Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

Oho, enää en kehtaa kutsua itseäni wanhaksi, kun lukee ketjua. Mittarissa vain 33, muksuja on kolme ja kaikille on pelipäivät ja peliajat aika kova väännön aihe koska niistä niistetään heti jos asenne alkaa ihan kunnolla tökkiä tai muille tehdään ikävästi.

Pelailen tosi harvoin nykyään, kymmenisen vuotta sitten pelasin PS3/PS4 kaiken vapaa-aikani. Nyt on PS4 lastenhuoneessa ja PS5 olkkarissa jota silloin tällöin tulee pyöräytettyä puoli tuntia tai tunti. Viimeksi pelasin eolen EA Sportsin FC24 ja melko mukavasti sujui vaikka viimeisin Fifa mulla olikin 13.

Työt, kotityöt ja perhejutut vie kaiken ajan ja jaksamisen niin ettei oikein ehdi ja jaksa pelata enää. Tämän vuoden tavoite pelata läpi uusin Ratchet & Clank ja ehkä jopa Crash Bandicoot It's About time.
 
Meillä on toi koira joka välillä säikäyttää kun pelailet.Se tulee jossain kohtaa ja alkaa työntää päätänsä kainaloon :) Sitä vähän aina säikähtää kun oot niin keskittynyt peliin ja toinen tunkee mukaan.

Pelasin pari viikkoa sitten Order of Battlea ja ihmettelin kun kone sanoo kesken kaiken Shutting down….kissa pentele käveli virtanapin päältä. On ne eläimet älykkäitä!
 
Meillä musti on myös innokas katsomaan töllöä.Pää kääntyy varsinkin jos joku elukka näkyy ruudussa.Ekoja kertoja kun se hiffasi et telkussa on joku elukka niin pari kertaa meinasi ruutu lähteä.
 
Oho, enää en kehtaa kutsua itseäni wanhaksi, kun lukee ketjua. Mittarissa vain 33, muksuja on kolme ja kaikille on pelipäivät ja peliajat aika kova väännön aihe koska niistä niistetään heti jos asenne alkaa ihan kunnolla tökkiä tai muille tehdään ikävästi.

Pelailen tosi harvoin nykyään, kymmenisen vuotta sitten pelasin PS3/PS4 kaiken vapaa-aikani. Nyt on PS4 lastenhuoneessa ja PS5 olkkarissa jota silloin tällöin tulee pyöräytettyä puoli tuntia tai tunti. Viimeksi pelasin eolen EA Sportsin FC24 ja melko mukavasti sujui vaikka viimeisin Fifa mulla olikin 13.

Työt, kotityöt ja perhejutut vie kaiken ajan ja jaksamisen niin ettei oikein ehdi ja jaksa pelata enää. Tämän vuoden tavoite pelata läpi uusin Ratchet & Clank ja ehkä jopa Crash Bandicoot It's About time.
Heh mulla on samanikäinen tytär kun mitä sä oot :) Tai siis täyttää tänä vuonna 33.Just sille sanoin et oot kohta jo vanha akka..
 
Pelasin pari viikkoa sitten Order of Battlea ja ihmettelin kun kone sanoo kesken kaiken Shutting down….kissa pentele käveli virtanapin päältä. On ne eläimet älykkäitä!
Piti ton takia väkerellä aikanaan tommonen. :D
IMG20240318062043.jpg
 
Heh mulla on samanikäinen tytär kun mitä sä oot :) Tai siis täyttää tänä vuonna 33.Just sille sanoin et oot kohta jo vanha akka..
No johan mä oon sitten pian vanha ukko:D Joskus kyllä tekis mieli pelata enemmänkin, mutta alkaa se ikä painaa jos vertaa kaksvitoseen. Silloin oli sen verran ressittömämpää työ ja sen verta vapaampaa tämä liikkuminen kuin pienten lasten kanssa. Nyt vaatii jo vähän järjestämistä.

Unohdin mainita ihan ehdottoman mikä pitäis tänä vuonna pelailla eli PS5-versio Oddworld Soulstorm!
 
Viimeksi muokattu:
Täällä ollaan 40+ ja käytännössä etenkin viimeisen kuuden vuoden aikana pelaaminen on jäänyt käytännössä kokonaan taka-alalle ja tilalle on tullut South Park Phone Destroyerin hakkaaminen ja muu aivoton kännykän näpräys. Jos kyseisen ajanhukka olisi tullut käytettyä järkevämmin niin perhearjen keskellä olisi huomattavasti useampi ilmainen Epic Storen tai Steam-kirjastoon hankittu peli tullut pelattua läpi. Vaikka valikoimasta löytyy myös liuta konsoleita niin PCstä on tullut taas innostuttua enemmän ja viime aikoina South Parkin sijaan on tullut tartuttua muutamaan oikeaan peliin. Tavoitteena jatkaa näin tulevaisuudessakin eli tarkoitus vaihtaa omalla ajalla kännykkä useammin/miltei aina joko kirjaan tai oikeaan peliin.

Pari viikkoa sitten sain viimein yli kolmen vuoden tahkoamisen jälkeen pelattua vuoden 2016 Doomin läpi. Siinä oli hauska peli vaikkakin loppua kohden olikin hieman puuduttava. Seuraavaksi aloitin niinikään yli kolme vuotta sitten ostetun ja tuolloin hetkellisesti testatun Wolfernstein II New Colossuksen, mutta se tökki jollain tasolla. Doomin jälkeen aseet olivat aivan liian ponnettomia ja innostus lopahti. Sitten päätin testata tuota edeltäjää eli Wolfenstein II New Orderia Epicin ilmaispelinä ja voi, että toi on hyvä peli. Samanlaista innostusta pelaamisessa kuin Dying Lightin kohdalla. Nautinnollista ammuskelua - tosin Bring 'Em Onin osalta luovutin jo aikaisessa vaiheessa, kun en päässyt Anyan perheen kanssa mitenkään pois toisesta sulusta, mutta Don't hurm menäkin tässä on mukava haaste ilman, että tuntuu puhtaalta läpijuoksulta. Lisäksi Anya on sen verran hyvin mallinnettu ja aidon oloinen, että tässä tuntee jopa jotain tunteita Anyan ja Williamin välisen ihastuksen suhteen :-D.

Seuraavien kuukausien aikana tavoitteena pelata tämä läpi ja sitten täytyy taas valita jotain +600 pelin joukosta, joista varmaan ainakin puolet on vielä testaamatta. Genre voisi olla seuraavaksi jokin tunnelmallinen seikkailu.
 
Seuraavaksi aloitin niinikään yli kolme vuotta sitten ostetun ja tuolloin hetkellisesti testatun Wolfernstein II New Colossuksen, mutta se tökki jollain tasolla. Doomin jälkeen aseet olivat aivan liian ponnettomia ja innostus lopahti. Sitten päätin testata tuota edeltäjää eli Wolfenstein II New Orderia Epicin ilmaispelinä ja voi, että toi on hyvä peli.
Kun mäkin päivitin viimeksi koneen (tai kasasin kokonaan uuden) jokunen vuosi sitten, niin pelasin ekana juurikin nuo Wolfensteinit läpi järjestyksessä.

Joku niistä oli semmoinen mistä en niin tykännyt, enemmän avoimen maailman tyyppinen (siinä oltiin jossain sukellusveneessä tms.) mutta ne muut osat oli kyllä täyttä rautaa. Niiden jälkeen pelasin Sniper Elitet.

Itse en ole kännykkäpelejä pelannut, mutta ollut aina kausia kun pelannut konsoleilla enemmän (PS&Nintendo) eikä PC:llä niin paljoa. Nyt viimeiset pari vuotta ollut melkein kokonaan PC ja PS5 jäänyt pelkäksi änärikoneeksi (Elden Ring oli viimeinen isompi peli mitä sillä tuli pelattua). Switch täyttää sen tarpeen että voi mökeille roudata ja jotain pelailla jos huvittaa.
 
Viimeksi muokattu:
Switchiltä löytyy muuten ihan mielenkiintoista sisältöä näin vanhemmillekin ikäluokille. Oon keräillyt sille kirjastoa tuossa ajan mittaan, ostellut itselle täysin tuntemattomiakin pelejä pelkkien arvostelujen perusteella. Ja jos vie ainoana koneena Switchin mökkireissulle niin siellä tulee pakosti noita kokeiltuakin, kun tulee tylsä hetki kun muija katsoo telkkarista jotain tositv-kuraa...

Esim. "Triangle Strategy" oli tällainen jonka täältä hommasin käytettynä, enkä muuta tiennyt kuin sen että Metacriticissa 80+ kamaa. Siihen tuli sitten uppouduttua ja tuli jotenkin yhtäkkiä ihmeellinen retrofiilis koko graafisesta tyylistä yms. aivan kuin olis johonkin C64 aikoihin taas palannut, meni 3-4h takan ääressä istuessa äkkiä. Vastaavia ollut muitakin, enkä ole tuommoisia "vuoropohjaisia japsi-RPG:itä" muutenkaan ikinä pelannut saati ollut innostunut mutta Switchillä ja ylipäänsä Nintendon laadukkaina tekeleinä ne vaan toimii! Ei montaa paskaa peliä osunut kohdalle vielä (Paper Mario oli, siinä en tykännyt vuoropohjaisista tappeluista taas yhtään), tosin on tuossa 5-6 täysin kokeilematontakin vielä.

Alkuun keräs hieman pölyä kun vaan Marioita hakattiin muksun kanssa, mutta ihmeen hyvä vehje ollut lopulta, varmaan osin just siks kun pelit on tuommoisia mitkä vie takaisin 80/90 luvuille. Pitääkin taas katsella myyntiosastoa jos olis jotain mielenkiintoista. :)
 
Pari viikkoa sitten sain viimein yli kolmen vuoden tahkoamisen jälkeen pelattua vuoden 2016 Doomin läpi. Siinä oli hauska peli vaikkakin loppua kohden olikin hieman puuduttava. Seuraavaksi aloitin niinikään yli kolme vuotta sitten ostetun ja tuolloin hetkellisesti testatun Wolfernstein II New Colossuksen, mutta se tökki jollain tasolla. Doomin jälkeen aseet olivat aivan liian ponnettomia ja innostus lopahti. Sitten päätin testata tuota edeltäjää eli Wolfenstein II New Orderia Epicin ilmaispelinä ja voi, että toi on hyvä peli. Samanlaista innostusta pelaamisessa kuin Dying Lightin kohdalla. Nautinnollista ammuskelua - tosin Bring 'Em Onin osalta luovutin jo aikaisessa vaiheessa, kun en päässyt Anyan perheen kanssa mitenkään pois toisesta sulusta, mutta Don't hurm menäkin tässä on mukava haaste ilman, että tuntuu puhtaalta läpijuoksulta. Lisäksi Anya on sen verran hyvin mallinnettu ja aidon oloinen, että tässä tuntee jopa jotain tunteita Anyan ja Williamin välisen ihastuksen suhteen :-D.

Tulevien kuukausien aikana tavoitteena pelata tämä läpi ja sitten täytyy taas valita jotain +600 pelin joukosta, joista varmaan ainakin puolet on vielä testaamatta. Genre voisi olla seuraavaksi jokin tunnelmallinen seikkailu.

Kyllä noi kolme ekaa uttaa Wolfensteinia oli omasta mielestä aika samaa hyvää ja samanlaista settiä. New order, old Blood ja New Colossus. Se uusin, eli young blood on ihan paska. Machinen games muistaakseni suoranaisesti pakotettiin se tekemään, vaikka olisivat halunneet tehdä jo jotain ihan muuta.

Alan Wake 2:ssä olis ainakin tunnelmaa.
 
Kyllä noi kolme ekaa uttaa Wolfensteinia oli omasta mielestä aika samaa hyvää ja samanlaista settiä. New order, old Blood ja New Colossus. Se uusin, eli young blood on ihan paska. Machinen games muistaakseni suoranaisesti pakotettiin se tekemään, vaikka olisivat halunneet tehdä jo jotain ihan muuta.

Alan Wake 2:ssä olis ainakin tunnelmaa.
Hyvä ehdotus, mutta Alan Wake 2seen ei riitä koneessa riittävästi potkua (Vega 64 näyttis) vaan valintalistalla ensisijaisesti Epicin ilmaispelit viimeisen neljän vuoden ajalta. Varmaan pitää testata ensin Death Stranding miellyttääkö tai sitten annan New Colossukselle uuden mahiksen.

Sinänsä haluaisi, että peli on suht. kompakti niin moni uudehkoistakin peleistä karsiutuu.
 
ite en jostain syystä saa innostumaan itseäni tuosta AW2, ostin sen releasessa ja pelattuna noin 6-7h, kyllä mie yritän tuon loppuun asti pelata ennenkuin epicissä tulee free games tuo.
Tykkäsin ite controlista enemmän.
Muuten alkaa ikää olla yli 40v lähempänä 50v :), mutta pelit maistuu, vähemmän kuitenkin enää kuin nuorempana ja vähemmän pelejä, enemmän käyttää aikaa niiden pelien parissa joista tykkää.
 
Tänä vuonna ikä lähempänä 40 ku 30 ja pelit maistuu jossain määrin vielä. Melkein 20v taitaa olla CS:n pelaamista takana ja alkaa pikkusen maistua puulta.
Hiukan ennen pojan syntymää laitoin PC:n myyntiin ja ostin xboxin. Ihan vaan ajatuksena täyttää hiukan sitä tyhjiötä mitä koneen myyminen aiheutti.
En kuitenkaan koskaan päässyt siihen konsolipelaamiseen kunnolla sisään (vaikka Super Nintendolla aikanaan pelaamisen alotin ja siitä siirryin Playstationiin). Noin 2v käytännössä pelaamatta kunnes päätin rakentaa uuden koneen ja siitä se taas lähti. Tosin ei lainkaan siinä määrin mitä ennen vaan pelit on aina alkanu vasta kun poika menee yöunille.

Mutta tosiaan nyt taas 2v tullut harrastettua iltapelejä ja pääasiassa CS ja nyt julkasun jälkeen tuo CS2. Kokeilin kyllä tässä välissäkin taas Xboxilla pelaamista mutta ei lähtenyt.
No nyt kuitenkin viimeaikoina tuo koneella istuminen illalla on ollut sellasta, että tulee pelattua pari matsia illalla vaikkei oikeen tee edes mieli. Ihan vaan koska tottunu siihen pelaamiseen. Tästä johtuen päätin nyt antaakkin sitte pleikkarille mahdollisuuden ja ostin PS5. Puntaroin storessa noin 15min Alan Wake 2 ja sen Harry Potter pelin kanssa ja päädyin Potteriin. Tunti nyt sitä takana ja täytyy sanoa, että oli ihan eri fiilis sohvalla röhnöttäen pelata sitä kun se, että olisin istunu koneella väkisin mättämässä cs:sää.

Saa nähdä jääkö jälleen kokeilun tasolle tuo konsolilla pelailu vai alkaako se nyt maistumaan kun selvästi pc:llä pelaaminen tökkii.
 
Ikää 50. Ps5 hankittu julkaisussa. Ps+ maksettu ja ilmaispelit kerätty.

Peliaikaa takana 2,5 tuntia joista puoltuntia sen ohjaimen demopelissä ja 2 tuntia sikahintaisessa gt7
Myynkö koko hökötyksen vai lyönkö itseäni?

Onneksi sentään balduri kiinnostaa puuceellä
 
Ikää 61 v ja vieläkin tulee pelattua melkein joka päivä. Pyssypelit ja simulaattorit.
Täällä sama. Ikä 60 ja duunin jälkeen Ea:n WRC pari kisaa. Näitä Club-kisoja. Sitten Codya parit. Tällä hetkellä vielä kolmantena Helldivers 2. Sitten koirat ulos ja nukkumaan.
Liekö duunista johtuvaa mutta keskittymiskyky on nykyään adhd-teinin tasoa eli esim. Alan Wake 2 ei vaan jaksanut alkua pidempään kiinnostaa.
On aikas vakiintuneet rutiinit :D
 
Ikää 50. Ps5 hankittu julkaisussa. Ps+ maksettu ja ilmaispelit kerätty.

Peliaikaa takana 2,5 tuntia joista puoltuntia sen ohjaimen demopelissä ja 2 tuntia sikahintaisessa gt7
Myynkö koko hökötyksen vai lyönkö itseäni?

Onneksi sentään balduri kiinnostaa puuceellä

Kannattaa keksiä jotain muuta käyttöä sille myös. Itse hieman vanhempi kuin sinä ja viimeiseen 10 vuoteen en ole PS3 käyttänyt muuhun kuin DVD ja BR elokuvien/sarjojen katsomiseen. Piti GT5 varten hankkia... Vieläkin on muutamia pelejä ihan korkkaamatta mutta ei vaan ole kiinnostanut.
Noh, eipä tarvitse erillistä BR-soitinta hankkia.

Toki tuosta PS5 jotain ehkä saisit vielä myydessä tai PC osia vaihdossa ellet käytä sitä elokuvien toistamiseen.

Itsekin sen mitä pelaan on PC:llä, Baldur's Gate (se viimeisin), Battletech ja Total War: Warhammer III lähinnä. Myös Pathfinder pelit.
 
kohta 50v itekkin.
Ps3 mullakin, mutta en ole innostunut uudempia hommaan, tuokin pölyttynyt vuosia käyttämättömänä. Ainoa peli GT5 täällä :)
Sen sijaan pc:tä hakkailen paljonkin väliin päivittäin.
Yksinpelejä enimmänkseen, modattavat pelit kiinnostaa kans, skyrim FO4, cyberpunk...bg3 pelattuna kerran läpi ja ehkä joskus jos innostuu toisen kerran, oli vaan melko pitkä.
Vliin innostuu ostaan uudempia, mutta tässä iässä osa peligenreistä ei vaan enää kiinnosta.
Autopelejä tuli aiemmin hakattua ahkerasti, en tiiä sitten enää ei jaksa niin syttyä, toki cyberpunkkiin saa modeilla autoja ja muuta jännää, FH4 tuli kokeiltua kans, mutta ei jaksanu pitkään
 
40v mittarissa ja taas palattu pelien pariin etätöiden alettua 4v sitten. Välissä oli 18V ilman pelaamista uran viedessä, jos ei lasketa mukaan 2007 hankittua PS3 millä pelasin alle 10h.

Scum nappasi kiinni ja pelataan lapsuuden kavereiden kanssa sitä projektityylillä aina kun tulee isompi päivitys. Hieman liian aikaa vaativa, mutta hämmentynyt itsekin kuinka immersio ensimmäistä kertaa pelissä tuntuu hetkittäin todella todentuntuiselta. Yleensä juuri vaikea keskittyä peleihin kun ne tuntuvat niin keinotekoisilta. Metabolismi ja kuukausia/vuosia kestävät soluttautumiset itselle ehkä ne koukuttavimmat tuossa.

Sitten lyhyempiin sessioihin warthunder mikä mikromaksuja lukuunottamatta itselle mieleinen kun riittävän hidastempoinen omille hitaille aivoille.

Nuorena eniten tunteja paloi halffin ja CS modin parissa, mutta nykyiset räiskintäpelit tuntuu niin tylsiltä että pelimäärät muutamia kymmeniä tunteja. Yksinpelejä tullut ostettua kasa mutta niihin ei oikein ole jaksanut keskittyä kun pelaamisen paras puoli omasta mielestä yhteisö aina. Opiskeluaikana viikonloppu lanit ja opiskeluasuntolan seinien puhkominen että saatiin sisäverkko rakennettua olivat itse pelejä kiinnostavampia.

Niin ja toki vuosittainen paikallinen nepaviikonloppu on klassikko mihin on ollut hieno osallistua vaikken alkuperäisjäsen olekaan. Yli 30V jatkunut kaveriporukan wintergames rieha on nostalgiaa parhaimmillaan.
 
Kannattaa keksiä jotain muuta käyttöä sille myös. Itse hieman vanhempi kuin sinä ja viimeiseen 10 vuoteen en ole PS3 käyttänyt muuhun kuin DVD ja BR elokuvien/sarjojen katsomiseen. Piti GT5 varten hankkia... Vieläkin on muutamia pelejä ihan korkkaamatta mutta ei vaan ole kiinnostanut.
Noh, eipä tarvitse erillistä BR-soitinta hankkia.

Toki tuosta PS5 jotain ehkä saisit vielä myydessä tai PC osia vaihdossa ellet käytä sitä elokuvien toistamiseen.

Itsekin sen mitä pelaan on PC:llä, Baldur's Gate (se viimeisin), Battletech ja Total War: Warhammer III lähinnä. Myös Pathfinder pelit.
Olisin plösön myyny jo aikoja sitten mutta vaimo br&dvd-levyineen. Yhtään levyn katselua en ole todistanut :hmm:
 
Kyllä vielä nykyäänkin tulee rakenneltua koneita ainakin osittain pelihommat edellä, vaikka niiden kanssa tulee toki touhuttua paljon muutakin. Pelailu alkoi isosti Quake 1:llä, Duke Nukemilla yms. 1996? Sitten tuli kilahdettua Day of Defeat (online) peliin vuosiksi jopa niin rankasti, ettei senaikainen parisuhde sitä kestänyt. Pidemmän pelitauon jälkeen tulin suosituksesta kokeilleeksi Fallout 4:sta jota tulikin lisäosineen ja modeineen tahkottua n. 3500h. Nyt on käymässä vähän samoin Cyberpunk 2077 pelin kanssa. Ikää ensi kuussa 56-v. Steam tilillä pelaamatta mm. Starfield, Ready or Not, Outer Worlds, Deathloop ja Far Cry 6, mutta Cyberpunk nosti riman niin korkealle etenkin graafisesti, ettei ko. Pelit oikein vältt. Enää nappaa.
 
Viimeksi muokattu:
"Pyöriikö Crysis"
Jonnet ei tiedä.

Siinä on kyllä semmonen peli mikä oli ja on vieläkin käsittämättömän upea ja kiva pelata. Pitäiskin taas asentaa kun löytyy ihan orkkis DVD levynä. Tosin mulla ei ole enää optista asemaa :D
 
Kyllä noi kolme ekaa uttaa Wolfensteinia oli omasta mielestä aika samaa hyvää ja samanlaista settiä. New order, old Blood ja New Colossus. Se uusin, eli young blood on ihan paska. Machinen games muistaakseni suoranaisesti pakotettiin se tekemään, vaikka olisivat halunneet tehdä jo jotain ihan muuta.

Alan Wake 2:ssä olis ainakin tunnelmaa.
Tuli tosiaan pelattua omalla mittapuulla melko nopeasti New Order läpi ja oli loppuun asti oikein kelvollinen ellei mainio kokonaisuus. Otin vielä uudestaan testiin New Colossuksen ja tosiaan minulla oli ollut silloin kolme vuotta sitten jostain syystä Field of view asetettuna aivan liian suureksi mikä selitti ponnettoman asetuntuman. Oikein messävä peli tämäkin - ei niin mainio kuin New Order varmaan kun toistaa samaa kaavaa, mutta mielellään tätäkin pelaa. Jonkin aikaa sitten Area 51 koluttu läpi, joten tämäkin taitaa olla yli puolen välin. Sen jälkeen sitten vuorossa Control tai jokin lyhyempi peli Wii Ulle tai vanhalle Xbox 360lle.
 
"Pyöriikö Crysis"
Jonnet ei tiedä.

Siinä on kyllä semmonen peli mikä oli ja on vieläkin käsittämättömän upea ja kiva pelata. Pitäiskin taas asentaa kun löytyy ihan orkkis DVD levynä. Tosin mulla ei ole enää optista asemaa :D
Hyvä kamppis tuossa, siis tarinallisestikin todella hyvä (pleikkarilla olen pelannut, PC:lläni ei pyörinyt todellakaan). Kakkonen ei musta enää yltänyt samalle tasolle ja kolmostakin testasin joskus ehkä puoli tuntia ja kyllästyin. Harmittaa, että pelijulkaisut alkoi olla niin isolta osin verkkopelejä joissa ei enää kampanja jaksanut kiinnostaa tippaakaan. Keräilin trophyja PS3/PS4 ja taisin alkaa lopetella aktiivisempaa verkkopelaamista jossain Battlefield 4 kohdalla ja sen jälkeen vielä jonkin aikaa pelasin yksinpelejä ennen kuin aika alkoi mennä kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen. Assassin's Creedit ja God of Warit kanssa tarinansa puolesta kiinnosti suuresti, mutta molemmat pelisarjat meni vähän miksikä meni ja nyt on kummastakin viimeiset 2-3 täysin testaamatta enkä varmaan tule testaamaankaan enää.

Suurena Alien-leffojen ystävänä täytyy todeta että Aliens Fireteam Elite on ollut PS5:lla ihan hauska niinä aamuina kun talo on tyhjä ja keittelen kahvit ennen 8 ja aloittelen työt 9.
 
Hyvä kamppis tuossa, siis tarinallisestikin todella hyvä (pleikkarilla olen pelannut, PC:lläni ei pyörinyt todellakaan). Kakkonen ei musta enää yltänyt samalle tasolle ja kolmostakin testasin joskus ehkä puoli tuntia ja kyllästyin. Harmittaa, että pelijulkaisut alkoi olla niin isolta osin verkkopelejä joissa ei enää kampanja jaksanut kiinnostaa tippaakaan. Keräilin trophyja PS3/PS4 ja taisin alkaa lopetella aktiivisempaa verkkopelaamista jossain Battlefield 4 kohdalla ja sen jälkeen vielä jonkin aikaa pelasin yksinpelejä ennen kuin aika alkoi mennä kaikkeen muuhun kuin pelaamiseen. Assassin's Creedit ja God of Warit kanssa tarinansa puolesta kiinnosti suuresti, mutta molemmat pelisarjat meni vähän miksikä meni ja nyt on kummastakin viimeiset 2-3 täysin testaamatta enkä varmaan tule testaamaankaan enää.

Suurena Alien-leffojen ystävänä täytyy todeta että Aliens Fireteam Elite on ollut PS5:lla ihan hauska niinä aamuina kun talo on tyhjä ja keittelen kahvit ennen 8 ja aloittelen työt 9.
Crysiksessä itseä viehätti eniten tuhoutuva ympäristö ja fysiikat. Oli jotenkin upeeta ampua kun puita lakos ja hiekkasäkit meni paskaks ja rakennuksia romahteli ja autoista puhkesi renkaita. Tuli kunnon rambofiiliiis. Ei ole monessa pelissä noin vaikuttavaa ympäristön tuhoutumista ollut. Jatko-osissahan toikin oli kustu koska konsolit.
 
Crysiksessä itseä viehätti eniten tuhoutuva ympäristö ja fysiikat. Oli jotenkin upeeta ampua kun puita lakos ja hiekkasäkit meni paskaks ja rakennuksia romahteli ja autoista puhkesi renkaita. Tuli kunnon rambofiiliiis. Ei ole monessa pelissä noin vaikuttavaa ympäristön tuhoutumista ollut. Jatko-osissahan toikin oli kustu koska konsolit.
Joo, toi oli parasta kun sai jäädä haahuilemaan ja rikkomaan paikkoja. Muistaakseni Red Faction tai Red Faction 2 Playstation 2:lla(?) oli kanssa sellainen split screenin mahdollisuus kaverin kanssa että jossain kaivoksessa sai räjäytellä raketinheittimellä tiensä tunnelista toiseen ja kalliota lakosi pois tieltä. Jäänyt samankaltaisena hauskana ajanvietteenä mieleen.
 
Joo, toi oli parasta kun sai jäädä haahuilemaan ja rikkomaan paikkoja. Muistaakseni Red Faction tai Red Faction 2 Playstation 2:lla(?) oli kanssa sellainen split screenin mahdollisuus kaverin kanssa että jossain kaivoksessa sai räjäytellä raketinheittimellä tiensä tunnelista toiseen ja kalliota lakosi pois tieltä. Jäänyt samankaltaisena hauskana ajanvietteenä mieleen.
Juu Red Factionit oli nimenomaan fysiikkapelejä. Sen takia sen ostin mutta koska kolmas persoona niin ei vaan pysty enää niitä pelaamaan. Vanha jne. Joskus pleikka kakkosen aikaan kolmannen persoonan pelit meni hyvin mutta PChen siirtymisen jälkeen ei vaan kolmannen persoonan pelit taivu itselle. Yrittäny monta kertaa mutta hermo vaan menee kun ei totu kontrolleihin, oli sitten näppis+hiiri tai ohjain.
 
Ikää 41v ja pelailut aloitettu C64:lla ja 8-bittisellä Nintendolla. Nuo molemmat löytyy vielä varastosta pahvilaatikosta, Nintendo toimii mutta C64:sta en ole kokeillut. Noiden jälkeen sitten PS1 sekä ensimmäinen oikea tietokone, joka oli Compaqin 486. Elävästi muista kuinka huikeaa Compaqilla oli pelata kaverin kanssa moninpelinä Duke Nukem 3D, 14 400kbs modeemilla. Kunnes mutsi nosti puhelimen soittaakseen ja linjat katkesi... Armeijan jälkeen oli hetken myös PS2, mutta jotenkin siitä puuttui se sama vapaus ja monipuolisuus mikä on PC-raudan kanssa.

Siitä sitten aina uudempaa rautaa alle itse rakentelemalla 2000-luvun puoliväliin asti. Korkeakouluopiskelut ja tyttöystävä hiljalleen sitten häivytti pelailun pois, mutta kaipuu PC-pelaamiseen oli kova melkein 20 vuotta. Ruuhkavuodet ja 3 lasta, eikä ikinä tuntunut olevan aikaa uudelleen aloittaa rakasta peliharrastusta.

Nyt sitten marraskuussa 2023 tuli rakenneltua uusi peli-PC ja on taas maistunut mukavasti pelailu. Pelien backlogi on toki aivan valtava lähes 20-vuoden tauon jälkeen, mutta kai sitä pikkuhiljaa otetaan kiinni. Hieman yllättävää itselleni, että oikeastaan enemmän napannut kontrollerilla kuin hiirellä ja näppiksellä pelattavat pelit.
 
Juu Red Factionit oli nimenomaan fysiikkapelejä. Sen takia sen ostin mutta koska kolmas persoona niin ei vaan pysty enää niitä pelaamaan. Vanha jne. Joskus pleikka kakkosen aikaan kolmannen persoonan pelit meni hyvin mutta PChen siirtymisen jälkeen ei vaan kolmannen persoonan pelit taivu itselle. Yrittäny monta kertaa mutta hermo vaan menee kun ei totu kontrolleihin, oli sitten näppis+hiiri tai ohjain.

Kaks ekaa oli vielä fps pelejä.
 
Ensimmäinen Red Faction oli kyllä aikanaan ihan timanttisen hyvä peli. Vaikka se myikin hyvin ja oli suosittu, niin silti ehkä aliarvostettu peli.

Osasyy vähän vajaaksi jääneeseen suosioon lienee myös jatko-osissa, jotka eivät tehneet kunniaa ensimmäiselle pelille. Red Faction 2 oli suoraan sanottuna aivan paska rahastus ensimmäisen pelin maineella, ja kaksi myöhempää peliä taas niin erilaisia, että en oikeastaan edes laske niitä samaan pelisarjaan.

