Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[Partis]

Jos tähän vähäsen omaa pelaaja-taustaani valottaisin niin muistan yhä melko elävästi kun pikku-minä
1984/85 4-vuotiaana nassikkana käynnistelin omatoimisesti Commodore C64:lla Robocopia mitä sitten
tuli pelailtua melko ahkerasti - koskaan pääsemättä peliä läpitte, tietenkään (; .

Se oli oikeasti mahdoton läpäistä sillä viimeinen kenttä oli kesken, mutta ocean halusi silti puskea pelin pihalle joten kolmos kenttään laitettiin ihan tarkoituksella liian tiukka aikaraja jottei tuo paljastuisi.

 

[ɡrɪmˈwɑːr]

Joko on Return to Monkey Island pelattu. Secret of Monkey Island on yksi ikisuosikeistani.

Yritin nuorisosta kasvattaa lautapelaajia huonolla menestyksellä. Onneksi löysin lautapelikerhon, niin voi pelata muutakin kuin Unoa.

PS. Perästä tullaan, 41v.

Olen RMI:stä katsellut suomalaisen let's playn, mutta en vielä itte pelannut. Toinen kiehtova "uusi" PnC
Gibbous A Cthulhu Adventure - siittäkin on LP katseltuna mutta en onneksi muista pelistä yksityiskohtia
liikaa tai ratkasuja puzzleihin (; ..

 

[draco76]

Pelaako kukaan muu keskiyöllä tai sen jälkeenkin kun enää ei löydy keskeyttämätöntä aikaa muuta kuin öisin?

Jos kello 20-22 lasketaan yöksi, ei enää jaksa valvoa pidempään. Nuorempana tuli pelattua myöhään, kun lapset meni nukkumaan.

 

[Jumi]

Ensimmäinen huijauskoodi mistä kuulin oli c64 Robocopissa. Kun painoi napit TYUI pohjaan ukkeli nousi ylös, eli esim. ekan kentän pystyi vain kävelemään ilmassa loppuun.

 

[Mäyrä86]

Pelaako kukaan muu keskiyöllä tai sen jälkeenkin kun enää ei löydy keskeyttämätöntä aikaa muuta kuin öisin?

Täällä 37 v perheenisä. Viikonloppuisin tulee pelailtua myöhään. Välillä vanhimman pojan kanssa viikolla muutama cs peli illanpäälle kun pienemmät pedissä

 

[raaste_]

Pelaako kukaan muu keskiyöllä tai sen jälkeenkin kun enää ei löydy keskeyttämätöntä aikaa muuta kuin öisin?

En oikeestaan muuten pelaakkaan. Perjantai tai lauantai iltana kun varaa jääkaappiin muutaman oluen ja alottelee siinä kun lapset ja vaimo on lähteny unille. Välillä vähä väsyttää mut halu viettää omaa aikaa pelaillen yksinään on vetäny pitemmän korren tähän asti. Kai sitä viikollakin ehtis mut turha lyhyiksi jäis sessiot omaan makuun. Tää on ollu tätä itellä varmaan viimeiset 10 vuotta. tv 34v

 

[JaySon]

Ootte te kyllä sissejä jotika perheellisinä saatte järkkäiltyä siltikin peliaikaa! Hitto itse oon sinkku (eikä muksuja) ja silti se tuntuu olevan välillä ihan oikea haaste! Joko on sen verran poikki ettei maistu tai sit ei vaan pysty venyttämään valvomista aamuyöhön kun duunit puskee päälle. Hatunnosto!

 

[Mäyrä86]

Ootte te kyllä sissejä jotika perheellisinä saatte järkkäiltyä siltikin peliaikaa! Hitto itse oon sinkku (eikä muksuja) ja silti se tuntuu olevan välillä ihan oikea haaste! Joko on sen verran poikki ettei maistu tai sit ei vaan pysty venyttämään valvomista aamuyöhön kun duunit puskee päälle. Hatunnosto!

Olen halunnut pitää pelaamisesta kiinni,vaikka välillä väsyttäisi tuntuu silti että jaksaa taas arkea paremmin

 

[perato]

Vielä lapsettomana tuntuu että ei enää jaksa pelailla yli puolen yön monestikkaan. Siitä huolimatta että teen kolmivuorotyötä, monesti pyrin valvomaan yövuoroja edeltävän yön jo kotona vähän pitempään ja tuntuu et kahentoista jälkeen olis mielummin sängyssä ku pelaamassa. Vielä kaksvitosena olisin ihan mielellään pelannut yötä myöten ja joskus pelasinki jos ei ollut ihmeempiä elämässä tarjolla.

 

[escalibur]

Ootte te kyllä sissejä jotika perheellisinä saatte järkkäiltyä siltikin peliaikaa! Hitto itse oon sinkku (eikä muksuja) ja silti se tuntuu olevan välillä ihan oikea haaste! Joko on sen verran poikki ettei maistu tai sit ei vaan pysty venyttämään valvomista aamuyöhön kun duunit puskee päälle. Hatunnosto!

Älä vain yleistä! Täällä pyöritellään kokonaista YouTube-kanavaa, kaikkien muiden perhe- ja arkikiireiden ohella. Pelaaaminen on viime vuosina vähentynyt merkittävästi. Hyvin usein se peliaika helposti menee kanavan sisällön tekemiseen ja muiden auttamiseen. Pelit ovat vuosi vuodelta kiinnostaneet vähemmän, kun nuorena jaksoi pelata miltei kaikkea mahdollista. Nykyisin harva peli jaksaa oikeasti innostaa. Gridaukselle ja loputtomalle opetelulle ei ole riittävästi aikaa ja energiaa joten ne pelit tulee helposti skipattua. Ehkä sitten eläkepäivinä, vai miten se meni.

 

[JerryKannu]

Pelaako kukaan muu keskiyöllä tai sen jälkeenkin kun enää ei löydy keskeyttämätöntä aikaa muuta kuin öisin?

Paras aika pelata on siinä just kello 22-23 eteenpäin kun muut jo nukkuu. Liukuvan työajan ansiosta voi herätä melkein miten huvittaa. Muutenkin ollut aina yöeläjä, todella harvoin ennen yhtä tulee mentyä nukkumaan.

Parasta on silti edelleen se, kun perjantaina ottaa pari kaljaa ja pelaa jotain hyvää peliä oikein siihen uppoutuen pikkutunneille saakka, ja lauantaina kun herää ja voi sitä jatkaa kahvikuppi kädessä uudella innolla. Tulee lapsuusajat mieleen. Pitkästä aikaa BG3 saanut tuon fiiliksen aikaan.

 

[No Future]

Kyllä mutta ei arkipäivinä. Monesti kyllä sitten viikonloppuna on niin väsynyt ettei enää jaksa puolenyön jälkeen edes valvoa.

Ostin pleikka vitosen joku aika sitten, ja näin syksyn tullen on monena viikonloppuna ollut aikomus pelata aamuyöhön kun puoliso menee nukkumaan. Todellisuus: joko olen itse nukahtanut viereensä, sohvalle telkun eteen, tai nuokkunut puoli tuntia jotain Ghost of Tsushimaa ja luovuttanut kun tajuan torkkuvani ohjain kädessä.

 

[timppeli]

Pelaako kukaan muu keskiyöllä tai sen jälkeenkin kun enää ei löydy keskeyttämätöntä aikaa muuta kuin öisin?

Aiemmin saatoin pelata jonnekin kahteen asti yöllä mutta silloin saatoin viivästyttää herätyksen jonnekin 8:15 maihin ja ehdin vielä klo 9 töihin.

Nyt pitää muksujen ja 60km työmatkan takia herätä joskus 6:45 viimeistään joten eijjaksa yleensä niin myöhään enää valvoa, yleensä viimeistään puoliltaöin menen tutimaan.

Periaatteessa koska muksut menevät klo 21 nukkumaan, siinä voi olla illalla pari tuntia aikaa pelata mutta yleensä tuossa vaiheessa alan myös katsoa tuleeko telkkarista mitään mielenkiintoista elokuvaa tms., ja saattaa mennä siihen että pelaan läppärillä telkkarin ääressä ja sitten on vaikea keskittyä kumpaankaan kunnolla, en tajua elokuvastakaan enää mitään kun välillä on huomio pelissä tai jollain nettisaitilla selaillessa, kuten tämä foorumi.

Jos tulen töistä suoraan kotiin klo 17 mennessä, siinä ehtii monesti parikin tuntia pelata ellei ole muuta tekemistä, kaupassakäyntiä tai pyykkien pesua. Jossain vaiheessa pitää muksut kylvettää, tarkastaa niiden kotiläksyt ja antaa niillekin jotain iltapalaa etteivät vallan kuole nälkään. Esim. eilen en ehtinyt pelata töiden jälkeen mitään ilta-aktiviteettien takia, mutta kun lapset menivät klo 21 nukkumaan kuten teki vaimokin (hänen pitää mennä klo 6 töihin joten pitää herätä jo joskus 4:30), siinä olisi ollut pari tuntia peliaikaa... mutta sitten puski yksi työjuttu päälle jota aloin tehdä.

Viikonloppuisin ehdin monesti pelata useitakin tunteja samalla kun vaimo väsää omia juttujaan ja lapset pelailevat omilla tableteillaan ja läppäreillään robloxeja ja minecrafteja. Auta armias jos lapset aloittavat jonkun seuraharrastuksen jossain vaiheessa, milloin mä sitten ehdin pelaa mitään häh?

Muuttaisivatpa lapset jo pois kotoa ja pääsisi eläkkeelle, sitten luulisi tulevan peliaikaa paitsi jos samantien kuolla kupsahtaa pois.

 

[timppeli]

Ootte te kyllä sissejä jotika perheellisinä saatte järkkäiltyä siltikin peliaikaa! Hitto itse oon sinkku (eikä muksuja) ja silti se tuntuu olevan välillä ihan oikea haaste! Joko on sen verran poikki ettei maistu tai sit ei vaan pysty venyttämään valvomista aamuyöhön kun duunit puskee päälle. Hatunnosto!

"Duunit puskee päälle"? Eli teetkö normi työpäivän jälkeen vielä määrättömän määrän ylitöitä kotona? Toivottavasti edes laskutat ylitöistä?

Kyllä mullakin tulee välillä tehtyä töitä iltaisin kotona (esim. eilen, ja huomenna taas), mutta yleisesti pyrin lähtemään siitä että pyrin tekemään ne hommat työajalla, eikä varsinaista pakkoa jatkaa niitä illalle ole. No, se on vähän veteen piirretty viiva koska kirjoitan tätäkin nyt työajalla, joten sitä vasten saatan tehdä työhommia myös omalla ajalla ilman ylityölaskutusta...

Yleisesti: riippuu paljon siitä miten täyteen oman ja perheen kalenteri on buukattu. Jos on sellainen hypervanhempi jonka muksut käyvät joka ilta lätkä- ja balettitreeneissä ja olet itse aina paikalla siellä haukkumassa vastajoukkueen lapsia niin ei kai siinä jää sen enempää aikaa kuin henkistä kapasiteettiakaan millekään pelailulle. Tai jos olet just rakennuttamassa uutta omakotitaloa Nurmijärvelle ja kaikki illat ja viikonloput vietät rakennustyömaalla, ymmärrettävää jos ei paljoa pelaile.

Esim. kymmenisen vuotta sitten kun kävin itse sekä krav maga että taijutsu treeneissä melkein joka ilta ja vielä kuntosalilla, ei iltaisin oikein ollut tahdonvoimaa ja halua mitään pelailla. Muistan silloin joskus miettineeni "keskiviikkoiltana ei ole mitään treenejä, josko pelaisin pari tuntia jotain hienoa peliä jee jee!" mutta jäi yleensä vain aikeeksi, ei sitten kuitenkaan tullut pelailtua mitään.

Juuri nyt mulla periaatteessa on perhe-elämässä tilanne jolloin voin irroittaa jopa monina arki-iltoina, ja varsinkin viikonloppuisin, aikaa pelailullekin: lapset eivät käy missään seuratreeneissä (ainakaan vielä, eikä mun puolesta tarvitse elleivät itse halua, en itsekään koskaan missään lätkä- tai futistreeneissä käynyt vaikka liikunnallinen lapsi olinkin, ja ihan täyspäinen ihminen minusta tuli).

Paljon on kai myös luonteesta kiinni, esim. jäin miettimään kun nuorempi työkaveri sanoi ettei kotonaan koske ollenkaan tietokoneisiin tai vietä aikaa ruudun ääressä koska "sosiaalinen elämä" vie kaiken ajan, ihmettelin että käykö lapsettomana vaimonsa kanssa joka ilta kaverien kanssa ulkona vai tuleeko hänelle jatkuvalla syötöllä sukulaisia ja ystäviä kyläilemään joka ilta; no voin sanoa etten minä ainakaan ole tuolla tavalla sosiaalinen, ystäviä tavataan joskus harvoin ehkä oluen ääressä ja sukulaisia yms. kun joku menee naimisiin tai kuolee. Riittää mulle. Ahdistuisin siitä jos joka ilta olisi kotiini tuppautumassa sukulaisia tai kavereita, tai jos pitäisi itse aina lähteä joka ilta muita tapaamaan.

