Maaseudulla asuminen. Kaupunki vs maaseutu

[keerola]

Laidasta laitaan on tullut asuttua, monen miljoonan asukkaan kaupungin ytimessä ja ihan maalla. Missään täysin korvessa ei kuitenkaan koskaan, tyyliin Lapin erämaa.

Kaikissa on omat hyvät puolensa, ja aikansa kutakin. Nyt asun maalla, mutta 45min Stokkalta ja 30min lentokentältä. Eli sopivan lähellä Helsinkiä mutta riittävän kaukana. Toistaiseksi tuntuu sopivalta. Vaihdetaan sitten maisemaa kun kyllästytään.

 

[JCSH]

Suurin osa meistä asuu maaseudulla tai pienessä kaupungissa.

Tarkoitatko "pienessä kaupungissa" Suomen skaalassa vai isommalla skaalalla?

Jos puhutaan Suomen skaalassa niin yli 50 000 asukkaan kaupungeissa asuu about 2,8 miljoonaa ihmistä.

 

[SweeneyTodd]

Tai sitten olet vain sopeutumaton. [emoji14]

Joo, en sopeutunut 18 vuodessa pienelle paikkakunnalle. En tiedä miten kauan sopeutumiseen olisi tarvittu.

 

[James_Potkukelkka]

Ensimmäinen yö omassa kämpässä kaupungissa. Ihana kesä ja kerrostalo kuutiossa varmaan +50 astetta lämmintä. Voi hevonv*ttu mikä yö edessä, jumalaton piip piip piip p ipi pi pi p p ip iip ip raikaa kuin viimeistä päivää 3:sta läheisestä liikkenne valoista . Kyllä minä ajattelin ettei ihminen voi asua tälläisissä olosuhteissa, mutta kyllä siihenkin tottui ja muutama vuosi tuli asusteltua kaupungeissa. Olen kotoisin oikealta "syrjäseudulta".

Nyt onneksi on ollut mahdollista taas asustella pienellä paikkakunnalla, ihanassa rauhassa, ja toivottavasti se on mahdollista vielä pitkään. Itse tarvitsen tilaa hengittää ja elellä miten itse haluaa ja käydä paskalla vaikka 7 kertaa yössä, ettei siitä tule kukaan valittamaan. Etäisyydet ei ole ongelma, vaikka lähin citymarketti löytyy 90 kilometrin päästä. Matkustaminen on vaan niin paljon nopeampaa ajallisesti täällä, kun on suora maantie ja ei ruuhkia.

Lopullisesti ihmisestä itsestään on kiinni missä on hyvä elellä. Ei siitä sovi kiistellä. Toivon vain, että kaikilla on mahdollisuus asua siellä missä haluaa.

 

[freekevin]

Vaikka Helsinkiä tiivistetään ja rakennetaan lisää, niin tietääkseni kukaan ei painosta ihmisiä muuttamaan sinne.

Kuten jo aiemmin mainitsin niin pitäisi lailla kieltää änkemästä työpaikkoja tänne persereikään (hki).

Meri kun on vieressä, niin mikä estää kalastamasta, veneilemästä tai uimasta siellä? Ilmainen tenniskenttäkin löytyy puolen kilsan päästä ja hienoja pyöräilymaisemia riittää. Niin tai voihan täällä rakennella ja ampuakin, muttei omalla pihalla.

Kaikkea voi pääkaupunkiseudulla tehdä, pitää vaan ensin ajella omalla autolla 150 km.
Meri on ihan vitun sairastunut paskaliemi ja kalastus mahdollisuudet sen mukaiset. Uidakkin voi mutta maalta et löydä niin kuraista vettä kuten HKI vedet.

Jos työpaikat saisi siirrettyä ihan minne tahansa niin ei Helsingissä asuisi kuin se yhteiskunnan pohjasakka muutamaa urpoa lukuunottamatta.

 

[jonkka]

Tykkään siitä, että voin ottaa hissin alakerran kauppaan vielä puoleltaöin ostaakseni muutaman oluen loppuneiden tilalle.

Tuliko liikaa taiteellista vapautta vai onko alkoholin myyntiaikarajoituksia jo höllätty?

 

[WaspPike]

Tuliko liikaa taiteellista vapautta vai onko alkoholin myyntiaikarajoituksia jo höllätty?

Asuu ulkomailla, kuten viestissä lukee.
Itsekin asuin pitkään paikassa, jossa sama toimi, eli kuohuviiniä vaikka 04.00 keskiviikkoyönä 25metrin päässä kotoa. Kyllähän sitä joskus tuli käytettyä, mutta empä ole kaivannut.

 

[Alias Hoboimp]

Tuliko liikaa taiteellista vapautta vai onko alkoholin myyntiaikarajoituksia jo höllätty?

Kuten tosiaan mainitsin niin en asu Suomessa. Täällä aika monikin asia on mielestäni paremmin kuin siellä, eikä esimerkiksi mitään alkoholin myyntirajoituksia ole tai ainakaan niitä ei noudateta. Ei siis tullut taiteellista vapautta vaan ihan faktaa, voin tosiaan hakea puoleltaöin kaljan lähikaupastani ihan ongelmitta.

 

[Chekkit]

Pienet paikkakunnat tuntuvat lisäksi olevan täynnä suvaitsemattomia, kyräileviä ja kyttääviä idiootteja. Ilmapiiri tuntuu todella ahdistavalta aina kun sellaisella joutuu vierailemaan. Esim. siellä kotipaikkakunnallaan, jossa valitettavasti joutui niinkin kauan asumaan.

Helsingin lisäksi voisin harkita asumista Tampereella ja Turussa. Porvootakin olen harkinnut. Lähinnä rahamielessä. Sieltä ei kuitenkaan tule Helsinkiin kuin 45 minuuttia ja on ihan kiva pikkukaupunki. Ja paljon halvemmat asunnot. Muuten en kyllä Suomesta keksi paikkoja, joihin haluaisin muuttaa. Ulkomaille voisi kyllä jonnekin lämpimämpään ilmastoon paeta.

Täsmälleen samaa mieltä. Itse asun Helsingin lähiössä, etuna parkkipaikka ja luontoa lapsille lähellä, mutta aina välillä tulee ikävä Rööperiin. Ehkäpä vielä joskus...

 

[jipsu]

Porvootakin olen harkinnut. Lähinnä rahamielessä. Sieltä ei kuitenkaan tule Helsinkiin kuin 45 minuuttia ja on ihan kiva pikkukaupunki. Ja paljon halvemmat asunnot. Muuten en kyllä Suomesta keksi paikkoja, joihin haluaisin muuttaa. Ulkomaille voisi kyllä jonnekin lämpimämpään ilmastoon paeta.

Itse kasvoin keskikokoisessa kaupungissa ja asunut useammassa pienemmässä ja suuremmassa kaupungissa, ainoa missä oikeasti ahdisti asua oli Vantaan lähiö. Ahdistus lähti kun vaihdoin majapaikan Porvooseen. Ihanan valkoinen ja rauhaisa kaupunki, voin suositella. Muutenkin olen aina kummastellut tätä että helsinkiläiset sanovat palvelujen olevan lähellä, vaikka todellisuudessa ajallisesti matkaa voi helposti olla sen 30min tai kauemminkin, jos siis ei puhuta perus lähikaupasta. Jos taas asuu perus pöndekaupungilla keskustassa on kaikki palvelut oikeasti lähellä, myös harrastustoiminta vaikka olisikin reunaosissa. Puhutaan ihan pyörämatkasta yleensä 1-3km. Asiahan on toki autolähiöissä eri, mutta ruuhkia ei ole joten autollakin ajallisesti matkat ovat lyhyitä. Helsinki on niin helvetin levittäytynyt haulikolla ammuttu tilkkutäkki jonka puolet pinta-alasta on peltoa.

 

[Imminent]

Urbaanista pitävänä ja kaupungeissa asuneena näen oikeastaan kaksi päätä jossa voisin viihtyä: Joko ison kapungin keskusta, Helsinki on hädintuskin riittävä, tai sitten ihan kunnolla maalla niin että on iso talo, pihaa ja piharakennuksia, ja etätyö jolla tuollaisesta pitää huolta ja jolla maksaa lennot tarpeeksi usein sieltä pois. Molemmissa pointtina on vapaus, isoissa kaupungissa riittää mahdollisuuksia, kaikki saatavilla ja voi olla ihan miten vain koska massaan hukkuu ja kukaan ei muista kasvojasi. Maaseudulla taas riittää tilaa tehdä lähellä mitä haluaa - voisi rakennella verstaassa kaikenlaista huolehtimatta vuokrista tai varastoista ja pihalla voi olla miten vain koska kukaan ei ole katsomassa. Pikkukaupungissa ja lähiössä on molempien pahimmat puolet - kyttäävä kylämeno, pienet asunnot ja rajatut mahdollisuudet.

 

[Kekeplasteri]

Asustelen tällähaavaa Suonenjoella, keskustan liepeillä. Palvelut on ainakin lähellä. Työpaikalle 600 metriä. Pari markettia 400 ja 700 metrin päässä. Siwaan 300 metriä. Postiin 500 metriä. Pankkiautomaatti marketin seinässä. Lähin autohuolto 300 metrin päässä. Matkahuollon toimistolle onkin jo sitten hirmuinen matka, peräti 800 metriä.

Tätä ennen asustelin Jyväskylässä sekä Kuopiossa, palvelut olivat huomattavasti kauempana ja ruuhkat usein sensorttisia, että pienenkin asian hoitoon meni tunti aikaa.

 

[nyhky]

Itse asun maalla. Kyllä täällä on mukavaa, kun on oma rauha. Ainoa suurempi haittapuoli on pitkät matkat palveluiden äärelle. Muuta etua kaupungeilla ei mielestäni olekaan. Lähimpään ruokakauppaan on matkaa n. 30 km, jos n. 10 km:n päässä sijaitsevaa huoltoasemaa ei lasketa. Yläasteelle ja lukioon oli matkaa n. 55 km, johon meni bussilla/taksilla n. tunti, se ei ollut erityisen kivaa.

Isoissa kaupungeissa, esim. Tampereella, ahdistaa mm. ihmisten paljous, pahanhajuinen ilma, likaisuus, oudot hiipparit, valosaaste, melu. Pienemmän, alle 10 000 asukkaan kunnan keskustassa voisi melkein asuakin, joskaan en kerros- tai rivitalossa.

On toki maallakin joitain huonoja puolia, kuten kyräilevät ihmiset. Esim. joku naapuri saa perinnön, niin häntä ei enää tervehditä, kun vastaan kuljetaan. No, minä nauran tällaiselle ja tervehdin yhtä lailla kuin muitakin.

 

[a1mo]

Nyt asun Helsingissä vähän alle 10km keskustasta kehä I sisäpuolella, aikaisemmin asunut Hämeenlinnassa keskustan tuntumassa, pienessä kylässä mikä rakentunut tehtaan ympärille, Tampereella samat 10km keskustassa niin kuin nytkin sekä ihan kunnolla maalla missä kotoa oli 20km lähimpään kauppaan.
Kaupungissa toki palvelut lähempänä, mutta sekin on suhteellista. Esim nyt jos haluan keskustaan menen bussipysäkille ja kun bussi on keskustassa on aikaa mennyt 30-40min, siinä ajassa ajelee syrjemmästä autolla aika pitkällä jo. Sitten pari kertaa on bussi jäänyt tulematta niin on tullut tuohon aikaan 10-15 min lisää vielä.

Ihan maalla asuminen on ollut kaikkein mieluisinta, saa tehdä mitä haluaa omalla pihalla, vaikka saunan jälkeen mennä talvella munasillaan seisoskelemaan pakkaseen Maalle täältä vielä muutetaan, toki ei ihan noin syrjään mitä aikaisemmin olin, mutta selvästi kuitenkin pois "sivistyksestä".

Pienissä kylissä on nuo ongelmat mitkä jo mainittukin ja sellaiseen en enää muuta.

Jos kaupunkeja mistä kokemusta laittaa johonkin järjestykseen niin Tampere ensimmäisenä, sitten Hämeenlinna ja Helsinki viimeisenä.

 

[Kekeplasteri]

On toki maallakin joitain huonoja puolia, kuten kyräilevät ihmiset. Esim. joku naapuri saa perinnön, niin häntä ei enää tervehditä, kun vastaan kuljetaan. No, minä nauran tällaiselle ja tervehdin yhtä lailla kuin muitakin.

Ei ole ainoastaan maaseudun ominaisuus, koskee ihan jokapaikkaa missä asuu enemmän kuin 1 ihminen; kateus, tämä suomalaisten kansanharrastus. (mut eihän sitä toki julkisesti myönnetä, vaan jurnutetaan seläntakana yms ääliöintiä)

 

[truescotsman]

Minäkään en tunnista tuosta Crack Hitlerin kärjistyksestä itseäni. Olen asunut ja opiskellut ammatin maaseudulla ja pienessä kaupungissa, ja nyt asunut kymmenen vuotta Helsingissä. Välissä ulkomailla pikkuisen isommissa kaupungeissa. Helsingissä asuessa on tapahtunut jatkuvasti siirtymää kantakaupungista ja idästä kauemmas, ja kohta voisi olla aika muuttaa takaisin pienemmän kaupungin laitamille tai kokonaan maalle. Aikansa kai kutakin.

Helsingissäkin on rauhallisia alueita ja pienemmissä kaupungeissa tohinaa tarvittaessa. Pienillä paikoilla on vähemmän väkeä mutta helpompi tutustua ihmisiin, Helsingissä taas enemmän mahdollisuuksia mutta ihmiset ehkä vähän varautuneempia.

YMMV.

 

[Shikanjyo]

Itse aina asunut "landella", Nurmijärvellä, eli n. puolen tunnin matkan päässä Helsingin keskustasta.

Olen paljon viettänyt aikaa Helsingissä sekä asunut myös hetkisen Porvoossa. Omaa taloa kun kattelemassa jonkun vuoden päästä niin sen on löydyttävä landelta. En voi kuvitellakkaan asuvani Kehä 3:n sisäpuolella omakotitalossa, ja omakotitalohan on se The asumismuoto.

Harrastan autoja tässä ohessa, joten tallipaikka tulee olemaan samalla tontilla kuin talokin. Naapurit mieluiten n. kilsan päässä lähin.

Eli oma paikka kaukana kaikesta jossa harjoittaa omia perverssioita rauhassa.

 

[Migi06]

Tämän pohdinnan tuloksena itseäni maalaiselämässä viehättäisi eniten oma rauha ja ympäröivä luonto. Palveluiden puuttuminen, pitkät välimatkat ja kavereiden näkemisen vaikeus silloin kun sitä omaa rauhaa ei haluakkaan tuo kuitenkin rankasti miinusta maaseudulle. En myöskään koe häiritsevänä kaupungin vilinää/meteliä, jonka monet puolestaan ovat maininneet ehdottomasti isoksi miinukseksi kaupunkielämässä. Lopputuloksena taidan valita kaupungin jatkossakin. Loma-asunto maalta olisi kyllä ihan kiva.

Se on paljon ihmisestä kiinni, arvostaako rauhallisuutta/kiirettömyyttä tai että saa olla itsensä herra eikä mikään "muurahainen betonikuutiossa" (esim, taloyhtiössä yleensä aina kinaa enemmän tai vähemmän). Suuri vaikutus onko kasvanut kaupungissa vai vähän rauhallisemmalla aluella. Onko tekevä ihminen (esim, monesti maalla kasvaneet joutuivat tekemään töitä) vai ihan nurkilla tottunut hengailemaan.
Boldattu teksti vain pahenee jatkossakin, valitettavasti. Jatkuvalla keskittämisellä tuskin mitään hyvää saa tässä "itsepalvelu yhteiskunnassa"(eiköhän ne kohta keksi palvelumaksut, kun itse hoitaa netissä esim pankkiasioinnit), onko sille mitään loppua? Ei ole kohta enään normi palveluista kiinni vaan myös kouluja keskitetään/leikataan koulutuksen tasosta.

Itse pidän asumisesta juuri taajaman ulkopuolella. Esimerkkinä omakotitalo asumisesta..
Tontti on halpa eikä tarvitse kärvistellä tontin koolla, esim näänpä tässä katsoa lätkää toisen talon ikkunasta. On tilaa tuusata vaikkapa pari autoa ja lapsilla jopa kunnon piha, eikä tarvitse nuukailla uskaltaako sitä ulkona tepastella vaikkapa nakuna tai kiroilla niin, että naapurin mulkoijat ihmettelee. Ei ole turhia taajaman rajoitteita ja luvan kysymistä mitättömistä asioista, esim polttaisinko notskia, ettei joku älypää (vaikkapa tahallaan) soita palokuntaa paikalle laskun kera tai saanko kaataa puun ilman, että naapuri pahoittaa mielensä tai kunta evää luvan. Saanko pistää vaikka tallin pystyyn ilman, että pitää kysyä minkä näköisen siitä voi tehdä (kaupungeilla turhan tyyristä). Tartte välittää vaikka vähän möykkääkin kello 22.00 jälkeen. OK talossa on aina jotain tehtävää, joka taas on joillekkin ylivoimanen tehtävä... jopa joskus rivitalo asuminenkin on joillekkin liian työlästä, kun pitää joka viikonloppu olla viihteellä.

Tottakai sitten tulee ne omat ongelmat. Lisämatkat (kyllä ruuhkassakin voi aikaa mennä), yleensä huonot tiet, tien kunnossapidot, josta sitten maksetaan yksikkömaksuja ja osittain hoidetaan itse (+monien kiroomat lumityöt talvella ). Sähkön jakeluissa voi olla häiriöitä, nettikin voi olla enään onneton mobiili ehkä toimii ehkä ei, vesikaivo ongelmat kuten jäätymiset/veden loppuminen (rahalla vaan porakaivo niin säästyy kunnan/kaupungin vesilaitos maksuilta)... Palvelut on ihmisestä kiinni niihinkin sopeutuu, jos ne on riittävät (eikä omaa mentaliteettiä "heti mulle kaikki tänne nyt") ja eikä mahdottoman kaukana. Kuhan kaupunki on lähellä, esim siinä puolen tunnin etäällä niin kaikki menee hyvin, jos tekee mieli lähteä viihteelle tosin taksilla, kun julkinen on rampautettu

Minulla ei ole kaupunki asumista vastaan mitään, koska kummassakin on puolensa. Aika tyypillinen ratkaisu on osake ja mökki... ja ei se mikään mökki ole, jos ei ole rantaa
Yhteenvetona: Asuisin landella pienemmän kunnan kupeessa ja lähellä kaupunkia. Työpaikka turvattu kaupungilla ja peruspalvelut pienemmästä kunnasta.

 

[hkultala]

Itse olen maatilalta kotoisin, mutta nykyään asun Herwoodissa.


Lapsuus maatilalla oli todella hyvä ja kiva juttu, tekniikasta oppi hyvin kun oli koneita koko ajan ympärillä, vanhempia näki työpäivien aikanakin kun oli taaperona traktorissa mukana yms. , ja maalla riitti kaikkea kivaa tekemistä eikä ollut sellaista "kaikki on kielletty vaarallisena" -meininkiä mikä nykyään on erityisesti kaupungeissa; rakenneltiin kaikkea itse ja tilaa kaikille ulkoleikeille riitti.

Eikä ollut niin tarkkaa oliko mopo viritetty ja oliko se vakuutuksessa, kunhan sillä viritetyllä tai vakuutuksettomalla ei mennyt isolle tielle jossa virityksistä voisi jäädä kiinni eikä kolaroinut sillä.

Ja vaikka en ole erityisen kätevä käsistäni, aika paljon tuli silti opittua kaikkia kädentaitoja maalla asumisen takia.

Maalla myös oppi elämän reaaliteetteja paljon paremmin kuin kaupungissa. Että ruoka ei tule kaupasta ja raha taikaseinästä yms.

Ainoa huono puoli oli ehkä että kaverit sekä mahdollisuudet "organisoituihin harrastuksiin" oli vähän kaukana, mutta ei niitä "organisoituja harrastuksia" kaivannut kun tekemistä riitti muutenkin. Ja tietokoneella räpelsi hyvin yksinkin siellä maatilalla ollessa.


Tällä hetkellä kuitenkin viihdyn erittäin hyvin nimenomaan Herwoodissa. Kahden kilometrin säteellä on todella paljon tietotekniikka-alan työpaikkoja, lyhyt työmatka jonka kulkee kätevästi pyörällä ja kaupat ja palvelut on lähellä, ja seudulta löytyy paljon harrastusmahdollisuuksia, mutta sadan metrin päästä kämpästäni myös alkaa metsä ja hiihtolatu, pääsee luontoon ulkoilemaan ja treenaamaan. Herwood oikeastaan melko hyvin yhdistää aikuiselle ihmiselle luonnon ja kaupungin parhaat puolet.

Siinä vaiheessa jos joskus tulee perustettua perhe ja saatua lapsia, harkitsen tosin vakavasti muuttamista takaisin maaseudulle, Maaseutu on kuitenkin siinä mielessä paljon parempi kasvuympäristö lapsille että siellä on samalla turvallisempaa sekä että "vapaampaa", turvallisuuden ei tarvi perustua tyhmiin kieltoihin, ja haluan myös että omat lapseni oppivat elämän reaaliteetteja.

 

[Imminent]

Jos ei olisi rahasta kiinni, Kumpulassa, Puu-Vallillassa ja Puu-Käpylässä voisi päästä kiinni klassiseen unelmaan omakotitalosta pääkaupungin keskustassa. Ytimessä asumisen ideana on miltein puhtaasti sosiaalisuus. Voi ex-tempore päättää et lähdetään yksille ja kavereita on aina matkan päässä ja julkisilla pääsee kotiin, tai vaikka kävelee jos yhdet muuttuivat neljäksi. Tai et jos järkkää juhlat, ihmisillä on lyhyt matka saapua, mitä kauemmaksi mennään sitä nihkeämmin vieraat jaksavat lähteä. Leffa-iltoja tai vaikka hääjuhlien askartelupaskartelu-tapahtumia yms. on helppo järjestää kun ei ole kenenkään reiteiltä pahasti sivussa. Ja lapsille riittää ilmaista/halpaa tekemistä - museoita jonne viedä, kaikenmaailman puistokonserttia ja esityksiä. Mut sit kun haluaisi hitsata jotain tai vaikka tekee mieli tehdä kirjahylly pitkästä laudasta niin onkin tenkkapoo et missä vitussa, ja saati et minne ne työkalut tunkee sen jälkeen.

 

[Marius]

Maaseudulla ei ole ikinä tullut varsinaisesti asuttua vaan suomalaisissa keskisuurissa ja suurissa kaupungeissa. Opiskeluaika ja ja muutama vuosi työelämästä meni Helsinki-Espoo-akselilla. Siihen elämäntilanteeseen se sopi oikein mainiosti.

Tämän jälkeen olen todennut viihtyväni paremmin näissä hieman pienemmissä kaupungeissa, joissa metsät ja järvet ovat käytännössä melkeinpä ovella. Maaseutu on tullut tutuksi lähinnä kesänviettopaikoista - ja maaseutu kyllä tarjoaa todella hienoa vastapainoa kaupunkilaiselle elämänmenolle (hiljaisuus, pimeys, luonto, tuoksut, eläimet, pellot, metsät).

Oma valintani asettuu siis keskisuureen kaupunkiin. Nämä ovat oman kokemuksen perustesella inhimillisen kokoisia, ihmisläheisiä, ruuhkattomia, ja kuitenkin palveluita ja tapahtumia on omaan tarpeeseen riittävästi. Vaihtelua on sitten mukava saada kaupunki- ja maaseutumatkoilta. Tällä hetkellä en voisi kuvitella muuttavani pk-seudulle, muille alueille olen enemmän avoin.

 

[an7i5ankar1]

Itse olen sen verran epäsosiaalinen, ettei maaseudulla asumisesta tule mitään, koska noissa pienissä tuppukylissä jokainen tuntee jokaisen, ja noin sosiaaliseen toimintaan minä en taivu ja kaipaan hukuttautua kaupungin anonyymiin ihmishälinään.

Sellainen keskikokoinen kaupunki on juuri passeli, ei pahempia ruuhkia, autolla pääsee keskustaan, mahtuu pysäköimään (jopa ilmaiseksi), sopivan kompakti. Tärkeintä että löytyy oleellisimmat kaupat, motonetit ja biltemat.

Keskusta-asuminen nyt vaan on aivan perseestä, jos siis yhtään rauhaa rakastaa. Kerrostalot ovat tietenkin suurin riski. Voi olla aika varma että siellä jollain puolella, tai ylhäällä tai alhaalla, joku työtön bilettää kaikki yöt. Jos käy hyvä munkki ja löydät kerrostaloluukun jossa vain huopatossu mummoja ympärillä, niin kaupungin äänet ainakin häiritsee. Kesäkuumalla on mahdoton pitää ikkunaa auki, kun ulkonta kuuluu jatkuva ihmisten huuto, matujen mekastus, autojen ja mopojen pörinä ja muu rakentaminen ja ylläpito.

 

[zepi]

Itse olen maatilalta kotoisin, mutta nykyään asun Herwoodissa.

Onko Suomessa muita yhtä isoja lähiöitä kuin Hervanta? Siis sellaisia joiden koko on tarpeeksi suuri ylläpitämään siedettäviä / hyviä palveluita?

Ehkä Espoon Matinkylä ja Leppävaara ovat vastaavia, mutta muuten ei kyllä tule oikein mieleen. Nekin lienevät pienempiä, omat mielikuvat hervannasta ovat aika kaukaa, niin on vaikea arvioida skaaloja. 10 vuotiaana Hervanta oli aika iso, mutta kolmekymppisenä Matinkylä ei tunnu ihan niin isolta...

Lepuskissa ja matinkylässä muut lähialueet ja hyvät kulkuyhteydet kyllä auttavat palvelujen olemassaoloa. Metsälähiö-hervanta tarvitsee isomman väestömäärän ylläpitääkseen isoa ostaria ja omia kunnallispalveluitaan.

Hyvä paikka kyllä, etenkin kun rikollisuus on vähentynyt 30v takaisesta.

 

[jonkka]

Itse olen sen verran epäsosiaalinen, ettei maaseudulla asumisesta tule mitään, koska noissa pienissä tuppukylissä jokainen tuntee jokaisen, ja noin sosiaaliseen toimintaan minä en taivu ja kaipaan hukuttautua kaupungin anonyymiin ihmishälinään.

Tunteeko? Ehkä vanhat parrat tunteekin, mutta kun olen luonteeltani samanlainen kuin sinä, ainoa sosiaalinen kontakti on kaupan kassa jolle nyökkään päivää ja kiitän kuitista. Naapurit tuntee ulkonäöltä mutta eivät tuppaudu oven taakse. Joku on joskus kommentoinut että minua ei koskaan näy johon vastaan että eipä kai kun kaikki minua kiinnostava tapahtuu sisätiloissa, häärätköön muut pihoillaan jos haluavat. Ergo, maalla voi eristäytyä yhtä helposti kuin kaupungissakin, itse asiassa helpommin kun ei kaikenmaailman harekrisnat häiriköi aina kun astuu ovesta ulos.

 

[Pertti Kosunen]

Sen verran pitää olla saasteita ettei kesällä vaivaa hyttyset.

 

[SweeneyTodd]

Onko Suomessa muita yhtä isoja lähiöitä kuin Hervanta? Siis sellaisia joiden koko on tarpeeksi suuri ylläpitämään siedettäviä / hyviä palveluita?

Vuosaari, lähes 40000 asukasta. Löytyy aika hyvin palveluita. Löytyisi varmaan vielä enemmän, jos ei itis olisi niin lähellä. Josta sitten voikin napata mukaan Vartiokylän, johon tuo itis kuuluu osana. Sielläkin taitaa 30000 asukasta olla ja palvelut ei paljon paremmat voisi enää olla.

 

[Sienimies]

Pikku kaupungissa, 1.5km keskustasta, pienessä kaupunginosassa omakotitalo pienellä tontilla. Tässä on aika hyvin yhdistettynä omaa rauhaa ja palveluita. Autoa ei välttämättä edes tarvitsisi.

Tarpeelliset palvelut kiven heiton päässä, alle 500m (ruokakauppa, apteekki, kuntosali, lounasravintola, kirjasto, uimaranta, lenkkipolut, hiihtoladut, jaliskenttä, jääkiekkokenttä yms.).

Muutama kuukausi on nyt tullut asuttua tässä ja ei oikein paremmin olisi voinut valita.

 

[shp]

Kolmannen polven Helsinkiläinen, asuin siellä ensimmäiset ~20 vuotta kerrostalossa, jonkun aikaa Lahdessa ja nytten kymmenisen vuotta Nurmijärvellä "maalla".

Kyllä tää pöndehomma on mun juttu, on tilaa harrastaa, ei naapurit häiritse, mutta autolla kaikki tarvittava on yllättävän lähellä.

Paras paikka jossa tähänmennessä olen asunut oli pienehkö eteläsaksalainen kylä, moiseen olisi tarkoitus päästä takaisin sitten joskus.

 

[10YG]

Maalla myös oppi elämän reaaliteetteja paljon paremmin kuin kaupungissa. Että ruoka ei tule kaupasta ja raha taikaseinästä yms.

Miten sinä voit tietää, miten kaupungissa elämänsä viettäneet ovat nämä asiat oppineet? Ehkä heillä voi olla vieläkin parempi käsitys asiasta kuin sinulla on?

Onhan selvää, että kaupungeissa on aina ollut työläisiä, jotka ovat tulleet pienellä palkallaan joten kuten toimeen ja samalla maksaneet maatalouden isot tuet veroissaan ja ruuan hinnassa.
Mistä ihmeestä oletat, että vuosikymmeniä ylimitoitettuja tukia saaneet maanviljelijät ja muut vastaavat olisivat jotenkin parempia?

 

[Z50]

Miten sinä voit tietää, miten kaupungissa elämänsä viettäneet ovat nämä asiat oppineet? Ehkä heillä voi olla vieläkin parempi käsitys asiasta kuin sinulla on?

Onhan selvää, että kaupungeissa on aina ollut työläisiä, jotka ovat tulleet pienellä palkallaan joten kuten toimeen ja samalla maksaneet maatalouden isot tuet veroissaan ja ruuan hinnassa.
Mistä ihmeestä oletat, että vuosikymmeniä ylimitoitettuja tukia saaneet maanviljelijät ja muut vastaavat olisivat jotenkin parempia?

Maataloustuilla ollaan tehty aiemmin kannattavasta elinkeinosta kannattamaton ilman tukia. Tuottajat saavat tuotteistaan niin pienen hinnan, että olisi mahdoton elää ilman tukia. Kyllähän maatalouden tuet voitaisiin poistaa, mutta tällöin ruoan hinta nousisi selvästi ja tätäkään ei taas haluta...

 

[10YG]

Maataloustuilla ollaan tehty aiemmin kannattavasta elinkeinosta kannattamaton ilman tukia.

Nyt tuli sellainen väite, jota en ole ennen kuullut. Tuet ovat tehneet maatalouden tuottamattomaksi? Voitko selittää hieman lisää?

Tuottajat saavat tuotteistaan niin pienen hinnan, että olisi mahdoton elää ilman tukia. Kyllähän maatalouden tuet voitaisiin poistaa, mutta tällöin ruoan hinta nousisi selvästi ja tätäkään ei taas haluta...

Kansallisten tukien purkua haluaa aika moni.

 

[Z50]

Nyt tuli sellainen väite, jota en ole ennen kuullut. Tuet ovat tehneet maatalouden tuottamattomaksi? Voitko selittää hieman lisää?

Vähän ehkä kärjistetysti sanottu; tukiahan on aiemmin maksettu maatalouden ylituotannon aiheuttaman hintatason laskun takia (eli periaatteessa tuottajia liikaa), mutta tuki oli tietenkin pienempi kuin nykyään. EU liittymisen jälkeen otettiin käyttöön EU:n maatalouspolitiikka, eli käytännössä tuilla painettiin tuotteiden hinta niin alas, että tuottaja on täysin tukien varassa.

 

[10YG]

Vähän ehkä kärjistetysti sanottu; tukiahan on aiemmin maksettu maatalouden ylituotannon aiheuttaman hintatason laskun takia (eli periaatteessa tuottajia liikaa), mutta tuki oli tietenkin pienempi kuin nykyään. EU liittymisen jälkeen otettiin käyttöön EU:n maatalouspolitiikka, eli käytännössä tuilla painettiin tuotteiden hinta niin alas, että tuottaja on täysin tukien varassa.

Ennen EU:ta tuettiin maataloutta niin, että kaupunkilaisten työläisten selkäranka taipui äärimmilleen. Maataloustuotteiden ylijäämä vietiin alihintaan ulkomaille.

Nyt maksetaan ylihintaa kansallisilla maataloustuilla EU-tukien lisäksi.
Mikään muu kuin tukien nimet ei ole muuttunut.

 

[barkhorn]

Ehdottomasti maaseutu. Porukka ei yleensäkään elä niin kiristynein hermoin kuin kaupungissa. Ja kaikki tai ainakin melkein kaikki naapurit on tuttuja. Kuinka kaupungissa?
Esimerkkinä, minä yhdessä vaiheessa asuin melkein kaksi vuotta samassa kerrostalossa suurehkossa kaupungissa. En tuntenut tai tutustunut kehenkään muuhun henkilöön talossa kuin yläkerran vanhahkoon rouvaan joka tehtaili minusta valituksia ja vartioi mm. minun parkkipaikkaani.
Asunnoissa ei ollut omaa saunaa, tuloksena jatkuva riita taloyhtiön saunankäyttövuoroista, pyykkituvan käytöstä ym.
Rappukäytävä haisi aina kuselle, ja roskiskatoksen sekä autotallien luota löytyi ruiskuja/ sammuneita narkkareita (tämä siis ihan kantakaupungissa eikä missään bantustan lähiössä). Ihme kyllä ajoneuvoihin ei koskaan murtauduttu, joten siitä plussa (lähiössä sitten onnistui tämäkin, eri kaupunki kuitenkin kyseessä).
Kesällä helvetin kuuma, mutta kun parvekkeen ovea pidät auki ja vaikka radio sattuu olemaan päällä olohuoneessa kello kuuden jälkeen illalla niin yläkerrasta alkaa helvetillinen lattia jyskytys. Välillä toki pudotteli lappuja postiluukusta.
Seinänaapurina joku perkeleen Steven Seagal joka todisti miehuuttaan hakkaamalla eukkoaan kännissä viikonloppuisin. Kaksi kertaa soitin poliisille ja kerran itse jouduin puuttumaan tilanteeseen, sitten ei enää huvittanut (kumma kun se yläkerran rouva ei näitä häirinnyt, ehkä tappelu ja hakkaaminen oli liian mielenkiintoista kuultavaa).
Olen toki muuallakin joutunut asumaan kerrostalossa, mutta tuo kokemus jäi värikkäimpänä mieleen. Ja muuallakin se on enempi vähempi samaa paskaa.

Maaseudulla tosiaan yleensä tutustuu naapureihinsa, ja pääsääntöisesti rennompaa meininkiä. Mm. on kivaa kavereitten (ja naapureitten) kanssa kesäyönä munasillaan grillata pihalla välillä saunoen. Tai kuunnella musiikkia äänenvoimakkuudesta piittaamatta. Tai järjestää sulkapalloturnaus omalla pihalla. Tai opettaa lapsia ajamaan autolla/mopolla/traktorilla ym. liikennevälineillä omassa pihassa. Tai yleensä elää ja olla niissä rajoissa mitkä oma perhe hyväksyy. Ei tarvitse miellyttää taloyhtiön puheenjohtajaa tai muita kusipäitä.
Ystäväpiiriäni voi luonnehtia melko laajaksi, harva heistä on onnellinen kaupungissa. Vain he, jotka eivät paremmasta tiedä, sietävät kaupunkiasumista.

 

[ATE]

Ennen EU:ta tuettiin maataloutta niin, että kaupunkilaisten työläisten selkäranka taipui äärimmilleen. Maataloustuotteiden ylijäämä vietiin alihintaan ulkomaille.

Entisaikoina ei ollut tukia lainkaan kun mennään jonkin verran taaksepäin.

 

[barkhorn]

Niin ja unehtu mainita noista parkkipaikoista, kuinka voi olla niin ihanan vaikeaa/kallista auton pysäköiminen kaupungissa? Voi helvetti vittu ja kaikki muut kirosanat kun jossain persereikä Vantaalla auton parkkipaikka vuodessa maksaa mahlaa ja hunajaa, lisäksi vaatii jonotusta ja jos moottoripyörälle haluat sen parkin lisäksi niin myös hallituksen pj:n nuolemista ja vilpitöntä rakkautta että saat sen helvetin ylihintaisen paikan lopulta.
Ei perkele hermo kestä tuota kaupunkiasumista edes muistoissain.

 

[10YG]

Entisaikoina ei ollut tukia lainkaan kun mennään jonkin verran taaksepäin.

Ei ollut. Kierrettiin maita ja mantuja, poimittiin marjoja ja syötiin mitä löydettiin.
Mitä tällä haluat sanoa?

Jo itsenäisyyden alusta asti suojattiin tuontitulleilla maataloutta.
Vuonna 1956 säädettiin ensimmäinen maataloustulolaki ja siitä eteenpäin tuet ovat nousseet.

 

[Muso]

.

 

[barkhorn]

Ja sitten jäi mainitsematta tuo että maalla ovet saa olla avoinna, autossa ym. kulkupeleissä avaimet voi olla paikoillaan. Kaupunnissa ei onnistu!
Tässä on semmonen pistotie missä asutaan, naapureita sen verran että huomaa jos elämäänsä kyllästynyt romanialainen rikosliiga tyhjentää naapuria, helppo vaikka traktorilla tai autolla tukkia pakomatka.
Ja sitten tuossa tien alussa asuu semmoinen seppä (vanhempi herra), joka nakratti suunnattomasti kun ilmoitti minulle mitä tekee murtovarkaille tavattaessa. Sitä en viiti kuitenkaan tänne kirjoittaa. Hyviä ihmisiä!

 

[ATE]

Ei ollut. Kierrettiin maita ja mantuja, poimittiin marjoja ja syötiin mitä löydettiin.
Mitä tällä haluat sanoa?

Jo itsenäisyyden alusta asti suojattiin tuontitulleilla maataloutta.
Vuonna 1956 säädettiin ensimmäinen maataloustulolaki ja siitä eteenpäin tuet ovat nousseet.

Tullipolitiikka /= tuet. Kyllä muissakin tuotteissa on ollut olemassa tulleja. Se on ihan oikea väitä että maataloustuilla painetaan maataloustuotteiden hintaa alas mitä
Z50 selitti ja muutetaan alaa kannattamattoammaksi ilman tukia.

 

[Muso]

11

 

[barkhorn]

Joo meilläkin kaksi koiraa, jotka kyllä ilmoittaa liikkujat. Kämppään jos yrittää kun ei olla kotona saattavat olla myös melko vihaisia. Siis jos ei ole tuttava.

 

[Muso]

...

 

[SloBo]

Kulttuuria ja musiikkia, mutta ei mitään juopottelun ympärillä pyörivää paskaa, kaipaisin täällä Suomen viidenneksi suurimmassa "kaupungissa" enemmän. Helsinkikään ei siinä hirveästi auttaisi, mutta kyllä siellä käy jopa vähän pienempiä ulkomaisia artisteja välillä onneaan koettamassa. Talvi on pitkä ja kylmä ja alkaa taas pikku hiljaa vituttamaan. Ja voi vittu tätä...

Minnekään umpilandepöndemaalle en kyllä enää takaisin ole muuttamassa. Se on nähty. Minulla ei ole sinne mitään tarjottavaa, eikä sillä minulle.

 

[barkhorn]

Nää on ja näitä, välillä tekis mieli muuttaa johki vieläkin syrjempään, että vois ottaa jonkun viimisenpäälle laumanvartijan hortoilemaan tiluksille. Sääliks käy kaupunkikoirat, jotka joutuu talsimaan asvaltilla kerrostalojen välissä, ja sit välillä käyää nuuskimassa jossai kusisessa puistossa..

Ei nuo minun koirat mitään hirveitä petoja ole, ihan kilttejä hölmöjä mutta sen verran näköjään tarkkoja että sisälle ei saa tulla jos ite ei olla kotona. Pihalla jos irti ovat niin varmaan korkeintaan kusevat autonrenkaaseen, vaikka mikä rosvo olisi.
Niin pitkään kun ei pirttiin yritä.
Ja tietysti koirat on sisällä kun ite ei olla kotona, jos eivät ole mukana kuten esim. kesällä uimassa.

 

[ColdCash]

Itse asunut nuoruuteni maalla, opiskellessa kaupungissa ja välillä muualla töissä ollessa myös nykyään taas maalla. Tästä on noin 15km lähimmän kaupungin keskustaan parastahan tuo lukioon mennessä oli itse lähti kotoa 20min ennen koulun alkua ja kaverit samaan aikaan, jotka asui parin kilometrin päässä koulusta perillä oltiin samaan aikaan, kun siellä kaupungissa oli sen verran aamuruuhkaa, ettei tuo etäisyys juuri matka-aikaan vaikuttanut.

Kesällä pitäis muuttaa vielä muutama kilometriä kauemmas, kunhan saa uuden kämpän valmiiksi. En oikein osaa kaupungissa asua, sielläkin tuli autolla käytyä kaupassa, vaikka kauppa 150 metrin päässä sama lähteä täältäkin kauppaan ole mitään merkitystä ainut ero, että kun täältä lähtee tulee yritettyä hoitaa kaikki asiat kerralla, ettei tarvi joka päivä ajella, vaikka eihän tuo etäisyys ole kehä 3:n sisälläkään mikään ennen kuulumaton. Liikuntasali on tuossa kylällä vajaan 5km päässä, niin sekin helpottaa paljon.

Joku tuossa sanoi, että leffaan voi mennä puolentunnin sisällä, kun on päättänyt lähteä täältä menee noin vartti lähimpään leffateatteriin, joten jos siellä on sopivasti leffa alkamassa en koe pahemmin häviäväni.

 

[petepeluri]

Kaupungissa tulee asuttua, huonoja puolia ei ole.

 

[Mr. Pink]

Sanoisin, että työpaikat ja mahdollisten lasten hoitopaikat ja koulut määrittelevät aika pitkälle sen missä on mahdollista asua.

Moni kehuu maaseudun rauhaa, mutta toisaalta maaseudulla asuminen voi myös tarkoittaa:
- omakotitaloa vilkasliikenteisen tien varrelta,
- kerros- tai rivitaloasuntoa "kylillä", tai
- asumista omakotitaloalueella, jossa naapurit ovat yhtä lähellä kuin kaupunkien omakotitaloalueilla.

Toki metsän siimeksessä oleva tontti on varmasti mieltä ylentävä paikka – siihen asti kunnes metsänomistaja tekee päätehakkuun talon ympäriltä. Tämän voi tietenkin välttää omistamalla ainakin parikymmentä hehtaaria maata talonsa ympäriltä.

Tuntuu siltä, että "maaseudun rauhaa" verrataan helposti johonkin kaupungin keskustan tai lähiön kerrostaloasuntoon, vaikka parempi vertailukohta voisi olla kaupungin pientaloalue.

 

[JLM]

Niissä pientaloalueissa on yleensä se ongelma että niihin on kaavoitettu postimerkin kokoisia tontteja mihin juuri ja juuri mahtuu se ok-talo ja autotalli. Naapuritalo parhaimmillaan muutaman metrin päässä ja makuuhuoneesta näkyy naapurin olohuoneeseen.

Vähän jäi harmittamaan kun en ollut muutama kuukausi sitten tarpeeksi nopea kun lähialueella oli kaupan melko siistissä kunnossa oleva ok-talo 6400 neliön tontilla. Matka kouluun olisi ollut aika lyhyt mutta tontti olisi ollut rauhallisessa paikassa, aika pitkälti metsän ympäröimänä. Huoneita oli vain tavoitteeseen nähden yksi liian vähän niin se ehti mennä...

 

[Mr. Pink]

Niissä pientaloalueissa on yleensä se ongelma että niihin on kaavoitettu postimerkin kokoisia tontteja mihin juuri ja juuri mahtuu se ok-talo ja autotalli. Naapuritalo parhaimmillaan muutaman metrin päässä ja makuuhuoneesta näkyy naapurin olohuoneeseen.

Vähän jäi harmittamaan kun en ollut muutama kuukausi sitten tarpeeksi nopea kun lähialueella oli kaupan melko siistissä kunnossa oleva ok-talo 6400 neliön tontilla. Matka kouluun olisi ollut aika lyhyt mutta tontti olisi ollut rauhallisessa paikassa, aika pitkälti metsän ympäröimänä. Huoneita oli vain tavoitteeseen nähden yksi liian vähän niin se ehti mennä...

Aivan, mutta pointtini olikin se, että näitä samoja "postimerkkitontteja" löytyy kaupunkien lisäksi myös niistä kunnista, jotka eivät ole kaupunkeja. Tällöin "maaseudun rauhallisuus" kaupungin omakotitaloalueeseen verrattuna on aika häilyvä käsite.

Toisaalta itse en näe pieniä tontteja ongelmana, sillä ne edesauttavat kunnallistekniikan rakentamista ja kaupungeissa myös esimerkiksi joukkoliikenneyhteyksiä. Jos näistä on valmis luopumaan, niin sitten kannattanee samalla hommata vähän reilummin tilaa.

Postimerkkitontti itsessään on tietenkin suhteellinen käsite: joku voisi sanoa, että 6400 neliötä haja-asutusalueella on sekin todellinen postimerkkitontti.