Mutta se eka Red Faction oli graafisesti ja fysiikoiltaan sitä luokkaa, ettei sille pärjännyt mikään. Siitä löytyi myös ekstrasisältönä pieni kenttä, missä oli lasia täynnä oleva rakennus ja koko kentän ideana oli pitää hauskaa pelin mahtavan fysiikkamoottorin kanssa. Pelkästään sen parissa tuli vietettyä useita tunteja, koska se oli jotain hyvin poikkeuksellista ja erilaista. Nykypäivänäkään vastaavaa maaston tuhoamista ei nähdä oikein missään peleissä - eikä varsinkaan AAA-luokan FPS-räiskinnöissä, jollainen Red Faction oli.
 
Mittariin tuli 40 v ja pelaan edelleen, mutta paljon vähemmän kuin taannoin, tenava, työ ja talo vie suurimman osan ajasta eli hyvin sama tarina kuin usealla.
Tosin viimeisin työ loppui YT-neuvottelujen tuloksena viime kuussa, mutta uutta kohti.

Olen huomannut myös, että yhä vähemmän pelaa tai edes odottaa mitään uusinta uutta ja jos ostaakin pelin se on usein joku vuosia sitten julkaistu alennuksessa, joka sattui kiinnostamaan. Esim. hiljattain Shadow Warrior 3.
Valtaosa peliajasta menee jonkin jo hyväksi todetun kanssa, esim. rupesin pelaamaan Divisionia uudelleen pari kuukautta sitten ja sitä ennen vanhaa Doomia ja sen modeja yms.

Sitten sitä tuskailee backlogin kanssa samalla. Nyt lupasin itselle, että seuraavaksi Dead Space alusta loppuun ilman harhailuja :D
Tosin olen myös ehkä krantumpi sen suhteen, että pelin pitää tuntua hyvältä / mielenkiintoiselta pelata tai se jää kesken, ja etenkin itse gameplay pitää olla (itselle) hyvää.
 
Tosin olen myös ehkä krantumpi sen suhteen, että pelin pitää tuntua hyvältä / mielenkiintoiselta pelata tai se jää kesken, ja etenkin itse gameplay pitää olla (itselle) hyvää.

Tää on kyllä omalla kohdalla kanssa just näin. En jaksa pelata mitään, jos gameplay on tönkköä ja ankeaa. Ihan sama kuinka hienoa tarinaa tai roolipelaamista on tarjolla.
 
Ikää kanssa pian puolivuosisataa kasassa ja satunnaisesti tulee pelailtua, lähinnä rallipelejä mutta kyllä välillä FPS pelejäkin tulee hakattua.
Koko ikäni kasannut omat PC:eet paitsi parit ekat, mitkä kyllä sitten aikanaan päivitettiin niin tappiin kun vaan rauta & kotelot ja virtalähteet antoi myöten. 286 --> 486 ja eka Pentium 90 --> taisi lopulta olla joku 300Mhz P2 kone. Vieläkin piti näytönohjain päivittää 4070 korttiin vaikka oikeasti sille ei mitään järkisyytä olisi ollut... ;)
Nuorempi pelaava jälkikasvu pian 20 ja hänelle koittanut opettaa miten koneet kasataan ja päivitetään kun muutamat koneet on yhdessä rakenneltu. Itseä ei verkkopelaaminen kiinnosta tippaakaan mutta nuorisolle se tuntuu maittavan.
 
Itsellä muutama vuosi vielä matkaa neljäänkymppiin. Pelailen aina kun kerkeän/jaksan, mutta vähän turhan harvinaista herkkua se on. Pitkät pelisessiot mahdottomuus kun pelaaminen pitää ajottaa sinne kun mukulat on saanu nukkumaan. Olin lenssussa tuossa viime viikolla ja oli juhlaa kun sai olla pois töistä ja kämppä tyhjänä. Cyberpunkia sai naputettua pitempää pätkää eteenpäin.

Oon jäänyt kaipaamaan jotain nettiräiskintää johon olisi helppo hypätä pelaan jokunen rundi ajantapoksi. Joku Day of Defeat tai TF2 oli aikanaan täydellinen peli siihen.

edit: nämä vampire survivors -tyyppiset pelit on tulleet hienosti tuohon "pari rundia vaan" ajantappajiksi, mutta silti mieli vetäisi enemmän tuonne FPS-suuntaan.
 
Viimeksi muokattu:
Olin lenssussa tuossa viime viikolla ja oli juhlaa kun sai olla pois töistä ja kämppä tyhjänä.

Tämä, oli kyse sitten pelaamisesta tai mistä tahansa keskittymistä vaativasta :lol:

Tää on kyllä omalla kohdalla kanssa just näin. En jaksa pelata mitään, jos gameplay on tönkköä ja ankeaa. Ihan sama kuinka hienoa tarinaa tai roolipelaamista on tarjolla.

Kyllä, tämä lie syy esimerkiksi siihen, miksi en millään vaan saanut uutta Preytä (2017) klikkaamaan itselle.
Varmaan parhaita immersive simejä mitä on, mutta liikkuminen ja combat on niin tönkköä mekaanisesti, että ei vaan jaksa.

Aiheeseen liittyen sellaiset pelit, joissa vaan et kertakaikkiaan voi välttää damagea, on yleensä nope out. Oli se välttäminen sitten dodge, strafe, blokkaaminen / parry, tai suojan käyttäminen.
Tuossa ehkä isoin Preyssä hankaava asia, äijä ei vaan liiku edes sprint pohjassa sellaista vauhtia, että vihollisten hyökkäyksiä voisi kunnolla väistää ja sitten vaan katsotaan kummalla on lyhempi TTK loppujen lopuksi.

Ok ideana varmasti onkin yhdistää aseita ja abilityjä ja vihollisten kuuluukin olla vaarallisia, mutta ihan perus tekeminen on vaan liian kankeaa jotenkin omaan makuun.
Tosin viime kerrasta kun Preytä kokeilin on jo muutama vuosi, joten voisi ehkä vielä kerran yrittää.
 
Viimeksi muokattu:
Täällä ikää 38 vuotta ja se klassinen tarina eli lapset, työt, elämän muut vastuut, lisääntynyt kyynisyys jne. jne. vaikuttaneet paljon pelaamiseen. Rima on noussut todella korkealle ja pelin pitää iskeä tosissaan, jotta uhraisin sille aikaa. Ja silloinkin kun pelaan, on todella vaikea päästä kunnolla pelin imuun, nauttia siitä mitä on tekemässä.

