- Liittynyt
- 17.10.2016
- Viestejä
- 3 523
Jos ajan vaikka motaria päivällä tai todella myöhään kun on vähemmän liikennettä, niin kyllä, ajoittain menee autopilotille ja jossain vaiheessa havahtuu siihen, että "katos oonkin jo tässä asti". Silloin kun liikennettä on enemmän ja ohiteltavia on enemmän, niin sitä luonnollisesti havainnoi liikennettäkin eri tavalla. Kun ne perävalot alkaa lähestymään ja tietää, että kohta pitää lähteä ohittamaan, niin sitä alkaa seuraamaan peileistä myös mitä takana tapahtuu.
Jostain luin mielenkiintoisen jutun, kuinka lapsena mökkimatkat tuntuu pidemmiltä siksi, että koko ajan on uutta ärsykettä. Aikuisena se tuttu mökkireitti ei taas tarjoa samalla tavalla niitä ärsykkeitä, eikä välttämättä aiheuta sitä samaa valppautta mitä lapsena oli ja sitä vain turtuu suorittamaan selkärangasta. Aika tuntuu kuluvan nopeammin. Jotenkin vastaavanlaisia kokemuksia muistaa joistain toistavista työtehtävistä (kokoonpano) tai vaikka intin marsseilta. Alkuun sitä on todella valppaana, kunnes lopulta sitä vain suorittaa.
Voiko joku väittää ettei itse olisi koskaan kokenut tätä?
Ihan sama efekti se on kun ajaa jotain uutta reittiä johonkin, niin paluumatka tuntuu aina nopeammalta kun tietää mitä odottaa.
Tai juuri joku HKI-TRE välin sahaaminen. Silloin kun sitä ajaa kerran pari vuodessa niin se tuntuu pitkähköltä, mutta kun sahaat sitä viikottain niin se on enää yksi kullin luikaus.