Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[Hyrava]

Toki tykkäsin useimpien suosikeista tyyliin Lucasartsin pelit ja Larryt, mutta aivan parasta taisi olla Gabriel Knight 2, Blade Runner ja Legendin pelit Shannara ja Death gate ja sellaisena vähemmän tunnettuna suosikkina Riddle of Master Lu (tämän haluaisin jonain remasterina Steamiin...).

Kiitoksia muutamasta pelivinkistä, pitääpä kurkkailla nuo kolme viimeistä nimeä, josko olisivat sellaisia jota itsekin jaksaisi pelailla. Edelleen nuo point'n'click seikkailut ovat omaan makuun ja taitaa suunnilleen kaikki Lucasfilmin/Lucasartsin sekä Sierran seikkailut olla pelattu + Thimbleweed Park sekä pari muuta tuoreempaa saman tyylistä. Tällä hetkellä on menossa Heroine's Quest: The Herald of Ragnarok, tosin on ollut vähän muita kiireitä niin ei ole liiemmin taas kerinnyt pelailemaan, mutta ehkäpä taas kohta alkaisi olla aikaa kun pahimmat härdellit akavat olla pikkuhiljaa ohi.

 

[Aito48]

Aattelin nyt tälleen täs neljältä aamuyöstä taas toteuttaa itteeni ja ehkä hakee vertaistukee / muiden kokemuksia.
Niin eli pelaaminen siis asiana yleisesti. Kolmekymppiset on itellä tässä uhkaavan lähellä ja asiahan on niin että oon käyttänyt videopelejä pitkälti ko '' päihdettä '' jo nuoresta saakka.
Ei kovin yllättävää. Mutta kuitenkin tässä parin vuoden sisällä se määrä mitä vaan '' jaksaa '' pelata on romahtanut ko huojuva torni konsanaan ( se puinen palikka peli )
Toki tässä vähän sitä on saatu taas lisäiltyä, mut sessiot ovat kovin lyhentyneet, vaikka kyseessä oliskin vielä joku itelle tosi rakas sarja tai juttu.
En tiiä, onks tää nyt se kolmekymppisten kriisi, yleinen aivojen scuffaantuminen ulkosien tekijöiden tai sisästen takia jne. en tiiä.
Teen tän langan että saisin mahollisesti kuulla muiden ajatuksia ja tilanteita.

Asiahan on erityisen harmillinen kun konekkin on nykyään mikä on, sillä sietäs kyllä ihminen vähän pelailla videopelejä.
Toivottavasti copiumin hakeminen niillä ei oo loppu ja tää on vaan hetkellinen tila, koska kyllä mä pelaamisesta tykkään.

En viittinyt laittaa tätä siihen mun tietynlaiseen ketjuun, jolla itteni ilosesti toin osaksi tätä kommuunia.
Koska tällä on eri aihe ja pitäs koittaa pitää sitäkin ketjuu ees jotenkin inhimillisenä, teen parhaani itteni hillitsemisessä.

Oon myös varma että tällänenkin ketju todennäkösesti on jo tänne jossain välillä tehty ja jos on, ni sori et tein toisen.

Tää ongelma sietäs olla vaan väliaikanen kriisi, koska kyllä mä pelejä rakastan,
toivottavast ei oo se '' aikuistuminen '' tapahtunut, jopa tälläsellekkin ihmiselle, joka ei osaa aikunen ees olla.

Että kokemuksia vaan ihmeessä! Jos viittitte kirjottaa, tehään vertaistukiryhmä!
Bing Wahoo, ei sais kyllä olla lopullisesti tehokkaassa mielessä ohi.

( Ainiin, jos tää on väärässä osiossa modet, ni siirtäkää se sit toki oikeeseen osioon, en ollu varma laitanko tänne vai '' yleinen keskustelu '' )

( Edit: hyvä että tää mun lanka siirrettiin tähän keskusteluun tänne )

 

[Nälkäinen Setä]

Itellä taas alkoi pelaamisen "kulta-aika" sen jälkeen kun 30 tuli täyteen. On ollut enemmän varaa päivittää tietokonetta tarpeen mukaan ja pelaaminen tuntuu muuten maistuvan
Pitkään oli parikymppisenä sellaista, että ei pelaaminen jaksanut innostaa kovin pitkään, kone ei pysynyt enää uusien pelien mukana ja siihen aikaan uudet pelit tuntuivat muutenkin aika tylsiltä ja muut asiat veivät voiton.

Voi olla, että sulla on vaan sellainen vaihe päällä, ettei pelaaminen tunnu napostelevan. Yleensä se vaihe menee ohi ja nyt on kesä, niin sekin saattaa joskus vaikuttaa pelihaluihin.

 

[masax]

Toisaalta on paljon enemmän aikaa pelata, kuin suurempina ruuhkavuosina, mutta yleinen kiinnostus pelata mitä tahansa on vähentynyt. Pelikirjastoissa varmaan toista sataa peliä, joita ei saanut edes aloitettua. Kiitos siitä etenkin epicin ilmaispelien. Mutta pelaamisen laatu on parantunut. Ei ole hirveitä tarpeita koluta mitään peliä nurkkia myöten vaan keskittyy vain tarinoihin kuin interaktiivisia elokuvia katsoessa. Ns laatuaikaa.

 

[Cereal killah]

Tää ongelma sietäs olla vaan väliaikanen kriisi, koska kyllä mä pelejä rakastan,
toivottavast ei oo se '' aikuistuminen '' tapahtunut, jopa tälläsellekkin ihmiselle, joka ei osaa aikunen ees olla.

Ei kannata tehdä siitä mitään "kriisiä" koska ei se ole. Itsellä on ollut vuosia jolloin olen pelannut 0 tuntia kun ei vaan ole kiinnostanut. Ja sen jälkeen vuosia kun on pelannut jotain 500-1000 tuntia
Neurologisesti se taitaa olla aivojen tapa kertoa että haluaa jotain muuta, eli kannattaa vaikka miettiä jotain uusia harrastuksia ja uusia mielenkiinnon kohteita. Ja sitten palata pelaamiseen kun on uutta intohimoa siihen. Ja se tauko voi olla olennaisesti lyhyempi kuin jotkut minun parin vuoden tauot Kuten tästä ketjusta voi lukea, niin iällä ei ole varsinaisesti väliä ja useimmat pelaamisesta tykkäävät tekevät sitä sujuvasti keski-ikäisenäkin. Ei vaan todennäköisesti ole sellaista "kaikki menee" kuten joskus teini-iässä.

 

[Aito48]

Ei kannata tehdä siitä mitään "kriisiä" koska ei se ole. Itsellä on ollut vuosia jolloin olen pelannut 0 tuntia kun ei vaan ole kiinnostanut. Ja sen jälkeen vuosia kun on pelannut jotain 500-1000 tuntia
Neurologisesti se taitaa olla aivojen tapa kertoa että haluaa jotain muuta, eli kannattaa vaikka miettiä jotain uusia harrastuksia ja uusia mielenkiinnon kohteita. Ja sitten palata pelaamiseen kun on uutta intohimoa siihen. Ja se tauko voi olla olennaisesti lyhyempi kuin jotkut minun parin vuoden tauot Kuten tästä ketjusta voi lukea, niin iällä ei ole varsinaisesti väliä ja useimmat pelaamisesta tykkäävät tekevät sitä sujuvasti keski-ikäisenäkin. Ei vaan todennäköisesti ole sellaista "kaikki menee" kuten joskus teini-iässä.

Kiitos, itteasiassa lähti kamulle joka aika samankaltanen ihmisenä mitä ite ja meillä sama juttu pelailun kaa nyt.