Hidastelijat ärsyttää vähän joka paikassa. Kadulla jos joku kävelee hitaasti sun edessä, niin siitä pääsee yleensä helposti ja turvallisesti ohi. Auton kanssa vähän eri homma. Siellä on monesti pakotettu roikkumaan perässä ja onhan se nyt turhauttavaa. Ja koska näissä keskusteluissa aina tykätään tulkita sanomisia omaan narratiiviin sopiviksi, niin korostan, että tarkoitan huomattavasti alle suurimman sallitun nopeuden ajavia. Kuutta tai seittemää kymppiä 80km/h alueella jne. kyllä te tiiätte.
Näissä tilanteissa kun kuitenkin muistaa sen, että itse ei voi asialle tehdä juuri mitään, eikä se hieman alhaisempi nopeus muuta matka-aikaa merkittävästi, niin johan helpottaa. Ainakin vähän. Mä olen opetellut näissä hengittämään syvään ja hyväksymään sen, että nyt ajetaan hetki vähän hiljempaa. Alkaa pikku hiljaa löytymään sellainen zen tuolla liikenteessä, että odotettujen terveiden elinvuosien määrä kasvaa merkittävästi, kun pysyy tuo verenpaine aisoissa. Moni roikkuu kiinni perseessä, mutta siinä on se riski, että matka-aika pitenee minuuttien sijaan kymmeniin minuutteihin tai jos oikein kovaa kolisee niin vielä pidemmäksi, eikä se varmaan kovin positiivisesti vaikuta stressitasoihinkaan.
Samaan hengenvetoon on todettava, että onhan se nyt kivaa ajaa kovempaa. Jotain siinä vauhdissa on sellaista. Moni varmaan tunnistaa sen tunteen, kun se 60km/h körötellyt tyyppi kääntyy ja pääsee taas painamaan 80km/h (tai mitä se "just hyvä" nopeus kellekin on). En tiedä liittyykö se jotenkin siihen tunteeseen/kokemukseen, että tuollaisella nopeuden muutoksella olisi isompi vaikutus kuin sillä oikeasti on, mutta niin vaan tuntuu paremmalta.
