Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[gtrwll]

Ilmoittaudutaas seniorikerhoon 31 vuotta löytyy mittarista, ja kyllä pelejä tulee edelleen pelattua aktiivisesti. Ei toki niin paljon kuin vaikka 10v sitten, mutta useana iltana viikossa. Viime aikoina tullut pelailtua: Destiny 2 (kun ilmatteeks sai), This War Of Mine ja Motorsport Manager. Kunnon tarinavetoiset ropet on ehkä se omin juttu mutta hitto kun ei löydy aikaa niihin

Tokihan lapsiperheen arki rajoittaa harrastusta, mutta toisaalta kohta pääsee kasvattamaan noita mukaan pelimaailmaan. Vanhemman kanssa onkin jo Mariota Wii U:lla aloiteltu

 

[Kopsa]

Täällä imoittaudutaan jo seniili kerhoon 48 vuotta on jo elämää takana.
Pelaaminen alkoi ZX Spectrum 48k mikrolla. Seuraava kone oli 386SX-25mhz jne...
Wing Commanderit tuli tahkottua läpi kaikki.

PC:llä pelailtu viime aikoina Star Craft 1 ja 2 lisäosineen. Pleikkarilla Horizon Zero Dawnia ja God of Waria. Wolfesteinit on kans hyviä.

Pleikkarille meinaan itselleni jolulahjaks,i ostaa Red Dead Redemton 2 pelin. Tosin kai se pitää naamioida "jälkikasvulle" lahjaksi. Ja Last of US 2 tulee kans hommattua kun se
Aika vaan on kortilla. Lähinnä tulee pelaitua kun emäntä on ilta vuorossa, jos aikaa riittää. 3-4h on varmaan keskimäärin peliaikaa / vko.

 

[Alfredson]

37v. Pelaaminen alkoi ensin kavereiden kuusnepoilla, ko. värkkiä ei itselle koskaan suotu. Eka oma pelikone oli A500. Siitä 386 ja p100 jne. Itselle 2000 alussa operation flashpoint merkitsi suurta kulmakiveä peleissä. Sitä pelasin vuosia kunnes koko pelaaminen alkoi jäämään pois.. tuntui että kaikki oli vain ison rahan konsoliroskaa. Pl hl2 jne.

2010 innostuin lentosimuista kaverin kautta. Koukuttavinta niissä oli, että joka päivä oppi uutta ja oppimisen määrä lähes rajaton. Lisäksi äärimmäisen rentouttavaa.

Muukin pelaaminen alkoi kiinnostaa, dayz tuli kuvioihin, nykyään tulee pelattua pubgia, niitä lentosimuja ja erilaisia sandbox pelejä.

Steam näytellyt merkittävää roolia. Jotenkin tuntuu että steam palautti natiivin pc pelaamisen raiteilleen.

 

[Haukka81]

37v täällä mittarissa kans, pari lasta (2 ja 4v) plus eukko. Talo ostettu jne..

Simut vei mennessään jo joskus 80-luvun loppupuolella ja alaasteen jälkeen ihan super koukkun jäin simuihin. (Janes F15 etenkin oli se juttu)

Kaikkea muuta pelannu kasarilta asti, konsoleita ollu mut pc aina pysyny kuvioissa mukana. Nykyisin pelkkä PC.

Simulaattorit taas vieny uudestaan lapsenomaisen innostuksen kera, en uskonut että voi samaa fiilistä kokea enää mikä oli junnuna mutta VR potta muutti kaiken


Nyt vain hyvä siipimies / lentely kaveri puuttuu.

Wanha lentely kaveri katos elämänsyövereihin vuosi pari sitten ja mieluisin lentelytapa itselle on ihan kahden hengen coop. (Palikat pysyy hallussa, helppo järjestää ja hauskuus, radio kuria ei tarvi niin paljon jne )



Vanhoista pc peleistä mieleen jääny:

C&C , hitto tää oli kova peli yläasteen alussa joskus 1996.

Ufo, tähän tutustuin aika myöhään , 1998. Vaan ihan seko hyvä tunnelma tossa.

Red alert, melkeen yhtä paljo tunteja meni ku C&C kans.

STUNTS , paras autoilu omalla kohdalla. Pelannu 1993-tähän päivään.

A-wing ja kaikki luolalentelyt, minebomberssit samalla koneella <3

Listaa tulis ihan älytön jos vaan jatkais

 

[shakal]

Ilmoittaudutaan tänne. Syntyessäni vanhemmilleni, oli isälläni MSX ym aikansa tietotekniikat hallussa. Kasvoin itse 286/386/486 aikakauteen ja ekat Pentiumit on ne joista suurimmat lapsuusmuistot ovat jotka koskee tietotekniikkaa. Sanomattakin selvää on siis että pelejä on pelattu aina, eikä minulla ole muistoissani aikaa ettei ruutua olisi tuijotettu. Isälle suuri kiitos että tämän harrastuksen ja mielenkiinnonkohteen minulle antoi.

Mitä peleihin sitten tulee:

Kaikkea on pelattu. Jos kirjoittaisin kaiken, niin lista olisi niin järkyttävä pelkästään niistä mitä muistan, ettei se palvelisi tämän viestin tarkoitusta, joten mainitsen vain joko aihepiirin, pelitalon tai muutama mainitsemisen arvoinen julkaisu/pelisarja. Ei ole aikajärjestystä, joten listat ovat sekavia.

Pienenä tykkäsin eniten platformereista (Apogee ym), sitten isän ja siskoni kanssa pelattiin point&click adventureja (Sierra, Westwood, jne), Mortal Kombatteja (näppäimistöjä meni muuten rikki sitten MONTA ja on vieläkin meidän perheessä sellainen naurun aihe), strategiapelejä (Dune2 suurimmat muistot ja on edelleen minulle The strategiapeli), avaruusseikkailut (Star Control, Wing Commander, ym), FPS (Wolfenstein, Doom..) erinäisiä lento- ja autopelejä joita on niin paljon etten lähde valikoimaan. Tietysti joitain lerppukauden pelejä pelasin myös paljon, mainitaan vaikka diggeri.

Kun oma pelaaminen lähti oikeasti lavasta, niin pitää mainita seuraavat julkaisut/pelisarjat: Duke Nukem 3d, Unreal, Quake, Rainbow Six, Delta Force, kaikki Star Wars aiheiset (Jedi Knight, Dark Forces, X-wing/Tie Fighter, ym), Elder Scrolls pelisarja, Baldurs Gate/Neverwinter/jne, Alien/Predator niistä ihan ekoista asti, strategioita (Settlers, AoE, Civilization, ...), Sim City, Diablo, Thief, Fallout, Deus Ex, Tomb Raider, GTA1, Half-Life (modit, CS, kaikki), Final Fantasy, joikkari ja ratti&polkimet löytyi jo juniorina niin lento- ja ajopelejä oli paljon.

Tuollaisista aineksista se sitten minun kohdallani muovautui, varmaan paljon jäi mainitsematta, mutta jonkinlaisen kuvan ainakin saa..

Nykyään pelaan edelleen melkein kaikkea. Strategioihin tuli jossain kohtaa elämää pieni kyllästyminen ja nykyään lähinnä tulee klikkailtua malliin Cities: Skylines ja CivilizationVI (268h online pelituntia pelkästään kutosta), sekä lentosimulaattorit jäivät lapsuuteen. Lenneltyä tuli niin paljon ettei kiinnosta enää.

Eniten kiinnostaa FPS pelit onlinessa ja ilman, hyvät RPG pelit (mainitaan vaikka Kingdom Come: Deliverance), Scifi ja ratti&polkimet löytyy edelleen joten ajeltuakin tulee.

Minulla on konsoleita ollut vain omina PS2, Wii, PS3 ja nykyään Switch. Olen elänyt aina PC Master Racessa ja vieroksun edelleen konsolilla pelaamista. Switchia lähinnä pelaa poikani ja vaimoni.

 

[MonGoosE]

42v kohta ja oma pelaaminen nykyään keskittyy lähinnä WoW vanillan pelaamiseen ja pojan kanssa pleikkarilla Legopelien pelaamiseen. Nuorempana sällinä, ei kovin montaakaan vuotta sitten WoW vei aikaa 18/7 ja loppuaika meni nukkumiseen ja muiden pelien pelaamiseen, olettaen että pidin taukoa WoWista. Mutta pelaaminen on edelleen lähellä sydäntä ja tulee varmasti olemaan hamaan tappiin asti.

Pelaaminenhan alkoi jo kasarilla spectravideolla ja C64:llä, sittemmin pöydällä on käynyt kaikki IBM PS/1:stä aina PS4 asti ja välissä melki kaikki konsolit 8-bit Nintendosta alkaen ja Amiga jne tuli myös omistettua välissä. PC on ollut pelaamiseen ysärin lopulta asti. Nykyään tosin PS4 ja tämä 5v vanha silloin kova peliläppäri jolla pelailen vanhempia pc-pelejä.

 

[Seba_N]

34v mittarissa ja aikalailla koko ikä tullut oltua PC-pelaamisen kannattaja. Aina kiinnostaneet pääasiassa räiskintä-, lento-, auto- ja RTS-pelit.

6-vuotiaana aloittanut pelaamalla isän työpaikalla esim. kesälomilla Wolf 3D:tä ym. "lapsille ei niin sopivia" pelejä Joskus vaikka joululomilla oli juhlaa kun sain pitkällisen vinkumisen jälkeen isän tuomaan työkoneensa (386) kotiin että pääsin kotona pelaamaan niitä samoja pelejä. Silloin itselläni oli vain Gameboy mikä oli aika karu verrattuna PC-peleihin. Tätä jatkui muutaman vuoden kunnes sain kummisedältä Commodore 128D:n itelleni ja sillä tuli leikittyä pari vuotta kunnes jälleen pitkällisen kinuamisen jälkeen sain Pentium 166:n ja vuosi taisi olla 1996. Vuonna 1999 sisuskaluja päivitettiin K6-2 400 ja 2001 tuli kokonaan uusi kone Athlon XP 1600+ muodossa.

Sitten kun alkoi päästä ensimmäisiin kesätöihin kiinni niin hankin PS2:n, Xbox:n, Xbox 360:n jne. eli alkoi konsolipelaaminen kiinnostaa alkavan kotiteatteriharrastuksen myötä. Vuonna 2006 kuitenkin ostin heräteostoksena Core 2 Duo E6300 -kokoonpanon ja sillä mentiin jonnekin 2012 kieppeille kunnes vaihdoin sen HP:n Envy -läppäriin. 2015 iski uusi into PC-pelaamiseen ja hankin Asuksen G751JY -peliläppärin mikä oli kyllä iso virhe, olisi pitänyt käyttää ne rahat suosiolla pöytäkoneeseen. Talvella 2018 myin Asuksen pois, rakensin pöytäkoneen i5-4690k ympärille ja nyt sekin on jo vaihtunut R5 2600X:ään. Samalla huomannut vuoden aikana kuinka hienoja koneista saa nykyään rakennettua vs. 2006. Kotelot ovat ihan eri planeetalta ym.

Tällä hetkellä kotoa löytyy siis sigun PC, Xbox, PS2, PS3, PS4 Pro, NES mini, SNES mini ja C64 mini. Laitteita ym. on ihan pirusti ja mahdollisuudet paremmat kuin koskaan, mutta tuntuu että aikaa ei ole peleille mitä joskus vaikkei taloudessa ole kuin emäntä joka onneksi ymmärtää näiden päälle eikä lapsiakaan ole. Viimeisimmät pelit jotka ovat vieneet sydämen ja ajan ovat olleet uudet Tomb Raiderit, Unchartedit sekä Fallout 4.

Nuorena oli intoa ja aikaa pelata, mutta koneet ja nettiyhteydet kalliita ja hitaita. Nyt kun on pelit ja vehkeet ja nopeutta niin aikaa ei tunnu riittävän millekään. Ja peli-PC on ehkä senkin takia harvemmin auki kun kännykkä ja läppäri paikkaa lähes täydellisesti kaiken perushutun mitä pystyi ennen tekemään vain pöytäkoneella.

 

[teppo mörkö]

Ihmetteleekö kukaan muu tätä nykyistä asennetta tyyliin ”silmät vuotaa verta jos fps ei ole vähintään X”, ”pää räjähtää jos ei ole FOV sitäjatätä”, ja mitä nyt olikaan.

Hyvän pelin teki ja tekee edelleen muut asiat. Nuo yllä mainitut on vain kivoja bonuksia.

 

[blastermaster]

Ihmetteleekö kukaan muu tätä nykyistä asennetta tyyliin ”silmät vuotaa verta jos fps ei ole vähintään X”, ”pää räjähtää jos ei ole FOV sitäjatätä”, ja mitä nyt olikaan.

Hyvän pelin teki ja tekee edelleen muut asiat. Nuo yllä mainitut on vain kivoja bonuksia.

Itestä taas tuntuu että on tullut kriittisemmäksi noista. PS4:llä nyt menee melkein mikä vaan vaikka FOV on pieni ja FPS ei kovin hyvä mutta PC:llä ei halua niitä vähiä tunteja kuluttaa jos joku simppeli asia kuten FOV ei ole kunnossa. FOVin takia on jäänyt joitain jopa kokonaan pelaamatta.

 

[Quantum]

Ihmetteleekö kukaan muu tätä nykyistä asennetta tyyliin ”silmät vuotaa verta jos fps ei ole vähintään X”, ”pää räjähtää jos ei ole FOV sitäjatätä”, ja mitä nyt olikaan.

Hyvän pelin teki ja tekee edelleen muut asiat. Nuo yllä mainitut on vain kivoja bonuksia.

Samaa mieltä, että pelin tekee muut asiat kuin esim. korkea fps. Yleisesti toivon konsoleilta 60fps tasoa mutta alempi tasokaan ei ole ongelma jos peli on hyvä. PC puolella rahalla pystyy saavuttamaan tuon 60fps tason tai sitten karsii herkuista. Ymmärrän kyllä nopeat verkkopelit joissa suuri fps tuo tarkkuutta ja nopeutta kontrolleihin. Quake Champions, CSGO ja Doom ovat sellaisia pelejä joissa korkeasta fps tasosta on paljon hyötyä. Mutta jos pelataan jotain rauhallista seikkailupeliä niin siellä menee se 30fps ihan hyvin.

 

[Cereal killah]

Ihmetteleekö kukaan muu tätä nykyistä asennetta tyyliin ”silmät vuotaa verta jos fps ei ole vähintään X”, ”pää räjähtää jos ei ole FOV sitäjatätä”, ja mitä nyt olikaan.

Hyvän pelin teki ja tekee edelleen muut asiat. Nuo yllä mainitut on vain kivoja bonuksia.

Minua vähän huvittaa lukea tuota uusimman Tomb Raiderin ketjua täältä kun kaikki vaan jauhaa miltä se näyttää ja pyörii omalla laitteistolla (ja kaikilla täällä on ne samat GTX:t muutenkin). Sai kovasti kahlata läpi että löytyi mielipiteitä siitä että onko se hyvä peli ja miksi. Pari ekaa osaa on minulla ainakin pyörinyt keskinkertaisella peliläppärillä erittäin hyvin.

 

[Taneli-]

Ihmetteleekö kukaan muu tätä nykyistä asennetta tyyliin ”silmät vuotaa verta jos fps ei ole vähintään X”, ”pää räjähtää jos ei ole FOV sitäjatätä”, ja mitä nyt olikaan.

Hyvän pelin teki ja tekee edelleen muut asiat. Nuo yllä mainitut on vain kivoja bonuksia.

Kyllä ja ei. Tietty määrä graafista loistetta on toivottavaa (olen skipannut joidenkin pelien kickstartin esim. ihan siksi että 8bittinen retroilu on itselleni "liian retroa". Tässä linkkiä yhteen esimerkkiin: Unknown Realm: An 8-bit RPG for PC and Commodore 64

Spoileri

Mutta vähempikin riittää ja olen ihan tyytyväisenä pelaillut esim: Kingdom: New Lands peliä joka ei hirmuisen paljoa tuohon edelliseen verrattuna graafisesti loista (kyllä, 1440p resoluutiolla).

 

[Quantum]

Minua vähän huvittaa lukea tuota uusimman Tomb Raiderin ketjua täältä kun kaikki vaan jauhaa miltä se näyttää ja pyörii omalla laitteistolla (ja kaikilla täällä on ne samat GTX:t muutenkin). Sai kovasti kahlata läpi että löytyi mielipiteitä siitä että onko se hyvä peli ja miksi. Pari ekaa osaa on minulla ainakin pyörinyt keskinkertaisella peliläppärillä erittäin hyvin.

Se kuvaistaa nykyaikaista välineurheilua teknisten näyttöjen, prossujen ja näytönohjainten vuoksi. En tällä moiti ketään mutta aikapaljon keskustelua pc puolella pyörii juurikin vikojen ja pyörimisten ruotimisessa. PC pelaajat ovat vaativampia kuin mitä ne olivat 15v sitten. Silloin pelattiin muskelikoneilla 100fps monitoria käyttäen. Nyt se ei monelle riitä edes minimitasoksi.

 

[Subv1sa]

Se kuvaistaa nykyaikaista välineurheilua teknisten näyttöjen, prossujen ja näytönohjainten vuoksi. En tällä moiti ketään mutta aikapaljon keskustelua pc puolella pyörii juurikin vikojen ja pyörimisten ruotimisessa. PC pelaajat ovat vaativampia kuin mitä ne olivat 15v sitten. Silloin pelattiin muskelikoneilla 100fps monitoria käyttäen. Nyt se ei monelle riitä edes minimitasoksi.

Se nyt on mulle ainakin osa hupia seurata miten pelit pyörii ja nähdä kuinka paljon paremmin pyörii kun hankki uutta rautaa.

 

[Jumi]

Ihmetteleekö kukaan muu tätä nykyistä asennetta tyyliin ”silmät vuotaa verta jos fps ei ole vähintään X”, ”pää räjähtää jos ei ole FOV sitäjatätä”, ja mitä nyt olikaan.

Joo, fps-laskurin tuijottaminen on lähtenyt aivan lapasesta ja nykyään valitetaan jos ruudulla tapahtuu asioita ja "droppaa alle sataseen???!" Luulin pitkään trollaamiseksi. Pari viikkoa sitten joku kävi redditissä kyselemässä "Is Soul Calibur 6 really locked to 60fps? No 144fps at all?" Joku siihen kävi ystävällisesti vastaamassa ettet ehdi reagoida 10 framen (167ms) liikkeisiin muutenkaan. Haluttaisi tietää kuinka moni todella huomaa eron tasaisessa 80 ja tasaisessa 120 fps:ssä (ei hetkittäisissä dropeissa), väitän että 99% menisi arvailuksi.

