Purkaudutaanpa taas vaihteeksi, kun pisti taas ärsyttämään. Eilen alkuillasta hain perheenjäseniä Oulun juna-asemalta ja motarilla tuli peräti kaksi niskavaivaista kuskia rinnalle. Ensimmäinen kuski ei osannut katsoa kuollutta kulmaa motarille liittyessään, eikä ymmärtänyt peilissä palavaa varoituvaloakaan, joka kertoo kuolleessa kulmassa olevasta ajoneuvosta. Edessäni oli auto turvavälin päässä, takana ei ketään. Vakionopeudensäätimellä mentiin, joten ei nopeuden vaihtelustakaan ollut kyse. Etukulmaan olisi tullut, jos en olisi jarrua painanut (jarrutus siis siinä vaiheessa, kun liittyvällä oli vilkku päällä ja renkaat osin samalla kaistalla). Väläyttelin pitkiä valoja, että edes huomaisi virheensä ja ottaisi opikseen.
Takaisin tullessa olin vasemmalla kaistalla 108 km/h vakkarissa (n. 101 km/h todellista) ja saavuttamassa oikealla kaistalla n. 95 km/h ajelevaa pakettiautoa. Takana ei ketään, eikä pakun edessäkään. Motarille liittyy pakun taakse valkoinen qashqai. Pari sekuntia ehtii pakun takana puskurissa kiinni roikkua, kun pistää vilkun vasemmalle ja meinaa tulla kylkeen. Niskat ei taaskaan taittuneet katsomaan, että olisiko siellä vasemmalla puolella ketään. Taas olisi etukulmaan tullut, jos ei olisi jarrua painanut rivakasti ja valoilla piti taas koittaa kertoa, että täällä on muitakin tiellä kulkijoita. Ei tällä sankarilla edes kiire ollut, kun seuraavat >10 kilometria peräkkäin ajettiin samaa vauhtia lähes tyhjällä motarilla.
Joo, autona alla on sellainen hajuton ja mauton pappa-auto Avensis, mutta on tuo kuitenkin sen kokoinen että pitäisi näkyä parin metrin päästä. Tuntuu tuo auto aiheuttavan tunteita ainoastaan bemari ja audikuskeissa. Luonnollisesti yhdistävät Avensiksen kuskin eläkeikäiseksi, joten ohi pitää mennä ettei juututa seuraavassa risteyksessä taakse. Siksipä BMW:n ja Audin peränäkymät ovat tulleet tutummiksi pikkuhiljaa, kun ohi pitää päästä eikä sen jälkeen kiire enää olekaan.
Vaarallisinta aikaa tuntuu liikenteessä olevan pääasiassa silloin, kun ei ole paljon autoja liikenteessä ainakin Oulussa. Hiljaiseen aikaan tulee tien päälle ne, jotka eivät uskalla muuten. Päät eivät käänny, eikä liikennesääntöjä olla sisäistetty ihan samalla tavalla. Moottoritielle kiihdyttäessä kiinnostaa nopeusmittarin tuijottaminen enemmän, kuin motarilla oleva muu liikenne. Motarilla ajaessa sitten tuntuu paljon kiinnostavan ne motarille tulevat ja nopeutta vaihdellaan siinä pelossa, että muutkin motarille tulevat ovat yhtä huonoja kuskeja. Seurauksena liittyminen motarille tehdään muille kuskeille vaikeammiksi.
Ruuhkaisen ajan tekee vaaralliseksi ne puikkelehtivat kiireiset idiootit, joiden vuoksi tuolla Oulun motarillakin on noin kerran talvessa ketjukolari ja kuolonkolari. Tahtovat olla tuolla eteläpuolella Oulua, jossa valitettavasti uusia itsekkäitä idioottikuskeja tuleekin joka vuosi lisää keskiarvoa enemmän.