Linux-kysymyksiä & yleistä keskustelua Linuxista

Vuosikausia Archia käyttäneenä, ei ole kyllä ollut suurempia ongelmia ja jos jotain ollut, niin ongelmaan löytynyt ratkaisu Wikistä/foorumilta kätevästi.

Kyllä enemmän on ollut ongelmia ylläpitää Ubuntua sen sijaan...
 
Mielipide asioitahan nämä myöskin on...

On vaan jäänyt itselle Archista se default distro, se kun on toiminu aina hyvin ja on mielestäni looginen toiminnaltaan. Tykkään myöskin työskennellä aina uusimpien versioiden kanssa, mikä taas toisten mielestä on huono asia.

Ubuntu tuntuu välillä sillisalaatilta, siellä on vähän kaikkea ja sekaisin, sit ku napsahtaa voipi olla isompikin työ korjata. Suurimmat ongelmat on ollut muiden käyttäjien aiheuttamia, joita joutunut korjailee, ku ovat jostain lukeneet "ohjeita" ja asenneltu PPAta sun muuta konfailtu ensin itse.

Debiania suosin sitten ku tarvitaan vakaata pohjaa tuotantolinjoilla...
 
Mielipidekysymyksiähän distrovalinnat ovat ja herättävät helpsti tunteita. Toisaalta joskus tuntuu siltä että distron valinta monesti on vähän niinkuin auton valinta: ostetaan se auto mikä halutaan ja sitten keksitään järkisyyt jolla se valinta perustellaan (yleensä myös itselleen :vihellys:).

En ole kovin perillä Archin historiasta, Ubuntusta vähän paremmin sattuneesta syystä. Tältä pohjalta nuo esimerkit yhteensopivuuden rikkomisesta mitkä @oselotti Archista linkitti kuulostaa.. mitättömältä. Rolling release distroissa joskus on rikottava asioita jos halutaan päästä eteenpäin, ja se on vaan hyväksyttävä tai käytettävä perinteisempää rellisykliä.

Mutta kyllä siinäkin menee yhteensopivuus rikki, tapahtuu vaan siinä rellien välissä. Ubuntun tapauksessa tulee mieleen parikin esimerkkiä joissa ei rikottu pelkästään taaksepäinyhteensopivuutta vaan kaikkiin suuntiin.

Ubuntu päätti siirtyä SysV initistä Upstartiin, lopputuloksena viimeisessäkin Upstart-pohjaisessa versiossa käynnistys oli massiivista vitutusta aiheuttava sekasikiö SysV init skriptejä ja Upstartia, ja sitten päätettiinkin hylätä Upstart ja siirtyä Debianin kannoilla systemd:hen...

Ja mites sitten Unity ja Mir... :dead:
Onneksi sentään muutaman vuoden jääräpäisyyden jälkeen tuo kikkare kuopattiin. Vähän vaan herättää ajatusta että kuinka pitkällä oltaisiin jo desktop Waylandin kanssa jos Canonicalkin olisi ollut mukana kehittämässä sitä NIH säätöjensä sijaan. Vielä kun Nvidia olisi lähtenyt mukaan...
 
Pakko kommentoida vaikka meneekin vähän offtopiciksi, esitit tuon niin kuin se olisi huonokin asia :)

Mitä itse olen kokenut ja katsellut sivusta, niin Ubuntussa homma menee yleensä niin että kaikki vaan "toimii". Mutta jossain välissä tulee se hetki ettei toimikaan, tai haluaa tehdä jotakin jota Ubuntun kehittäjät eivät ole huomioineet tai eivät halua tehtävän koska Ubuntu tietää paremmin.

Tässä vaiheessa se Ubuntun käyttäjä saa ruopata viralliset foorumit, Stack Exchanget ja puolen tusinaa satunnaista blogia josko joku näistä löytyvistä sen tarkemmin selittämättömistä terminaaliloitsuista auttaisi. Osaavampi käyttäjä päätyy ennemmin tai myöhemmin esim. Arch wikiin ja saa sitä soveltamalla ehkä ongelmansa ratkaistua mutta yleensä lopputuloksena on jonkinlainen karmaiseva purkkaviritys.

(Ja ei, en käytä Archia. Enkä varsinkaan Ubuntua sen enempää mitä työn puolesta pakko.)

Kyllä se on näin joka Linuxin kanssa edelleenkin, että ilman terminaalia ja sieltä tehtäviä puukotuksia ei kaikki onnistu. Ubuntussa joku ihan perus juttu kuten custom teeman asentaminen voi vaatia sitä että pitää yhdistellä hakemistoja jne. Puhumattakaan sitten jostain monimutkaisemmasta. Joskus muistan että oli joku Intelin WLAN kernel moduli, joka oletuksena vilkutti WLAN lediä liikenteen mukaan joka oli todella ärsyttävää. Sen muuttaminen ei sinänsä ollut triviaalia, modulin optioihin piti vain lisätä parametri. Mutta tuo parametri muuttui pariin otteeseen sitä mukaa kun tuli uusi versio ajurista / modulista, niin siinä sitten sai olla joka kerta ihmettelemässä että "mikä se on tällä kertaa".

Toki kaikki yleisimmät tapaukset onnistuu aika hyvin käyttöliittymästä, mutta se että käyttöjärjestelmä on kasattu useiden devaajien eri palasista näkyy juuri tällä tapaa että ei kokonaisuutta pysty hallitsemaan Canonical taikka muukaan pulju riittävällä tasolla että käytettävyydessä oltaisiin Windowsin tasolla normikäyttäjän näkökulmasta. Yksinkertaisesti pitää hyväksyä se fakta, että Linuxin tehokäyttö vaatii enemmän osaamista ja ymmärrystä kuin Windowsin vastaava käyttö. Tästä johtuen benefititkin on useimmissa tapauksissa suuremmat.
 
Pointti oli lähinnä siinä, että tehdään asiat kehittäjien kannalta helpoiksi ja ulkoistetaan asiat loppukäyttäjille. Käytännössä siis pusketaan vaan uudet versiot paketeista sokkona ulos. Käyttäjäkunta jaksaa aina muistuttaa KISS-periaatteesta, vaikka todellisuudessa asiat tehdään yksinkertaisiksi vain kehittäjille.

Niin, no. Tämänkin voi nähdä toiselta kantilta. Samalla tavalla ne Canonicalilla tekevät asiat yksinkertaisiksi kehittäjilleen. Mutta sensijaan että tarjottaisi käyttäjälle faktat ja työkalut oman päätöksen tekemiseen, Canonicalin kehittäjät rajaavat käyttäjän mahdollisuudet siihen mitä itse näkevät tarpeelliseksi ja muilta osin käyttäjä on täysin googlen varassa. Kumpiko näistä on sitten käyttäjälähtöistä?

Itse ainakin käyttäjänä valitsisin ensimmäisen. Muista en tiedä.

En kritisoi rullaavaa julkaisumallia. Gentoo on rullaavan julkaisutahdin jakelu, jolla on järkevät laatukriteerit: Package testing - Gentoo Wiki

En oikein nyt näe ebuildien stabilointia ja testausta (kohtalaisen karkealla tasolla vieläpä) kuvaavasta dokumentista varsinaisesti mitään yhteyttä laatukriteereihin saatikka että pystyisin niiden järkevyyttä arvioimaan tällä perusteella. Samalla tavalla ne paketit testataan muissakin distroissa tavalla taikka toisella, Gentoossa ne paketit nyt sattuvat olemaan himpun verran monimutkaisempia kuin metadatalla varustettuja tarballeja.
 
Ei kai tuo Gentoon testaus ole muuta kuin katsoa että paketit kompiloituu. Se että miten ne toimii käytännössä onkin ihan toinen asia.

Gentoo on (oli) kyllä ihan kiva distro. Ei tosin enää nykypäivänä ole itselle relevantti, mutta aikoinaan sitä jaksoi käännellä kaiken mahdollisen useampaankin laitteeseen. Taitaa olla vielä joku GentooX tuolla alkuperäisessä Xboxissa jonka olen arkistoinut johonkin kaappiin / laatikkoon. Tosin ei varmaan enää saa siihen paketteja päiviteltyä / haettua. :)
 
Ei kai tuo Gentoon testaus ole muuta kuin katsoa että paketit kompiloituu. Se että miten ne toimii käytännössä onkin ihan toinen asia.
Vakaan asteelle ei ihan noin helposti pääse, mutta kaikkia yhdistelmiä on mahdoton testata, kun säädettävyyttä on niin paljon.
 
Kylläpäs kävi ärsyttävästi, kun olin asentanut motioneye webkamera ohjelman ja osasi kaatumatta lähettää webkamera kuvaa sisäverkoon, mutta sitten menin orange pi zerosta päivittämään käyttiksen(armbian dietpi) taisi olla kerneli päivitys niin ei pysy tuo motioneye kovin pitkään toiminnassa.:facepalm:
 
Nyt näyttäisi toimivan taas ilman kaatumatta. Asensin puhtaasti Armbianin tai itse asiassa se piti päivittää, että toimii perusjutut esim. sudo apt-get update/upgrade ei pelittänyt, kun linkit oli aivan liian vanhoja jotenkin outoa, että ei saanut ladattua yhtään mitään. Dietpi(armbian myöskin) toimii nuo heti.
Saattoi olla tuon motioneyen kanssa niin, että en vaan osannut käyttää, kun käytin komentoa: sudo service motion start , kun sitten tuolla Armbianilla lähti heti päälle komennolla: sudo motion. Osaakin olla ihmeellistä sillisalaattia, kun katselee ympäri nettiä ohjeita.

Tuossa Armbianin päivityksessä piti käyttää komentoa armbian-config ja siellä sitten löytyy nuo apt-get update/upgrade ja se sitten toimi. Se vaan ihmetytti, että tuli jonkinlainen firmware päivitys asennuksessa..siis ihan normijuttu linuxeissa? Yleensä miellän firmware päivityksen esim. emolla bios.
 
Tuossa Armbianin päivityksessä piti käyttää komentoa armbian-config ja siellä sitten löytyy nuo apt-get update/upgrade ja se sitten toimi. Se vaan ihmetytti, että tuli jonkinlainen firmware päivitys asennuksessa..siis ihan normijuttu linuxeissa? Yleensä miellän firmware päivityksen esim. emolla bios.
Paha sanoa sen tarkemmin kun ei tiedä mikä firmware mahtoi olla kyseessä, mutta yleisesti ottaen arm-laitteilla ja x86(_64) laitteilla ei ole toiminnallisesti oikeastaan mitään yhteistä. Poislukien tietysti se, että molemmila alustoilla pyörii GNU/Linux :)
 
Tuossa Armbianin päivityksessä piti käyttää komentoa armbian-config ja siellä sitten löytyy nuo apt-get update/upgrade ja se sitten toimi. Se vaan ihmetytti, että tuli jonkinlainen firmware päivitys asennuksessa..siis ihan normijuttu linuxeissa? Yleensä miellän firmware päivityksen esim. emolla bios.

Ihan normaalia on.

Tuolta voi lukea lisää firmwaresta. Windows puolella firmis tulee ajureiden mukana mikäli tarvitaan.
 
Paha sanoa sen tarkemmin kun ei tiedä mikä firmware mahtoi olla kyseessä, mutta yleisesti ottaen arm-laitteilla ja x86(_64) laitteilla ei ole toiminnallisesti oikeastaan mitään yhteistä. Poislukien tietysti se, että molemmila alustoilla pyörii GNU/Linux :)

armhf siinä asennuksessa luki, että eiköhän se ollut se sitten. Googlailinkin, että mikä ihmeen armhf :facepalm: arm64 on ainakin 64 bittinen. Laitoin uname -a niin löytyy armv7l..ei nämä oikein aukea tavallisille.

Tosiaan eihän noissa minilaudoissa ole edes mitään biossia minne tallentaa vai onko sittenkin?

Taisin löytääkin tietoa: "
The firmware is closed-source proprietary code programmed into the SoC (System on a Chip) processor, which cannot be modified. Upon power-up the firmware will initiate a bootloader on the SD card. I do not believe that any other services are provided through the SoC firmware, so it is not really a "BIOS" (Basic Input/Output System) per se. After this point everything else comes from the SD card.

According to the software section of the wiki, the boot order is as follows:

  1. First stage bootloader - This is used to mount the FAT32 boot partition on the SD card so that the second stage bootloader can be accessed. It is programmed into the SoC itself during manufacture of the RPi and cannot be reprogrammed by a user.
  2. Second stage bootloader (bootcode.bin) - This is used to retrieve the GPU firmware from the SD card, program the firmware, then start the GPU.
  3. GPU firmware (start.elf) - Once loaded, this allows the GPU to start up the CPU. An additional file, fixup.dat, is used to configure the SDRAM partition between the GPU and the CPU. At this point, the CPU is release from reset and execution is transferred over.
  4. User code - This can be one of any number of binaries. By default, it is the Linux kernel (usually named kernel.img), but it can also be another bootloader (e.g. U-Boot), or a bare-bones application."
:sdarra:
 
Ihan normaalia on.

Tuolta voi lukea lisää firmwaresta. Windows puolella firmis tulee ajureiden mukana mikäli tarvitaan.

No esimerkiksi näytönohjaimelle voi olla erikseen firmware ja ajurit myöskin. Siis windows maailmassa voi olla myöskin yhdistelmiä ajureiden mukana?
 
No esimerkiksi näytönohjaimelle voi olla erikseen firmware ja ajurit myöskin. Siis windows maailmassa voi olla myöskin yhdistelmiä ajureiden mukana?
Jos prossussa on joku logiikka paskana ja intel julkasee siihen patchin niin winkkari voi päivityksellä sen ladata ja käynnistää sen joka bootissa ennen ku muuta tekee. Ja linuksissa se patchataan kai kerneliin / ajureihin. Kaikkia noita ei voi heittää biosiin kun emovalmistajista kii tuleeko sitä biospäivitystä enää sen korjauksen jälkeen. + siellä on rajallinen määrä tilaa korjaustiedoille.
 
Jos prossussa on joku logiikka paskana ja intel julkasee siihen patchin niin winkkari voi päivityksellä sen ladata ja käynnistää sen joka bootissa ennen ku muuta tekee. Ja linuksissa se patchataan kai kerneliin / ajureihin. Kaikkia noita ei voi heittää biosiin kun emovalmistajista kii tuleeko sitä biospäivitystä enää sen korjauksen jälkeen. + siellä on rajallinen määrä tilaa korjaustiedoille.

Intelin tuntien "patchi" voi myös blokata ominaisuuksia joita käyttäjä ei esim. normaalin BIOS päivityksen tiimoilta haluaisi ajaa sisään. Kaikki varmaan muistaa miten H81 piirisarjalla ylikellottaminen blokattiin Windows päivityksellä joka tungettiin käyttäjille normaalien päivitysten mukana.

Tämä ei onneksi Linuxissa onnistu. :D
 
Tiedoston nimeen shell scriptissä haluaisin suomenkielellä päivän nimen. Ubuntu14.04 on vps palvelimella, ja mitään suomenkielisiä locaaleja ei ole asennettu enkä haluaisikaan asentaa ettei mene mitään sekaisin
 
Viimeksi muokattu:
Tiedoston nimeen shell scriptissä haluaisin suomenkielellä päivän nimen. Ubuntu14.04 on vps palvelimella, ja mitään suomenkielisiä locaaleja ei ole asennettu enkä haluaisikaan asentaa ettei mene mitään sekaisin
Jos nappaat englanninkielisen päivän vaikka tällä ohjeella, voit vääntää sen vaikka if-hirviöllä suomeksi. Ratkaisu on ruma mutta yksinkertainen ja toimiva. Joku muu voi halutessaan ehdottaa parempaa ratkaisua. Täytyy kyllä todeta, että toiveesi kuulostaa aika erikoiselta.
 
Jos nappaat englanninkielisen päivän vaikka tällä ohjeella, voit vääntää sen vaikka if-hirviöllä suomeksi. Ratkaisu on ruma mutta yksinkertainen ja toimiva. Joku muu voi halutessaan ehdottaa parempaa ratkaisua. Täytyy kyllä todeta, että toiveesi kuulostaa aika erikoiselta.

Joo, kyllä saan englanninkielisen päivän numeron date +%u tai nimen date +%A ja tuloksen muuttujaan, mutta olisiko apuja tuohon If hirviöön :)
 
Kyll linux toimii servuna todella hyvin verrattuna muihin, Microsoft tai Apple. Kokemusta on sen verran.

Ajattelin starttaa linux servun. Lähinä kiinnostaa bugit ja järjestelmä kehitys.

Osaan kooda hieman (Above avrage) käyttäjä. Kaikki tietysti omalla ajalla. :happy:
 
Pyytämättä meni muisti 100% täyteen, kun motioneye oli tukkinut sen aveilla ja jpegeillä täyteen. Yllätyin, kun ei rm komennolla lisukkeineen kyennyt tyhjentämään kansion sisältöä. Find komennolla erikoislisäkkein kyllä pystyi. Eihän tuo Find edes nimenä viittaa siihen, että pystyisi poistamaan mitään.

2-3 viikkoa oli ollut uptime ja tuo muistin 100% täyttö todennäköisesti kaatoi systeemin(Armbian). Kyllä nämä vakailta vaikuttaa, kun on tuossa kaksi muutakin(OctoPi ja Dietpi[Berrybootilta ja siellä vaikka mitä käyttiksiä]) ja näytti olleen jo 2 viikkoa pystyssä.

Tosi eksoottinen ympäristö tämä Linux maailma tai sanoisinko muinainen terminaalissa esim. motioneye asetukset väkerretään tekstitiedostoon ja näitäkin voi olla useampia niin kuin itse käyttikselle myöskin. Ehkä tullut väkerrettyä liikaa graaffisten käyttöliittymien kanssa niin ei ymmärrä näitä tekstipohjaisia.
 
Pyytämättä meni muisti 100% täyteen, kun motioneye oli tukkinut sen aveilla ja jpegeillä täyteen. Yllätyin, kun ei rm komennolla lisukkeineen kyennyt tyhjentämään kansion sisältöä. Find komennolla erikoislisäkkein kyllä pystyi. Eihän tuo Find edes nimenä viittaa siihen, että pystyisi poistamaan mitään.

2-3 viikkoa oli ollut uptime ja tuo muistin 100% täyttö todennäköisesti kaatoi systeemin(Armbian). Kyllä nämä vakailta vaikuttaa, kun on tuossa kaksi muutakin(OctoPi ja Dietpi[Berrybootilta ja siellä vaikka mitä käyttiksiä]) ja näytti olleen jo 2 viikkoa pystyssä.

Tosi eksoottinen ympäristö tämä Linux maailma tai sanoisinko muinainen terminaalissa esim. motioneye asetukset väkerretään tekstitiedostoon ja näitäkin voi olla useampia niin kuin itse käyttikselle myöskin. Ehkä tullut väkerrettyä liikaa graaffisten käyttöliittymien kanssa niin ei ymmärrä näitä tekstipohjaisia.
Muistin käyttö 100% helpottaa kun boottaat niin muisti tyhjenee. Sit jos tallennustila menee täyteen niin pitää jotain tehdäkkin. /sarcasm

Linuxissa asetukset on tekstitiedostoissa koska silloin niitä voi käpistellä headless (ei näyttöä, hiirtä, näppäimistöä vain verkkoyhteys) laitteissa. Moniin asetuksiin voi myös päästä käsiksi graafisilla ohjelmilla, mutta ne muokkaa niitä samoja tekstitiedostoja. Suurin ero windows /linux maailmassa asetusten säädössä onkin siinä että winkkarilla jotain voi tehä komentoriviltä ja about kaiken graafisesti, linuxissa päinvastoin.
 
Muistin käyttö 100% helpottaa kun boottaat niin muisti tyhjenee. Sit jos tallennustila menee täyteen niin pitää jotain tehdäkkin. /sarcasm

Linuxissa asetukset on tekstitiedostoissa koska silloin niitä voi käpistellä headless (ei näyttöä, hiirtä, näppäimistöä vain verkkoyhteys) laitteissa. Moniin asetuksiin voi myös päästä käsiksi graafisilla ohjelmilla, mutta ne muokkaa niitä samoja tekstitiedostoja. Suurin ero windows /linux maailmassa asetusten säädössä onkin siinä että winkkarilla jotain voi tehä komentoriviltä ja about kaiken graafisesti, linuxissa päinvastoin.

Tarkoitin tosiaan tallennustilan 100% täyttymistä:sdarra:

Armbianissa ja Dietpissä löytyy tälläisiä valikossa olevia asetuksia siellä terminaalissa. Yleensä ovat sinisellä pohjalla.
 
Tarkoitin tosiaan tallennustilan 100% täyttymistä:sdarra:

Armbianissa ja Dietpissä löytyy tälläisiä valikossa olevia asetuksia siellä terminaalissa. Yleensä ovat sinisellä pohjalla.
Juu, komennot on CLI, Command Line Interface
Työpöytäympäristö on GUI, Graphical User Interface
Tuo välimuoto on GCLI, Graphical Command Line Interface

Noita gcli implemetaatioita on ollut jostain dossin ja vanhempien linux distrojen asennuksesta lähtien hyvin paljon (ubuntunkin oli alunperin). Nykyään ovat pääasiassa juurikin linuxeissa käytössä.
 
Kutsumalla htoppia ncurses-pohjaiseksi kertoo paljon enemmän.
Mielestäni ei koska curses on vain yksi tapa noiden toteutukseen. Et windowsiakaan (sen työpöytää) sano X11 ympäristöksi vaan GUIksi kuten KDEtä joka taas on X11 päällä
 
Mielestäni ei koska curses on vain yksi tapa noiden toteutukseen. Et windowsiakaan (sen työpöytää) sano X11 ympäristöksi vaan GUIksi kuten KDEtä joka taas on X11 päällä
Kyllä se mielestäni on silti nimenomaan htopin kohdalla kuvaavampi.
 
Mielestäni ei koska curses on vain yksi tapa noiden toteutukseen. Et windowsiakaan (sen työpöytää) sano X11 ympäristöksi vaan GUIksi kuten KDEtä joka taas on X11 päällä

Kyllähän "ncurses-pohjainen" kertoo jo sen että kyseessä on tekstipohjainen softa. Pelkkä tekstipohjaisuus ei kerro kuitenkaan edes sen vertaa, myös top on tekstipohjainen.

Vähän samaan tapaan kun graafisesta softasta voidaan puhua myös Qt- tai GTK-pohjaisena. Kertoo heti enemmän kuin "siinä on GUI".

Toisaalta taas Windowsin työpöydän kutsuminen X11 ympäristöksi ei olisi niinkään epämääräistä, lähinnä täydellisen pielessä.
 
Kyllähän "ncurses-pohjainen" kertoo jo sen että kyseessä on tekstipohjainen softa. Pelkkä tekstipohjaisuus ei kerro kuitenkaan edes sen vertaa, myös top on tekstipohjainen.

Vähän samaan tapaan kun graafisesta softasta voidaan puhua myös Qt- tai GTK-pohjaisena. Kertoo heti enemmän kuin "siinä on GUI".

Toisaalta taas Windowsin työpöydän kutsuminen X11 ympäristöksi ei olisi niinkään epämääräistä, lähinnä täydellisen pielessä.
Pointti oli siinä että qt tai ncurses ei kerro mitään ihmiselle joka ei ole koodari tai hyvin tutustunut linuxiin. Kuinka paljon väärin on kutsua ntoppia gcli tai tui nimellä.
 
Motioneye:lle taitaapi olla vain yksi tekijä ja sillähän on myöskin motioneyeos, jossa toimii nämä hienommat graaffiset asetuskikkailut. Pitäisi vaan olla tyytyväinen, kun on tehnyt tuonkin tekstipohjaisen toimivaksi. Monesti tuntuu näissä vastaavissa mennä niin, että yksi koodaa ja tuhat vinkuu, hyvä jos jaksavat lukea ohjeita. Jaksavat kiusata mestaria typeryyksillä.:facepalm:

OctoPi:lle ja DietPi:llekin vaikuttaisi olevan yksi tekijä tai se päätekijä, mikä sitä kehittää. Lisäkilkkeitä pystyy muutkin tekemään OctoPi:lle. DietPi:n tekijä on ehkä haukannut liian ison palan niin ne helposti asennettavat ohjelmat ei välttämättä toimi, mutta huikea suoritus sellaisenaankin:tup:. Sen takia piti puhtaalle Armbianille asentaa manuaalisesti juurikin tuo motioneye ja Armbianin kehittäjiä on selvästi enemmän.


Enemmänkin ihmettelen miksi rm(unix) komento ei toimi sujuvasti vai onko se vain muinaismuisto? Mielikuva, että rm on yleisin komento juurikin tiedostojen poistoon.:bored:
 
Viimeksi muokattu:
Enemmänkin ihmettelen miksi rm(unix) komento ei toimi sujuvasti vai onko se vain muinaismuisto? Mielikuva, että rm on yleisin komento juurikin tiedostojen poistoon.:bored:
Luultavasti sulta puuttui oikeudet poistaa niitä tiedostoja, pääkäyttäjänäkö (sudolla) koitit ajaa rm?
 
Tulihan sieltä Church of Stallmanin edustajaki paikalle :)

richard-stallman.jpg
 
Luultavasti sulta puuttui oikeudet poistaa niitä tiedostoja, pääkäyttäjänäkö (sudolla) koitit ajaa rm?

Ei kun se valitti liian pitkistä tiedosto nimistä. Kaivelin sitten googlea ja korvikkeeksi Find komento jolla onnistui.
 
Laitoin VirtualBoxiin Windows 10 ja Linux Mint 18.3 XFCE (molemmat x64) dual boottiin (EFI asetus päällä), tein Mintin asennuksessa manuaalisesti swap-partition ja btrfs-partition jolle myös asennus siis. Tarkoitus oli testailla dual boottia, ja lähinnä Mintin hibernate->Win boot->takaisin Mintin hibernate-tilaan. Linux kokemus/osaaminen lähellä nollaa.

En tiedä menikö asennus oikein kun jostain syystä ensimmäisen hibernaten jälkeen VBox boottasi aina vain suoraan Windowsiin eikä näyttänyt edes GRUBia.

Noh kaikenlaisen ihmeellisen säädön jälkeen (windows: "bcdedit /set {bootmgr} path \EFI\ubuntu\shimx64.efi" ... Mint: "sudo grub-install", "sudo update-grub" ... BIOSiin jotenkin asensin vielä tuon shimx64.efin ja vihdoinkin rupesi näkymään siellä boottivalikoissa Minttikin) sain tilanteeksi sen, että jos Mintin restarttaa niin GRUB tulee näkyviin (myös suspend toimii hyvin) mutta jos Mintun laittaa hibernateen seuraava bootti on aina Windowsiin, ei GRUBia bootissa. Windowsin kun laittaa restarttaamaan, niin GRUB tulee bootissa nyt vastaan ja Minttu aukeaa hibernatesta.

VBoxissahan ei Windowsin "fast startup" tai hibernate toimi, ei ainakaan siellä power optionseissa mistä nuo voi säätää ole mitään asetuksia, eikä Windows tarjoa kuin shutdown tai restart vaihtoehtoja. Eli siitä ainakaan ei ole ongelmaa tässä tapauksessa.

Joka kerta kun Mintun hibernatettaa niin seuraavassa bootissa tulee "Boot failed. EFI DVD/CDROM" mutta se Windows lähtee käyntiin. Tämä virhe taitaa olla kuitenkin ehkä VBoxin ongelmia..

Miksi ei Mintun hibernaten jälkeen tule GRUB-valikkoa josta voisi joko defaulttina antaa Mintun (hibernate-tilan) latautua, tai valita Windows?
 
Tämä virhe taitaa olla kuitenkin ehkä VBoxin ongelmia..
Syypää taitaa olla VirtualBox. En keksi miksi tuollaista säätöä edes pitäisi/haluaisi tehdä kun sitten eri koneita ei voi käynnistää samaan aikaan. Ehkä harjoituksen vuoksi. Muuta syytä en oikein keksi.
 
En keksi miksi tuollaista säätöä edes pitäisi/haluaisi tehdä kun sitten eri koneita ei voi käynnistää samaan aikaan. Ehkä harjoituksen vuoksi.
Tarkoitus oli juurikin testata ennen kuin lähden normikoneeseen asentelemaan tuollaisia systeemejä mistä ei ole mitään kokemusta.

Enpä usko että virtuaalinen hibernointi edes antaa suoraa vertailupohjaa dualbootasennukseen.
Miksei?
 
Tarkoitus oli juurikin testata ennen kuin lähden normikoneeseen asentelemaan tuollaisia systeemejä mistä ei ole mitään kokemusta.


Miksei?
Virtuaalikoneessa on kuitenkin joku geneerinen vastine raudalle, mikä simuloi huonosti rautatason virranhallintaa. Siellähän niitä ylläreitä on joskus tullut.

Riippuu kylläkin minkälaista kokemusta haet. Mulle tuli vaan heti mieleen ongelmatilanteet, jossa rauta sammuu eri tavalla riippuen käyttöjärjestelmästä.
 
Ok. Halusin vain kokeilla turvallisesti miten dual boot ja varsinkin linuxin hibernate->win->linux toimii ennen kuin lähden asentelemaan koko systeemiä "livenä". Huonolla googletuksella löysin yhden henkilön jolla "single boot" linux oli samanlainen ongelma, hän joutui linux hibernaten jälkeen aina kerran resetoimaan virrat ennen kuin linux lähti takaisin latautumaan. Ei ollut saanut apua miksi noin tapahtui. Vähän samanlainenhan minunkin ongelma tuntuisi olevan.

Siksipä oli hyvä testata (varsinkin kun joutui jumppaamaan muutaman asian kanssa ennen kuin sain edes tähän tilanteeseen, ja lisäksi tuli vähän selviteltyä sitä asennushommaa että miten ja mitä partitioita pitää tehdä ja millä asetuksilla) koska tuo on aika hölmö juttu jos dual bootissa ei voi heti valita suoraan takaisin linuxin hibernate-tilaan.. kaiken järjen mukaan sitä ei ole voitu tuollaiseksi suunnitella.
 
Asentelin Lubuntuun Arduino IDE:n niin piti lupia säätää, että toimii. Windowsilla ei ole mitään vastaavaa. Ajurit taisi kuitenkin olla valmiina tai en ole varma, kun ne kuitenkin yritin asennella.

Ei taida kuitenkaan olla kovin yleistä GLinuxissa, kun vastaavaa ei ole aikaisemmin tullut kohdalle.
 
Asentelin Lubuntuun Arduino IDE:n niin piti lupia säätää, että toimii. Windowsilla ei ole mitään vastaavaa. Ajurit taisi kuitenkin olla valmiina tai en ole varma, kun ne kuitenkin yritin asennella.

Ei taida kuitenkaan olla kovin yleistä GLinuxissa, kun vastaavaa ei ole aikaisemmin tullut kohdalle.

Windowssa käyttäjän oikeuksien rajoittaminen on ilman MSCE tasoista konffausta tätä luokkaa:
brama-zywoplot-dom.jpg
 
Kun ei keltään löydy viisastenkiveä tuohon hibernate-ongelmaan, niin kysytään sitten toinen kysymys.

Kun selvittelin asennuksen partitiointia ja asetuksia, törmäsin sellaiseen asiaan, että jotkut ilmeisesti "jakavat" linux asennuksen niin, että tekevät home:lle oman partition/sub-volumen(?) muusta järjestelmästä jonkun "erillisten snapshottien" tekemistä varten. Osaako joku selittää miksi? Ja liittyykö tämä juuri Btrfs:ään?
 

Statistiikka

Viestiketjuista
258 278
Viestejä
4 486 107
Jäsenet
74 132
Uusin jäsen
Jaakko0000000

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom