Tuo oli ainakin omalla kohdalla melko työläs vaihde. Ohjaamon läpivientiin käsiksi pääseminen vaati akun ja kaikkien sen kiinnikkeiden ja muovien irroittamisen. Ja silti tuota läpivientiä sai kuroitella ja siitä oli hankala saada johto läpi. Sisäpuoleltakin revin ihan huolella äänieristeitä irti, kunnes löysin, mihin johto oikein tulee. Kaksi tuntia meni aikaa pelkän napin asennukseen
Tänään sain omat varkaudenestot asennettua:
- Kaikkiin kierteisiin laitoin kaksi mutteria lukitteen kera ja prikka väliin. Kierteiden päähän vielä kemiallista metallia, johon mutterin pyöritys tyssää. Ulompien muttereiden kannat hioin pyöreäksi.
- Kilpiteline on kolmelle valolle tarkoitettu ja keskimmäisestä lähtee paksu taivutettu rauta syvälle törmäyspalkin uumeniin, jossa se on kahdella pultilla. Eli kilpi ja kilpiteline ei irtoa ilman pääsyä konehuoneen puolelle.
- Kaiversin ja maalasin lamppuun rekisterinumeron, jolloin jälleenmyynti on hankalampaa.
- Kojelautakameran voi tarvittaessa jättää kuvaamaan yöksi, jos auto on jossain muualla kuin kotipihassa. Pitää vielä keksiä järkevämpi tapa toteuttaa virta tuolloin, kun nyt ryöstäjä pitää siirtää toiselle sulakkeelle. Ihan varavirtalähde USB-johdolla varmaan toimisi.
Noilla virityksillä valo on ainakin erittäin hidas ja työläs saada varastettua ilman rälläkkää. Eli mikään ohikulkeva nisti ei saa normaaleilla työkaluilla hetkessä irti, ellei pasko koko keulaa mukana. Sitten on ainakin vakuutusyhtiölle näytettävää. Toivottavasti myös valon merkkaus vähentää varkaan innostusta ryhtyä operaatioon. Oma piha on onneksi varsin turvallinen, kun puska piilottaa lampun parkkipaikalla ja muutenkin auto on ihan oman ikkunan alla. Lähinnä silloin saa olla sydän syrjällään, jos auto on yön jossain muualla parkissa. Tuo iso valo meinasi myös aiheuttaa parkkitutkan kanssa ongelmia, mutta ongelma onneksi ratkesi kääntämällä alakiinnikkeitä 180 astetta. Tällä tavalla lampun sai lähemmäs maskia.