Tämä säie pelasti maanantai illan. - Lisäksi pidän pitkistä ja perustelluista mielipiteistä. Tämän maan kulttuurimarxistien käsissä olevat lehdet ja keskusteluareenat saisivat myös suoraan sanoen hävetä.
Nehän ovat omalla toiminnallaan täysin tappaneet kaiken yhteiskunnallisen keskustelun hallitsemiltaan areenoilta. Tämä asiallisen löysästi moderoitu sivusto erilaisine kirjoittajineen ja erilaisine mielipiteineen pyyhkii lattiaa koko pahuksen sivistyneistöä edustavalla kulttuurimarxisti poppoolla, ja heidän käsissään olevalla valtamedialla.
Ja nämä tämän maan sivistyneistöksi itse itsensä ylentäneet... he ovat vain pelkkiä yksinkertaisia tolvanoita, jotka riemumielin ovat valmiit luopumaan meidän muiden ihmisten mielipiteiden- ja sananvapaudesta toivoessaan sitä parempaa huomista globalisaatio sosialismin muodossa. He ovat ihan raivostuttavan pöljää väkeä. Maailma kun ei toimi noin. Suiden tukkiminen kun ei todellakaan johda mihinkään suiden takana olevien mielipiteiden katoamiseen, vaan tukkiminen estää vain sen reilun demokraattisen konsensuksen löytämisen keskustelun avulla. Tämä taas tulee johtamaan aikanaan lähinnä vastavallankumouksiin, ja sitä kautta valitettavan usein verenvuodatukseen ja yleiseen hulabalooseen. Maan hiljaiset ja eloonjääneet saavat sitten taas siivota niitäkin sotkuja.
Minulle on aiemmin tullut Helsingin Sanomat ja Suomenkuvalehti ja katsoin jopa Ylen uutisiakin. Lehtitilaukset olen lopettanut jo aika päiviä sitten, ja Amerikan presidentin vaalit ja niiden täysin ala-arvoinen uutisointi olivat se viimeinen niitti, että vapautin itseni seuraamasta myös Ylen vastenmielisiä aikuiskasvatus "uutisia". Vastamediakin on omansalainen kupla sekin. Sielläkin porukka resonoituu joskus suoraan sanoen vähän rasittavalla tavalla. Toki, vastamedialle on se oma tilauksensa sillekin, koska valtamedia ei hoida omia hommiaan enää ollenkaan, tai oikeastaan... valtamedia on nyt itse osa tätä täydelliseen yksimielisyyteen pakottavaa yhteiskunnallista ongelmaa nimeltään "kulttuurimarxismi". Minusta kulttuurimarxismi on jonkinlaista poliittista ja vasemmistolaista fundamentalistista "oikea uskoisuutta", jossa mistään asioista ei voida enää puhua vapaasti, koska kaikki eriä mieltä olevat mielipiteet ovat automaattisesti jotain ihmeellistä vihapuhetta. Tosiasiassa kulttuurimarxistit ovat kammottavia ajatus- ja mielipide fasisteja. Ei se siitä miksikään muutu, vaikka he itse eivät sitä asiaa tiedäkään tai edes tajuakaan.
Tiedonvälityksen korkein opinahjokin osoittaa vain omaa suoranaista naurettavuuttaan tai oikeammin ehkä säälittävyyttään, jos liki kaikki sieltä valmistuneet opiskelijat ovat jo valmiiksi aivopesty kyseisen kulttuurimarxismi -aatteen kannattajiksi ilman häivähdystäkään minkäänlaisesta omasta ajattelusta. Toimittajat kirjoittavat minusta nykyisin juttujaan lähinnä vain toisilleen, ja haastattelevat televisiossakin jo enimmäkseen toisiaan. Tätä loputonta lastennäytelmää ja aikuiskasvatusteatteria pitäisi sitten aikuisen ihmisen jaksaa viitsiä vapaaehtoisesti lukea ja seurata? Toimittajat ovat oikeasti hyvin pieniä ja surkeita ihmisiä, pieniä piru parkoja, jotka ovat toinen toistensa mielipide panttivankeja. Väärä mielipide heidän omissa joukoissaan johtaa heidät heidän sijoittumiseen heidän oman ammatillisen laumansa ulkopuolelle. Nykyisin se että ihminen on "sosiaalinen" tarkoittaa oikeasti sitä, että hänellä ei ole mitään omia mielipiteitä, eikä hän kykene edes olemaan eriä mieltä oman ympäristönsä kanssa. Ei siis ole ihme, että sosiaalisuutta arvostetaan nykyisin jo paljon enemmän, kuin osaamista ja kyvykkyyttä.
Yritän epätoivoisesti taistella sitä vastaan, että minusta on todella hyvää vauhtia tulossa tyhmiä ja selkärangattomia ihmisiä halveksiva hapan vanha ukkeli. Kuitenkin tuntuu siltä, että aina kun maailmaan kohdistaa omaa huomiotaan, enimmäkseen alkaa lähinnä vain harmittamaan. Olen päätellyt, että syy tähän "vitutukseen" on kuitenkin maailmassa, ja siinä olevissa ihmisissä, ei minussa. Minulla ei kuitenkaan ole oikeaa todellista ratkaisua maailman ongelmiin.
Kirkosta olen jo eronnut, ja homman ainoa vika on se, ettei sitä voi tehdä useita kertoja peräkkäin ja asia joka kerta hyvin pitkään ja hartaasti perustellen. Kokoomuksen globalisti sosialistejakaan en kannata. Olen kai ateisti konservatiivi, joka ymmärtää omasta mielestään myös vapauden, oikeudenmukaisuuden ja armon tärkeyden. Isänmaallinenkin olen. Olisi kyllä mukavaa, jos isänmaa osoittautuisi sen uskollisuuden arvoiseksi myös jatkossakin.
Vapaus, oikeudenmukaisuus ja armo. Mielestäni noista koostuu hyvä yhteiskunta. Minusta kulttuurimarxistit ovat ihmisiä, jotka eivät oikein tajua noiden sanojen sisältöä. Eivät oikeasti. Vapaus tarkoittaa mielipiteiden ja ajatusten ilmaisuvapautta. (ei siis anarkististen tekojen) Oikeudenmukaisuus jo aivan lähtökohtaisesti kieltää kaikenlaisen syrjinnän, myös positiivisen, koska syrjintäähän tuo positiivinenkin syrjintä kuitenkin on. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sitä, että mahdollisuuksien mukaan kaikki lähtevät samalta viivalta, mutta se ei todellakaan takaa eikä lupaa sitä, että kaikki pääsevät maaliin yhtä aikaa ja samalla ajalla. Amerikan perustuslain laatijat olivat yllättävän fiksuja sanaseppiä. He takasivat kaikille oikeuden pyrkiä samalla tavalla parantamaan omaa elämäänsä ja omia olojaan, mutta he eivät luvanneet, että kaikki todella saisivat ne hyvät olot ja hyvän elämän. Sitä kun ei kukaan voi oikeasti toiselle luvata. Noiden tavoitteiden saavuttaminen kun jää aina riippumaan myös niistä yksilön omista ponnisteluista ja valinnoista. Kulttuurimarxisteilla nämä hienot pienet nyanssit ovat jääneet aivan täysin ymmärtämättä, ja sitä myöten on jäänyt ymmärtämättä oikeastaan aivan kaikki muukin. Kummallista, kun ne muuten aina pyrkivät selittelemään sanoja ja oikomaan muiden puheita.
Armo taas on meille jokaiselle tässä elämässä tarpeen. Uskoi jumalaan tahi ei. Sitä ei tarvinne sen enempää selittää. Esim. sisäänpääsykokeiden "uudistus" on taas hyvä esimerkki tästä nykyisestä armottomuudesta. Jos kypsyy myöhemmin, voi jatkossa olla täysin mahdotonta päästä esim. yliopistoon. Tiedän ehdottomalla varmuudella, että aika monilla lahjakkailla ihmisillä on ollut nuoruudessaan huono koulumenestys. Minusta aika suoraviivaisen reilu ja oikeudenmukainen tapa oikeasti mitata sekä osaamista että motivaatiota on testata noita asioita pääsykokeella, eikä tehdä tätä sangen yksinkertaista asiaa monimutkaiseksi. Nyt jos 16 -kesäinen jannu kipuilee hiukan elämänsä kanssa ja esim. mokaa pari lukion ensimmäistä kurssia, se todellakin voi jatkossa vaikuttaa koko hänen loppuelämäänsä ja pysyvästi muuttaa sen suunnan. Se, että näin ei välttämättä olisi, vaan tilanteen voisi myöhemmin vaikka korjata omilla ponnisteluillaan, se on juuri sitä "armoa". Miksi ihmeessä tämä asia halutaan estää? Itäsuomen yliopiston rehtori puhui pääsykokeiden aiheuttamasta työmäärästä... hänelle voisi kylmästi todeta päin näköä, että juuri ne pääsykokeiden järjestämiset sattumoisin ovat hänen ja hänen johtamansa organisaation työn sisältöä. - Ja muitakin hommia voi hakea, jos työn sisältö ei jostain syystä satu miellyttämään...
Hyvä yhteiskunta todellakin koostuu vapaudesta, oikeudenmukaisuudesta ja armosta. Meille kaikille. Ja aivan tasapuolisesti.
Mielestäni hyvä alku sille, että maailmaan aletaan pakottamaan taas takaisin oikeille raiteilleen, on kuitenkin siinä, että asioista voidaan keskustella. Kaikista asioista pitää aina voida keskustella, ja niin että myös kaikki voivat keskustella, eikä myöskään niitä "vääriä mielipiteitä" pitäisi aina yrittää niin innolla sensuroida. Se sensurointi kun ei ole sitä hyvää keskustelua. Pidän muuten jokseenkin hiukan rasittavana asiana, että juuri tiedotusoppia lukeneet eivät tätäkään yksinkertaista asiaa tunnu oikein ymmärtävän. Yhteiskunnan tarjoama pitkä ilmainen koulutus on mennyt heissä jokseenkin hukkaan. Tulipa nyt sanotuksi tuokin. Alan oikeastaan olla sitä mieltä, että parinkymmentä opintoviikkoa puhdasta fysiikkaa pätevöittää ihmistä nimen omaan ajattelemaan jokseenkin paljon enemmän monimutkaisia asioita, kuin kokonainen jonninjoutava ja keksimällä keksitty "tieteenala" ulkoa opiskeltuna siitä, mitä joku muu on sanonut jossain täysin tyhjänpäiväisessä ja ideologioiden ja mielipiteiden sävyttämässä julkaisussaan tai artikkelissaan.
Nippu mielipiteitä on todellakin vain nippu mielipiteitä, joista voidaan aina ja myös perustellustikin olla myös toistakin mieltä. Mielipiteet, vaikka niitä käsiteltäisiinkin jotenkin pseudotieteellisesti ja tieteellistä ajattelua matkien, ovat yhä edelleenkin vain pelkkiä mielipiteitä. Kätevästi juuri tätä asiaa yritetään aina kulttuurimarxismissa häivyttää. Keskustelu heidän kanssaan muistuttaa yritystä pelata pulun kanssa shakkia. (Tallustelua laudalla, paskantamista lähtiessä, ja lopuksi luulo saavutetusta voitosta. Arvatkaa vain, kuka joutuu lopuksi pesemään sen laudan?)
T -.-
