Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[muppelo]

Ikää 34 ja pelaaminen tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän ajanhukalta. Pelaan kyllä, ja pelit tavallaan kiinnostavat, mutta takaraivossa kytee aina ajatus siitä että tämänkin ajan voisi käyttää paremmin. Kait sitä on havahtunut ajatukseen että elämä ei jatku ikuisesti.

Ajanhukkaa.. eli ei kannata katsoa tv-sarjoja, ei leffoja, ei kannata lukea (oliskelu erikseen)... jokainen rentoutuu tyylillään

 

[D-Money]

Itsellä tuli mittariin joku aika sitten 39w ja vielä jaksaa PS5 pelaaminen innostaa. Aikoinaan aloitettu C64 Giana sistersit, international karatet ja boulderdashit ja yms. Sitten tietokoneiden kautta PS2 -> PS3 -> PS4 -> ja nyt on siis vuorossa vitonen. Sillä pelataan lähinnä GTA Onlinea, kutosta odottelen minäkin ja näytti jo mun silmään hienolta vuodettu materiaali vaikka olikin jotain pre alpha-tason settiä. Onlinessa tehdään kaverin kanssa kaikkea enemmän tai vähemmän järkevää. Invite only lobbyt on jees.

Nyt voisi taas alkaa pelaamaan Hell Let Loosea kun tuli päivityskin vihdoin.

 

[ympyr]

Ajanhukkaa.. eli ei kannata katsoa tv-sarjoja, ei leffoja, ei kannata lukea (oliskelu erikseen)... jokainen rentoutuu tyylillään

Juu, en ala tuomitsemaan muita, kunhan kerron omia tuntemuksiani

Musta vaan tuntuu välillä että pelaan enemmän tavan vuoksi kuin siksi että varsinaisesti haluaisin pelata. Tulee istuttua koneelle, kun niin on tehnyt ennenkin. Enkä koe pelaamista erityisen rentouttavana toimintana, päinvastoin. Pulssi nousee ja pää alkaa käymään kierroksilla, ja pelaamisen jälkeen täytyy rauhoittua ennen kuin kykenee vaikkapa nukkumaan.

 

[muppelo]

Juu, en ala tuomitsemaan muita, kunhan kerron omia tuntemuksiani

Musta vaan tuntuu välillä että pelaan enemmän tavan vuoksi kuin siksi että varsinaisesti haluaisin pelata. Tulee istuttua koneelle, kun niin on tehnyt ennenkin. Enkä koe pelaamista erityisen rentouttavana toimintana, päinvastoin. Pulssi nousee ja pää alkaa käymään kierroksilla, ja pelaamisen jälkeen täytyy rauhoittua ennen kuin kykenee vaikkapa nukkumaan.

Pidä taukoa, pelaa vain mikä oikeasti kiinnostaa ja jos ei niin ei väkisin. Into tulee jos on tullakseen.

 

[Cereal killah]

Pidä taukoa, pelaa vain mikä oikeasti kiinnostaa ja jos ei niin ei väkisin. Into tulee jos on tullakseen.

Juuri näin. Vertailun vuoksi, pelasin 2019 alkukesän ja 2021 kesän välillä parin vuoden ajan yhteensä noin 2 tuntia (eli kokeilin muutaman kerran, mutta ei napannut).
Elokuu 2021 - Heinäkuu 2022: pelasin yli 200 tuntia Troubleshooteria, ja yli 100 tuntia neljää eri peliä kutakin (Vagrus, Solasta, Expeditions Rome, Wasteland 3) ja pari 50 tunnin ropea (SW Kotor, Disco Elysium) ja jotain lyhyitä juttuja vielä mutta ei määrällisesti isoa määrää pelejä.

Mikä oli elämässä eri tavalla näiden kahden jakson välillä? Ei mikään.
Eli se joko kiinnostaa tai sitten ei, väkisin ei tule kuin ihmettelyä siitä että pelaa vain tavan vuoksi ja kaikki on paskaa ja olen tähän liian vanha. Riittää kun tietää mistä tykkää ja pelaa kun tekee mieli.
Nyt on pari kuukautta ollut käytännössä taukoa, ei välttämättä kovin pitkään, aika näyttää. Se oli selvää että tuollaisen hyvin ahkeran pelaamisen jälkeen tulee seesteisempää vaihetta
Ja minulla on ennenkin ollut tätä että on vuosia jolloin ei pelaa ollenkaan ja on vuosia jolloin pelaa ns. vitusti.

 

[Nomersu]

51 ja pelaan lähes päivittäin. Tuli jokunen aika sitten 1k tuntia Fallout4 täyteen ja 76/84 achievementteja. Alkaa olla tältä erää pelattu. RDR2 aloin nyt vääntämään ja kova on opiskelu sen kanssa. Far Cry 6 just äsken kokeilin mutta ei iskenyt, joten RDR2 jatkuu ellen keksi Ubisoft+ kokeilusta jotain toista kokeiluun.

 

[JerryKannu]

Ja minulla on ennenkin ollut tätä että on vuosia jolloin ei pelaa ollenkaan ja on vuosia jolloin pelaa ns. vitusti.

Sama. Tai ei ehkä vuosia, mutta välillä menee jokunen kuukausi ettei pelaa juuri mitään, ja sitten taas enemmän.

Riippuu paljon peleistäkin ja mitä on päivän aikana tehnyt, mutta monesti ne vaatii sen verran uppoutumista/keskittymistä että tulee vaan käynnistettyä peli ja sitten 5min päästä siirryttyä Netflixin tms. pariin.

Varsinkin strategiat/kliksuttelut on itselleni sellaisia jotka onnistuu parhaiten viikonloppuaamuisin kahvikuppi kädessä. Iltaisin/öisin sitten CoD/Insurgency tms. nopeatempoisempaa toimintaa.

Elden Ringiä tuli pelattua sen verran paljon kun se ilmestyi, että iski sen takia pariksi kuukaudeksi väsymys pelata yhtään mitään.

 

[Varistin]

Ikää yli 45 ja pelaan useina päivinä viikossa 1/2 - 3 tuntia kerrallaan, mutta oikeastaan vain muutamaa samaa peliä aina vuorollaan. Tällä hetkellä menossa Skyrim ties monettako kertaa uudelleen alusta, ja Fallout 76, lähinnä challengejen keruuta varten. Olen muutenkin sikäli hyvin rajoittunut, että en pelaa juurikaan muuta kuin 1st person seikkailu- ja räiskintäpelejä, enkä online/multiplayereita. F76 on poikkeus koska sitä pystyy pelaamaan kuin yksinpeliä.

Steamin kirjastossa on vuosien aikana alennusmyynneistä ja muuten kertyneitä pelejä kymmeniä, mutta yli puolet taitaa olla sellaisia joita en ole pelannut kuin enintään lyhyen pätkän alusta. Monesti uutta aloittaessa teen alle tunnin perusteella valinnan joko jatkaa tai jättää kesken. Tämä tietysti tarkoittaa sitä, että hyviä, mutta enemmän opettelua vaativia tai muuten hitaasti alkavia pelejä jää kokematta. Ja tämä on sikäli täysin ok, että pelaaminen on vain yksi tapa viihtyä ja rentoutua. Illalla tai viikonloppuna iso muki kahvia, luurit korville ja koneelle uppoutumaan hetkeksi johonkin sopivaan fantasiamaailmaan.

 

[Sepander]

Elden Ringiä tuli pelattua sen verran paljon kun se ilmestyi, että iski sen takia pariksi kuukaudeksi väsymys pelata yhtään mitään.

Itsellä Elden Ringin kanssa kävi vähän samalla tavalla kuin Witcher 3:nkin kanssa. Niiden jälkeen mikään muu peli ei juurikaan kiinnostanut tai tuntunut miltään pitkään aikaan.

 

[timppeli]

Ikää 34 ja pelaaminen tuntuu koko ajan enemmän ja enemmän ajanhukalta. Pelaan kyllä, ja pelit tavallaan kiinnostavat, mutta takaraivossa kytee aina ajatus siitä että tämänkin ajan voisi käyttää paremmin. Kait sitä on havahtunut ajatukseen että elämä ei jatku ikuisesti.

Ei ole pakko vastata elämäntilanteestaan, mutta onko jo perhe perustettu yms.?

Minulla tuli jo joskus 23-vuotiaana eksistentiaalinen kriisi, havahduin siihen että pelaanko minä vaan, ei ole tyttöystävääkään, opiskelukaverit jo avioituvat ja rakentelevat omakotitaloa (tai ainakin olivat aktiivisia asuntosäästäjiä, laittaen kaikki pienikorkoiset opintolainat asuntosäästötilille tms.). Ajattelin että pelaamisen takia koko elämä lipuu ohi kun taas kaikki ystäväni ja tuttavapiirini olivat kovasti "aikuistumassa" ja heidän elämänsä tuntui niin paljon järjestelmällisemmältä (esim. tuo tapa sijoittaa halpakorkoinen opintolaina johonkin rahastoon tai korkeakorkoiselle säästötilille; minä ostin sillä uuden peli-PC:n ja ehkä jotain muuta härpäkettä... Ajokortinkin suoritin vasta 19-vuotiaana kun kaverit olivat autokoulussa jo 17-vuotiaina lukiolaisina.).

No, nyt on vaimo (ollut jo pitempään), useita lapsia saatettu maailmaan, kaksi omistuskämppää jne., joten enää ei ole "elämänhallintakriisiä", ja välillä olenkin unelmoinut jos joskus tulevaisuudessa pääsisi eläkkeelle ja voisi halutessaan keskittyä tietokonepeleihin yms. tekniikkaan täysipäiväisesti... En enää ainakaan pelkää että elämä menisi hukkaan pelaamisen takia, olen jo nähnyt ihan tarpeeksi elämää, opiskelut työt perhe-elämä kaukomailla reissailut jne. on jo koettu. Jos nautin enemmän pelaamisesta kuin halkojen hakkaamisesta tai kesämökin veneen tervaamisesta, valitsen pelaamisen.

Hidasteita pelaamiselle vanhemmiten on kuitenkin jonkin verran tullut. Useat pelit tarvitsevat kuitenkin jonkinlaista paneutumista, mikä välillä saa turhautumaan ja mieluummin keskittymään johonkin muuhun. Esim. aloin pelata Horizon Zero Dawnia tietokoneellani, mutta kyllästyin peliin jo ylipitkän tutoriaalin aikana, joka opetti pelaamaan peliä. Alkoi tuntua että peli oli aivan turhaan täytetty kaikenlaisella oudolla oheistekemisellä ja aktiviteetilla, ehkä toivoin suoraviivaisempaa toimintaa ilman opettelua miten houkutella robottidinoja ansaan tai piilotella niiltä aluskasvillisuuden seassa tms.

