Maaseudulla asuminen. Kaupunki vs maaseutu

[freekevin]

Suurin osa meistä asuu maaseudulla tai pienessä kaupungissa. Oletteko koskaan ajatellut muuttaa sieltä pois?
Iso osa taas iobsittaa kaupungin vilskeestä . Työpaikka vai mikä teidät pakottaa siellä asumaan?
Tänne kerätään ajatuksia suomen kaupungistumisesta ja nuorison muutosta pois maaseudulta. Voiko ihminen paremmin maaseudulla?

Nihilisteille tiedoksi että tarkoitan maaseudulla asumista kehä 3:n ulkopuolella.

Taistelu alkakoon.. 3..2..1..nyt!

 

[LiquidStone]

Olen ajatellut muuttaa pienestä kaupungista jonnekin syrjäisempään paikkaan, jossa on omaa tilaa ja rauhaa. Ei varmasti kaikille se oikea vaihtoehto, mutta omasta mielestäni elämä nykyään on liian hektistä ja on hyvä päästä siitä työn ulkopuolella kauemmaksi.

Ja olisihan sitten mahdollisuus harrastella aurinko- ja tuulivoimaprojekteja.

 

[crack hitler]

Taistelu alkakoon.. 3..2..1..nyt!

Tää on jotenkin niin nähty, koska kärjistetysti, jengi joka on kasvanu pöndellä, on sitä mieltä, että ihminen tarvitsee rauhaa ja metsä on ehdottomasti paras paikka ihmiselle ja jengi joka on asunu esim. Helsingin kantakaupungissa, arvostaa asioista joita urbaanissa täyteen rakennetussa kaupunkitilassa on. Kumpikaan ei tule muuttamaan mieltänsä, vaikka joku kuinka koittais selittää, kuinka just se toinen on parempi.

Itse olen kasvanut kantakaupungissa ja kokeillut hetken umpimettää, ei ollut jälkimmäinen meikän juttu ja palasin aika nopeasti asumaan raitiovaunereittien varrelle. Mutta mieluummin ottaisin jopa sen umpimettän, kun pikkukaupungin, jossa ei ole samoja palveluita joita täällä kantakaupungissa, mutta ei myöskään sitä täydellistä omaa rauhaa, jota umpimettässä.

 

[freekevin]

...

Hyvin sanottu.
Itselläni tilanne lähes päinvastainen . Kasvanut pikkukaupungissa ja aikuistumisen ohessa muuttanut raitiovaunureitille josta tarkoitus muuttaa johonkin noiden puoliväliin. Miusta ihmisen paikka ei ole isossa kaupungissa.

 

[anonyymi]

Iha turha muuttaa mihinkään helsinkiin. Yks iso betoni helvetti, ei mitää tekemistä, missään ei ole enää suomalaisia, joka paikka täynnä ihmisiä, pummit ja pullonkerääjät stalkkaa joka kulmassa.
Kahvi maksaa 5egee ja joka paikkaan on tunnin matka ruuhkassa sekä asuminen on kallista.

Maaseutu voittaa.

 

[PotilasK]

Asun pienen maalaiskaupungin, Someron, laitamilla ja pidän siitä. Ikää lähemmäs 50 niin ei sitä kovin kummoista sykkettä tai palveluja kaipaa. Kesäisin täällä on riittävästi tapahtumia ja luonto lähellä. Mikäs sitä lähteä koirien kanssa lenkille kun metsää ja peltoa vieressä, pullo punkkua taskuun, kannolle istumaan ja koirat vapaaksi juoksemaan minne mielivätkin. Kävelymatkan päässä kuitenkin kaupat ja ne riittävät palvelut jos äityy vallan rilluttelemaan. Isoimmissa kaupungeissa ahdistus iskee heti kun köpöttelee siellä metelin, kaaoksen ja saastan keskellä. Yhtään miinuspuolta en äkkiseltään keksi.

 

[Sivustakatsoja]

Olen kolmannen polven stadilainen, asunut koko ikäni Helsingissä. Tykkään ihan helkkaristi, kaikki palvelut lähellä, julkisen liikenteen pysäkit ovat parin minuutin kävelymatkan päässä ja junia/busseja menee 10min välein. On kulttuuria, urheilua, viihdettä, kaikkea löytyy, usein melkeinpä kellonajasta riippumatta. Asun kerrostalossa kehä 1 sisäpuolella, työpaikka on Helsingin keskustassa, liksalla kyllä elelee ihan mukavasti.

Mutta ai saatana kun välillä lähtee mökille maaseudulle, hermo lepää, ei autojen ääniä, rauhaa, kunnolla luontoa, aika pysähtyy. Arvostan helkkaristi kaikkea sitä avaruutta, metsien tiheyttä ja hiljaisuutta. En osaa sanoa, tykkään kummastakin mielettömästi. Haaveena olisi joskus ehkä muuttaa syrjempään, omakotitalo, parit karviaispuskat ja sellainen kotoinen, idylinen maalaiskoto jossa sitten kasvattaa jälkikasvu. Saapa nähdä miten tulee käymään, saatan jäädä Helsinkiinkin ja tyytyä mökkeilyyn aina silloin tällöin.

Aina voidaan väitellä kumpi on parempi, maaseutu vai kaupunki. Mä olen iloinen siitä että asun Suomessa jossa on mahdollisuus asua molemmissa vaihtoehdoissa.

 

[Vermon]

Itse olen asustellut monenmoisessa paikassa ulkomaita myöden ja joskus tuntui siltä, ettei suomalaisittain suuren kaupungin ydinkeskustaa landemmaksi vaan voi muuttaa. Sitten eteen tuli pakko lähteä uudelleenkouluttautumaan ja samalla muutto keskisuomeen. Yks kaks meininki oli jotenkin niin paljon rennompaa ja luontoon pääsee eräjormailemaan vaikka omin jaloin tuosta vaan. Jokseenkin alkoi kiinnostaa muutto ehkäpä vielä enemmän maalle ja veden äärelle. Hintatasokin ihastuttaa, kun vaikkapa esim. Tamperelaisen pienen kerrostaloluukun hinnalla voisi saada helposti jo vaikka minkälaisen pömpelin itselleen.

 

[ZeiTsei]

Asunut aikuisuuteen asti paikassa, jossa viljapellot lainehtii kivenheiton päästä. Nykyään kaupungissa eläessä tohinaan ja palveluihin on siinä määrin tottunut, että maalle ei tee mieli takaisin.
Paitsi kun ainoa elämän mittapuu on nettiyhteys, jolla pääsee TechBBS:ään, on aika samantekevää, näkyykö ikkunasta metsää vai kerrostaloja.

 

[JLM]

Maalla ja eri kokoisissa kaupungeissa asuneen plussia ja miinuksia eri vaihtoehdoista...

Kaupunkikeskusta:

+ palvelut yleensä aika lähellä
+ ulkomaan yhteydet lähellä, helppo lähteä reissuun
+ erikoisliikkeet yleensä vähän lähempänä

- kallista
- rauhatonta ja meluisaa
- ilman laatu yleensä heikompi (liikennepölyä sun muuta paskaa niin että näkyy kyllä kämpän ilmanvaihtoventtiileissä jne)
- ei sanottavammin omaa tilaa, jos harrastaa jotain mikä vaatii tiloja, ne täytyy järjestellä jostain jollain tavalla (kallista)
- jos haluaa rakentaa/ehostaa mitään niin yleensä kaupunkikeskustoissa rakennussäädökset ovat todella nihilistisiä
- oma kämppä on vain osittain "oma" koska taloyhtiöjärjestelyt... (olettaen että puhutaan todella keskustasta eikä lähiöstä)
- ruuhkat
- paikasta riippuen monikultturismin varjopuolet/turvallisuusvajaus

Maaseutu:

+ hankintahinta edullinen
+ oma rauha
+ tilaa touhuta ja harrastaa omia juttuja kenenkään suuremmin häiritsemättä, ei tarvitse ihmetellä mihin autot ym. saa pysäköityä
+ enemmän oma kuin kaupunkiosake
+ ilma yleensä raikasta ja puhdasta (lannoituskaudella tosin hajuhaittoja)
+ ei ruuhkia
+ metsät ym. luonto lähellä, sillä on kovin rauhoittava vaikutus

- Kaikki on enemmän omalla vastuulla, myös varautuminen esim. sähkökatkoihin (tämän vakavuutta voi sitten kukin puntaroida..)
- välimatkat pidempiä joten ei välttämättä tule lähdettyä niin spontaanisti mihinkään, vaatii enemmän suunnittelua
- palvelut kauempana
- jos ei halua pitää omaa autoa niin kulkuyhteydet yleensä aika kehnot

 

[Nomber]

Aika turhaa tästä on väitellä kun ihmisiä on moneen lähtöön. Itse asun Helsingin kantakaupungissa enkä haluaisi muualle muuttaa, mutta ymmärrän kyllä niitäkin jotka tykkää asua maalla. Ei vain ole minun juttuni.

 

[sono-thermism]

Asun isossa kaupungissa ja olen aina asunut kaupungissa, mutta kaupungissa asuminen vahingoittaa aivoja, koska kaupungeissa on paljon enemmän saasteita [1].

Ihmiset kokee että kaupungin hyvät puolet voittavat sen huonot puolet. Ihmiset jotka elävät yksinkertaista elämää viidakossa on iloisimpia ihmisiä maailmassa. Mutta kun ihmiset on yhden kerran saastuttanut henkensä tekniikan saasteilla, riippuvuudesta ei enää pääse irti. Kuten tupakka, se tuntuu aina paremmalta kun ei-tupakka, ja siksi teknologia ja kaupunki tuntuu aina paremmalta, koska siitä on tullut riippuvaiseksi.

Riippuvuudesta on mahdotonta päästä eroon, siksi ihmiskunta jatkaa saastuttamasta ja tuhoamasta maailmaa. Kehitys on saastetta ja saaste on kehitystä.

Mutta jos on tuuria, ehkä tuhoutuminen tarkoittaa vain muutosta, ja se vain tuntuu tuhoutumiselta, koska muutokset on aina vaikeita.

[1] Pollution can lead to brain damage and depression warn scientists

 

[freekevin]

Kaipaako nämä tosi maalla asuvat teiden valoja? Koiran omistajana kyllä vituttaisi jos ei olisi omaa taskulamppua kummempaa valaistusta. Ja jos ulkoilureitti olisi samaa tietä edestakaisin. Tosin sääliksi käy esim. HKI koiria jossain betonilähiössä kuten Kalliossa.

Maaseudulla toi pimeys ja hiljaisuus on heti ne ensimmäiset asiat jotka tulevat esille. Molemmista pidän mutta joku raja pimeydelläkin.

Kaupoista Prisma , sittari, lidl ja alko on itselleni riittävästi.

Edit.
En ymmärrä miksi ei työpaikkoja voida pakottaa hajautetusti ympäri Suomea? Internet ja rekat kulkee. Ihmiset voivat ja jaksavat maalla paremmin.

 

[jonkka]

ja jengi joka on asunu esim. Helsingin kantakaupungissa, arvostaa asioista joita urbaanissa täyteen rakennetussa kaupunkitilassa on. Kumpikaan ei tule muuttamaan mieltänsä, vaikka joku kuinka koittais selittää, kuinka just se toinen on parempi.

Siitä olen pitkälti samaa mieltä että mielipide ei tosiaan ulkopuolisella propagandalla muutu. Mutta itse Helsingissä syntyneenä, asuneena ja opiskelleena voin käsi sydämellä todeta etten kaipaa siitä kaupungin irvikuvasta yhtään mitään. Kun olin nuorempi ja kapakkaan ja pillun päälle oli kova hinku niin toki discohelvetissä oli puolensakin, valikoimaa on supermarketissa eri tavalla kuin lähi-Siwassa jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Mutta siinä vaiheessa kun laskee pennosia esimerkiksi oman kodin neliöiden hankkimiseen ja vaaleamman sävyisten naapurien esiintymistiheydellä alkaa olla merkitystä niin kummasti muu osa Zuomea rupesi houkuttamaan. Ne paljon puhutut palvelutkin löytyvät nykyään kaikki netistä, minun ei tarvitse kotoani juuri poistua kuin sinne lähi-Siwaan.
Toisaalta, parempi kun pysytte siellä niin täällä maalla on mukavampaa kun ei kaikensorttiset tyhjäpäät tule raittia pilaamaan.

 

[SS_Elite_Guard]

Tuo melusaaste on hieman mielenkiintoinen juttu. Minua ei ahdista täydellinen hiljaisuus, pystyn siis kuuntelemaan äänettömyyttä ja jopa hieman nauttimaan siitä. Toisaalta kaupungin liikenteen melu ei isolti häiritse mutta kauppakeskuksissa oleva taustasorina kyllä. Ikäänkuin olisi kärpänen koko ajan korvassa, en viihdy ja miltei pakko päästä pois noista paikoista.

Haluaisin tietää miten koko ikänsä kaupungissa asunut kokee [maaseudun] täydellisen hiljaisuuden? Ahdistaako se? Entäs se pimeys? Tuntuuko se oudolta? Alkutalvella on molempia jos ei vielä lunta maassa. Myöhemmin lumen tultua ja kuun möllöttäessä öisin on oikeastaan tosi valoisaa. Ja mielenkiintoista & viihtyisääkin jopa. Tähtitaivas, ehkäpä kuun möllötyskin, tyyntä & rapsakan kylmää,, lunta maassa uijui pohjoisessa revontuliakin.

 

[Nakuankka]

Tuli asuttua melkein parikymmentä vuotta kaupungissa, ja uusi vaimo sitten houkutteli maalle.
Siis ihan pöndelle, eikä mihinkään kirkonkylään. Ja nyt 6 vuotta myöhemmin, betonikuutiot, mopopojat, pakokaasun katku ja vittumaiset kerrostalonaapurit eivät todellakaan nappaa.
Jos sähköt katkeaa, heitetään agregaatti päälle.
Tavaroitten nyhtäminen häkkivaraston perukoilta on vaihtunut jumittelevan varsan nykäisemiseen ulos emän ahterista.
Termostaatin kiroaminen ja tuuletusikkunalla lämmön säätäminen on vaihtunut leivin- ja pönttöuunin lämmitykseen.
Kotiautomaatiota ja antureita on tullut viritettyä enemmän kuin kaupungin itsemurhakuutioon olisi saanut mahtumaan.
Ja oikeastaan ainoa negatiivinen puoli tässä on perhanan Sonera, joka kääräisi kuparin rullalle (23/0.9 vakaa) ja pakotti mobiilinettiin (20-48/10-40 tyypillinen mobiilijojo).

 

[Mr.Mystery]

Iha turha muuttaa mihinkään helsinkiin. Yks iso betoni helvetti, ei mitää tekemistä, missään ei ole enää suomalaisia, joka paikka täynnä ihmisiä, pummit ja pullonkerääjät stalkkaa joka kulmassa.
Kahvi maksaa 5egee ja joka paikkaan on tunnin matka ruuhkassa sekä asuminen on kallista.

Maaseutu voittaa.

Aika tyypillinen kommentti ihmiseltä, jolle Helsinki on pelkkä Rautatientorin välitön läheisyys. Itse asuin koko lapsuuteni Helsingissä, ja huoneeni ikkunasta näkyi pelkkää metsää. Ovikin pidettiin aina kesäisin auki, eikä yhtään pummia tai pullonkerääjää haahuillut sisään.

Naapuri tosin oli joku ulkomaanpelle. Ruotsalainen, perkele.

 

[crack hitler]

Ne paljon puhutut palvelutkin löytyvät nykyään kaikki netistä, minun ei tarvitse kotoani juuri poistua kuin sinne lähi-Siwaan.

Mulla on pelkästään kävelymatkan etäisyydellä ainakin libanonilainen ravintola, kiinalainen ravintola, venezuelalainen ravintola, thaimaalainen ravintola, japanilainen ravintola, intialainen ravintola... Toki näitä voi virtuaalisena sieltä Internetistä käydä fiilistelemässä, mutta koska kyseessä on kuitenkin ravintolat, niin aika ison arvon annan sille, että näissä reaalimaailman mestoissa voi sitten oikeasti syödäkin.

 

[WaspPike]

Olen lähes koko aikuisikäni asunut ulkomailla monimiljoona-kaupungeissa (yli 10v 10+miljoonan), ja nyt taas pienemmässä Suomessa. Tämäkin tosin tuntuu liian isolta, ja heti kun fyffeä löytyy, niin ostan jonkun kartanon maaseudulta ja jään sinne loppuelämäkseni. Kerran kuukaudessa tjms. voin kaupungissa käydä, mutta muuten elämälle paremmat jutut löytyy maaseudulta, ja isossa kaupungissa en halua enää koskaan asua.

 

[Stud]

Helsinkiläiset nyt kokevat asuvansa jossain Lontoossa. On tullut itse asuttua moninaisilla alueilla, mutta esikaupunkialueen (jossa tälläkin hetkellä asun) olen kokenut parhaimmaksi kompromissiksi yksityisyyden ja palvelujen saatavuuden kannalta. En haluaisi kuvitellakaan esim. siirtyväni autoilijasta julkisen liikenteen armoille.

 

[Purple]

Olen huomannut että maalla asuvat ihmiset ei paljoa välitä palveluista. Tai sitten siihen on niin totuttu ettei mitään voi tehdä joten ollaan himassa vain kaikki illat.

Ja se Helsingin kalleuskin on suhteellinen käsite. Kaikki keikat, messut yms on yleensä helsingissä. Ei sinne montaa kertaa tarvitse kuukaudessa lähteä niin onkin mennyt polttoainetta jo enemmän.

Omasta mielestä paras paikka asua on sopivan lähellä lentokenttää. Mukava käydä viikonloppuisin ulkomailla kun ei tarvitse ensin kentälle matkustaa 10 tuntia.

 

[panaani]

Helsingissä asuvat ovat nykyaikamme orjia. Kärjistäen siellä ei kannata asua elleivät tulot ole 0e tai vaihtoehtoisesti vähintään lääkärin liksoissa, koska asunnot ja vuokrat ovat niin kalliita. Tietysti voi muuttaa hieman kauemmas, mutta sitten elämä kuluu hukkaan junassa tai autossa. Käteen jää töistä sen verran että sillä elää, mutta omaa elämää ja intohimoja ei pääse toteuttamaan.

Toisin on asiat pienemmässä kaupungissa jossa on varaa elää kuin kuninkaat. Mainitaan edullisesta pikkukaupungista esimerkkinä vaikka Oulu.

 

[jonkka]

Haluaisin tietää miten koko ikänsä kaupungissa asunut kokee [maaseudun] täydellisen hiljaisuuden? Ahdistaako se? Entäs se pimeys?

Mulla on tuossa nurkassa poppivehkeet eikä täällä siten ole yhtään sen hiljaisempaa kuin kaupungissakaan. Erona on se, että ikkunan alla jyrisevää liikennettä tai seinän takana huutavaa naapuria ei tarvitse poppikoneen jytinällä hiljentää.
Mitä pimeyteen tulee niin itse viihdyn paremmin pimeässä. Koska en ole kasvi, en tarvitse valoa enkä kärsi kaamosmasennuksesta tai tarvitse erityislamppuja sitä torjumaan.

 

[jonkka]

Mulla on pelkästään kävelymatkan etäisyydellä ainakin libanonilainen ravintola, kiinalainen ravintola, venezuelalainen ravintola, thaimaalainen ravintola, japanilainen ravintola, intialainen ravintola... Toki näitä voi virtuaalisena sieltä Internetistä käydä fiilistelemässä, mutta koska kyseessä on kuitenkin ravintolat, niin aika ison arvon annan sille, että näissä reaalimaailman mestoissa voi sitten oikeasti syödäkin.

Minä osaan laittaa ruokaa ihan itsekin. En usko että kävisin kyseisissä ravintoloissa vaikka niitä tarjolla olisikin. Nykyisessä mielentilassani ahdistuisin noiden etnisestä taustasta enemmän kuin iloitsisin kulinaristisesta nautinnosta. Mutta tämä menee jo offiksi ja pian vihapuheeksi.

 

[Räbätäti]

Tää on jotenkin niin nähty, koska kärjistetysti, jengi joka on kasvanu pöndellä, on sitä mieltä, että ihminen tarvitsee rauhaa ja metsä on ehdottomasti paras paikka ihmiselle ja jengi joka on asunu esim. Helsingin kantakaupungissa, arvostaa asioista joita urbaanissa täyteen rakennetussa kaupunkitilassa on. Kumpikaan ei tule muuttamaan mieltänsä, vaikka joku kuinka koittais selittää, kuinka just se toinen on parempi.

Olen pikkukaupungin kasvatti ja muuttanut vasta aikuisiällä töiden perässä pk-seudulle. Takaisin maalle en lähde. Jos jonnekin joskus muutan niin ulkomaille vähintään Helsingin kokoiseen pitäjään. Tamperetta joskus harkinnut alhaisempien asumiskustannusten toivossa nyt kun sinne se ratikkakin saadaan, mutta ei sekään halvempi ole jos haluaa ytimessä asua. Summa summarum: Suomessa haluan asua vain Helsingissä, pikkupaikkakunnat ja lande ahdistaa ajatuksenakin.

 

[tomih]

Tähän on myös helppo tehdä kompromissi kehä3:sen sisällä. Itse asun alle 20km päässä keskustasta kehä3 sisällä uudessa rivitalossa. Toisella puolen taloa on meri ja toisella puolen metsää. Autolla/julkisilla on ihan hetkessä keskustassa tai palveluiden äärellä, mutta kuitenkin kotona on riittävästi rauhaa ja luontoa. Työpaikalle on 20min työmatka ilman pahoja ruuhkia. Kehä3 sisällä eläminen ei todellakaan tarkoita ruuhkassa seisomista ja neukkukuutiossa asumista, mutta vaatii toki hieman optimointia työpaikkojen ja asunnon sijainnin suhteen.

 

[Mikkos]

Tähän on myös helppo tehdä kompromissi kehä3:sen sisällä. Itse asun alle 20km päässä keskustasta kehä3 sisällä uudessa rivitalossa. Toisella puolen taloa on meri ja toisella puolen metsää. Autolla/julkisilla on ihan hetkessä keskustassa tai palveluiden äärellä, mutta kuitenkin kotona on riittävästi rauhaa ja luontoa. Työpaikalle on 20min työmatka ilman pahoja ruuhkia. Kehä3 sisällä eläminen ei todellakaan tarkoita ruuhkassa seisomista ja neukkukuutiossa asumista, mutta vaatii toki hieman optimointia työpaikkojen ja asunnon sijainnin suhteen.

Ja rahan suhteen. Ei vissiin ihan pikkurahalla tommoseen pääse kiinni.

 

[jm82]

Itse en viihtyisi kovin kauaa kaupungissa kun siellä ei ole mitään "tekemistä". On vain taloja ja teitä. Ei ole kunnolla omaa pihaa. Täällä omakotitalossa on viihtyisää kun ei mitään häiriöitä tai ääniä. Vajaa puoli hehtaaria tonttia jossa puistoiset maisemat ja joki. Pääsee kumminkin lähtemään autolla melko nopeasti kauppaan, mutta mitään ruuhkia ei ole missään.

Kaupunki sitten. Huonommat "näköalat", isommat ruuhkat. Ei oikein mitään parempaa. Kaikki on vain vähän kalliimpaa ja kaikkeen kuluu vähän enemmän aikaa ruuhkien takia. Jos täytyisi olla kunnon "kaupunki" talo, niin se olisi aivan liian kallis.

 

[MiiCkA]

Pääkaupunkiseudun paska alkoi tulvimaan edellisen asuinkaupungin elämään ja muutenkin keskustan jatkuva liikenteen räpätys alkoi ottamaan kaaliin, joten pakkohan sieltä oli päästä pois.
Muutin keskikokosesta kaupungista (~40k) toisen keskikokosen kaupungin ulkolaitamille ja kyllä täällä mieli lepää.
Paitsi internetin takia. Siinä tultiin 10-15V takapakkia (4G ryönää).
Kaupungin vilskeeseen pääsee tarvittaessa, jos sellanen mielenhäiriö sattuu päälle.

 

[blastermaster]

Olen asunut n. 15 km isommasta kaupungista rivitalossa, 5 km isomman kaupungin keskustasta kerrostalossa, 2 km saman kaupungin keskustasta kerrostalossa ja nyt 35 km tuon kaupungin keskustasta omakotitalossa. Hyvin vähän tuli käytyä kaupungilla vaikka asui kävelymatkan päässä, ei mitään harrastuksia siellä enkä edes baareissa juokse enää joten ihan sama vaikka nyt etäisyyttä 35 km. Omaa tilaa ja rauhaa ihan eri malliin. Ei tartte murehtia onko nyt stereoitten ääni liian kovalla tai saanko käyttää moottoripyörääni pihalla. Keskellä yötä voi tallissa rälläköidä ihan rauhassa muiden häiriintymättä eikä ole mitään mulkkupappoja uhkailemassa poliisilla.

Koirankusetuskin onnistuu hienosti kun takaovesta pääsee suoraan mettään ja sieltä löytyy varmaan kymmeniä kilometrejä polkuja talsittavaksi. Valaistuksen joutuu kyllä ite kantamaan mutta kakit voi jättää mettään.

Ainoa miinus tietty työmatkan pituus mutta ajallisesti se on pysynyt hyvin samana kaikista asumispaikoista noin 30 min. Nykyisellä matkalla tosin ei kannata uudesta autosta haaveilla vaan mennään tolla yli 400 tkm ajetulla kiisselillä.

 

[SweeneyTodd]

Pienellä paikkakunnalla meni lapsuus ja teini-ikä. Sen jälkeen tuli muutama vuosi asuttua pienessä kaupungissa ja nyt yli 15v. Helsingissä. Eli kokemusta löytyy kaikista vaihtoehdoista.

Mökki löytyy vieläkin, missä sinne luonnon keskelle pääsee. Viikon siellä jaksaa korkeintaan kerrallaan kökkiä, sitten pitää päästä jo ihmisten ilmoille. Eli en voisi enää kuvitellakaan muuttavani kokonaan asumaan pienelle paikkakunnalle saati jonnekin metsän keskelle. Tylsistyminen iskee tuollaisissa paikoissa.

Pienet paikkakunnat tuntuvat lisäksi olevan täynnä suvaitsemattomia, kyräileviä ja kyttääviä idiootteja. Ilmapiiri tuntuu todella ahdistavalta aina kun sellaisella joutuu vierailemaan. Esim. siellä kotipaikkakunnallaan, jossa valitettavasti joutui niinkin kauan asumaan.

Helsingin lisäksi voisin harkita asumista Tampereella ja Turussa. Porvootakin olen harkinnut. Lähinnä rahamielessä. Sieltä ei kuitenkaan tule Helsinkiin kuin 45 minuuttia ja on ihan kiva pikkukaupunki. Ja paljon halvemmat asunnot. Muuten en kyllä Suomesta keksi paikkoja, joihin haluaisin muuttaa. Ulkomaille voisi kyllä jonnekin lämpimämpään ilmastoon paeta.

 

[Ed!]

Lapsuuden asunut tampereen ulkopuolella keskellä metsää. En kyllä vaihtaisi sitä aikaa kaupunkiin. Sai junnuna ajella pisin peltoja autoilla ja mopoilla. Rakennella kaikenlaista veneistä majoihin.
Siinä 18 vuotiaana tuli hinku discoihin ja muutin tampereelle mutta jo 20 jälkeen alkoi enemmän ärsyttää se jatkuva hälinä, viikonloppuisin pihalla pyörii humalaista nuorisoa yms.
Nyt kun on omia lapsia haluan tarjota muksuille samat mahdollisuudet mitä itse sain pienenä.
Helsingissä kun on kavereiden luona vieraillut niin eniten ahdistaa se paskaisuus. Yleisten tilojen ovenkahvatkin näyttää siltä, että jos et kuole heti kosketuksessa niin vähintään hivn saat.

 

[Turbo diisseli]

Pienellä paikkakunnalla asunu koko ikäni ja samalla kironnu joukkoliikennettä. Olosuhteet kun sallivat lähden tarmpereelle tahi pk seudulle.

 

[Räbätäti]

Pienet paikkakunnat tuntuvat lisäksi olevan täynnä suvaitsemattomia, kyräileviä ja kyttääviä idiootteja. Ilmapiiri tuntuu todella ahdistavalta aina kun sellaisella joutuu vierailemaan.

Tämä. Vasta kun oli itse muuttanut pois sitä alkoi tajuta, miten ahdasmielinen oli itsekin ollut. Kaikissa asioissa on vain se yksi oikea tapa ja mielipide, joka on tietysti se sama joka on aina ollut. Erilaisuudelle ei ole tilaa, muutos on pahasta ja elämä kuuluu elää samalla kaavalla kuin muutkin elää ja ovat eläneet. Tähän sitten vielä päälle se pikkupaikkakuntien kaikki-tuntee-kaikki-ja-juoruaa-kaikista -feature niin ei tosiaan lämmitä ajatus takaisin muuttamisesta. Tai edes käymisestä.

Enkä edes asunut missään pohjanmaan lahkoseuduilla, vaan ihan tavallisessa pikkukaupungissa, jonka ihmisistä monilla ulkopaikkakuntalaisilla on varmaan ihan positiivinen mielikuva.

 

[Elspeth]

Karkeistaisin.

Jos olet vapaa mies:
Helsinki on place to be. Täällä on aktiivisin yöelämä ja valtavasti erilaisia tapahtumia/aktiviteetteja, joista pokata naisia ja etsiä elämänsä kumppania. Missä tahansa muualla Suomea on nihkeämpää.

Jos olet naimisissa/vakaassa parisuhteessa:
Voi harkita muutakin paikkakuntaa.

 

[ratkakapu]

Pienet paikkakunnat tuntuvat lisäksi olevan täynnä suvaitsemattomia, kyräileviä ja kyttääviä idiootteja. Ilmapiiri tuntuu todella ahdistavalta aina kun sellaisella joutuu vierailemaan. Esim. siellä kotipaikkakunnallaan, jossa valitettavasti joutui niinkin kauan asumaan.

-->

Minä osaan laittaa ruokaa ihan itsekin. En usko että kävisin kyseisissä ravintoloissa vaikka niitä tarjolla olisikin. Nykyisessä mielentilassani ahdistuisin noiden etnisestä taustasta enemmän kuin iloitsisin kulinaristisesta nautinnosta. Mutta tämä menee jo offiksi ja pian vihapuheeksi.

Mää ahdistumassa jonkun yrittäjän etnisestä taustasta Ihan hyvä vaan, että nämä tämmöiset pysyvät siellä maaseudulla

SweeneyToddin kanssa aikalailla samaa mieltä ja samanlaiset taustat/kokemukset, vaikka Helsingissä en olekkaan asunut.

Karkeistaisin.

Jos olet vapaa mies:
Helsinki on place to be. Täällä on aktiivisin yöelämä ja valtavasti erilaisia tapahtumia/aktiviteetteja, joista pokata naisia ja etsiä elämänsä kumppania. Missä tahansa muualla Suomea on nihkeämpää.

Jos olet naimisissa/vakaassa parisuhteessa:
Voi harkita muutakin paikkakuntaa.

Kyllä "suuret" yliopistokaupungit Tampere, Turku, Jyväskylä, Oulu ja ehkä Kuopio ovat myös täynnä nuoria sinkkuja. Muualla sitten nihkeämpää/sukupuolijakauma melko vääristynyt.

Toki jos omat aktiviteettimieltymykset kovin paljon poikkeavat valtavirrasta, niin pieniksi käyvät piirit täällä ja Helsinki on ainut vaihtoehto tässä maassa.

 

[Elspeth]

Kyllä "suuret" yliopistokaupungit Tampere, Turku, Jyväskylä, Oulu ja ehkä Kuopio ovat myös täynnä nuoria sinkkuja. Muualla sitten nihkeämpää/sukupuolijakauma melko vääristynyt.

Ovat, mutta ainoastaan Helsingissä ja Turussa naisia on esim. 20-29 -vuotiaissa lukumääräisesti enemmän kuin miehiä (ja tässäkin HKI voittaa); muissa on miesenemmistö.

Olen asunut Tampereella aiemmin useamman vuoden ja huomaan kyllä Helsingissä maaperän olevan otollisempaa leisure suit larry -taipumuksille.

Mikäli tämän puolen sulkee pois, viihtyisin varmaan hyvin pienelläkin paikkakunnalla.

 

[Purple]

Itse en viihtyisi kovin kauaa kaupungissa kun siellä ei ole mitään "tekemistä".

Mikä lasketaan tekemiseksi jos helsingistä puuttuu tekeminen?

 

[WaspPike]

Mikä lasketaan tekemiseksi jos helsingistä puuttuu tekeminen?

Ihmisistähän nuo riippuu, joten turhapa tällaisiin on suuntaan tai toiseen tarttua? Jollekin "tekemistä" on käydä konserteissa, baareissa ja etsiä naisia. Toiselle "tekeminen" voi olla sitä, että voi pihallaan rakennella jotain hökötyksiä, ammuskella tontillaan, käydä kalastamassa, vaikka rakentaa 10m lumilinna pihalleen jossa talvella grillata yms.

Itse olen asunut tosiaan vaan kaupungeissa, mutta nykyään kun pääsen aina pidemmäksi aikaa maaseudullekin, niin sieltä on tosi nihkeä tulla kaupunkiin takaisin, sillä vapaus on mökillä niin omaa luokkaansa itselleni. Voin käydä aina aamulla uimassa, kalastamassa, veneilemässä, pyöräilemässä hienoissa paikoissa, ammuskella, grillata vapaasti, rakennella. Kuntosalit ja ilmaiset tenniskentätkin löytyy kylästä. Kaupungissa en niitä voi tehdä (poislukien noi kaks vikaa), ja tilalla on oikeastaan vaan bussilla baariin meno muutaman viikon välein, kun konsertit, discot, yms. eivät ole vuosikymmeneen enää kiinnostaneet. Leffatkin löytyy netistä paremmin kuin teatterista.

Ja sit vielä jotkut mitättömän yksinkertaisetkin asiat, kuten kaukoputkella tähtien katsominen samalla kun lipittää viiniä/kaljaa, on maaseudulla niin paljon mahdollisempia, kuin kaupungissa. Kaikkea pientä aina keksii ja pää rullaa aina puuhatessa. Kaupungissa puuhaaminen on sitä, että menee johonkin maksulliseen , muiden järjestämään palveluun.

 

[rane58]

Olen kaupungissa syntynyt ja koko ikäni asunut.
Olen jo niin urbanisoitunut että jossain korvessa tulen ahdistuneeksi kun mitään ei tapahdu.
Niin sanottu "Mökkimmekin" on vapaa-ajan asunto pienessä kylässä jossa näkee edes vähän elämää...
-Kaupunki on mulle paras!

 

[vaalea limppu]

Olen asunut lapsuuteni maatilalla, nuoruuden ja opiskeluajan keskikokoisissa kaupungeissa ja työ-/aikuiselämän Helsingissä. Itse viihdyn parhaiten suuressa kaupungissa, mutta ymmärrän maaseudullakin viihtyviä.

Kerrostaloasuminen rajoittaa musiikki-, nikkarointi- ja autoharrastuksia, mutta olen onnekas siitä, että meillä on kavereiden kanssa harrastetila edellämainittuja varten. Tärkeintä kaupungissa ovat sosiaalinen elämä, harrastusmahdollisuudet, elämisen vaivattomuus ja kävelymatka kaikkeen oleelliseen.

Perheen kasvettua olen harkinnut rivitaloasuntoa, mikä pääkaupunkiseudun hintatasolla tarkoittaisi muuttoa Espooseen tai esimerkiksi Pohjois-Helsinkiin. Tällöin työmatka venyisi ainakin tuplaksi, mikä ei houkuttele lainkaan.

Ihmettelen, miksi maaseudulla viihtyvät kokevat asemansa niin uhatuksi kun keskustellaan kaupungistumisesta. Vaikka Helsinkiä tiivistetään ja rakennetaan lisää, niin tietääkseni kukaan ei painosta ihmisiä muuttamaan sinne. Lisäksi on kummallista, miten Helsinki koetaan vaaralliseksi. Asuin Kalliossakin monta vuotta, mutta pääsääntöisesti uhkaavat hetket olen kokenut pienempien kaupunkien snägärijonoissa tai muualla yöelämässä.

 

[SweeneyTodd]

Voin käydä aina aamulla uimassa, kalastamassa, veneilemässä, pyöräilemässä hienoissa paikoissa, ammuskella, grillata vapaasti, rakennella. Kuntosalit ja ilmaiset tenniskentätkin löytyy kylästä.

Öh, tuo rakenteleminen ja ammuskelu on ainoat, mitä ei oikein kaupungissa voi tehdä. Meri kun on vieressä, niin mikä estää kalastamasta, veneilemästä tai uimasta siellä? Ilmainen tenniskenttäkin löytyy puolen kilsan päästä ja hienoja pyöräilymaisemia riittää. Niin tai voihan täällä rakennella ja ampuakin, muttei omalla pihalla.

 

[WaspPike]

Öh, tuo rakenteleminen ja ammuskelu on ainoat, mitä ei oikein kaupungissa voi tehdä. Meri kun on vieressä, niin mikä estää kalastamasta, veneilemästä tai uimasta siellä? Ilmainen tenniskenttäkin löytyy puolen kilsan päästä ja hienoja pyöräilymaisemia riittää. Niin tai voihan täällä rakennella ja ampuakin, muttei omalla pihalla.

Öh, jos noin puutut, niin olisit lainannut koko viestin sitten edes? Kirjoitin mummoassa "Itse olen" ja "Kaupungissa en". Tottakai jos asut Helsingissä meren rannassa, omakotitalossa hienolla tontilla, ferrarillasi 15min ajomatkan päässä kaikesta yms. niin samat hommat onnistuu. Puhuin itsestäni ja omista kokemuksistani, siksi kirjoitin kaiken minä muodossa, sillä minulla ei ole kaupungissa asuessani ollut samanlaisia ympäristöllisiä eikä rahallisia mahdollisuuksia niihin.

 

[akse]

Nörtti kun on niin ihan sama missä asuu. Syrjemmässä on halvempaa.

Ei tule käytyä missään, mitään palveluita ei tartte kunhan netti löytyy. Jos harvoin tarvitsee niin voi ajella vähän.

Oon syntyn ja kasvanut Lahdessa ja tuossa 25v iässä muutin naapurikuntaan missä noin 15k asukasta. Siellä noin 6v asustelin keskustan lähellä (n 500-1km), mistä nyt muutin 4-5km päähän keskustasta haja-asutusalueelle.

Tästä on 20minsaa Lahteen, jos jotain tarvii.. pääasiassa aika tylsä paikka tuo Lahti, joten ei ole juuri järkeä asua keskustassa.

Eli kun kotona tulee aika paljon majailtua niin ei ole oikein hyötyä asua kaupungissa.

 

[SweeneyTodd]

Tottakai jos asut Helsingissä meren rannassa, omakotitalossa hienolla tontilla, ferrarillasi 15min ajomatkan päässä kaikesta yms. niin samat hommat onnistuu.

Syytön minä siihen olen, jos et osaa valita asuinpaikkaasi omien toiveiden mukaan. Taitaa Helsingin lähes halvimmat neliöhinnat löytyä paikasta, josta löytyy merenranta ja ilmainen tenniskenttä puolen kilometrin päästä. Ei minultakaan mitään omakotitaloa meren rannasta löydy tai Ferraria, mutta hyvin voin uimaan aamulla kävellä ilmankin.

 

[WaspPike]

Syytön minä siihen olen, jos et osaa valita asuinpaikkaasi omien toiveiden mukaan. Taitaa Helsingin lähes halvimmat neliöhinnat löytyä paikasta, josta löytyy merenranta ja ilmainen tenniskenttä puolen kilometrin päästä. Ei minultakaan mitään omakotitaloa meren rannasta löydy tai Ferraria, mutta hyvin voin uimaan aamulla kävellä ilmankin.

En oikein tiedä miksi nimenomaan minuun puutuit? Joka tapauksessa, en halua kinata aiheesta, kunhan vaan totesin että kaupunkielämä ei ole itselleni antanut samanlaisia vapauksia kuin lyhyemmät aikani maaseudulla, joita aina kaipailen. Lisäksi, en usko että kaupunkielämä on keskimäärin muillekaan merenrantatontteja Helsingissä, jossa oma vene odottaa rannassa ja tenniskenttä on puolen kilsan päässä.

Tietty yksi maaseutu vs. kaupunki asettelussa oleva ongelma on siinä, että maaseudulla tykkään asua nimenomaan kesällä. En tiedä sitten jos asuisin koko talvenkin samassa paikassa, sitten voisi kenties käydä aika tylsemmäksi (tykkään kyllä olla muutaman viikon mökillä sydäntalvellakin). Mutta niin se käy itselleni kaupungissakin, kun ei kaupungeissa varsinaisesti itseäni kiinnostavia aktiviteettejä ole. Ne haluamani kaupunkiaktiviteetit koen silloin kun menen lentokoneella muihin maailman kaupunkeihin.

 

[jm82]

Niin siis itse pidän omakotitalosta sen takia, että voin ottaa muutaman askeleen ja pääsen pihalle aurinkoon. Koiran voi vaan päästää ovesta pihalle ja koira ei lähde naapureille karkuteille. 30 metriä kun kävelee rantaan päin alamäkeä, niin pääsee joelle koskelle vaikka kalastamaan. Lisäksi ei maksanut edes paljon mitään. Toki järvenrantatontit maksaa täälläkin tosi paljon. Vanhempien mökille tosin pääsee 20 minuutissa. Talvellakin voi kyllä oleilla vähän pihalla. Tai vaikka ajaa moottorikelkalla jos sattuisi olemaan lunta. Talvella tosiaan voisi olla omakotitalossa pikkutontilla oikeastaan missä vaan isossa tai pienessä.

Merenrantatontti ja kunnon vene olisi vielä kovempi juttu toki (kesällä).

 

[Alias Hoboimp]

Nyt kun rupesin asiaa oikeasti pohtimaan niin eipä tämä itsellenikään mikään ihan täysin päivänselvä juttu ole.

Synnyin ja vietin koko nuoruuteni pääkaupunkiseudulla. Ensimmäiset vuodet meni rivitalossa ja vanhempien eron jälkeen isän luona kerrostalossa. Myöhemmin äitini osti uuden puolisonsa kanssa omakotitalon - sekin tosin radan varressa eikä missään jumalan selän takana. Äidin omakotitalossa tuli siis vietettyä viikonloppuja ja mekin muutimme isän kanssa vuosia myöhemmin taas rivitaloon.

Koulut käytyäni muutin ulkomaille ja olen sen jälkeen asunut muun muassa väkiluvultaan triplasti Helsinkiä isommassa kaupungissa. Voisi siis varmaan sanoa, että olen taatusti kaupunkilainen ja kaupunkielämään tottunut. Se on toki tottakin, kaupungeissa on tosiaan useita asioita mitä arvostan ja mistä tykkään. Kaikki palvelut on vieressä, löytyy 24/7 auki olevia kauppoja, liikkuminen on helppoa ja etäisyydet pieniä sekä kaverit mitä todennäköisemmin asuvat aika lähellä. En tiedä johtuuko juurikin elinympäristön tuomasta karaistumisesta, mutta en myöskään ole koskaan ollut millään lailla herkkäuninen. Voin rehellisesti sanoa, ettei kertaakaan ole naapureiden metelöinti haitannut omaa elämääni vaikka kerrostaloissa on tosiaan parikymmentä vuotta elämästä mennyt.

Olen kuitenkin kaikesta tästä huolimatta melkoisen introvertti persoona. Monet ihmiset ovat minusta ärsyttäviä tai jopa suorastaan typeriä. Valikoin seurani tarkkaan enkä näe niitä valikoituja kavereitakaan edes joka kuukausi. Tykkään luonnosta ja arvostan yksityisyyttä. Näillä meriiteillä sitä luulisi, että maalaiselämä mahdollisimman kaukana kaikesta sopisi minulle kuin nenä päähän? Näin ei vain kuitenkaan ole. Ehkä se painavin syy on sitten silti se etäisyys kaikkeen? Vaikka näen kavereitani harvoin, tykkään siitä että voin soittaa heille hetken mielijohteesta ja pyytää tuopille lähibaariin vartin päästä. Tykkään siitä, että voin ottaa hissin alakerran kauppaan vielä puoleltaöin ostaakseni muutaman oluen loppuneiden tilalle. Tykkään siitä, ettei unohtunutta maitolitraa tarvitse lähteä hakemaan kilometrien päästä jotta ruoan saa tehtyä loppuun. Tykkään myös siitä, että voimme tyttöystävän kanssa päättää leffaillasta ja olla puolen tunnin päästä leffateatterin salissa katsomassa kyseistä elokuvaa.

Tämän pohdinnan tuloksena itseäni maalaiselämässä viehättäisi eniten oma rauha ja ympäröivä luonto. Palveluiden puuttuminen, pitkät välimatkat ja kavereiden näkemisen vaikeus silloin kun sitä omaa rauhaa ei haluakkaan tuo kuitenkin rankasti miinusta maaseudulle. En myöskään koe häiritsevänä kaupungin vilinää/meteliä, jonka monet puolestaan ovat maininneet ehdottomasti isoksi miinukseksi kaupunkielämässä. Lopputuloksena taidan valita kaupungin jatkossakin. Loma-asunto maalta olisi kyllä ihan kiva.

 

[SweeneyTodd]

En oikein tiedä miksi nimenomaan minuun puutuit? Joka tapauksessa, en halua kinata aiheesta, kunhan vaan totesin että kaupunkielämä ei ole itselleni antanut samanlaisia vapauksia kuin lyhyemmät aikani maaseudulla, joita aina kaipailen. Lisäksi, en usko että kaupunkielämä on keskimäärin muillekaan merenrantatontteja Helsingissä, jossa oma vene odottaa rannassa ja tenniskenttä on puolen kilsan päässä.

Puutuin siihen mitä sanoit en sinuun. Ilmeisesti edelleen olet sitä mieltä, että kaupungissa rannat ja tenniskentät on kaukana, mutta maalla lähellä, vaikka molemmissa on kyse siitä mistä asuntonsa ostaa tai vuokraa. Ei se maaseutuelämäkään ole suurimmalle osalle merenrantatontteja, joissa oma vene odottaa rannassa ja tenniskenttä on puolen kilsan päässä. Itsekin olen merenrannan lähellä asunut täällä niin opiskelijabudjetilla kuin pienituloisenakin. Maalla (kun en asuinpaikkaa itse voinut valita) rantaan oli huomattavasti pidempi matka. Ei viitsinyt aamu-uinnille lähteä. Tenniskentätkin oli kauempana.

 

[JLM]

Pienet paikkakunnat tuntuvat lisäksi olevan täynnä suvaitsemattomia, kyräileviä ja kyttääviä idiootteja.

Tai sitten olet vain sopeutumaton.

Toisaalta, en nyt perus cityvihreää ihan hirveän suvaitsevana pidä myöskään, rikastajista puhumattakaan... paljon mukavampi asua omasssa rauhassa.