Muslimiksi kääntynyt suomalainen Angela, 27: ”Pidän huivia, koska tunnen itseni siinä kauniiksi”
Päähuivia käyttävät musliminaiset joutuvat Suomessa kokemaan huutelua ja syrjintää, ja huivin käyttöön suhtaudutaan yhä kielteisemmin. Myös rasistiset viharikokset ovat yleistyneet.
”Ai niin, mun äiti sanoi, etten saa puhua sulle koska sä oot tommonen.”
4-vuotias tyttö Helsingin Veräjämäessä sijaitsevan päiväkodin pihassa yllätti kommentillaan muslimiksi kääntyneen Angela Olssonin täysin. Hän ei saanut suustaan sanaakaan. Vielä hetki sitten sama tyttö, Olssonin oman 5-vuotiaan tyttären ystävä, oli tapansa mukaan jutellut hänelle ja pyytänyt säätämään repun nyörejä päiväkodin retkeä varten.
Tytön äidinkin Olsson tunsi, ja piti tätä mukavana. Mikään Olssonissa ei ollut muuttunut sitten viime tapaamisen. Hän käytti musliminaisten hijabia eli päähuivia kuten aina ennenkin.
Silti Olsson epäili, että juuri huivi ja niihin liitetyt negatiiviset mielikuvat olivat syy loukkaavaan kommenttiin.
Maailmalla ja Euroopassa tapahtuvat ääri-islamistiset terroriteot sekä kansallismielisten puolueiden nousu ovat nostaneet islamin ja siihen liittyvät aiheet, kuten naisten aseman, pukeutumisen ja huivin käytön, vakiaiheeksi uutisotsikoihin. Vaikutus näkyy myös muslimien arjessa.
Angela Olsson, 27, on ollut muslimi 17-vuotiaasta lähtien. Silti vasta viime vuosina hän sanoo huomanneensa yhteiskunnallisen ilmapiirin muslimeita kohtaan selvästi muuttuneen.
”Vanhempani ovat ulkomaalaistaustaisia, mutta he eivät ole muslimeita. Käännyin muslimiksi kaveripiirini vaikutuksesta. Muistan, miten nuorena hengailimme ystäväporukalla Hietsun uimarannalla ja rukoilimmekin siellä. Nyt tuntuisi todella oudolta tehdä niin”, hän sanoo.
Ei rasismi toki tuntematonta ole ollut Olssonille ennenkään. Kun hän alkoi käyttää päähuivia, kotikulmilla Espoon Soukan busseissa vieraat ihmiset huusivat bussissa ”somali!”
Olssonin venäläinen äiti hakattiin Soukassa vähän aikaa sitten nyrkkiraudoilla ja potkimalla. Teon motiivit ovat yhä epäselvät, mutta Olssonin mukaan yksi pahoinpitelijöistä oli skinhead.
”Äitini on puhunut koko elämänsä siitä, että häntä ei kohdella Suomessa tasavertaisesti, vaikka hän osaa kieltä ja käy töissä. Aina ryssäkortti vedetään jostain.”
Pääkaupunkiseutu johtaa rasististen viharikosten tilastoja.
Poliisiammattikorkeakoulun tuoreimmat tilastot ovat vuodelta 2015. Rasistiset viharikokset ovat lisääntyneet pääkaupunkiseudulla neljänneksellä vuodesta 2014, ja yleisestikin Suomessa viharikosten määrä kasvoi liki puolella 2014–2015. Helsingissä on enemmän rasistisia viharikoksia kuin missään muualla maassa, ja heti perässä tulevat Espoo ja Vantaa. Rikosten määrä näyttää korreloivan kaupunkien koon kanssa.
Helsingissä rasistisia viharikoksia oli 45,7 sataatuhatta asukasta kohden, Espoossa 22,6 ja Vantaalla 22,4. Koko Suomessa viharikoksia oli yhteensä 1250, ja näistä valtaosa eli noin 80 prosenttia oli motiiveiltaan rasistisia.
Tilastot perustuvat ihmisten tekemiin rikosilmoituksiin eivätkä varsinaisiin tuomioihin, eli ne eivät kerro koko totuutta.
”Ainoastaan noin 20 prosenttia viharikosten uhreista ilmoittautuu poliisille. Toisaalta eri vuosia on vaikea vertailla keskenään, koska ilmoituksia voi nykyään tulla enemmän esimerkiksi sen takia, että ihmiset ovat tietoisempia oikeuksistaan”, sanoo Poliisiammattikorkeakoulun tutkija Jenita Rauta.
Myös Vesalan yläasteella islamia, matematiikkaa ja fysiikkaa opettavalla Suaad Onniselällä on omakohtaista kokemusta siitä, millaista on olla hijabia käyttävä nainen.
”Kerran Aleksanterinkadulla todella hienosti pukeutunut viisikymppinen nainen antoi minun kuulla kunniani elämänvalinnoistani. Tämänkaltaista häirintää en ole kuitenkaan kovin paljon itse kokenut, vaan huonot kokemukset liittyvät esimerkiksi työelämään: olen kouluttautunut kahdessa suomalaisessa yliopistossa, mutta akateemisuuttani ei osata edes ajatella, koska minulla on huivi päässä.”
Onniselkä kokee, että omaa osaamistaan joutuu todistelemaan enemmän huivin vuoksi.
”Jos olen jossakin islamiin liittyvässä keskustelutilaisuudessa, olen siellä kiintiöhuivipäänä enkä islamin asiantuntijana. Uskonnosta kysytään miespuolisilta imaameilta, vaikka heillä ei olisi mitään akateemista koulutusta islamista. Mielestäni tässä on kyseessä laajempi sovinismi suomalaisessa yhteiskunnassa, eli naisia ei nähdä asiantuntijoina.”
Onniselkä vastustaa ajatusta, että rasismi olisi erityisesti noussut Suomessa esimerkiksi Perussuomalaisten takia.
”Ei rasismi ole mikään uusi asia Suomessa, mutta se tulee aaltoina. Usein selittävänä tekijänä on huonontunut taloustilanne. Uskon, että rasismin kohtaamiseen vaikuttaa oma elinympäristö – liikun itse autolla, enkä siksi ehkä saa niin paljon huutelua kuin julkisilla liikkuvat, huivia käyttävät musliminaiset.”
Päähuivin eli hijabin käyttöön liittyy erilaisia merkityksiä. Onniselkä pitää huivia siksi, että hän haluaa näyttää suhteen jumalaan olevan hänelle tärkeä asia.
”Mielestäni huivi ei peitä naisellisuutta, kuten monesti sanotaan. Päinvastoin!”
Samaa mieltä on Angela Olsson.
”Minä pidän huivia, koska tunnen itseni siinä kauniiksi. Huivin käyttäminen merkitsee minulle myös, että haluan säästää kauneuttani omalle miehelleni.”
Ylipäätään Olssonista on harhaluulo, että islam sinänsä olisi naisia alistava uskonto.
”Islamissa äiti on todella tärkeä henkilö, tärkeämpi kuin isä. Naisia katsotaan ylöspäin. Mutta maailmassa on hyvin monia muslimimaita, joissa on naisia alentava kulttuuri, ja isät käskevät pienille tytöille huivit päähän. Syyttäisin näissä maissa nimenomaan kulttuuria, en uskontoa.”
Lapsille nämä asiat ovat yksinkertaisempia. Olsson sanoo, että hänen tyttärensä ystävä näytti hiukan surulliselta sanottuaan, ettei saisi enää jutella Olssonin kanssa.
”Viime viikolla hän tuli taas luokseni ja kertoi, että maitohammas on irronnut.”
Tausta: Musliminaisten käyttämää päähuivia vastustetaan myös feminismin nimissä
Musliminaisten käyttämälle päähuiville eli hijabille löytyy sekä puolustajia että vastustajia. Keskustelua huivin käytöstä ei pitäisi liiaksi yksinkertaistaa, sillä esimerkiksi huivin vastustajat eivät ole yhtenäinen ryhmä, eikä väkivaltaisuus liity osaan heistä mitenkään.
Rasismia ja monikulttuurisuutta tutkinut Oulun yliopiston sosiologian professori Vesa Puuronen erottaa huivikeskustelusta ainakin neljä erilaista ääntä: on niitä, jotka vastustavat ylipäätään islamia ja ”islamisaatiota” sekä kaikkea siihen liittyvää. Feministeistä osa puoltaa, osa vastustaa huivin käyttöä. Osalle huivi liittyy kiinteästi huoleen naisten oikeuksista eri maissa. Huivia vastustetaan, koska se liitetään ajatukseen naisen oikeudesta omaan ruumiiseensa ja pukeutumiseensa. Osa feministeistä taas on sitä mieltä, että musliminaisilta itseltään pitää kysyä, mitä mieltä he ovat huivista. Asiaa ei pidä määritellä ulkopuolelta.
Neljäs ryhmä huolehtii siitä, estääkö huivin, hunnun tai kaavun käyttö työnteon.
Myös musliminaisista löytyy puolustajia ja vastustajia, ja tämä koskee niin akateemisia kuin epäakateemisia piirejä.
Harvardin yliopiston professori Leila Ahmed esimerkiksi on kirjoittanut, että hijabin käyttöön liittyy lukuisia merkityksiä, joista monilla ei ole mitään tekemistä miehisen alistamisen kanssa: sillä voidaan kertoa henkilökohtaisesta uskosta, ilmaista tukea vähemmistöjä kohtaan tai suojautua seksuaalista häirintää vastaan. Joskus kyse on vain muodikkuudesta.
Sosiologian professori Marnia Lazregin mukaan hijabin käyttö ei ole millään tavalla vapaaehtoista, vaan sen käyttämistä ovat ajaneet organisoidusti erilaiset tahot, muun muassa muslimimiehet.
Tampereen yliopiston islamin ja Lähi-idän tutkija Susanne Dahlgren huomauttaa, ettei hijab ole historiallisten todisteiden valossa musliminaisten perinteinen asu vaan islamin globalisoitumiseen liittyvä ilmiö.
”Hijab on lähtenyt maailmanlaajuisesti leviämään 1970-luvulla Lähi-idästä, eikä sillä ole varsinaista kotimaata. Hijabin käytölle haetaan uskonnollisia perusteluita, mutta uskonnollisissa teksteissä ei tällaista asua kuvata.”
Dahlgren kertoo, että vaikka muslimimiehillekin on olemassa vastaava, niin sanotusti ”islamilainen” asu, sen käyttö ei ole levinnyt niin laajalle.
”Miehen asussa on päälaen peittävä lakki ja väljät vaatteet, kuten nilkkapituinen kaapu tai -housut. Lisäksi miehellä on leukaparta. Tätä tyyliä näkee suomalaisilla muslimeiksi kääntyneillä tai vaikkapa salafisteilla.”
Salafismi on sunni-islamilainen liike, johon kuuluu ajatus paluusta alkuperäiseen, profeetta Mohammedin aikaiseen elämäntapaan.
Angela Olsson on käyttänyt muslimiksi kääntymisen jälkeen eri etunimeä, mutta hän ei halunnut esiintyä tässä jutussa islamilaisella nimellään.
Fakta
Viharikos vai rasistinen viharikos?
Suomen rikoslaki ei sinänsä tunne määritelmää viha- tai rasistinen rikos, mutta rangaistuksen koventamisperusteissa ne otetaan huomioon.
Viharikos on henkilöä, ryhmää, jonkun omaisuutta, instituutiota tai näiden edustajaa kohtaan tehty rikos, jonka motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa, uskonnollista vakaumusta tai elämänkatsomusta, seksuaalista suuntautumista, sukupuoli-identiteettiä, sukupuolen ilmaisua tai vammaisuutta kohtaan.
Rasistisen viharikoksen motiivina ovat ennakkoluulot tai vihamielisyys uhrin oletettua tai todellista etnistä tai kansallista taustaa kohtaan.
Suurin osa epäillyistä viharikoksista on pahoinpitelyjä. Viharikoksiin lasketaan myös esimerkiksi kunnianloukkaukset ja vahingonteot.
Lähde: Poliisiammattikorkeakoulu