- Liittynyt
- 09.03.2019
- Viestejä
- 224
Millaiset viekkarit Seronilistä oli?
Homma alkoi siitä vuonna yksi ja kaksi että ruotsin matkan jälkeen aikoinaan 2000-luvun alussa ajattelin että en tartte, sanoin lekurille.Millaiset viekkarit Seronilistä oli?
Taitaa olla ettei näitä "oikeita" tahdota enää määräillä pahemmin, on väärinkäyttäjien suosiossa.Seroniliä (fluoksetiini) syönyt tässä nyt kolmatta kuukautta ja tuntuu että tehoa ei ole tarpeeksi. On kyllä vienyt masennuksen pois mutta tietynlainen ahdistus on vielä päällä ja stressaan tulevasta ja muutoksista. Mietin että onko kellään kokemusta Buspironista (Anksilon/Buspar), eli ns. "oikeasta ahdistuslääkkeestä"?
Mageeta, mä en ite tiedä kun 04.03 soittaa päihde-klinikan lekuri että sanonko että on nyt jo 4 kpl 15mg opaa vrk:ssa.Ens viikolle pläänänny jos ajais Seronilit alas ja tilalle Sertraliini ja Voxra kombo.
Morotus, tämä. Mie mietin aikoinaan samaa että en lähde sinne enkä tänne koska siellä oli viimeksi karmeat paniikit kun idioottina en ottanut mukaan enkä ennen sitä miittiä mitään lääkettä, kun kerran puoskari kehotti altistamaan itseään ilman lääkkeitä "paniikkeja voi hoitaa ilman lääkkeitä, itseään psyykkaamalla"Kärsin pitkään ahdistuspeloista ja ne alkoivat olemaan jo niin voimakkaita että aloin viettämään enemmän aikaa kotona missä nuo pelot eivät haitanneet. Kuukausi sitten sain tarpeekseni ja varasin psykiatrille ajan, kerroin kaikki ahdistuspelot mitä minulla oli ja miten ne vaikuttavat elämään. Psykiatri oli kauhuissaan kun kuuli että normaali elämä alkoi olla mennyttä.
Mäkin aikoinaan sanoin lekurille että kirjoita mulle lisäksi vaikka kalkkilääkkeitä, sen itse kun mä uskon että ne tehoo niin se auttaa mua, ei määrännyt mitään lisää.Viime viikolla psykiatri soitti ja kyseli miten lääkkeet toimivat. Hän oli todella yllättynyt kun kerroin että en ole enää ahdistunut ja pelot ovat mennyttä.
Olisipa noita lääkkeitä saanut jo vuosia sitten.
Kun masennus loppuu niin voimat palaavat ja voit tehdä asioita mitä et ole masentuneena jaksanut tehdä.Sitä vaan miettii et palaako ne voimavarat koskaan samalle tasolle mitä ne joskus on olleet vai mitä sitä voisi tehdä että saisi riittävästi perusasioita hoidettua.
On mulla lääkitys ollut, mutta lopetin sen kun alkoi tuntumaan että se turruttaa liikaa tunteita eikä elämästä pysty nauttimaan vaan kaikki oli liian tasapaksua.Kun masennus loppuu niin voimat palaavat ja voit tehdä asioita mitä et ole masentuneena jaksanut tehdä.
Onko sulla mitään lääkitystä? Masennus saattaa parantua itsekseenkin mutta se vie kuukausia ehkä jopa vuosia. Tämän sanon kokemuksesta.
Lääkityksellä masennus paranee yleensä muutamassa viikossa.
Tämä, itse ajattelin monesti että ajetaan lääkkeet alas että en ole 100:lla aina zombie, mutta kun tuli karmeat viekkarit ja muut niin lekurin kanssa todettiin että mää todellakin tartten näitä medejä, opamox, seronil ja suprium.On mulla lääkitys ollut, mutta lopetin sen kun alkoi tuntumaan että se turruttaa liikaa tunteita eikä elämästä pysty nauttimaan vaan kaikki oli liian tasapaksua.
Mulla oli se sertralin ja voxra lääkkeinä. Ainoa vieroitusoire oli huimaus mitä kesti n. kuukauden. Ei kyllä ollut ihan oikeaoppisesti tehty se lopetus kun olisi varmaan pitänyt tuoda se annos pikkuhiljaa alaspäin ja itse lopetin sen vaan seinään.Tämä, itse ajattelin monesti että ajetaan lääkkeet alas että en ole 100:lla aina zombie, mutta kun tuli karmeat viekkarit ja muut niin lekurin kanssa todettiin että mää todellakin tartten näitä medejä, opamox, seronil ja suprium.
Ittellä on vielä n.100kpl. Supriumia, määrätty 2 per päivä, olen ottanut vain yhden siksi on varastossa toi 100.
hyvä niin, sillä syksystä saakka saanti-ongelmia, ei ole saanut mistään mitään, jatkuu ainakin toukokuulle, sääliksi käy heitä joiden suprium-kuurit loppuneet seinään, tulee paskamaiset viekkarit ja sitten määrätään opamoxia lieventämään
Jännittäminen ja pelkotilat on itselle ainakin tuttuja. Mulla on jonkinlainen taipumus pelätä kaikista asioista aina pahinta ja sitten jännittää että tapahtuuko niin. Esimerkiksi jos lähtee vaikka automatkalle niin pelkää, että joku osa autosta hajoaa ja sitten jännittää sitä asiaa kauan jo etukäteen, sekä koko matkan ajan.Koisimaan 23-07, juttelin psykan hoitajan kanssa koska-kun ekalta luokalta asti kiusattu ja peloteltu.
isäpuoli piti huolen että 1974-1984 väliltä riideltiin ja tapeltiin koko ajan.
88 sain intin kusipäästä palkaksi paniikit, masikset, keliakian, laktoosi-intolen.
10 vuotta jauhettiin että saatiin lääkitys oikeaksi.
30vuotta ollut avolla, koska lääkitys kunnossa ja on pahempia psykoosipotilaita.
Nykyään mennään aamupäivällä 2*15mg opaa, tarvittaessa iltapäivällä yksi lisää.
aamut perseestä, epätodellinen väsynyt olotila ja tuntuu että kohta on pakko tapahtua jotain kaaottista koska ei aina voi olla fiksu-olo ja asiat kunnossa.
sitä kun sitten kelaa niin varmasti tulee paniikit päällensä, pakko vaan duunata jotain muuta että ajatukset saa fittuun.
Psykan kanssa juteltiin että duunaa jotain (räbää, kettu räbään tehty niin homma hyvillä aluilla ) muuta ettei pääse ajatukset harjailee ja funtsailee kaikkea tarpeetonta paskaas.
Ehkä lähden aikani kuluksi hakee ilmanraikastin pateja 2-3 ja koiran nameja frendille tokmannista, aikani kuluksi.
saa liikuntaa ja kun kuuntelee kännystä napeilla radiota niin menee hienosti.
mielummin liikaa kävelyä kuin liian vähän.
alussa meinasin että vasta kerholle mennessä 14:00 käväsen tokmannissa.
toi tajuton paskamainen jännittäminen, jota olen osannut pelätä jo pennusta saakka- on loputon suo.
Ei riitä mitkään medit jos ajattelee että olen ottanut medit, mutta kuitenkin tulee jotain pahaa tapahtumaan huokaus..
Nyt vasta sain tehtyä aiheen, pää oli 07 tyhjä kuin Jeesuksen hauta pääsiäis-aamuna.
Odottelen että posti toisi uusimman KyrkPressenin niin sitä voisin sitten lukea aikani kuluksi kerholla.
kerholla on hyvä vertaistuki, saa jutella kaikista paskoista asioista muiden vertaisten kanssa..
Kuis muilla? eletään pellossa kuin ellun kanat
mun velipojan, vaimon broidi toi vhs aikana 90-luvulla saksasta ja tanskasta leikkaamattomia teurastus-leffoja, siitä tuli fitsi traumat.Jännittäminen ja pelkotilat on itselle ainakin tuttuja. Mulla on jonkinlainen taipumus pelätä kaikista asioista aina pahinta ja sitten jännittää että tapahtuuko niin. Esimerkiksi jos lähtee vaikka automatkalle niin pelkää, että joku osa autosta hajoaa ja sitten jännittää sitä asiaa kauan jo etukäteen, sekä koko matkan ajan.
Tämä, mää ajattelin aikoinaan että lempiduuni olisi atk, mä pääsin mutta sekoitin työn ja harrastukset, tuli burnout. ei enää ikinä harrastuksesta työksiSiitä olen myöskin maininnut, että nykyisessä työpaikassa ei tunne sellaista työn merkittävyyttä mikä motivoisi tekemään sitä, niin olen nyt löytänyt sitä vähän esimiehen ja muiden kollegoiden ansiosta. Viime aikoina on saanut kuulla enemmän positiivista palautetta ja kehuja tehdystä työstä, niin se nostanut omaakin mielialaa. Työ on kyllä edelleen stressaavaa ja välillä on vaikeuksia pitää ne työasiat mielessä vain työajalla, eikä ajatella niitä vapaalla.
Mää alkanut vasta nyt lukemaan pitkästä aikaa, tykkään testailla itseäni, viimeksi lukenut pakosti ylä-asteella muutaman sivun kirjasta äikän tunnilla koska oli pakko.Olen tuolta terapiasta saanut kotiläksynä luettavaksi joitakin kirjoja ja katsottavaksi videoita, mitkä liittyy positiivisen ajattelun voimaan. Ne menee vähän yli omasta mielestä siinä, että jotkut uskoo sen positiivisen ajattelun parantavan sairauksia ja tuovan onnea elämään, mutta uskon kyllä että siitä voi olla myös paljon hyötyä vaikkei se sairauksia parantaisikaan.
Mulla menee ylitte, tulee sellainen karmea pelkotila että nyt tapahtuu jotain karmeaa, kuolevia verisiä ihmisiä enkä kykenisi itse tietämään mitenkä siihen suhtautuisin.Uskon että siitä on myös hyötyä noiden pelko- ja jännitystilojen, sekä stressin käsittelyyn, mutta se vaatii vielä itseltä harjoittelua, että alkaa pikku hiljaa omaksumaan niitä uusia ajatusmalleja.
Miulla ikä ja 56vuotta funtsaamista-kelaamista on tehnyt sen että koko ajan 50vuoden jälkeen alan hokasee asioita, mielipiteet ovat kuulemma ihmisille tärkeitä, mutta onko pakko olla jotain mieltä asioista vai onko sitten "väheksyvää" ettei kiinnosta kaikki maailman asiat.En tiedä onko masennus muokannut aivojani sillä nykyään reagoin aika voimakkaasti asioihin joihin muut eivät reagoi mitenkään. Jostain syystä alan vain miettimään jotain negatiivista asiaa ja lopulta tuloksena on pakkoajatukset.
Tämä!On mulle tarjottu keskusteluapuakin mutta tiedän ettei se auta mitään.
Mäkin vähentänyt netti-atk aikaa useasta tunnista, max. 3kertaa päivässä, aamulla, päivällä ja illalla tsiikaan postit, facen jne.Tai ainakaan siellä ei tarvitse olla joka päivä.
Tsemppiä myös sulle Memory. Piti lainata vain 1 lause mutta lainasin koko viestin. Nyt en tiedä miten sen lainauksen saa poistettua.Iltaa, äitinpäivä viikonloppua ja kaunista on.
heräsin jo 06 ja sen huomaa , katsoin telkasta ulosottomiehet uk, ja nainen itki niin meni "yli" käväsin suihkussa ja ihmeellinen ei paniikki vaan sekava olotila, pitää ottaa nyt yö-opamoxit 2*15mg heti.
Miulla ikä ja 56vuotta funtsaamista-kelaamista on tehnyt sen että koko ajan 50vuoden jälkeen alan hokasee asioita, mielipiteet ovat kuulemma ihmisille tärkeitä, mutta onko pakko olla jotain mieltä asioista vai onko sitten "väheksyvää" ettei kiinnosta kaikki maailman asiat.
duunit on kivaa, mä ollut työkyvyttömyys-eläkkeellä 2008:sta asti ja teen vapaaehtoisduunia, atk, auto-diagnoosia ja muutenkin niin on jotain sosiaalista duunia ihmisten kanssa ettei ihan tule mökki-hulluksi.
Mitä olen muiden kanssa jutellut kun kerron muiden kanssa että mielialat vaihtelee rajusti, ensin on kuin lotto-voittaja sitten 15s:n päästä kuin omissa hautajaisissa, he ovat sitä mieltä että kyseessä olisi kaksisuuntainen, ei meidän puoskareita kiinnosta, munkin intin jälkeen psykan lapuissa lukee noivasti:
"määrittelemätön masennus sekä paniikkikohtaukset" siinä se, mennään näillä eväillä, popsi buranaa ja koita jaksaa.
opamoxit ollaan ajamassa alas vuoden lopussa, syksyllä rivat vedettiin poies ja "olet terve, masis ja skitso mutta popsi buranaa äläkä meitä häiritte"
Tämä!
Mä olen sata kertaa sanonut kun kerran mut laitettiin avolle 30vuotta sitten "sulla on lääkitys kunnossa ja meillä on pahempiakin psykoosipotilaita"
ja nykyään kun tahdon jutskata niin evvk. soitan sitten päivystävälle pastorille taikka satunnaiselle seurakunnan palvelevaan puhelimeen, nehän ovat "asiantuntijoita" sitten kuuntelee.
mulle kuten kirosin "lääkkeet on kunnossa arvauskeskus uusii ne, soronoo"
nooh nyt ei ole lääkitys kunnossa kun niitä puoskarit rukkaa, kiitos kaunis.
Kohta sitä ollaan sitten hattelmalassa.
Mäkin vähentänyt netti-atk aikaa useasta tunnista, max. 3kertaa päivässä, aamulla, päivällä ja illalla tsiikaan postit, facen jne.
en enää "vietä" aikaa netissä
tää on tärkeetä että voi jutella anonyymisti ongelmistaan io-techissä ja porukat kuuntelee, parasta on päästä purkaa tuntojaan ja ottaa muiden apuja vastaan.
Tsemppiä Siulle <3
Ei haittaa, kyllä maailmaan ascii-tekstiä mahtuuTsemppiä myös sulle Memory. Piti lainata vain 1 lause mutta lainasin koko viestin. Nyt en tiedä miten sen lainauksen saa poistettua.
c-ptsd ei ole itselle tuttu mutta jos lääkkeitä haluat niin tämmöisiin oireisiin kannattaa kysyä suoraan psykiatrilta apua. Suomessa psykiatri on ainoa joka on erikoistunut näihin vaikeisiin traumoihin ja sillä on myös mahdollisuus määrätä lääkkeitä stressireaktioon.Ja minkälaiset mahdollisuudet olisi saada jotain pilleriä lääkäriltä siihen kun hermot menee, eli negatiivisten tunteiden käsittely on aikalailla lähes mahdotonta? Asiasta löytyy merkintöjä myös terapia/psykologisessioista, asioita työstettynä. Ei siinä mutta perhe ja koko lähipiiri kärsii, joku quick fix jos löytyisi purkista?
Toki rauhoittavia lääkkeitä löytyy, mutta ei taida tuollaista ”quick fixiä” olla, eli ikävä kyllä mikään lääke ei tehoa samalla sekunnilla kun sen sen nielaisee kurkusta alas. Ihan perus lääkärit hieman vaihtelevasti näitä rauhoittavia muutenkin kirjoittelee. Psykiatri on tietysti se paras asiantuntija näissä mieliala asioissa, eli kannustaisin hakeutumaan psykiatrin vastaanotolle, jos vain mahdollista.Jotain perustietoutta (mahdollisimman lievävaikutteisista) mielialalääkkeistä, rauhoittavista tms. kaipailisin. Onko tuollaisia "rauhoittavia" edes olemassa? Taitaa olla oikea ketju kysellä.
Ja minkälaiset mahdollisuudet olisi saada jotain pilleriä lääkäriltä siihen kun hermot menee, eli negatiivisten tunteiden käsittely on aikalailla lähes mahdotonta? Asiasta löytyy merkintöjä myös terapia/psykologisessioista, asioita työstettynä. Ei siinä mutta perhe ja koko lähipiiri kärsii, joku quick fix jos löytyisi purkista?
E: siis ongelmana c-ptsd ja sen jälkijunassa perinteisemmin sanottuna raivokohtaukset.
Miulla se aiheutti karmeat viekkarit, pari otin sitten unohdin ottaa eikä ollut mukana niin linja-autosta kävelin himaan vatsaa krampaten, siitä heti nappi naamaan ja sänkyyn kylmästä hiestä märkien tärisee, vähän aikaa meni ja sitten helpotti, onneksi lopetettiin.Itse totesin Xanorin auttavan vaivaan kuin vaivaan.
Joo muutaman vuoden aikaisemmin siis kävin psykologilla, nyt vain ihan tavallisessa terapiassa, ei edes traumaterapiassa varsinaisesti siis. ADHD:tä ei ole tutkittu mitenkään virallisesti, mutta luulisi että aikaisemmassa pitkäkestoisessa psykologin kanssa yhteistyössä viitteet tuon havaitsemiselle olisi tullut esille.Toki rauhoittavia lääkkeitä löytyy, mutta ei taida tuollaista ”quick fixiä” olla, eli ikävä kyllä mikään lääke ei tehoa samalla sekunnilla kun sen sen nielaisee kurkusta alas. Ihan perus lääkärit hieman vaihtelevasti näitä rauhoittavia muutenkin kirjoittelee. Psykiatri on tietysti se paras asiantuntija näissä mieliala asioissa, eli kannustaisin hakeutumaan psykiatrin vastaanotolle, jos vain mahdollista.
Siihen on vaikea ottaa myös kantaa, että kuinka se lääke vaikuttaa juuri sinulla koska nämä lääke asiat ovat yleisesti hyvin yksilöllisiä.
Toisella toimii toinen lääke ja toisella toinen lääke. Sama koskee tietysti myös niiden haittavaikutuksia, eli toisille niitä tulee enemmän, toisille vähemmän ja joillekin ei ollenkaan.
Tämä voi olla ihan hakuammuntaa, mutta kunhan kysyn, että onko sulta tutkittu ADHD?
Koska mielialan vaihtelut kuuluu myös ADHD:seen, eli juurikin impulsiivisuus esim. vaikka liikenteessä hermojen menettäminen.
Meidän julkinen terveydenhuolto on huolestuttavan huonossa jamassa ja jonot on mielenterveyspuolella todella pitkät, että jos on yksityiselle mahdollista mennä niin sieltä saa apua paljon nopeammin. Tsemppejä sinne ja pidetään peukkuja, että apu löytyy pian
Kyllä tuollaisia rauhoittavia löytyy esim. Opamox tai tämä tunnetaan myös nimellä Oxamin. En ole lääkäri, mutta kuvittelisin, että tuollaisesta lääkkeestä voisi olla apua tai jos ei tuosta, niin jostain vastaavasta. Ota asia ihmeessä puheeksi lääkärin kanssa…
Eli lähinnä juuri sellainen lääke olisi hakusessa jonka voi ottaa vain silloin kun ahdistus alkaa, tämä kun tuntuu alkavan sillä ahdistuksella jonka jälkeen tulee agressio, jos ei kykene itseään rauhoittamaan.
Tuo Opamox oxamin on minustakin yleisin, toisille sitä määrätään max. 6*päivässä 15mg, toisille vain tarvittaessa 1-2kpl.Kyllä tuollaisia rauhoittavia löytyy esim. Opamox tai tämä tunnetaan myös nimellä Oxamin. En ole lääkäri, mutta kuvittelisin, että tuollaisesta lääkkeestä voisi olla apua tai jos ei tuosta, niin jostain vastaavasta. Ota asia ihmeessä puheeksi lääkärin kanssa
Opamox (bentso) on rauhoittava, mutta sitä taitaa saada helposti vain 30kpl.Jotain perustietoutta (mahdollisimman lievävaikutteisista) mielialalääkkeistä, rauhoittavista tms. kaipailisin. Onko tuollaisia "rauhoittavia" edes olemassa? Taitaa olla oikea ketju kysellä.
Ja minkälaiset mahdollisuudet olisi saada jotain pilleriä lääkäriltä siihen kun hermot menee, eli negatiivisten tunteiden käsittely on aikalailla lähes mahdotonta? Asiasta löytyy merkintöjä myös terapia/psykologisessioista, asioita työstettynä. Ei siinä mutta perhe ja koko lähipiiri kärsii, joku quick fix jos löytyisi purkista?
E: siis ongelmana c-ptsd ja sen jälkijunassa perinteisemmin sanottuna raivokohtaukset.
Okei, nähtävästi tuo Opamox voisi olla vähiten haitallinen suhteessa saatuun hyötyyn. Mirzapin kuulemma väsyttää ja vaste tulee hitaasti, Abilify ja Ketipinor puolestaan psykoosilääkkeitä, että ehkei niitä kannata. Opamoxin haittapuoliin kuuluu että kumuloituu elimistöön ja aiheuttaa riippuvuutta, joten käyttäjän pitää olla hereillä sen kanssa ja tiedostaa haittavaikutukset sekä ei popsia kuin karkkia.Opamox (bentso) on rauhoittava, mutta sitä taitaa saada helposti vain 30kpl.
Ketipinor (psykoosilääke) käytetään myös ahdistuksen hoitoon? Tai unettomuuteen? Voi olla esim 25mg lyhytvaikutteista Ketipinoria kertaa 5kpl päivässä. Ketipinorista on kyllä myös pitkävaikutteinen versio, esim 50mg.
Myös esim Abilify (psykoosilääke) auttaa hieman rauhoittamaan oloa. Tai esim Risperidon. Sitten viimeinen vaihtoehto noista on Leponex, jos kaikki muut on ensin kokeiltu.
Mirtazapin (maselluslääke) tulikin jo, että sitä käytetään pieninä annoksina (7.5mg) unettomuuteen, johon se onkin oikein hyvä.
Kai jotain masennuslääkettäkin (esim Venlafaxin) voi johonkin vaivaan yrittää, mutta toki nuo kaikki aina miettii varmaankin psykiatri, että minkälainen potilas ja mikä diagnoosi hänellä.
Opamox purkissa (15mg) on vain 30 tablettia. Anteeksi kun kysyn, mutta saatko todellakin noin valtavaan käyttöön nähden nopeasti lisää tuota lääkettä? Sehän on aina reseptin takana.Iltoja. Vaikeaa kun katselee ulos että on jälleen uusi vuodenaika.
Eli kevät-kesä, evvk. siinä se menee.
Luin vanhoja papereita laatikon kätköistä, löysin Psykiatrin ylilääkärin todistuksen, masennuksesta ja kaikista luonteen piirteistä.
Aikas rasittavaa luettaa, kaikki mitä siinä oli kirjoitettu oli sieluni syvimmät tunnot, kaikki oli asiaa.
A4:n molemmin puolin oli tehtynnä peräti 2004 vuonna.
Opamoxit menee 2+1kpl 15mg päivässä kuten pitääkin, 2 aamulla ja illalla niin väsy että yksi riittää ottaessa ja nukun kauniisti.
Jotenkin vaikeaa käsittää että nyt on kesän alku, en ikinä ole pitänyt mistään muutoksista.
Tykkään tutusta sekä turvallisesta olotilasta, aina saanut jännittää vatsa kipeenä että taaskos jotain tapahtuu, se tuntuu ilkeältä sekä käsittämättömältä.
mutta päivä kerrallaan, jos se on liian vaikeaa niin sitten sekunti kerrallaan <3
Onhan sitä myös 100kpl purnukoitaOpamox purkissa (15mg) on vain 30 tablettia. Anteeksi kun kysyn, mutta saatko todellakin noin valtavaan käyttöön nähden nopeasti lisää tuota lääkettä? Sehän on aina reseptin takana.
Sori että kesti näin kauan että hokasin tulla tänne katsomaan ja päivittämään.Opamox purkissa (15mg) on vain 30 tablettia. Anteeksi kun kysyn, mutta saatko todellakin noin valtavaan käyttöön nähden nopeasti lisää tuota lääkettä? Sehän on aina reseptin takana.
Huomenta, ainahan sitä vanhempana miettii näitä ja muita nuoruus-asioita.Mulla taas on mennyt puoli elämää työttömyyden ja mielenterveysongelmien kanssa tapellessa. Nyt on jonkunlainen työ mutta mielenterveysongelmat ovat vain tauolla. Tiedän että masennus tai kova ahdistus voivat puhjeta milloin vain.