Tosin sitä vasten ihmettelen että kyseinen hemmo oli ainakin kova Big Brother-fanittaja joskus ennen, tilasi kotiinsa BB 24/7 ja osasi aina kertoa mitä joku teki tms. Miten hänellä sitten siihen oli aikaa, jos illat muka olivat jo muuten täynnä menoa ja meisinkiä? Onko hänen "sosiaalinen elämänsä" oikeasti jotain BB-telkkarin katselua?

Toinen juttu on tietty se että luppoajalle on muitakin "turhanpäiväisiä" ajantappoaktiviteetteja kuin pelailu, minullakin. Kuten vaikka tämän viestin kirjoittaminen nettifoorumille (tosin teen sitä just nyt työajalla, mutta nythän onkin lounastauko koneen ääressä, pomolle huomiona jos tätä lukee). Tai se telkkarin katselu, tai youtube-videoiden selailu, voi niihinkin mennä illassa tuntikausia jos sille päälle sattuu.

Joskus vaimo on kommentoinut että olen käyttänyt pari tuntia jonkin pelin pelaamiseen, samalla kun hän itse on ollut kovin uppoutuneena puhelimeensa, lähinnä sosiaalinen media tai joskus hän on katsonut jopa puhelimensa kautta jotain ihme TV-sarjoja? En osaa ottaa hänen kritiikkiänsä ajankäyttöäni kohtaan kovin vakavasti.

 

[venalaine]

Paljon on kai myös luonteesta kiinni, esim. jäin miettimään kun nuorempi työkaveri sanoi ettei kotonaan koske ollenkaan tietokoneisiin tai vietä aikaa ruudun ääressä koska "sosiaalinen elämä" vie kaiken ajan, ihmettelin että käykö lapsettomana vaimonsa kanssa joka ilta kaverien kanssa ulkona vai tuleeko hänelle jatkuvalla syötöllä sukulaisia ja ystäviä kyläilemään joka ilta; no voin sanoa etten minä ainakaan ole tuolla tavalla sosiaalinen, ystäviä tavataan joskus harvoin ehkä oluen ääressä ja sukulaisia yms. kun joku menee naimisiin tai kuolee. Riittää mulle. Ahdistuisin siitä jos joka ilta olisi kotiini tuppautumassa sukulaisia tai kavereita, tai jos pitäisi itse aina lähteä joka ilta muita tapaamaan.

Tosin sitä vasten ihmettelen että kyseinen hemmo oli ainakin kova Big Brother-fanittaja joskus ennen, tilasi kotiinsa BB 24/7 ja osasi aina kertoa mitä joku teki tms. Miten hänellä sitten siihen oli aikaa, jos illat muka olivat jo muuten täynnä menoa ja meisinkiä? Onko hänen "sosiaalinen elämänsä" oikeasti jotain BB-telkkarin katselua?

Toinen juttu on tietty se että luppoajalle on muitakin "turhanpäiväisiä" ajantappoaktiviteetteja kuin pelailu, minullakin. Kuten vaikka tämän viestin kirjoittaminen nettifoorumille (tosin teen sitä just nyt työajalla, mutta nythän onkin lounastauko koneen ääressä, pomolle huomiona jos tätä lukee). Tai se telkkarin katselu, tai youtube-videoiden selailu, voi niihinkin mennä illassa tuntikausia jos sille päälle sattuu.

Joskus vaimo on kommentoinut että olen käyttänyt pari tuntia jonkin pelin pelaamiseen, samalla kun hän itse on ollut kovin uppoutuneena puhelimeensa, lähinnä sosiaalinen media tai joskus hän on katsonut jopa puhelimensa kautta jotain ihme TV-sarjoja? En osaa ottaa hänen kritiikkiänsä ajankäyttöäni kohtaan kovin vakavasti.

Ihan paljon mahdollista, että se "sosiaalinen elämä" onkin sitten todellisuudessa vaikka sen vaimon kanssa sohvalla makaamista ja telkkarin katsomista. Tokihan on niitäkin ihmisiä, ketkä joka ilta juoksevat harrastuksissa, syömässä, kyläilemässä jne. Itselleni ainakin täysin tuntematonta elämää sellainen, kun oikeastaan juuri missään ei tule käytyä.

Meilläkin on kyllä vaimo sisäistänyt sen, että jos minun pelaamista kovin kommentoi, niin vastapalloon tulee varmasti toteamus somen käytöstä tai muusta "joutavasta" ajanhukasta.

 

[Rakki]

Peliaikahan on järjestelykysymys. Itse käyn salilla aamulla kuuden jälkeen ja telkkuohjelmia ei juurikaan tule katseltua.
Juurikin toi telkku vei ennen hyvää peliaikaa mutta valaistuin......

 

[Dillescpl]

Täällä 41v perheenisä. Olen pelaillut kuusi-seitsemänvuotiaasta saakka enemmän ja vähemmän aina. Nykyisin muutaman tunnin viikossa ehtii pelailla iltaisin klo 21.00 jälkeen kun lapsi on nukkumassa. On jäänyt miltei täysin elokuvat ja sarjat katsomatta kun mielellään priorisoin pelaamisen omalla ajalla.

Moninpelejä ei jaksa pelailla yhtään nykyään kun ei halua haaskata aikaa siihen että odottelee toisia linjoille että pääsee pelaamaan. Toisaalta ei tee mieli enää illalla myöskään puhua kenenkään kanssa

 

[JaySon]

Peliaikahan on järjestelykysymys. Itse käyn salilla aamulla kuuden jälkeen ja telkkuohjelmia ei juurikaan tule katseltua.
Juurikin toi telkku vei ennen hyvää peliaikaa mutta valaistuin......

Tää on kylä totta. Itse en ole "perus-tv:tä" katsonut vuosiin - muuta suoratoistojuttuja sen sijaan jaksaessani mikä tavallaan on esim peliajasta pois.

Voisinkin mutoilla tuota sun ekaa lausetta vähän uusiksi tähän tapaan: "Peliaikahan on priorosointikysymys". Ja näköjään itse priorosoinut sitten muita juttuja muutaman vuoden.

 

[Jylppy]

Perus settiä ainakin lapsiperheessä että pelaamiset alkaa vasta iltamyöhään ja viikonloppuna sitten pitkälle yöhön.

Kyllä, nyt varsinkin kun jäin eläkkeelle eikä hirvesti haittaa valvominen kun ei tarvii töihin lähteä. Varsinkin joku hyvä Arma3 Exile-servu kun löytyy niin, ei pärjää muuten kuin aamuyöllä pelaillen kun silloin ei yleensä ole muita pelaajia, mutta välillä ei silloinkaan ole tyhjää edes arkisin.

 

[Fintastic]

Kyllä, nyt varsinkin kun jäin eläkkeelle eikä hirvesti haittaa valvominen kun ei tarvii töihin lähteä. Varsinkin joku hyvä Arma3 Exile-servu kun löytyy niin, ei pärjää muuten kuin aamuyöllä pelaillen kun silloin ei yleensä ole muita pelaajia, mutta välillä ei silloinkaan ole tyhjää edes arkisin.

Ai katoppas vaan! Löytyy täältä wanhojakin pelaajia. Itse ole 64v ja jäin/pääsin syksyllä eläkkeelle minäkin. Eihän se, että eläkkeelle jää, sitä takaa että ikää olisi, riippuu mistä ammatista ja minkä takia, mutta onnittelut eläkeläiselle ja mukavia pelisessioita.

 

[majuha]

Itse olen 55v ja olen huomannut ettei enää jaksa pelata sellaista keskittymistä vaativia pelejä.. Eli suoraa toimintaa joka ei kovin kauaa kestä esim. COD MW2 ja sieltä niitä lyhyitä multiplayereita. Toki BF2042 on ilmestymisensä jälkeen saanut elämästäni reilut 550 tuntia

 

[Jylppy]

Ai katoppas vaan! Löytyy täältä wanhojakin pelaajia. Itse ole 64v ja jäin/pääsin syksyllä eläkkeelle minäkin. Eihän se, että eläkkeelle jää, sitä takaa että ikää olisi, riippuu mistä ammatista ja minkä takia, mutta onnittelut eläkeläiselle ja mukavia pelisessioita.

64 minäkin

 

[miksu8]

Mä olen kasvanut Doomin ja Half Lifen tyyppisten uranuurtajien parissa. Johtuneeko siitä etteivät nykypelit juuri nappaa. Joku GTA V, Witcher 3 ja Cyberpunk poikkeuksena. Nykyään pidellään kovasti kädestä: näytetään tekstiohjeilla ja kartalla mihin pitää kävellä ja mikä esine poimia seuraavaksi. Vähän kärjistettyä ehkä mutta nämä mun kokemuksia.

 

[Partis]

Mä olen kasvanut Doomin ja Half Lifen tyyppisten uranuurtajien parissa. Johtuneeko siitä etteivät nykypelit juuri nappaa. Joku GTA V, Witcher 3 ja Cyberpunk poikkeuksena. Nykyään pidellään kovasti kädestä: näytetään tekstiohjeilla ja kartalla mihin pitää kävellä ja mikä esine poimia seuraavaksi. Vähän kärjistettyä ehkä mutta nämä mun kokemuksia.

Niin olen minäkin. Siihen on hyvä syy miks vaikka doom tai half life ei tarvinnut mitään quest markereita.
Doomissa on vaan sokkeloiset kentät joista pitää löytää kolme avainkorttia. Joka kentässä sama homma.
Half-life puolestaan on hyvinkin lineaarinen putki jossa ei voi paljoa väärin tehdä tai missata.

Otapa sitten vaikka joku witcher 3, assassins creed tai cyberpunk ja ota kaikki mahdolliset markerit ja minimap pois.
Onnea pelaamiseen sillä tuolla tavalla pelaaminen ois sama jos tosielämässä lähdet pihalle ja sun tarttis hakea vaikka avainkortti jonkun random rakennuksen pöydältä eikä sulla ole hajuakaan mikä talo on kyseessä. Siitä vaan käymään kaikki paikat läpi.
Sitten kun löydät sen niin jossain random kujalla on joku yks ihminen jolle se pitää antaa.
Kyllä siihen on aika helvetin hyvä syy miksi nykyään on quest markerit varsinkin peleissä jossa on avoimemmat alueet.

 

[perato]

Otapa sitten vaikka joku witcher 3, assassins creed tai cyberpunk ja ota kaikki mahdolliset markerit ja minimap pois.
Onnea pelaamiseen sillä tuolla tavalla pelaaminen ois sama jos tosielämässä lähdet pihalle ja sun tarttis hakea vaikka avainkortti jonkun random rakennuksen pöydältä eikä sulla ole hajuakaan mikä talo on kyseessä. Siitä vaan käymään kaikki paikat läpi.
Sitten kun löydät sen niin jossain random kujalla on joku yks ihminen jolle se pitää antaa.
Kyllä siihen on aika helvetin hyvä syy miksi nykyään on quest markerit varsinkin peleissä jossa on avoimemmat alueet.

Nooh, toisaalta osa peleistä onnistuu tässä, mutta antaa silti questmarkerin. Ongelma on minusta lähinnä kirjoittamisen laiskuudessa ja tasapainotetaan sitä miten järkevältä kaiken tietäminen tuntuu.

Esim. "Olen hukannut tavaran X" --> Quest marker tavaraan X, haet sen ja palautat. Toimii jossain MMORPG:ssa missä tarina nyt on vähän se ja sama.
Tässä tapauksessa olis outoa jos se äijä sanois suoraan missä se tavara on. Jotkut pelit eivät vaivaudu tämän kummempaan. Toiset pelit tekee sen sit niin että ne sanoo "Olin matkalla sieltä sinne ja vielä tuossa vaiheessa se oli mukana. Poikkesin matkalla paikkaan Y". Noh, osa peleistä jättää tämän tähän ja questlogi on "etsi tavara X" ja questmarker. Mukava jos pidät pienen tauon. Osa antaa ns. summittaisen questmarkerin, että "näillä huitteilla". Toki tämäkin menee sit yleensä jonku detective visionin rämpyttämiseksi. Ne parhaimmat pelit sit tallentaa jonkinlaisen järkevän login asiasta että ilman questmarkeriakin paikalle löytäis.

Monessa pelissä nämä ilman questmarkeria tehtävät jutut on vaihtoehtoisia ja turhankin kiemuraisia. Esim. AC Unityssä oli eräänlaisia vihjeitä, jotka olis vaatinut ensinnäkin koko kartan tuntemusta(ei pelkästään ulkonäöltä vaan myös mikä/kuka joku patsas/rakennus on) ja sittemmin vielä eräänlaista runojen tulkintaa.

Toisaalta tämmöset asiat joskus vaatis vähän muutakin ku sitä että läntätään isolle alueelle geneerisiä elementtejä yhtään miettimättä miten nämä tukee jotain questin rakennetta. Yhä enemmän kenttäsuunnittelu on sitä, että iso alue, jotain paskaa sinne ja sit mietitään sinne joku fetch-quest. Eikä niinpäin, että meillä on tarina ja sit mietitään sitä aluetta sen tarinan ympärille.

 

[ympyr]

Red Dead Redemption-peleissä on ollut hauskinta etsiä sivutehtäviä. Etenkin aarrekartan perusteella etsittävät aarteet ovat olleet mielenkiintoisia juuri siksi, kun ne eivät ole liian helppoja.

 

[xarot]

Morrowindissä oli hyvät suunnistus-ohjeet.

 

[miksu8]

Morrowindissä oli hyvät suunnistus-ohjeet.

Ehdottomasti parempi ja realistisempi kuin jokin rasti GPS-kartalla.

 

[CaseAce]

Otapa sitten vaikka joku witcher 3, assassins creed tai cyberpunk ja ota kaikki mahdolliset markerit ja minimap pois.
Onnea pelaamiseen sillä tuolla tavalla pelaaminen ois sama jos tosielämässä lähdet pihalle ja sun tarttis hakea vaikka avainkortti jonkun random rakennuksen pöydältä eikä sulla ole hajuakaan mikä talo on kyseessä. Siitä vaan käymään kaikki paikat läpi.
Sitten kun löydät sen niin jossain random kujalla on joku yks ihminen jolle se pitää antaa.
Kyllä siihen on aika helvetin hyvä syy miksi nykyään on quest markerit varsinkin peleissä jossa on avoimemmat alueet.

Quest markerit voi tehdä myös fiksusti. Tai sitten niin kuin Gotham Knights pelissä mitä nyt kokeilin. Ison rakennuksen ovi on lukossa. "There must be another way in." Quest markkeri siirtyy nurkalle, sinne kun pääset niin toiselle nurkalle, sieltä ilmastointikanavaan, jne. Ei mitään löytämisen iloa kun pidetään kädestä ja seurataan vaan sitä salmiakkia. Controllista taas tykkäsin, koska siinä oli vaan kerrottu mihin mennä, ja kartasta näki suurin piirtein missä päin se sijaitsee. Loppu oli sitten sitä löytämistä. Kyltit opastaa oikeisiin suuntiin. Varsin nopeasti ympäristöä alkaa muistamaan ulkoa. Tuon portaikon päästä pääsi ruokalaan, tuosta patsaasta vasemmalle niin ollaan siellä ja siellä. Ihan eri immersio kuin salmiakkia seuratessa. Ja se tulee ihan luonnostaan, ihminen oppii maamerkkejä ja suuntia varsin hyvin jos se vaan on tarpeen. Horizon Zero Dawn ja Forbidden West oli hyvä kun siinä sai valita opastuksen tason, joko mutka kerrallaan kädestä pitäen, tai sitten vaan määränpään ja sinne tien löytäminen jää pelaajalle. Sekin ihan hyvä systeemi. Pelkkää salmiakkia seuraamalla jää iso osa pelimaailmasta näkemättä kun keskittyy vaan putkinäöllä siihen markkerin tuijottamiseen. Valintaa voisi peleissä muutenkin olla enemmän niin voisi pelata itselleen mieluisalla tavalla, eikä jotain yksi tapa sopii kaikille tyylillä.

 

[Taneli-]

Totta, esim. Baldur's Gate 3 jos onnistut salaisessa heitossa tulee tietoa esim. jostain jäljistä maassa. Kun taas jossain Starfield pelissä NPC't kertovat jatkuvasti miten fiksu olet ja oikealla polulla ja quest markkerit maassa kertovat moneen kertaan että nämä jäljet ovat tärkeitä ja olet liikkumassa oikeaan suuntaan siinä ainoassa suunnassa mihin voit mennä (ellet lähde kanjonissa takaisinpäin)

Tässä on aika hyvä video aiheesta. Totta se on pitkä mutta siinä käydään lävitse eroja Baldur's Gate III ja Starfieldin välillä. Miten toisessa on oikeasti eroja valintojen välillä, toisessa lähinnä annetaan illuusio siitä mutta valitsee mitä tahansa kaikki johtavat samaan lopputulokseen. Samaten toisessa tarina tuntuu aika päälleliimatulta ja moni tehtävä itsensä toistolta missä NPC't tekevät ja kertovat kaiken eikä pelaajan toimilla tunnu olevan vaikutusta tai pelaaja ei saa päättää niistä jutuista:

 

[Ms Piggy]

Aika moni tuntuu löytävän peliaikansa myöhään illasta. Ite lopetan pelaamisen joka ilta klo 21 ja silti pelaan 2-3 tuntia joka arkipäivä jos haluan/jaksan ja olen kotona. Ai miten?

Ensinnäkin puoliso kiertoon ja sellainen tilalle joka antaa touhuta omiakin juttuja. Toisekseen pikkuneiti on jo 15v eikä sille nyt enää tarvi kun ruokaa tehdä ni loput se hoitaa itse. Ja yhtä lailla se on jo 10-vuotiaanakin pelannut kavereiden kanssa netissä niin yhtä hyvin oon itse voinut kiivetä omaan rigiin samaan aikaan. Puoliso on mua 1-1,5 tuntia pidempään töissä niin tuon välin käytän melkein joka päivä pelailuihin. Sitten ruokailun jälkeen klo 18-21 aika tulee jaettua kaikenlaisiin puuhiin mistä tunti tai pari voi mennä koneella. Klo 21--> on sitten yötä varten rauhoittumista ja yleensä ns perheaikaa. Vähän yli 10 peukku suuhun ja pää tyynyyn.

Tuosta nukkumaanmeno ajasta kun pitää kiinni ni jaksaa iltaisin touhuta ihan erilailla kuin jos yrittäisi pelailla yötä myöden. Saattaa sekin jollekin sopia tottakai.

No ite peleistä sitten, "normipeleistä" omat suosikkigenret on ollut strategiapelit ja ekan persoonan rooli/seikkalu/toimintapelit. Mutta nykyään noita tulee kokoajan vähemmän ja vähemmän pelattua ja tilalle on tullut simulaattorit. Mulla on aluprofiilista tehty simulaattorirunko jossa voi pelata ajo- ja lentosimulaattoreita. Varmaan iän (47v) tuomaa aikuistumista kun eniten kiinnostaa kaikkein realistisimmat simut kuten iRacing ja DCS. Ehkä kerran vuodessa tulee uppouduttua johonkin muuhunkin peliin vähän enemmän. Joku kun vielä opettaisi ettei Steamin aleista tarvi enää tehdä löytöjä, alkaa pelaamattomien nimikkeiden backlogi olla sen verran mittava jo.

 

[banaani]

Aika moni tuntuu löytävän peliaikansa myöhään illasta. Ite lopetan pelaamisen joka ilta klo 21 ja silti pelaan 2-3 tuntia joka arkipäivä jos haluan/jaksan ja olen kotona. Ai miten?

Heh, vaikuttaa myös paljon muu elämäntilanne, mm. yrittäjänä lopettelen työpäiväni klo 19 aikoihin ja pääsen kotiin klo 21. Valvomista olen yrittänyt kitkeä rankasti ja vastapainoksi herään reilusti aiemmin, niin ehtii aamusta jotain touhuta.

Sekin aika ennemmin menee lenkkeilyyn ja luonnossa oleiluun, erityisesti kun on aamusta vielä hiljaista ja parhaimmillaan kevyt usva antaa taianomaisen tunteen mukaan. Jaksaa sitten paremmin! Tultuani 30-vuotiaaksi aloin reilusti vähemmän pelata. Oikeastaan viimeiset 3-4 vuotta olen lähinnä selaillut Torista, Huuto.netistä ja eBaystä ostettavia kohteita kokoelmaani.

Kumppani on n. 10 vuotta nuorempi, pelailee päivittäin Switchillä. Animal Crossing ja Minecraft esimerkiksi hänen touhujaan. Itselle maistuu Nintendon pelit laajasti kuin yleisesti RPG:t. Hyllystä löytyy nyt uutena muoveissaan lukuisia keräilyharvinaisuuksiakin. Tarkoitus on ollut ostaa talteen itselleni lapsuudesta tärkeimmät pelit talteen ja pelata niitä joskus myöhemmin. Ei vielä.

Aikeena on myös "ikuistaa" pelikokoelma PC:llä pelattavassa muodossa emulaattoreiden voimin, jolloin pelilevyjä ei kuluttaisi liikaa. Osa Wii-peleistäkin, mitä olen ostanut talteen, maksoivat yli 100€. Mulla ei ole intoa säätää putkitelkkareiden, ym. kanssa eli siinä vähän poikkeava "retroharrastus". Ennemmin tartun emulaattoreiden apuun käyttäen omia kopioita omista levyistäni. (Siitä viis, onko edes järkevää.)

Useimmiten saan sitten sitä silmäkarkkia lisää tarpeeksi tehokkaalla PC:llä ihan vain asetuksia muuttamalla ja useimpiin peleihin löytyy 60 fps patchit tms. Uudet PC-pelit eivät siis kiinnosta lainkaan. Enemmän tuo keräily ja harrastaminen on vienyt aikansa siis, mutta toivottavasti jo ennen 2025 pääsisin riisumaan muoveistaan monet klassikkopelit ja kokea ne täysin uusina uusiksi. Se on se idea.

Rahalle voisi olla parempaa käyttöä, ehkä, mutta lapsuuteni en saanut viettää pelejä pelaten, vaan täytyi kodin askareissa auttaa vanhempiani, jotka eivät kyenneet kaikkeen itse. "Paluu" lapsuuteen siis. On siinä silti jotain jännittävää ajatusta, että nytkin tällä hetkellä on avaamattomia pelejä mulla hyllyssä, joita ei varmaan enää koskaan tule siinä kunnossa vastaan edes eBayssa...

Monet valitsemani pelit ovat myös enemmän arcade-tyyppisiä, niin niitä voisi pelailla nälän mukaan pieninäkin paloina. Pääosin kokoelmassa ovat Wii, PS3 ja Switch -pelit PC:llä emuloitavaksi. Kaikki tämä kiteytyy vielä siihen, että olen kokenut tämän harrastuksen keräilyn ja tehokkaan PC:n rakentelun myötä nautinnolliseksi, vaikken ole yhtäkään peliä vielä pelannut.

Mutta, kyllä se aika koittaa vielä

 

[Ad_Astra]

On tää vähälle jäänyt. Pääosin pelaaminen on perheen kanssa Switchillä. PC:llä tulee välillä ajeltua Forza Horizonia, mutta harvassa sekin. Viimeksi taisin enemmän pelata kesälomailtaisin, kun Jurassic World Evolutionin ostin. Tästä piti jatkaa kakkoseen, mutta jostain syystä tuo kaatui koko ajan ja jatkuvasti.

Omaa aikaa on iltaisin ja aamuisin ihan hyvin, mutta nämä hetket käytän 99% muuhun, eli instrumenttien soittotaidon ylläpitämiseen sekä kaikkeen muuhun musatouhuiluun.

Rahaakin säästyy kun ei tartte enää päivitellä konetta jotta pelit pyörii vaan musajutut hoitaa hieman vanhemmallakin raudalla ihan moitteetta.

 

[venalaine]

Ensinnäkin puoliso kiertoon ja sellainen tilalle joka antaa touhuta omiakin juttuja. Toisekseen pikkuneiti on jo 15v eikä sille nyt enää tarvi kun ruokaa tehdä ni loput se hoitaa itse. Ja yhtä lailla se on jo 10-vuotiaanakin pelannut kavereiden kanssa netissä niin yhtä hyvin oon itse voinut kiivetä omaan rigiin samaan aikaan. Puoliso on mua 1-1,5 tuntia pidempään töissä niin tuon välin käytän melkein joka päivä pelailuihin. Sitten ruokailun jälkeen klo 18-21 aika tulee jaettua kaikenlaisiin puuhiin mistä tunti tai pari voi mennä koneella. Klo 21--> on sitten yötä varten rauhoittumista ja yleensä ns perheaikaa. Vähän yli 10 peukku suuhun ja pää tyynyyn.

Kuulostaapas helpolta. "Ensinnäkin puoliso kiertoon ja sellainen tilalle joka antaa touhuta omiakin juttuja." Kyllähän noita naisia on ihan jonoksi asti.

 

[draco76]

Kuulostaapas helpolta. "Ensinnäkin puoliso kiertoon ja sellainen tilalle joka antaa touhuta omiakin juttuja." Kyllähän noita naisia on ihan jonoksi asti.

Eikä pelkästään naisia. Se miten puoliso suhtautuu pelaamiseen on kuitenkin vain yksi pieni juttu. Minulla järjestyy päivällekin aikaa viikonloppuisin/loma-aikoina. Kunhan vastaavasti puoliso saa omaa aikaa.

 

[Jayzqa]

Onko täällä muita joilla on kääntynyt koko pakka vähän toisinpäin, eli vaimo pelaa lapsen kanssa Minecraftia ja itse jaksaa nykyään lähinnä pitää tuon servukoneen eheänä?

Ennen tuli itse pelattua paljon enemmän, mutta nykyään kun tuijottaa töissä ruutua 8h päivässä ja siihen maisterinopinnot päälle, niin tuo alkaa tuntua jo fyysisesti takapuolessa.

 

[venalaine]

Onko täällä muita joilla on kääntynyt koko pakka vähän toisinpäin, eli vaimo pelaa lapsen kanssa Minecraftia ja itse jaksaa nykyään lähinnä pitää tuon servukoneen eheänä?

Ei ole kyllä tuollaisesta pelkoa. Lapset kyllä pelaa pleikkarilla Minecraftia, Among Ussia ja vastaavia, mutta vaimoa ei saa pelaamaan yhtään mitään. Ei millään opilla. Tai no pelaa se puhelimellaan jotain pilipalipalikkapeliä, mutta tietokoneella tai konsolilla ei ole suostunut koskaan pelaamaan. Ei edes mitään Mario Karttia tai vastaavaa helposti lähestyttävää peliä.

 

[xarot]

En tiedä olenko tämän aiemminkin kirjoittanut, mutta muksu tossa juuri kyseli onko äiti pelannut ikinä mitään? Vastasin että kun tavattiin, ei ollut pelannut mitään ja kysyin yhtenä perjantaina jos haluaisi kokeilla tämmöistä uudehkoa Heavy Rain -peliä, että on aika hienosti tehty ja mielenkiintoinen juoni yms. Ohjainta ei paljoa laskettu pöydälle ennen sunnuntai-iltaa, kunnes peli oli läpi. Ainakin tietää nyt hyvin, että pelit on myös hyvää ajanvietettä.

Alan Wake 2:sta pelattiin myös hieman perjantaina ja lauantaina vaimon kanssa. Itse en kyllä yksin usein pääse pelaamaan ennen kuin lapsi on nukkumassa, kun on aika raakoja nuo pelien sisällöt alle 10-vuotiaalle, pojan nukkumaanmeno häiriintyy ja ilta-askareisiin on ihan riittävästi hommaa näinä aikoina.

 

[Jumi]

Mulla eukko pelas lapsena Bubble Bobble ja Marioita, PC:llä myös vähän Tomb Raideria ennen kuin lopetti kokonaan. Joskus 10 vuotta sitten kun se uusi Tomb Raider julkaistiin halusi ostaa sen ja pian sitten pelattiinkin sitä sohvalla 10 minuuttia, kunnes...

"Mikä juttu tämä naputa A-nappia on? Jaa se siirtää puun rungon sivuun..." "Miksi Lara liikkuu näin tönkösti?" "EIHÄN TÄMÄ OLE YHTÄÄN KU NE VANHAT! TÄSSÄ EI OLE MINKÄÄNLAISTA VAPAUTTA!"

Jopa pelejä pelaamaton huomasi ja tympääntyi nykypelien kädestä pitelyyn, quicktime eventteihin ja yleiseen yksinkertaisuuteen. Ihan niinkuin minäkin. Eukon kaveri pelas aikoinaan Simsiä ja nyt aikuisena osti Sim4:n, siitä tuli samanlaista valitusta kun peliä oltiin tyhmennetty ja puuttui Sim2:n ominaisuuksia. Ite en ole niitä pelannu niin en muista tarkkaan mikä siinä häiritsi.

Ei olla tuon jälkeen pelattu ku Bobble Bobblea ja Bombermania joskus harvoin. Candy Crashia koitti joskus, mutta jossain välissä peli halusi kummallisia oikeuksia muistaakseni yhteystietoihin, niin hän kylmästi poisti koko pelin.

 

[ojisama]

"Miksi Lara liikkuu näin tönkösti?" "EIHÄN TÄMÄ OLE YHTÄÄN KU NE VANHAT! TÄSSÄ EI OLE MINKÄÄNLAISTA VAPAUTTA!"

Koitin joitakin vuosia sitten jotain vanhaa Tomb Rideria, voi olla, että aika on itse kullakin vähän kullannut muistoja. (ne QT eventit on syvältä, onneksi niitä ei lopulta liikaa ollut kuin jonkun alussa)

 

[Turunen]

Näin keski-ikäisenä on tullut pelattua kaikenlaisilla koneilla. Ensimmäinen oli vic-20 sitten kuusnelonen, amiga. DOS siinä sivussa vuodesta -88... Konsolit tuli myös koettua kaverien luona. Pelaaminen on vähentynyt jostain syystä vaikka vapaa-aikaa olisi. Syytä siihen on hankala sanoa.

Netissä pelaaminen ei ole koskaan oikein ottanut tuulta alleen. En kait ole riittävän sosiaalinen vaikka englantia ymmärränkin ja minun lausumisesta ei ole tullut valituksia. Parasta on ehdottomasti ns. sohvapelaaminen vanhojen kavereiden kanssa. Sitä tulee tehtyä aina kun mahdollista. Eli pari kertaa vuodessa.

VR-pelejä pelaan jonkin verran ja modattu Skyrim VR on ehkä lähimpänä sitä "peliin uppoutumisen" tunnetta mitä olen koskaan kokenut sitten lapsuus- ja nuoruusvuosien.

 

[Jumi]

Pelaaminen on vähentynyt jostain syystä vaikka vapaa-aikaa olisi. Syytä siihen on hankala sanoa.

Minä olen keski-ikäisenä kyllästynyt melkein kaikkiin "nykypeleihin", mutta simulaattorit VR:nä palautti uskon pelaamiseen joskus pari vuotta sitten. Sekä auto- ja lentosimuja tulee pelattua, mutta erityisesti lentosimut on äärimmäisen kiehtovia. Se vehje mitä opettelee käyttämään on ihan "oikea" ja käyttäytyy kuten pitää! Tutoriaalit on ihan hyviä, eikä VR:nä tarvitse muistaa ctrl+shift+k näppäinyhdistelmiä, vaan ohjaamon nappuloiden paineluun on eri vaihtoehtoja VR:ssä. Minä pelasin ensin FS2020 10-20 tuntia ja sitten kokeilin huvikseen DCS:ää ja UH-1H Huey helikopteria & Bf 109 ja jäin sille tielle. Kaikki VR-simut vaatisivat kyllä kaveriksi jonkinlaiset peliohjaimet, ratti+polkimet autosimuihin tai vähintään joku joystick lentosimuihin.

 

[Turunen]

Minä olen keski-ikäisenä kyllästynyt melkein kaikkiin "nykypeleihin", mutta simulaattorit VR:nä palautti uskon pelaamiseen joskus pari vuotta sitten. Sekä auto- ja lentosimuja tulee pelattua, mutta erityisesti lentosimut on äärimmäisen kiehtovia. Se vehje mitä opettelee käyttämään on ihan "oikea" ja käyttäytyy kuten pitää! Tutoriaalit on ihan hyviä, eikä VR:nä tarvitse muistaa ctrl+shift+k näppäinyhdistelmiä, vaan ohjaamon nappuloiden paineluun on eri vaihtoehtoja VR:ssä. Minä pelasin ensin FS2020 10-20 tuntia ja sitten kokeilin huvikseen DCS:ää ja UH-1H Huey helikopteria & Bf 109 ja jäin sille tielle. Kaikki VR-simut vaatisivat kyllä kaveriksi jonkinlaiset peliohjaimet, ratti+polkimet autosimuihin tai vähintään joku joystick lentosimuihin.

Ostin g920 ratti+polkimet vaihdekepin kanssa. Nyt on tullut pelattua jonkin verran Assetto corsaa, Project cars 2 ja Dirt rally 2.0. Nämä Quest 3:lla virtual desktopin kautta.

Sen voin sanoa, että paluuta entiseen ei enää ole. On tämä ajaminen VR lasit päässä vain niin helvetin hauskaa ja immersiivistä.

 

[Rakki]

Minä ehdin jo vähän kyllästyä vr-hommiin ja palasin takaisin normi näytölle. No olihan siinä se syykin että kun pelasin Dirt rally 2 meinas taju lähtee yläalamäissä ja hyppyreissä.

 

[Soundwave]

Itse 48v ja pelaaminen on tehnyt comebackin kun lapset ovat nyt siinä iässä, että tykkäävät katsoa, kun isi seikkailee eri peleissä, kuten Orit ja viimeisenä Zelda. Auttavat rinnalla ja seikkaillaan yhdessä, joka on todella mukavaa yhteistä tekemistä.

 

[Tarjoushaukka]

Ei näin yli 50-v tule niin paljoa pelattua, vaikka viime syksynä päivitin pääkoneen nykyaikaiseksi. Lähinnä klassikoista (GTA, Subnautica, Civ yms.) eli hyvistä peleistä innostuu silloin tällöin. En harrasta konsoleita.

 

[Rokkijani]

Itse 48v ja pelaaminen on tehnyt comebackin kun lapset ovat nyt siinä iässä, että tykkäävät katsoa, kun isi seikkailee eri peleissä, kuten Orit ja viimeisenä Zelda. Auttavat rinnalla ja seikkaillaan yhdessä, joka on todella mukavaa yhteistä tekemistä.

Tulee mieleen, kun kaverin lapsi oli ehkä 7-vuotias ja hetken katsoi isänsä pelaamista. Sitten pikkuviisaalla äänellä: "isi, voitko pelata paremmin."

 

[Nomersu]

Täällä 53 mittarissa ja jälkikasvu jo kohta siinä iässä että meitä on pian vain vaimo ja minä tässä kämpässä. Jotenkin on aina löytynyt aikaa pelailla, lähinnä iltaisin joskus 21:00 jälkeen. Nykyään tulee pelailtua vapaapäivinä jopa päivisinkin tunnin pari silloin tällöin. Illalla sitten 21 jälkeen taas man caveen pelaamaan tai kattomaan suoratoistoa. Meillä on vaimon kanssa niin eri maku telkkariohjelmissa että ei katota oikeastaan mitään yhdessä. Minua ei saippuaoopperat ja ihmissuhdeshaibat kiinnosta telkkarista niin mieluummin vetäydyn pelien maailmaan.

Jotain 10-vuotiaasta tullut pelailtua. Koulujen jälkeen oli muutama vuosi ilman konetta kun "teen niiden kanssa duunia niin ei niitä himaan tuu". Mutta viimeistään Unreal Tournament nettipelaaminen ja Diablo 2 saivat jälleen hommaamaan pelikoneen. Siitä sitten jatkunut tämä lähes päivittäinen vähintään 2 tunnin pelailu tai koneen kanssa vehkeily.

Edelleenkin palaan Fallout 4 ja Skyrim maailmoihin, vaikka välillä käyn kokeilemassa jotain muuta peliä. Uskoisin että tulen pelaamaan niin kauan kun pää ja jäsenet antaa myöten.

 

[Vepasto]

Kai minäkin olen peleihin kasvanut. Kaikki alkoi tietysti Vic-20:stä ja sen jälkeen on pelailtu eri laitteilla käytännössä aina. Ihan hyvä/huono ajanviete, siinä missä telkkarin katsominenkin.
Varmaan kaikki alkoi Vic 20:sen Falcon Patrollista ja nykyään se suurin ajanviete on Hell Let Loose.
Vaimo ei ymmärrä että iso mies pelaa. Mutta en minäkään ymmärrä häntä , miksi pitää Facebookissa roikkua, joten tasoissa ollaan En myöskään näe että pelaaminen loppuisi iän karttuessa. Kai tulevaisuudessa tämä on myös eläkeläisten harrastus/ajanviete ?

Ja onhan tämä kiva/paha tapa tullut omille lapsille opetettua. Siitä täytyy nöyrästi ottaa vastaan kiitokset ja moitteet. Talossa 3 kpl PS5:sia ja yksi Peli PC.

 

[jk72]

Itsellä on ikää 51 v ja nykyään on jopa aikaa pelailla paljon.Olen just alkanut pelaamaan Hell Let Loosea.Meillä on kanssa himassa Facebook into paremmalla puoliskolla.Onneksi ei kyllä ole vaimo koskaan alkanut nipottamaan et miksi sitä kokoajan roikutaan kaiken maailman peleissä tai netissä.Hauskaahan tämä pelailu on.Rahaa kyllä näihin pc hommiin kyllä saa palamaan...mut maksaa ne naistenkin harrastukset jonkun verran.Meillä on toi koira joka välillä säikäyttää kun pelailet.Se tulee jossain kohtaa ja alkaa työntää päätänsä kainaloon Sitä vähän aina säikähtää kun oot niin keskittynyt peliin ja toinen tunkee mukaan.