Monesti saatankin alkaa pelata jotain ikivanhaa peliä jonka tunnen kuin omat taskuni (olen pelannut esim. Starcraft yksinpelikampanjat, sekä Half-life 1-2 ja Serious Sam 1st & 2nd Encounter kaikki nuo varmaan kymmenen kertaa läpi), ja sitten suurin ajanhukkani... Team Fortress 2. Kun pelatuttaa, on niin paljon helpompaa vain laittaa Team Fortress 2 peluuseen ja ammuskella hieman online-vihollisia (muita pelaajia), kuin alkaa opetella että mites tätä Horizonia nyt sitten pelataankaan kun pelin isihahmo opettaa tutorialissa kuinka metsästää robotteja...

En uskalla edes tarkistaa kuinka monta tuhatta tuntia olen pelannut Team Fortress 2:sta. Tai vuosikausia sitä ennen Team Fortress Classic:ia, ja sitä ennen Quake TeamFortressia, kaikkien TF-pelien kantaisää.

 

[Mikkos]

Ei ole pakko vastata elämäntilanteestaan, mutta onko jo perhe perustettu yms.?

Minulla tuli jo joskus 23-vuotiaana eksistentiaalinen kriisi, havahduin siihen että pelaanko minä vaan, ei ole tyttöystävääkään, opiskelukaverit jo avioituvat ja rakentelevat omakotitaloa (tai ainakin olivat aktiivisia asuntosäästäjiä, laittaen kaikki pienikorkoiset opintolainat asuntosäästötilille tms.). Ajattelin että pelaamisen takia koko elämä lipuu ohi kun taas kaikki ystäväni ja tuttavapiirini olivat kovasti "aikuistumassa" ja heidän elämänsä tuntui niin paljon järjestelmällisemmältä (esim. tuo tapa sijoittaa halpakorkoinen opintolaina johonkin rahastoon tai korkeakorkoiselle säästötilille; minä ostin sillä uuden peli-PC:n ja ehkä jotain muuta härpäkettä... Ajokortinkin suoritin vasta 19-vuotiaana kun kaverit olivat autokoulussa jo 17-vuotiaina lukiolaisina.).

No, nyt on vaimo (ollut jo pitempään), useita lapsia saatettu maailmaan, kaksi omistuskämppää jne., joten enää ei ole "elämänhallintakriisiä", ja välillä olenkin unelmoinut jos joskus tulevaisuudessa pääsisi eläkkeelle ja voisi halutessaan keskittyä tietokonepeleihin yms. tekniikkaan täysipäiväisesti... En enää ainakaan pelkää että elämä menisi hukkaan pelaamisen takia, olen jo nähnyt ihan tarpeeksi elämää, opiskelut työt perhe-elämä kaukomailla reissailut jne. on jo koettu. Jos nautin enemmän pelaamisesta kuin halkojen hakkaamisesta tai kesämökin veneen tervaamisesta, valitsen pelaamisen.

Hidasteita pelaamiselle vanhemmiten on kuitenkin jonkin verran tullut. Useat pelit tarvitsevat kuitenkin jonkinlaista paneutumista, mikä välillä saa turhautumaan ja mieluummin keskittymään johonkin muuhun. Esim. aloin pelata Horizon Zero Dawnia tietokoneellani, mutta kyllästyin peliin jo ylipitkän tutoriaalin aikana, joka opetti pelaamaan peliä. Alkoi tuntua että peli oli aivan turhaan täytetty kaikenlaisella oudolla oheistekemisellä ja aktiviteetilla, ehkä toivoin suoraviivaisempaa toimintaa ilman opettelua miten houkutella robottidinoja ansaan tai piilotella niiltä aluskasvillisuuden seassa tms.

Monesti saatankin alkaa pelata jotain ikivanhaa peliä jonka tunnen kuin omat taskuni (olen pelannut esim. Starcraft yksinpelikampanjat, sekä Half-life 1-2 ja Serious Sam 1st & 2nd Encounter kaikki nuo varmaan kymmenen kertaa läpi), ja sitten suurin ajanhukkani... Team Fortress 2. Kun pelatuttaa, on niin paljon helpompaa vain laittaa Team Fortress 2 peluuseen ja ammuskella hieman online-vihollisia (muita pelaajia), kuin alkaa opetella että mites tätä Horizonia nyt sitten pelataankaan kun pelin isihahmo opettaa tutorialissa kuinka metsästää robotteja...

En uskalla edes tarkistaa kuinka monta tuhatta tuntia olen pelannut Team Fortress 2:sta. Tai vuosikausia sitä ennen Team Fortress Classic:ia, ja sitä ennen Quake TeamFortressia, kaikkien TF-pelien kantaisää.

Ja ikää oli?

 

[ojisama]

Ja ikää oli?

Eiköhän se ole tuon otsikon sanoman verran. Ei varmaan ihan hirveästi vaikuta viestiin onko se 37 vai 43.

 

[Mikkos]

Eiköhän se ole tuon otsikon sanoman verran. Ei varmaan ihan hirveästi vaikuta viestiin onko se 37 vai 43.

No kyllä se minusta on ainakin aika olennainen tieto.

 

[timppeli]

Ja ikää oli?

Tuo on minulle hieman liian henkilökohtainen kysymys, samalla tavoin kuin lihanuijani pituus, mutta olkoot:

53 vuotta ja ehkä n. 15 cm.

 

[Jumi]

Eka peli minkä näin ja mitä kokeilin alle kouluikäisenä oli teini-ikäisen serkkupojan tykönä c64:lla Super Pipeline. En tajunnut pelistä mitään ja leikin mieluummin legoilla. Sitten ekan tai toisen luokan jouluna 1988 tai 1989 saatiin oma c64 ja se oli menoa.

Noin 1992 saatiin pitkän kinuamisen jälkeen 8-bittinen Nintendo. Pelithän maksoi tuohon aikaan hillittömästi, muistaakseni 300Mk joten pelejä lainailtiin koulussa paljon kavereilta. Paikallinen kodinkoneliike Expert oli tehnyt kätevän järjestelyn ja siellä oli iso kori johon voi tuoda oman pelinsä ja ottaa toisen pelin tilalle kun maksaa 50Mk, tuon takia pääsin pelaamaan erittäin montaa NES klassikkoa. Tuli luettua paljon Nintendo-lehteä ja Super Poweria. Se oli tappelupelien kulta-aikaa juuri ennenkuin 3D-räiskinnät löivät läpi. Tappelupelejä en päässyt kunnolla pelaamaan mutta paikallisessa Sotilaskodissa oli Mortal Kombat 2 (1 peli 3mk / 2 peliä 5Mk) ja kävin monesti ihailemassa "fotorealistista grafiikkaa" kun peli pelasi itse itseään. Iltaisin oli vielä parempi käydä katselemassa, kun soltut pelasivat toisiaan vastaan, siinä oli vähän sellaista kadotettua arcadehallien tunnelmaa.

1996 saatiin eka PC 486 äänikortilla ja modeemilla. UFO ja Doom! Hienoja aikoja, pelien lisäksi kovassa käytössä olivat Scream Tracker, Deluxe Paint Animation, purkit ja WWW. Ohjelmointi ois kiinnostanu mutta ei ollu mitään hajua miten sitä voisi opetella. Siitä lähtien puhdas PC-mies kunnes vuonna 2008 kun Soul Calibur 4 ilmestyi ostin xbox360:n pelkästään sitä peliä varten. On tullut pelattua oikeastaan kaikkia muita genrejä paitsi MMO ja MOBA, tai no Dota 2:sta kokeilin jonkun 30 tuntia, mutta en pääsyt oikein peliin sisään. Myös nykypäivän Unchartedin tyyliset ison rahan pelit on boikotissa. En saa niistä peleistä oikein mitään irti. Hauskana esimerkkinä naisystävä joka pelasi aikoinaan niitä ekoja Tomb Raidereita joissa pystyi tekemään mitä vain. Hän halusi uuden Tomb Raiderin mutta huomasi sen heti QTE-helvetiksi ja raiteilla meneväksi, juuri samat asiat mistä minäkään en pidä.

Innostus pelaamiseen hiipui ihan vasta pari vuotta sitten 2016-2017 kun Street Fighter 5 paljastui surkeaksi. Sen jälkeen olin tuuliajolla useita kuukausia kunnes löysin PUBG:n ja io-techin discordin muut keski-ikäiset. Sitä peliä tuli pelattua aivan hillittömän paljon ja muutenkin se on sellainen aikuisten peli jonka strategiset elementit ovat vertaansa vailla. 2020 peliin lisättiin AI-botteja ja siitä alkoi sen pelin alamäki.
Taas kyllästyin, mutta sitten ostin halvat Oculus Quest VR-lasit.

VR-kausi 2020 ja eteenpäin:
Aluksi pelasin Half Life: Alyxia innoissaan mutta se ja muut pelit jäivät kesken heti kun pääsin ajamaan Jämsän Ouninpohjaa Dirt Rally 1:ssä ja Dirt Rally 2:ssa! En ole kuvitellut koskaan olevani ns. simumies mutta näköjään iän myötä sekin muuttuu. Rata-autosimu Assetto Corsan L.A Canyons 42km pitkä pätkä oikeita Los Angelesin maanteitä tulee myös ajeltua paljon, oikeastaan ajan vain sitä pätkää eri autoilla.

Flight Simulator 2020 tuli pelattua joku pari kymmentä tuntia, sen verran että oppi lentämisen perusteet, kunnes tuurilla löysin Digital Combat Simulatorin ja se on mielestäni kaikkien aikojen paras peli. Missään muussa pelissä en ole tuntenut samanlaista eksymisen pelkoa ja onnistumisen iloa! Siinä ihan oikeasti lennetään ja käytetään saatavilla olevia laitteita... Enimmäkseen tulee lennettyä 1940-luvun Messerchithiä ja UH-H1 Huey "Vietnam helikopteria", mutta oma viehätyksensä silti myös nykyajan Hornetissa, esim. GMT (Ground Moving Target).

Normaalipeleistä tulee pelattua arcadeautoilu Trackmaniaa ja auto-battler Underlordsia joka ilta 10-30 minuuttia.

