Minusta vasemmisto-oikeisto-jako on varsin selvä, mutta konservatiivi-liberaali-vastakkainasettelu on totaalisen pielessä. Konservatiivin vastakohta on radikaali ja liberaalin vastakohta on autoritaari.
Li Anderson ja muutkin Vasemmistoliiton entiset ja nykyiset sosialistit ja kommunistit eivät millään ilveellä mene liberaalien joukkoon, paitsi jos liberaalius määritellään aivan uusiksi. Ja siitähän tässä jaottelussa näyttää olevan kysymys. Nelikentän liberaalius ei ole varsinaista liberaaliutta, vaan eräänlaista laissez-faire-liberaaliutta. Samalla tavalla kuin laissez-faire-kapitalismi on sinänsä kapitalismia, sen toteuttaminen tekee yhteiskunnasta paskan paikan, kun mikään ei estä rosvoparoneita ja kaikenlaisia huijareita tekemästä mitä huvittaa. Samalla tavalla laissez-faire-liberalismi tekee yhteiskunnasta paskan paikan, kun postmodernin nihilismin mukaisesti kaikki käy, jokainen saa tehdä mitä huvittaa, ja kaikki vanha pitää korvata uudella, koska vanha paha ja uusi hyvä.
Perinteisessä liberalismissa on myös sama vapauden periaate, että "jokainen saa tehdä mitä huvittaa", mutta vapauden mukana tulee myös vastuu: "kunhan ei estä muita käyttämästä samaa vapautta". Vasemmistolaisessa laissez-faire-liberalismissa samanlaista vastuuta ei ole, vaan se on korvattu identiteettipolitiikalla: "Sorretuiksi" luokitellut saavat tehdä mitä huvittaa ja "sortajien" velvollisuus on olla maksumiehenä. Tämä johtaa sitten esim. siihen, että on mukamas liberaalia kohdella ihmisiä kollektiiveina jonkun ulkoisen ominaisuuden mukaan, tai päästää elintasopakolaiset rajoituksetta maahan verovaroilla elätettäväksi.
Lisäys: tietenkään tämä asia ei ole mustavalkoinen, vaan vasemmistossa on myös oikeasti liberaaleja näkemyksiä, esim. samaa sukupuolta olevien avioliiton kannattaminen.