Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[tenux]

45v täällä, tainnu kerran vastata tähän topiciin, no uudetaan nyt. C64 aikanaan aloiteltu, sitten amiga 500 ollu. molemmilla pelattu koneet sauhuten.
Joskus pentium75 aikoihin siirtyilin PC puolelle pelaamaan ja PC pääasiallinen pelialusta.
On ollu PS1, PS2 ja tällä hetkellä mulla PS3, mutta konsolipelaaminen ei ole vienyt niin mukanaan, tykkään pelata PC:llä.
Modailen pelejä ja tykkään siitä melkein enemmän kuin itse pelaamisesta.
Vähän kaikenlaiset maistuu, fps, open world rpg, ajopelit, civilizationit yms. ehkä jotkut ylivaikeat reaktiopelit en ole tykänny.

Wot tällä hetkellä pelaillu, CP77 pelattu läpi, mass effect sarja ois tossa ollu kesken jo vuosia, joko pian aika pelata läpi niin ei tarvi sitä legendary editionia ostaa.
XCOM2 ajatellu aloittaa jälleen uuden rundin jossain vaiheessa.
Tykkään peleista, jotka on tekninesti hyvin tehty, grafiikkat yms kilkkeet ei ole niin tärkeitä, tuntuu että nykyään jokainen peli, ainakin isommat AAA julkaisut, tungettu täyteen mahtavaa grafiikkaa, mutta sitten itse peli on keskinkertainen.
Pelit ei saa olla liian pitkiä, poissulkien ehkä jotkut bethesdan pitkät rpg:t. suurin osa peleistä jää mulla kesken aina.

 

[finWeazel]

Turrican2 amigalla oli huippupeli. Harmittavasti se viimeinen levy puuttui. Vuosia meni ennen kuin näki miten se peli loppui. Golden Axe oli myös paljon peluussa. Muistoissa se on kova peli vääntää co op:na läpi, ei uskalla emulaattorilla kokeilla ettei mene muistot pilalle.

Yksi all time suosikkeja on stunt car racer amigalla. Voi sitä riemua, kuin läpipeluun jälkeen löytyikin turbo moodi, mistä riitti viihdettä vielä pidemmäksi ajaksi. Tämä peli on kestänyt hämmentävän hyvin aikaa. Edelleen tosi hyvä peli. Mahanpohjasta otti, kun ensimmäiset kerrat sitä pelasi. Tuntui ettei pysty ajamaan, kun ne mäet oli niin jyrkkiä ja eläviä 3d:na.

Baldurs gate enhanced editionit, planescape torment enhanced edition, divinity original sin 1&2 ja pathfinder kingmaker oli nannaa uudemmista peleistä. Ne on sitä mitä pään sisällä kuvitteli pool of radiancea pelatessa. Elite dangerour vr:ssa kera asiallisen ohjaimen on myös jotain ällistyttävää. Naapurin c64:lla aikoinaan sitä alkuperäisempää eliteä pelattiin ja pelimaailma oli enemmän mielikuvituksessa kuin ruudulla.

 

[DarkkiFIN]

Tulevana perjantaina kilahtaa 38 mittariin ja pelattua tulee melkeinpä päivittäin,1-2h päivässä on aika normi nykyään. Vajaa 2v sitten tuli ensimäinen peli-pc vasta hommattua ja silloin aukes ihan uus maailma,aikasemmin tullu edes ajatelleeksi kuinka paljon eri generejen pelejä pc:lle löytyykään. Ennen tuota tuli oltua puhtaasti konsolipelaaja,jostain syystä piti olla aina Sonyn ja MS konsolit hyllyssä. Nyt sen verran rauhottanu että ei ole kun PS4 enään jälellä konsoleista.

Edit: Joo,mitkään PvP pelit ei enään nappaa,melkein kaikki pelaaminen on PvE tai yksäreitä. BF1 tossa muutaman kaverin kanssa pelattu muutama tunti ja kyllä se vaan on niin tuskasta pakkopullaa kun olla ja voi..

Muutama vuosi tuosta ekasta postista tähän lankaan kulunut ja päivitelläämpäs vähän kuulumisia, kun tuo neljän kympin pyykkikin on jo ohitettu nyt.

PS4 sai kenkää hyllystä viime kesänä, ei vaan ollut sen peli tarjonnassa mitään miks olisi sitä pitänyt hyllyssä ja sain kaverilta aika hyvän hinnan konsolista + parista tatti modatusta ohjaimesta + 10 pelistä.

Nyt on enään pc jälellä, mutta alkanut silläkin pelailu hiipumaan tässä muutaman kk aikana, ei vaan mikään peli oikein jaksa innostaa. Cyberpunkkia odotin ja ei se huono peli ole, jokin siinä vaan saa plääh efektin aikaseksi ja sitten sen pelaaminen vähän unohtuu..

FO76 on tullut pelattua eniten, mutta ei sitäkään oikein innosta tahkota, kun sai seasonin pakettiin tossa. Siihen tosin on lähemmäs 2k tunteja mennyt, niin ei se silleen yllätä että alkaa kiinostus hiipumaan. Se tosin on ollut enempi olohuoneen jatko, kun sitä yleensä on pelattu parin IRL kaverin kanssa.

Wreckfestissä tulee kerran pari viikossa ehkä käytyä ajelemassa muutama tournamet kisa, mutta ei sen enempää.

Pari syytä tosin tohon pelaamiseen vähenemiseen on tullut keksittyä, hameväki vie tuota aikaa, vaikka nyt ei kokoajan täälä pyörikään, töissäkin pitäisi käydä ja sielä ei vielä ole edes kiireet alkanut, ne alkaa näillä näkymin kuukauden parin päästä ja sitten on luultavasti vapaa-aika kortilla..
Täytyy varmaan ottaa vähän lomaa pelailusta ja kattoa palaako into jossain välissä. Valheimin voisi kyllä ostaa tossa tilipvänä ja kattoa saisiko siitä potkua pelailuun, sitä kun muutama tuttu tuossa on ylistänyt survival pelin uudeksi syntymäksi.

 

[muppelo]

@Alokas P. Silmä Itse aloittelin C64:llä ja naapurilla oli spectravideo, siinä sitä pelattiin molemmilla ihan fiiliksen mukaan. Siitä Ameeba ja sen jälkeen PC.

Ja mitä naisiin tulee niin osa ei ymmärrä ollenkaan ja sitten ystäväpiiristä löytyy naispuoleinen joka pelaa PC:llä ja ropettaa sekä pariskunta joista molemmat pelaavat. Oma vaimoke pelailee myös.

 

[Jurppii]

Vic-20 myös ala-asteiässä pamahti kotiin. Ei tässä nyt ikä tunnu mutta moneen asiaan on peleissä puutunut.

Sitä vaan voi ihmetellä, että miten niitä pelejä jaksoi pelata ja toisaalta sitä, että miltä nykylapsesta tuntuisi jos heitettäisiin jonkun Forbidden Forestin ääreen. Pelithän oli keskimäärin kymmenessä minuutissa läpi ja sitten niitä tahkottiin uudestaan ja uudestaan.

 

[VanhaVihtahousu]

Ai että se tunne kun kaikilla kavereilla on C-64 ja sun vanhemmat ostaa sulle kauheen vinkumisen jälkeen Vic-20

 

[Jurppii]

Ai että se tunne kun kaikilla kavereilla on C-64 ja sun vanhemmat ostaa sulle kauheen vinkumisen jälkeen Vic-20

Vic-20 päivittyi nopeesti kuusneloseen mutta sen kanssa pitikin sitten pitkään elää ennen kuin Amiga 500 tuli taloon.

 

[VanhaVihtahousu]

Vic-20 päivittyi nopeesti kuusneloseen mutta sen kanssa pitikin sitten pitkään elää ennen kuin Amiga 500 tuli taloon.

Sama juttu kuusnepan kanssa kun vinkui lisää mutta Amiga jäi muutaman kaverin jutuksi.
Melkein naapurissa eräällä kaverilla olikin tienoon parhaat PC:t aina joten sieltä lähti kipinä itselläkin lopulta kunnolla PC pelaamiseen.
Mutta sitten kun sai itse sen Amstrad 386 20mhz niin noilla oli jo pari 486.
Mutta kyllä tuolla Amstradilla tuli Star control kakkoset sun muut pelattua moneen kertaan läpi.
Lopulta myös muuan Doom tulitikkuaskin kokoisella näytöllä.

 

[Jurppii]

Sama juttu kuusnepan kanssa kun vinkui lisää mutta Amiga jäi muutaman kaverin jutuksi.
Melkein naapurissa eräällä kaverilla olikin tienoon parhaat PC:t aina joten sieltä lähti kipinä itselläkin lopulta kunnolla PC pelaamiseen.
Mutta sitten kun sai itse sen Amstrad 386 20mhz niin noilla oli jo pari 486.
Mutta kyllä tuolla Amstradilla tuli Star control kakkoset sun muut pelattua moneen kertaan läpi.
Lopulta myös muuan Doom tulitikkuaskin kokoisella näytöllä.

PC oli kyllä aika ankea pelikone pitkään. Lähinnä seikkailupelit (Sierra, Lucasfilm), simulaattorit (hirveää kuraa näin jälkikäteen tarkastellen) sekä Sid Meierin klassikot olivat kovia sanoja. Noistakin kaksi viimeistä tuli Amigalle vähän myöhemmin vaikkei ihan vastaavalla laadulla toteutettuina. Vois kai sanoa, ettei nuo Sierran pelitkään ihan omalla osaamisella edenneet kun oltiin luettu kieltäkin vasta joitain vuosia koulussa.

Jossain vaiheessa se sitten kallistui PC:n eduksi kun Ultima VII sekä Underworld, Star Control, X-Wing, Wolfenstein 3D ja Doom julkaistiin, hiirivetoisemmat seikkailupelit jne. yleistyivät. Silti en muista kyllä noiltakaan ajoilta oikeastaan mitään mieleenjäänyttä shooteria tai tasohyppelyä perinteisemmässä mielessä. Commander Keen jne. eivät ikinä iskeneet itelleni. Se varhaisempi Kings Questia Hercules-näyttiksellä ja Covoxilla ei oikein nuoreen poikaan iskenyt.

SNES:istähän minä olisin haaveillut ite mutta isi sanoi, että sille pitää kaikki pelit ostaa ja kalliitahan ne oli.

edit: Ei hitto, siitä on video

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

 

[Joukahaine]

Ikää 32 ja pelannut olen aikoinaan super nintendosta lähtien (ensimmäinen minkä ukko osti). Tämän jälkeen seuraava oli N64 ja sitten playstation 1..2..3..4.. ja nyt 5. Nintendo Switch löytyy myös. Peli PC:n rakensin vasta viime vuoden keväällä (korona-ahdistus). Jotenkin ei vaan kuitenkaan pc pelaaminen iske. AIkoinaan tuli wowia pelattua lukemattomia tunteja yläasteen-lukio ajat jollain nuhapumpulla, joka pyöritti low grafiikoilla ja nyt en saa vain fiilistä irti pc pelaamisesta.
Tuolina kohtuu kallis Martelan toimistoistuin ja näyttön ips paneelin 27tuumaa, mutta ei vain iske pc-pelit. Mielummin pelaan konsoleilla. Ehkä se on se sohva ja iso telkku, joka tekee itselle sen fiiliksen vain paremmin. Jopa vähän harmittaa kun meni yli tonni laitettua hyvään pc:hen ja enemmän vain toimistokäytössä. Ehkä sitten vain omaan makuun liikaa säätöjä, modeja, fps tuijottamista, joku ei toimi syystä X ja pitää löytyy fixi ja sitten kuitenkin tiedän että peli voisi pyöriä vieläkin paremmin/nätimmin jos olisi tehokkaampi kone. Pleikalla ei ole tätä ongelmaa, pyörii juuri niin hyvin kun peli sille on tehty ja siihen et voi vaikuttaa .

Tarpeeksi kauan olen koittanut itsestäni tehdä pc kanssa pelaajaa, mutta ei vain iske. Sen kirjoitettua on tullut kumminkin valtavasti pelattua nyt Valheimia viikon verran. Tätäkin pelaisin kuitenkin mielummin konsoleilla ja sohvalla (tiedän, että voin myös yhdistää pc:n olohuoneeseen, mutta nyk asunnossa aika vaiva viedä tuo olkkariin, säätää kiinni ja sitten viedä takas toimistoon pelien jälkeen, piuhat jos vetäisin olkkariin niin pitäisi karkeasti 20m olla piuhaa listojen alla ja huoneiden läpi, joten tuokaan ei ole iskenyt kuin ajatuksen tasolla ja sitten taas jos teen kaiken tämän niin eikö sitä voi pelata vain konsolilla?).