 

[Mikkos]

Eka peli minkä näin ja mitä kokeilin alle kouluikäisenä oli teini-ikäisen serkkupojan tykönä c64:lla Super Pipeline. En tajunnut pelistä mitään ja leikin mieluummin legoilla. Sitten ekan tai toisen luokan jouluna 1988 tai 1989 saatiin oma c64 ja se oli menoa.

Noin 1992 saatiin pitkän kinuamisen jälkeen 8-bittinen Nintendo. Pelithän maksoi tuohon aikaan hillittömästi, muistaakseni 300Mk joten pelejä lainailtiin koulussa paljon kavereilta. Paikallinen kodinkoneliike Expert oli tehnyt kätevän järjestelyn ja siellä oli iso kori johon voi tuoda oman pelinsä ja ottaa toisen pelin tilalle kun maksaa 50Mk, tuon takia pääsin pelaamaan erittäin montaa NES klassikkoa. Tuli luettua paljon Nintendo-lehteä ja Super Poweria. Se oli tappelupelien kulta-aikaa juuri ennenkuin 3D-räiskinnät löivät läpi. Tappelupelejä en päässyt kunnolla pelaamaan mutta paikallisessa Sotilaskodissa oli Mortal Kombat 2 (1 peli 3mk / 2 peliä 5Mk) ja kävin monesti ihailemassa "fotorealistista grafiikkaa" kun peli pelasi itse itseään. Iltaisin oli vielä parempi käydä katselemassa, kun soltut pelasivat toisiaan vastaan, siinä oli vähän sellaista kadotettua arcadehallien tunnelmaa.

1996 saatiin eka PC 486 äänikortilla ja modeemilla. UFO ja Doom! Hienoja aikoja, pelien lisäksi kovassa käytössä olivat Scream Tracker, Deluxe Paint Animation, purkit ja WWW. Ohjelmointi ois kiinnostanu mutta ei ollu mitään hajua miten sitä voisi opetella. Siitä lähtien puhdas PC-mies kunnes vuonna 2008 kun Soul Calibur 4 ilmestyi ostin xbox360:n pelkästään sitä peliä varten. On tullut pelattua oikeastaan kaikkia muita genrejä paitsi MMO ja MOBA, tai no Dota 2:sta kokeilin jonkun 30 tuntia, mutta en pääsyt oikein peliin sisään.

Myös nykypäivän Unchartedin tyyliset ison rahan pelit on boikotissa, surkeinta ajan

Innostus pelaamiseen hiipui ihan vasta pari vuotta sitten 2016-2017 kun Street Fighter 5 paljastui surkeaksi. Sen jälkeen olin tuuliajolla useita kuukausia kunnes löysin PUBG:n ja io-techin discordin muut keski-ikäiset. Sitä peliä tuli pelattua aivan hillittömän paljon ja muutenkin se on sellainen aikuisten peli jonka strategiset elementit ovat vertaansa vailla. 2020 peliin lisättiin AI-botteja ja siitä alkoi sen pelin alamäki.
Taas kyllästyin, mutta sitten ostin halvat Oculus Quest VR-lasit.

VR-kausi 2020 ja eteenpäin:
Aluksi pelasin Half Life: Alyxia innoissaan mutta se ja muut pelit jäivät kesken heti kun pääsin ajamaan Jämsän Ouninpohjaa Dirt Rally 1:ssä ja Dirt Rally 2:ssa! En ole kuvitellut koskaan olevani ns. simumies mutta näköjään iän myötä sekin muuttuu. Rata-autosimu Assetto Corsan L.A Canyons 42km pitkä pätkä oikeita Los Angelesin maanteitä tulee myös ajeltua paljon, oikeastaan ajan vain sitä pätkää eri autoilla.

Flight Simulator 2020 tuli pelattua joku pari kymmentä tuntia, sen verran että oppi lentämisen perusteet, kunnes tuurilla löysin Digital Combat Simulatorin ja se on mielestäni kaikkien aikojen paras peli. Missään muussa pelissä en ole tuntenut samanlaista eksymisen pelkoa ja onnistumisen iloa! Siinä ihan oikeasti lennetään ja käytetään saatavilla olevia laitteita... Enimmäkseen tulee lennettyä 1940-luvun Messerchithiä ja UH-H1 Huey "Vietnam helikopteria", mutta oma viehätyksensä silti myös nykyajan Hornetissa, esim. GMT (Ground Moving Target).

Normaalipeleistä tulee pelattua arcadeautoilu Trackmaniaa ja auto-battler Underlordsia joka ilta 10-30 minuuttia.

Muistan noi 8bit hillittömät hinnat, mutta niin oli PS1 melkoisen hinnakkaita. Muistaakseni Resident Evil 2 makso jotain 699mk tai 599mk. Anttilasta ostin.

 

[Partis]

Muistan noi 8bit hillittömät hinnat, mutta niin oli PS1 melkoisen hinnakkaita. Muistaakseni Resident Evil 2 makso jotain 699mk tai 599mk. Anttilasta ostin.

Eikä maksanut tai sitten sua on kusetettu.
PS1 pelit oli hieman pelistä ja paikasta riippuen 369mk - 399mk ja platinum julkaisut 169mk.

 

[Mikkos]

Eikä maksanut tai sitten sua on kusetettu.
PS1 pelit oli hieman pelistä ja paikasta riippuen 369mk - 399mk ja platinum julkaisut 169mk.

Yleisesti oli mutta RE 2 oli tosi kallis. Se oli tuplalevy ja tais olla 599mk Hyvinkään anttilassa.

 

[Partis]

Täysin normihintainen peli ihan kuten kaikki muutkin monen levyn pelit kuten final fantasyt tai vaikka se live action x-files joka haukkasi neljä kiekkoa.
Eli ilmeisesti sitten anttila on vetänyt hyvin välistä.

 

[Jumi]

Yleisesti oli mutta RE 2 oli tosi kallis. Se oli tuplalevy ja tais olla 599mk Hyvinkään anttilassa.

Täysin normihintainen peli ihan kuten kaikki muutkin monen levyn pelit kuten final fantasyt tai vaikka se live action x-files joka haukkasi neljä kiekkoa.
Eli ilmeisesti sitten anttila on vetänyt hyvin välistä.

Muistelen itekki että Playstation X:n pelit olivat erittäin kalliita aluksi vuonna 1996. Löytyskö kenelläkään Anttilan kuvastoa tai muuta vastaavaa?

 

[shaminy]

Kova halu olisi että pelit kiinnostaisi kuin parikymppisenä. Mutta peli toisensa jälkeen kyllästyttää jo muutaman kymmenen minuutin jälkeen. Vain 2 peliä jaksaa kiinnostaa:
War Thunder ja Europe Universalis 4.

 

[Golianth]

47 vuotta tullut ikää ja pelaan aktiivisesti edelleen. Pelit painottuu lähinnä strategiapuolelle Crusader Kings 2 & 3 etc. mutta tulee pelattua myös Hunt Showdownia ja Tarkovia myös, tosin tuntuu että refleksit on niin hitaat ettei noissa peleissä oikein pärjää joten täytyy pelata omalla tyylillä varovaisesti ja taktisesti. ADHD hippapelit ei siis onnitu. Aikaisemmin pelailin myös WoTia ja War Thunderia mutta enää ei oikein inspaa, lähinnä grindaus hirvittää.

EDIT: pelaaminen tuli aloitetltua joskus 80-luvun alussa pong tyylisellä konsoleilla jossa ohjaimessa oli nappi jota pyöritettiin, siitä sitten Atarin, Philips Videopacin kautta C64, NES, Amiga, PC, PS1 ja PS2, XBox 360. Sitten pari- kolmekymppisenä oli pidempi tauko pelaamisessa kunnes tuli hommattua PS4 pro (nykään PS5) ja pelitietokone + läppäri. Viimeisimmillä siis nykyään pelailen.

 

[tommihoo]

Ikää on 48 ja peliurani alkoi kasikytluvun ZX Spectrumilla (Boulder dash) ja jatkui Amiga 500:lla.
Ysikytluvulla löysin internetin ja mudit, sekä PC-peleistä suuren suosikkini Civilization-sarjan.
Nolllakytluvulla mulla oli PS2-konsoli, mutta en autopelejen lisäksi siitä juuri innostunut.

Aktivoiduin jälleen kerran ottamaan rauta-asioista selvää, koska OLED-näyttöjen tulon myötä aika alkaa oleen kypsä hankkia 4k-pelaamiseen kykenevä pöytäkone.
RDR2 odottaa ensipelausta ja Cyberpunk 2077 uusintaa. Lisäksi tykkään pelata netissä turnauspokeria.

Android-tabletilla harrastan pelillistettyä oppimista ja pulmapelejä kuten Elevate, Lumosity, Nonogram, Duolingo ja Neuronation.
Tykkään myös lauta-, seura- ja korttipeleistä. Esimerkkeinä yatzy, uno, muistipeli, backgammon, kiusa/ristiseiska ja seiska.

Tärkeimmät syyni pelata on immersiiviset tarinat ja onnistumisen kokemukset.

 

[jk72]

Moi.Oon tässä just ihmetellyt et onko raja kohta saavutettu pelaamiseen? 50v tulee Itsenäisyyspäivänä täyteen.Muija tuossa ihmettelee et miten jaksat pelailla illat pitkät.Meinasin et niin kauan kun pelit kiinnostaa niin yritän jaksaa huitoa menemään.Nyt olen duunikaverin kanssa jaksanut innostua erilaisista nettiräiskinnöistä.Onhan tämä pelaaminen erittäin mukava harrastus.10 vuotta sitten hakattiin American armya joka saatanan päivä kavereiden kanssa se sai sit jäädä ja vuosia pelailin vaan eri pelien kampanjat vaan läpi.Onhan nämä Warzonet ja muut ihan hemmetin mukavaa ajanvietettä kavereiden kanssa.Mii laik.

 

[Dualram]

Moi.Oon tässä just ihmetellyt et onko raja kohta saavutettu pelaamiseen? 50v tulee Itsenäisyyspäivänä täyteen.Muija tuossa ihmettelee et miten jaksat pelailla illat pitkät.Meinasin et niin kauan kun pelit kiinnostaa niin yritän jaksaa huitoa menemään.Nyt olen duunikaverin kanssa jaksanut innostua erilaisista nettiräiskinnöistä.Onhan tämä pelaaminen erittäin mukava harrastus.10 vuotta sitten hakattiin American armya joka saatanan päivä kavereiden kanssa se sai sit jäädä ja vuosia pelailin vaan eri pelien kampanjat vaan läpi.Onhan nämä Warzonet ja muut ihan hemmetin mukavaa ajanvietettä kavereiden kanssa.Mii laik.

Itse 53 ja pelaan HLL kilpailullisesti, hyvin vielä pärjää.

 

[perato]

Karkeita lukuja(pääasiassa Steamin ja epicin mittareilla mitattuna):
2018, 1410 tuntia
2019, 1056 tuntia
2020, 1041 tuntia
2021, 757 tuntia
2022, 431 tuntia (tähän päivään mennessä)

Voinee sanoa, että pelaamiseen käytetty aika on vähentymässä radikaalisti. Tuntuu että semmoset pelit joista innostuu on enää harvassa ja ne pelit jotka ei innosta sit jymähdyttää tuota pelituntimäärä huomattavasti kun aina mieluummin tarttuu sit siinä vaiheessa kirjaan ku peliin. Enemmän kiksejä on saanut vanhojen tuttujen pelaamisesta kuin uusista, ja erityisenä nostona mainittakoon, että Diablo 2 Resurrected lohkasee tosta tän vuoden saldosta yli 100 tuntia, ja viime vuodestakin kymmeneksen.

 

[Smaga]

Itselläni ikää 35 vuotta ja tulee pelailtua. Taisi peli-innostus alkaa joskus 14-15v kun ps1 tuli pelattua Final Fantasyitä ja Tekkeniä. Useampi vuosi tuli myös Nhl-sarjan pelejä pelailtua kavereiden kanssa.

Nykyään tunnit tietysti vähentynyt mutta silloinkun on joutilasta aikaa niin mieluummin sen viettää koneella kuin esim katsomalla televisiosta jotain tosi-tv huttua mikä ei kiinnosta sitten yhtään.

Muija on väliin ihmetellyt että kuinka jotain peliä jaksaa pelata mutta vastaan aina että katsothan sinäkin televisiosta temppareita tai jotain muuta vastaavaa.

 

[kalinka]

Karkeita lukuja(pääasiassa Steamin ja epicin mittareilla mitattuna):

Pahoittelen tyhmää kysymystä mutta miten tällaisen tilaston koostaminen onnistuu? Olisi mielenkiintoista katsoa omat luvut, vaikka en kovin wanha vielä ole. Epic ja Steam aika hyvin kattavat omat pelaamiset, toki aiempina vuosina on tullut EAn pelejä pelattua eli pitäisi sieltäkin kaivaa BF-pelien tunteja. Ai niin ja Rockstarin ohjelma vielä, onpas näitä kikkareita paljon...

 

[Taneli-]

Pahoittelen tyhmää kysymystä mutta miten tällaisen tilaston koostaminen onnistuu?

Katsomalla Steamista peliä, esim. Battletech voi nähdä seuraavaa:
Pelattu viimeksi: 23.syysk.
Peliaika: 448 tuntia

Yleensä tuo tietysti onnistuu ns. "helposti" jos olet ostanut esim. 1-2 peliä mistä olet tosi innostunut ja pelannut ainoastaan niitä pelejä (ja tiedät koska aloitit, esim. tämän vuoden aikana).

Katsomalla esim. War Robots niin viimeksi pelattu eilen ja peliaika 1664 tuntia, siihen on näköjään eniten mennyt aikaa tämän vuoden aikana kun taasen johonkin Total War: Warhammer III ainoastaan 30,9 tuntia kun jäin odottelemaan julkaisun jälkeen Immortal Empires moodia.

 

[ojisama]

Katsomalla Steamista peliä, esim. Battletech voi nähdä seuraavaa:
Pelattu viimeksi: 23.syysk.
Peliaika: 448 tuntia

Yleensä tuo tietysti onnistuu ns. "helposti" jos olet ostanut esim. 1-2 peliä mistä olet tosi innostunut ja pelannut ainoastaan niitä pelejä (ja tiedät koska aloitit, esim. tämän vuoden aikana).

Katsomalla esim. War Robots niin viimeksi pelattu eilen ja peliaika 1664 tuntia, siihen on näköjään eniten mennyt aikaa tämän vuoden aikana kun taasen johonkin Total War: Warhammer III ainoastaan 30,9 tuntia kun jäin odottelemaan julkaisun jälkeen Immortal Empires moodia.

Steamista saa ulos tunnit myös (vaatinee, että Steam-profiili julkinen) https://steamdb.info/calculator/ niin ei tarvitse itse laskea.

e. muitakin vaihtoehtoja: 6 Tools to Track Your Steam Stats, Deals, Spending and Play Time - Make Tech Easier

 

[perato]

Pahoittelen tyhmää kysymystä mutta miten tällaisen tilaston koostaminen onnistuu? Olisi mielenkiintoista katsoa omat luvut, vaikka en kovin wanha vielä ole. Epic ja Steam aika hyvin kattavat omat pelaamiset, toki aiempina vuosina on tullut EAn pelejä pelattua eli pitäisi sieltäkin kaivaa BF-pelien tunteja. Ai niin ja Rockstarin ohjelma vielä, onpas näitä kikkareita paljon...

