Ensimmäinen postaus tähän ketjuun.
Ärsyttää suunnattomasti oululaiset vatipäät, jotka eivät uskalla esim. moottoritiellä ajaa vasenta kaistaa kaupungin sisällä. Jokin kummallinen vimma puskea sinne oikealle kaistalle, vaikka vasemmalla olisi tilaa. Ollaan oikealla kaistalla, vaikka ei olla lähtemässä esim. seuraavista viidestä liittymästä ulos. Tästä aiheutuu se, että koko tien kapasiteetti menee suurelta osin hukkaan, oikea kaista on täynnä ja liikenne hidastuu. Lisäksi ajetaan niin pienillä väleillä, että liittymistä on hankalaa varovaisimpien tulla sekaan.
Miksi ei voida ymmärtää, että kaksi- ja useampikaistaisella tiellä on tarkoitus ajaa mahdollisimman monta autoa rinnakkain, eikä niin että oikealla 95% liikenteestä tukkoisesti ja sitten muutama auto vasemmalla. Käsittämättömän tyhmää.
Yhtä tyhmää on tilanteet, jossa kaksikaistainen muuttuu yksikaistaiseksi, erityisesti jos on hiemankin ruuhkaa. Oikealla kaistalla on jono, ja jos ajat tyhjää vasenta kaistaa loppuun vetoketju-liittyminen mielessä, kohtaat agressiivista käytöstä ja suoranaista kiilaamista. Aivan sairasta. Jono molemmilla kaistoilla pitäisi pitää yhtä pitkänä, jolloin tie vetää liikennettä tuplasti ja ei tukittaisi mm. aiempia liittymiä.
Olen vähän sitä mieltä, että tämä on erityisen oululainen juttu, mutta onko tätä paljon muualla?
Ainakin omaan kyytiin on mahtunut useampikin oululaisryhmä (ja toki muualtakin), joka ihan ääneen ihastelee ja ihmettelee, kun halutessani vaihtaa kaistaa minulle tehdään tilaa, jos vaan olen tajunnut näyttää vilkkua jonkin aikaa kertoakseni aikeestani. Ajan siis taksia pääkaupunkiseudulla, joten ihmisten liikennekäyttäytymistä tulee seurattua ammatin puolesta aika paljon. Ilmeisesti sillä on jotain tekemistä asian kanssa, että siellä päin, missä on ruuhkaa, on vähän pakko opetella joustamaan ja antamaan tilaa, sillä muuten liikenne ei suju senkään vertaa. Ei siis Helsingissäkään mitään suuren maailman ruuhkia juurikaan ole, mutta ilmeisesti esimerkiksi Oulussa ja muualla päin Suomea on kaupunkeja, joissa se vähäinenkin ruuhka on tuntematon käsite. Silloin sitä on varmaan opittu siihen, että liikenne kyllä sujuu vaikkei ikinä tekisi muille tilaa, ja jokainen kaistaa vaihtava autoilija on potentiaalinen urpo, joka vaan huvikseen kiusaa.
Noi tilanteet, joissa kaksi kaistaa vaihtuu yhteen, on kuitenkin vähän moniulotteisempia. Jos liikenne on väljää, eli sellasta keskipäivän ruuhkatonta kruisailua, on ihan sama vaikka mennäkin omaa vauhtia kehätiellä vasemmalla kaistalla loppuun asti, kunnes vaihtaa oikealle. Etenkin jos oikealla kaistalla joku ajelee hyvinkin hitaasti. Jos taas ruuhkaa on vähän jonoksi asti, liikenne keskimäärin sujuu paremmin, jos autot jatkaa sitä oikeaa kaistaa ylläpitäen samaa ajonopeutta. Silloin jokainen, joka painelee vasenta kaistaa ohi ja ns. änkee lopussa mukaan jonoon, mahdollisesti hidastaa jonoa ilman että hyötyy siitä mitään. Eli tällaisessa tilanteessa voi olla, että joku kanssa-autoilija pitää sitä itsekkäänä, ellei tällä kuskilla ole aidosti kiire vaikka sairaalaan. Muussa tapauksessa tilanne etenee niin, että jonoon lopussa liittynyt autoilija voittaa siinä sekunnin tai pari, ja lopulta taajamaan päätyessä hyvin usein seuraavissa liikennevaloissa seisoo peräkkäin sekä kyseinen autoilija että äskeisellä kehätiellä 15. jonossa körötellyt kanssa-autoilija.
Näitä muuttuja mahtuu toki tilanteeseen enemmänkin, eli riippuen tosiaan ruuhkan tukkoisuudesta ja muista asioista, mutta välillä tollanen yksikaistaiseksi muuttuvalle tielle tunkeminen siellä lopussa tosiaan a) ei hyödytä ketään ja b) antaa kuvan sellasesta minä ensin -asenteesta. Se ei anna kuvaa kuljettajasta, joka ennakoi liikennettä. Eri asia on sitten, jos ollaan liittymässä vaikka valtaväylältä taajama-alueelle (esim. Länsiväylältä Matinkylään kaarteessa, johon yhdistyy myös Kehä II), jolloin liikenne nimenomaan sujuu paremmin, jos vaan mahdollisimman moni autoilija tajuaa ajaa sen liityntäkaistan loppuun, eikä jää jumiin siihen alkuun, jolloin jonoa kertyy taakse ja vetoketjuperiaatteesta tulee epämääräinen ja tökkivä mikälie-periaate.
En ole kovin paljon Oulussa autoa ajanut, mutta ainakin yleisesti ottaen liikenteessä meneminen on yhteispeliä. Välillä onnistun itse kiireessä eittämättä antamaan itsestäni tärkeilevän kuvan, mutta useimmiten tehdessäni jonkun epäkohteliaan manööverin pyrin näyttämään vaikka hätävilkkuja kerran pari, jotta takana oleva ei sen saman tien äidy Facebookissa natisemaan jostain "vitumpaskan taksi kuski ääliöstä".