Jos olisin Nvidialla töissä tekisin aprillipilan jossa kertoisin uusien näytönohjaiten kykenevän ennen näkemättömiin aallonpituuksiin. Menisi kuumille kiville ja saisi varmaan viikkoja kestävän kestovitsin kun heput forumeilla vakuuttelevat näkevänsä aivan uusia värejä.

No eipä silti, muistan kuinka nuorena 2000-luvun alussa olin erittäin tarkka fps:stä ja siitä että koneesta otetaan irti kaikki mitä saadaan. Kuulin useammin kuin kerran että pelaa muitakin pelejä kuin 3DMarkkia.

 

[Alfredson]

Pitäis joskus testata yli 60hz littunäyttö

 

[perato]

Itellä tuntuu, että just vanhemmiten on alkanut kiinnittää huomiota enemmän tähän grafiikkaan yms. toimivuuteen. En jaksa nillittää niistä viimisistä ruuduista, mutta semmonen keskimääräinen toimivuus on suotavaa nykypäivänä, ja jotkut 30fps lukot yms. on vaa iha käsittämätöntä laiskuutta useimmiten.

Itelle se grafiikka ja näyttävyys on kuitenki yks oma syy tykätä peleistä, sitä tykkää ihailla niitä maisemia ja katella kuinka teknologia kehittyy. Välillä satunnaisesti ihan yksittäisiä tekstuurejaki pysähtyy ihmettelemään ja nykypeleissä myös jotain teknisiä jippoja.

Toki ei kaikkien pelien tarvitse olla sellaisia, mutta ne on yks osa-alue josta tykkää. Ne kun monesti myös mahdollistaa parempaa immersiota ja jotain asioita, jotka ei välttämättä olis yhtä hyvin toimineet vaikka 10v sitten.

 

[vetten äärelle istutettu]

Ihmetteleekö kukaan muu tätä nykyistä asennetta tyyliin ”silmät vuotaa verta jos fps ei ole vähintään X”, ”pää räjähtää jos ei ole FOV sitäjatätä”, ja mitä nyt olikaan.

Hyvän pelin teki ja tekee edelleen muut asiat. Nuo yllä mainitut on vain kivoja bonuksia.

Kyllä.

Mulle henkkoht kaikki muu, paitsi fps/fov yms on tärkeämpiä, en tietysti pelaakkaan netissä oikein mitään. CS:ää pelasin melkein 15 vuotta mutta silloinkin vedin 60framella ihan onnellisesti ja käytännössä aina servun kärjessä jopa ylivoimaisesti, samalla kun kaverit hikoilee jonku 300 framejen kans 10-20 tappoa perässä.

Tärkein on tietysti pelattavuus, nollaviiveellä responsaavat kontrollit on mulle tärkein asia, sitten musiikit, sitten vasta pelin maailma/hahmot/tarina sekä visuaalinen ilme. Polygonien tai FPS:n määrällä ei ole mitään merkitystä, kunhan jälkimmäinen vain on vakaa ja toiminnantäyteisessä pelissä sen 30 minimissään.

Onneks on aloittanut pelit joskus ennen tätä fps huorausta niin ei tarvitse miettä tollasten tyhjänpäiväsyyksien perään vaan osaa keskittyä olennaiseen.

Suurimmat kiksit saankin yhä 2D-indiepeleistä, joissa se on menty täysin ehdottomasti se pelattavuus edellä ja joihin on tehty loistavat musiikit, koska ennen ne musiikit loivat kaiken tunnelman niin nykypäivän indiekehittäjät sen tietävät ja osaavat sitä arvostaa. Hotline Miamit, 10 Second Ninja ja Celeste nyt ekana mieleen noista superhyvistä peleistä Erityismaininta Hotline Miamin Soundtrackista ja artworkista, ehkä yksi parhaista pelisarjoista ikinä.

 

[Baldrick]

K
Mulle henkkoht kaikki muu, paitsi fps/fov yms on tärkeämpiä, en tietysti pelaakkaan netissä oikein mitään. CS:ää pelasin melkein 15 vuotta mutta silloinkin vedin 60framella ihan onnellisesti ja käytännössä aina servun kärjessä jopa ylivoimaisesti, samalla kun kaverit hikoilee jonku 300 framejen kans 10-20 tappoa perässä.

Tärkein on tietysti pelattavuus, nollaviiveellä responsaavat kontrollit on mulle tärkein asia, sitten musiikit, sitten vasta pelin maailma/hahmot/tarina sekä visuaalinen ilme. Polygonien tai FPS:n määrällä ei ole mitään merkitystä, kunhan jälkimmäinen vain on vakaa ja toiminnantäyteisessä pelissä sen 30 minimissään.

Onneks on aloittanut pelit joskus ennen tätä fps huorausta niin ei tarvitse miettä tollasten tyhjänpäiväsyyksien perään vaan osaa keskittyä olennaiseen.

Ihmiset kyttää fps:ää, koska korkeampi fps tarjoaa aina responsiivisemmat kontrollit. Vsync päällä ero vielä kertaantuu, koska kuvia piirretään jonoon 2-3kpl:tta. 30fps yksi frame on 33,333ms, 60fps 16,666ms ja 144fps 6,94ms. Mistä päästään siihen, että 30fps:llä on vaikea päästä alle 70ms:n inputlagiin edes pelinäytöllä vsync päällä. TVn keskimäärin tuoma 20-30ms päälle ja on 0,1s vaikeaa alittaa. Kuvittelit että väki maksaa huvikseen raudasta vain fps-mittarin tikittämisestä?

 

[vetten äärelle istutettu]

Ihmiset kyttää fps:ää, koska korkeampi fps tarjoaa aina responsiivisemmat kontrollit. Vsync päällä ero vielä kertaantuu, koska kuvia piirretään jonoon 2-3kpl:tta. 30fps yksi frame on 33,333ms, 60fps 16,666ms ja 144fps 6,94ms. Mistä päästään siihen, että 30fps:llä on vaikea päästä alle 70ms:n inputlagiin edes pelinäytöllä vsync päällä. TVn keskimäärin tuoma 20-30ms päälle ja on 0,1s vaikeaa alittaa. Kuvittelit että väki maksaa huvikseen raudasta vain fps-mittarin tikittämisestä?

No totta tämäkin, mutta kyllä mulle on 60 aina riittänyt ja kaikissa 2D toimintapeleissä on maailman alusta alkaen ollut sen 60fps:n ruudunpäivitys, tai noh siis meillä pal-alueella 50fps, mutta kuitenkin.

30fps riittää muihin paitsi 2D tasoloikkiin ja FPS-peleihin.

Ja en tietystikään kuvitellut. Olen itsekin antanut CS:n framejen huidella 300 tuntumassa, mutta ainoa ero mitä huomasin 60:een oli se, että koneen tuulettimen alkoivat huutamaan hoosiannaa. Jos joku kokee maailmansa kaatuvan jos viive kasvaa pari ms niin sitten kokee ja pistää rahaa kiinni rautaan että saa päänsä kasaan.

 

[ojisama]

Pitäis joskus testata yli 60hz littunäyttö

En itse raaski, pelkään, että tulisi kalliiksi.

 

[MedHot]

Kyllä se ero on aika todella selkeä. Varsinkin niinpäin jos joutuu käyttämään 60Hz näyttöä 144 jälkeen.

 

[Haukka81]

Takaisin aiheeseen, tuosta hertzi huorauksesta voi vääntää muualla.

 

[shakal]

Jo vuosia oli 144hz ja tämä vuosi menty 165hz näytöllä pelaamista varten, niin en kyllä osaisi siirtyä 60hz pelaamiseen enää ollenkaan. Niin kauan FPS ollut +100, että alle sen näyttää pätkimiseltä jos jotain FPS peliä pelaa. Kuitenkin jo CRT aikoina pelailin todella pitkään 75 - 100hz monitoreilla (oi ihana Nokia ja sen putkinäytöt ) niin minulla kesti todella kauan siirtyä LCD aikakauteen koska näin sen viiveen.

Ero näkyy ihan työpöytätasolla, minulla kun on rinnakkain 1440p 165hz gsync ja 1200p (portraittina) 60hz monitorit. Siirrän kursorin tälle 60hz monitorilla missä selaimet ym on niin näyttää siltä että se pätkisi, kun taas 165hz monitorilla se on silky smooth.

Ymmärrän kyllä mistä tuo alkuperäinen ihmettely juurtaa juurensa. Ei ne pelit ole minullekaan vaan sitä FPS tuijotusta ja kilpavarustelua, vaan arvostan todella hyvin tehtyjä pelejä. Se rassaa nykyään paljon, kun pelit ja varsinkin vanhat pelisagat ovat menneet vaan huonompaan ja huonompaan suuntaan, koitetaan vaan saada hyvää "toimivuutta" kaiken muun poisjätöllä. Astun nyt vähän konsolipelaajien varpaille, mutta en syytä itse konsoleita, vaan sitä että pelit tehdään niille ja PC:lle samanaikaisesti. Esimerkkinä vaikka Skyrim, josta jouduttiin tekemään tökerö ja sisällöltään puutteellinen, sekä siirtymisen "ovet" sen takia että konsoleilla ei riittänyt potku kaupunkien ym pyörittämiseen. Olisi ollut kiva että Vanillassa olisivat korjanneet tämän PC puolelle niin ettei meidän tarvitse siitä kärsiä, mutta näin ei tapahtunut. Battlefield V näyttää konsoleillakin hyvältä, mutta sillä kustannuksella että mapit ovat niin pieniä että lentokoneita on per teami mapissa yksi ja sekin joutuu pyörimään ympyrää ettei lennä kartalta ulos. Nuo kaksi ovat vain esimerkkejä, on paljon muitakin joissa tämä yhteen pynttääminen ei vaan yksinkertaisesti toimi. PC puolella riittäisi potkua vaikka minkälaisten pelien tekemiseen, mutta markkinatalous ei kannata koska suurimmat volyymit ovat konsolipuolella.

 

[Maranki]

Joskohan sitä täyttäisi tämän ketjun kriteerit, mittarissa 49 vuotta, pelausura alkoi Pongista kaverin Atarilla arviolta vuonna 1979, sitten Nintendon Game &Watch -pelit, ruotsinlaivojen Space Invadersit, Asteroidsit ja vastaavat, toisen kaverin Philips Videopac ja sen jälkeen tullut Spectrum. 80-luvun loppupuolen jätin pelaamatta, mutta palasin taas kehiin yliopiston tietokoneluokasta löytyneellä Prince of Persialla vuonna 1991. Siitä asti olen ollut lähinnä pc-pelaaja, sielläkin hiiren ja näppäimistön nimeen vannova, jopa autopeleissä (silloin kuin niitä vielä pelasin) sain paremmat tulokset näppikseltä. Nykyään läheisiä peligenrejä ovat yksin pelattavat roolipelit (lähinnä Bethesdan ja Biowaren tuotokset + Witcherit) ja fantasiastrategia (HOMM3 saattaisi olla valintani autiolle saarelle). Ikä näkyy siinä, että refleksit eivät riitä pärjäämään teini-ikäiselle tyttärelle Doom 2:ssa, jonka kentät muistan ulkoa

 

[BVK]

Pärähdin takaisin pelailuun vasta näin 30 täytettyäni. Ekat pelikokemukset nassikkana keltamustaytöllisellä 286:lla ja siitä NESin kautta itse rakenneltuihin koneisiin. Parinkympin tienoilla loppui, ja pelailin lähinnä satunnaisesti Xboxilla änäriä kaljanjuonnin ohessa. Sitten tuli PUBG, joka johti lopulta pitkästä aikaa PC:n hankintaan, ja nyt on RGB:t ja isot hiirimatot ja molemmilla alustoilla yhteensä 1500 tuntia täynnä ja voi helvetti.

 

[Paztak]

Ihmetteleekö kukaan muu tätä nykyistä asennetta tyyliin ”silmät vuotaa verta jos fps ei ole vähintään X”, ”pää räjähtää jos ei ole FOV sitäjatätä”, ja mitä nyt olikaan.

Hyvän pelin teki ja tekee edelleen muut asiat. Nuo yllä mainitut on vain kivoja bonuksia.

Ihmettelee,

Ei nämä milleniaaliminionsit tiedä mitä nykiminen ja paska FOV on.

386:lla Doomia pelattiin kaikella 20fps:llä väkisin näin ja silti se oli parasta ikinä!

 

[shakal]

Ei sitä silti nykyaikana enää tarvitse katapultilla ampua kun tykkejäkin on keksitty.

 

[Paztak]

Ei sitä silti nykyaikana enää tarvitse katapultilla ampua kun tykkejäkin on keksitty.

Joo ei,

Kyllä itsellänikin on nykyään välineet sen verran kunnossa 144Hz näyttöineen ettei tarvi "nauttia" pätkimisestä samalla tapaa kuin pikkupoikana.

 

[Edqar]

Ihmettelee,

Ei nämä milleniaaliminionsit tiedä mitä nykiminen ja paska FOV on.

386:lla Doomia pelattiin kaikella 20fps:llä väkisin näin ja silti se oli parasta ikinä!

Tässähän on kyse renderöinti-resoluutiosta, ei fovista. Mutta aika nautinnollisen näköistä

 

[Cereal killah]

386:lla Doomia pelattiin kaikella 20fps:llä väkisin näin ja silti se oli parasta ikinä!

Näyttää kännykkäpeliltä
Tuoko oli ero 386:n ja 486:n välillä?
Tämä ketju lienee oikea paikka haikailla sitä kun paremmat prossut näytti esim. myyntiteksteissä äärimmäisen paljon kiinnostavammilta kuin nykyään jolloin niitä ei välttämättä kunnolla osaa edes lukea.

 

[Paztak]

Tässähän on kyse renderöinti-resoluutiosta, ei fovista. Mutta aika nautinnollisen näköistä

Toki joo, mutta kapea fov nykyään on aika pientä ko. tihrustamiseen verrattuna

Näyttää kännykkäpeliltä
Tuoko oli ero 386:n ja 486:n välillä?
Tämä ketju lienee oikea paikka haikailla sitä kun paremmat prossut näytti esim. myyntiteksteissä äärimmäisen paljon kiinnostavammilta kuin nykyään jolloin niitä ei välttämättä kunnolla osaa edes lukea.

Ainoa tapa miten sai 386:lla doomin pyörimään siedettävästi. Ei sitä ruutua taidettu ihan noin pienenä pitää, mutta pienentää piti. MMX 200:lla Doomi olikin jo sitten yhtä nautintoa

 

[Edqar]

Toki joo, mutta kapea fov nykyään on aika pientä ko. tihrustamiseen verrattuna

On joo, totta kai

Tässä yksi "hyvä" esimerkki hyvin paskasta oletus-fovista:

Fallout4, FOV 80 vs 110
(vaikka kumpikaan noista luvuista ei kyllä näytä oikealta, mutta samapa tuo mitä lukuja ovat)

 

[Tommy Goldfish]

37v eikä pelimaku ole pahemmin muuttunut sieltä 286 ajoista. Robocraft kiinnosti pitkään kunnes tekijät päättivät suunnata sen lapsille ja nyt on Crossout kerryttänyt paljon pelitunteja. Noissa se yhdistävä tekijä vanhoihin suosikkeihin Interstate 76, battlezone 1, diablo 2, fallout 2, supreme commander 1, mech commander 1, FTL, viper racing, theme park, tuntuisi olevan oman pelihahmon kehitys yhdistettynä siihen että monipuolisesti kehitettävällä hahmolla tai vastaavalla saa strategisia etuja.

Tämän hetken suosikki Crossout on aika hyvä yhdistelmä näitä ja matsit joita pelataan on lyhyitä, eli pystyy perheellisenäkin 5 minuutissa ottamaan pikaisen pelin ja sitten kun on enemmän aikaa niin voi keskittyä menopelin rakenteluun.



Iso ero entiseen on tosiaan se että ainoat ajat kun ehtii pelailla on kun vaimo ja taapero on unessa ja sittenkin pitää jäädä alakerran läppärillä pelaamaan kun varsinainen pelikone on liian lähellä makkareita.

 

[shakal]

Interstate76 tuli kyllä pelattua paljon. Löytyy vieläkin alkuperäinen pakkaus tallessa.

 

[vipe]

Nykyään on liikaa tarjontaa. Hyviä pelejä tulee tuutista ja nappia klikkaamalla diginä, rinnalla vielä Netflixit, HBOt ja urheilun suoratoistot. Toki vielä työt ja lapset sun muut, mitkä harrastuksia haittaa.

Ennen 50cm hangessa räntäsateessa tarvoit kaverille hakemaan jonkun pelin, venailit siellä eka pari tuntia että kopioi, menit kotiin ja asentamaan. Huomasit että levy 5/30 oli paskana, menit takaisin kaverille ja kotio, sitten levy 8/30 oli paskana, menit takaisin ja kopsasit kaikki loput levyt tuplakopioina, huomasit että .arj/.zip -paketti levyllä 28/30 oli lähtöjään jo korruptoitunut jne.

Sitten kun se parin päivän projekti muistinsäätämisineen ja autoexec/config-editointeineen oli tehty ja pelin avausruutu pamahti ruudulle niin saatana sitä pelattiin.

Nykyään kaikkea on niin paljon ja helposti tarjolla, että välillä vaatii isoa effortia aloittaa koko pelaamista. Tai jo pelin käynnistyksen aikana mieli muuttuu, ja tekeekin jotain muuta.

Lisäka pelimaku on muuttunut paljon aggressiivisempaan suuntaan. Jos ennen kliksuttelut/strategiat iski tuntikausien ajaksi, niin nyt uppoaa suora toiminta semmoisina sopivina 15min paloina, niitä voi toistaa sitten niin monta kuin jaksaa. Jos meinaa oikein johonkin tarinavetoiseen uppoutua niin se vasta vaatii asennoitumista.

 

[KoessiKenguru]

Kappas, kai sitä iän puolesta alkaa mennä jo tähän ikämiessarjaan. 32 vuotta jo takana ja pelit maistuu kyllä edelleen. 286:lla tuli aloiteltua (faija oli kovasti sitä mieltä, että tietokoneet on oikeita koneita, konsolit on leluja - ja tottahan se on ), 286:lla ekat muistot DOSin Pac Girlistä ja Alley Catista. Sitten toki paljon Bubble Bobblea, Blues Brothersia, Wolfenstein 3D:tä... NESiäkin tuli hakattua, lähinnä Star Tropicsia ja Star Warsia. Myöhemmin sitten PC:llä Wolfenstein Enemy Territory oli kova sana, CS:ään en koskaan innostunut vaikka Half-Lifet tuli pelailtua tarkkaan läpi. GTA:t on aina iskeneet myös, ykkösversiosta lähtien ja taitaa olla jokainen GTA tullu pelattua läpi - uusimpia hakannut aika paljon myös Onlinessä, kunnes alko vähän joka sessiossa tulemaan vastaan pelkkiä hakkereita ja Online muuttui pelkäksi rahastusmasiinaksi.

Pitkään oli kone ns. nuhapumpputasoa, mutta nyt keväällä piti päivittää viimeisen päälle kone kun taas tuli innostuttua PUBGin myötä pelailemaan. PUBG on sittemmin jäänyt bugisuuden vuoksi, mutta Rocket League, Overwatch ja Forza Horizonit maistuu kyllä edelleen. Arkena ei juuri ehdi pelailemaan vaikka lapsia ei olekaan, mutta viikonloppuisin pelaaminen on kyllä hemmetin hyvä tapa rentoutua ja keskittyä johonkin aivot narikkaan -höttöön Rocket Leaguen ja Overwatchin kaltaiset hyperaktiiviset ADHD-pelit toimii itelle paremmin nykyään kuin hitaammat, ajattelua vaativat pelit. Mieluummin häsään ADHD-pelin parissa sen tunnin-pari illasta kuin naksuttelen jotain hitaasti etenevämpää peliä pitempään.

 

[Molle]

Se tunne joskus -95-96, kun kaverin opiskelijakämpällä vihdoin saatiin toimimaan Doom1:n deathmatch-moodi neljän koneen välillä. Meillä oli muistaakseni 3com:in 3c509-verkkokortit ja koaksiaalikaapelit, missä piti terminoinnit ym. olla kohdallaan.

 

[Maranki]

Se tunne joskus -95-96, kun kaverin opiskelijakämpällä vihdoin saatiin toimimaan Doom1:n deathmatch-moodi neljän koneen välillä. Meillä oli muistaakseni 3com:in 3c509-verkkokortit ja koaksiaalikaapelit, missä piti terminoinnit ym. olla kohdallaan.

Tuohon aikaan opiskelukaverini piti nuoremmille atk-kurssin harjoituksia, minkä vuoksi hänellä oli yliopiston mikroluokan avain. Siellä sitä sitten yöllä vedettiin Doom 2:lla deathmatchia. Sen verran pidettiin meteliä, että vartija tuli tsekkaamaan tilanteen. Oli suunnilleen ikäisemme hemmo ja näytti siltä, että olisi kovasti halunnut tulla mukaan

Toinen varhainen moninpeli, jota tuli tuolloin kokeiltua, oli SuperKarts.

 

[MedHot]

Ja suunnilleen tuohon aikaan, oisko ollu -95 niin sain viritettyä lukion tietokoneluokan lähiverkkoon Quaken. Ja sen jälkeen siellä rupesi pelaajia olemaankin

 

[dragon age]

Fov täytyi nyt jo googlettaa Eli se on jokin että kuinka paljon voi nähdä ilmeisesti? No mutta miksi siitä sitten jossain kirjoitellaan? Voiko sitä jotenkin muuttaa?

Ja toinen asia on se, että ehkä fps on siksi tärkeä niin monelle, koska pelaavat räiskintäpelejä.
Ja juuri sen vuoksi ihmettelin vuosikausia että miksi ihmiset puhuvat fps:stä

 

[perato]

Fov täytyi nyt jo googlettaa Eli se on jokin että kuinka paljon voi nähdä ilmeisesti? No mutta miksi siitä sitten jossain kirjoitellaan? Voiko sitä jotenkin muuttaa?

Fovin merkityksen huomaa pelistä, jossa se on helppo muokata. Joistakin löytyy ihan asetuksissa, mutta parhaiten itse huomasin aikanaan skyrimissa. Luolissa tuntui niinku olis kiikarit päässä kävellyt. Matala fov kaventaa näkökenttää ja tuo asiat lähemmäksi, tunne hyvin putkinäkömainen. Korkea fov taas tuo kalansilmäefektiä, missä reunat alkavat helposti vääristymään ja lyhyetkin matkat muuttuvat pitkiksi.

 

[Hair]

Ikää 45v ja tilasin ittelleni eilen tollasen...

Pandora Box 3D 2177 in 1 Arcade-Spiel JAMMA HDMI Retro Konsole 10"Bildschirm Oshide: Amazon.de: Musikinstrumente

 

[Carcha]

Fov täytyi nyt jo googlettaa Eli se on jokin että kuinka paljon voi nähdä ilmeisesti? No mutta miksi siitä sitten jossain kirjoitellaan? Voiko sitä jotenkin muuttaa?

Pelistä riippuen FOVia saattaa voida muuttaa. Se luo "kalansilmäefektiä", eli Field of View:tä kasvattamalla näet sivuille enemmän, mutta samalla keskellä ruutua olevat asiat tuntuvat kaukaisemmilta. Osalle pieni FOV voi luoda pahoinvointia First Person -peleissä, lisäksi kilpahenkisissä peleissä ylimääräinen näkyvyys sivuille on usein hyvä asia. Nämä on ne kaksi asiaa, miksi FOVin säätöä pidetään erityisen tärkeänä. Kolmas asia on ultrawide- tai sitä leveämmät näytöt. Jos pelin FOV mukautuu tavallista leveämmän kuvasuhteen mukaan automaattisesti, näkee ultrawide-näyttöjen omistajat automaattisesti normaalia enemmän sivuilleen ilman, että muu kuva muuttuu suhteiltaan omituiseksi.

 

[vipe]

Ikää 45v ja tilasin ittelleni eilen tollasen...

Toi salkku kourassa sitten aina aamuisin toimistolle, huoneen ovi kiinni ja "TelCo" lappu siihen?

 

[Riksy]

Pärähdin takaisin pelailuun vasta näin 30 täytettyäni. Ekat pelikokemukset nassikkana keltamustaytöllisellä 286:lla ja siitä NESin kautta itse rakenneltuihin koneisiin. Parinkympin tienoilla loppui, ja pelailin lähinnä satunnaisesti Xboxilla änäriä kaljanjuonnin ohessa. Sitten tuli PUBG, joka johti lopulta pitkästä aikaa PC:n hankintaan, ja nyt on RGB:t ja isot hiirimatot ja molemmilla alustoilla yhteensä 1500 tuntia täynnä ja voi helvetti.

Vähä ehki myöhässä mutta voin komppaa aika pitkälle. Tosin vain puucee puolella, mutta ei ole mikään peli sitten Half-Life 1 lani tykittelyjen jälkeen kolahtanut näin lujaa kuin Pubg. En tiiä mikä siinä pelissä on mutta ei tule juuri muuta pelattua, vaikka pelejä on listalla vaikka muille jakaa mitä pelata, aika vain tämä paskakikkare käynnistyy...
Ja tosiaan ikää se 31v ja pelaaminen aloitettu nessillä ja siitä melko suoraan siirrytty pc hommiin. Pelattu on witcherit massa vaikutukset ja bäfät...

Ps: millon taas pelataan BVK?

 

[BVK]

Vähä ehki myöhässä mutta voin komppaa aika pitkälle. Tosin vain puucee puolella, mutta ei ole mikään peli sitten Half-Life 1 lani tykittelyjen jälkeen kolahtanut näin lujaa kuin Pubg. En tiiä mikä siinä pelissä on mutta ei tule juuri muuta pelattua, vaikka pelejä on listalla vaikka muille jakaa mitä pelata, aika vain tämä paskakikkare käynnistyy...
Ja tosiaan ikää se 31v ja pelaaminen aloitettu nessillä ja siitä melko suoraan siirrytty pc hommiin. Pelattu on witcherit massa vaikutukset ja bäfät...

Ps: millon taas pelataan BVK?

Oon koko ajan täällä Sanhokissa, tuus juttelee.

 

[Paztak]

Se tunne joskus -95-96, kun kaverin opiskelijakämpällä vihdoin saatiin toimimaan Doom1:n deathmatch-moodi neljän koneen välillä. Meillä oli muistaakseni 3com:in 3c509-verkkokortit ja koaksiaalikaapelit, missä piti terminoinnit ym. olla kohdallaan.

Voi kyllä,

-96 oltiin vielä ala-asteelaisia jonneja kun ensimmäistä kertaa väkerrettiin lanit pystyyn ja Doom I sekä Doom II tulille.
Sitä pallihien määrää kun kivet vaahdossa hakattiin pelejä sen päivän kestäneen säätämisen jälkeen, että saatiin kaikki toimimaan.
Doomin kampanja oli co-oppina täyttä rautaa ja tuli pelattua kaikki doomit lisäosineen läpi kavereitten kanssa. Haastettakin oli sopivasti kun kenttä piti aloittaa aina alusta jos kumpikin kuoli. Siinä meinas tulla kiire juosta kentän alusta auttamaan toista Cyperdemonin myllyttämisssä ettei kuolo korjaa ja kenttä ala taas alusta. Warcraftia pelattiin 1vs1 ja yksi kaveri oli ihan löymätön tuossa. Olen vieläkin ihan varma, että se käytti "pot of gold" - koodia meitä vastaan vaikka ei tuota edelleenkään myönnä. Tästä lanittamisesta tuli perinne ja koneet oli yleensä lomilla jonkun kotona ruksuttamassa riippuen siitä kenen vanhemmilta milloinkin lupa saatiin. Yläasteella rupesi rauta paranemaan ja peleinä oli mm. Duke Nukem 3D, Quake sekä carmageddon Doomin ja warcraftin ohella. Pallit kasvoi ja hien määrä lisääntyi.

Mitenkäs ekat onlinepelit? Yksi kaveri pelas 1000 markan kuukausilaskun jollain nettiräiskinnällä (en nyt muista pelin nimeä). Loppu Villen nettipelaamiset siihen, ei tullut Villestä Esport - ammattilaista.

Huoletonta pallihikoilua kaihoisasti muistellen.

 

[Seba_N]

Voi kyllä,
Mitenkäs ekat onlinepelit? Yksi kaveri pelas 1000 markan kuukausilaskun jollain nettiräiskinnällä (en nyt muista pelin nimeä). Loppu Villen nettipelaamiset siihen, ei tullut Villestä Esport - ammattilaista.

Itselläni oli kanssa nuorempana Helsingissä isän firman maksama ISDN-yhteys niin olin kuulemma tehnyt ihan mojovan laskun puolessa vuodessa kun 2 linjaa kokoajan kuumana ja minuuttiveloituksella tottakai. Eniten sieppasi se että mulla oli toi susipaska systeemi kun kavereilla oli jo huikeita Welhon kaapelimodeemeja minkä nopeudet oli ihan eri luokkaa.

 

[Vesku]

Seniiliosasto! ja nyt vasta huomasin
Takana varmaan satoja tunteja Scorched earthissa.. Tuhansia wolfenstein enemy territory
( ja aikapaljon mekaanisella pallohiirellä, ja kyllä muistan edelleen kaikki kartat ulkoa.. puukkotapon lammasääni jääny päällimmäisenä mieleen )
quake laneja, duke nukemia, test drive! modeemi-internetillä olen jaksanut odottaa yhtä kuvaa tautisen kauan nykyään menee hermot alle 2sec (kehitys),
ekat assyt muistaakseni vuonna 1998. Eka kone Amstrad 286, en muista tarkempaa mallia. Olispa turbonappia.
Nykyään strategiapelit, csgo tyyliset nopeatempoiset pvpfps, skill sf2 pub yleensä rundin paras, cv siellä hyvien joukossa en paras.
pubg pelaan kavereiden kanssa ja pärjään ok mutta omaan makuun hidas ja try hard ei aina naposta.
Rennosti pelaten far cry 5 tomb raiderit portal 2, ja battlefieldit. overwatch olisi kiva kokeilla.. yleensä ostan uudet kiinnostavat pelit
game sense parantunut iän myötä, en koe hidastuneeni, pelaan junnujen kanssa koska henkinen ikätestitulos oli 14.
tee 36 vee