- Liittynyt
- 15.04.2017
- Viestejä
- 523
Noniin yritetäänpäs uudestaan tehdä lanka politiikasta vähän kapeammalla aihepiirillä. Tästä en löytänyt yhtäkään aihetta vielä, vaikka maahanmuutolle ja feminismille onkin omat aiheensa. Tämä kuitenkin käsittelee itse tuota ideologiaa. Elikkäs tämä lanka keskittyy länsimaissa vallalla olevaan kulttuurimarxismiin, identiteettipolitiikkaan ja näiden vaikutuksiin yhteiskunnissa.
Itse näkisin, että useimmassa merkittävässä teemassa, kuten pakolaiskriisi, Trumpin presidenttys, BLM, medioiden luotettavuus ja pc-kulttuuri on taustalla juurikin hyvin vahvasti vasemmalle juurtunut kulttuurimarxistinen vasemmistolainen identiteettipolitiikka, jossa toisten tunteet ja niiden suojelu nähdään tärkeämpänä kuin varsinaiset faktat. Ideaa ihmisten samankaltaisuudesta yritetään tavoitella toteuttamalla lopputulosten tasa-arvoa. Esimerkkinä sukupuolikiintiöt työpaikoille, turvatilat yliopistoihin vähemmistöille, avoin maahanmuuttopolitiikka jne. Se vaikutti selkeästi Trumpin voittoon. Kansa halusi muutosta.
Se näyttäisi myös olevan ratkaisevassa roolissa mm. suhtautumisessa islamiin ja jopa yliopistojen opetuksessa, kuten voimme Yhdysvalloista havainnoida.
Tämän ilmapiirin seurauksena moni arvoliberaali ei koe enää kuuluvansa yhä enemmän ja enemmän äänekkääksi käyvään vasemmistoon ja he identifioivat itsensä klassisiksi liberaaleiksi. Tämä taas tuo heitä lähemmäksi oikeistoa. Tämä on Suomessakin tuttu vastareaktio, jota mm. Päivän Byrokraatti ja juuri ensimmäiset kunnanvaltuustopaikkansa hankkinut Liberaalipuolue ilmentävät. Moni voisi myös sanoa, että Halla-Ahon valinta Perussuomalaisten puheenjohtajaksi kumpuaa osittain turhautumisesta vallalla olevaan identiteettipolitiikkaan jonka vastakohta Halla-Aho rationaalisuudellaan on. Myös nykyinen sukupolvi-z on tutkitusti konservatiivisin sukupolvi sitten 2. maailmansodan. Voisiko tämä kaikki viitata jonkinlaiseen oikeistolaisuuden nousuun ?
Joku taas voisi sanoa, että nykyinen puoluejako länsimaissa ei ole enää oikeisto - vasemmisto vaan nationalismi - globalismi. Länsimaat käy nyt läpi kivualista globalisaation vaihetta, jossa me kohtaamme islamin äärikonservatiiviset arvot silmästä silmään. Ehkä tämä onkin se suurin syy, jossa kulttuurimarxismin toimimattomuus nähdään ja ääripäiden rooli julkisessa keskustelussa voimistuu.
Mitä mieltä olette? Onko näistä identiteettipolitiikoista loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä?
Itse näkisin, että useimmassa merkittävässä teemassa, kuten pakolaiskriisi, Trumpin presidenttys, BLM, medioiden luotettavuus ja pc-kulttuuri on taustalla juurikin hyvin vahvasti vasemmalle juurtunut kulttuurimarxistinen vasemmistolainen identiteettipolitiikka, jossa toisten tunteet ja niiden suojelu nähdään tärkeämpänä kuin varsinaiset faktat. Ideaa ihmisten samankaltaisuudesta yritetään tavoitella toteuttamalla lopputulosten tasa-arvoa. Esimerkkinä sukupuolikiintiöt työpaikoille, turvatilat yliopistoihin vähemmistöille, avoin maahanmuuttopolitiikka jne. Se vaikutti selkeästi Trumpin voittoon. Kansa halusi muutosta.
Se näyttäisi myös olevan ratkaisevassa roolissa mm. suhtautumisessa islamiin ja jopa yliopistojen opetuksessa, kuten voimme Yhdysvalloista havainnoida.
Tämän ilmapiirin seurauksena moni arvoliberaali ei koe enää kuuluvansa yhä enemmän ja enemmän äänekkääksi käyvään vasemmistoon ja he identifioivat itsensä klassisiksi liberaaleiksi. Tämä taas tuo heitä lähemmäksi oikeistoa. Tämä on Suomessakin tuttu vastareaktio, jota mm. Päivän Byrokraatti ja juuri ensimmäiset kunnanvaltuustopaikkansa hankkinut Liberaalipuolue ilmentävät. Moni voisi myös sanoa, että Halla-Ahon valinta Perussuomalaisten puheenjohtajaksi kumpuaa osittain turhautumisesta vallalla olevaan identiteettipolitiikkaan jonka vastakohta Halla-Aho rationaalisuudellaan on. Myös nykyinen sukupolvi-z on tutkitusti konservatiivisin sukupolvi sitten 2. maailmansodan. Voisiko tämä kaikki viitata jonkinlaiseen oikeistolaisuuden nousuun ?
Joku taas voisi sanoa, että nykyinen puoluejako länsimaissa ei ole enää oikeisto - vasemmisto vaan nationalismi - globalismi. Länsimaat käy nyt läpi kivualista globalisaation vaihetta, jossa me kohtaamme islamin äärikonservatiiviset arvot silmästä silmään. Ehkä tämä onkin se suurin syy, jossa kulttuurimarxismin toimimattomuus nähdään ja ääripäiden rooli julkisessa keskustelussa voimistuu.
Mitä mieltä olette? Onko näistä identiteettipolitiikoista loppujen lopuksi enemmän haittaa kuin hyötyä?
Viimeksi muokattu: