VIHKIMISESSÄ meni viitisen minuuttia. Seremonia oli suomenkielinen, joten Mesi Kiven oli tönäistävä tulevaa puolisoaan Fawwaz Al-Alia oikeassa kohdassa, että tämä tietäisi, milloin vastata tahdon.
Al-Ali ymmärsi arkisuomea aika hyvin, mutta vihkikaavan ensimmäisen infinitiivin translatiiveihin hänen kielitaitonsa ei vielä riittänyt. Aviovaimoksenne. Rakastaaksenne.
Oli elokuun loppu vuonna 2016, ja Al-Ali oli ollut Suomessa vuoden. Lahden maistraatissa järjestetty seremonia oli koruton, juhlat vaatimattomat.
Todistajia oli kaksi, molempien läheisimmät ystävät. Heistä toinen lähti maistraatista heti takaisin kouluun, toisen kanssa käytiin kaupassa ostamassa Sacher-kakku ja keitettiin kahvit Kiven ja Al-Alin kotona Hollolassa. Iltapäivällä haettiin Kiven lapset päiväkodista ja tarjottiin suklaakakkua heillekin.
Sen kummempiin juhliin ei ollut varaa. Ehkä kesällä 2017, jos oleskelulupa myönnetään.
Irakilaisen Al-Alin oleskelulupa on suomalaisten viranomaisten käsittelyssä nyt kolmatta kertaa. Maahanmuuttovirasto antoi kielteisen päätöksen turvapaikkahakemukseen huhtikuussa 2016. Al-Ali valitti päätöksestä Helsingin hallinto-oikeuteen ja kertoi valituksessa lisätietoa taustastaan. Naimisiinmenon jälkeen Al-Ali haki oleskelulupaa myös avioliiton perusteella.
MUISTION nimi on Lumeavioliittoharkinta, ja siinä luetellaan seitsemän tilannetta, joissa Maahanmuuttoviraston virkamiehen on syytä epäillä avioliiton aitoutta. Lista perustuu Euroopan unionin neuvoston päätöslauselmaan.
Aitoutta epäillään, jos puolisoilla ei ole yhteistä kieltä, he eivät ole tavanneet kertaakaan ennen avioliittoa, liitosta on maksettu rahaa tai he kertovat erilaista tarinaa toistensa perheistä. Epäilyttävää on sekin, jos puolisot eivät ole asuneet yhdessä avioliiton solmimisen jälkeen tai toinen puolisoista on aiemmin ollut lumeliitossa. Tai jos oleskeluun liittyy muita poikkeuksellisia seikkoja.
Lisäksi muistiossa neuvotaan virkamiehiä kiinnittämään huomiota siihen, milloin naimisiin on menty. Epäilyttävää on, jos se tapahtuu pian sen jälkeen, kun ulkomaalainen puoliso on saanut kielteisen oleskelulupapäätöksen.
Juuri nyt virastossa on pohdinnassa myös Kiven ja Al-Alin avioliitto. Onko se aito vai onko se solmittu vain siksi, että Al-Ali saisi oleskeluluvan?
Maahanmuuttovirastolle avioliittojen aitouden selvittely on arkipäivää. Virastossa on tehty vuosittain noin tuhat päätöstä oleskeluluvista, joita on haettu avioliiton perusteella.
Tänä vuonna määrä todennäköisesti kasvaa, sillä myös hakemusten määrä on kasvanut. Lisäksi aiemmin poliisin käsittelemät hakemukset siirtyvät Maahanmuuttoviraston käsiteltäviksi. Virastossa on siis edessä rakkausarvioinnin ruuhkakevät.
Mutta mistä virkamies tietää, kuka rakastaa ketä?
Ei se helppoa olekaan. Suomen kansalaisen puolisolle myönnetään ulkomaalaislain perusteella oleskelulupa, paitsi jos on perusteltu syy epäillä lumeliittoa eli naimisiin menoa vain siksi, että ulkomaalainen puoliso saisi oleskeluluvan.
Jos epäily herää, pariskunnalta pyydetään kirjallista selvitystä suhteestaan. Jos tämä ei vakuuta virastoa, pari kutsutaan haastateltavaksi, viraston termein perhesidekuulemiseen.
Mitään standardikysymyksiä ei ole, ei myöskään tarkkoja ohjeita siitä, milloin tehdään kielteinen, milloin myönteinen päätös. Tapauskohtaista, virasto sanoo, ja mitäpä se muuta voisi ollakaan.
KUN kutsu Maahanmuuttovirastoon tipahti postiluukusta, Kivi ja Al-Ali tekivät päätöksen. He eivät harjoittelisi haastattelua varten. Eivät opettelisi toistensa setien ja serkkujen nimiä, eivät laskisi juomalaseja, eivät sopisi, miten tutustumisesta kerrottaisiin.
”Ajattelimme, että tämä ei saa olla mikään tentti, josta on päästävä läpi”, Kivi sanoo.
Heillä ei ollut aavistustakaan, mitä virastossa tapahtuisi. Huhuja kuitenkin liikkui. Niiden mukaan haastattelussa tentataan seksiasentoja, keittiön laatikossa olevien lusikoiden määrää ja sitä, peseekö puoliso iltaisin ensin ylä- vai alahampaat, aloittaako vasemmalta vai oikealta.
Ja joskus on tentattukin. Helmikuussa sosiaalisessa mediassa keskusteltiin tapauksesta, jossa homouden perusteella turvapaikkaa hakeneelta mieheltä oli kysytty tarkkoja kysymyksiä seksistä. Maahanmuuttovirasto on myöntänyt, että haastattelussa tehtiin virhe. Sen mukaan kysymykset olivat ohjeiden vastaisia.
Kiven ja Al-Alin puhuttelu oli helmikuun puolivälissä, torstaiaamuna kello 8.30. He hankkivat lapsille hoitajan ja lähtivät matkaan Tampereelta, uudesta kotikaupungistaan, jo edellisiltana, viettivät yön Kiven ystävän luona ja yrittivät nukkua edes muutaman tunnin. Aamulla olisi oltava terävänä.
Haastattelut kestivät yli kolme tuntia. Puolisot vietiin eri huoneisiin, eri virkamiehen puhutettaviksi.
Jälkeenpäin tuli hetken helpotus. Asiallisia kysymyksiä. Ei mitään seksistä, ei kysytty edes, kumpi nukkuu sängyssä oikealla, kumpi vasemmalla. Kysyttiin enoista ja sedistä, harrastuksista ja siitä, millaista musiikkia puoliso kuuntelee. Missä on tavattu ja mihin on toisessa ihastunut? Kuka keittää aamuisin kahvit?
Jälkeenpäin molemmat saivat mukaansa pöytäkirjat haastatteluista. Niitä tutkittiin kahvilassa Helsingissä heti haastattelujen jälkeen.
”Sinulla on ollut huono tulkki.”
”Miksi sinulta on kysytty, mitä me syödään aamupalaksi, mutta minulta ei? Miten näitä voidaan verrata, kun on kysytty eri asioita?”
”On me kyllä vastattu tosi samalla tavalla. Onneksi.”
”Toivottavasti ne ymmärtävät, että minä rakastan sinua. Olet elämäni ensimmäinen ja ainoa nainen.”
Virasto ei tosin varsinaisesti arvioi rakkautta vaan sitä, onko pariskunnan aikomuksena viettää tosiasiallista perhe-elämää. Roihuavaa intohimoa ei siis vaadita, mutta jotenkin parin pitäisi saada virkamiehet vakuuttuneiksi siitä, että yhdessä aiotaan elää tulevaisuudessakin.
Riittääkö siis onneton suhde?
”Niin no, mikä nyt sitten on onnetonta. Me katsomme tosiasiallista perhe-elämää”, ylitarkastaja Leena Turku Maahanmuuttovirastosta sanoo.
Pariskunnan velvollisuus on esittää näyttöjä perhe-elämästään. Itse kirjoitettu tarina, valokuvia, matkalippuja lomamatkoista, videoita ja joskus haastattelu Maahanmuuttovirastossa. Niiden perusteella viraston on päätettävä, onko naimisiin menty siksi, että halutaan elää perheenä vai siksi, että yritetään hankkia oleskelulupa, johon ei muuten olisi Suomen lain mukaan oikeutettu.
Virastolla on 92-sivuinen ohje perhesiteiden arvioimisesta. Lumeavioliitosta se antaa vain lyhyet ja yleisluontoiset ohjeet. ”Myönnettäessä oleskelulupaa avioliiton (perhesiteen) perusteella on päätösharkinnassa kiinnitettävä huomiota avioliiton sisältöön ja sen solmimismotiiveihin.”
Lopulta ratkaisevaa on virkailijoiden saama vaikutelma.
”Se on se olo. Tulee vain sellainen vaikutelma”, Turku sanoo.
AL-ALIN ja Kiven avioliittoon liittyy kaksi seikkaa, jotka Maahanmuuttoviraston ohjeessa on tulkittu epäilyttäviksi. Naimisiin on menty vasta kielteisen turvapaikkapäätöksen jälkeen. Ikäeroakin on. Kivi on Al-Alia kymmenen vuotta vanhempi.
Ja sitten on vielä kaksi valhetta, nyt jo tunnustettua.
Kun Al-Ali tuli Suomeen elokuussa 2015, hän oli 18-vuotias, mutta kertoi poliisille olevansa 17.