Excelillä näitä ite listaan. Aina ku pelin pelluu loppuu nii otan tunnit exceliin et paljon siinä menikään. Jäänne ajalta ku tuli tunteja(ja käytettyjä euroja) seurattua tarkemmin, nykyään sitä lähinnä listailee, että millos sen pelin viimeksi pelasikaan ja mitäs siitä sillon tykkäsi, mutta nuo tunnit tulee myös edelleen listattua.

Oon vähän tämmönen oman elämän tilastoija, samoin tulee tilastoitua luettuja kirjoja ja katottuja elokuvia. Mukavasti loppuu väittelyt lyhyeen et millon joku katottiin viimeksi ku otan excelin auki =D

 

[Vision]

QUOTE="perato, post: 11477403, member: 5377"]
Oon vähän tämmönen oman elämän tilastoija, samoin tulee tilastoitua luettuja kirjoja ja katottuja elokuvia. Mukavasti loppuu väittelyt lyhyeen et millon joku katottiin viimeksi ku otan excelin auki =D
[/QUOTE]

Tunnistin itseni olen vienyt exceliin vaikka mitä viimeiset 25v. Järjestänyt kavereille kaiken maailman peli-iltoja & lan-viikonloppuja, turnauksia mm. änäri, FPS, Dreamcast, Live for Speed, iRacing-sarjoja jne. näihin on kiva palata vuosien jälkeen kun kaikki on tilastoitu pelituloksineen. Olen nauranut jopa itselleni kun allekirjoittaneella on mennyt ajallisesti enempi aikaa tilastojen tekemiseen kun itse pelaamiseen ja tämä vielä pelissä joka tuottaa jo itsessään aika kattavat tilastot eli Football Manager

 

[ympyr]

Mä olen käyttänyt exceliä viimeeksi yläasteen atk-tunnilla, mutta steamin pelikirjaston olen järjestänyt peliajan mukaan. Siihen löytyy ihan asetus sieltä.

 

[perato]

Mä olen käyttänyt exceliä viimeeksi yläasteen atk-tunnilla, mutta steamin pelikirjaston olen järjestänyt peliajan mukaan. Siihen löytyy ihan asetus sieltä.

Ja sehän toimii tasan niin kauan ku olet Steamia käyttänyt vuoden ja pelannut jokaisen pelin vain kerran. Sen jälkeen se ei erittele millä välillä ne tunnit on tullut tai kauanko vaikka yhteen peluukertaan oikeastaan menikään. Ainakin itelle nuo on ihan hyödyttömiä ominaisuuksia pitkän päälle. Varsinkaan kun se ei ole mitannut noita pelitunteja aikojen alusta asti vaan jostain 2009 vuodesta.

 

[Jumi]

En ole hokannukaan että nuo saa tuntien mukaan järjestykseen. PUBG ansaitulla ykköspaikalla kun palautti uskon peleihin vuonna 2017. Huomaa että se on ainoa sotilas-fps, en edes pelaa tuollaisia pelejä normaalisti. Tribes Ascendilla on oikeasti enemmän tunteja, kun pelasin sitä stand-alonena enemmän, sama homma Planetside 2:ssa jota tuolla ei edes näy. Civ5:n pelasin puhki eikä Civ6 enää kiinnostanut, kun vitosessakin oli ärsyttäviä vikoja (vaikka sitä olikin hauska pelata). Street Fighter 6 taitaa olla seuraava peli joka pääsee satojen tuntien luokkaan kunhan ilmestyy. Underlordsin tunteihin on laskettu mukaan puhelimella pelattu aika, ja se kun peli on "sammutettuna" taustalla. Jostain syystä peli otti senkin matkaan kun kirjautui pelin sisältä Steamiin, eli varmaan ainakin 200h ylimääräistä.

EDIT: Skyrimin tunnit yllätti, koska en pidä sen avoimesta maailmasta, mutta näköjään sitäkin jaksoi kauan aikoinaan.
EDIT2: Trackmania 2020:n reilut 500h puuttuu myös, sitä tulee vieläkin pelattua lähes päivittäin.

 

[Partis]

Yleisesti oli mutta RE 2 oli tosi kallis. Se oli tuplalevy ja tais olla 599mk Hyvinkään anttilassa.

Pakko vielä kaivaa tämä esille sillä mä pari tuntia sitten juttelin paikallisen pelikaupan omistajan kanssa ja kysyin siltä mitä ressa aikoinaan maksoi.
Sisäänostohinta oli 280mk ja myytiin siihen alle 400mk hintaan pois.
Ainoa resident evil 2 jonka hintana se oli nähnyt yli 500mk oli nintendo 64 versio muinaisen mustanpörssin valikoimissa.

 

[Mikkos]

Pakko vielä kaivaa tämä esille sillä mä pari tuntia sitten juttelin paikallisen pelikaupan omistajan kanssa ja kysyin siltä mitä ressa aikoinaan maksoi.
Sisäänostohinta oli 280mk ja myytiin siihen alle 400mk hintaan pois.
Ainoa resident evil 2 jonka hintana se oli nähnyt yli 500mk oli nintendo 64 versio muinaisen mustanpörssin valikoimissa.

Hitto kun mulla ei enää ole sitä peliä kun annoin sen silloin konsolin mukana pois. Mutta voi kyllä nyt tehdä muisti tepposet.

 

[jperala]

52v ja pelaan, pelannut Salora Fellow ajoista lähtien