Käytän paljon aikaa siihen, että vertailen ja mietin etukäteen pelien hyviä ja huonoja puolia. En anna helposti peleille mahdollisuutta, vaan kaivelen niistä kaikkia mahdollisia puutteita. Googlettelen kaikki mahdolliset tiedot roolipelien itemisaatiosta tai vihollisten skaalautumisesta jne. Yritän turhautua peleihin jo etukäteen aikaa säästääkseni.

Olen huomannut, että lähes kaikki lajityypit uppoavat kuitenkin yhä, ja pelimaku on ehkä jopa laajempi kuin ennen. Esim. ihan viime vuosina vasta olen löytänyt lyhyehköjen toimintapelien genren ja esim. Control upposi täysillä - tiiviit, tunnelmalliset ja tarinavetoiset kokemukset toimivat hyvin. (Toiminta-)roolipelejä olen pelannut aina, mutta olen niiden suhteen nykyään todella, todella kranttu. Seulani läpi ovat päässeet viime vuosina Witcherit 1-3, Kingdom Come: Deliverance, Cyberpunk 2077, Baldur's Gate III ja viimeisimpänä Octopath Traveler 2, jota pelailen nyt PS5:llä ja jota suosittelen todella kovasti: OT2 on omaan makuuni täydellisesti modernisoitu vanhan koulukunnan japsirope.

Omat lapseni ovat 13- ja 11-vuotiaita, ja on ollut todella hämmentävää seurata, kuinka ainakin heille (en tiedä koko ikäluokasta) eivät maistu tarinalliset pelit, joilla on selkeä alku ja loppu ja välissä kasa kovenevia haasteita. Heihin uppoaa Fortnite, kännykän vastaavat rähinäpelit, taannoin Minecraft, melkein Sims. Maailma on muuttunut tai ainakin omena on pudonnut vähän syrjään.

Huoh, työt kutsuvat.
 
Omat lapseni ovat 13- ja 11-vuotiaita, ja on ollut todella hämmentävää seurata, kuinka ainakin heille (en tiedä koko ikäluokasta) eivät maistu tarinalliset pelit, joilla on selkeä alku ja loppu ja välissä kasa kovenevia haasteita. Heihin uppoaa Fortnite, kännykän vastaavat rähinäpelit, taannoin Minecraft, melkein Sims. Maailma on muuttunut tai ainakin omena on pudonnut vähän syrjään.
Omalla kohdalla taisin olla lähes 20-vuotias, että tarinalliset yksinpelit alkoivat oikeasti nappaamaan kunnolla ja sen jälkeen ovat maistuneet oikein hyvin. En todellakaan ollut teini-ikäisenä tai ennen sitä kiinnostunut tarinallisista peleistä. Saatoin sellaisia pelata, mutta en oikeasti kunnolla seurannut tarinaa.

Eli kyllä se kiinnostus voi sieltä vielä tulla.
 
Saman huomion tehnyt omien lasten osalta (12 ja 11 v). Omassa lapsuudessa pelejä piti aina odottaa kuin kuuta nousevaa esim synttärilahjana tms. Itsekin kun vielä pelaan ja noi lapsuuden odottelut mielessä niin oon ostanut ihan järkyttävän paljon pelejä pleikkarille, että varmasti olis lapsille pelattavaa (ja toki myös itselle).
Suorastaan pettynyt kun lasten pelitunneista 98% menee Fortniteen ja Minecraftiin. :D

Edes local co-op setit isän kanssa ei meinaa houkutella kun peli on tylsä tai sitä tätä ja tuota. Onneksi välillä kuitenkin siitäkin innostuvat mutta ei puhettakaan, että voisi aloittaa jonkun tarinavetoisen co-opin mitä pitäisi pelata säännöllisesti yhdessä.
 
Saman huomion tehnyt omien lasten osalta (12 ja 11 v). Omassa lapsuudessa pelejä piti aina odottaa kuin kuuta nousevaa esim synttärilahjana tms. Itsekin kun vielä pelaan ja noi lapsuuden odottelut mielessä niin oon ostanut ihan järkyttävän paljon pelejä pleikkarille, että varmasti olis lapsille pelattavaa (ja toki myös itselle).
Suorastaan pettynyt kun lasten pelitunneista 98% menee Fortniteen ja Minecraftiin. :D

Edes local co-op setit isän kanssa ei meinaa houkutella kun peli on tylsä tai sitä tätä ja tuota. Onneksi välillä kuitenkin siitäkin innostuvat mutta ei puhettakaan, että voisi aloittaa jonkun tarinavetoisen co-opin mitä pitäisi pelata säännöllisesti yhdessä.
Voi että kuule se oli ysärin alussa kova tapahtuma kerran ja joskus kaks vuodessa kun oikein toivoi ja sai NES pelin lahjaksi. Ja voi pojat että ne oli tapahtumia.
Muistan vieläkin sen kun sain DuckTalesin tai Wizard & Warriorsin. Tai jos sai yhden niistä harvoista valopyssypeleistä.
 
Pelit on muuttuneet myös aika paljon siitä, kun itse olin joku 10v (nyt 43v ikää). Ei silloin juuri ollut pelejä, missä oli syvällisiä tarinoita ja kamppiksia. Pelit oli aika Arcade painotteisia yleisesti ottaen, poislukien simut ja ropet. Siispä ei tullut itsekkään pelattua kunnon tarinan/juonen omaavia pelejä junnuja. Varmaan joku Half-Life oli ekoja tarina pelejä, mitä tuli pelattua ja se iskikin sitten todella kovaa.
 
Kyllä, tämä lie syy esimerkiksi siihen, miksi en millään vaan saanut uutta Preytä (2017) klikkaamaan itselle.
Varmaan parhaita immersive simejä mitä on, mutta liikkuminen ja combat on niin tönkköä mekaanisesti, että ei vaan jaksa.

Aiheeseen liittyen sellaiset pelit, joissa vaan et kertakaikkiaan voi välttää damagea, on yleensä nope out. Oli se välttäminen sitten dodge, strafe, blokkaaminen / parry, tai suojan käyttäminen.
Tuossa ehkä isoin Preyssä hankaava asia, äijä ei vaan liiku edes sprint pohjassa sellaista vauhtia, että vihollisten hyökkäyksiä voisi kunnolla väistää ja sitten vaan katsotaan kummalla on lyhempi TTK loppujen lopuksi.

Ok ideana varmasti onkin yhdistää aseita ja abilityjä ja vihollisten kuuluukin olla vaarallisia, mutta ihan perus tekeminen on vaan liian kankeaa jotenkin omaan makuun.
Tosin viime kerrasta kun Preytä kokeilin on jo muutama vuosi, joten voisi ehkä vielä kerran yrittää.

Joo nämähän on subjektiivisia asioita, mitä kukakin mieltää' hyväksi gameplayksi. Olen siitä samaa mieltä, että combat oli vähän heikkoa tuossa Preyssä, mutta muuten se oli ihan hemmetin kova peli. Eli se heikompi combat ei itseä niin haitannut siinä, kun se ei sinänsä edes ollut pelin pääasia ko. pelissä ja kaikki muut osa-alueet oli niin hyvin tehty.
 
Itelle ei myös alle 18v pahemmin tarinavetoiset pelit napannut jos ei lasketa GTA sarjaa. Peruskoulussa tuli hakattua paljon quakea, diabloja,änäriä, pesiä, gran turismoa. Sittemin esim baldurs gatet, mass Effectit ovat tulleet yksiksi lempi peleiksi.
 
Itsellä laadukkaaseen tarinaan perustuvat seikkailupelit oli ehkä jopa tärkein genre teininä 90-luvulla. Toki tykkäsin useimpien suosikeista tyyliin Lucasartsin pelit ja Larryt, mutta aivan parasta taisi olla Gabriel Knight 2, Blade Runner ja Legendin pelit Shannara ja Death gate ja sellaisena vähemmän tunnettuna suosikkina Riddle of Master Lu (tämän haluaisin jonain remasterina Steamiin...). Osittain se seikkailupelien tahkoaminen johtui siitäkin, että niitä sai ostettua aika halvalla erittäin hyviä. Toki 90-luvulla tärkeitä oli myös FPS:t (Hexen, Duke Nukem3D, Doom jne.) ja erilaisia strategiapelejä väänsin enemmän kuin sen jälkeen.

Vuosisadan vaihteessa tuo 90-luvun seikkailupeli-innostus vähitellen siirtyi länsimaisiin roolipeleihin. Planescape Torment oli se kaikkien aikojen tarina & peli, ja tuolla minun taustalla ihan loogisesti näin. Loistavasti käsikirjoitetut tarinat yhdistettynä kunnon pelillisiin elementteihin teki minun 2000-luvun pelaamisesta erittäin roolipelipainotteista. Lukemattomia 50-200 tunnin roolipelieepoksia on käyty pitkän kaavan mukaan. Viimeisen noin vuoden aikana mukaan on tullut japsiropet kuten Persona 5R, Trails from Zero & Azure ja nämä ovat täyttäneet sen "pelisivistyksellisen" aukon jota en edes huomannut että minulla oli.

Kaiken sen roolipelaamisen keskellä aina tasaiseen tahtiin on backlogille päätynyt läjä seikkailupelejä joilla olen yrittänyt uudelleen päästä siihen 90-luvun seikkailupelifiilikseen, mutta vähän on väkinäistä ollut niiden suhteen. Jotenkin sitä käytännössä haluaa sen hyvän tarinan lisäksi myös laadukkaan itemisaation ja hahmokehityksen, kunnon taisteluita ja muut normaalit pelilliset elementit. Lisäksi olen tottunut pääsemään peleissä niinsanotusti vauhtiin jossain noin 30-50 tunnin kohdalla niin tätä ei seikkailupeleistä tietenkään tule. Return to Monkey island oli erinomaisesti tehty palvelus 90-luvun pelaajille. Pentiment oli laadukas, mutta kalenteriajassa väänsin sitä yli puoli vuotta kun pelaaminen oli niin satunnaista... Disco Elysium oli loistava, mutta siellä jossain roolipelin ja seikkailupelin välimaastossa. Suoranaisista seikkailupeleistä mainittakoon Paradigm, Norco ja Detention mitkä ovat tehneet vaikutuksen, mutta tosiaan backlogilla olisi paljon kaikenlaista laatukamaa jos vaan jaksaisi vaivautua. The Journey Down- pelit meni läpi, mutta se oli 8 vuoden sisällä...
 
Viimeksi muokattu:
Itsellä laadukkaaseen tarinaan perustuvat seikkailupelit oli ehkä jopa tärkein genre teininä 90-luvulla.
Sama. Oikeastaan noiden aikojen jälkeen vain Unchartedit tulee mieleen "oikeina" seikkailupeleinä joista itse pidin paljon.

Tuleva Indiana Jones vaikuttaa myös potentiaaliselta, mutta en halua spoilata itseäni niin en kamalasti ole penkonut asiaa.
 
Itsellä pelailu jäänyt lähinnä flipperipeleihin steamissa (pinball fx) ja rogueliteihin sekä point & click seikkailupeleihin. Toki välillä jotain raskaampaa satunnaisesti, kuten Stellaris, mutta pääosin nyt pelaaminen jäänyt aika casual tasolle.

Kännykällä jaksaa lisäksi pelata MTG Arena peliä. Toki pelikokemus mukavampi koneella, mutta eipä tarvitse olla koneella.
 
Ikää on 37 vuotta ja täällä kyllä pelataan. On 4v ja 1v pojat, joten lapsiarkea riittää, omakotitalon ylläpito yms. ja ärsyttävä/stressaava työ. Iltaisin lasten nukkumaan menon jälkeen yleensä tulee pelattua. Itselle hyvän pelin pelaaminen on hyvää vastapainoa kaikelle hullunmyllylle ja auttaa palautumaan. Pelaamisen lisäksi on harrasteauto, joka vie välillä iltoja.
 
Onhan proriteetit muuttuneet sitten -80 luvun mutta tulee pelattua silloin kun ehtii ja jaksaa edelleen. Pelatuista peleistä on karsiutunut joitakin kaikkein nopeatempoisimpia ja moninpelit on jäänyt jo kokonaan pois. On ollut hienoa nähdä miten huikeasti pelit on edistyneet graafisesti, joskus pelikokemuksen kustannuksella, mutta silti odotan mitä tulevaisuus tuo peleihin jotka tehdään pelaajille.
 

Statistiikka

Viestiketjuista
261 538
Viestejä
4 539 631
Jäsenet
74 817
Uusin jäsen
pepponen

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom