Kulttuurimarxismi, poliittinen korrektius & sivuavat aiheet

Jos olisi pakko suositella jotain videota youtubessa oppimistarkoituksessa, niin se on tämä. Sen lisäksi, että käsiteltävät aiheet ovat hyvin ajankohtaisia, niin olen aika varma, että jokainen oppii tästä jotain. Ei tämä herra ihan turhaan ole opettanut Harvardissa .



En ole nähnyt hirveästi Roganin podcasteja, mutta vaikea kuvitella toista yhtä hyvin viisauttaan artikuloivaa ihmistä. Jopa vanha kunnon Hitchens jää toiseksi, sillä Petersonin kyky selittää ihmisen käytöstä, vielä noinkin moniulotteisella tavalla, kuin hän tässäkin tekee, on jotain mihin Hitchillä ei ollut kapasiteettia. Ja se kertoo jotain, koska Hitchens oli todella hyvä puhumaan.

Mikä tästä videosta tekee omalla tavallaan erityisen mieltä avartavan on se, että en ole ateistina koskaan kuullut yhtä hyvää argumenttia uskonnollisuuden puolesta kuin Peterson tässä esittää. Ja se ehkä johtuu siitä, että uskontoa tulkitaan hyvin ideologisesti ja dogmaattisesti ja yleensä se metatason psykologinen aspekti jää avaamatta. Peterson ei siis ole dogmaattinen uskovainen tai käy kirkossa.

Ei kuitenkaan kannata antaa tuon hämätä. Videon pääpointti on pureutua ilmiöön nimeltä postmodernismi ja miten se vaikuttaa ihmisten käytökseen jopa yliopistoista lähtien.

Hieno kiteytys! Täältäkin äärimmäisen vahva kannatus podcastille. Vaikuttavimpia juttuja, mitä olen koskaan nähnyt.
 
Yllä taidettiin linkata Unabomberin manifestista osa, ja analyysi osuu kyllä mielestäni oikeaan.

Vaikka Unabomber olikin hullu, hän oli monessa mielessä oikeassa teknologian vaikutuksista yhteiskuntaan, ihmisiin ja maailmaan.

Todellisuutta halveksitaan, kun se ei vastaa utopiaa. Tällainen luonnonvastainen ajatusmaailma käy mielenterveydelle

Teknologia on utopiaa ja luonto on todellisuutta. Se juttu on että me voimme muuttaa todellisuutta ja luontoa teknologialla, siksi todellisuudella on vähemmän ja vähemmän väliä, mitä enemmän teknologia kehittyy. Todellisuus voi muuttua enemmän utooppiseksi. Mielikuvitus voi muuttua todellisuudeksi, kuten on monesti tapahtunutkin. Satelliitit esimerkiksi oli muutama vuosikymmen sitten mielikuvitusta.

Konservatiivisuus ja edistysmielisyys on suunnilleen sama asia kuin luonnollisuus ja teknologia.
 
jos ei ole oikeaa tiedettä niin voiko olla oikeaa ideologiaa

eli oikeastaa olisi pitänyt odottaa sen ideologian kanssa kunnes on selvitetty mitä tapahtui ennen "alku räjähdystä"
 
Viimeksi muokattu:
Vaikka Unabomber olikin hullu, hän oli monessa mielessä oikeassa teknologian vaikutuksista yhteiskuntaan, ihmisiin ja maailmaan.



Teknologia on utopiaa ja luonto on todellisuutta. Se juttu on että me voimme muuttaa todellisuutta ja luontoa teknologialla, siksi todellisuudella on vähemmän ja vähemmän väliä, mitä enemmän teknologia kehittyy. Todellisuus voi muuttua enemmän utooppiseksi. Mielikuvitus voi muuttua todellisuudeksi, kuten on monesti tapahtunutkin. Satelliitit esimerkiksi oli muutama vuosikymmen sitten mielikuvitusta.

Konservatiivisuus ja edistysmielisyys on suunnilleen sama asia kuin luonnollisuus ja teknologia.
Mä olen siinä mielessä vähän jännässä jamassa, että olen samaan aikaan (vähintään) konservatiivi, mutta myös edistysmielinen. Edistysmielinen siinä mielessä, että tieteen miehenä minua kiinnostaa mm. transhumanismi ja olotilamme kohottaminen radikaalinkein tieteellisin keinoin. Aikaisemmin olen tainnut tässäkin ketjussa sanoa, että tasa-arvon edistäminen minua ei kiinnosta lainkaan ja pidän sitä erittäin yliarvostettuna, kun taas useimmille edistysmielellisille tasa-arvo on itseisarvo ja korkein tavoite. Tämä vaatii oikean kehityksen tukahduttamista ja todellisuuden halveksuntaa. Pahimmillaan se tarkoittaa ihmisten välisten erojen kieltämistä, esimerkiksi älykkyyden osalta.

Konservatiivi, tai oikeastaan taantumuksellinen olen osittain siksi, että onnellisimmilaan ihminen on mielestäni lähimpänä luonnollisempaa olotilaa. Tämä kuulostaa melko ympäripyöreältä ja vähän paradoksaaliselta ylemmän tekstin jälkeen, mutta esimerkiksi sukupuoliroolit ovat mielestäni erittäin hyödyllisiä, kuten myös nykyistä laajempi hierarkia. Moderni elämäntyyli on tuonut mukanaan hyötyjä, mutta myös paljon haittoja. Oikeastaan haluaisin yhdistää tieteen tuomat hyödyt johonkin aiemman vuosikymmenen elämäntyyliin, enkä nyt puhu lähivuosikymmenistä. Tämä on melko vaikea yhtälö toteuttaa.

Kuulun myös siihen ateistien ryhmään, joka oikeastaan haluaisi olla jollain asteella uskovainen, muttei kykene siihen. Ehkä julistan parin vuoden päästä jonkun pakanauskonnon ilosanomaa, mutta sen suhteen en kiirehdi.

Joka tapauksessa koen eläväni aivan eri todellisuudessa kuin keskivertovasemmistolainen, ja minun on ajan mittaan tullut entistä vaikeammaksi ymmärtää heitä. En tiedä, edustammeko enää edes samaa lajia.
 
Konservatiivi, tai oikeastaan taantumuksellinen olen osittain siksi, että onnellisimmilaan ihminen on mielestäni lähimpänä luonnollisempaa olotilaa. Tämä kuulostaa melko ympäripyöreältä ja vähän paradoksaaliselta ylemmän tekstin jälkeen, mutta esimerkiksi sukupuoliroolit ovat mielestäni erittäin hyödyllisiä, kuten myös nykyistä laajempi hierarkia. Moderni elämäntyyli on tuonut mukanaan hyötyjä, mutta myös paljon haittoja. Oikeastaan haluaisin yhdistää tieteen tuomat hyödyt johonkin aiemman vuosikymmenen elämäntyyliin, enkä nyt puhu lähivuosikymmenistä. Tämä on melko vaikea yhtälö toteuttaa.

Eihän rooleissa ole mitään vikaa mutta kun niihin liitetään sukupuoli-etuliite, tulee niistä olettamuksia. Jokainen nainen saa ottaa kokin ja lastenvahdin roolin vaikka kieltämättä aiheetonta paheksuntaa esiintyy lähes jokaisen roolin omaksujaa kohtaan. Tasa-arvon nimissä ei saa myöskään pakottaa ihmistä irti stereotyyppisestä sukupuoliroolistaan vaikka tavallaan näen siinäkin pointin, että mies haluaa vaimonkin käyvän töissä kun harva perhe täällä mukavasti yhden aikuisen tuloilla pärjää.

Hierarkian palvontaa ja jumalankaipuutasi en tajua ollenkaan. Onko kyseessä joku sellainen juttu, että se helpottaa omaa oloa kun kokee jonkun muun olevan korkeammalla tasolla asioista vastuussa?
 
Mä olen siinä mielessä vähän jännässä jamassa, että olen samaan aikaan (vähintään) konservatiivi, mutta myös edistysmielinen. Edistysmielinen siinä mielessä, että tieteen miehenä minua kiinnostaa mm. transhumanismi ja olotilamme kohottaminen radikaalinkein tieteellisin keinoin. Aikaisemmin olen tainnut tässäkin ketjussa sanoa, että tasa-arvon edistäminen minua ei kiinnosta lainkaan ja pidän sitä erittäin yliarvostettuna, kun taas useimmille edistysmielellisille tasa-arvo on itseisarvo ja korkein tavoite. Tämä vaatii oikean kehityksen tukahduttamista ja todellisuuden halveksuntaa. Pahimmillaan se tarkoittaa ihmisten välisten erojen kieltämistä, esimerkiksi älykkyyden osalta.

Jep. Tavallaan myös ymmärrän sen miksi sosialismi ja lopputuloksen tasa-arvo on liberaaleja ja intellektuelleja viehättäviä aatteita. Kyllähän ne varmasti näyttäytyy monelle ongelmina, jotka pitää korjata, jos niitä ei ajattele pidemmälle. Tosiasiassa kuitenkin kaikki ponnistelu eteenpäin tässä elämässä on tavallaan epätasa-arvoa luovaa joten siitä on ihan turhaa päästä eroon. Jopa ne vassarit jotka siitä epätasa-arvosta valittaa on vieneet opiskelupaikan joltain toiselta pääsemällä yliopistoon sisään.

Konservatiivi, tai oikeastaan taantumuksellinen olen osittain siksi, että onnellisimmilaan ihminen on mielestäni lähimpänä luonnollisempaa olotilaa. Tämä kuulostaa melko ympäripyöreältä ja vähän paradoksaaliselta ylemmän tekstin jälkeen, mutta esimerkiksi sukupuoliroolit ovat mielestäni erittäin hyödyllisiä, kuten myös nykyistä laajempi hierarkia. Moderni elämäntyyli on tuonut mukanaan hyötyjä, mutta myös paljon haittoja. Oikeastaan haluaisin yhdistää tieteen tuomat hyödyt johonkin aiemman vuosikymmenen elämäntyyliin, enkä nyt puhu lähivuosikymmenistä. Tämä on melko vaikea yhtälö toteuttaa.

Ymmärrän tämän pointin. Tähän varmaan liittyy myös se, että naiset on onnettomampia nyt kuin 60 vuotta sitten. Eli vapaus ei ole aina yhtä kuin onnellisuus. Siksi mun mielestä kulttuurista pitäisi säilyttää ne asiat jotka selkeästi on toimivia, mutta kuitenkin pitää aina mieli avoinna kehitykselle.


Kuulun myös siihen ateistien ryhmään, joka oikeastaan haluaisi olla jollain asteella uskovainen, muttei kykene siihen. Ehkä julistan parin vuoden päästä jonkun pakanauskonnon ilosanomaa, mutta sen suhteen en kiirehdi.

Mä myös jollain tapaa ymmärrän tämän kannan. Olen myös itse miettinyt viime aikoin paljon mikä ihmisiä lopulta viehättää uskonnossa.
Ja mä uskon, että siihen liittyy ensinnäkin yhteisöllisyyden tunne ja lisäksi käsite onnellisuudesta ja se miksi uskovaiset ihmiset on onnellisempia. Ja mä näkisin sen niin, että uskon tarpeen perimmäisenä syynä on äiti. Ihmiset elää koko lapsuutensa kokien, että he on maailman keskipiste. Miksi? Koska he saa äidiltä ehdotonta rakkautta. Joillekkin ihmisille sitten se aikuisuuden kynnyksellä kohdattu todellinen maailma, jossa rakkautta ja hyväksyntää vastaan pitää tehdäkkin jotain, on järkytys. Tee tuota ja tee tuota, niin pidän sinua hyvänä ihmisenä. Tee töitä, niin annan sinulle rahaa. Menesty koulussa, niin saat hyväksyntää. Ihmiset elää illuusiossa, että he ei ole riittäviä, koska he luulee, että se on heidän syynsä, että he ei saa enää ehdotonta rakkautta (Huom. en siis väitä, että sinun kohdalla se on näin).

Uskon, että tämän takia moni turvautuu jumalaan. Koska jumala hyväksyy sut millaisena vaan. Se antaa anteeksi sun vääräksi kokemat teot ja ei pyydä sulta vastineeksi "muuta kuin" uskomista. Etenkin katolilaisissa tämä näkyy hyvin. Heillä nimittäin on paljon vähemmän mielenterveysongelmia kuin esimerkiksi protestanteilla. Uskon, että tämä liittyy nimenomaan siihen katolilaisuuden armo-käsitteeseen. Eli siellä tehdään synninpäästöjä harva se päivä. Synninpäästö = kohtaaminen äidin ehdottoman rakkauden kanssa.

Ja tää kieltämättä tuntuu kiehtovalta ja turvalliselta ajatukselta ja vaikka mä koen, että mä itse pärjään kyllä ilman tälläistä keskiötä elämässä, ehdotonta rakkauden lähdettä , niin mä en usko, että läheskään kaikki ateistit pärjää ilman sitä. Etenkään toi sjw-porukka, joka ei välttämättä ole ateisteja mistään muusta syistä kuin siitä, että he haluaa tehdä pesäeroa länsimaiseen kulttuuriin. Eli vaikka mä uskontoja ja niiden dogmaattista ajattelua vierastankin, niin mä alan koko ajan enemmän ja enemmän kallistumaan siihen, että uskonnolla on paikkansa länsimaisessa kulttuurissa.

Tässä on vielä tuo ylempänä mainitsemani kohta Petersonin haastattelusta, jossa hän puhuu uskonnollisuudesta. Täytyy myöntää, että en ole ikinä ajatellut asiaa näin:



Jordan Peterson siis puhuu siitä, emme välttämättä ymmärrä uskonnollisuuden tärkeyttä kulttuurillisessa mielessä ja sitä mihin sen poistaminen voi johtaa. Joten hän tietyllä tapaa näkee Nietzchen lanseeraaman jumalan kuoleman hyppynä kohti kaaosta. Jumalan käsitteen ollessa tietty metakognitiivisen perusta kulttuurille.

God is dead, we have killed him, and we shall never find enough water towash away the blood.

Something we cannot see protects us from something we do not understand. The thing we cannot see is culture, in its intrapsychic or internal manifestation. The thing we do not understand is the chaos that gave rise to culture. If the structure of culture is disrupted, unwittingly, chaos returns. We will do anything--anything--to defend ourselves against that return.
—Jordan B. Peterson, 1998 (Descensus ad Inferos)
 
Viimeksi muokattu:


Jordan Peterson siis puhuu siitä, emme välttämättä ymmärrä uskonnollisuuden tärkeyttä kulttuurillisessa mielessä ja sitä mihin sen poistaminen voi johtaa. Joten hän tietyllä tapaa näkee Nietzchen lanseeraaman jumalan kuoleman hyppynä kohti kaaosta. Jumalan käsitteen ollessa tietty metakognitiivisen perusta kulttuurille.



olen täysin erimieltä tästä, tiede ei vieläkään ole täysin totta vaan kyse on enemmänkin siitä mitä se ehkä on

uskonnon taas ei pitäisi sano miten sinun pitää käyttäytyä, vaan mihin sinun pitäis pyrkiä (tätä hetken pohdin ja totesin että oikeastaan kyse on samasta asiasta, jos otat totuuden ja maailmankaikkeuden luonteen lähtökohdaksi)

genesis on mitä luultavimmin peräisin kulttuurista joka on oikeasti ymmärtänyt kuinka meidän tuntemamme maailmankaikkeus on syntynyt, tosin luomiskertomuksen oikeanlainen ymmärtäminen on pikkasen hakusessa, sekä uskovilta että tieteilijöiltä

(siinä muuten toistuu jumalan uhrautumisen teema ja asetetaan ihminen vastuuseen jumalan lapsesta)
 
Viimeksi muokattu:
olen täysin erimieltä tästä, tiede ei vieläkään ole täysin totta vaan kyse on enemmänkin siitä mitä se ehkä on

uskonnon taas ei pitäisi sano miten sinun pitää käyttäytyä, vaan mihin sinun pitäis pyrkiä (tätä hetken pohdin ja totesin että oikeastaan kyse on samasta asiasta, jos otat totuuden ja maailmankaikkeuden luonteen lähtökohdaksi)

genesis on mitä luultavimmin peräisin kulttuurista joka on oikeasti ymmärtänyt kuinka meidän tuntemamme maailmankaikkeus on syntynyt, tosin luomiskertomuksen oikeanlainen ymmärtäminen on pikkasen hakusessa, sekä uskovilta että tieteilijöiltä

(siinä muuten toistuu jumalan uhrautumisen teema ja asetetaan ihminen vastuuseen jumalan lapsesta)

Et välttämättä ihan täysin ymmärtänyt mistä Peterson puhuu? Hän ei sano, että tiede väittäisi olevansa absoluuttinen totuus. Hän väittää vain, että lähtökohtaisesti tiede ei ole olemassa korostaakseen luontoa lähellä olevan ihmisen luonnollista tribalistista hyvinvointia ja ryhmäkoheesiota vaan se on enemmänkin keino kehittää uusia hyvinvoinnin muotoja, jotka joko toimii meille eläiminä tai sitten ne ei toimi.

Se mitä hän sanoo on se, että uskonnollinen totuus on vuosisatojen kuluessa satojen ellei tuhansien ihmisten kollektiivisesta päätöksenteosta ja alitajunnasta muodostunut alitatajuntaisesti hienosäädelty darwinistinen moraalikehikko. Tätä hän perustelee mm. useilla eri tarinoilla jotka toistavat tiettyjä kaavoja läpi sukupolvien ja heijastavat ihmisten psyykettä eri aikakausilla. Hän puhuu niinsanotusta pragmaattisesta ja behavioristisesta totuudesta, joka ottaa huomioon ihmisen heikkoudet, vahvuudet, halut, vietit, päämäärät ja tarpeet ja ohjaa ihmisiä toimimaan tälläisten biologisten lainalaisuuksien mukaan. Eli se uskonnollinen kulttuuriperimä, joka meillä on, on itseasiassa aikaisempien sukupolvien kasautunut ymmärrys ja viisaus yhdessä paketissa. Ja tälläinen kasautunut ymmärrys painaa vaakakupissa enemmän kuin muutaman ateisti-intellektuellin ymmärrys. Eli kristinuskon tarina on myytti, mutta niillä myyteillä on arvoa. Mun mielestä tää on mielenkiintoinen näkemys ja se pistää miettimään miksi uskonnon esiintyvyys on niin laajamittaista.


Tavallaan hänen argumenttinsa on, että ihmisen luonnollinen tila on kaaoksen ja järjestyksen välissä ja, että uskonto on ainoa selkeä kollektiivinen järjestelmä, joka pitää meidät kulttuureina turvassa tässä tilassa. Se on se metakognitiivinen perusta meille ja, jos siitä luovutaan äkkiä, niin ei ole mitään takeita, että se toimisi, ainakaan vielä. Hänen mielestään nihilismi, jota uskonnottomuus periaatteessa on, työntää meidät todennäköisemmin jompaan kumpaan ääripäähän. Koska, jos me yhtäkkiä luovutaan tuosta moraalikoodien pohjasta, niin millä me se korvataan? Kuka siitä päättää? Mitä se tulee maksamaan?

Hän toteaa, että yhteiskunnat tarvitsevat dogmaattisia sekä järjestelmällisiä konservatiiveja pitämään yhteiskuntarakenteet koossa ja luovia sekä avoimia ihmisiä päivittämään niitä. Uskonnollinen kulttuuriperimä edustaa hänelle tälläistä yhteiskuntaa ylläpitävää rakennetta ja sitten ne (nihilistiset) sekulaarit liberaalit edustavat sitä yhteiskuntaa kehittävää funktiota. Eli molempia tarvitaan, mutta ei ole mitään taetta, että jos tuon konservatiivisen rakenteen ylläpitäjän tilalle laitetaan nihilismi, että yhteiskunnat pysyisivät koossa sekä funktionaalisina. Ihminen on niin monimutkainen olento, että se tarvitsee tälläisiä järjestelmiä eikä puhtaan individualistinen järjestelmä takaa samaa tasapainoisuutta, vaan johtaa korruptioon. Näin kävi Maon Kiinassa ja Stalinin Neuvostoliitossa.

Tätä on vähän vaikea avata, mutta näin mä sen tajusin. Eli, että kaiken sekularismin nousun keskellä ei heitetä vauvaa pesuveden mukana pois, koska siinä voidaan menettää jotain tärkeää. Kaikilla ihmisillä ei ole tahdonvoimaa seistä pää suorassa deterministisessä ja mekaanisessa universumissa. Se pointti on kai pitkälti jättää pois kaikki yliluonnollinen, mutta seurata uskonnollisella vakaumuksella Kymmenen Käskyn noudattamista? Eli erotetaan epäterve dogma ja tälläiset virtuoosimaiset universaalit totuudet toisistaan ja pidetään kiinni siitä moraalipohjasta, koska ilman sitä pahoja asioita tapahtuu. Ja niitä pahoja asioita kuvataan mm. kirjassa nimeltä Gulag - Vankileirien saaristo, joka kertoo ajasta jolloin Neuvostoliitossa sukellettiin nihilismin maailmaan talloen uskonnollisten totuuksien päälle. Ja se on vaikuttanut Petersonin ajatteluun merkittävästi. Suosittelen katsomaan tuon Joe Roganin haastattelun kokonaan tai muita Petersonin luentoja, niin saat paremman kuvan hänen ajatuksistaan kuin minun selittämänä.
 
Et välttämättä ihan täysin ymmärtänyt mistä Peterson puhuu? Hän ei sano, että tiede väittäisi olevansa absoluuttinen totuus. Hän väittää vain, että lähtökohtaisesti tiede ei ole olemassa korostaakseen luontoa lähellä olevan ihmisen luonnollista tribalistista hyvinvointia ja ryhmäkoheesiota vaan se on enemmänkin keino kehittää uusia hyvinvoinnin muotoja, jotka joko toimii meille eläiminä tai sitten ne ei toimi.

Se mitä hän sanoo on se, että uskonnollinen totuus on vuosisatojen kuluessa satojen ellei tuhansien ihmisten kollektiivisesta päätöksenteosta ja alitajunnasta muodostunut alitatajuntaisesti hienosäädelty darwinistinen moraalikehikko. Tätä hän perustelee mm. useilla eri tarinoilla jotka toistavat tiettyjä kaavoja läpi sukupolvien ja heijastavat ihmisten psyykettä eri aikakausilla. Hän puhuu niinsanotusta pragmaattisesta ja behavioristisesta totuudesta, joka ottaa huomioon ihmisen heikkoudet, vahvuudet, halut, vietit, päämäärät ja tarpeet ja ohjaa ihmisiä toimimaan tälläisten biologisten lainalaisuuksien mukaan. Eli se uskonnollinen kulttuuriperimä, joka meillä on, on itseasiassa aikaisempien sukupolvien kasautunut ymmärrys ja viisaus yhdessä paketissa. Ja tälläinen kasautunut ymmärrys painaa vaakakupissa enemmän kuin muutaman ateisti-intellektuellin ymmärrys. Eli kristinuskon tarina on myytti, mutta niillä myyteillä on arvoa. Mun mielestä tää on mielenkiintoinen näkemys ja se pistää miettimään miksi uskonnon esiintyvyys on niin laajamittaista.


Tavallaan hänen argumenttinsa on, että ihmisen luonnollinen tila on kaaoksen ja järjestyksen välissä ja, että uskonto on ainoa selkeä kollektiivinen järjestelmä, joka pitää meidät kulttuureina turvassa tässä tilassa. Se on se metakognitiivinen perusta meille ja, jos siitä luovutaan äkkiä, niin ei ole mitään takeita, että se toimisi, ainakaan vielä. Hänen mielestään nihilismi, jota uskonnottomuus periaatteessa on, työntää meidät todennäköisemmin jompaan kumpaan ääripäähän. Koska, jos me yhtäkkiä luovutaan tuosta moraalikoodien pohjasta, niin millä me se korvataan? Kuka siitä päättää? Mitä se tulee maksamaan?

Hän toteaa, että yhteiskunnat tarvitsevat dogmaattisia sekä järjestelmällisiä konservatiiveja pitämään yhteiskuntarakenteet koossa ja luovia sekä avoimia ihmisiä päivittämään niitä. Uskonnollinen kulttuuriperimä edustaa hänelle tälläistä yhteiskuntaa ylläpitävää rakennetta ja sitten ne (nihilistiset) sekulaarit liberaalit edustavat sitä yhteiskuntaa kehittävää funktiota. Eli molempia tarvitaan, mutta ei ole mitään taetta, että jos tuon konservatiivisen rakenteen ylläpitäjän tilalle laitetaan nihilismi, että yhteiskunnat pysyisivät koossa sekä funktionaalisina. Ihminen on niin monimutkainen olento, että se tarvitsee tälläisiä järjestelmiä eikä puhtaan individualistinen järjestelmä takaa samaa tasapainoisuutta, vaan johtaa korruptioon. Näin kävi Maon Kiinassa ja Stalinin Neuvostoliitossa.

Tätä on vähän vaikea avata, mutta näin mä sen tajusin. Eli, että kaiken sekularismin nousun keskellä ei heitetä vauvaa pesuveden mukana pois, koska siinä voidaan menettää jotain tärkeää. Kaikilla ihmisillä ei ole tahdonvoimaa seistä pää suorassa deterministisessä ja mekaanisessa universumissa. Se pointti on kai pitkälti jättää pois kaikki yliluonnollinen, mutta seurata uskonnollisella vakaumuksella Kymmenen Käskyn noudattamista? Eli erotetaan epäterve dogma ja tälläiset virtuoosimaiset universaalit totuudet toisistaan ja pidetään kiinni siitä moraalipohjasta, koska ilman sitä pahoja asioita tapahtuu. Ja niitä pahoja asioita kuvataan mm. kirjassa nimeltä Gulag - Vankileirien saaristo, joka kertoo ajasta jolloin Neuvostoliitossa sukellettiin nihilismin maailmaan talloen uskonnollisten totuuksien päälle. Ja se on vaikuttanut Petersonin ajatteluun merkittävästi. Suosittelen katsomaan tuon Joe Roganin haastattelun kokonaan tai muita Petersonin luentoja, niin saat paremman kuvan hänen ajatuksistaan kuin minun selittämänä.


sori en jaksanut lukea koko tekstiä niinkuin en kattonut videostakaan kuin 50ensimmäistä sekunttia

kun uskontoon lisätään jokin omia tarkoitus periä vastaava periaate tai ymmärretään jokin asia totaalisen väärin ja toistetaan sitä tarpeeksi kauan niin kyllähän siinä joukkopsykoosia syntyy

esimerkkinä vaikka feminismin kieroutuneisuus tai että jumala on ikuinen ja absoluuttinen vaikka luomisessa jumala uhrasi itsensä

siinä kyllä oikeassa että jonkinlainen perimmäinen totuus ilmenee ihmisissä vaikkei sitä ihan täysin ymmärretäkkään

edit: totuudella on taipumus tulla esiin koska se vastaa maailmankaikkeuden luonnetta, eli taipumusta päästä vähimmällä vaivalla, paskanpuhuminen vaatii turhaa energiaa
 
Viimeksi muokattu:
Aika pitkälti samalla aallonpituudella ollaan. Mulla ei nyt ole tilastoja tähän pistää, mutta muistan kyllä lueskelleeni, että onnellisimmat naiset ovat (nuorena?) naimisissa ja perheellisiä, ja siis kotiäitejä. Feminismin tuoma vapaus ja "tasa-arvo" eivät ole tehneet naisista onnellisempia, vaan päinvastoin. Markkinoinnin voimalla naiset on saatu haluamaan jotain, jonka nettovaikutus heidän elämäänsä on negatiivinen.

Mitä uskontoihin tulee, niin niillä on ehdottomasti tärkeä tehtävä yhteiskunnassa monessa mielessä. Isolla osalla ihmiskuntaa uskonto kuitenkin täyttää jonkinlaisen aukon, ja jos se on tyhjä, sen tilalle voi tulla jotain paljon pahempaa. Olen useaan kertaan viime aikoina todennut, että esimerkiksi kommunismi ja muut radikaalit vasemmistoideologiat täyttävät uskonnon paikan. Kun puhutaan kommunististen valtioiden uhriluvuista ja pistetään ne ateismin piikkiin, niin tarina on puoliksi tosi - taustalla on sekä uskonnon puute että tarve. Hyvä uskonto on keskivahva ja antaa ihmiselle tukevan moraalipohjan. Islam on ykkösesimerkki siitä, mitä kauheuksia uskonto voi saada aikaan, ja kommunismi taas seurausta sen puutteesta. Esimerkiksi Suomen vesitetty ja maallistettu luterilaisuus ei minua kiinnosta lainkaan, sillä se on aivan liian heikko. Kirkkokin ajaa mokutusta.

Oikeistossa on kehittynyt kahtiajako kristittyjen ja uuspakanoiden välille. He ovat muussa mielessä samalla puolella, mutta uskonto aiheuttaa eripuraa, kun yhden puolen mielestä Euroopan pitäisi palata kristityille juurilleen, kun taas toinen on sitä mieltä, että mädätys ja sorto alkoi juurikin kristinuskon toimesta. Gnon on näiden kahden välillä kompromissi, jolla nämä kaksi puolta ovat jossain määrin päässeet sopuun uskonnollisten kysymysten suhteen, ja voivat näin yhdistää voimansa vasemmistoa vastaan.
 
Aika pitkälti samalla aallonpituudella ollaan. Mulla ei nyt ole tilastoja tähän pistää, mutta muistan kyllä lueskelleeni, että onnellisimmat naiset ovat (nuorena?) naimisissa ja perheellisiä, ja siis kotiäitejä. Feminismin tuoma vapaus ja "tasa-arvo" eivät ole tehneet naisista onnellisempia, vaan päinvastoin. Markkinoinnin voimalla naiset on saatu haluamaan jotain, jonka nettovaikutus heidän elämäänsä on negatiivinen.

Mitä uskontoihin tulee, niin niillä on ehdottomasti tärkeä tehtävä yhteiskunnassa monessa mielessä. Isolla osalla ihmiskuntaa uskonto kuitenkin täyttää jonkinlaisen aukon, ja jos se on tyhjä, sen tilalle voi tulla jotain paljon pahempaa. Olen useaan kertaan viime aikoina todennut, että esimerkiksi kommunismi ja muut radikaalit vasemmistoideologiat täyttävät uskonnon paikan. Kun puhutaan kommunististen valtioiden uhriluvuista ja pistetään ne ateismin piikkiin, niin tarina on puoliksi tosi - taustalla on sekä uskonnon puute että tarve. Hyvä uskonto on keskivahva ja antaa ihmiselle tukevan moraalipohjan. Islam on ykkösesimerkki siitä, mitä kauheuksia uskonto voi saada aikaan, ja kommunismi taas seurausta sen puutteesta. Esimerkiksi Suomen vesitetty ja maallistettu luterilaisuus ei minua kiinnosta lainkaan, sillä se on aivan liian heikko. Kirkkokin ajaa mokutusta.

Oikeistossa on kehittynyt kahtiajako kristittyjen ja uuspakanoiden välille. He ovat muussa mielessä samalla puolella, mutta uskonto aiheuttaa eripuraa, kun yhden puolen mielestä Euroopan pitäisi palata kristityille juurilleen, kun taas toinen on sitä mieltä, että mädätys ja sorto alkoi juurikin kristinuskon toimesta. Gnon on näiden kahden välillä kompromissi, jolla nämä kaksi puolta ovat jossain määrin päässeet sopuun uskonnollisten kysymysten suhteen, ja voivat näin yhdistää voimansa vasemmistoa vastaan.

Aikalailla samoja ajatuksia herännyt täälläkin. Hyviä pointteja nuo tyhjiöt ja niiden täyttäminen ihan uskonnon kaltaisilla ideologioilla. Löydän sjw-liikkeestä, marxilaisuudesta ja jopa veganismista uskonnon kaltaisia piirteitä. Uskon, että sekulaari rationaalisuus on ihan oikea suunta, mutta ihmiskunta noin kokonaisuutena ei vielä ole valmis luopumaan uskonnoista. Norja tosin on ihan lupaava esimerkki maasta, jossa on enemmän ateisteja kuin uskovaisia. En ole ihan varma mikä siellä on tilanne postmodernismin suhteen.
 
Mä olen siinä mielessä vähän jännässä jamassa, että olen samaan aikaan (vähintään) konservatiivi, mutta myös edistysmielinen. Edistysmielinen siinä mielessä, että tieteen miehenä minua kiinnostaa mm. transhumanismi ja olotilamme kohottaminen radikaalinkein tieteellisin keinoin.

Se riippuu paljon tilanteesta että kannattaako olla edistysmielinen tai konservatiivinen. Länsimaathan on edistysmielisiä, siksi itse olen aika konservatiivinen näiden maiden suhteen, mutta Lähi-idässä kannattaisin tietysti edistysmielisyyttä, koska ne elävät kuin keskiajalla.

Varmaan enimmät ihmiset on konservatiivisia ja edistysmielisiä samaan aikaan, riippuen tilanteesta. Mutta yleensä kannattaa valita joku puoli, koska konservatismi ja edistysmielisyys on kuin köydenvetoa. Keskellä ei voi vaikuttaa kovin paljon, koska köydestä saa paremman otteen jos on vasemmalla tai oikealla.

Jos kannattaa luonnon ja ihmisen "tuhoutumista" (eli radikaalia muutosta), kannattaa kannattaa teknologiaa ja transhumanismia.

SJWt puhuu myös siitä miten luonto ja meidän kehot sortaa meitä. Teknologialla me voimme muuttaa ja tuhota luonnon ja meidän kehot, niin että ne ei enää sorra meitä. Mutta sitten teknologia alkaa sortamaan meitä, koska luonto ja teknologia on tavallaan sama asia, koska kummatkin on meidän ympäristö/keho.
 
Se riippuu paljon tilanteesta että kannattaako olla edistysmielinen tai konservatiivinen. Länsimaathan on edistysmielisiä, siksi itse olen aika konservatiivinen näiden maiden suhteen, mutta Lähi-idässä kannattaisin tietysti edistysmielisyyttä, koska ne elävät kuin keskiajalla.

Varmaan enimmät ihmiset on konservatiivisia ja edistysmielisiä samaan aikaan, riippuen tilanteesta. Mutta yleensä kannattaa valita joku puoli, koska konservatismi ja edistysmielisyys on kuin köydenvetoa. Keskellä ei voi vaikuttaa kovin paljon, koska köydestä saa paremman otteen jos on vasemmalla tai oikealla.

Jos kannattaa luonnon ja ihmisen "tuhoutumista" (eli radikaalia muutosta), kannattaa kannattaa teknologiaa ja transhumanismia.

SJWt puhuu myös siitä miten luonto ja meidän kehot sortaa meitä. Teknologialla me voimme muuttaa ja tuhota luonnon ja meidän kehot, niin että ne ei enää sorra meitä. Mutta sitten teknologia alkaa sortamaan meitä, koska luonto ja teknologia on tavallaan sama asia, koska kummatkin on meidän ympäristö/keho.

juuri puolen valitseminen tekee ihmisistä pölkkypäitä, en kaiva tähän linkkiä mutta ihan tutkittua asiaa

rusinoidein kaivaminen pullapitkosta on ihan mielekästä hommaa
 
Hauskaa koko asiassa on se, että jos nytten kysyttäisiin, että onko kettutytöt olleet älykkäitä ja rohkeita, kun ovat uskaltaneet päästää minkit luontoa tuhoamaan, niin vastaus olisi huomattavasti erilainen kuin ysärinä. Tämänpäivän SJW:t ovakin lyhytkatseisia kovaäänisiä meuhkaavia kettutyttöjä ja kymmenien vuosien päästä ihmetellään miten yhteen sukupolveen saadaan mahtumaan niin paljon hyödyllisiä hölmöjä ja oman elämänsä Li Andersoneja ja Suvi Auvisia.
 
En viitsinyt tehdä uutta ketjua, tämä varmaan sopii tänne. Eli Helsingin Sanomien mädätystä vuosien varrelta. Näistähän löytyy vielä sairaampia esimerkkejä esim YLE:stä mutta pakko antaa propsit että Hesari viitsii itsestään näin kriittisesti puhua.

HS ja 1970-luku: Elviksen kuolema ei mua liikuta
Tapahtui eräänä päivänä vuonna 1977 Memphisissä ja samaan aikaan Ludviginkadulla Helsingissä.
Tilaajille
d8ad571524bb4ed3a02cae9a4f2c3a96.jpg

Elvis Presley kuoli 16. elokuuta 1977. (KUVA: REUTERS)
Ilkka Mattila HS
Julkaistu: 16.11.2014 7:43

Rockin kuningas Elvis Presley kuoli tiistaina 16. elokuuta 1977 kotonaan Memphisissä Yhdysvaltain Tennesseessä vähemmän kuninkaallisesti.

Elvis istui vessanpöntöllä ja luki, kun sydänkohtaus iski. Hän pääsi raahautumaan vessan ulkopuolelle mutta tuupertui lattialle, josta kihlattu Ginger Alden löysi hänet kahden maissa iltapäivällä.

Elvistä elvytettiin ambulanssissa ja sairaalassa, mutta se oli myöhäistä. Rockin kuningas julistettiin kuolleeksi kello 15.30. Tieto annettiin julkisuuteen puoli tuntia myöhemmin. Vain 42-vuotiaaksi elänyt Elvis oli poistunut lopullisesti rakennuksesta.

SUOMESSA kello oli samaan aikaan 24. Seuraavan päivän Helsingin Sanomien ensimmäinen painos oli jo tehty, ja toimitukseen jäi päivystämään vain ulkomaantoimittaja Jukka Rislakki. Myöhäiset uutiset saataisiin vielä mukaan pääkaupunkiseudulle jaettavaan viimeiseen painokseen.

Sitten se tuli: uutistoimisto Associated Pressin eli AP:n uutinen, jonka mukaan "Elvis Presley, mississippiläinen poika, josta tuli rock and rollin kuningas, kuoli myöhään tiistai-iltana sairaalassa Memphisissä, ilmoitti poliisi".

Rislakki mietti hetken ja soitti Rikhardinkadun ja Korkeavuorenkadun kulmassa sijaitsevaan ravintolaan, jonne vuorossa oleva toimitussihteeri oli silloisen tavan mukaan siirtynyt jo rentoutumaan muiden toimittajien seurassa.

"Hän purskahti nauruun ja ihmetteli, että vaivauduin mokoman takia soittamaan", nykyisin Latviassa asuva tietokirjailija Rislakki muistelee. "Lehden latojia, taittajia ja painoa ei 'tietenkään' vaivattaisi tällaisen jutun takia."

Rislakki päätti ujuttaa pienen uutisen lehteen omalla vastuullaan. Uutinen ehti yhden palstan levyisenä elokuun 17. päivän sivulle.

be2e06ee1c034a17bf71fa11ff0ab501.jpg

Paljon suuria uutisia ja yksi pienempi.
Jukka Rislakki lyhensi toista ulkomaanuutista sen verran, että sivulle mahtui 26 riviä tekstiä tapahtuneesta. Siinä kerrottiin, että Elvis oli viety sairaalaan hengitysvaikeuksien takia, ja lopussa oli tiivis yhteenveto hänen urastaan.

"Yhdellä lauseella luettelin mieleen tulleita lauluja. Myöhemmin huomasin, että kiireessä olin tehnyt kirjoitusvirheen sanassa 'heartbreak'", Rislakki sanoo. "Seuraavana päivänä asiasta ei paljon puhuttu, muistaakseni minua ei arvosteltu."

ELOKUUN 18. päivänä Helsingin Sanomat julkaisi Elviksestä kahdelle palstalle levitetyn nekrologin, jossa oli yhden palstan kasvokuva. Tekstiäkin oli ainakin kolme kertaa niin paljon kuin päivän toisessa nekrologissa, joka kertoi insinööri Väinö Koikkalaisen poismenosta.

Sunnuntaina 21. elokuuta HS:n sunnuntaisivuilla Arto Häilä kirjoitti vielä puolen sivun analyysin Elviksen urasta ja merkityksestä 1950-luvulla nuoruutensa eläneelle sukupolvelle.

Nykyisen mediamaailman perspektiivistä katsoen Elviksen kuolema sivuutettiin hämmästyttävän vähin äänin.

Ei suomalaisten poptähtien muistoja Elviksestä, ei "suru saapui Elviksen kotikadulle" -tyyppisiä tunnelmakuvia eikä monisivuisia muistoliitteitä.

Popmusiikki ei kuulunut 1970-luvulla Helsingin Sanomien säännöllisesti ja laajasti seuraamiin kulttuurin lajeihin. Maailman tunnetuimpien rockartistien Suomen-vierailut eivät yleensä ylittäneet uutiskynnystä, ja säännöllinen pop-palsta levyarvioineen ilmestyi lehteen vasta 1980-luvulla.

Mutta Elvis Presley oli supertähti, jolla oli valtavasti ihailijoita myös Suomessa, vaikka Elvis ei koskaan täällä käynytkään. HS:n nekrologissakin muistutettiin, että Elviksen levyjä myytiin Suomessa parisataatuhatta.

HS kertoi myös, että Elvis kärsi viimeiset vuotensa erilaisista sairauksista ja ylipainosta ja söi paljon lääkkeitä.

Arto Häilän jutussa siteerattiin yhdysvaltalaista musiikkitoimittajaa Peter Guralnickia, joka kirjoitti paljon Elviksestä.

Guralnick oli kuvaillut vuonna 1976, että Elvis taistelee kuolevaisuutta vastaan eikä ole voiton puolella, Guralnickin mukaan "hänen äänensä on akanainen, ja hänen silmissään on lasimaisen persoonaton ketto".

IHMISTEN muistikuvissa elänyt elinvoimainen, seksikäs ja tummaääninen nuori Elvis oli väistynyt pöhöttyneen, sekoilevan ja surullisesti rapistuneen Elvis-ihmisraunion tieltä. Sellaisen Elviksen kuolema tuntui lähinnä luonnonvalinnalta, joka oli parempi vaieta unholaan.

Nuorempaa sukupolvea liikuttanut 1950-luvun rock and rollin retromuotikin nousi pinnalle vasta vuonna 1979. Elviksen kuoleman aikaan Sex Pistols oli julkaissut jo kolme ensimmäistä hittisingleään ja The Ramones oli ehtinyt käydä ensimmäisen kerran keikalla Suomessa ja kylvämässä punkin siemenen uuteen sukupolveen.

1970-luvun lopun nuorten Elvis-suhteen kiteytti Eppu Normaali kappaleessaan Elviksen kuolema, joka julkaistiin yhtyeen ensimmäisen singlen b-puolella helmikuussa 1978.

"Mää synnyin 59 / ja Elvis aikaan isoisän / ja aikaan Beatleksien / mä vielä edes masturboinut en", lauloi Martti Syrjä säkeistössä ja vahvistaa kertosäkeessä, että "Elviksen kuolema / ei mua liikuta".

Ilman Jukka Rislakkia se olisi liikuttanut ehkä vielä vähemmän.

"Vuosia myöhemmin levisi huhuja, joita olen turhaan yrittänyt oikoa – esimerkiksi että Hesarissa olisi päätetty olla kertomatta Elviksen kuolemasta", Rislakki sanoo.

Elviksen kuolema järkytti maailmaa 40 vuotta sitten, mutta suomalaistoimituksissa epäiltiin tiedon uutisarvoa: ”Eivät rokkareiden kuolemat merkinneet siihen aikaan mitään”
40 vuotta sitten tieto Elvis Presleyn kuolema sai miljoonat fanit ympäri maailmaa kyyneliin. Suomessa perinteinen uutismedia pohti, onko asiasta tarpeen kertoa ollenkaan.
a12306dec71149889ac5a286d93cba38.jpg

Presleyn elekieli hämmensi Suomessa vielä vuonna 1977. (KUVA: RON GALELLA)
Joonas Turunen HS
Julkaistu: 15.8. 16:06

JOS ELVIKSEN tasoisen tähden kuolema tapahtuisi nyt, olisi tieto hetkessä miljoonien kännyköiden ruuduilla ympäri maailmaa.

Ehkä hän olisi viime hetkinään tviittannut Gracelandin yksinäisyydestä: ”Olen lopen uupunut olemaan Elvis Presley”.

Näin hän sanoi erään konsertin jälkeen viimeisenä elinvuotenaan, kerrotaan Ray Connolyn vasta suomennetussa elämäkerrassa.

Vuonna 1977 Elvis Aaron Presley oli maailman suosituimpia artisteja, jonka levyjä oli myyty satoja miljoonia. Tähdellä oli kuitenkin pahoja terveysongelmia, eikä hän saanut nukuttua edes lääkkeiden avulla.

Elokuun 16. päivän aamuna öisin valvonut laulaja vetäytyi omaan yksityiskylpyhuoneeseensa lukemaan. Iltapäivällä parikymppinen tyttöystävä löysi Elviksen lattialta elottomana.

Sairaalassa laulajatähti julistettiin kuolleeksi. Yhdysvalloissa alkoi mediarumba, jonka aikana presidentti Jimmy Carter totesi, että Elviksen kuolema ”riistää maaltamme sen ainutlaatuisen olemuksen”.

Amerikkalainen populaarikulttuuri oli jo tuolloin lyönyt läpi suomalaisnuorison parissa, mutta samaa ei voi sanoa uutistoimituksista.

5189cfd504104f1aa06cb9e218d2728b.jpg

HS:n uutinen 17.8.1977,
HS:n toimituksessa pohdittiin, onko laulajan kuolemasta tarpeen kertoa ollenkaan. Lopulta tapahtunut todettiin koruttomasti yhden palstan kokoisella uutisella lehden sisäsivuilla, ja sekin oli ulkomaantoimittaja Jukka Rislakin omapäisen toiminnanansiota.

Sunnuntaina ilmestyi laulajan laajempi nekrologi, jossa oli jopa palstankokoinen kasvokuva.

YLEISRADIOSSA oli tuohon aikaan kaksi pop-toimittajaa: Jake Nyman ja Heikki Harmaeli Hector.

Nyman muistelee, että asiasta saatettiin kertoa lyhyesti lauantain 17. elokuuta radiouutisissa. Mutta huomio oli varsin pientä.

”Eivät poppareiden tai rokkareiden kuolemat merkinneet siihen aikaan uutistoimituksessa juuri mitään”, Nyman kertoo puhelimessa.

Ilta-Sanomissa uutisen nosti etusivulle viikonlopun toimitussihteerin vuorossa ollut Antero Virtanen, jolla on Reutersin lähettämä kaukokirjoitinliuska edelleen tallessa.

”Kiintoisa yksityiskohta sähkeessä on, että laulajaa vielä kuolinuutisessa kutsuttiin vanhalla luonnehdinnalla Elvis the Pelvis, jolla alkujaan pyrittiin mollaamaan koko uusi musiikkivillitys”, Virtanen kertoo.

Varsinaisen jutun kirjoitti Juho Juntunen, joka totesi Elviksen eläneen amerikkalaista unelmaa: ”uskonnollisen kodin pojasta tuli seksisymboli ja maailman parhaiten palkattu muusikko”.

RISTIRIITOJA täynnä oleva imago teki Elviksestä tähden. Hän oli valkoinen laulaja, joka kuulosti mustalta. Helluntailainen kasvatus näkyi läpi elämän, mutta Elvis heilutti lantiotaan hurjasti.

f92db35f947f4651b51a968aa73f3d07.jpg

Ilta-Sanomat uutisoi näyttävästi.
”Koko ruumiini kiihottuu, kun esiinnyn”, Elvis selitti.

Viralliselle amerikalle laulajan hurmoshenkinen tanssahtelu oli pitkään kova pala. Vaikka Elviksellä oli omat tukijansa, oli vastustus kovaa.

Miamissa poliisi ilmoitti, että lantion heiluessa vietäisiin laulaja putkaan. Vuonna 1956 tähtijuontaja Ed Sullivan otti pitkin hampain Elviksen esiintymään ohjelmaansa sillä ehdolla, että esiintyminen kuvattiin lantiosta ylöspäin.

Seuraavana vuonna säveltäjä Irving Berlin soitti radioasemia läpi, koska halusi kieltää niitä soittamasta Elviksen levytystä kappaleesta White Christmas.

Kymmenien miljoonien tv-katsojien yleisöt tekivät Elviksestä lopulta tuotteen, jonka myymisestä ei kannattanut kieltäytyä. Musiikkikriitikkoja hän ei sen sijaan täysin vakuuttanut.

SUOMALAISEN Ajan henki -lehden kuvassa Elvis nojailee pianoon.

”Lehden kommentti oli, että tässä on taas yksi instrumentti, jota Presley ei osaa soittaa”, kertoo Jake Nyman.

Kyse ei ollut musiikkilehdistön nykyaikana viljelemästä ironisoinnista. Kansanjoukkoja villitsevä mustan musiikin valkoinen lähettiläs koettiin aivan todellisena uhkana kunnon musiikille.

Kun rokin kuningas poistui yllättäen näyttämöltä vain 42-vuotiaalta, puhkesivat miljoonat fanit ympäri maailmaa kyyneliin. Gracelandin ulkopuolelle oli 18. elokuuta kokoontunut jopa 150 000 surijaa.

65ccf174cdb140b791f292727de95072.jpg

Autolla ajettiin väkijoukkoon.
Suru syveni entisestään, kun juopunut kuljettaja ajoi hautajaispäivänä väkijoukkoon tappaen kaksi nuorta naista ja vahingoittaen useita muita.

HS kertoi onnettomuudesta sivulla 19.

Eniten huomioita Suomessa herättivät juuri Elviksen hautajaiset. Ilta-Sanomat oli jo edellisenä päivänä uumoillut, että hautajaisiin odotetaan ”ihailijamellakoita”. Uusi-Suomi kertoi ”kaaoksesta Memphisissä”.

Hautajaisista näytettiin lyhyitä otteita jopa Ylen A-studiossa.

HS puolestaan kertoi 19. elokuuta ”keski-ikäisten Elvis -fanien rynnäköstä” Valintataloon ja Stockmannille ostamaan levyjä.

”Levyjä ostavat asiakkaat olivat valtaosaltaan Elviksen ikätovereita, 35-50 -vuotiaita”, kertoi päivän lehdessä Stockmannilta.

Suomessakin oli jo ehtinyt varttua populaarimusiikkia nostalgisoiva sukupolvi. Ajan henki näkyi kuitenkin edelleen. Pari päivää myöhemmin HS totesi, että ”markkinahäly säesti Elviksen hautajaisia”.

Lehti lainasi kirjoituksensa loppuun Komsolskaja Pravdaa.

”Kun muistaa vanhan sanonnan ettei kuolleista saa puhua pahaa, on varsin vaikea arvioida Elvis Presleytä”, muotoili kommunistisen nuorisoliiton lehti.

”Varmaa on kuitenkin, että vainaja teki parhaansa auttaakseen yhteiskuntansa vallanpitäjiä täyttämään nuorison aivot rock-musiikilla, jottei nuorille jäisi aikaa pohtia oikeudenmukaisuuden ja epäoikeudenmukaisuuden ongelmia”, lehti jatkoi.

Vaikka Elviksestä tehtiin kotimaassaan amerikkalaisuuden symboli, säilyi hän monessa maailmankolkassa loppuun asti vaarallisena kapinallisena. Myös täällä Suomessa.
211d0f00e05548d6849e188ac0705b8e.jpg

Elviksen nekrologi 18.8.1977
 
Mikä tässä nyt on mädätystä? Mä ymmärrän osan kulttuurimarxistisia juttui koskevista argumenteista mutta välillä menee yli hilseen että mitä salaliittoteoriaa te oikein väännätte? o_O
Täh? Siellähän kerrotaan tarinaa kuinka Suomessa lehtineekerit valitsivat mikä on tärkeää ja mikä on oikeaa kulttuuria. Luepa Hesaria noilta ajoilta ja eti sielä edes yks tärkeämpi tai isompi uutinen kuin Elviksen kuolema.
 
Jos on ongelmia korkean verenpaineen kanssa, niin en suosittele katsomaan seuraavaa videota:

 
Koko vasemmistolaisen ajattelun voi tällä hetkellä summata näin:

KAIKKI ETNISET EUROOPPALAISET ON HÄPÄISTÄVÄ JA TAPETTAVA

Jokainen asia mitä vasemmisto propagoi pyrkii toteuttamaan tuon päämäärän. On ihan sivuseikka miksi niitä ajatuksia kutsutaan. Turhan paljon aikaa menee tikusta vääntämiseen, semanttiseen pelleilyyn ja loputtomaan juupas-eipäs suossa tarpomiseen asian tiimoilta, koska aikaa meillä on hälyttävän vähän.
 
Avaatko vähän kun ei nuo tweetit oikein kerro, että mistä kyse.

Ben Shapiro, Yhdysvalloissa suosittu konservatiivia maailmankuvaa edustava julkisuuden henkilö, on menossa pitämään puhetilaisuutta Berkeleyn yliopistoon. Yliopisto kuitenkin päätti pistää jarrut päälle.

UC Berkeley will only allow 1,042 out of 1,978 of the venue’s seats to be filled, despite more than 2,500 individuals confirming their interest in attending Shapiro’s lecture, according to Young America’s Foundation (YAF), the speaker’s sponsor.

“I’ve never heard of anything like it before,” said Shapiro to The Daily Caller News Foundation. “We paid an extra $15,000 security fee, and now they’re not even issuing tickets and they’re restricting the venue. Berkeley should have stated that everything would proceed as normal — that the event would take place using normal ticket channels, with the venue open as normal, and that they’d provide security necessary to achieve that goal.”
UC Berkeley Cuts Number Of Students Able To Hear Ben Shapiro By Half
 
Olin kuvitellut, että Ben Shapiro on aika kevyen linjan konservatiivi ja muutenkin sellainen juutalainen keskitien kulkija. Käsittääkseni ei todellakaan mikään alt-rightin tai muiden hörhöjen suosikkipoika tai Miloon verrattavissa.
 
Shapiro omien sanojensa mukaan pitää alt-right:in porukkaa "pelleinä". Ei myöskään halunnut Trumpista presidenttiä ja on ollut monesti napit vastakkain Milon kanssa. Suomalaisista poliitikoista häntä voisi verrata Wille Rydmaniin. Argumentointityyli on molemmilla lähes robottimainen ja hyvin faktapohjainen.
 
Shapiro on todella mieto konservatiivi, mutta mitäs sen väliä.
 
Jos yksittäisten youtuben nojatuolifilosifen selitykset ei kelpaa, mikä on ymmärrettävää, niin varmaan 40 vuotta totalitärismiä, nihilismiä ja kollektivismia tutkineen psykologian professorin selitys kelvannee paremmin:



Jos haluaa ymmärtää kulttuurimarxismin nykytilaa, niin pitää ymmärtää postmodernismia. Kulkevat käsi kädessä tänä päivänä.
 
Viimeksi muokattu:
Hierarkian palvontaa ja jumalankaipuutasi en tajua ollenkaan. Onko kyseessä joku sellainen juttu, että se helpottaa omaa oloa kun kokee jonkun muun olevan korkeammalla tasolla asioista vastuussa?

Tuossa uskonto on kiteytettynä. Usko vaatii antautumista jollekkin itseä suuremmalle sekä oman egon rekonstruointiprosessin, mutta palkitsee turvallisuudentunteella.
 
Juutalaiset jäi videossa mainitsematta. Muuten tuli kaikki yleisimmät alt-right/rajat kiinni salaliitot ja uhkakuvat valkoisen heteromiehen tulevaisuudesta esille. Käytännöllinen termi kyllä, voi heittää ihan mihin tahansa. :D
Ymmärrän sinua. En minäkään tykkäisi jos joku kuvailisi ajattelutapani ja antaisi sille nimen. Ihan inhimillistä heitellä olkiukkoja.
 
"Kulttuurimarxismi" on ihan puhdas haukkumasana, ei kukaan sitä itsestään käytä. Marxilaisuus on lyöty siihen koska termin käyttäjät kokevat sen olevan loukkaavaa. Ihan sama kuin puhuisi vaikkapa "konservatiivirunkkareista".
 
"Kulttuurimarxismi" on ihan puhdas haukkumasana, ei kukaan sitä itsestään käytä. Marxilaisuus on lyöty siihen koska termin käyttäjät kokevat sen olevan loukkaavaa. Ihan sama kuin puhuisi vaikkapa "konservatiivirunkkareista".
Se on täysin pätevä sana kuvailemaan läntistä gramscilaisen koulukunnan marxistista suuntausta, joka painottaa portinvartija-asemien hallitsemista tietoa tuottavissa sekä propagoivissa instituutioissa kommunistisen vallankumouksen saavuttamiseksi "valistustyöllä": yliopistot, kustannustoiminta, sanomalehdet ja media yleensä. Portinvartija-asemalla tarkoitetaan ihmistä, joka päättää kuka muu instituutiossa saa äänensä esille, ketä saa rahaa ja kenen politiikkaa toteutetaan.

Tampereen toimittajakoulu on priimaesimekki kulttuurimarxismin onnistuneesta toteuttamisesta: kommunistien pääsy sen portinvartija-asemiin on hyvin dokumentoitu.

Toinen hyvä suomalainen esimerkki on Vihreän Liikkeen muuttuminen ympäristöjärjestöstä radikaalivasemmistolaiseksi puolueeksi. Satu Hassi sekä muut stalinistit liittyivät puolueeseen ja miehittivät onnistuneesti johtoasemat.

Se, että kulttuurimarxistit itse eivät pidä termistä on täysi sivuseikka. Se on täsmällinen ja kuvaava.
 
"Kulttuurimarxismi" on ihan puhdas haukkumasana, ei kukaan sitä itsestään käytä. Marxilaisuus on lyöty siihen koska termin käyttäjät kokevat sen olevan loukkaavaa. Ihan sama kuin puhuisi vaikkapa "konservatiivirunkkareista".
Joo, vähän semmonen termi, jolla pyritään niputtamaan kaikki "minun kanssa eri mieltä olevat" yhtenäiseksi ryhmäksi.

Näkee paljon täälläkin sitä, että yhdestä asiasta olet eri mieltä, nii aletaan sitten vänkäämään jostain ihan aiheen vierestä, koska viholliskuvasta on tullut ajatuksissa totta. Ajattelua pönkitetään sitten sillä, että blokataan kaikki eri mieltä olevat, tehdään väitteitä: "Vain järkevät, tolkut, älykkäät ajattelevat niin kuin minä", ja viedään aihetta aina viholliskuvan muihiin puoliin, jos keskustelu ei etene oman mielen mukaan tietyllä osa-alueella. Esim. keskustelu maahanmuutosta alkaa näyttää siltä, että väittely ei luonnistu, nii aletaan puhumaan sinitukkafeministeistä, natseista, juutalaisista tai sit vaan blokataan keskustelija koska vihervahemmisto/rajakit trollaa. Kun kaikki eri mieltä olevat on blokattu ja jäljellä on "vain älykkäät", alkaa keskustelu näyttää yhä enemmän vinoutuneelta("kyllä valtaosa suomalaisista on minun kanssa samaa mieltä"). Itsellä ja "omalla ryhmällä" ei luonnollisesti ole mitään muuta agendaa kuin "selviytyminen kulttuurimarxismista ja oman kulttuurin puolustaminen tai ihmisarvon säästäminen hinnalla millä hyvänsä". Myöskään ei pidä unohtaa valtavaa uhriutumista.
 
Alt-right ei sovi Eurooppaan sellaisenaan koska sen ideologiset juuret ovat sekamelska KKK/uusnatsi uskomuksia sekä jenkkiläistä raamattuvyöhykkeen ajatuksia.

Mitä olen jenkkiläisen alt-right poppoon kirjoituksia lukenut sekä YouTube videoita katselut, niin näiden utopiassa tapahtuisi vastaavaa: abortit kiellettäisiin kokonaan, homot takaisin kaappiin, naiset hellan ja nyrkin väliin (joidenkin mielestä myös äänioikeus pois), feminismi kiellettäisiin, sosiaaliturva alas koska jenkkilässä se liitetään aina vähemmistöihin, kovat rangaistukset käyttöön kaikista rikoksista, juutalaiset karkoitettaisiin länsivaltioista, ns rappiota edistävä sananvapaus kiellettäisiin, valkoiset eivät saisi tehdä lapsia muiden väristen kanssa, jokaisen valkoisen pitäisi olla kristitty tai vähintäänkin arvokonservatiivi, kaikki taide paitsi klassinen kiellettäisiin rappiollisena, vammaiset pitäisi kaasuttaa tai vähintäänkin eristää johonkin pilamaasta herrarodun maisemia, jne.

Äärinationalismi on myös yleistä tuon porukan piireissä mikä näkyy vääränlaisten valkoisen (itäeurooppalaiset) vainoamisena esim briteissä.
 
Alt-right ei sovi Eurooppaan sellaisenaan koska sen ideologiset juuret ovat sekamelska KKK/uusnatsi uskomuksia sekä jenkkiläistä raamattuvyöhykkeen ajatuksia.

Mitä olen jenkkiläisen alt-right poppoon kirjoituksia lukenut sekä YouTube videoita katselut, niin näiden utopiassa tapahtuisi vastaavaa: abortit kiellettäisiin kokonaan, homot takaisin kaappiin, naiset hellan ja nyrkin väliin (joidenkin mielestä myös äänioikeus pois), feminismi kiellettäisiin, sosiaaliturva alas koska jenkkilässä se liitetään aina vähemmistöihin, kovat rangaistukset käyttöön kaikista rikoksista, juutalaiset karkoitettaisiin länsivaltioista, ns rappiota edistävä sananvapaus kiellettäisiin, valkoiset eivät saisi tehdä lapsia muiden väristen kanssa, jokaisen valkoisen pitäisi olla kristitty tai vähintäänkin arvokonservatiivi, kaikki taide paitsi klassinen kiellettäisiin rappiollisena, vammaiset pitäisi kaasuttaa tai vähintäänkin eristää johonkin pilamaasta herrarodun maisemia, jne.

Äärinationalismi on myös yleistä tuon porukan piireissä mikä näkyy vääränlaisten valkoisen (itäeurooppalaiset) vainoamisena esim briteissä.
Tuossakin liikkeessä on monta eri ajatussuuntaa. Melko huono yleistys joten tässä on parempi:

Alt-right on liike joka on havahtunut siihen, että etniset eurooppalaiset ovat maailman pienin etninen vähemmistö. Etnisten eurooppalaisten osuus maailman väestöstä lisäksi hupenee todella nopeasti. Lisäksi etniset eurooppalaiset ovat jatkuvan avoimen vihamielisyyden kohteena. Alt-right on aivan oikein ymmärtänyt, että mikäli etnografista kehityssuuntausta jossa etniset eurooppalaiset ovat muuttumassa vähemmistöksi myös omissa maissaaan globaalin mittakaavan lisäksi pysäytetä, meidät kaikki tullaan hävittämään. Historiallisia esimerkkejä tästä on pääasiassa kolme: Rhodesia, Etelä-Afrikka ja Libanon. Alt-right on oikeastaan vain kahdesta asiasta samaa mieltä: tämän skenaarion toteutuminen pitää estää ja että meillä on hälyttävän vähän aikaa estää se. Kun se on tapahtunut, se on sitten peruuttamatonta.
 
Tuossakin liikkeessä on monta eri ajatussuuntaa. Melko huono yleistys joten tässä on parempi:

Alt-right on liike joka on havahtunut siihen, että etniset eurooppalaiset ovat maailman pienin etninen vähemmistö. Etnisten eurooppalaisten osuus maailman väestöstä lisäksi hupenee todella nopeasti. Lisäksi etniset eurooppalaiset ovat jatkuvan avoimen vihamielisyyden kohteena. Alt-right on aivan oikein ymmärtänyt, että mikäli etnografista kehityssuuntausta jossa etniset eurooppalaiset ovat muuttumassa vähemmistöksi myös omissa maissaaan globaalin mittakaavan lisäksi pysäytetä, meidät kaikki tullaan hävittämään. Historiallisia esimerkkejä tästä on pääasiassa kolme: Rhodesia, Etelä-Afrikka ja Libanon. Alt-right on oikeastaan vain kahdesta asiasta samaa mieltä: tämän skenaarion toteutuminen pitää estää ja että meillä on hälyttävän vähän aikaa estää se. Kun se on tapahtunut, se on sitten peruuttamatonta.

Millä estät valkoisia ihmisiä hankkimasta lapsia muiden väristen kanssa? Pakko aloittaa parisuhde valkoisen naisen kanssa koska muuten joutuu keskitysleirille?
 
Alt-right on kyllä täynnä näitä juutalaisten salaliitton uskovia sekopäitä. Pornokin on kuulemma juutalaisten juonia muiden päänmenoksi. Se, että ne on yhdestä asiasta oikeassa tarkoittaa, että ne on edelleen keskimäärin pahemmin väärässä kuin vaikkapa keskiverto kansanedustaja Suomesta.
 
Joo, vähän semmonen termi, jolla pyritään niputtamaan kaikki "minun kanssa eri mieltä olevat" yhtenäiseksi ryhmäksi.
Yhdistävä tekijä näille nimikevastareaktioille on, että mitään nimikettä eivät asianomaiset hyväksyisi (ikään kuin se olisi heidän valittavissaan). Ei käy SJW, ei käy mielensäpahoittaja, elämäntapauhrius, asenne- ja ajatusmafia, taantunut vasemmisto jne. Joka on tietenkin loogista, koska kulttuurimarxismi haluaa hämmentää sanojen merkityksiä muutenkin, omia niitä ja luoda jatkuvasti omiaan sekä kyseenalaistamaan itsestäänselvyyksiä - kuten vaikkapa toistamalla, että sukupuoli on mielentila tai vaihtuu tuulensuunnan mukaan.
 
Anteeksi mielesi pahoittamisesta ja herkkiin tunteisiisi tulleesta kivusta tämän johdosta. En aina muista internetissä olevan sinun herkkyyden omaavia ihmisiä. Kerran vielä syvät pahoittelut kokemastasi kaltoinkohtelusta @Aihio Sekasorto . Ei ollut tarkoitus loukata kenenkään tunteita, varsinkaan sinun. (Googlaas muuten mitä olkiukko tarkoittaa. Vai lainasitko tunnemyrskyssä vahingossa väärää henkilöä?)

Jos olosi on oikein paha, eikä helpota. Soita nopeasti apua! Sinua varmasti ymmärretään tuskasi kanssa.

Apua.info - Apua nopeasti

Valtakunnallisen kriisipuhelin 01019 5202
ma-pe 9-06, la 15-06 ja su 15-22

Nämä käyttäjään kohdistuvat kommentit ja ehdotukset voi sitten vastaisuudessa jättää tekemättä.
 
Yhdistävä tekijä näille nimikevastareaktioille on, että mitään nimikettä eivät asianomaiset hyväksyisi (ikään kuin se olisi heidän valittavissaan). Ei käy SJW, ei käy mielensäpahoittaja, elämäntapauhrius, asenne- ja ajatusmafia, taantunut vasemmisto jne.
Ei käy uusnatsismi eikä neonatsismi eikä äärioikeisto eikä rasistit eikä .... Tietenkin ihminen haluaa itse päättää mihin kuuluu.
 
Ei käy uusnatsismi eikä neonatsismi eikä äärioikeisto eikä rasistit eikä .... Tietenkin ihminen haluaa itse päättää mihin kuuluu.
Nyt putosin kärryiltä. Kuka tällä kertaa on neonatsi? Tarkoitatko, että kulttuurimarxisteja kulttuurimarxisteiksi sanovat ovat natseja?
 
Alt-right on kyllä täynnä näitä juutalaisten salaliitton uskovia sekopäitä. Pornokin on kuulemma juutalaisten juonia muiden päänmenoksi. Se, että ne on yhdestä asiasta oikeassa tarkoittaa, että ne on edelleen keskimäärin pahemmin väärässä kuin vaikkapa keskiverto kansanedustaja Suomesta.

Richard Coudenhove-Kalergin mukaan, Adolf Hitler jalosti vahingoissa juutalaisista "herrarodun", koska hän yritti tuhota juutalaiset [1]. Viisaimmat ja "voimakkaimmat" juutalaiset jäivät jäljelle, ja siksi aškenasijuutalaisista tuli niin älykkäitä ja voimakkaita että ne hallitsevat maailmaa nykyään.

[1] Richard Coudenhove-Kalergi – Wikipedia
 
Onko minulta jäänyt jotain huomaamatta kun yhdessäkään kulttuurimarxismia käsittelevässä videossa tai artikkelissa ei puhuta mitään sen kummemmin juutalaisten kuin kenenkään muunkaan salaliitosta? Ainoat maininnat niistä löytyvät niistä kommenteista, jotka eivät haluaisi koko sanaa käytettävän.

Siinä mitä kulttuurimarxistit tekevät on vähemmän mitään salaista kuin ilmiselvää. "Liitto"-osuuskin on kyseenalainen, kun koko toimintaan osallistuu myös hyväuskoisia hölmöjä ilman varsinaista tavoitetta rapauttaa moderni länsimainen yhteiskunta.
 
En tiedä johtuuko aamu väsystä, vai mistä. Mutta koska postmodernismi mitä itse aiheesta ymmärrän selittää hyvin nämä SJW, jne. Mitä lisäarvoa tämä kulttuurimarxismi termi tuo keskusteluun? (Korjatkaa toki jos olen väärässä. Ei edes Peterson käyttänyt kulttuurimarxismi sanaa koko videon aikana. Pelkästää Marxismia ilman kulttuuri liitettä ja postmodernismia.) Tuntuu tarkoittavan välillä täysin samaa kuin postmodernismi, tai sitten postmodernismia + jotain tiettyä asiaa mikä ärsyttää vasemmistossa. Välillä pelkästää haukkumasana kaikkea vasemmistolaisuutta vastaan.

Kulttuurimarxismin voisi ymmärtää työkaluna, jolla postmodernismia ajetaan globaalilla mittakaavalla. Siihen sisältyy kulttuurirelativismi eli, että ei suhtauduta kulttuureihin objektiivisesti vaan nähdään kaikki kulttuurit yhtä arvokkaina. Tällöin on paljon helpompi kannattaa maahanmuuttoa esim. islamistisista maista ja ummistaa silmänsä ongelmilta. Sitten, kun mukaan tulee valtapeli-aspekti, niin voisi ajatella, että tietyt ihmiset kannattavat maahanmuuttoa, koska haluavat liittolaisia maahanmuuttajavähemmistöistä.

Kulttuurimarxismi on varmaan toinen nimitys maailmanhalaajalle tai idealistille. Kai se marxismi-sana siinä liittyy siihen lopputuloksen tasa-arvoon mitä monikulttuurisuudella yritetään keinotekoisesti pakottaa.

Eli kai sen voisi kääntää muotoon globaalia sosialismia. Musta tuntuu, että ihmiset ei oo oikein perillä tuosta postmodernismista ja sen vaikutuksesta nykyilmiöihin, niin kuin en ollut minäkään. Ihmiset näkee vain ne haitat joita idealistit tekee kansainvälisellä mittakaavalla ja yhdistää sen sosialismiin ja marxiin. Siksi meille on syntynyt vastailmiönä niin vahva nationalismin kannattajakunta (alt-right).
 

Statistiikka

Viestiketjuista
259 352
Viestejä
4 510 137
Jäsenet
74 355
Uusin jäsen
anomuumi

Hinta.fi

Back
Ylös Bottom