Pelejä pelaan laidasta laitaan. Isompana ongelmana on kyllästyminen. Minulla laatikossa ja kirjastossa PALJON enemmän pelejä, jotka kesken kuin ne muutamat, jotka menty läpi. Yleensä jaksan pelin ostettua hyvin pari viikkoa, mutta sitten jää pelaamatta hetken ja toisen ja sitten en muista enää missä tässä oltiin ja jää kesken. Uudella pleikkarilla nyt ostettuna 4 peliä ja yhtäkään ei ole menty läpi. Jotenkin arvostaa enemmän arkea, liikuntaa, töitä nyt kun nuorena tuhlaantui aika paljon aikaa konsoleilla. Pelaaminen itselle rentoutumistapa ja haluaisi löytää sen mielenkiinnon noihin mennä läpi asti. Ehkäpä sitä odottaa oikeaa peliä. Lasten hankintaa tässä ollut suunnitteilla ja sitten sitä aikaa jää vieläkin vähemmän peleihin. Semmoisia ajatuksia.

 

[Kvaari]

PC oli kyllä aika ankea pelikone pitkään. Lähinnä seikkailupelit (Sierra, Lucasfilm), simulaattorit (hirveää kuraa näin jälkikäteen tarkastellen) sekä Sid Meierin klassikot olivat kovia sanoja. Noistakin kaksi viimeistä tuli Amigalle vähän myöhemmin vaikkei ihan vastaavalla laadulla toteutettuina. Vois kai sanoa, ettei nuo Sierran pelitkään ihan omalla osaamisella edenneet kun oltiin luettu kieltäkin vasta joitain vuosia koulussa.

Jossain vaiheessa se sitten kallistui PC:n eduksi kun Ultima VII sekä Underworld, Star Control, X-Wing, Wolfenstein 3D ja Doom julkaistiin, hiirivetoisemmat seikkailupelit jne. yleistyivät. Silti en muista kyllä noiltakaan ajoilta oikeastaan mitään mieleenjäänyttä shooteria tai tasohyppelyä perinteisemmässä mielessä. Commander Keen jne. eivät ikinä iskeneet itelleni. Se varhaisempi Kings Questia Hercules-näyttiksellä ja Covoxilla ei oikein nuoreen poikaan iskenyt.

SNES:istähän minä olisin haaveillut ite mutta isi sanoi, että sille pitää kaikki pelit ostaa ja kalliitahan ne oli.

edit: Ei hitto, siitä on video

Tämän sisällön näkemiseksi tarvitsemme suostumuksesi kolmannen osapuolen evästeiden hyväksymiseen.
Lisätietoja löydät evästesivultamme.

Hyväksy kolmannen osapuolen evästeet

King's Questistahan tuo lapsuudesta mieleen kummittelemaan jänyt kuolemismelodia oli Mutta luultavasti jollain Sound Blasterilla kuulosti miljoona kertaa paremmalta. En omistanut peliä itse, mutta jonkun sukulaisen luona pelasin.

SNES:n pelit ei kiinnostanut koskaan. Mitä nyt jollain sukulaisella ajoittain niitäkin pelailin. C64 ja PC-miehiä olin täysin.

 

[VanhaVihtahousu]

King's quest oli kanssa ensimmäinen kosketus PC pelaamiseen ja siinä otettiin myös ensimmäiset kosketukset englanninkielen taitoon.
"Take spoon" "use broom"
Sitten oli joku Shakin tyylinen peli missä oli kuitenkin jotain örkkejä laudalla millä sit taisteltiin keskenään.
Mikä mahtoi olla nimeltään?

 

[Kvaari]

King's quest oli kanssa ensimmäinen kosketus PC pelaamiseen ja siinä otettiin myös ensimmäiset kosketukset englanninkielen taitoon.
"Take spoon" "use broom"
Sitten oli joku Shakin tyylinen peli missä oli kuitenkin jotain örkkejä laudalla millä sit taisteltiin keskenään.
Mikä mahtoi olla nimeltään?

Tarkoittanet Archonia?

 

[Partis]

Archon?

Archon: The Light and the Dark - Wikipedia

en.wikipedia.org

 

[Kvaari]

Archon?

Archon: The Light and the Dark - Wikipedia

en.wikipedia.org

Aika verestänyt muistoja. Katselin tuosta jotain pelipätkää eikä vastannut lainkaan muistikuvia syvällisestä ja mahtavasta peli- ja taistelumekaniikasta. Mutta silloin 80-luvulla tuo oli huippu.

 

[VanhaVihtahousu]

Jep. Archon se olikin!

 

[Weega666]

Toisaalta voit heittää vastakysymyksen että olisiko se parempi että katselisit illat pornoa, ryyppäisit olutta ja kävisit kapakoissa. Vai ehkä olisi parempi jos toisit moottoripyörää sisälle kämppään ja purkaisit sitä samalla kasvatellen hamppua ikkunalla sekä rassaisit autoa jatkuvasti ulkosalla.. ..eli suhteessa kuitenkin aika hiljaista ja siistiä harrastusta se tietokone pelaaminen on. Tai ainakin sen saa olemaan jos ei karaokea laula ja rock bändiä pelaa tms. PC:llä.

Eli kuulokkeet päässä eri huoneessa hiljaa muun perheen nukkuessa esim. on aika yleistä harrastus perheellisten parissa tai jopa erillisessä rakennuksessa "harrastushuoneessa" missä voi myös katsella elokuvia kaverien kanssa joskus jos nämä sattuvat samaan kaupunkiin eksymään.

Jep. Itsellä on myös ihan oma "puuha" huone missä saa rauhassa pelata, soittaa musaa ja vinguttaa kitaraa niin että rva ei hääriinnyt. Olen aina pelannut ihan pelaamisen alkutaipaaleelta lähtien ja silti on 3 jo nyt aikusta lasta, 35-vuotta avioliittoa saman naisen kanssa takana. Joten ei se ATK ainakaan huonopaa ole kun joku kaljanvetäminen ja örveltäminen. Toki sitäkin tulee aina joskus harrastettua

 

[Weega666]

Tällä hetkellä:

- Final Fantasy XV
- Beat Saber (VR)
- Dirt Rally 2.0 (VR)

...vielä postaan "alaikäisenä" threadiin kun vasta reilun 4kk päästä 30v täynnä

Näillä mennään melkein 60-veenä

- Elite Dangerous paljon tunteja takana ja uutta DLC:tä odotellessa.
- Survarium jos tahtoo räiskiä. Hieno peli vaikka juuri kukaan ei pelaa
- F1 2020 jos tahtoo ajaa...ei jaksa enää vaan niin paljon kun ennen. Jotenkin F1:stä on maku pois.
- Assassin´s Creed Origin ja Odysseus nyt työn alla...aika tylsiä ovat.
- Quake II RTX valojen testaamiseen ja ihan tuon on pelattava vieläkin?
- Dead Space 3 just latasin ja resoluutiot vaan ihmetyttää kun ei ole edes HD:tä tarjoolla. Pelottava peli...en tiedä uskoltaako pelata enempää kun nyt jo kuumotti niin perkeleesti
- Valley jos tekee mieli pulmia ratkoa ja vetää kevyesti keskellä päivää.

 

[perato]

- Dead Space 3 just latasin ja resoluutiot vaan ihmetyttää kun ei ole edes HD:tä tarjoolla. Pelottava peli...en tiedä uskoltaako pelata enempää kun nyt jo kuumotti niin perkeleesti

Aika vasta kait tuon pelasin ja kyllähän siellä oli resoluutiot tarjolla, ainakin siis PC:llä, Ultrawide 3440x1440 pelasin ite, nii ei etes mikää "kovin yleinen" reso. Eli eiköhän siellä se HD:kin ole jos tällä ei sit viitata vitsillä johonki 8K resoluutioon. Ykköseenki sai ultrawidet säätämisellä aikaseksi.

 

[moukula]

37 mittarissa ja parin kuukauden päästä häämöttää taas uusi lukema. Pelaamista on tullut harrastettua niin pitkään kun nuita koneita on vastaan tullut, ensikokemukset muistaakseni serkkujen luona C64:lla. Ysärillä saatiin sitten meille kotiinkin 386 ja yläaste-/lukioikäisenä rakentelin erilaisia kokoonpanoja aina kun vaan rahaa oli käytettävissä. Konsoleihin en ole oikein ikinä innostunut, mieluummin sitä vaan istuu näppiksen ja hiiren ääressä. Vielä tänäkin päivänä rakennan tietokoneen mieluummin itse osista kuin hakisin gigantista markettipaskan (vaikka ne ovatkin kehittyneet ihan kilpailukykyisiksi koneiksi tässä viime vuosina).

Fallout 4 on ollut nyt viimeiset vuodet itsellä semmoinen kestosuosikki jonka ääreen aina vaan istahtaa takaisin rakentelemaan jotain tai sitten pitää testailla jotain uusia modeja ja grafiikkapäivityksiä.

Noita iski nuolen sieluun ja syvälle tuossa loppusyksystä, ja sitä on tullut tahkottua viime aikoina myös kovasti.

Noita on Steam

Noita is a magical action roguelite set in a world where every pixel is physically simulated. Fight, explore, melt, burn, freeze and evaporate your way through the procedurally generated world using spells you've created yourself.

store.steampowered.com

Kavereiden kanssa mätetäänkin sitten etänä tai lokaalisti mahdollisuuksien mukaan Ultimate Chicken Horsea tai Duck Gamea. Nämä ovat ainoat pelit missä PS4-ohjaimelle tulee itsellä käyttöä.

 

[Jurppii]

Tässä iässä ja elämäntilanteessa tärkeintä peleissä on:

-Pause
-Alt-Tab, joka ei kaada peliä

 

[Vee]

OIspa mukava ku saataisiin vaikka joku warzone porukka.. vaikka 35+

 

[ojisama]

Tässä iässä ja elämäntilanteessa tärkeintä peleissä on:

-Pause
-Alt-Tab, joka ei kaada peliä

Alt-tab on vanha suosikki. Nykyään lyhyet erät/pelit on plussaa, mikä vähän sääli.

 

[tom_gore]

Se on kyllä sääli. Hieman on ikävä niitä aikoja kun saattoi hurahtaa puoli päivää Ultima Onlinessa ropettaessa ja/tai kiltaa johtaessa. Nykyään ei ole mitään asiaa edes raidaamiseen, koska ei voi pyhittää edes paria tuntia varmasti pelaamiseen ilman keskeytyksien pelkoa.

Pause tai sitten lyhet sessiot on päivän sana. Moninpelaaminen tuntuu tosin nykyään muutenkin olevan (esi)teinien temmellyskenttää ja hyväkäytöksisiä communityjä tuntuu olevan aika harvassa.

 

[muppelo]

Se on kyllä sääli. Hieman on ikävä niitä aikoja kun saattoi hurahtaa puoli päivää Ultima Onlinessa ropettaessa ja/tai kiltaa johtaessa. Nykyään ei ole mitään asiaa edes raidaamiseen, koska ei voi pyhittää edes paria tuntia varmasti pelaamiseen ilman keskeytyksien pelkoa.

Pause tai sitten lyhet sessiot on päivän sana. Moninpelaaminen tuntuu tosin nykyään muutenkin olevan (esi)teinien temmellyskenttää ja hyväkäytöksisiä communityjä tuntuu olevan aika harvassa.

Wows:in chatti on kyllä suhteellisen hapokas useinkin. Yllättävän ystävällistä porukkaa on vastaavasti sitten STO:ssa.

 

[finWeazel]

Archonia hakattiin naapurin c64:lla. Mihinkähän wanhat kunnon ränkytyspelit on kadonneet? Tyyliin winter games, summer games, hyper sports, california games jne. VR vois olla antelias media vaikka winter games kloonin tekemiseen. Rämpyttämisen tilalta pitäisi vaikka tehdä hiihto ja ampumaliikettä. Oikeasti kädet hapoilla ampumapaikalle päästessä. Ennustan isoja vahinkoja olohuoneen pintoihin, jos pitäisi kiekonheitossa oikeasti pyöriä Mäkihypyssä kyykkyasento, tasapainoilua ja ponnistus ilmaan. Ilmassa kenoasentoa ja käsillä ohjailua. Alastullessa kyykkyyn+käsillä tasapainoilua.

 

[perato]

Kieltämättä kyl moninpelaaminen on vähentynyt nykyään juuri tuon takia ettei oikeen ole semmosta että jaksais sitoutua pelaamiseen aina tunniksi tai kahdeksi. Dotaa silloin tällön pelannut ja siinäkin se 30-50min erät tuntuu välillä pitkiltä alottaa. Ja just jotku Wowin koko illan mittaset raidit tai aikanaan OFP:ssa vedettiin jotain 3h pelisessioita joka lauantai-ilta niin ei juu enää. Pakko nostaa hattua niille jotka jaksaa iän myötäkin vielä paukuttaa ja sitoutua.

 

[hoppis]

Se pamahtaa 39 täyteen nyt vuonna 2021. Olin kuusi, kun sain C64:n ja siitä siirryin muutamaa vuotta myöhemmin suoraan PC:hen. Sillä tiellä edelleen, mutta lapsille suostuin nyt hommaamaan PS:n.

Niitä kaikkein parhaita ja mieleen jääneitä pelejä ovat olleet Serf City / Settlers I (kaverin Amicalla), Pirates!, SimCityt (alkaen SC2000), Civilizationit (II alkaen), Heroes of Might and Magic:t (I-IV), TTD, Rail Road Tycoon III, Theme Hospital ja Tropico I.

Nykyään tulee pelattua edelleen noita samoja pelejä jonkin verran, mutta lisäksi olen löytänyt kaksi uutta suosikkia: Banished ja aivan mahtava Workers & Resources: Soviet Republic (Steamin mukaan nyt on 723 tuntia pelattu ja suosittelen lämpimästi).

Perhe ja työ vie paljon aikaa, mutta näemmä edelleen löytyy pelaamisellekin ihan kiitettävästi aikaa.

 

[ZombieLiberator]

Tässä iässä ja elämäntilanteessa tärkeintä peleissä on:

-Pause
-Alt-Tab, joka ei kaada peliä

Paras variantti tästä on peli, joka menee pauselle automaattisesti alt-tabista. Joskus peli unohtuu taustalle pitkäksikin aikaa ja kun palaa takaisin, niin sitä huomaa jonkin vihulaisen listineen sinut sillä aikaa.

Ikää kertynyt yli 40v ja pitkään pelasin vanhoja roguelike&rpg-pelejä vuoden 2000 tienoilta (tyyliin nethack, icewind dale, baldurs gate) peruskoneella, mutta sitten Witcher 3:n kanssa mopo lähti vähän käsistä ja tuli hankittua varsinainen pelikone. Ja Cyberpunkia varten piti hyvissä ajoissa päivittää kone vielä parempaan. Bugeista huolimatta Cyberpunk oli positiivinen kokemus. Yleensä 1st person pelit saavat aikaa ihan fyysisesti pahoinvointia - joskus Skyrimin joudun lopettamaan ihan alkuunsa ja Controlliakaan en voinut pelata kuin kymmenisen tuntia. Cyberpunkin kanssa vastaavaa ongelmaa ei ollut. Tällä hetkellä työn alla on stardew valley ja odotan jahka cd project red saa bugikorjauksia ja uutta dlctä aikaan.

 

[finWeazel]

Mulla on tullut sellainen vastaan, että enää ei jaksa syventyä peleihin yhtä paljon kuin ennen. Ajatus monimutkaisista peleistä kuten civ6 tai europa universalis IV kiehtoo, mutta ei jaksa syventyä niin paljon että saisi pelistä kaiken irti. Mieluusti pelaa vähän helpommalla tasolla ja ottaa nautintoa ei niinkään vaikeustasosta vaan puuhaamisesta irti. Tämän vuoksi yksinpelejä tulee pääasiassa pelattua, kun ei jaksa sijoittaa aikaa ja vaivaa niin paljon, että pärjäisi nettipeleissä. Autopeleissäkin kuten gran turismo tulee päryyteltyä vain omaksi huviksi. Jos voisi pelata kasuaalisti online pelejä ei niin huippupelaajien kanssa niin verkkopelit saattaisivat innostaa uudestaan. Elite Dangerous vr:ssa on just hauskaa puuhailua. Civilizationista haluaisi melkeinpä jonku lite version, missä olisi core-mekaniikat kunnossa ja melkein kaikki kuorrutus karsittu pois. Voisi pelata suoraviivaisemmin ilman exceliä.

 

[perato]

Mulla on tullut sellainen vastaan, että enää ei jaksa syventyä peleihin yhtä paljon kuin ennen. Ajatus monimutkaisista peleistä kuten civ6 tai europa universalis IV kiehtoo, mutta ei jaksa syventyä niin paljon että saisi pelistä kaiken irti. Mieluusti pelaa vähän helpommalla tasolla ja ottaa nautintoa ei niinkään vaikeustasosta vaan puuhaamisesta irti. Tämän vuoksi yksinpelejä tulee pääasiassa pelattua, kun ei jaksa sijoittaa aikaa ja vaivaa niin paljon, että pärjäisi nettipeleissä. Autopeleissäkin kuten gran turismo tulee päryyteltyä vain omaksi huviksi. Jos voisi pelata kasuaalisti online pelejä ei niin huippupelaajien kanssa niin verkkopelit saattaisivat innostaa uudestaan. Elite Dangerous vr:ssa on just hauskaa puuhailua. Civilizationista haluaisi melkeinpä jonku lite version, missä olisi core-mekaniikat kunnossa ja melkein kaikki kuorrutus karsittu pois. Voisi pelata suoraviivaisemmin ilman exceliä.

Kieltämättä vähän samaa vikaa. Jännästi ehkä jopa toisin päin kuin usein kuvitellaan, teininä jakso perehtyä millon mihinki Paradoxin UI hirvitykseen ja lentotukilaivastojen kokoonpanoihin sekä nurmikossa ryynäämiseen, mutta nyt vanhempana haluaa sitä pum pum äksöniä ja nopeaa tyydytystä. Civ6 vielä menee itellä, koska vielä keskivaikeallakin ei tarvi pelimekaniikasta paljoa ymmärtää.

