Lihavuusepidemia

[PCB]

Itse jos söisin näin, eli 2600 kcal / päivä, ja lepäilisin, niin lihoisin laskennallisesti 1kg / 1-2 viikkossa. Eli ei se toki kympin tai kahden lihominen kauaa veisi. Puolessa vuodessa tulisi jo aika retee reppu. Joten jos tätä jatkaa kymmenen vuotta tai pidempään, niin on ihan ymmärrettävää, että sairaalloinen ylipaino on saavutettu.

En nyt jaksa kaivaa, mutta käsittääkseni kerroit tässä ketjussa olevasi jotain 60-kiloinen tai vastaavaa.Vai muistanko oikein? Silloin on tietysti selvää, että 2600 kcal päivillä sinulle tulisi ylipainoa, ja vähän painavampanakin. Jollekin 100-kiloiselle tuo 2600 kcal taas on ylläpitotaso, jollekin vielä painavammalle laihdutustaso.

En ihan hahmota, mitä se antaa tälle keskustelulle, että näkökulmasi on aina vain se oma elämä, kalorit, treeni ja ravinto (+ äärimmäinen kurinalaisuus ja kärsimys)? Esim. tuon 2600 kcal kauhistelu, kuinka sinä sillä lihoisit, vaikka et tuo samassa yhteydessä edes omaa painoasi esille. Eli ikään kuin tuot keskusteluun aina kauhistellen jonkun läskin ruuan mättämisen, ja sovitat sitten sen omaan elämääsi, vaikka se ei edes olisi mitenkään sovitettavissa siihen. Keksimällä keksit ja väännät täysin epäuskottavia ja epätodennäköisiä skenaarioita, joista paistaa ehdoton mustavalkoisuus.

Jos muut keskustelijat tuovat näkemystä, että asiat ovat monimutkaisia ja olosuhteilla ym. on merkitystä, alkaa uhriutuminen ja puhuminen siitä, kuinka mikään muu ei kelpaa kuin "lihavien taputtaminen selkään". Todella raskasta.

Nimimerkki @Manala :lle erityismaininta viesteistä. Hyvin kirjoitettuja ja pureksittuja viestejä, ja antaa asiaan hyvin perspektiiviä sellaisille, jolla ei ole omakohtaista tai läheistä kokemusta painon kanssa taistelusta.

 

[leissaaja]

Sanotaan, että kiire, stressi, väsymys, masennus, paha mieli jne saavat ihmisen monesti tai aina tekemään huonoja valintoja ravinnon suhteen ja/tai mättämään herkkuja naamariin.

Onko täällä ketään, jolla on aiemmin ollut todella terveelliset ruokailutottumukset ja terve suhtautuminen ruokaan, jolla olisi hommat lähteneet totaalisesti ja pysyvästi näpistä em. syistä johtuen? Kysyn tätä siksi, koska itse ruokahommat kuntoon saaneena en jaksa mitenkään uskoa, että palaisin vanhaan vaikka mitä tapahtuisi.

 

[JRan]

En nyt jaksa kaivaa, mutta käsittääkseni kerroit tässä ketjussa olevasi jotain 60-kiloinen tai vastaavaa.Vai muistanko oikein? Silloin on tietysti selvää, että 2600 kcal päivillä sinulle tulisi ylipainoa, ja vähän painavampanakin. Jollekin 100-kiloiselle tuo 2600 kcal taas on ylläpitotaso, jollekin vielä painavammalle laihdutustaso.

En ihan hahmota, mitä se antaa tälle keskustelulle, että näkökulmasi on aina vain se oma elämä, kalorit, treeni ja ravinto (+ äärimmäinen kurinalaisuus ja kärsimys)? Esim. tuon 2600 kcal kauhistelu, kuinka sinä sillä lihoisit, vaikka et tuo samassa yhteydessä edes omaa painoasi esille. Eli ikään kuin tuot keskusteluun aina kauhistellen jonkun läskin ruuan mättämisen, ja sovitat sitten sen omaan elämääsi, vaikka se ei edes olisi mitenkään sovitettavissa siihen. Keksimällä keksit ja väännät täysin epäuskottavia ja epätodennäköisiä skenaarioita, joista paistaa ehdoton mustavalkoisuus.

Jos muut keskustelijat tuovat näkemystä, että asiat ovat monimutkaisia ja olosuhteilla ym. on merkitystä, alkaa uhriutuminen ja puhuminen siitä, kuinka mikään muu ei kelpaa kuin "lihavien taputtaminen selkään". Todella raskasta.

Itseä ehkä hiukan ärsyttää se, että tietyt ihmiset selkeästi kuvittelee, että vain lihavilla on vaikeaa ja piste. Itse olen halunnut juuri tähän keskusteluun tuoda myös sitä ihan toista näkökulmaa, että ei kukaan nyt tällä hetkellä laiha ole immuuni lihomiselle. Jos elimistö toimii normaalisti, niin jokainen laiha pystyy syödä itsensä lihavaksi. Toi 2600 kcal oli esimerkki siitä, että sillä minä voisin lihottaa itseäni 20kg puolessa vuodessa ja tämä kotiruoalla, joten mäkkärin tiskiltä sen saisi vielä helpommin ja samat kalorit jopa halvemmalla.

Elämme kuitenkin juuri siinä samassa maailmassa, missä esimerkiksi kauppojen ja ruokapaikkojen tarjonta on täysin sama sekä lihavalle, että laihalle, myös mainokset on samoja, kaikilla on käytettävissä sama tieto, jne.

Toisaalta olen myös monessa viestissä kirjoittanut siitä, että ymmärrän aidosti, miksi joku haluaa syödä jotain, mikä aidosti maistuu hyvältä. Ymmärrän myös ainakin itse, miten helposti mihin tahansa voi jäädä koukkuun.

Eli olen juuri yrittänyt värittää sitä mustavalkoista maailmaa, missä lihava on huono, laiha on hyvä, omasta mielestä olemme juuri samanlaisia, oma näkökulma on vaan juuri täysin eri, kuin sillä lihavalla ihmisellä.

Toisaalta en ole missään kohdassa sanonut, että jokaisen pitäisi urheilla tai että vastustaisin laihdutuslääkkeitä, ehkä se että onko se ainoa ratkaisu ja kestääkö se. Pitääkö se ne samat ihmiset laihoina ilman elämäntaparemonttia vuosikymmeniä, jotka söi itsensä lihaviksi jo kerran, tai ne joilla on aina ollut jotenkin väärä suhde ruokaan, niin sitä olen esimerkiksi kyseenalaistanut.

Eli lääke voi olla hyvinkin toimiva, mutta jojo efekti tulee pahimmillaan, entistä isompana dieetteihin verrattuna jostain syystä, mitä emme vielä tiedä tms.

Edit: lisätty puuttuva sana + selvennys

 

[oltsandeeri]

Kyllä. Tuo kaikki on tiedossa minulla ja varmaan suurella osalla tuota ylipainoista porukkaakin. Silti meillä on "lihavuusepidemia". Eli tuo tieto ei auta sitä porukkaa. Koska kaikenlaisia dieettejä, laihdutustuotteita, ketoja, jne. kuitenkin isot porukat kokeilee "jatkuvasti" vuosikymmeniä (ainakin jos iltapäivälehtien otsikoita on uskominen), ei kyse liene motivaation puuttestakaan. Mahtaisiko olla, että ehkä ongelma ei ole niin yksinkertainen, että "ota ja tee"?

Ongelman ratkaisu on hyvin yksinkertainen. Ratkaisun helppous taasen on kiinni ihmisestä.

Pitkäjänteisyys puuttuu monelta. Oikoteitä etsitään vaikka perusongelman (CI > CO) ratkaisuun niitä ei muita ole kuin alkuun (CI < CO) ja loppuelämä (CI ~ CO).

Ihmisiä on vaikea pakottaa toimimaan omien etujensa mukaisesti, ellei viritellä dystopiaa, jossa valtio säännöstelee ja jakaa kansalaisille ruuan ja juoman kulutustarvetta vastaavasti.

 

[King Im Jo]

Sanotaan, että kiire, stressi, väsymys, masennus, paha mieli jne saavat ihmisen monesti tai aina tekemään huonoja valintoja ravinnon suhteen ja/tai mättämään herkkuja naamariin.

Onko täällä ketään, jolla on aiemmin ollut todella terveelliset ruokailutottumukset ja terve suhtautuminen ruokaan, jolla olisi hommat lähteneet totaalisesti ja pysyvästi näpistä em. syistä johtuen? Kysyn tätä siksi, koska itse ruokahommat kuntoon saaneena en jaksa mitenkään uskoa, että palaisin vanhaan vaikka mitä tapahtuisi.

Kelpaako mielenterveyden kanssa jojotteleva?
Silloin kun fiilis parempi tulee syötyä suht terveellisesti. Tälläkin hetkellä olen lähes täysin lopettanut lisätyn sokerin syömisen ja muutenkin vähän katon mitä naamani tungen. Kerran viikkoon tulee ostettua sipsipussi tms, josta tulee napsittua silloin tällöin kourallinen-pari.
Sitten kun mennään vähän syvemmissä fiiliksissä ei kyllä vittuakaan kiinnosta mitkään ravintoarvot tai mitkään muutkaan, kunhan maistuu hyvälle ja saa täyden olon. Vähän makkarapakettia ranskalaisten kanssa illassa ja siihen päälle muut lähes valmiit paskat joita helppo vaan ahtaa naamaan.
Painokin jojotellut ns. vitusti tässä vuosien varrella.
Ei toi painonhallinta ole mitään muuta kuin sitä että katsoo mitä syö. Liikkuminen plussaa kun itsellä se vähäinenkin liikkuminen jeesaa aineenvaihduntaan ja yleiseen jaksamiseen.

 

[PCB]

Novo Nordisk leikkaa 9000 työpaikkaa maailmanlaajuisesti, 11 % työvoimastaan. Syynä tarjonnan lisääntyminen ja kilpailun koventuminen. Eli eiköhän Ozempicia ja Wegovya saa jatkossakin apteekeista.

 

[MkH]

Tässä keskustelussa on käynyt vaan hyvin selväksi, että lihavan on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että ne useimmat laihat tekevät asioita jatkuvasti sen eteen, että he pysyvät laihoina, esimerkiksi urheilee ja syö terveellisesti.

Ei suurimman osan tarvitse tehdä mitään asioita laihana pysymisen eteen, jos ruuanhimoa tai nälkää ei yksinkertaisesti ole. Näin esimerkkinä, minulla on laiha ja urheilullinen kaveri. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta ruoka tai juoma muuten kuin ravinnon lähteenä. Samalla hänellä on kuitenkin vakava peliongelma (Maltalla on varmaan yksi 911 enemmän hänen ansiostaan). Peliongelmattomana ruoka-addiktina, ei minun tarvitse tehdä mitään asioita sen eteen, että pysyn peliongelmattomana: minulla ei yksinkertaisesti ole mitään kiinnostusta uhkapelaamista kohtaan. Sen sijaan, ruokatottumusten palauttaminen sopivalle tasolle vaatisi luultavasti itseltä yhtä kovia ponnisteluita, kuin häneltä uhkapelaamisen lopettaminen, tai mikä addiktio nyt kenenkin kohdalla on kyseessä. Toki on valtavasti ihmisiä, jotka päivittäin taistelevat aktiivisesti ruuanhimoa vastaan (tai alkoholisteja, jotka taistelevat viinanhimoa vastaan) ja onnistuvatkin siinä, mutta ei se mikään normaalitilanne ole. Urheilu on erittäin tärkeää elämänlaadun ylläpitämiseksi, mutta ongelman kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä.

 

[JRan]

Ei suurimman osan tarvitse tehdä asioita laihana pysymisen eteen, jos ruuanhimoa tai nälkää ei yksinkertaisesti ole. Näin esimerkkinä, minulla on laiha ja urheilullinen kaveri. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta ruoka tai juoma muuten kuin ravinnon lähteenä.

Vähän tempaset nyt mutkat suoraksi, suurimman osan ei siis tarvitse tehdä mitään sillä perusteella, että sinulla on yksi laiha ja urheilullinen kaveri jota ei kiinnosta ruoka tai juoma? Riittääkö 2 tai 15 vastaavaa, jotka nauttii ruoasta ja juomasta todistamaan, että suurimman osan tarvii tehdä, vähintäänkin ne oikeat päätökset, että mitä syö ja miten paljon, siitähän tässä on kuitenkin kyse?

 

[MkH]

Se oli vain esimerkki. On varmasti paljon normaalipainoisia ihmisiä, joita kiinnostaa ruoka, mutta joiden ei tarvitse määrätietoisesti hillitä syömistään, vaan keho reguloi ruokahalua oikein. Ja sitten on paljon ihmisiä, joille ruokahalu on ongelma, mutta määrätietoisella toiminnalla pystyvät pitämään painon kurissa. Lisäksi on ihmisiä, jotka joutuvat pakottamaan itsensä syömään edes jotakin, jotta pysyvät hengissä. Kehon toiminnot ovat sen verran yksilöllisiä, että yleistäminen ei ole mielekästä. Mikä sitten on perimän rooli ja mikä opittujen tapojen seurasta, on asia erikseen, joskaan en tiedä onko sillä lopputuleman kannalta suurta merkitystä.

 

[JRan]

Se oli vain esimerkki. On varmasti paljon normaalipainoisia ihmisiä, joita kiinnostaa ruoka, mutta joiden ei tarvitse määrätietoisesti hillitä syömistään, vaan keho reguloi ruokahalua oikein. Ja sitten on paljon ihmisiä, joille ruokahalu on ongelma, mutta määrätietoisella toiminnalla pystyvät pitämään painon kurissa. Lisäksi on ihmisiä, jotka joutuvat pakottamaan itsensä syömään edes jotakin, jotta pysyvät hengissä. Kehon toiminnot ovat sen verran yksilöllisiä, että yleistäminen ei ole mielekästä. Mikä sitten on perimän rooli ja mikä opittujen tapojen seurasta, on asia erikseen, joskaan en tiedä onko sillä lopputuleman kannalta suurta merkitystä.

Juuri näin se on, se on tosiaan täysin henkilökohtainen juttu. Asiaan vaikuttaa toki se kokonaiskulutus, joka urheilullisella kaverillasikin on varmasti isompi, joten syöminen ei sitäkään kautta ole välttämättä niin tarkkaa. Keho vielä omilla toiminnoillaan pyrkii vastustamaan muutosta, laiha keho ei kuitenkaan liho ihan muutaman päivän sikailulla ja taas lihavasta kehosta ei irtoa mitään muutaman päivän paastolla.

Toisaalta jollekin se juttu voi olla vaikka jonkun energiapitoisten juomien juominen.

Pari päivää sitten Prisman kassalla, illalla joskus kymmenen aikoihin siinä seuraavana asiakkaana oli silmämääräisesti lihava nainen, joka latoi siihen hihnalle ehkä 15 erilaista sokerijuoma tölkkiä, pari eines ateriaa, jäätelöpurkin, irttaripussin, sipsipussin, kermaviilin ja dipin. Mietin siinä, että kyllä noilla toki yhden maanantai illan komeasti selättää, kaikki oli huonoa ravintoa (no kermaviili yksinään niin huonoa ole), mutta varmasti sai rahalle vastinetta kaloreiden muodossa.

 

[Paskisti]

Ei suurimman osan tarvitse tehdä mitään asioita laihana pysymisen eteen, jos ruuanhimoa tai nälkää ei yksinkertaisesti ole. Näin esimerkkinä, minulla on laiha ja urheilullinen kaveri. Häntä ei yksinkertaisesti kiinnosta ruoka tai juoma muuten kuin ravinnon lähteenä. Samalla hänellä on kuitenkin vakava peliongelma (Maltalla on varmaan yksi 911 enemmän hänen ansiostaan). Peliongelmattomana ruoka-addiktina, ei minun tarvitse tehdä mitään asioita sen eteen, että pysyn peliongelmattomana: minulla ei yksinkertaisesti ole mitään kiinnostusta uhkapelaamista kohtaan. Sen sijaan, ruokatottumusten palauttaminen sopivalle tasolle vaatisi luultavasti itseltä yhtä kovia ponnisteluita, kuin häneltä uhkapelaamisen lopettaminen, tai mikä addiktio nyt kenenkin kohdalla on kyseessä. Toki on valtavasti ihmisiä, jotka päivittäin taistelevat aktiivisesti ruuanhimoa vastaan (tai alkoholisteja, jotka taistelevat viinanhimoa vastaan) ja onnistuvatkin siinä, mutta ei se mikään normaalitilanne ole. Urheilu on erittäin tärkeää elämänlaadun ylläpitämiseksi, mutta ongelman kanssa sillä ei ole juurikaan tekemistä.

Tämä on ihan totta vaikka ehkä vähän kärjistetty. Eiköhön me löydetä ketjun paistattelijoista joku himo jota vastaan joutuvat taistelemaan kun vähän kaivetaan. Olkoon sitten lähes epäterve suhtautuminen liikkumiseen (pakko), jonkinlainen himo viikonloppukaljoihin tai vaikka paikkojen puunaamiseen. Näille sitten voi kertoa joku lihava ettei ole minkäänlaisia ongelmia ko. asian kanssa ja vähän jeesustellakin. Sitähän tämä tässäkin ketjussa on toisille.

 

[oltsandeeri]

Kaikilla on joku ongelma, joka on jollekin toiselle helpompi ratkaistava kuin itselle.

Ratkaisukeskeinen ihminen voisi kysyä, että mikä tämän tiedon merkityksellisyys on käsillä olevan ongelman ratkaisemisessa.

 

[vindicator rapeto]

190 valtion mittausdatan mukaan tenavien lihavuus on oikeastaan raketoimassa. Syynä perinteisen, terveellisen ruokavalion korvautuminen ihan jollain muulla.

Lasten ja nuorten lihavuus ohitti alipainon ensimmäistä kertaa yle​

Unicef kertoo tiedotteessaan, että Suomessa 2–16-vuotiaista pojista reilu neljännes ja tytöistä vajaa viidennes on ylipainoisia, lihavia tai vaikeasti lihavia. Vuoden 2023 tieto on peräisin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tilastoraportista.

Lasten kohdalla sanoisin, että syy ei ole heissä, tenavat eivät käytännössä mitenkään kykene vaikuttamaan siihen mitä heille syötetään. Joku karkkipussi silloin tällöin ei mitään lihavuusedpidemiaa vielä aiheuta.

 

[Manala]

Se oli vain esimerkki. On varmasti paljon normaalipainoisia ihmisiä, joita kiinnostaa ruoka, mutta joiden ei tarvitse määrätietoisesti hillitä syömistään, vaan keho reguloi ruokahalua oikein. Ja sitten on paljon ihmisiä, joille ruokahalu on ongelma, mutta määrätietoisella toiminnalla pystyvät pitämään painon kurissa. Lisäksi on ihmisiä, jotka joutuvat pakottamaan itsensä syömään edes jotakin, jotta pysyvät hengissä. Kehon toiminnot ovat sen verran yksilöllisiä, että yleistäminen ei ole mielekästä. Mikä sitten on perimän rooli ja mikä opittujen tapojen seurasta, on asia erikseen, joskaan en tiedä onko sillä lopputuleman kannalta suurta merkitystä.

On tosiaan olemassa myös ihmisiä, jotka yrittävät saada painoaan nostetuksi, mutta ovat asian suhteen ihan yhtä keinottomia ja epätoivoisia kuin itse taannoin olin lihavuuteni kanssa. Seurustelin aikanaan yhden naisen kanssa, jolla esimerkiksi kuukautiskierto välillä reistaili ja oli ajoittaista hiustenlähtöongelmaa sekä huimauskohtauksia (joskus kotonaan kuulemma myös pyörtyili), kun painoa oli se vähän reilut 40 kiloa 170 sentin rungolla. Olihan siinä oma surkuhupaisuutensa, kun minä silloin lähes 3x tyttöystäväni painoisena yritin samaan aikaan pudottaa ja hän lisätä painoa samoja ruokia samassa pöydässä suht saman kokoisia annoksia syöden. Siinä jos koskaan vihdoin ymmärsi, ettei se ihmisen kroppa ole mikään polttouuni, joka automaattisesti kaikilla polttaa ja tallettaa kroppaan sinne suun kautta tankatun energian samanlaisella hyötysuhteella.

Hän myös kävi ravitsemusterapeutilla ja piti ruokapäiväkirjaa, joka oli ihan avoimesti mun luettavissa, mutta ketjun hengessä pitää varmaan ajatella, että ihan itse oli tilanteeseensa syyllinen ja kävi varmaan aina oksentamassa ne syömänsä kalorit pois salaa minulta ja muilta huolestuneilta läheisiltä?

 

[oltsandeeri]

On tosiaan olemassa myös ihmisiä, jotka yrittävät saada painoaan nostetuksi, mutta ovat asian suhteen ihan yhtä keinottomia ja epätoivoisia kuin itse taannoin olin lihavuuteni kanssa.

Kyllä. On myös ihmisiä, jotka tietoisesti pyrkivät nostamaan painoaan eikä heillä ole siinä onnistumisen kanssa mitään ongelmaa. Uskallan väittää, että valtaosalle tuon suuntaiseen tavoitteeseen pääseminen ei ole mikään ongelma. CI > CO.

Seurustelin aikanaan yhden naisen kanssa, jolla esimerkiksi kuukautiskierto välillä reistaili ja oli ajoittaista hiustenlähtöongelmaa sekä huimauskohtauksia (joskus kotonaan kuulemma myös pyörtyili), kun painoa oli se vähän reilut 40 kiloa 170 sentin rungolla. Olihan siinä oma surkuhupaisuutensa, kun minä silloin lähes 3x tyttöystäväni painoisena yritin samaan aikaan pudottaa ja hän lisätä painoa samoja ruokia samassa pöydässä suht saman kokoisia annoksia syöden.

Lähestyminen erisuuntaisten ongelmien ratkaisuun oli ihan oikea. Hänellä CI > CO ja sinulla CI < CO. En näe tavoitteiden mukaista syömistä surkuhupaisena vaan päinvastoin.

Siinä jos koskaan vihdoin ymmärsi, ettei se ihmisen kroppa ole mikään polttouuni, joka automaattisesti kaikilla polttaa ja tallettaa kroppaan sinne suun kautta tankatun energian samanlaisella hyötysuhteella.

Ei kai samansuuruisten annosten syömisestä voi tuollaista johtopäätöstä tehdä: sehän riippuu täysin siitä, että mikä oli tavoitteiden mukaan syömisen lopputulos.

On totta, että ihmisten reagointi energiansaannin muutokseen vaihtelee, mutta energiansaannin muutos johtaa aina joko metaboliseen sopeutumiseen tai muutokseen kehon energiavarastoissa. Populaatiotasolla resistanssi jälkimmäistä lopputulemaa kohtaan on lähes merkityksetön, vaikka yksilökohtaisia eroja onkin.

Energian säilymislaki koskee meitä kaikkia. Energiansaantia voi aina kasvattaa/vähentää entisestään, jos haluttua muutosta ei kulloisellakin energinsaannilla tapahdu.

Hän myös kävi ravitsemusterapeutilla ja piti ruokapäiväkirjaa, joka oli ihan avoimesti mun luettavissa, mutta ketjun hengessä pitää varmaan ajatella, että ihan itse oli tilanteeseensa syyllinen ja kävi varmaan aina oksentamassa ne syömänsä kalorit pois salaa minulta ja muilta huolestuneilta läheisiltä?

Hyvä, että kävi. Hyvä, että piti. En usko, että ketjun henki on varsinaisesti tuo. Mutta luonnollisesti viime kädessä jokainen täysi-ikäinen ja päätösvaltainen henkilö on vastuussa omista valinnoistaan. Kuka muu niistä edes teoriassa voisi olla vastuussa?

Ruokapäiväkirja on hyvä lähtökohta. Omastasi tai tyttöystäväsi tapauksesta en tietenkään tiedä, mutta yleisesti voidaan sanoa, että varsinkin jälkikäteen muistin varassa täytetty päiväkirja voi helposti heittää kymmeniä prosentteja todellisuudesta. Kalorimetriä ei tarvita, mutta keittiövaa'an käytöllä ja aukottomasti kaiken saman tien ylöskirjaamalla pääsee kohtuullisella vaivalla riittävään tarkkuustasoon. Ja ajan mittaan kaiken oppii arvioimaan silmäilemällä ja perstuntumalla riittävän tarkasti.

 

[TommiZeliard]

190 valtion mittausdatan mukaan tenavien lihavuus on oikeastaan raketoimassa. Syynä perinteisen, terveellisen ruokavalion korvautuminen ihan jollain muulla.

Lasten ja nuorten lihavuus ohitti alipainon ensimmäistä kertaa yle​

Lasten kohdalla sanoisin, että syy ei ole heissä, tenavat eivät käytännössä mitenkään kykene vaikuttamaan siihen mitä heille syötetään. Joku karkkipussi silloin tällöin ei mitään lihavuusedpidemiaa vielä aiheuta.

Vilkaisin raporttia. Alla on kerrottu syyt lasten lihavuuden lisääntymiseen. Epäterveellistä moskaa ja litkua tuputetaan joka suunnasta pikkurahalla. Terveellisemmät vaihtoehdot eivät ole riittävän helppoja ja halpoja.

"
The 2025 Child Nutrition Report – ‘Feeding Profit: How food environments are failing children’ – reveals how unhealthy food environments are contributing to the worldwide surge in overweight and obesity in children and adolescents.

The report presents the latest data on the status, trends and inequities in overweight and obesity among children and adolescents worldwide. It describes how food environments expose children and adolescents to a constant supply of cheap and aggressively marketed ultra-processed foods and sugary drinks, while failing to make nutritious options available and affordable. It also explains how the lack of effective policies leaves countries unprepared to safeguard children and adolescents from these harmful food environments."


Arkijärjellä ajatellen aivan samat syyt lihottavat aikuisia. Pieni osansa on fyysisen rasituksen onnistuneemmalla välttelyllä ajoneuvojen, hissien, rullaportaiden jne avulla, mutta ravinto vaikuttaa lihomiseen paljon paljon voimakkaammin. Ravinto ja kauppojen tarjonta onkin muuttunut huomattavasti 80-luvusta. Onhan kaupassa ostoksia poimiessa kierroksen keskivaiheillakin kaikenlaista sokerilla ja rasvalla terästettyä valmisruokaa tarjolla, mutta vasta kassojen lähellä kierroksen uuvuttamaa kuluttajaa odottaa kolmipäinen valtava pomovastus: sipsihylly halpoine suursäkkeineen, jäätelöosasto satoine värikkäine pakkauksineen ja pahimmillaan pari käytävällistä tax-free-kokoisia karkkipakkauksia kilohinnalla, joka ei ole noussut 80-luvulta (=reaalisesti pirusti halventunut).

Minäkään en voisi käydä ostoksilla väsyneenä ja nälkäisenä. Saletisti tarttuisi huonoja valintoja kyytiin. Teenkin perheen seuraavien päivien ruokaostokset yleensä päivällisen tai iltapalan jälkeen, vedän hyllyväleissä vauhdilla "putkinäöllä", enkä poikkea kotona kirjoitetusta kauppalapusta.


Raportin kahdeksasta ratkaisusta aikuisille soveltuvat ainakin:

1. Terveellisen ruoan saatavuuden ja hinnan parantaminen.

2. Epäterveellisen ruoan ja juomien verotus

3. Markkinointirajoitukset


Ehdotin ketjussa aiemmin, että HeVi-osaston voisi vapauttaa alvista. On lyhytnäköistä kerätä veroa sellaisista ravintoraaka-aineista, jotka saisivat kansan voimaan paremmin ja näin pienentäisi tulevaa veronkeräystarvetta pienempien sairaudenhoitomenojen ansiosta. Herkuille ehdotin lisää veroa niin paljon, että kappalehinta ei alentuisi, vaikka pakkauskokoja rajoitettaisiin lailla herkkujen (sipsit, karkit, limut) osalta takaisin 80-luvun tasolle. Pelkällä itsekurilla ja valistuksella lihavuusepidemia ei tule ratkeamaan. Lääkkeistä voi lyhyellä tähtäimellä olla apua pahimmissa yksittäistapauksissa, mutta mielestäni tehokkainta väestötasolla on vaikuttaa verovapaudella, lisäverotuksella, markkinointirajoituksilla ja pakkauskokorajoituksilla siihen, minkä verran terveellistä ja epäterveellistä ravintoa aikuiset kantavat kotiinsa itselleen ja tuleville aikuisille, eli lapsille.


Lasten lihavuusraportin voi ladata:

https://www.unicef.org/reports/feeding-profit

Edit. En syyllistä lainkaan yksilön itsekuria, vaan valtion hallinto on epäonnistunut suitsemaan haitallista ja kalliiksi käyvää järjestelmätason ongelmaa ruokaympäristössä. Kauppiaat eivät tule tilannetta korjaamaan, koska he pyrkivät tekemään voittoa. Elintarviketeollisuus lobbaa minkä kerkeää.

Lihavuusepidemia ei tule poistumaan mihinkään niin kauan kuin poliittiset päättäjät ovat munattomia pelätessään median hampaita ja lihavien äänestäjien mahdollista kostoa vaaliuurnilla.

 

[JRan]

Seurustelin aikanaan yhden naisen kanssa, jolla esimerkiksi kuukautiskierto välillä reistaili ja oli ajoittaista hiustenlähtöongelmaa sekä huimauskohtauksia (joskus kotonaan kuulemma myös pyörtyili), kun painoa oli se vähän reilut 40 kiloa 170 sentin rungolla.

Anoreksiasta siis kyse, ihan perus oireilla.

Laihtumiseen voi tytöillä liittyä kuukautisten poisjäänti. Laihtuminen ja hormonimuutokset lisäävät luun kalkkikatoa ja osteoporoosin vaaraa. Hiukset voivat ohentua, katkeilla tai irrota. Kynnet saattavat ohentua tai sinertyä. Runsaaseen laihtumiseen liittyy myös monia fyysisiä löydöksiä, kuten jatkuva väsymys, hidas pulssi, matala verenpaine, huimaus ja pyörtyily, sydämen rytmihäiriöt, jalkojen tai käsien turvotus, kuiva iho, nukkamainen ihokarvoitus, nestehukka, palelu ja ummetus.

Olihan siinä oma surkuhupaisuutensa, kun minä silloin lähes 3x tyttöystäväni painoisena yritin samaan aikaan pudottaa ja hän lisätä painoa samoja ruokia samassa pöydässä suht saman kokoisia annoksia syöden.

Se että söitte yhdessä on "ihme", anorektikot harvoin suostuu syödä muiden kanssa tai julkisilla paikoilla.

Ei tohon kyllä oikein muuta selitystä löydy, kuin että tyttöystävälläsi oli oikeasti myös bulimia, imeytymishäiriö, kilpirauhasen liikatoiminta, syöpä, tai ehkä joku muu vakavampi sairaus tai hän harrasti liikuntaa tuhansien kaloreiden kulutuksella päivittäin.

Eli jos näit hänen syövän samaa ruokaa ja samanlaisia annoksia, mitä itse söit, niin on silti luonnon lakien vastaista, että hän ei lihonnut tai sinä laihtunut. Peruskukutuksen ero kuitenkin laskennallisesti 2000 kcal päivä, niin kyllä tossa pitäisi annoksissa huomata ihan todella merkittävä ero.

 

[oltsandeeri]

Lapamato myös yksi mahdollisuus.

 

[Manala]

Kyllä. On myös ihmisiä, jotka tietoisesti pyrkivät nostamaan painoaan eikä heillä ole siinä onnistumisen kanssa mitään ongelmaa. Uskallan väittää, että valtaosalle tuon suuntaiseen tavoitteeseen pääseminen ei ole mikään ongelma. CI > CO.

Totta kai on ja totta kai se valtaosalla menee näin. Mutta tuoko tällaisen itsestäänselvyyden alleviivaaminen mitään lisäarvoa tällaiseen keskusteluun, ellei sillä ole tavalla tai toisella tarkoitus vähätellä näiden metabolisesti poikkeavien tapauksien olemassaoloa ja ongelmallisuutta?

Ehdotin ketjussa aiemmin, että HeVi-osaston voisi vapauttaa alvista. On lyhytnäköistä kerätä veroa sellaisista ravintoraaka-aineista, jotka saisivat kansan voimaan paremmin ja näin pienentäisi tulevaa veronkeräystarvetta pienempien sairaudenhoitomenojen ansiosta. Herkuille ehdotin lisää veroa niin paljon, että kappalehinta ei alentuisi, vaikka pakkauskokoja rajoitettaisiin lailla herkkujen (sipsit, karkit, limut) osalta takaisin 80-luvun tasolle. Pelkällä itsekurilla ja valistuksella lihavuusepidemia ei tule ratkeamaan. Lääkkeistä voi lyhyellä tähtäimellä olla apua pahimmissa yksittäistapauksissa, mutta mielestäni tehokkainta väestötasolla on vaikuttaa verovapaudella, lisäverotuksella, markkinointirajoituksilla ja pakkauskokorajoituksilla siihen, minkä verran terveellistä ja epäterveellistä ravintoa aikuiset kantavat kotiinsa itselleen ja tuleville aikuisille, eli lapsille.

Tästä pitkälti samaa mieltä ja etenkin sokerin haitallisuus pitäisi ottaa näissä asioissa vakavasti sen sijaan, että monissa tilanteissa edelleen puhutaan aina ensikädessä rasvaisesta ruoasta, kun mietitään miksi ihmiset kamppailevat painonsa kanssa. Sokerihan se todellinen huume on mikä sen normaalin metaboliikan pidemmässä juoksussa sotkee.

Sokerille vaan parisataa pinnaa veroa niin joutuu keksien ja eineksienkin tuottajat vähän miettimään miten paljon sitä sokeria sinne tuotteeseen kannattaa piilottaa sen sijaan, että kikkaillaan jollain sellaisilla verotuksilla, missä sama tuote keksisuklaana tai suklaakeksinä laitetaan erilaisen verokannan alle. Ja kun niiden tuoreiden vihannesten tuottaminen on muutenkin talven pimeydessä kallista näillä leveyspiireillä niin niiden verotus pitäisi ehdottomasti saada vain nimelliseksi.

Anoreksiasta siis kyse, ihan perus oireilla.


Se että söitte yhdessä on "ihme", anorektikot harvoin suostuu syödä muiden kanssa tai julkisilla paikoilla.

Ei tohon kyllä oikein muuta selitystä löydy, kuin että tyttöystävälläsi oli oikeasti myös bulimia, imeytymishäiriö, kilpirauhasen liikatoiminta, syöpä, tai ehkä joku muu vakavampi sairaus tai hän harrasti liikuntaa tuhansien kaloreiden kulutuksella päivittäin.

Eli jos näit hänen syövän samaa ruokaa ja samanlaisia annoksia, mitä itse söit, niin on silti luonnon lakien vastaista, että hän ei lihonnut tai sinä laihtunut. Peruskukutuksen ero kuitenkin laskennallisesti 2000 kcal päivä, niin kyllä tossa pitäisi annoksissa huomata ihan todella merkittävä ero.

Ei ollut anoreksiasta kyse. Ei hänellä ollut tarvetta laihtua eikä halua olla alipainoinen. Päin vastoin oli aika ahdistunut laihuudestaan. Ei myöskään koskaan oksentanut ruokiaan tai kieltäytynyt syömästä. Välillä veti myös sellaisia annoksia, että ne näkyi helposti ihon läpi. Liikuntaa hän ei harrastanut käytännössä lainkaan, joten kulutuksenkin olisi pitänyt olla melko minimaalista. Joku imeytymishäiriö voi tietysti tulla kyseeseen, mutta ei sellaisia ainakaan sen parin vuoden aikana saatu selville, kun oltiin yhdessä ja veriarvot sillä muistaakseni pääosin oli ihan kohdillaan, koska sinne ravintoterapeutille se lääkäristä passitettiin jatkotutkimuksien sijaan. Taisi se sillä kovalla työllä lopulta kilon tai kaksi saada lisää painoa, mutta alipainoisena silti pysyi koko yhdessäolomme ajan ja tietääkseni on sellaisena pysynyt myöhemminkin ainakin FB-kuviensa perusteella.

 

[Tonnin Seteli]

Anoreksiasta siis kyse, ihan perus oireilla.

Tarkkaan ottaen nuo ovat aliravitsemuksen oireita, jotka toki voivat johtua ruokahalun puutteesta joka voi johtua anorexia nervosasta.

tai hän harrasti liikuntaa tuhansien kaloreiden kulutuksella päivittäin.

Ja tämä taas olisi mainitun sairauden oire.

 

[JRan]

Tarkkaan ottaen nuo ovat aliravitsemuksen oireita, jotka toki voivat johtua ruokahalun puutteesta joka voi johtua anorexia nervosasta.

Ja tämä taas olisi mainitun sairauden oire.

Totta ja tosiaan kyse ei ollut anoreksiasta.

Toki se matikka ei silti millään täsmää. Homman taustalla pakko siis olla joku sairaus / vika elimistössä, mikä estää ravinnon imeytymisen tai pistää elimistön käymään ylikierroksilla jatkuvasti. Ja tottakai näitä on väestöstä aina x prosenttia tai sen osaa, mutta tämäkin olisi tottakai voinut muuttua, jos se syy olisi löytynyt ja sitä olisi hoidettu (lue pystytty hoitamaan) oikealla tavalla.

 

[oltsandeeri]

Totta kai on ja totta kai se valtaosalla menee näin. Mutta tuoko tällaisen itsestäänselvyyden alleviivaaminen mitään lisäarvoa tällaiseen keskusteluun, ellei sillä ole tavalla tai toisella tarkoitus vähätellä näiden metabolisesti poikkeavien tapauksien olemassaoloa ja ongelmallisuutta?



Tästä pitkälti samaa mieltä ja etenkin sokerin haitallisuus pitäisi ottaa näissä asioissa vakavasti sen sijaan, että monissa tilanteissa edelleen puhutaan aina ensikädessä rasvaisesta ruoasta, kun mietitään miksi ihmiset kamppailevat painonsa kanssa. Sokerihan se todellinen huume on mikä sen normaalin metaboliikan pidemmässä juoksussa sotkee.

Sokerille vaan parisataa pinnaa veroa niin joutuu keksien ja eineksienkin tuottajat vähän miettimään miten paljon sitä sokeria sinne tuotteeseen kannattaa piilottaa sen sijaan, että kikkaillaan jollain sellaisilla verotuksilla, missä sama tuote keksisuklaana tai suklaakeksinä laitetaan erilaisen verokannan alle. Ja kun niiden tuoreiden vihannesten tuottaminen on muutenkin talven pimeydessä kallista näillä leveyspiireillä niin niiden verotus pitäisi ehdottomasti saada vain nimelliseksi.

Muotoillaan vaikkapa niin, että harvinaisista poikkeustapauksista keskusteleminen ei ole kovinkaan oleellista, jos pääasiallisesti väestötason epidemiasta keskustellaan ja siihen haetaan ratkaisua.

Kuinka olennaista alipainoisuus / -ravitsemus on ylipäätään lihavuusepidemiasta puhuttaessa?

Ei minulla ainakaan tosin ole mitään yksittäisiä anekdootteja vastaan; ne värittävät keskustelua sopivasti.

Samalla on aina hyvä muistaa, että ne ovat vain kohinaa isossa kuvassa. Tästä asiasta muistuttamisen kokeminen kyseisen, itselle kenties tärkeän, yksittäistapauksen vähättelynä tms onkin sitten kokijan subjektiivinen kokemus. Yksilötasolla merkitykselliset asiat eivät välttämättä ole sitä väestötasolla, on ainoa oma pointtini asiaa kommentoidessani.

HeVi-osaston tuotteiden ALV-vapautus olisi mielestäni ihan no-brainer, vaikka se ei tosin todennäköisesti ole läheskään riittävän suuri hinnanalennus aiheuttaakseen merkittävää muutosta ihmisten ostoskäyttäytymiseen. Lisättyyn sokeriin kohdistuvaa verotusta en myöskään vastusta, vaikka siinä käytännön toteutus onkin tietyllä tapaa paljon haasteellisempi. Lihavia lapsia kasvattaville aikuisille heruu ymmärrystä pyöreä nolla itseltäni. Häpeällistä.

 

[KapteeniTunkki]

HeVi-osaston tuotteiden ALV-vapautus olisi mielestäni ihan no-brainer

Olen itse samaa mieltä tuosta hevin alvittomuudesta. Ongelma on, että huonot ruoka-aineet on paljon hyviä kalliimpia.

Mutta ei HeVikään ole ihan autuaaksi tekevä. Esim. omenat eivät ole samaa tavaraa kuin edes esim. 90-luvulla. Tässä uutinen 8 vuotta sitten, kun hedelmien syöttämistä eläimille piti rajoittaa niiden kohonneen sokeripitoisuuden vuoksi https://weather.com/news/news/2018-10-03-fruit-so-sweet-zoo-stopped-feeding-them-to-animals