Jos toi on sun ainoa tapa reagoida viestiini niin kannattaa ehkä miettiä miksi sulla itselläs on niin kova tarve tuomita ns. läskit.
Ensinnäkin mahtava juttu, että olet saanut apua pitkään vaivanneeseen asiaan!
Itse jäin miettimään, että ehkä kyse ei edes ole varsinaisesti ns. läskien tuomitsemisesta, ei se ainakaan minua hetkauta jos joku on läski tai joku toinen ylipainoinen. Rehellisesti sanottuna se ei yksilötasolla kiinnosta yhtään. Epidemiana se kiinnostaa jo vähän enemmänkin, kun se kaatuu väkisin jotain kautta omaankin niskaan.
Tässä keskustelussa on käynyt vaan hyvin selväksi, että lihavan on hyvin vaikea ymmärtää sitä, että ne useimmat laihat tekevät asioita jatkuvasti sen eteen, että he pysyvät laihoina, esimerkiksi urheilee ja syö terveellisesti. <-- tähän takertuu seuraavaksi pari tyyppiä, kuin purkka tukkaan, kertomaan, kuinka he ja kaikki heidän tuntemansa normaalipainoiset voi syödä täysin vapaasti mitä vaan, ei ikinä liiku, eikä urheile ja on täysin immuuneja lihomiselle ja kaikelle. Ja silti se gallup-kierros laihoille ja urheilullisille ihmisille kertoisi varmasti jotain ihan muuta. Harva yleisestikään näyttää urheilulliselta jos ei ole ikinä urheillut.
Täällä ei tosiaan laiha saa kertoa, että tietää mitä nälkä tarkoittaa (koska se lihavan nälkä on niin eri asia) ja etenkään sitä ei kannata mennä sanomaan, että liikunta ja urheilu olisi hyväksi kaikille terveyden kannalta ja sitä voisi käyttää myös apuna painonhallinnassakin. Tämän kertominen ääneen on yhtä kamalaa, kuin laihduttaminen ilman lääkkeitä.
Ja jos se laihdutuskeino ei ole lääke, niin siitä ei saa edes äänen puhua, kaikki muu on tehotonta ja täysin hyödytöntä. Tämä on tutkittu läpikotaisin ja vain lääkkeellä voi laihtua, muita keinoja ei voi edes suositella, koska edelleen se laihduttaminen niin, on tehotonta ja täysin mahdotonta.
Läskejä ei saa kukaan haukkua, mutta normaalipainoisia ja laihoja saa kyllä haukkua kuka vaan (lihavan tunteetkin on hyvin erilaiset, kuin laihan):
Normaalipainoiset ihmiset mm. työllistyvät helpommin, saavat parempaa palkkaa ja mahdollisesti löytävät paremman partnerin. Nyt naapurin lihavalla Jormalla on mahdollisuus päästä tähän pisteeseen oikoreittiä, näyttää että osa olisi jopa valmis maksamaan lisää veroja ettei näin kävisi.
Siksipä muita ratkaisuja, vaikkapa nyt Ozempicia, tuomitaan, koska ne uhkaavat näennäisesti tuolla hyveella saavutettua asemaa tai oikeastaan sitä, että saavutettu asema indikoi hyvettä. "Koska minä olen saavuttanut asemani tahdonvoimalla, niin kukaan muu ei saa saavuttaa sitä millään muulla tavalla".
Loppujen lopuksi kyse on vain oman näennäisen erinomaisuuden korostamista muiden kustannuksella ja korostamalla hyvä minä/me ja huonot ne muut ajattelua. Tämä näkyy tässä ketjussa mm. jatkuvana lihavien ihmisten karikatyrisointina ja ylipainoon liittyvien käyttäytymismallien olkiukkoiluna ja demonisointina.
Tässä juuri nätisti lytätään laihat ja nostetaan lihavaa jalustalle.
Itse en oikeasti usko, että ketään laihaa haittaisi, vaikka palattaisiin jollain aikakoneella 50 vuotta taaksepäin, aikaan ENNEN sitä, kun Suomessakin lihavia ja ylipainoisia laskettiin ensin sadoissa tuhansissa ja nykyään miljoonissa. Päin vastoin itselle olisi ainakin hyvin miellyttävää kuulua taas siihen enemmistöön, eikä vähemmistöön. Selkeästi lihavat on huolissaan omistaan ja laihojen kumppaneista, mutta voisin väittää, että laihoilla olisi varmasti mieluisampaa kumppani valikoimaa merkittävästi enemmän tarjolla, jos väestöstä, vaikka vaan 10% olisi ylipainoisia tai lihavia.
Selkeästi tässä yritetään puhua yksilön vastuuta ihan olemattomaksi ja samalla kertoa yksittäistapauksia, kun nälkä tai kevyt kotiruoan syönti on aiheutunut lihomisen. Joidenkin kohdalla asia varmasti on juurikin näin, kuten viesteistä voi lukea, mutta olisi jotenkin vaikea silti uskoa, että puolet Suomen tai maailman väestöstä olisi juuri samaan aikaan huomannut saman nälän tai lihonnut yllättäen kotiruoalla. Kertokaa nyt joku nälän asiantuntija, jolla on oikeus nälästä kertoa, että miksi näin ei tapahtunut vaikka 60-luvulla? Varmasti nälkä + kotiruoka oli ihan normaalia silloinkin.
60-luvulla tuskin näki lihavia katukuvassa, kun ei niitä juuri näkynyt vielä 80-luvulla tai 90-luvullakaan. Silloin ilmeisesti jokaisella ihmisellä vaan sattui olemaan suolistohormonit ja muut nykypäivän lihavuuden selitykset kunnossa ja nälkää ei tunnettu.
Ennen oli miehet rautaa, nyt ne on pläskiä.