten ei toinna olettaa, että etäällä ollut kohde olisikin jo kerennyt normaalia lähemmäksi ja palkin tms takana, siinä lähellä..
Talvikelistä kannattaa pyöräilijän lisäksi huomioida, että on täysin mahdollista, että peilit / sivuikkunat voivat olla myöskin jäässä, jolloin kuolleet kulmat voivat kasvaa massiivisesti. Yleensä kolari on useamman eri yhteensattuman summa, joita tulee kokoajan, väistämättä.
Kannattaa siis seurata niitä autojen suuntavilkkuja ja jarrutella, jos vaikuttaa kolari mahdolliselta, eikä luottaa sokeasti siihen, että vastapuoli väistää..