”Minulle neuvottiin matkalla niin”, hän sanoo. ”Minulle sanottiin, että saisin inhimillisemmän kohtelun.”
Toisen valheen hän kertoi Maahanmuuttoviraston turvapaikkapuhuttelussa.
”Minua pelotti. Ajattelin, että he lähettävät minut takaisin, jos kerron totuuden.”
Kävikin niin, että Suomi aikoi lähettää hänet takaisin, koska hän kertoi valheen.
Ensimmäisellä kierroksella Al-Ali kertoi hakeneensa turvapaikkaa, koska Irak on vaarallinen ja tulevaisuuden rakentaminen siellä olisi mahdotonta. Se ei riittänyt turvapaikan perusteeksi.
Kun kielteinen päätös tuli, Al-Ali otti yhteyttä asianajajaan ja lupasi kertoa koko totuuden. Hän valitti turvapaikkapäätöksestä. Valituksessa hän kertoi liittyneensä 16-vuotiaana Hizbollahiin, shiiamuslimien puolisotilaalliseen järjestöön.
”Minut rekrytoitiin kadulta, sillä siellähän me usein kavereiden kanssa oltiin. Ajattelin silloin, että Hizbollah on isänmaallinen järjestö, Irakin hallituksen ja kansan puolella.”
Hizbollah on Iranin tukema äärijärjestö, joka taistelee Irakin armeijan rinnalla Isisiä vastaan. Syyriassa se tukee presidentti Bashar Al-Assadia. Hizbollahia on syytetty sunnisiviilien kidnappauksista, kidutuksista ja teloituksista.
”Olen nähnyt kamalia asioita”, Al-Ali sanoo. ”Olen nähnyt teloituksia ja poiminut irronneita käsiä maasta. Lähdin, kun kuusi ystävääni tapettiin.”
Entä oletko itse tehnyt kamalia asioita?
”Ei. En ole.”
JOULUKUUSSA Kivi ja Al-Ali lähettivät Maahanmuuttovirastoon selvityksen suhteestaan ja 46 valokuvaa. Fawwaz televisiotuolissa yhdessä Kiven lapsen kanssa, Fawwaz leikkipuistossa Kiven kaksosten kanssa, Fawwaz lumileikeissä toppapukuihin ja heijastinliiveihin puettujen lasten kanssa. Yhteisiä selfieitä kotona ja autossa, kuvia aamiaisista, eväsretkistä ja askarteluista keittiön pöydän ääressä.
Kuvista näkee, että yhteiselämää on vietetty ja lapset ovat tottuneet Al-Aliin.
”Lapset sanovat minua isäksi. Siitä olen ylpeä.”
Maahanmuuttoviraston haastattelussa he kertoivat perusteellisesti toistensa luonteista, harrastuksista, laulutaidosta ja sukulaisista. He kertoivat avoimesti myös stressistä ja masennuksesta. HS:lle he kertovat myös siitä, mikä toisessa ärsyttää. Crocsit esimerkiksi.
”En voi sietää sitä, että Fawwaz käyttää Crocseja sisäkenkinä. Tiedän, että se on tosi lapsellista, mutta olen niin stressaantunut, että pää räjähtää niistä Crocseista.”
Kuulostaa tosiasialliselta perhe-elämältä.
PERHE-ELÄMÄ oli Kiven ja Al-Alin mukaan parhaimmillaan vuosi sitten helmikuussa, ennen kuin se oli virallisesti alkanut. Silloin he olivat tunteneet kolmisen kuukautta ja Al-Ali vietti jo yönsä Kiven luona, mutta salaa, sillä Kivi oli nuorisonohjaajaharjoittelijana kansanopistossa, jossa Al-Ali opiskeli ja virallisesti myös asui. Suhde opiskelijan kanssa ei ollut mitenkään erityisen suositeltavaa.
Vielä silloin he olivat varmoja siitä, että Al-Ali saisi turvapaikan. Kun niin ei käynyt, molemmat alkoivat stressaantua. Se kävi vähitellen. Alkoi ärsyttää enemmän ja nukuttaa vähemmän. Kiveltä jäi yksi tentti suorittamatta ja nuorisonohjaajan paperit saamatta.
Kesä oli kuitenkin vielä hyvä. Grillattiin, käytiin eväsretkillä, mentiin naimisiin. Syksyllä Kiven alakulo paheni ja muuttui masennukseksi. Al-Alikin alkoi myöhästellä koulusta, kun aamuisin väsytti enemmän kuin ennen. Lapset tottuivat siihen, että aikuiset ovat yhä useammin väsyneitä eivätkä jaksa leikkiä.
”Lapset eivät tiedä, mikä meitä stressaa. Ollaan kerrottu vain, että Fawwaz on sotamaasta."
KUINKA moni turvapaikanhakija sitten yrittää saada oleskelulupaa Suomeen avioliiton perusteella? Näyttää siltä, että ei kovin moni.
Turvapaikanhakijoiden ja suomalaisten rakkaustarinoista ei tietenkään ole tilastoja eikä niitä ole edes avioliitoista. Jotain vihiä liittojen määrästä voi saada Maahanmuuttoviraston oleskelulupatilastoista.
Ne kertovat, että noin 2 500 ihmistä vuodessa hakee oleskelulupaa Suomesta sillä perusteella, että on naimisissa Suomen kansalaisen kanssa. Tässä luvussa ovat mukana kaikki suomalaisten ja muiden kuin EU-kansalaisten väliset liitot.
Luku on kasvanut jonkin verran vuosina 2015 ja 2016, jolloin turvapaikanhakijoita tuli Suomeen enemmän kuin ennen. Vuonna 2016 avioliiton perusteella haki oleskelulupaa 2 747 ihmistä. Kasvu on kuitenkin ollut pientä, noin 200 ihmistä, eikä ole tietoa siitä, kuinka suuri heistä on ollut turvapaikanhakijoita.
Al-Alin mukaan mahdollisuuksia turvapaikanhakijoilla olisi ollut enemmänkin.
”Kiinnostuneita naisia olisi kyllä ollut” hän sanoo. Olin välillä vähän ongelmissakin sen asian kanssa, kun en halunnut. Muutin mieleni vasta, kun tapasin Mesin.”
USEIMMAT avioliiton perusteella oleskelulupaa hakevat myös saavat sen. Esimerkiksi viime vuonna tehtiin yli 2 500 päätöstä, joista 233 oli kielteisiä. Kielteinen päätös annetaan, jos viranomaisten mielestä näyttää siltä, että naimisiin on menty vain oleskeluluvan takia.
Osa viranomaisten antamista pakeista on aika selviä tapauksia. On tutustuttu netissä ja menty naimisiin ensitapaamisella. Ei ole yhteistä kieltä, jolla jutella.
”Joskus hakijat kertovat itse, että eivät oikeastaan pysty keskustelemaan vaan tarvitsevat apulaisen tulkkaamaan tai käyttävät netin käännösohjelmaa”, ylitarkastaja Leena Turku kertoo.
Epäilyttävän lyhyt suhde ja yhteisen kielen puute ovat Turun mukaan yleisimmät syyt kielteiselle päätökselle. Kuinka lyhyt sitten on epäilyttävän lyhyt suhde? Siihen ei ole selvää vastausta, kuten ei muihinkaan epäilyksen aiheisiin.
”Se on aina tapauskohtaista. Me tehdään kokonaisharkinta kaikesta siitä näytöstä, joka ollaan saatu”, Turku sanoo.
Lumeliitto on Turun mukaan yleensä molempien puolisoiden yhdessä sopima. Joskus epäilykset heräävät siksi, että suomalaisella puolisolla on takanaan useita lyhyitä avioliittoja ulkomaalaisten kanssa. Näitä tapauksia ei ole paljon, vain muutamia vuosittain.
Joskus virkamiehet ovat sitä mieltä, että parin suomalainen osapuoli on tosissaan rakastunut, mutta kumppani on mennyt naimisiin vain saadakseen oleskeluluvan. Mistä virkamies senkin sitten tietää?
”Silloin päätös perustuu hakijan tarkoitukseen”, Turku sanoo.
Mutta mistä sen tarkoituksen tietää?
”Se on se kokonaisselvitys, mikä on saatu, se kokonaisharkinta. Joskus meille vain tulee sellainen vaikutelma.”
Vaikutelma. Ei kuulosta kovin täsmälliseltä, mutta mikäpä muu tällaisen asian voisi ratkaista. Turku kertoo olevansa päätöksissään varma. Jos ei ole, päätös on myönteinen.
”Kyllä me aina aika varmoja ollaan, kun me se päätös tehdään.”
Torstaina 9. maaliskuuta Al-Alin kännykkään tuli viesti sosiaalityöntekijältä: Päätös on tullut, saat kuulla sen Maahanmuuttovirastossa huomenna kello 13.30.
Perjantai-iltapäivänä hänet kutsuttiin Maahanmuuttoviraston tulkkaushuoneeseen numero 6. Huoneeseen astuivat hänen lisäkseen viraston työntekijä, tulkki ja Kivi.
Kahdentoista minuutin kuluttua hän tuli huoneesta kädessään päätös, ajokortin näköinen oleskelulupa vuodeksi ja arabiankielinen Tervetuloa Suomeen -vihkonen.
Hänen turvapaikkatarinaansa virasto ei vieläkään uskonut, mutta avioliitto on viranomaisten mukaan aito.