Olin koulukiusattuna noin kuuden tai seitsemän vuoden ajan putkeen. Syynä oli silmälasit, sekä uutena oppilaana paikkakunnalle muutto.
Lisäksi en omistanut pelikonsoleita tai muitakaan hienouksia, joten en ollut lainkaan kärryillä sen hetken peleistä tai muistakaan
Kiusaaminen oli pääsääntöisesti henkistä, nimittelyä, porukasta ulosjättämistä, nälvimistä. Liikunnassa olin aina viimeisimpien joukossa, kun piti valita joukkueet.
Tuona aikana en ollut ikinä saanut mitään kaverisuhteita aikaiseksi. Ensimmäiset ystävyyssuhteet saivat alkunsa noin kymmenisen vuotta sitten. Useamman kanssa tulee oltua nykyisinkin yhteyksissä.
Tuosta seurasi omanlaisia ongelmia, joista on vaivaa edelleen yli kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen.
Ongelmina on ahdistus, luottamuspula, sosiaalisten tilanteiden hankaluudet ja pelot. Tietynlaiset henkilöt saavat aikaiseksi minussa varsin epämiellyttävän ja ahdistavan olotilan.
Otan myös erittäin herkästi itseeni, jos joku neuvoo minua vääränlaisella tyylillä. Vääränlainen tyyli on minulle hyökkäävä, jolloin se neuvonta ajaa minut täysin nurkkaan.
Tälläisiä tilanteita on tullut vastaan muutamien eri henkilöiden toimesta työelämässä ja se on tehnyt sen vaikutuksen, etten ole enää sen hetken jälkeen voinut olla kyseisen henkilön kanssa lainkaan rennosti.
Tuollaisissa tilanteissa en enää kykene toimimaan kovinkaan funktionaalisesti ja tunnen, kuinka keskittymiskykyni alkaa heikentymään hetkihetkeltä enemmän ja stressitaso nousee erittäin nopeasti.
Tuollaisista tilanteista pyrin aina mahdollisimman nopeasti pois ja olotilan normalisointi vie helposti pidemmän aikaa.
Vääränlaiset huumoriheitot ja vitsit ovat myös myrkkyä itselleni. En osaa aina edes ymmärtää huumoria, joten hyvällä tarkoitettu juttu voi aiheuttaa minulle varsin epämiellyttävää olotilaa.
Läheisimpien ystävien kanssa on oppinut ymmärtämään tietynlaista huumoria ja olen myös oppinut heittämään takaisin samalla mitalla, jolloinka noista ei ole itselleni aiheutunut ongelmia, koska osaan ymmärtää tilanteet oikein tutussa ympärissä.
Vuosien aikana olen luonut ympärilleni varsin vahvan suojakuoren. Tällä tarkoitan sitä, etten ole pahemmin näyttänyt tunteitani ulospäin tai osannut avata olotilaani.
Kävin vuosia sitten psykologille kertomassa historiastani, mutten voinut jatkaa siellä pidempään, koska en kokenut pääseväni samalle asteelle psykologin kanssa. Tällöin olin lähinnä puolustusasemissa ja välttelin itselleni kipeiden asioiden kertomista.
Töissä olen erittäin hitaasti saanut tutustuttua työporukkaan ja monen kohdilla olen ollut erittäin varuillani, vaikka heissä ihmisinä ei ole ollut mitään ongelmia. Muutamia kertoja olen altistanut itseäni keskusteluhin eräiden työkavereiden kanssa, joiden olemus on ollut itselleni epämiellyttävä.
Tuosta on seurannut sitä, että eräskin tälläinen henkilö tuli jutustelemaan projektihommista, joita hänellä oli ja näytteli kuvamateriaalia hommien etenemisestä. Siinä tovi tuli vaihdettua juttua molempien projekteista ja käsitys henkilöstä on alkanut muuntumaan hivenen.
Vuosien aikana on tullut tavattua henkilöitä, jotka ovat osaneet lukea meikäläistä hyvin ja ovat osaneet pelata kiltin persoonani kanssa. Aikanaan tuli oltua ihan liian kiltti, jolloin tietyt henkilöt käyttivät tilanteen hyödyksi ja se näkyi lompakossa, koska lainailin rahaa, kun sitä kysyttiin.
Tuosta on tullut opittua ja nykypäivänä rahanlainaaminen ei ole tapani. Mieluummin jätän vastaamatta ruinausviestiin tai kieltäydyn.
Ystäviä tulee nähtyä satunnaisesti. Välillä voi mennä useampikin viikko ilman ystävien näkemistä, joskin siinä on myös syynä omat kiireet, sekä aikataulujen täsmättömyys ystävien kanssa.
Viime aikojen positiivisena asiana on ollut se, että olen oikeutettu käyttämään psykologin palveluita, josta itselleni ei tule laskua perään. Kerran näin psykologia aiemmin ja ensimmäisestä kerrasta tuli varsin miellyttävä olotila, hänen kanssaan oli suhteellisen rento tunnelma.
Eräs päivä sain aloitettua asioiden eteenpäin vientiä ja kerroin terapeutille vaivaavistani asioistani. Hänen kanssaan tuli puhuttua koulukiusaamiskokemuksistani ja sen vaikutuksista elämääni.
Huomasin silloin, kuinka sen asian kertominen terapeutille tuntui hankalalle ja välillä tuli omalta kohdalta hiljaisia hetkiäkin, kun mietin seuraavia lauseita. Terapeutti kirjoitteli ylös tietoja kyseli tarkentavia kysymyksiä. Hän sanoi, että varataan tapaamisaikaa psykologille, niin saadaan tilannetta eteenpäin.