 

[Midi]

42 milliä viskiä omassa pelitiimalasissa. Parhaimmat muistot pelaamisesta liittyy ehdottomasti jonnekin ala-asteelle Amiga 500 -aikoihin ja siihen korppujen vaihto/kopsausrumbaan ja pelilistojen tekoon. Varmaan aika sama tarina kuin monella muullakin samanikäisellä. Kenelle A500 veteraanille nyt ei hymy nouse naamalle esimerkiksi tätä kuunnellessa.. Yksittäisistä Amigan peleistä jäänyt painuvimmin mieleen ehdottomasti Faery Tale. Lisäksi muistan pelanneeni hullumaisesti D&D pelejä, mm. Pool of Radiance ja Eye of the Beholder ja mitä niitä oli, osa tais olla jo kuusnepalla.

Nykyään on kyllä kieltämättä vähän sellainen olo, että kaikki ison budjetin AAA-pelit on jo aikoinaan kertaalleen jossain muodossa nähty ja koettu. Siksi en jaksanut esmes Cyberpunkkia hankkia. Ei vaan osaa enää moisista liiemmin innostua. Lähinnä tulee pelattua kevyttä strategiaa ja kaiken maailman indie-pelejä, joista vielä saa nautintoa irti. Aina ollut kyllä lisäksi joku arpg pikku hiljaa työn alla, tällä hetkellä Last Epoch. Tulevista tämän vuoden julkaisuista ehdottomasti kiinnostavin on Diablo 2 Resurrected, eihän sitä nyt voi vanhana hc-grindaajana mitenkään ohittaa vaikkei mihinkään hikiyösessioihin aika ja fysiikka enää riitäkään.. ME: Legendary Edition tulee varmaan lisäksi hommattua rennoksi kesäpelaamiseksi ihan nostalgisten fiilisten vuoksi.

 

[R1v3r]

Onneksi löyty tällanen ketju, niin voi todeta, että kyllähän meitä on Itse harrastan paljon tietokoneiden kasausta/korjausta/muuta säätämistä koneilla ja nyt oon uppoutunut rocket leaguen pariin ja ikää 34v. On pelit ja vehkeet. vesijäähdytetyt koneet, koska harrastus. (tuo peli ei vaadi oikein mitään)

 

[Jurppii]

Moninpelit ei kyllä kiinnosta pätkääkään enää. Varmaan silläkin on vaikutus, että en taida olla ihan tyypillinen gameri ja tyypilliset gamerit (mitä ikinä ne sitten ovatkaan) aiheuttaa itsessäni lähinnä ihottumaa. Pelatessa pitäisi olla hauskaa. Kilpaillakin toki saa mutta jos joidenkin randomien kanssa netissä pelailu menee niin pahasti ihon alle, että on pakko alkaa vittuilemaan tai muuten sotkemaan peliä niin ehkä voisi harkita jotain toista harrastusta.

Kavereitten kanssa nyt voisi pelatakin mutta ei me pelata samoja pelejä tai ehditä juuri koskaan samaan aikaan.

 

[moukula]

WoW Classiccia on mätetty omien samanikäisten kavereiden kanssa aina silloin tällöin, mutta nytkin peli on jäähyllä. Silloin launchin jälkeen mätettiin suurin piirtein jouluun asti ja sitten oli puoli vuotta "lomaa". Sitten taas sama homma viime syksynä, että muutama kuukausi mätettiin ja taas ollaan "lomalla". Ei tällä tyylillä mihinkään raidikiltoihin ole asiaa, mutta nuita perus dungeoneja on ihan mukava paukutella sillä 5 hengen partyllä.

 

[muppelo]

Moninpelit ei kyllä kiinnosta pätkääkään enää.
...
Kavereitten kanssa nyt voisi pelatakin mutta ei me pelata samoja pelejä tai ehditä juuri koskaan samaan aikaan.

Itsellä vähän sama. Eniten kiinnostaa, jos moninpelejä pelataan, ystävien kanssa pelattavat PvE:t. Usein jo omien vuorotöiden takia ei ennätäja, osittain tuokin että pelit on eri.

 

[dot1q]

Ai että se tunne kun kaikilla kavereilla on C-64 ja sun vanhemmat ostaa sulle kauheen vinkumisen jälkeen Vic-20

Atari ST:n tms.. Mitkään pelit ei sopinu ristiin.

 

[Jurppii]

Archonista tuli mieleen, että saattaa olla niitä varhaisimpia pelejä, joita edelleen ehkä voisi pelata yhtään pidempään. Aika vähän sellaisia on. Vois melkeinpä sanoa, että NES toi peleihin sellaista ajattomampaa toimivuutta ja pelattavuutta, jota ennen pelit oli lähinnä tyhjänpäiväisiä tai sitten sadistisen vaikeita paskeita, joita ei kukaan päässyt koskaan läpi tai edes lähelle. Paradroid on toinen varhainen huipputuote. edit: Ja tietty Lode Runner, yksi ensimmäisiä pelejä, jossa oli kenttäeditori johon tutustuin. Muutenkin toimiva peli.

Amigan ajalta sitten löytyy jo paljon platformeria ja side scrolling shooteria, jotka on ihan pelejä siinä mielessä, että niissä on haastetta, mahdollisuus pärjätä ja muutenkin ne voi viihdyttää.

 

[TommiP]

46 vuotta, 47 paukahtaa mittariin loppuvuodesta. Peli- ja koneharrastus alkoi joskus 80-luvun puolivälissä kuusnelosella, siitä sitten ST-Amiga-PC linjalla jatkot.
Moninpelit ei ole ikuna viehättäny, eikä viehätä vieläkään. Muuten aika perusmenoa.

 

[Tzeipii]

Ikää tänään tuli täyteen 34vee ja oma pelihistoria lähti käyntiin 8-bittisen Nintendon hankinnasta. Tuohon aikaan varsinkin Megamanit ja Turtles pelit kuuluivat omiin suosikkeihin Super Mariota unohtamatta. Mutta kunnolla se pelaaminen sit lopulta lähti, kun ensimmäinen Playstation tuli talouteen. Voi sitä innon määrää, kun veljen kanssa säästettiin rahaa konsoliin ja vihdoin se saatiin. Itselle ehkä ne rakkaimmat pelimuistot ajoittuu just tuonne ajalle. Tuli tahkottua kaikki mahdolliset Tomb Raiderit, Tekkenit, Metal Gear Solidit, Crash Bandicootit ja Final Fantasyt. Vielä tähän päivään mennessä mielestäni ei ole tullut parempaa peliä kuin Final Fantasy VII. Tuon jälkeen onkin sitten tullut omistettua jokainen pleikkari aina tähän päivään saakka. Into pelaamiseen taas onkin sitten iän myötä hieman laantunut, mutta aina toisinaan joku peli onnistuu säväyttämään. Voi kun joskus voisi aikakoneella matkustaa lapsuusaikoihin...

 

[Nappe1]

41 ja oikeastaan vain kaksi akttivisessa pelauksessa olevaa peliä jo monta vuotta:
- GT Legends. Online sarjojen järjestäminen ja modien / autojen parantelu (aina voi tarkemmin ja tarkemmin määrittää että minkä vuoden kalusto on kyseessä ja pyrkiä sitä simuloimaan vielä tarkemmin.) hamaan tappiin asti vie enemmän aikaa kun itse pelailu. Seuraava kausi on alkamassa 5. Huhtikuuta ja autopaketin valmistelu on ihan kesken, saati että olisin viimevuodesta kilpailukalenteria pahemmin vielä ehtinyt uudistaa. Kausi päättynee joskus Marraskuussa, jonka jälkeen voi pelailla tuota toista peliä ja sitten alkaa valmistella seuraavaa kautta.
- Mashinky. Tätä voi pelata loputtomiin. Aina nostaa maaston haastetta kun edellinen peli päättyy. vuonna 2017 sain tämän steam lahjaksi ja taitaa olla joku 500 tuntia Steamin laskurissa.

Sitten lomilla tulee retroiltua. TV tason alta löytyy käyttövalmis C64 setti (kolme levaria, tikut, MMC64, kasa lerppuja, muutamia korppuja, pi-1541, yms.) ja kirjahyllyn yläkomerosta käyttövalmis Amiga setti. (tikut, Gotekki ja muistitikku.) Töllön Scartissa on pysyvästi Amigan RGB kaapeli samalla tavalla kun TV:n yhdessä HDMI portisssa on pysyvästi retro-TINK 2x Mini.

Ennen korona-aikaa tuli istuttua iltaa ajoittain myös Track Manioiden (kaikkien niiden.) parissa isommalla porukalla, mutta aika näyttää alkaako nämä uudelleen sitten kun aika vähän helpottuu.

 

[Bansheebot]

Olivatko SNES, N64 ja Segan konsolit enemmän suurkaupungissa asuvien juttuja, kun muistan korvessa asuvana että vielä 90-luvun lopussa jos taloudesta löytyi konsoli, niin 80-90% tapauksista kyseessä oli vielä aktiivikäytössä oleva NES. Muistan, että näitä löytyi jopa muutamasta parturiliikkeestä ja wanhasta koulubussista, jossa porukka uimahalliretken jälkeen kerääntyi bussin etuosaan pelaamaan ensimmäistä Mariota kaksinpelinä. Voi vaan kuvitella, millainen paskamyrsky tuollaisesta nykyään nousisi.

NESin jälkeen näkyi lähinnä pleikkareita, mikäli taloudesta ei löytynyt pelaamiseen soveltuvaa tietokonetta.

 

[Roth]

Pelimaun kehittyminen ja muuttuminen taisi eniten näkyä tuossa 30 ikävuoden kohdalla. Pelimaku muuttui selvästi enemmän realistisempaan suuntaan, eli simulaattorit alkoivat olla isommassa roolissa. Toisaalta päivien velvollisuudet ovat aiheuttaneet myös sen, ettei iltaisin jaksa keskittyä CRPG- tai hiiviskelypainotteisiin peleihin ollenkaan. Kumpikin vaatii selvästi liikaa keskittymistä, kun työpäivän aikana on kahlannut tai tuottanut paljon tekstiä, tai muutoin on pitänyt ylittää keskittymiskyvyn rajat. Horizon Zero Dawn on jäänyt kahdesti kesken, kun jopa siinä on liikaa hiiviskelyä.

Käytännössä pelatessa rentoudun nykyään vain FPS-, ARPG- tai simulaattoripeleillä.

Aiempien postaajien tavoin minulle on plussaa, jos pelin saa pauselle ja/tai sitä voi pelata 10-15 min pätkissä, jos kyseessä ei ole simulaattori. Viimeisimpänä Hades turhautti hieman, kun karkausyritykselle piti varata 30min+ väli.

 

[mil-tec]

Täällä kanssa +30 mittarissa niin kuin monella muullakin. Nintendo 8-bit tuli pelailut aloitettua, sitten tuli paljon erilaisia PC:tä 486, K6, K6-2, Cyrix jne. jonka jälkeen olikin pitkä paussi pelaamisesta. Nyt taas viimeaikoina on tullut hommattua uutta rautaa niin on tullut pelattua mm. Skyrim, Witcher3, Fallout3 jne saman henkisiä pelejä.

Hampaat irvessä moninpelaaminen ei jaksa kiinnostaa, pelin pitää olla ennemmin sopivasti rentoutava ja tarjoilla aina välillä haastetta ja jännitystä hyvässä suhteessa. Paikkojen tutkiskelu ym. tuntuu olevan suurinta hupia kun nuo pelit ovat nykyään oikeasti open world eikä pelkkää putkessa juoksua. Saman ilmiön huomasin jo joskus junnuna että SNES:in Zelda oli parhautta kun siinä oli lääniä mitä tutkia, vaikken siitä ehkä silloin niin paljon muuten tajunnut. Sekin tuli hankittua tässä taannoin alkuperäiselle raudalle arkistoon.

Ihan mukava on ollut huomata että pelit on kehittynyt todella paljon, hahmojen ele- ja ääninäyttely on tullut mukaan kuvioihin ja ainakin vielä itselleni maistuu myös hieman vanhemmat pelit, kaiken ei tarvitse olla uusinta uutta. Hyviä tuokioita noista ainakin itselleni irtosi mitä tässä viestissä tuli mainittua.

 

[Napander]

50 on rikottu ja pelaamien jaksaa koneiden lisäsäksi kiinnostaa edelleen. Ensimmäiset kosketukset oli kyllä CP/M koneet ja turbo pascal. Myöhemmin tuli kuviin Commodoret Vici:stä Amigaan.

Jossain välissä tuli seesteisempi hetki ja viimeiset 15 on painettu koneiden kanssa kovin innoissaan. Pelit no enemmänkin tason Football manager, CIV ja dragon age/witcher sarjojen hinkkaamista.

 

[Jurppii]

Olivatko SNES, N64 ja Segan konsolit enemmän suurkaupungissa asuvien juttuja, kun muistan korvessa asuvana että vielä 90-luvun lopussa jos taloudesta löytyi konsoli, niin 80-90% tapauksista kyseessä oli vielä aktiivikäytössä oleva NES. Muistan, että näitä löytyi jopa muutamasta parturiliikkeestä ja wanhasta koulubussista, jossa porukka uimahalliretken jälkeen kerääntyi bussin etuosaan pelaamaan ensimmäistä Mariota kaksinpelinä. Voi vaan kuvitella, millainen paskamyrsky tuollaisesta nykyään nousisi.

NESin jälkeen näkyi lähinnä pleikkareita, mikäli taloudesta ei löytynyt pelaamiseen soveltuvaa tietokonetta.

En kyllä itekään juuri konsoleita NES-PS1 välillä kohdannut. Kotitietokoneet taisi olla Suomessa aina paljon kovempi juttu, osittain varmaan waretuksen ansiosta.

 

[pähk1nä]

En kyllä itekään juuri konsoleita NES-PS1 välillä kohdannut. Kotitietokoneet taisi olla Suomessa aina paljon kovempi juttu, osittain varmaan waretuksen ansiosta.

Kyllä meillä kävi siinä välissä sega megadrive, kuten monella kaverillakin, samoin snes löytyi monilta tutuilta, tietokone löytyi selvästi vähemmistöltä vielä tuossa vaiheessa. Omissa kaveriporukoissa alkoi PC:t yleistyä vasta siinä ps1:n aikoihin, mutta tässä varmasti ikä ja satunnaisuus näyttelee jonkinmoista roolia, minulla ikää reilut 30. Varmasti nuoruuden kasvuympäristö on myös vaikuttanut siihen, että monet meistä ylipäätään kirjoittelevat täällä foorumilla ja kadulla tehty kysely antaisi aivan toisenlaisia tuloksia.

Meillä oli kotona aika laajalti kaikenlaisia pelikoneita. Löytyi nes, megadrive, n64, dreamcast, xbox, gamecube ja xbox 360. Ensimmäinen PC oli joku sedän vanha 386, joka saatiin joskus megadriven aikoihin. Seuraavaa PC:tä odoteltiin sitten 333 MHz:n celeroniin asti ja siitä seuraava taisi olla athlon xp 3000+. Meillä on aina pelattu rinnakkain konsoleilla ja PC:llä, pääpainon ollessa aina siinä uusimmassa laitteessa.

Parikymppisenä pelaaminen unohtui oikeastaan täysin moneksi vuodeksi, kunnes päätin rakentaa olohuoneeseen jonkun rupuisen htpc:n. Otin kuitenkin riittävän hyvällä näytönohjaimella, että pystyi edes auttavasti kokeilemaan uusimpia pelejä ja siitä pikkuhiljaa rakkaus lajia kohtaan lämpeni uudestaan.

Nykyään tulee pelattua melko paljon ja taloudesta löytyykin kaikki uusimmat konsolit ja pelikelpoinen PC. Tällä hetkellä pelataan enemmän konsoleilla, mutta se voi vaihtua yhdessä hetkessä, mistä syystä PC:stä ei viitsi luopua. Saahan tähän halutessaan rahaa ja aikaa uppoamaan suuriakin määriä, mutta niin saa moneen muuhunkin harrastukseen ja siksi siellä töissä käydään. Ajatukset saa pelaamalla todella tehokkaasti aivan muualle, tämä on kokeilemistani harrastuksista ehdottomasti rentouttavin. Toki pelivalinnalla on vaikutusta.

 

[mil-tec]

Kyllä niitä 16-bit konsoleja oli kavereilla vaikka syrjäkylällä kasvoinkin lapsuuden. Ja vastaavasti joillakin oli sitkeästi C64 käytössä. PC:ssä harmitti eniten juurikin se kunnollisen controllerin puute. Siihen aikaan kaikki toimi vielä enimmäkseen näppikseltä, jotkut pelit jopa näppis + hiiri. No jotain peliporttiin liitettäviä gamepadeja tuli hommattua, mutta oli niissä kyllä välillä ihan tarpeetonta säätöä. Nykyään ihmiset ei edes tiedä kuinka helppoa tuo USB:n tai Bluetoothin/WLAN:in käyttö on peliohjaimissa. Mutta samaa heikkoutta on nytkin havaittavissa PC:n suhteen, jotku pelit olisi vaan niin hyviä gamepadilla mutta mikä niistä nyt sattuu toimimaan niin on toinen tarina. Nykyään tilanne on parantunut kun langattomilla näppis+hiiri yhdistelmällä voi rätkiä mukavasti sohvaltakin käsin, mutta kyllä noihin silti tarvisi saada lisää kantamaa. Vastaanotin pitää ainakin itsellä venyttää melko lähelle käyttökohdetta.

Summa summaarum: joku ylivertainen PC pädi pitäis olla, itse hommasin GameSir G3S ohjaimen mikä piti olla niin mahtava, mutta ensimmäisen kerran kun aktivoin turbo -näppäimen niin kaksi nappia jäi pohjaan ja sen jälkeen sitä ei ole saanut disabloitua. On tullut kokeiltua firmware päivitykset ja kaikki.

Semmonen maku on jäänyt että PC laahaa vieläkin UI:ssa jäljessä.

 

[pähk1nä]

Summa summaarum: joku ylivertainen PC pädi pitäis olla, itse hommasin GameSir G3S ohjaimen mikä piti olla niin mahtava, mutta ensimmäisen kerran kun aktivoin turbo -näppäimen niin kaksi nappia jäi pohjaan ja sen jälkeen sitä ei ole saanut disabloitua. On tullut kokeiltua firmware päivitykset ja kaikki.

Windowsissa on Microsoftin omiin xbox-ohjaimiin natiivituki, ei tarvetta ylimääräisille softille. Myös pelit tukevat boxin kapulaa yleensä suoraan.

 

[IsoLuumu]

Semmonen maku on jäänyt että PC laahaa vieläkin UI:ssa jäljessä.

Kuten esim. missä tapauksissa?