Standardin uudistukset nyt ovatkin oma lukunsa, mutta pääsääntöisesti en pitäisi standardeja ylitsepääsemättömän vaikeina lukea tai tulkita, jos on sähköalan koulutus ja osaa sisäistää lukemansa. Toki sitä pitää osata myös soveltaa käytäntöön, mutta puhutaanko nyt muka liian kovista vaatimuksista?
Sähköalan koulutus on melkoisen joustava käsite mutta kyllä, osin puhutaan silti liian kovista vaatimuksista tai ehkä paremminkin epäselvistä standardeista. Moni asia on yksiselitteisesti kerrottu mutta ihan vvsk ja se, mihin ei tarvitse laittaa riittää tuottamaan epäselvyyttä. Samaa asiaa kirjoitetaan sitten tulkintana standardin ulkopuolella ja kuten vaikka tässä ketjussa, tulkintoja on silti varsin monia. Tämän kaltaisia ei mielestäni saisi olla ollenkaan varsinkaan niissä asioissa, joita luetaan matalammallakin koulutuksella.
Mitä ylemmäs mennään ja mitä enemmän noita tarvitsee, sitä helpommaksi muuttuu. Helppolukuisempiakin teoksia on eli kyllä ihan jo se tiedon löytäminen nopeutuu ja helpottuu huomattavasti kun tarvetta on usein.
Oman kokemuksen mukaan SETI tulkitsee melko erikoisesti niiden henkilöiden työkokemuksen, jotka eivät ole olleet vetämässä MMJ:tä. Tiedän tapauksia, jossa esim. vuosien kokemus sähkökeskuksien suunnittelusta ei riittänyt SETI:lle. Olivat vailla esim. omakotitalojen sähkösuunnittelukokemusta. Toinen erikoinen tapaus oli telakalla työskennellyt sähköasentaja, joka veti laivasähköjä, sekään työkokemus ei kelvannut. Molemmat hakivat sähköpätevyyttä S2.
Sähköpätevyyden saa kohtalaisen helposti, kun on ollut "oikeanlaisissa" hommissa.
SETIllä on tosiaan hyvinkin mielenkiintoisia tulkintoja mutta S2 vaatii jo kohtuulaajaa kokemusta joten en toisaalta ihmettele jos pelkät laivasähköasennukset eivät riitä. Sitäkään en ihmettele jos ilman okt (tai laajempaa) suunnittelukokemusta ei käy. Miten olet vastuussa tuollaisista jos omakohtaista kokemusta ei ole ollenkaan?
Sähköpätevyyden saamiseksi pitää suorittaa Tukesin kirjallinen koe, jonka aineistona ovat juurikin standardit, lait ja asetukset. Tukesin tutkintoihin 1&2 pitää jo jotain osatakin, vaikka minusta se kaikista laajinkaan eli 1 ei kovin vaikea edes ollut läpäistä.
Vaikeudesta voidaan varmaan olla montaa mieltä, tuleehan noissa myös hylkyjä vaikka tarjolla on ties mitä preppauskurssia. Toisaalta on tietysti aivan eri asia jos opiskelujen aikana / päätteeksi osallistuu vs vaikka vasta 10 vuotta myöhemmin.
Itse en pidä yhtään olevista kysymyksistä tyyliin "pitääkö olla ensiaputaulu...." ja vastaus on jossain eksoottisessa liitteessä yhdellä lauseella "suositellaan". Todellisuudessa ei kukaan taida tarkistaa tällaisia, se taulu laitetaan joka tapauksessa.
Ainakin yhtenä vuotena (en muista vuotta) on ollut laskutehtävä, jossa oikeaoppisesti pyöristäen ja desimaaleja käyttäen lopputulos ei ole väärin pyöristyksiä tehden lasketun mallivastauksen mukainen. Ja jotain muitakin älyttömyyksiä noissa on ollut. En enää muista mutta tutkinnon vastaanottajatkin ovat antaneet palautetta tuollaisista. Näin puhui mm. se joka oman kokeeni aikanaan on tarkastanut.
Siis sen pätevyyden saamiseksi pitää olla myös työkokemusta, kenen tahansa valmistuneen sähköpuolen inssin pitäisi pystyä se kirjallinen koe läpäistä ihan heittämällä, mutta halutaan että se hommista vastaava on myös jotenkin kärryillä käytännön asiosita, eikä olla pelkän teorian varassa.
S3 on varmasti heittämällä inssille, S2 pitäisi sekin olla. S1 tuo mukanaan reilummin materiaalia ja jos et siihen kirjakasaan yhtään paneudu ennalta, voi mennä käsille ihan ajan loppumisen takia. Ja viitaten edelliseen, noissa on turhaan erinäistä kompakysymystä tms.
Työkokemusvaatimukset ovat toki varsin helposti perusteltavissa. Välillä silti valitettavasti kuulee puheita "sain helposti luvat kun kirjotettiin vaan paperi". Edes tulorekisteristä voisi olla hyvä tarkistaa, onko työsuhde oikeasti ollut olemassakin mainitun ajan.
Itsellä on noiden lupien hakemisesta jo aikaa, mutta muistelisin että työkokemuksen ja hyväksytyn turvallisuustutkinnon lisäksi katsottiin myös koulutusta.
Itsellä ei ammattikoulupohjalta sähkövoimatekniikan puolelta ollut ongelmia, mutta samalla kurssilla ollut automaatioinsinööri ei saanut pätevyystodistusta ennen kuin oli käynyt joitain opintopisteitä hakemassa lisää.
Olimme kummatkin olleet teollisuuden sähköasennustöissä silloisen työuran ja kiinteistösähköistä ei ollut autotallia tjsp. kummempaa kokemusta.
Noita tutkintoja sähköalallakin on puhelinasentajasta verkkomestariin ja kaikissa varmasti toisistaan poikkeava opintosisältö.
Tottakai katsotaan koulutusta, sehän on kuitenkin se ensimmäinen ja tärkein edellytys lupien saannille.
Et tuossa kertonut, mistä luvista on puhe mutta olettaisin S2 koska S3 irtoaa varsin kevyesti. Mutta pieleen on automaatiopuolen koulutus rakennettu jos siihen ei ole sisällytetty S2:n vaatimusten mukaisia opintoja. Tiedän monta, joilla on tuolla koulupohjalla S2 joten ainakin osa kouluista on huomioinut tämän ja näin voisi oletusarvoisesti ajatella olevan.
Lisä / täydentävät opinnot ovatkin sitten oma lukunsa. SETI soveltaa melkoisesti ja ainakin neuvoo yhtä, tekee toista. Luottamus ei ehkä ole kaikkein suurin tuohon tahoon.
Työkokemus on, kuten jo edellä mainittua, mielenkiintoisempi asia. Paperilla oleva ja todellinen ei aina kohtaa ja lupien saanti voi jäädä siitä kiinni tai toisaalta luvat saada turhan kevyellä. Tuo kiinteistöpuoli ehkä mielenkiintoisin sikäli, ettei sitä läheskään kaikilla kovinkaan laajalti ole ja silti lupia saadaan.
Korjataan kuitenkin sen verran, että ainakaan AMK-puolella ei olla pelkästään teorian varassa. Inssiopinnot sisältävät myös käytäntöä mm. pakollisten harjoittelujaksojen, projektien ja laboratoriotöiden muodossa.
Eipä ihan joka sähkärikään ole esim. tehnyt 100 kV suurjännitetestejä tai suojarelekonfigurointia tms. joita parhaimmillaan korkeakouluissa on mahdollista päästä tekemään. Eli ei siellä pelkästään teoriaa lasketa kynä sauhuten.
Oikeastaan kuvasit sen, mihin olisi mahdollisuudet mutta joka ei yllättäen toteudu läheskään aina. Oikeastaan labrat ovat ainoa, josta ei kovinkaan helposti pääse luistamaan mutta projektit tarkoittaa helposti opettajille jonkin turhanaikaisen teettämistä jotta saavat itse olla rauhassa. Ja harjoittelut luonnollisesti hyväksiluetutetaan jonkun työtodistuksen perusteella jos jotain sopivaa suinkin on olemassa.
Mutta paljon on luonnollisesti kiinni omasta halusta. Onhan kouluissa kalustoa ja mahdollisuuksia ja omalla aktiivisuudella siitä voi ottaa maksimihyödyn irti.
Ps. Missä on 100 kV labra amk:ssa? Kuopiossa Savonian tiloissa taitaa olla joku, volteista en tiedä. Muita ei heti muistu mieleen.
www.hedengren.com
www.netrauta.fi
