Ei oikeastaan mitään lisättävää Halla-ahon luonnehdintaan:
"
Halla-ahon arvio maailman nuorimpana naispääministerinä mainetta niittäneestä Marinista on armoton.
– Hän vaikutti ikääntyneeltä teinitytöltä, joka oli viettänyt liikaa aikaa feministikuplassa eikä ollut tottunut siihen, että hänelle sanotaan vastaan, Halla-aho arvostelee.
– Hän kiukutteli, tiuski ja käyttäytyi huonosti niin omia kuin vieraita kohtaan. Kyky itsekritiikkiin oli hyvin heikko, ja kaikki ulkoa tullut kritiikki oli hänen mielestään naisvihaa, ryöpytys jatkuu.
”Suoranainen jumalatarkultti”
Halla-ahon mielestä Marinin ympärille rakennettiin suoranainen jumalatarkultti ja siksi myös media saa kuulla kunniansa.
– Vuodet 2020–2023 olivat musta vaihe suomalaisen poliittisen journalismin historiassa. Lähes koko mediasta tuli Marinin ja hänen hallituksensa kritiikitön äänenkannattaja. Kolumneissa ja pääkirjoituksissa laulettiin ylistyslauluja, joille löytyi vertailukohta lähinnä 1970-luvun neuvostolehdistä, Halla-aho sanoo.
– Kaikki, mitä Marin teki, oli hyvää ja täydellistä, ja oppositio syyllistyi suoranaiseen pyhäin häpäisyyn uskaltaessaan arvostella hänen tekemisiään, Halla-aho jatkaa.
Halla-aho kertoo kirjassa, että hänen mieleensä juolahti jossakin Marin-kohujen käänteessä jopa sellainen mahdollisuus, että nuori pääministeri suorastaan kokeilemalla kokeili, voiko hän käyttäytyä niin huonosti, että media ei löytäisi siitä kehuttavaa, ja siksi sekoilu muuttui koko ajan sakeammaksi.
– Vasta Marinin kauden jälkeen on joissakin median puheenvuoroissa näkynyt hyvin varovaista pohdintaa siitä, menikö kaikki kuitenkaan aivan parhaalla mahdollisella tavalla esimerkiksi pandemian, EU-edunvalvonnan tai talous- ja työllisyyspolitiikan alueella ja olisiko hallituksen tekemisiin pitänyt suhtautua kriittisemmällä otteella, Halla-aho havainnoi."