Nyt joudun arvaileen että miten se vaikuttaa.
Se tulee mieleen että jos ostaja on testannut tuotteen ennen kauppaa ja todennut rikkinäiseksi, niin silloin ei ehkä ole petos, vaan korkeintaan petoksen yritys.
Se on sitten on ihan oma lukunsa että petosyrityksiä vastaan voi suojautua tekemällä huolellisen tuotteen tutkimisen ennen ostopäätöstä, joskus se on helmpompaa, joskus sitä ei voi tehdä kuin vasta kauppojen ja maksamisen jälkeen.
Tässä tarinassa tuote on ollut käyttökelvoton, se ei selviä onko myyjä myynyt tietoisesti rikkinäisen tuotteen, vai onko myynyt tietämättä käyttökelvottoman tuotteen toimivana.
Tarinan perusteella ostaja ei ole sitä rikkonnut, toki jos ostaja jättännyt sen asian/mahdollisuuden kertomatta, niin sitten tarina muuttuu.
Jos myyjä on tietoisesti myynyt rikkinäisen, niin ymmärettävää ettei ole halukas helpolla perumaan kauppaa, jos taasen tietämättään myynyt rikkinäisen niin ymmärettävää että myyjääkin harmittaa, mutta rehti myyjä toki kantaa vastuun jos ostaja on luotettava, ei epäile ostajan huijaavan. Tarinan sävy on sellainen ettei myyjä joko ole varma oliko laturi kunnollinen, ehjä, kuvausta vastaava, tai sitten tiesi sen olevan jopa käyttökelvoton. (Korostan että lukemanin perusteella, voi toki olla mahdollista että myyjä on testannut tuotteen ja toimivaksi ja luotettavaksi todennut ennen luovutusta, jolloin isompaan rooliin menee mitä kaupanyhteydessä luvattu)