Me "wanhat" ja pelaaminen (+30v)

[Nisupulla]

Täällä puolestaan VR jaksaa innostaa.

Tällä hetkellä mennään PS4Pro/PSVR-kombolla, mutta tarkoitus olisi hankkia lasit myös tietokoneelle. Näillä aukeaa ihan uudenlaiset pelikokemukset, jotka monilta osin ovat sitä mitä penskana halusi pelaamisen olevan. Nyt ollaan todella ”siellä”, virtuaalitodellisuudessa.

Kauhu toimii uudella teholla, ihokarvat nousevat pystyyn vähän väliä ja nehän eivät valehtele. Ratilla, polkimilla ja laseilla terästetty Dirt Rally on elämys. Näet peilit ja maaston ikkunasta luontevasti. Uusimpana näyttönä tulee taktinen verkkoräiskintä, jossa lasit ja aseohjain vievät lähemmäksi intin kokemuksia kuin mikään peli aikaisemmin. Suoraa jatkumoa lapsuuden sotaleikeille.

 

[mikkelson]

Mitenkäs täällä porukka tasapainoilee peliajan kanssa että paljonko nykyään jää aikaa pelaamiseen töiden, perheen ja kaiken muun lisäksi?

Itsellä tulee selvästi hankittua enemmän pelejä kuin mitä ehtii edes pelaamaan. Osa jää vääjäämättä hyllyyn tai digikirjastoon pölyttymään ja salaa unelmoi että joskus saisi kuukauden sairasloman niin siinä petipotilaana voisi hakata vanhat pelit sitten läpi. Todellisuudessa sitä kerkeää yhteensä muutaman tunnin viikossa pelaamaan ja joskus viikonloppuisin aamuyöhön asti.

 

[Mikkos]

Mitenkäs täällä porukka tasapainoilee peliajan kanssa että paljonko nykyään jää aikaa pelaamiseen töiden, perheen ja kaiken muun lisäksi?

Itsellä tulee selvästi hankittua enemmän pelejä kuin mitä ehtii edes pelaamaan. Osa jää vääjäämättä hyllyyn tai digikirjastoon pölyttymään ja salaa unelmoi että joskus saisi kuukauden sairasloman niin siinä petipotilaana voisi hakata vanhat pelit sitten läpi. Todellisuudessa sitä kerkeää yhteensä muutaman tunnin viikossa pelaamaan ja joskus viikonloppuisin aamuyöhön asti.

Lapsia kun ei ole niin ihan samalla tavalla kuin aina: pelaa silloin kun huvittaa
Joskin kun muutti neuvostokuutiosta omakotitaloon niin kaikkea muuta "fiksumpaa" puuhaa tuntuu riittävän kuin pelaaminen. Ja hyvä näin. Mielummin sitä tekee jotain vaihtelevaa kuin istuu monitorin ääressä. Tosin se nyt on tietysti vähän eri asia kun tietää että kuitenkin pelaamaan pääsee silloin kun haluaa.

 

[MrB]

Mitenkäs täällä porukka tasapainoilee peliajan kanssa että paljonko nykyään jää aikaa pelaamiseen töiden, perheen ja kaiken muun lisäksi?

ArmAa 2x3h viikossa. Kesälomalla kun oli tikit jalassa, niin olihan kyllä aikaa pelata. Mieluummin olis tehny kyllä jotakin muuta...

 

[j-boy]

Mitenkäs täällä porukka tasapainoilee peliajan kanssa että paljonko nykyään jää aikaa pelaamiseen töiden, perheen ja kaiken muun lisäksi?

Itsellä tulee selvästi hankittua enemmän pelejä kuin mitä ehtii edes pelaamaan. Osa jää vääjäämättä hyllyyn tai digikirjastoon pölyttymään ja salaa unelmoi että joskus saisi kuukauden sairasloman niin siinä petipotilaana voisi hakata vanhat pelit sitten läpi. Todellisuudessa sitä kerkeää yhteensä muutaman tunnin viikossa pelaamaan ja joskus viikonloppuisin aamuyöhön asti.

Sitten kun riittävästi ikää, ei lapset vie sitä aktiivista peliaikaa. Lapsenlapset joskus, mutta kyllä minä sen kestän. Noissa sairaslomissa on se ongelma, että silloin on monasti niin kipeä, ettei jaksa pelata.

Olen tullut vanhemmiten sen verran krantuksi, että ei noita pelejä tule juuri liikaa ostettua.

 

[meridian]

Mitenkäs täällä porukka tasapainoilee peliajan kanssa että paljonko nykyään jää aikaa pelaamiseen töiden, perheen ja kaiken muun lisäksi?

Vähän samankaltaista havaittavissa, että tekee mieli pelata jotain peliä ja sitten sen asentaa uudelleen ja ehkä pelaa jonkun 1-2h jos sitäkään, jonka jälkeen peli jää pelaamatta pitkäksi aikaa kun ei yksinkertaisesti aika ja jaksaminen riitä.

Toinen ongelma on se, että mielellään pelaisi pelejä, joissa on jotain vähän syvällisempää sisältöä ja tarinaa, mutta nämä pelit yleensä vaativat sitten panostamista ja syventymistä, että niistä saa täyden elämyksen ja tähänkään ei aika/jaksaminen riitä perhe-elämän, parisuhteen, urheilun, töiden ja kaiken muun arjen pyörityksen päälle. Ja sitten taas toisaalta jotkut aivottomat netti-fps:ätkin voisi olla ihan mukavaa ajanvietettä, mutta niissä käy niin, että huvi loppuu lyhyeen kun saat jatkuvasti turpaan 6h/pvä pelaavilta ja itse pelaat sen max 2h/vko...

Olen ratkaissut asian käytännössä olemalla pelaamatta tai pelailemalla joskus ajankuluksi vanhoja pelejä, jolloin ei tarvitse käyttää aikaa uuden opetteluun tai välttämättä uppoutua niin tarinaan, kun sen tuntee jo. Hyvin kausittaista tuo pelailu on viime aikoina ollut ja välillä saattaa mennä puoli vuottakin, ettei pelaa mitään.

edit: Toinen ongelmanratkaisumalli on ollut hyvin tarkka pelien valikointi, eli en ostele ja kokeeksi pelaa mitä tahansa, vaan harkitsen hyvin tarkkaan mihin vähäisen peliaikani käytän.

 

[Focus0]

Mitenkäs täällä porukka tasapainoilee peliajan kanssa että paljonko nykyään jää aikaa pelaamiseen töiden, perheen ja kaiken muun lisäksi?

Itsellä tulee selvästi hankittua enemmän pelejä kuin mitä ehtii edes pelaamaan. Osa jää vääjäämättä hyllyyn tai digikirjastoon pölyttymään ja salaa unelmoi että joskus saisi kuukauden sairasloman niin siinä petipotilaana voisi hakata vanhat pelit sitten läpi. Todellisuudessa sitä kerkeää yhteensä muutaman tunnin viikossa pelaamaan ja joskus viikonloppuisin aamuyöhön asti.

Itse pelailen oikeastaan pääsääntöisesti aikoina kun vaimo on töissä(tekee yövuoroa pääasiallisesti). Kavereille jne muuhun oheistoimintaan riittää myös aikaa.
Töissäkin täytyy käydä niin olen vetänyt rajan itselle että 1:ltä viimeistään olen nukkumassa. Työt alkaa 8-9, yleensä olen 8:lta töissä.

 

[Vee]

Haluttais pelata ja innostua jostain pelistä, muttei vaan mikään kiinnnosta tarpeeksi. Kokeillu jotain mut ei kokeilua enempää jaksa.. Joo, vähän ristiriitaista. Kai sitä on tullut vanhaksi(40). Vai oisko joku peli vielä jonka veis mukanaan? Suosituksia ps4 paras fps yksinpeli?

Ainiin, pelasin switch:n super marion läpi.. Jostain syystä sen jaksoi..

 

[Mikkos]

Haluttais pelata ja innostua jostain pelistä, muttei vaan mikään kiinnnosta tarpeeksi. Kokeillu jotain mut ei kokeilua enempää jaksa.. Joo, vähän ristiriitaista. Kai sitä on tullut vanhaksi(40). Vai oisko joku peli vielä jonka veis mukanaan? Suosituksia ps4 paras fps yksinpeli?

Ainiin, pelasin switch:n super marion läpi.. Jostain syystä sen jaksoi..

Riippuu siitä minkätyylisiä pelejä tykkää pelaa?

 

[perato]

Jossakin vaiheessa huomasin itekki innostuksen laantuneen, joskin ylimääräsestä ajasta johtuen tuli silti pelattua.

Innostus uusia pelejä kohtaan palasi ihan sillä, että lähti rohkeasti kokeileen kirjastosta erilaisia pelejä ajatuksella "testataan tunti tai kaks ja otetaan seuraava jos ei kiiinnosta tai innostus loppuu". Erityisesti monet pienemmät indie-luokan pelit tuli pelattua tällä tavalla ja vaikkei siellä kaikki mitään timantteja ollutkaan, nii monet vähän heikommatkin tuotokset ovat jääneet mieleen kummittelemaan, että olipa sitä hauska pelata. Varsinkin kun ei ollut mitään painetta pelata peliä läpi, tai edes tykätä siitä, nii pelistä osas sit nauttia just sen verran ku siitä nautti ja heitti sen jälkee steam-kirjaston "testattuihin".

Jostain syystä joku semmonenki fakta, että tietää pelin kestävän 100h ja on ostanut sen 30e jotenki vaikuttaa monesti negatiivisesti itse pelikokemukseen verrattuna siihen, että pelin on saanut ilmaseksi/bundlesta, ja siitä ei oikeastaan tiedä mitään.

 

[Quantum]

30v alkaa olla pelihistoriaa takana. Ensimmäisen 15v olin todella intohimoinen pelaaja. Pelaaminen oli kuin huumetta johon ei koskaan kyllästynyt. Jossain vaiheessa tuli kuitenkin monen vuoden kyllästymä pelaamiseen. Lähinnä satunnaisesti vanhempia pc hittejä tuli pelattua. PS3 ja Uncharted herätti pelaamisen taas uudelleen eloon. Huikeat grafiikat ja iso taulutelkkari oli se juttu joka oli pakko saada. 2000€ siis tiskiin.
Eihän se pelaaminen enää nykyään yhtä riemukasta ole kuin teininä mutta hyvästä pelistä nauttii edelleen.

Mitenkäs täällä porukka tasapainoilee peliajan kanssa että paljonko nykyään jää aikaa pelaamiseen töiden, perheen ja kaiken muun lisäksi?

Itsellä tulee selvästi hankittua enemmän pelejä kuin mitä ehtii edes pelaamaan. Osa jää vääjäämättä hyllyyn tai digikirjastoon pölyttymään ja salaa unelmoi että joskus saisi kuukauden sairasloman niin siinä petipotilaana voisi hakata vanhat pelit sitten läpi. Todellisuudessa sitä kerkeää yhteensä muutaman tunnin viikossa pelaamaan ja joskus viikonloppuisin aamuyöhön asti.

Arkena peliaika on mitä tahansa 0-3h päivässä. Voi olla useita päiviä etten pelaa mitään ja sitten on viikkoja kun arki-iltoina pelaa tunteja. Viikonloppuisin tulee pelattua eniten yleensä aamusta ja myöhään illasta.

Itsellä sama tilanne, että pelikirjasto on laaja ja paljon läpipelaamattomia pelejä löytyy monelle laitteelle. Olen aina herkkä tarttumaan hyviin tarjouksiin eli kirjasto vain kasvaa pc:llä ja konsoleilla.

 

[xarot]

Iltaisin klo 22-07 on peliaikaa, jos ei jaksa lähteä juoksemaan tai ole muita pakollisia juttuja. Aamulla kuitenkin ylös 7.00 tai viikonloppuisin 7.30, niin ei pahemmin jaksa enää, ennen pärjäsin 6h unillakin muttei näköjään enää noin neljän vuoden univelkojen jälkeen. Ennen jälkikasvua kun tunsin termin päikkärit.

Mukula siinä iässä, ettei toivoakaan pelata kun hereillä.

 

[dragon age]

Iltaisin klo 22-07 on peliaikaa, jos ei jaksa lähteä juoksemaan tai ole muita pakollisia juttuja. Aamulla kuitenkin ylös 7.00 tai viikonloppuisin 7.30, niin ei pahemmin jaksa enää, ennen pärjäsin 6h unillakin muttei näköjään enää noin neljän vuoden univelkojen jälkeen. Ennen jälkikasvua kun tunsin termin päikkärit.

Mukula siinä iässä, ettei toivoakaan pelata kun hereillä.

Voisiko perheen kanssa pelata yhdessä?
Pienenä oli mukavaa kun perheen kesken pelattiin. Parhaita muistoja

 

[Junaski]

Ai niinkuin tämä vai?
TETRIS® EFFECT

En minä nyt konsolia tuon takia osta...

 

[pq]

En minä nyt konsolia tuon takia osta...

No se kyllä... tuntuu PC-pelaaminen olevan kakkosluokan kansalaisen asemassa nykyään, tulee porttaus sitten joskus myöhemmin, jos on tullakseen.

 

[IcePen]

Voisiko perheen kanssa pelata yhdessä?
Pienenä oli mukavaa kun perheen kesken pelattiin. Parhaita muistoja

Juu silloi kuin olit pieni ne sun vanhemmat pelasi sun kanssa niitä pienien pelejä vaikka niiden pelejen pelaaminen ei heidänmielestään ollut erityisen mukavaa.

Ts lastenkansa pelatessa on se ongelma että pelit on valittava niiden lasten ehdoilla jolloin se oman pelaamisen viehätävyyden täytyy tulla siitä lastenkanssa olosta eikä niinkään siitä pelistä mitä pelataan.

Kun siitähän tulee kaamee itku ja parku jos isi (tai äiti) voittaa jatkuvasti tms, eikä lasten keskittymiskyky (yleensä) kestä myöskään jos valittu peli on liian monimutkainen (ts sellainen josta aikuiset yleensä tykkää).

 

[Rokkijani]

Minä olen jo kahden kummipojan kanssa esim. Mario Kartissa matseja ottanut eikä kumpikaan ole parkunut sille, että olen voittanut aina.

Nyt 5-vuotias kummipoika vaatii vain minua pelaamaan Raymania ja Donkey Kongia. Saa itse pää hiessä koittaa päästä kenttiä läpi. Hehe.

Paljon kuitenkin minunkin mielestäni oikeasti hyviä pelejä löytynyt. Ehkä, jos maku on sellainen ''aikuinen'' niin voisi olla vaikeaa löytää lasten kanssa pelattavaa, mutta onneksi tykkään muistakin kuin vain synkemmistä roolipeleistä.

 

[Raikku]

Ajosimujahan antaa jotkut jo lapsiensa nuorena ajaa ja nykytietämyksellä niissä saattaisi olla nuorelle rahakas ura esport-simukuskina kun sillekin puolelle koko ajan vaan enemmän rahaa kerääntyy. Eli piltit vaan iRacingillä yms harjoittelemaan.

Itse en tiedä kun ei lapsia ole eikä tule.

 

[hsalonen]

Itse haluaisin pelejä, joita voi pelata tunnin illassa töiden jälkeen, eikä ole turhan hankalia. Mieluiten sellaisia pelejä, joissa hyvä suoritus takaa bonuksia ja kunniaa, mutta 10h työpäivän jälkeen vedetty rimanalitus takaa edistymistä kuitenkin. Viimeinen tämmöinen peli on Shadow Warrior ja Xcom 2 hieman lasketulla vaikeustasolla.

Lisäksi molemmat näistä alkoi suunnilleen niin, että oli yksi asia, jota voi tehdä ja sitten oppi uusia asioita, kun pelasi pidemmälle. Ei niin, että pitää osata monimutkainen asia heti kättelyssä. Tämän takia Phantom Doctrine ei nyt vakuuttanut , kun siinä hypättiin suoraan toimintaan, eikä vedetty sitä helppoa tehtävää, niinkuin suunnilleen jokaisessa Blizzardin pelissä.

Itselle pelit on tapa rentoutua pitkän työpäivän jälkeen ja aika on hieman kortilla. Tietenkin aina voisi vähentää kirjoittelua tänne, mutta hyvin useasti toisessa ikkunassa on jotain hyödyllistä ja odottelen, että koodi kääntyy tai katson Netflixiä. Myöskin Heroes of the Stormin lobbyissä olen täällä useasti

--

Nyt tällä hetkellä, koska olen töissä ja on hieman rahaa, niin minulla on jonossa 20+ peliä, jotka näytti kivoilta ja niitä voisi pelata. Ne on ostettu jo, alati kasvavaan Steam-kirjastoon, jossa on 90% peleistä pelattu 0h. Näistä suurin osa tosin Humble Bundleista, jossa olen vain lisännyt kirjastoon ensin kaiken, sitten pelit, joita voin ehkä kenties joskus pelata ja viime aikoina olen jättänyt avaimia lunastamatta ja jos ei puolen vuoden jälkeen kiinnosta, lahjoittelen niitä pois.

--

Minua häiritsee, kun ikäiseni kaverit puoliperseilevät pelinsä, eivätkä sitoudu mihinkään, eivät halua oppia ja minimieffortilla pelaavat. Sitten tulee turpaan moninpeleissä, ja tästä ei nousta ikinä, kun ei jakseta katsella edes paria youtube-videota - ja jos katsellaan, niin ei sitä muista/jaksa tehdä niinkuin videossa sanottiin, koska ihan huvin vuoksihan tätä pelataan... Ei ole mitään hauskaa hävitä koko ajan.

Oma aika ja taito ei riitä minkään tason kilpapelaamiseen, mutta jos moninpeliä pelaa yhden illan viikossa, niin voi siihen nyt 1-2h valmistautua, eikä tarvitse tulla kylmiltään tuhoamaan koko tiimin suoritusta, kun ei jaksanut edes katsella tutoriaalia. "Osaanhan mä nää kuitenkin" ja sitten ei osaa mitään.

Valitan katkeraa vuodatusta, ei ole ollut onnea peliseuran kanssa viimeaikoina.

 

[dragon age]

Minä olen jo kahden kummipojan kanssa esim. Mario Kartissa matseja ottanut eikä kumpikaan ole parkunut sille, että olen voittanut aina.

Nyt 5-vuotias kummipoika vaatii vain minua pelaamaan Raymania ja Donkey Kongia. Saa itse pää hiessä koittaa päästä kenttiä läpi. Hehe.

Paljon kuitenkin minunkin mielestäni oikeasti hyviä pelejä löytynyt. Ehkä, jos maku on sellainen ''aikuinen'' niin voisi olla vaikeaa löytää lasten kanssa pelattavaa, mutta onneksi tykkään muistakin kuin vain synkemmistä roolipeleistä.

Ei ollut tosiaan parkumista vaan ihan päinvastoin. Oli aivan uskomattoman mahtavaa nähdä kun joku juoksi Commandossa pidemmälle kuin me pienet, ja teki Track&Fieldissä käsittämättömiä ennätyksiä
Siinä oli C64 Tac 2 joystickit kovilla, muut joystickit tahtoivat hajota.
Naapuritkin tulivat monesti mukaan pelaamaan ja kaikenlaisia pelejä pelattiin vuosikausia.

 

[IcePen]

Minä olen jo kahden kummipojan kanssa esim. Mario Kartissa matseja ottanut eikä kumpikaan ole parkunut sille, että olen voittanut aina.

Nyt 5-vuotias kummipoika vaatii vain minua pelaamaan Raymania ja Donkey Kongia. Saa itse pää hiessä koittaa päästä kenttiä läpi. Hehe.

Paljon kuitenkin minunkin mielestäni oikeasti hyviä pelejä löytynyt. Ehkä, jos maku on sellainen ''aikuinen'' niin voisi olla vaikeaa löytää lasten kanssa pelattavaa, mutta onneksi tykkään muistakin kuin vain synkemmistä roolipeleistä.

Juu mutta puhe lähti siitä että on vaikea löytää aikaa pelaamiselle niin silloin on monesti kyse juuri senlaisista pelesitä joita ei ihan perheen pienimpien kanssa ole hyvä pelata.

Ts juu lastenkansa pelaaminen voi olla oikein kivaa mutta se vaikuttaa siihen mitä pelataan, ts niin kuin itse mainitsit jonkin Mario Kartin esim. jonkin raskaamman ja monimutkaisemman simun sijasta.

Itse haluaisin pelejä, joita voi pelata tunnin illassa töiden jälkeen, eikä ole turhan hankalia. Mieluiten sellaisia pelejä, joissa hyvä suoritus takaa bonuksia ja kunniaa, mutta 10h työpäivän jälkeen vedetty rimanalitus takaa edistymistä kuitenkin. Viimeinen tämmöinen peli on Shadow Warrior ja Xcom 2 hieman lasketulla vaikeustasolla.

...

Itse tykkään simu tyylisistä peleistä niin nissä on iso-ongela se kun jos pelaamiselle on harvemmin aikaa niin aina uudelleen jatkaessa on vähän hukassa että mitsä olinkaan tekemässä ja mitä tarvi tehdä seuraavaksi jne, eli aikaa hukkuu asioiden muistelemisen itse pelissä etenemisen sijasta niine että pelisessio voi helposti päättyä siinävaiheesa kun on selvillä että mitä sitä pitikään tehdä joten etenemistä ei tapahtunut oikeastaan yhtään.

 

[Edqar]

Phantom Doctrine ei nyt vakuuttanut

Meinasin tänään kokeilla tätä, tulisitko antamaan vähän enempi mietteitä tänne?
Phantom Doctrine (PC)

 

[Ad_Astra]

Ja näin saadaa niitä adhd-jonneja, joilla ei ole tippaakaan kärsivällisyyttä, ei kiinnostusta opetella mitään vaikeaa eikä keskittymiskykyä viittä sekuntia pidempään.
Achievement unlocked.

No jaa. Jos mahdolliseen pelaamiseen käytettävä aika on rajallinen niin toki sitä koittaa helposti lähestyttäviä ja omaksuttavia pelejä olematta keskittymiskyvytön adhd-tapaus. Itse en ainakaan jaksa mitään laajoja uusia pelejä alkaa ihmetellä jossa miljoona eri asiaa opeteltavana. Tunnin pelaat viikossa ja siinähän menee vuosi että pääsee edes hitusen jyvälle.

Mutta toisaalta ne 60v+ ovat myös adhdjonneja nykytekniikan kanssa kun ei keskittys-/omaksumiskyky riitä opettelemaan aivan yksinkertaisia asioita tietokoneen, tabletin, telkkarin tms kanssa.

 

[Rozor]

Olihan se hienoa silloin opiskeluaikoina ja perheettömänä, kun uusi odotettu peli julkaistiin niin sitä saattoi lintsata ja pelata pari päivää sitä peliä.
Tai sitten vaan pelata ja lähes nukkumatta kouluun.
Nykyään kun on perhettä ja töitä, niin aika vähä tulee pelattua.
Pelaaminenkin rajoittuu yöaikaan, kun saa lapset nukkumaan.
Välillä kateellisena katson, kun discordista näen että kaverit vaan iltasella pelaa ja itse kerkeää sen pari tuntia päivään.

Emäntä kyllä muistaa valittaa pelaamisesta, vaikka sitä harrastankin enää 5-15h viikossa
Ei kuulemma ole aikuisen, perheellisen miehen harrastus. Hänen omasta tuttavapiiristä kukaan perheellinen ei pelaa.
Itselle se on keino rentoutua, ja sitä uppoutuu peleihin niin täysin että siinä hetkessä unohtuu kaikki muu.
Emännän mielestä on kuulemma sairasta huutaa "ammu se, ammu se! Se on 220, heitä naatti, puske!"

 

[perato]

Kyllä itekki huomannut tuon, että nykyään kynnys opetella pelejä on nimenomaan kasvanut eikä laskenut. Nuorempana jakso perehtyä johonki Paradox-pelien ihmeellisyyteen, mut nykyään tietää, että pelaamattahan se todennäköisesti jää, jos ei heti pääse jollain tavalla sisään. Lapsena ku pelattavaa oli rajallisesti nii sitä CIV2 "n**keriä kepin kanssa"(lainaus 8v kaverilta) tuijotettiin ja ihmeteltiin useampaanki kertaan ennenku se saatiin tekemään jotain.

 

[Awelonian]

Mitenkäs täällä porukka tasapainoilee peliajan kanssa että paljonko nykyään jää aikaa pelaamiseen töiden, perheen ja kaiken muun lisäksi?

Illat ja kuulokkeet ovat kavereita.

 

[Atapio]

Monikos tietää tämän paikan? Matrix Games - What's Your Strategy?
Väittäisin vahvasti että tuo pelisivusto on Paradoxin ohella meidän vanhempien suosituimpia paikkoja.
Anteeksi yleistys.

 

[Edqar]

Monikos tietää tämän paikan? Matrix Games - What's Your Strategy?
Väittäisin vahvasti että tuo pelisivusto on Paradoxin ohella meidän vanhempien suosituimpia paikkoja.
Anteeksi yleistys.

Eipä ollut tuttu sivusto, mutta kiitokset mahtavasta ysäri-nostalgia tripistä

Mutta vaikutti siltä, että pääasiassa noi pelit oli tällasia tabletop-naksutteluja, ne on kyllä ihan mieleen.
Pääasiassa tulee pelailtua vuoropohjaisia hiirinaksuja. CIViä jonnin verran, mutta Shogun2 on ehdoton suosikki tän tyyppisistä.
Naksujen ohella sitten autosimut, sotasimut ja ropet.

 

[Perse-Arska]

Monikos tietää tämän paikan? Matrix Games - What's Your Strategy?
Väittäisin vahvasti että tuo pelisivusto on Paradoxin ohella meidän vanhempien suosituimpia paikkoja.
Anteeksi yleistys.

Ai katos, Close Combattiin tullu uusi peli... itse olen lähinnä silloin tällöin käynyt katsomassa, että valmistuuko World in Flames koskaan...

 

[Erkki_erikeepperi]

Scorched Earth lienee kyseessä. Ei ensimmäinen tykistöpeli, mutta PC:llä suosittu. Paljon tuli pelattua. Ideahan on hyvä kuten Team17 Worms -pelisarja on osoittanut.

Angry Birds perustuu periaatteessa samaan ideaan ja on kenties saanut inspiraatiota juuri Scorched Earthista pohjimmiltaan...

Uudet pelit eivät näin "vanhana" nappaa, koska ne ovat muuttuneet aivan paskoiksi, pl. jotkut indietekeleet ja ne vanhat hyvät, joita toisinaan jaksaa sentään pelata hetken.

Mulla on tavallaan päinvastoin, eli vanhat pelit ei todellakaan jaksa enää napata, niitä on niin tolkuttomasti tullut aikoinaan pelattua. Olen koittanut välillä pistää esim. C64-emulaattoria ja Dosboxia tulille, mutta ei niitä vanhoja pelejä jaksaa montaa minuuttia tahkota.

Tosin ei hirveästi jaksa pelata uusiakaan pelejä ihan yksittäisiä poikkeuksia lukuunottamatta, eli mielenkiinto kohdistuu harvoihin ja valittuihin FPS-räiskintöihin moninpelinä, eli esimerkiksi Battlefield-sarja ja nyt viime aikoina Titanfall 2. Battlefield V pitää varmaan testata, mutta mulla tuskin näytönohjaimessa riittää kunnolla tehot siihen, koska Battlefield 1:n kanssakin oli vaikeuksia. Se muuten on paska peli se ykkönen. Battlefield Vietnam oli ehkä sarjan paras peli, mutta eihän sitäkään nyt enää jaksaisi pelata eikä varmaan ole paljon servereitäkään.

Kännykällä olin kokeilemassa Fortniteä, jotta näen että mistä on oikein kyse kun siitä niin paljon puhutaan, mutta peli antoi mulle avatariksi mustan neekerinaisen, eikä sitä ilmeisesti voi vaihtaa mitenkään, joten luovutin. Pitäkööt vihervasemmistolaiskommarit tunkkinsa!

Kännykkäpeleissä mua yleensäkin häiritsee se, että käyttöliittymässä on hirveästi kaikkea blingiä ja namiskaa, eikä ole ollenkaan selvää, että miten koko hemmetin pelin saa varsinaisesti edes käyntiin, ja mitä kaikkia namiskoja pitää painella ennen sitä. Rahastustarkoitushan tuossa on taustalla, kyllä mä ymmärrän. Mutta pitäkää tunkkinne sitten ihan rauhassa. Tosin eipä kännykällä pelaaminen paljon muutenkaan kiinnosta. Työpöytä-PC on täysin ylivoimainen alusta pelaamiselle, mitä järkeä tihrustella jotain pientä kännykän näyttöä ja tökkiä sormilla ruutua. Ainut kännykkäpeli, jossa on edes jotain pointtia on Tinder.

 

[Taneli-]

Nuorempana esim. Baldur's Gaten tai Mech Force pelin parissa saattoi vierähtää jopa 12+ tuntia putkeen mutta nykyisin ei oikein mielenkiintoa / aikaa tunnu löytyvän.

Tämä vuosi täytyy kyllä hieman pidemmästä aikaa nostaa esille noin hyvien pelien™ osalta. Eli Mech Force sai vihdoin noin 30v odotuksen jälkeen "jatkon" Battletech mihin tulossa ensimmäinen lisäosa (sekä jonkun verran ilmaisia päivityksiä eli peliä saa muokata hieman vaikeammaksi oman mielensä mukaan) ja nyt on Baldur's Gate ~20v odotuksen jälkeen saamassa vihdoin jatkoa Pathfinder: Kingmakerin muodossa.

Meinasi unohtua, Iron Harvest on myös tuloillaan ja ainakin lupailee paljon hyvää. Eli perinteistä Total Annihilation / Total Annihilation: Kingdoms / Dune 2 jne tyyppistä pelaamista missä strategia eikä etusormen näppäryys ja hiiren nopeus ratkaisee.

Battletechista toki löytyy edelleen lautapeli ja Mechwarrior roolipeli sieltä 80/90luvun taitteesta ihan suomenkieliset painokset.

Pathfinderia tullut pelailtua P&P muodossa enempi tai vähempi tässä viimeisten 10 vuoden aikana sen ilmestymisen jälkeen (kun D&D 4 ilmestyi ja ilmainen lisenssi D&D 3.5 materiaalin tekemiseen umpeutui + aika moni minä mukaanlukien ajatteli D&D4 olevan muutos huonompaan Paizo päätti tehdä Pathfinder pelin ja Golarionin maailman mihin tämä nyt ilmestyvä roolipeli sijoittuu perustuen alkuperäiseen Adventure Pathiin mitä on kehuttu yhdeksi parhaimmiksi Pathfinderiin.. ..joten toiveet ovat korkealla)

 

[micko]

Enkös mä vielä ole tänne kirjoittanut?

84 syntynyt ja ekat pelikokemukset lienee faijan Spectrumilla heti kun motoriikka on siihen riittänyt. Ekat, mitä muistan oli naapurin Nintendolla. C64 oli myös aikana kun juuri ja juuri osasin lukea. Serkku oli kirjoittanut paperille loitsut, millä pelit käynnistyy ja pelejä oli joku 50 lerppua kopioituna. Jossain välissä sain omankin NESsin ja siihen C64 unohtuikin ja menin tyhmyyksissäni joitain vuosia jälkeenpäin myymään sen luokkakaverille ihan naurettavaan hintaan.

NES on edelleenkin olemassa ja itse asiassa juuri viikko sitten viritin sen videotykkiin kiinni ja poikani alkoi hakkaamaan Super Mario ykköstä niin antaumuksella, että piti ekaa kertaa asettaa pelirajoituksia...

PC-peliura alkoi 486 33SX:llä aikana kun se oli tuoreinta, mitä löytyy. Sillä koneella tuli varmaan eniten pelattua Doomia, Civilizationia, Colonizationia ja Ultima VII:tä (ala-aste-englannilla...). Muita mieleen tulevia pelejä on Ultimate Stunts, Jazz Jackrabbit, Keenit, Duke Nukem 2 ja myöhemmin 3D (jota kyseinen kone jaksoi vaivasesti pyörittää...), Dune 2, Command and Conquer ja Red Alert.

Ihan liian pitkään tuolla koneella ennen kuin faija suostui ostamaan uuden ja siinä vaiheessa olikin juuri tullut Half-Life, Fallout 2 ja Alpha Centauri, joista tuli välittömät suosikit. Grand Theft Auto -sarja oli myös kova juttu. Seuraavan tietokoneeni ostinkin jo itse (ilmaisjakelurahoilla) ja siitä lähtien ei taida olla koneen kaikki osat vaihtuneet samaan aikaan kertaakaan.

Suosikit pysyneet. Fallout-sarja, Civilizationit ja Half-life 2 kaikessa vanhuudessaan on edelleenkin ne, mitä pelaan. Kai tää on sama mitä musiikista sanotaan, että se, mitä kuuntelet 16-vuotiaana seuraa koko lopun ikää jollain tavalla. Viime aikoina oon tahkonnut Civ 5:ttä kun vihdoinkin on siihen aikaa. Onhan sekin jo pari vuotta vanha peli. Beyond Earthia tuli myös pelattua ja sitä kautta tämänkertainen Civi-innostus alkoikin, mutta ei se vaan ole Alpha Centauri. Colonizationia kutkuttais pelata nyt, mutta tuo Civ4:n lisäri ei jostain syystä tykkää käynnistyä eikä FreeColkaan toimi jostain syystä.

Aikaa pelaamiselle ei tietenkään ole. 3 pientä lasta ja omakotitalo, niin oma aika alkaa aikaisintaan siitä kun lapset nukahtaa. Se tarkoittaa, että ehtii ja haluaa käyttää aikaa pelaamiseen ehkä pari kertaa viikossa ja se aika on 23-01 tjsp.

Just nyt eniten harmittaa Fallout 76. En koskaan ole tykännyt moninpeleistä saati sitten tuntemattomien kanssa, mutta tässä elämäntilanteessa vielä vähemmän. En vaan pysty sitoutumaan tuommoiseen. Pelaaminen tapahtuisi ehkä 2h tänään ja heti perään puolikas tunti 3 viikon päästä lauantai-iltana. Maailmana Fallout on kiinnostava ja mielelläni näkisin siellä pelejä muistakin genreistä. Ihan puhdasta räiskintää, reaaliaikastrategiaa, seikkailua... mutta tietty kaikkein mieluiten Fallout 2-tyyppistä RPG:tä.

 

[tuoppi´]

Just nyt eniten harmittaa Fallout 76. En koskaan ole tykännyt moninpeleistä saati sitten tuntemattomien kanssa, mutta tässä elämäntilanteessa vielä vähemmän. En vaan pysty sitoutumaan tuommoiseen. Pelaaminen tapahtuisi ehkä 2h tänään ja heti perään puolikas tunti 3 viikon päästä lauantai-iltana. Maailmana Fallout on kiinnostava ja mielelläni näkisin siellä pelejä muistakin genreistä. Ihan puhdasta räiskintää, reaaliaikastrategiaa, seikkailua... mutta tietty kaikkein mieluiten Fallout 2-tyyppistä RPG:tä.

Wasteland 2 kokeiltu?

 

[micko]

Wasteland 2 kokeiltu?

Joo. En ole oikein päässyt sisään. Tuossa se Steamkirjastossa on ja asennettunakin, mutta vaikka pelimekaniikaltaan tuntuu paljon paremmalta kuin juurikin Fallout2 (joka siltä osin on antiikkia), niin tuo maailma ei vain säväytä samalla tavalla. Ehkä se vielä jollain kokeilukerralla imaisee sisäänsä. Viime yrityksellä sain sen Linuxissakin toimimaan, niin ei ole edes buuttailua esteenä.

Pari suurta suosikkia unohtui edellisestä: Arcanum ja Planescape: Torment. Vastaavan pelimekaniikan pelejä esim. Baldurs Gatet ja IceWind Dale on tullut pelattua myös jonkin verran, mutta niistä jää puuttumaan se jokin. Ja veikkaan sen olevan maailma ja teema, joka poikkeaa valtavirrasta riittävästi. Ja tietty genrelle itselleen irvaileva asenne.

 

[Focus0]

Olihan se hienoa silloin opiskeluaikoina ja perheettömänä, kun uusi odotettu peli julkaistiin niin sitä saattoi lintsata ja pelata pari päivää sitä peliä.
Tai sitten vaan pelata ja lähes nukkumatta kouluun.
Nykyään kun on perhettä ja töitä, niin aika vähä tulee pelattua.
Pelaaminenkin rajoittuu yöaikaan, kun saa lapset nukkumaan.
Välillä kateellisena katson, kun discordista näen että kaverit vaan iltasella pelaa ja itse kerkeää sen pari tuntia päivään.

Emäntä kyllä muistaa valittaa pelaamisesta, vaikka sitä harrastankin enää 5-15h viikossa
Ei kuulemma ole aikuisen, perheellisen miehen harrastus. Hänen omasta tuttavapiiristä kukaan perheellinen ei pelaa.
Itselle se on keino rentoutua, ja sitä uppoutuu peleihin niin täysin että siinä hetkessä unohtuu kaikki muu.
Emännän mielestä on kuulemma sairasta huutaa "ammu se, ammu se! Se on 220, heitä naatti, puske!"

Vaimo ei minulle ole valittanut koska pelailen aikana jolloin hän on töissä. Toki joinain iltoina kun hänkin on kotona saatan 1-2 tuntia uhrata omaan "rauhottumiseen" luurit päässä.
Mutta hyvin usein vietän kyllä vapaa-ajan vaimon seurassa.

Minulla on kavereita jotka pelaa ja ihan vain pelikavereita jotka on tarttunut milloin mistäkin pelistä listoille.
Itselle nuo pelihetket on arjen vaihtaminen virtuaalimaailmaan ja discordissa höpöttelyyn.
Sosiaalista kanssakäymistä tulee duunista ja ystäväpiiristä ihan tarpeeksi niin ainakin omasta mielestä on kiva olla välillä "pois valokeilasta"

Tuosta discordista vaimo on kuittaillut että kuulostaa hassulta ku aikuiset miehet lörpöttää mikeillä toisilleen
Meillä varmaan tuota nillittämisen vähyyttä kuvastaa että vaimo itse pelasi PS4 Crash Bandicootit läpi ja Spyroa odottelee nyt seuraavaksi.
Hän on pelannut nuorempana ne alkuperäiset Crashit ja Spyrot läpi.

 

[Nakuankka]

45 vuoteen on mahtunut varmaan nelisenkymmentä vuotta pelailua.
Ensin sedän 2600:a (joka päätyi välillä viikoksi kerrallaan lainaan), vuokra-Vectrexillä ja NESillä (ne ajat kun videovuokraamot vuokrasivat myös pelikonsoleita), Game&Watcheilla, sitten omalla kuuslankulla, Amigalla, 286:lla jne, jne.
Nykyään työ ja perhe haittaa harrastuksia, joten suurempaa omistautumista vaativat pelit ovat jääneet. Harmi sinänsä että jopa siirto päivässä VGA Planets on välillä turhan hektistä.
Nykyään vähäinen pelailu on lähinnä yksinpelattavia pelejä tyyliin Civ, Wasteland 2 ja Battletech. Silloin kun aikaa on varmasti muutama tunti, tulee potkaistua Elite Dangerous tulille.

 

[Tenitsi]

Itellä ikää 39 ja c64:llä alkoi pelailut, vaikka ekat kokeilut oli jostain pongista tai vastaavasta onkin. Toisella kaverilla oli joku tv-pelikone, millä dig dugia ja junglehunttia lähinnä väännettiin. Ala-asteella alkoi sitten armoton lerppujen/kasettien koppaaminen ja lerppuja tuunailtiin kaks puoleisiksi leikkaamalla se lovi toisellekin puolelle Tac-2 oli paras joikka ofc, kuten yllä mainittu. Niistäkin oli kahta versioo, sitä jäykempää mustaa ja oliko sit löysä valkonen, mistä puuttu se kumi sisältä. Tai sit veli oli repiny sen siitä veke...

Suosikki c64-pelejä ja niitten musaa jää joskus turhankin pitkäks aikaa fiilistelemään tubeen

Sit tais tulla amiga 500 kehiin ja oli mahtaavaa aikaa tuokin. Sierran ja Lucasartsin pelit tuli tän myötä kehiin ja niitä mä retropelaan nykyäänkin ainakin testimielessä.

Kaverilla oli sit, olisko viidennellä vai kuudennella pc, jolla pelattiin mm. sierran seikkailuja, lands of Lorea ja mm. Betrayal at Krondor oli semmosia, et varmaan kaverin porukoita hieman kypsyttäny ku käytännössä asuin niillä välillä

NES oli näillä samoilla kavereilla sen vuoden pari ennen mua ja hengasinkin niillä sattuneesta syystä. Oli melko pitkä lista paperilla peleistä, jotka vedettiin läpi ja ärrältä vuokrailivat pelejä. Olisko esim. Double dragon 2 semmonen mitä ei saanu ainakaan paikallisista kaupoista ollenkaan vaan oli vaan vuokrattavissa. Niitä sit oli pakko jauhaa niin paljon et päästiin kiukulla läpi. Aina joku oli hyvä jossain kohdissa ni vaihdettiin pelaajaa sen mukaan. Hyvin toimi. Bionic Commando oli esim. peli, mitä mielellään vaan katteli, ku kaveri oli siinä ihan guru.

Sit sain oman nessin ja smb:n ja myöh. smb3:n ja parin vuoden sisään melko monta peliä.
Amiga ja Nes oli rinnan pitkään ja ehkä enemmän amigalla tuli pelattua kuitenki. Hienona yksityiskohtana Amigan tv-modulaattori(?), joka liikahtaessaan vähänkin sai pelin jökähtämään, joka aiheuttikin riemua esim neljän hengen ja monen tunnin championship manager Italy-session jälkeen, kun tajuttiin et ei oltu muistettu tallentaa peliä ollenkaan.
Lisälevykeasema toi helpotusta esim police quest 3(?):n romppurumbaan

Eka pc tais olla 486 66MHz 4MB ram. Cdrom-asema oli myös, joka oli siisti, vaikkei sillä mitään tehnykkään alkuun

Hienoja pc-muistoja alkuajoilta järkyttävän pitkät änäri 93-sessiot, purkkien ilmestyminen 28kbbs modeemiaikaan ja niissä hengailu. Imutin jsn vaiheessa Red Alertin 0-day warena kaukopuhelulla jostain purkista ja sain hieman palautetta ku puhelinlasku tuli.
Koulussa disketin vaihdolla pelattu Vga-planets-moninpeli oli myös hauskaa. Lanit oli hauskoja ja, kamojen roudaus vielä hauskempaa!

Pc:t on itellä ollu se juttu aika pitkälti viime vuosiin asti, vaikka ps3 ja ps4 löytyykin. Tosin, kun on kolme pientä muksua kotona niin pelaaminen on lähes täysin. Luulin olevani gamer ja ainakin olen luullu, et mieli tekis pelata, mutta en oo muuta tehny, kuin haalinu alesta Steamiin pelejä eläkeikää varten ja pelin tai parin ostan pleikalle vuodessa, mutta nekin pölyttyy kaapissa ja jotkut on ollu vuosia muoveissa...

Ainoo mitä pelaan on Hearthstone kännykällä aamukahvin kanssa, aika surkeaksi on menny
Viimesin peli mihin on menny vähän enemmän aikaa muksujen syntymisen jälkeen on Diablo 3 ja Skyrim. Eikun vedinhän mä Torchlight 2:n läpi tossa pari viikkoa sitten! Toisalta tietoinen valinta olla pelaamatta, kun ei tunnu ehtivän mitään töiden yms ohella. Ja sit on vaan illalla helpompi maata sohvalla kattoo Netflixiä tms. Ehkä en ookaan gamer. Tai sit oon vaan vanha.

Pahoittelut ulosannista, mobiililla kirjoitettu.

 

[darex]

Ikää 31 ja pari alle 3-vuotiasta lasta.
Amiga 500 alkoi ja PC/PS4pro toimii nyt laitteina.

Witcherit, Finalfantasyt, battleroyalet, cs:t, Diablot, Starcraft, Sim Cityt kaikki alkaa olemaan nähty jossain vaiheessa.

Nykyään iltaisin kaipaa helppoa rentoutumista kavereiden kans joten Rocket League, CS:go tai pugb lähtee vielä päälle.
Näissä on nyt jumitettu jo monta vuotta. Pubg oli h1z1 tai joku muu edeltäjä.

Ongelmana on itsellä että ei oikein tiedä mitä seuraavaksi edes alkaisi pelata tai mistä innostuisi. Cyberpunk 2077 ja Fallout nyt varmaan tulee tsekattua, mutta jotenkin on vähän skeptinen tuleeko sieltä sitä Deus Ex ykkösen tyyppistä "WAU" efektiä enää. Tuleeko sitä enää lopulta mistään..
Rima on noussut nyt todella korkealle, ja ei jaksa tuhlata aikaa mihinkään minkä ei varmasti tiedä olevan hyvä.
PS4Pro mahdollistais tuon VR pelailunkin. Ehkä pitäisi rohkeasti vain kokeilla kolahtaisiko se itselle.

Emäntä kyllä muistaa valittaa pelaamisesta, vaikka sitä harrastankin enää 5-15h viikossa
Ei kuulemma ole aikuisen, perheellisen miehen harrastus. Hänen omasta tuttavapiiristä kukaan perheellinen ei pelaa.
Itselle se on keino rentoutua, ja sitä uppoutuu peleihin niin täysin että siinä hetkessä unohtuu kaikki muu.
Emännän mielestä on kuulemma sairasta huutaa "ammu se, ammu se! Se on 220, heitä naatti, puske!"

Vastaava tilanne on käyty täälläkin läpi, mutta toisen täytyy vain hyväksyä erilainen rentoutumistapa. Toisilla toimii salkkarit ja toisella kunnon pelit kaveriporukassa (alkoholilla joskus maustettuna). Emännän siskonmies on onneksi vähintään yhtä kova geimeri niin en ole ainoa poikkeus suvussa

 

[Rozor]

Vastaava tilanne on käyty täälläkin läpi, mutta toisen täytyy vain hyväksyä erilainen rentoutumistapa. Toisilla toimii salkkarit ja toisella kunnon pelit kaveriporukassa (alkoholilla joskus maustettuna). Emännän siskonmies on onneksi vähintään yhtä kova geimeri niin en ole ainoa poikkeus suvussa

Mä luulen, että suurin syy on se että naiset ovat kateellisia kun itsellä on tylsää ja toisella taas hauskaa kun kaveriporukassa pelaa ja heittää jerryä

 

[Joenssen]

Ikää on vuosi vaille 40 enkä ole saanut pillua 300 vuoteen. Pelejä en ole pelannut päivittäistä Rocket League ja Heashstonw grindausta lukuunottamatta ollenkaan viimsen 3v ajalta, GTAV offlinea lukuunottamatta.

Aloitin 4 pvää sitten Witcher 3. Kiitos jumalalle tästä pelistä, olen syntynyt uudelleen pelaajana. Aivan mahtavaa saada tää pelaajatunne uudestaan

 

[FallenOne]

Hmmmm... No laitetaampa sitten, ikää sen 33. Ongelmana ei ole se että pelaaminen ei enää kiinnostaisi, vaan se, että kaikki pelit jäävät kesken. Uusia odottaa kovin innoissaan ja siltikin lopettaa alkuinnostuksen jälkeen.
Fallout 3, 4, New vegas. Witcher 3 pariin kertaan (tunteja 142), pari Far Cryta. Taisi tuo uusin Life is Strangekin jääde kesken (tosin jonkun bugin takia, joka on jo varmaan korjattu.) Lukuisia moninpelejä jäänyt vähille tunneille(varmaan siksi että harva kaveri pelaa, ja olen huono.)
En tiedä. Jotenki halu pelata ois kova, mutta silti kaikki tuntuu jäävän puolitiehen. Eikä tästä voi oikein oikeaa eläämääkään syyttää.

 

[xarot]

Voisiko perheen kanssa pelata yhdessä?
Pienenä oli mukavaa kun perheen kesken pelattiin. Parhaita muistoja

Ei vielä, kun on niin pieni, ettei osaa oikein ohjaimia käyttää. Paintilla osaa kyllä jo piirrellä ja hiirtä liikutella melko sujuvasti.

Vastaava tilanne on käyty täälläkin läpi, mutta toisen täytyy vain hyväksyä erilainen rentoutumistapa. Toisilla toimii salkkarit ja toisella kunnon pelit kaveriporukassa (alkoholilla joskus maustettuna). Emännän siskonmies on onneksi vähintään yhtä kova geimeri niin en ole ainoa poikkeus suvussa

Mun mielestä on kyllä omituista jos puolison pitää alkaa toisen harrastuksia arvostelemaan. Liekö jotkut näitä kaavaan kangistuneita ihmisiä joiden mielestä tietyssä iässä pitää tehdä jotain tiettyjä juttuja. Vanhuksena ei sit voi enää kuin pelata bingoa ja pajatsoa. Parempi vaan tehdä sitä josta tykkää sopivissa määrin kun ei täällä pallolla ikuisesti olla. Olipa aiemmassa työpaikassakin näitä joiden kanssa pidin pelaamisen ennemmin omana tietonani. Sitten ne alkaa keskustelemaan jostain viikonlopun Putouksesta kun taitaa monelle olla telkkari yksi harrastuksista. No siis en todellakaan katsonut...tapoin natseja rynnäkkökiväärillä, hypin sujuvasti raketinheittimellä pois laavasta, kävin suorittamassa pari salamurhaa ja aikaa jäi vielä viikoittaiseen lenkillä käyntiin.

Vaimo ei ollut pelannut ikinä mitään paitsi joskus Vic-20:lla jotain Space Invadersia. Kerroin että voisit ehkä tykätä tosta Heavy Rainista että on aika tiukka paketti...annoin ohjaimen niin pelasi sitä koko viikonlopun alusta loppuun joku 8h per päivä ja tietää nyt että pelit voi olla todella hyviä. On se sen jälkeen pelannut muutaman muunkin pelin.

 

[IcePen]

...
Mun mielestä on kyllä omituista jos puolison pitää alkaa toisen harrastuksia arvostelemaan. Liekö jotkut näitä kaavaan kangistuneita ihmisiä joiden mielestä tietyssä iässä pitää tehdä jotain tiettyjä juttuja.
...

Voihan sille puoliskolle todeta että
perinteinen suomalaisen miehen rentoutumistapa on baari ja kaljan litkiminen kotisohvalla
niin että pitäisikö nämä tietokonepelit vaihtaa siihen.

 

[Zauberkraut]

Suosittelen State Of Mindia muillekin sedille ja setämielisille, jos kevyt cyberpunk/Black mirror -tyyppinen aika perinteinen seikkailupeli kiinnostaa. Ei liian pitkä, nätti ja hyvä soundtrack. Juoni semmoinen 7/10, kaikki mahdolliset genren tropet pitänyt tähän ympätä, mutta mukavan hidastempoinen ja rauhallinen, puzzlet kevyitä - enemmänhän tämä on melkein walking simulator / visual novel. Viihdyin.

 

[erikoisninja]

Tekisivät tetriksestä remastered version joillain uusilla kikoilla,niin ehkä jaksaisi taas pelata.Onhan noita klooneja netti täynnä toisaalta.

Tetris Effect on Tetris joka tukee VR. Valitettavasti tuota ei saa ainakaan vielä PC:lle.

TETRIS® EFFECT

 

[BlackWolf]

No BR pelit ottaa itteä ainakin pannuun. Mä en tykkää pelata ihmisiä vastaan vaan mielummin tarina/etenemispohjaisia joko yksinpelinä tai cooppeina.
Jotenkin tommoset areenamätöt joissa kilpaillaan toisia vastaan ei jaksa innostaa. Just hikiseen jaksaa pelata areenapohjaisia pelejä kavereiden kanssa botteja vastaan, kuten PayDay ja Vermintidet. Mutta kyllä nekin alkaa vähän maistua puulta kun sadatta kertaa samaa kenttää tahkoo. Noissa nyt tietysti on se että kentän sisältää alun ja lopun ja tavoitteen.
Mieluiten kuitenkin pelaan Cooppina jotain Dying Lightin tai Borderlandsin tyylisiä pelejä missä selkeää etenemistä ja päämääriä ja joskus pelin voi päästä jopa läpinkin.

En tiiä mikä noissa areenamätöissä toisia pelaajia vastaan mättää. Liekkö että itsessä ei ole kilpailuviettiä ja aina peleihin tulee joku kuka on ihan eri tasolla kuin ite ja se on aina 3s ja henki pois. Ja jos satut voittamaan kentän ni mitä sitte? Ei mitään. Uudelleen tai uusi kenttä. Jee. Ei oikein kiinnosta. Kyllä pitää olla joku päämäärä että saa sitä onnistumisen ilos.

Harmittaa sinällään toi BR muoti että meille ketkä noista ei välitä ei juuri mitään uutta tule. Dying Lightiinkin tuli joku BR lisäri joka ei kiinnosta kyllä pätkääkään. Kunnon seikkailua ja tarinapohjaista mulle kiitos.

Meillä on sitten aika jännä ero näiden asioiden suhteen. Minä tykkään todella paljon esim. noista kävelysimulaattoreista, missä juonella on paljon suurempi osuus tarinaan kuin millään pelillisellä sisällöllä. Samaten point and clickit maistuu todella hyvin, sekä pelit missä on sen sata ruudullista tekstiä luettavaksi.

Noiden vastapainona taas tällä iällä on ihan kivaa pelata jotain PUBG:ia muutama erä. Noissa eniten nauttii siitä pelin temmosta, jotain ADHD pum pum jumppaa ei ihan kauheasti enää jaksa näillä reflekseillä vetää 20v junnuja vastaan. PUBG yms. on loistava esimerkki siitä miten se pelin tahdistus on kohdallaan ja miten taktiikalla yms. on paljon suurempi merkitys kokonaisuudelle kuin niillä jäätävillä reflekseillä. Suurin osa ajastahan noissa menee loottaamiseen, kävelemiseen/juoksemiseen ja välineillä ajamiseen ja seuraavien liikkeiden suunnitteluun, kuin pupuloikkimalla päähänampumiseen. Kyllä minusta se että jää viimeisenä henkiin on ihan selvä päämäärä ja tarina on sitten se matka millä sinne pyritään pääsemään. Noista peleistä nimen omaan puuttuu se 3s ja henki pois asetelma, tai no onhan sekin mahdollista, mutta noin lähtökohtaisesti omalla toiminnalla voi siihen hyvinkin paljon vaikuttaa, toisin kuin jossain CoD:issa tai CS:ssä.

Minua ei haittaa siis yhtään että noiden FPS pelien suunta on ollut kohti tuollaista taktisempaa ja paremmin tasapainoitettua toimintaa ja poispäin siitä nappi pohjassa jatkuvasti paukutetaan rallatuksesta. Ennemmin tuollaista välillä hektistä, missä tulee niitä suvantovaiheita ja sitten taas mennään tyylistä menoa. Sama viehätti aikanaan Battlefieldeissä, kun ne vielä oli tuollaisia team pelejä. Välillä mentiin hetki hektisesti, seuraavaksi sai taas juosta ja rauhoittua, hakea asemia yms. ennen seuraavaa tulitaistelua. Jotenkin siitä ammuskelusta saa silloin paljon enemmän irti, kuin tollaisessa jatkuvasta räimeestä. Samaten se kaveri siinä vieressä merkkaa silloin enemmän ja sen nostaminen ylös on paljon tärkeämpää, kun välimatkat kasvaa ja sen menettäminen tuntuu jossain.

 

[Kosamiitti]

Kevennetääs vähän tunnelmaa:

"Running, jumping, aiming and shooting All of this at the same time It's difficult and you know it Those kids won't stand a chance That's an extra bonus And an extra cookie With your coffee"

Aivan loistava video jopa näin viiskybäselle

 

[Junaski]

Tämän vuoden aikana on tullut pelattua ennätyksellisen vähän,kymmenisen minuuttia Stardew valleyta.Toisaalta taas himottaisi pelata esim. jotain Kingdom comea mutta iskeekö taas tunne että minkätakia?.

 

[MedHot]

Tämän vuoden aikana on tullut pelattua ennätyksellisen vähän,kymmenisen minuuttia Stardew valleyta.Toisaalta taas himottaisi pelata esim. jotain Kingdom comea mutta iskeekö taas tunne että minkätakia?.

Minkä takia tässä elämässä tekee yhtään mitään? Minä juuri kävin jumppailee koska en jaksa olla keskivartalo lihava nelikymppinen selkä ongelmien kanssa. Sitä ennen pelasin puolitoista tuntia Destinyä koska haluan uusia kamoja ukolle Kirjojen lukeminen on myös kivaa vaikkakin ilmeisen hyödytöntä. Tai The Wire Remasteredin katsominen HBO lta. Ai että on hyvä taas pitkästä aikaa.

Tarkoitan vain että elämä on lyhyt. Tee juttuja mistä tykkäät.

 

[BlackWolf]

Tämän vuoden aikana on tullut pelattua ennätyksellisen vähän,kymmenisen minuuttia Stardew valleyta.Toisaalta taas himottaisi pelata esim. jotain Kingdom comea mutta iskeekö taas tunne että minkätakia?.

Suosittelisin koittamaan jotain pienempiä pelejä. Sellasia mistä saa sitä viihdettä vähän nopeammin kuin jostain sadan tunnin pelistä. Stardew:kin käy aika äkkiä sellaiseksi "miksi" peliksi. Ennemmin vaikka muutama peli jotain kevyttä aivot narikkaan jumppaa, jos siltä tuntuu, niin ei paineet ole palata sen pelin pariin missä tietää, että tehtävää olisi ihan sikana jäljellä ole niin kovat.