- Liittynyt
- 21.02.2020
- Viestejä
- 1 119
Minulla on vähän sellainen kuva, että kiusaamista ei oikein haluta vieläkään ymmärtää ja hyväksyä, että sitä tapahtuu. Sen sijaan että kiusaaminen nähtäisiin pitkäkestoisena yhteen henkilöön kohdistuvana negatiivisina tapahtumina, halutaan kiusaaminen nähdä pahana vasta sitten kun joku yksittäinen tapahtuma on tarpeeksi paha. Kiusaaminenhan on varmaankin yleisimmillään sitä että se kohdistuu jatkuvasti yhteen henkilöön ja voi olla todella pientä jokaisella kerralla. Se voi olla esimerkiksi jatkuvaa tönimistä, selän takana puhumista, tavaroiden kätkemistä, vittuilua, vääriä ilmiantoja, yksin jättämistä, pyörän renkaiden tyhjentämistä, jne, mitä kaikkea voidaan keksiäkään.
Yksittäisinä tekoina todella merkityksettömiä, kaikkiahan joskus tönitään, kaikillehan sitä joskus sattuu. Mutta kun ymmärtää että tälle henkilölle jokainen välitunti, koulumatka ja koulutunti voi olla vain tätä. Joka päivä, joka viikko, joka vuosi. Mutta kun mediassa käsitellään koulukiusaamista niin se onkin vain vakavaa siinä vaiheessa kun ollaan hakattu tai muuten on tapahtunut joku yksittäinen kovempi rikos. On ikäänkuin joku kuviteltu raja, jonka alapuolella teot ovat mitättömiä, eikä ollenkaan huomioida että se kiusattu elää näitä pieniä tilanteita läpi jatkuvastu ja ne aina kohdistuvat juuri häneen. Ei ollenkaan nähdä sitä hirveää psyykkistä painolastia, mikä johtuu siitä tilanteen jatkuvuudesta päivästä toiseen.
Tämä on mielestäni suuri vääryys uhreja kohtaan, koska yksittäisestä pahasta tapauksesta pääsee kuitenkin helposti yli, siinä missä jatkuva kiusaaminen vaikuttaa psyykeen ja käytökseen ja aiheuttaa enemmän ongelmia tulevaisuudessa. Osasyy tähän on varmasti se, että kiusaajat kuitenkin mielletään sellaiseksi ryhmäksi, jollaiseksi ei kukaan itseään oikein halua leimata itseään. Moni meistä on, tai on ollut, kiusaaja.
Itsekin muistan tilanteita koulusta missä olen aiheuttanut näitä pieniä epämukavuuksia joillekin henkilöille, joiden nyt myöhemmin ymmärrän saaneen jatkuvasti kokea tällaista paskamaista käytöstä muilta. Itselle olen asian selittänyt siten, että tekoni oli todella pieni, joissain tapauksissa yksittäinen. Enhän siis oikeastaan tehnyt edes mitään. Mutta kun tekoa katsoo uhrin näkökulmasta, niin sehän on ihan selvää kiusaamista. Siltikin nykyaikana puhutaan ihan liikaa esimerkiksi rikosilmoitusten tekemisistä tai lastensuojeluun ilmoittamisesta. Mielestäni pitäisi ehdottomasti puuttua paljon enemmän yksittäisiin tekoihin matalalla kynnyksellä ja seurata varsinkin sitä, että teot eivät kohdistu samaan henkilöön.
Yksittäisinä tekoina todella merkityksettömiä, kaikkiahan joskus tönitään, kaikillehan sitä joskus sattuu. Mutta kun ymmärtää että tälle henkilölle jokainen välitunti, koulumatka ja koulutunti voi olla vain tätä. Joka päivä, joka viikko, joka vuosi. Mutta kun mediassa käsitellään koulukiusaamista niin se onkin vain vakavaa siinä vaiheessa kun ollaan hakattu tai muuten on tapahtunut joku yksittäinen kovempi rikos. On ikäänkuin joku kuviteltu raja, jonka alapuolella teot ovat mitättömiä, eikä ollenkaan huomioida että se kiusattu elää näitä pieniä tilanteita läpi jatkuvastu ja ne aina kohdistuvat juuri häneen. Ei ollenkaan nähdä sitä hirveää psyykkistä painolastia, mikä johtuu siitä tilanteen jatkuvuudesta päivästä toiseen.
Tämä on mielestäni suuri vääryys uhreja kohtaan, koska yksittäisestä pahasta tapauksesta pääsee kuitenkin helposti yli, siinä missä jatkuva kiusaaminen vaikuttaa psyykeen ja käytökseen ja aiheuttaa enemmän ongelmia tulevaisuudessa. Osasyy tähän on varmasti se, että kiusaajat kuitenkin mielletään sellaiseksi ryhmäksi, jollaiseksi ei kukaan itseään oikein halua leimata itseään. Moni meistä on, tai on ollut, kiusaaja.
Itsekin muistan tilanteita koulusta missä olen aiheuttanut näitä pieniä epämukavuuksia joillekin henkilöille, joiden nyt myöhemmin ymmärrän saaneen jatkuvasti kokea tällaista paskamaista käytöstä muilta. Itselle olen asian selittänyt siten, että tekoni oli todella pieni, joissain tapauksissa yksittäinen. Enhän siis oikeastaan tehnyt edes mitään. Mutta kun tekoa katsoo uhrin näkökulmasta, niin sehän on ihan selvää kiusaamista. Siltikin nykyaikana puhutaan ihan liikaa esimerkiksi rikosilmoitusten tekemisistä tai lastensuojeluun ilmoittamisesta. Mielestäni pitäisi ehdottomasti puuttua paljon enemmän yksittäisiin tekoihin matalalla kynnyksellä ja seurata varsinkin sitä, että teot eivät kohdistu samaan henkilöön.
